Sivun näyttöjä yhteensä

27. syyskuuta 2011

Vaalivilppi kunniaan




Aitoa ja kannatettavaa vaalivilppiä on sellainen, että joku väittää olevansa pätevä akka tai visu mies, eikä olekaan. Samoin pidän hyvänä kauppaketjujenkin kielenkäyttöä eli katteettomien lupauksien suoltamista. ”Äänestäkää minua, niin hilse lähtee persaukostanne kuin taikaiskusta.”

Näinä päivinä tämän blogin kommenteissa on pulpahdellut kysymys verkossa äänestämisestä. Myös pikavilppi on yksi vaihtoehto, äänestäminen tekstiviestillä illan tunteina keskeltä hilpeää seuraa.

Vaalisalaisuus on mainittu. Se on tietysti hyvin painava asia. Pahan vuodon pelko ei ole mitenkään aiheeton esimerkiksi ajatellen viime aikojen uutisia tietojärjestelmistä. Sekin on mainittava, että normaalitasoisen suojauksen läpi mennään esimerkiksi ilkeämielisen valtion voimin jokseenkin ongelmattomasti.

Riski ei ehkä ole hirveä, kun ajattelee esimerkiksi suomalaisia kunnallisvaaleja. Silti minusta on hyvä, ettei esimerkiksi tietoja äärioikeistoa 1930-luvun lopulla äänestäneistä ole olemassa. Tälläkin hetkellä on maita, joissa vaalien ylivoimainen voittaja on halukas luovuttamaan tiedot väärin äänestäneistä salaiselle poliisille tehokkaita toimia varten.

Kiinnittäisin huomion äänten ostamiseen, joka on rangaistava teko (vaalilahjonta, rikoslaki 14 : 2). Silmääni sattui nettikirjoitus ”huutokauppaan ääneni”. Sekin on selkeästi rikos.

Vaalirahakeskustelu jäi taannoin pintapuoliseksi. Keskustelu kierteli puolueiden ja ehdokkaiden avustamista rahasummilla. Saatiin aikaan erinäisiä tarkistuksia, jotka eivät välttämättä edistä yhteistä hyvää. Miten köyhä saa oikeutta, ellei sitä voi ostaa?

Saattaa ottaa aikansa ennen kuin poliitikkona toimiminen hyväksytään tarpeelliseksi yritystoiminnaksi. Käytännössä se on jo sitä. Tämän yritystoiminnan täytyy luonnollisesti poiketa perusmallista. Rahallisen edun hankkiminen ei kuulosta hyvältä tavoitteelta, mutta kohtuullisen taloudellisen mukavuuden nauttiminen lienee välttämätöntä. Onneksi meillä on puoluetuki.

Minua ei ole onneksi pyydetty usein poliittiseen tehtävään. Se todistaa hyvää pyytäjistä eli tässä tapauksessa puolueista. Muutaman kerran olen joutunut harkitsemaan asiaa. Jos jätämme varmuuden vuoksi moraalin sikseen, valintaa on helpottanut entisestään havainto, ettei minulla olisi ollut varaa ainakaan kunnallisiin luottamustehtäviin, ja toinen syy, nimittäin laiskuus. Jos ihmisen kilpailuvietti on huonosti kehittynyt niin ettei päällepäsmäröinti tuota mielihyvää, mitä järkeä on tinkiä itse määritellyistä elämän ehdoista.

Poliittisten broilereiden häkkikokoa olisi syytä tarkkailla ja olla erikoisen huoleliinen siinä, että he saavat ratkaisevan tärkeinä kasvinvuosinaan jotain muuta ravintoa kuin minkinrehua. Jo Shakespeare-vainaja varoitti (näytelmässä Julius Caesar) nimittämästä laihoja ihmisiä vastuullisiin tehtäviin. On syytä suosia hyvin syöneitä, koska he saattavat olla muutenkin tyytyväisiä oloihinsa.

Tärkein syy vastustaa kansanedustajien valinnan ulkoistamista Hjallis Harkimolle, isoille veljille tai tanssikilpailujen tuomareina toimineille on laskettavuus. Käsite on sama kuin tietotekniikalla tärkeässä matematiikassa.

Käytössä oleva vaalijärjestelmä on täysin laskettava. Tulos muistuttaa tietenkin lottoarvontaa hyvinkin monessa suhteessa, mutta myös arvonta eli satunnaisotanta on reilua peliä, kunhan arvontaa asti mennään tarkoin määritellyin keinoin.

