Lehtiuutinen tiesi, että Kiinassa oli suljettu huvipuisto, jossa oli käytetty tekijänoikeutta loukaten Angry Birds –aineistoa.
Uutinen antaa aiheen yhteen kommenttiin. Asetelma on rahallisesti hyvin tärkeä ja oikeudellisesti aika monimutkainen.
Kaj Stenvallin mainiot Ankka-maalaukset loukkaisivat ehkä Disneyn tekijänoikeuksia. Olen tietävinäni, että asia on aikoinaan hoidettu ja että tappelunhaluisena tunnettu Disney Inc. olisi tässä tapauksessa käsittänyt saavansa ilmaista mainosta tai ainakin goodwilliä. Ehkä ne eivät loukkaa – itse olisin sitä mieltä, mutta siitä tulkinnasta joutuisi tappelemaan.
”Sankarin” tekijänoikeus on syntynyt käytännössä, etenkin USA:ssa. Oikeudenkäyntejä on ollut Disneyn hahmojen lisäksi Tarzanista, Teräsmiehestä ja monista muista.
Tarzan on luentoesimerkkini. Tekijänoikeutta ei loukata tekemällä elokuva tai sarjakuva henkilöstä, joka heiluu vähissä vaatteissa viidakossa, painii krokotiilien kanssa, on hyvää pataa apinoiden kanssa ja vainoaa salametsästäjiä.
Pari määrettä lisää, ja ollaan loukkauksen alueella. Nimi ”Tarzan” on suojattu myös tavaramerkkinä. Muistelen että joskus aikojen alussa esiintyi ainakin Bomba, viidakkopoika. Tarina eläinten kasvattamasta ja kouluttamasta ihmislapsesta on vapaa; sellaisia puhuttiin mm. Roomassa eKr.
Perinteisen ajattelutavan mukaan Sherlock Holmes –tarinat ovat suojattuja teoksia (nyt vapaita kirjoittajan kuoltua kauan sitten, 1930), mutta entä Holmes, josta on tehty paljon ”jatko-osia”? Siis toisin sanoen entä esimerkiksi Jeeves, kun Wodehouse kuoli vasta 1975? Sankarihahmon ottaminen kierrätyskäyttöön on lainvastaista. Näin on. Valitettavasti kannanoton perusteleminen veisi enemmän tilaa kuin tässä on käytettävissä.
Krääsän tuotanto eli merchandising alkoi hyvin kauan sitten. Äidinisälläni oli posliininen karahvi päihdyttäviä aineita varten. Karahvi oli sarjakuvahahmo Adamson (ruotsalainen, Oscar Jacobssonin kansainvälinen menestys, USA:ssa ”Silent Sam”). Se oli siis oheistuote, jollaisia etenkin Disney oppi tuottamaan varhain. Tämän hetken kuuluisin suomalainen oheistuote lienee Muumi seuralaisineen ja perheenjäsenineen. Muumimaailma edellyttää Tove Janssonin oikeudenomistajan suostumusta.
Edellä oleva on johdanto käsitteeseen ”konsumtio”. Tekijänoikeus konsumoituu eli kuluu loppuun, kun laillisia teoskappaleita on toimitettu markkinoille tekijän suostumuksella. Eikö ollutkin vaikeasti sanottu? En osaa helpompaa. Kirja on tekijän määräysvallan alla, kunnes se on kirjapainon tiskillä valmis pakattavaksi ja kuljetettavaksi. Sen jälkeen se muuttuu kauppatavaraksi, ja ostaja saa myydä sen edelleen, ellei sitten inhoten viskaa mokomaa seinään.
Konsumoituminen (Erschöpfung, exhaustion), koskee vain luvallisia kappaleita. Kappaleita ei muuten saa valmistaa edes yksityiseen käyttöön muista kuin ”yleisön keskuuteen levitetyistä” kappaleista. Siis kopion tekeminen kaverin kopiosta on oikeastaan lainvastaista.
Markkinoilla oleva teoskappale toimii muutoin kauppalain säännösten mukaisesti, mutta oikeudellista virhettä koskeva 7 : 41 §:ä ei sovelleta. Kauppalaki ei muutenkaan ratkaise ostajan vahingonkorvausvelvollisuutta tertiukselle, joka väittää olevansa immateriaalioikeuden haltija. Korvausvelvollisuus menee tekijänoikeuslain mukaan. Hirvittävää kyllä, säännöt ovat samat sekä sopimussuhteessa että sopimussuhteen ulkopuolella.
Tätä Teosto ja kumppanit eivät ole huomanneet. Kauppalain mukaan korvausta voi vaatia myös välillisestä vahingosta, toisin kuin vahingonkorvauslain mukaan. Todistustaakkakin on käännetty.
Riita merchandising-tilanteessa on juristin märkä uni. Voin vakuuttaa, että edes korkein oikeus ei tiedä, minkä lakien mukaan asia on ratkaistava, joten tilaisuus loputtomaan jatusteluun on ainutlaatuinen.
19.9.1991 oli ja meni. Antti Blåfield päivämäärästä
VastaaPoistamuistuttaa HS kolumnissaan. Se oli sillonkin maanantai. Viikonlopun aikana rahameklareitten
pöydille oli jaettu ohjeet olla enää pitämättä rahana
SKOP:in sijoitustodistuksia. Tiivola ja Lassila
julistivat tältä osin kiertoon vakiintuneen arvopaperin
kelvottomaksi ei-rahaksi. SKOP:in sijoitustodistus
lakkasi olemasta maksuväline. Eihän se sitä ollut ennenkään ruokakaupassa tai Alkossa, mutta teollisuuden kassoihin kelpasi ja finsssiyhtiöiden. Pankeista niitä vastaan sai vaikkapa duunareille tilitettävät palkkamarkat. Sitä on montaa kerrosta tuota rahaakin. Yksi kerros ja yksi sortti otettiin nyt
veks kansallisten itsemurhatalkoiden tässä käänteessä.