Suosittu ”kauneuskilpailu” eli ratkaisun uskominen asiantuntijoille ei ole laskettavissa. Eikö television iskelmälaulukilpailuissa ole kokeiltu kaikkia mahdollisia keinoja asiantuntijoista yleisöäänestykseen. Lopputulos on tietääkseni selvä. Osa voittaneista iskelmistä on osoittautunut mainioiksi ja suosituksi, suurempi osa ei.

Sama tulos tulee esimerkiksi kirjallisuuden Nobel-palkinnoista. Se onkin hyvä valintaprosessin mittapuu, koska tulos on mielestäni erinomainen. Lähes puolet valinnoista on osoittautunut perustelluiksi. – Mittaan asiaa kirjailijan maineen tai myynnin pysyvyydellä.




16 kommenttia:

  1. 1950 presidentin vaaleihin retusoitiin Lepikon "torpasta" savupiippu poissa!


    Suomenmaa 23.9.2011

    http://epaper.suomenmaa.fi/smepaper/5469278.htm

    Kolumni

    Tamminiemen saunassa 142.

    Tämä vuoden 38.viikko on viikko, jolloin Suomenmaa pistää lopullisesti pirstaleiksi vuosisadan sitkeimmän väärän väittämän; väittämän, jolla on pyritty aluksi estämään ja sittemmin katkaisemaan 1900-luvun tärkeimmän poliittisen toimijamme, Urho Kekkosen, ura.
    Kohtalon ivaa on se, että viimeisin yritys oli tässä lehdessä eli Suomenmaassa 13.9.2011.
    Kaikin puolin hyvin kirjoitetussa ja kuvitetussa jutussa oli kuitenkin onneton kuvateksti kauniin Lepikon torpan yhteydessä. Siinä kirjoittaja kertoo, että "aikanaan Lepikon torpan kuvista retusoitiin savupiippu pois, koska Kekkonen kertoi syntyneensä savupirtissä. Tosiasiassa torppaan tehtiin savupiippu ennen presidentin syntymää."
    Maaninkaperäinen lehdistöneuvos Seppo Sarlund löysi muutama vuosi sitten kirjoittaessaan Maaningan historiaa Lahtelan tiilitehtaan papereista tukkiasioitsija Juho Kekkosen 29.4.1901 tiilitilauksen J.M.Kyyhkyselle ja 4.6.1901 uudessa kirjeessään Kekkonen kiitteli Kyyhkystä tiileistä ja ilmoitti maksavansa saamansa laskun.
    Voidaan siis todeta, että suunnilleen yhdeksän kuukautta Urho Kalevan syntymän jälkeen Juho-isä pääsi aloittamaan uunin ja siihen liittyneen savupiipun rakentamisen. Sarlundin kertoman jälkeen ei luulisi enää vannoutuneimmankaan Urho Kekkosen vastustajan viitsivän väittää, etteikö Lepikon torppa olisi ollut 3.9.1900 savutorppa.
    Mutta miten se kesällä 1901 rakentunut savupiippu hävisi 1904 otetusta valokuvasta? Minulla on siitä tarkka ja oikea tieto; tieto, jonka omaajaksi pääsin toimiessani ja työskennellessäni vuoden 1953 jälkeen maalaisliittolaisissa ja mnl-läisissä ympyröissä.
    Tietysti tuo asia oli niin monasti ja niin räväkästi esillä poliittisessa keskustelussa, että kyllähän siitä joskus – ei kylläkään kovin usein – mainittiin myös Tamminiemessä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  2. Jatkoa edelliseen:

    Suomenmaa 23.9.2011

    http://epaper.suomenmaa.fi/smepaper/5469278.htm

    Kolumni

    Tamminiemen saunassa 142.

    Kun tässä itse kukin alkaa tulla niille rajaviivoille, jolloin alkaa miettiä, olisikohan jo aika sanoa, että "se on siinä" ja "tämä on tässä", niin ajattelin, että nyt se on tehtävä ja paljastettava tuo paljon puhuttu savupiipun häviäminen valokuvasta.
    Tiesin, että vuosien 1949 ja 1950 taitteessa oli MNL:n järjestösihteerinä vireä nuorukainen Johannes Huumo Nurmosta. Olin häneltä jo vuosikymmenet sitten kuullut koko stoorin, mutta tätä kirjoitusta varten olin häneen taas yhteydessä ja miehellähän olivat kirkkaat muistamiset ja täydelliset tiedot, miksi tehtiin, niinkuin tehtiin.
    Vuosi -49 oli hektistä valmistautumista tasavallan presidentin vaaliin -50. MNL tilasi professori Kustaa Vilkunalta kirjoituksen Urho Kekkosesta. Mielihyvin Vilkuna pyynnön toteutti ja pienehkön vihkon kokoinen opus syntyi. MNL:ssä luettiin saatu aineisto ja erityisesti kiinnostuttiin kerronnan alkuun, jossa Lepikon torpan sanottiin olleen vielä savupirttinä silloin, kun Urho Kaleva syntyi.
    MNL:n tiedotussihteerinä oli Ahvo Yli-Lonttinen; mies, joka myöhemmin teki pitkän uran Kainuun Sanomien toimitusjohtajana. MNL käytti erilaisissa mainosten valmisteluissa tunnettua SEK-firmaa ja sieltä oli eniten asialla toimittaja Matti Liukas.
    Kekkosten valokuvien joukosta löytyi mm. sellainen, jossa Urho seisoi 4-vuotiaana kotinsa rappusilla ja jossa näkyi portaat katolle ja siellä savupiippu. Nyt alkoi Ahvon ja Matin kesken tuumailu. Vihkosen kanteen haluttiin nimeksi "Savupirtin poika", mutta pirtin katollahan näkyi savupiippu.
    Ihmisten ei uskottu ymmärtävän niin monimutkaista ajattelua, että "savupirtin pojaksi" mainittu on kuvassa 4-vuotias, joten syntymäpaikka- ja valokuvakerronnoissa ei olekaan mitään ristiriitaa. Ja eikun savupiippu valokuvasta huut´helskuttiin. Se kävi SEKin vehkeillä ketterästi; kiireessä vain upouudet tikapuut jäivät orpoina nojottamaan kattoa vasten.
    60 vuotta on nyt sitten saatu silloin tällöin lukea, miten Urho Kekkonen on valehdellut syntymätalonsa savupirtiksi.
    Toivottavasti tämä kirjoitus lopettaa nuo puheet ikiajoiksi. Miten vielä saisi loppumaan ne puheet, jotka nyt sitten alkavat; nimittäin ne, että syntyikö Urho Kekkonen todella savupirtissä vai syntyikö hän pirtin pihan eteläreunalla: savusaunassa?

    Jouko Loikkanen

    ---

    Teinpäs hieman vertailevaa tutkimusta kuvista:

    Kähkölä Paavo Kekkonen
    Gummerus, 1984, 216 s., 1. painos

    Kähkölä Kekkonen s.14

    http://aijaa.com/v.php?i=008908757645.jpg

    Blomstedt Yrjö et al. Suomen tasavallan presidentit
    WSOY, 1962, 249 s., 7. painos

    Suomen tasavallan presidentit s.222

    http://aijaa.com/v.php?i=003998757646.jpg


    Kiitokseksi "pyhän isämme" kaksi sanaa, jotka ovat ylitse muiden:

    http://ukk.evvk.com/

    VastaaPoista
  3. "Laskettava" ei ole synonyymi "ymmärrettävän" kanssa, muuta kuin virkamiesten, matemaatikoiden ja muutamien puoluestrategien silmissä. Maallikot (99%) on jo nykyisen D'Hondtin kanssa pihalla kuin lumiukot.

    Oikeusministeriössä suunniteltiin sen korvaamista Hare-Niemayerin systeemillä (jossa vaaliliitot kielletty ja 3% äänikynnys), jotta pienpuolueet pääsisi maakunnistakin läpi, mutta se uudistus taisi hajota puolueriitelyyn.
    Osa vastusti perusteena, ettei kansa tajua niin monimutkaista. Mutta eihän nykyistäkään.. no, ehkä rivipoliitikot tarkoittivatkin itseään. ;)

    Kolmas malli olisi EU-vaalista tuttu, eli suoraan äänimäärillä ilman vaalipiirejä. Oletin ilman muuta, että Hgin julkkikset vetäisi maakunnat edustajista tyhjiksi. Mutta V2007-simulaationi osoitti päinvastoin! Tällä tavalla Uusimaa olisi saanut 10 vähemmän Hki 2 vähemmän, mutta Lappi saanut kaksi kansanedustajaa lisää kuten myös P-Karjala ja Vaasa peräti 6 lisää:

    http://nakokulma.net/index.php
    ?topic=4448.msg186157#msg186157

    Tuossa äänikynnys olisi ollut kaikkialla sama: 4334 ääntä. Nykysysteemissähän toinen pääsee 1034 äänellä eduskuntaan kun toinen tippuu 7800 äänellä ulos, kuten v. 2007 kävi.
    Tuo olisi paitsi helposti laskettava myös "kansan-ymmärrettävin" systeemi.

    MrrKAT/MrKAT

    VastaaPoista
  4. Köyhän oikeus ostamalla? Jotenkin jalkapuoli juttu kun köyhä ei voi oikeutta ostaa koska on köyhä, tämä näin puusta katsoen. Lottoamallako? voi viedä aikaa..

    VastaaPoista
  5. Hiukan asian ulkopuolelta mutta osittain kuitenkin siihen liittyen:
    Avasin pankkitilit Virossa kahdessa eri pankissa joissa ei käsitellä lainkaan käteistä rahaa. Molempien pankkien tilinavauskaavakkeessa oli rastittavina kohdat: Oletteko te tai lähimmäisenne osallisena politiikassa tai jotain siihen suuntaan.
    Rahat vein käteisenä Viroon (viissatasia tuuman nippu)jotka laskettiin ja talletettiin pankkiin jossa minulla oli jo ennestään tili. Tottakai jouduin täyttämään lomakkeen rahojen alkuperästä sekä esittämään asianmukaiset tositteet. Rahat laskettiin viiteen eri kertaan mutta tositteiden alkuperää tai oikeellisuutta ei kyselty.
    Selvyyden vuoksi em. transaktio ei liity mitenkään poliittiseen toimintaan. Se on vain tehty oman edun vuoksi. Tai sitten taas ei. Se lähdevero nääs.
    Näitä hommia hoidellessani huomasin, että rahanpesu voi olla todella helppoa.
    En yllytä rikokseen ja en halua kertoa miten se toimii koska poliitikot voivat lukea tämän.

    VastaaPoista
  6. Talletuksilla on valtiontakuut. On ollut sitten
    Rooseveltin New Deal ajoista alkaen. Ne tuli soinilaisten (amer.) toimesta. Se oli sitten uusi
    polun pää. Raha sopeutui.

    Vuoden 2007 jälkeen valtiontakuut ovatkin
    rahapiirien ykkössuositus. Talletustakuun
    kaltaista valtion perälauttaa huudellaan myös
    arvopaperipuolelle. Enää ei riitä että valtio
    tulee hätiin lainottamalla finassilaitosta yli vaaran
    virran,nyt se ostaa siltä mädäntyvät arvopaperitkin.

    Valtiolla on siis käyttöä. Kun demarit jättävät
    sen sikseen,ovat ohuilla jäillä ja tornadovesillä
    kalastavat finanssifiskarit ottamassa valtiota
    pelastuslautakseen. Hyvä näin. Rahasta tulee rohkeampi tällä vakuutuksella ja dynaamis-edistyksen taival taittuu rallatellen. Amerikoissa
    nimet Gorton ja Mehrling ovat julkiairueita. Heidän
    kriisikirjojensa nimissä viitataan kapitalismin
    isoihin.Edellinen Smithiin Slaped by invisible
    hand ja jälkimmäinen New Lombard Street. Katu on paitsi uudenajan renessanssipankkiireita,myös
    Walter Bagehotilta,kadun nykyasuun taivuttajalta.
    Tai siis katuvarren talojen ihmismielten, minkä
    Kalevala sanoi mm. etteivät pirtin lankkulattiat
    iloja rätise,vaan nopsajalat ne parruja laulattavat.

    Timothy Geithner kävi EcoFinissä Puolassa 16.9.
    Sai nenilleen. Nyt viikkoa myöhemmin USA:n
    malli (tepsi siellä 2008/9) jo kelpaisi Euroopassakin. Tosin alustalaisensa kadottanut
    Prinssi Hermann Otto zu Solms-Hohensolms-
    Lich (Liitopäivien varapuhemiehiä) noitui tätä
    uusinta vivutusta, että mitä hel… parlamentti
    haarukoi kuukausitolkulla jäähtyvien sapuskoiden
    äärellä ja äkkiä kokkiRehn kiikuttaa keittiöstä
    amerikkalaista nostatettua pikaruokaa, vielä lisällä
    rahatukolla kohotettua. (Ne ovat kai tollasia, arpiylimykset. Kiva kun itse olen kiltti ja touhukas, turvakoulukas.)

    Amerikoissa valtio päästi systeemin pälkähästä
    mammuttirahoin. Sekä VVM että Keskuspankki
    avasivat piikkinsä Wall Streetille. Davosissa
    2009 Sarkozy heristeli nyrkkiään. Tämä peli ei
    vetele. Nyt mies menettää -vasemmistolle.

    Uusin käänne on siis sitä että tätä "mekanismia"
    rukattaisiin. Entinen olisikin pääomapuskuri (=
    tappioiskujen ensimmäinen vastaanottaja) ja että
    lisää tulivoimaa lainattaisiin EKP:stä ja markkinoilta niin vimmatusti, että jokainen
    joka haluaisi eroon Italian tai Espanjan valtiovelkapaperista löytäisi sille ostajan nimellisarvoon tästä tehostetusta "mekanismista".
    Yksi nokkeluus olisi että kun tällainen perälauta olisi paattiin nikkaroitu,laineet asettuisivat. Rahaa
    ei lopulta kuluisikaan. Sentimentti vain keikahtaisi. Tätä se on ihminen ja taloutensa.

    Pelurit menettäisivät strategiansa ja säikyt kadottaisivat pelkonsa. Valtiokäsi-elementit
    alkavat juurtua ja vakiintua -eivät markkinatalouteen mutta finanssimerkantilismiksi.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. En oikein ymmärrä mikä pointti on tällä sähköisellä äänestyksellä, tarkoitan siis sitä sähköistä vempainta mikä on raahattu sinne äänestyspaikalle. Jos vaivautuu sinne asti niin samahan se on silloin kirjoittaa käsin se numero siihen lappuun. Tässä on ilmeisesti ajateltu vain niitä ääntenlaskijoita jotka pääsevät helpommalla kun ei tarvitse käsin laskea niitä lappuja. Ei hyvä.

    En oikein ymmärrä sitäkään kritiikkiä että netin kautta äänestettäessä vaalisalaisuus vaarantuisi? Ne jotka sitä pelkäävät menkööt sitten sinne uurnille sen numeronsa raapustamaan. Eihän sitä nettiäänestystä ole pakko käyttää.

    Niin kauan kun tällä vanhalla systeemillä mennään niin todellista puoluekarttaa ei saada piirrettyä suomen kansasta. Ehkä se on vain hyvä asia. Liian radikaali muutoshan siitä syntyisi jos äänestysprosentti olisi vaikka 90. Siihen nimittäin päästäisiin jos nettiäänestys kulkisi perinteisen rinnalla. Jo lisääntyneet nuorten äänethän riittäisivät siihen. Nuorethan eivät vaivaudu perinteisille uurnille. Netin kautta taatusti äänestäisivät.

    VastaaPoista
  8. Euroopan kansoja kiinnostaa kuinka he yksilöinä selviytyvät ainutkertaisessa elämässään - miten he pelastuvat, jos sitä sanaa haluaa käyttää.

    Meillä kaikki presidenttiehdokkaat on valmistettu pelastamaan pankkiveijareiden sijoitukset.

    VastaaPoista
  9. Jukasta ei tulisi poliitikkoa tekemälläkään. Ongelma on sama kuin esim. Claes Anderssonilla jota jatkuvasti piikiteltiin siitä että hän on liian viisas politiikkaan. Intellektuellit eivät politiikassa pärjää eivätkä sinne yleensä hakeudukkaan, paitsi Donner..

    Erno Paasilinnalta kysyttiin joskus -80 luvulla mitä mieltä hän on uudesta hallituksesta johon Erno vastasi: "En minä tätä troikkaa vetäisi perässäni päivääkään"

    Taisi haastattelu loppua siihen.

    VastaaPoista
  10. Edustuksellisen demokratian takeena oleva äänioikeus ja sen käyttö on aina ollut manipuloinnin kohteena. Osoituksena siitä, että päätäntävalta on politiikoilta siirtynyt pääomalle ja tiedotusvälineille, on mittavat poliittiset kampanjat, vaikkakin niiden jäljet johtavat jo 1800-luvun lopulle. Ongelmana eivät kuitenkaan ole äänestäjät, suuret massat, vaan poliitikkojen oma etiikka, kiinnittymisen vastenmielisyys ja miellyttämisen halu.

    Liiallinen edustuksellisuus on vallan antamista "massoille", irrationaalisille "kuvalle" ja tunteelle, siksi parempi vaihtoehto täydelliselle luonnontilalle on osittainen vallan luovuttaminen poliitikoille. Pirstaloituneessa maailmassa massat on yksilöineen alistettu taloudellisille lainalaisuuksille ja siten moni eri tavoin ohjailtavissa.

    Työnjaosta on tullut paradigma jonka "hajoita ja hallitse" kehityskulku on hallitsematon. Edes poliitikkojen miellyttämistavoitteet eivät saavuta kaikkia ohjauksensa piiriin manipuloitavaksi. Taloudellisella, poliittisella ja kulttuurisella eliitillä ja ns. "Persulaisilla" on yhteinen inressi ylläpitää jonkinasteista kansalaistottelemattomuutta ja kyseenalaistaa demokratian olemus.

    VastaaPoista
  11. Laihat taitavat olla todennäköisemmin perverssejä kuin he, jotka pystyvät pakenemaan yhteisönsä eroottista näivettymistä syömiseen tai edes muihin välittömiin aistillisiin nautintoihin. Siinä syy poliittisen läskin tarpeeseen.

    Sen sijaan se sähkö, joka politiikasta puuttuu, ei ehkä ole tuotavissa sinne pelkällä sähköisellä äänestysjärjestelmällä.

    /Kihlakunnan Kreivi/

    VastaaPoista
  12. Sähköisellä äänestyksellä voin tällä hetkellä äänestää samoissa EU-vaaleiisa samanaikaisesti kolmessa eri maassa. Repikää siitä.

    VastaaPoista
  13. Tarkennan vielä, että voin antaa 3 ääntä kotona olevan tietokoneeni kautta, laittamalla 3:n eri maan myöntämää ID-korttiani lukulaitteeseen.

    VastaaPoista
  14. ""Laskettava" ei ole synonyymi "ymmärrettävän" kanssa"

    Juuri näin. Ja se on juuri eräs ongelma sähköisen äänestyksen kanssa.

    Vaikka keksittäisiin matemaattisesti paperiäänestystä ominaisuuksiltaan* vastaava menetelmä (mitä suuresti epäilen)
    ja vaikka voitaisiin luottaa siihen, että tämä menetelmä toteutettaisiin oikein ja että se olisi oikeasti käytössä, (jotka ovat molemmat myöskin epäilyttäviä oletuksia),
    normaaliälyinen ja normaalilahjainen kansalainen ei voi mitenkään äänestystilanteessa olla varma siitä, että asia on juuri noin. Tällöin prosessilta putoaa pohja pois.
    Ei riitä että järjestelmä on luotettava, sen on myös näytettävä luotettavalta ja siitä pitää voida varmistua.

    Paperiäänestyksessä ja ääntenlaskussa asia on toisin. Ääntenlaskua ja äänestämistä valvotaan eri puolueiden edustajien toimesta, joilla ei ole mitään syytä toimia yhteistyössä, ja äänestysalueiden äänet lasketaan ja julkaistaan erikseen rajaten vilpillä saavutettua vahinkoa.

    *) Vaalisalaisuus, suurisuuntaisen vilpin estäminen, jne.

    VastaaPoista
  15. "En oikein ymmärrä sitäkään kritiikkiä että netin kautta äänestettäessä vaalisalaisuus vaarantuisi?"

    No sitten varmaan lopetat tuon hölmöyksien huutelun.
    Tarkastellaan siis vaalisalaisuutta.
    Tavallisessa äänestyksessä äänestysoikeuden tarkistaminen (eli henkilöllisyys ja tieto siitä, saatko äänestää ja oletko jo äänestänyt) ja itse äänen antaminen ovat erotettuja toisistaan eivätkä yhdistettävissä toisiinsa. Tämä asiantila on myös kaikkien selvästi havaittavissa.
    Mikäli sinulla on epäilyksiä, aja vaalilain muutosta, jossa vaaditaan uurnan hölskyttämistä ja sekoittamista ennen ääntenlaskua, jotta äänten sekoittuminen varmistuu.

    Sähköisessä äänestyksessä molemmista voi jäädä yhdistettävissä oleva jälki, kuten esimerkiksi aikaleima, ja tietokanta on helposti koneluettava ja siten näiden yhdistäminen helppoa. Äänestäjä voi myös saada jonkinlaisen äänestystokenin, jonka oikeellisuudesta pitää luotettavasti voida varmistua ja niinpä äänelle syntyy jo sitäkin kautta side henkilöllisyyteen. Äänestäjä ei mitenkään voi varmistua, etteikö henkilöllisyyttä voitaisi yhdistää ääneen (tai että ääni menisi tietokantaan oikein, jne), sillä järjestelmä on hänelle musta laatikko. Lisäksi tietokannat on helppo kopioida ja siten salaisuuksien murtamiseen on käytettävissä käytännössä rajattomasti prosessointiaikaa.
    Kaiken huipuksi nettiäänestyksessä äänestäjän tietokone ja hänen nettiyhteytensä ovat mahdollisesti turvattomia. Äänestystilanteestakaan ei voida varmistua.

    Jos taas et ymmärrä vaalisalaisuuden merkitystä, suosittelen tutustumaan vaikkapa Suomen historiaan ja yleisemmin yhteiskunnallisiin aineisiin ja käyttäytymistieteisiin. Jos et vieläkään tajua, ehdotan että pidät vastaisuudessa suusi kiinni ja hyväksyt premissin, että se on erittäin tärkeätä.

    Lisäksi nettiyhteydet voidaan toki salata, mutta on olemassa vakavia epäilyksiä esimerkiksi siitä, että vaikkapa CIA:lla on käytössään usean CA:n juuriavaimet, joilla voidaan luoda täysin aidonkaltaisia väärennöksiä sertifikaateista, mikä taas mahdollistaa man-in-the-middle -hyökkäykset ja siten SSL/TLS-salatun liikenteen kuuntelun, väärentämisen, jne. Riski on ehkä pieni, mutta ei ole mitään syytä kuvitella, etteikö ole olemassa tahoja, joilla olisi intressejä vaikuttaa vaalien lopputulokseen tai vakoilla ihmisiä. Ei ole myöskään mitään mieltä tieten tahtoen lähteä noin radikaalisti huonontamaan järjestelmän ominaisuuksia ilman mitään siitä saatavaa hyötyä.

    VastaaPoista
  16. "Liian radikaali muutoshan siitä syntyisi jos äänestysprosentti olisi vaikka 90. Siihen nimittäin päästäisiin jos nettiäänestys kulkisi perinteisen rinnalla. Jo lisääntyneet nuorten äänethän riittäisivät siihen. Nuorethan eivät vaivaudu perinteisille uurnille. Netin kautta taatusti äänestäisivät."

    Jos asiaa ei pidä yhteiskunnallista vaikuttamista niin tärkeänä, että viitsisi noin kerran kahdessa vuodessa vaivautua hankkiutumaan äänestyspaikalle, annettu ääni menettää merkityksensä.
    Lisäksi oletus siitä, että asiat jotenkin muuttuisivat parempaan suuntaan tekemällä äänestämisestä Like-napin painamista, on aivan älytön. Kuinka moni miettii viittäkään minuuttia tuollaisen päätöksen tekemiseen? Lienee aika selvää, että tuollainen äänestyspäätös tehtäisiin mielikuvien ja pärstäkertoimen perusteella. Tämä tarkoittaa yhä enenevässä määrin asiakeskeisyyden unohtamista ja mielikuvamainontaa. Tämä taas johtaa vaalirahan merkityksen kasvuun ja yhä enemmän sisällöttömiä tai suorastaan valheellisia lausuntoja. Tämä tarkoittaa häikäilemättömämpien ja epärehellisempien ihmisten valitsemista muka edustajiksi ja eturyhmien vallan kasvua.
    Uhrina saattaisi myöskin olla asiakeskeinen journalismi ja yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien yleinen väheneminen.
    Tätäkö sinä haluat?

    Minä sanon "ei" tuollaiselle keinotekoiselle äänestysprosentin nostamiselle. Jos asiat eivät kiinnosta, ne eivät kiinnosta. Kiinnostuksen puutteen perusteella epäoleellisten seikkojen vuoksi annettua mandaattia ei voida sanoa todelliseksi.
    Samaten kuin yhteiskunnan jäsenille voidaan yleensäkin asettaa joitain velvoitteita, voidaan myös äänestämään haluaville asettaa varsin vähäpätöinen velvoite vaivautua äänestyspaikalle niinä varsin harvoina äänestyspäivinä.

    VastaaPoista