Tällainen commercial paper CP on oikeastaan
yksityisseteli. Kun pankit oltiin vedetty systeemiksi
keskuspankin alle ja setelinanto (silmä-harha
-havaintona) muka yhtenäistetty valtiolle, alkoivat
autotehtaat painaa omia seteleitä, CP:itä.
Näillä Generals Motors täytti eläkesäätiöiden
kassan, samalla kun tyhjensi ne käteisestä. Tämä oli
sitä eläkeyhtiö- (palkansaajarahasto-)sosialismia.
No kun sijoitusrahastoista ja eläkeyhtiöistä tyrkytetään fyrkkaa tehtaitten johtajille ja pankkiireille, niin
omien firmojen kassat sopii kierrättää osingoiksi ja
bonuksiksi. Näin tehtiin. Jouko Ahonen (pap.liit.)
vihdoin nostatti näiden kassanhoitajienkin palkat vertaistasolle. Tämä oli se varjopankki.
Joskus ilmaantuu talletuspakoja. 2008 sellainen otti tulta. Nämä kassanhoitajat mattivuoriat, menettivät hermonsa vaikka CP:llä ja vastaavilla oli pankkitakuut
suomeksi ja CDS:ät maailmalla. Managerit lakkasivat uusimasta antolainaohjelmiaan. GM ja Nokia jotka
olivat ostaneet osakkeitaan pörsseistä ja hoitaneet
pois ylikapitaalistumistaan,olivat vähän ihmeesssä.
Talvella 2009 GM putosi Obaman taskuun,sieltä
siirrolla Autotyöläisten liitolle ja pärjää taas hyvin,
entiset isorikaat hiipivät takaisin duunareitten
sijaan. Nokiasta voi muistaa kuinka se tammikuussa
2009 lainasi yli 10 prosentin korolla.
Rahat kuuluu tasata tekijöiden kesken kuten rock- ja futistähdillekin ja talkshow-emännille. Ihan kiva.
Firma on osinkoa varten tiesi Krister Ahlstöm silloin
kun firma vielä oli.Pentti Kouri taas ilmetteli miksi
hänen pitäisi vuolla kultaa vanhalle rahalle ja itse nuolla näppejään -mitä verottajalta oli jäänyt. Että
pehtooreille kanssa eikä vain kartanonväelle. Tapahtui.
Duunari ei ole tekijä,koska heitä on pilvin pimein.
New Yorkista katsoen Idässä Tyynenmeren takana ja
etelässä onko se Rio Granden alapuolella.
Viisainta pitää taskunsa tyhjinä ja näppinsä erossa
absurdikkojen rahoista,mutta kyllä hiukka hätkäytti
kuulla sijoitusasunto-vuokraajia luototettavan ei-lyhennyksiä luotoilla Suomessa. Se on deregulaatiota.
Ennen nämä julistettiin järjestämättömiksi ja niitä vastaan tehtiin luottotappiovarauksia ja siis rahaa
sivuun,osingoista pois -eikä bonuskaan noussut
kun saamisesta piti kirjaja epävarma osa miinukseksi.
Amerikan subprimet eivät olleet tässä mitassa surrealistisia,saati työkansaa halveksivia ja riistäviä.
Ehkäpä nämä ovatkin varmoja luottoja asumistuen ja
hyvinvointiTarjan takuulla. Sijoittajalle varmoja nakkeja,sillä vetäähän yksiö puolentusinaa monikulttuurikkoa,kukin 300 euroa. Eli 6 x 300 = 1800. Ihan hyvä pääoman tuotto. Ei mikään
uhkarahasto. -Pomminvarma ? Ateenassa ja
Lontoossa lennähtelettivät. Ehdottaisin kyynnelkaasu-
naamareitten myyntikieltoa.
Jukka Sjöstedt
Mikähän nyt panttaa, kun en löytänyt mitään yhteyttä itse blogin ja Jukka Sjöstedtin kommentin välille ? Dementia varmaan.
VastaaPoistaYks varmaan Stenvallin kauneimmista maalauksista on se kun Aku vetää Iinestä takaa päin... goodwilliä, totta maar.
VastaaPoistaNiin.
VastaaPoistaAivan valtavaksi riesaksi ovat tänä päivänä muodostuneet Kiinassa tuotetut jäljennökset tunnetuista elektroniikkakomponenteista. Jokin tunnettu valmistaja (esim. Intel) sunnittelee ja valmistaa ensin markkinoille valtaisan määrän komponenttia, jonka ympärille laitevalmistajat suunnittelevat omat tuotteensa.
Jonakin päivänä (käytännössä jo muutaman vuoden jälkeen) valmistus lopetetaan ja varastot imetään tyhjiksi. Ensiksi sitä löytyy vielä trokareiden varastosta, senjälkeen halpamaissa aletaan irroittamaan ja kunnostamaan kertaalleen käytettyjä komponentteja (refurbish), ja lopuksi tulevat Aasialaiset feikkikomponentteineen. Aivan oikean näköinen ja leimattu mutta silkkoa sisältä.
Viime ajan henk. kohtainen kokemus: Kriittinen liityntäpiiri (puolijohde IC) ollut hakusessa jo useamman kuukauden, mistään ei löydy muuta kuin lopulta kuulemma Hong Kongista uusia löytyy useita satoja kappaleita.
Tilaus 4 kpl kpl koe-erästä ennakkomaksulla. Piirit tulevat hieman kuljetuksessa kärsineinä tosin, juotos toimivaan kytkentään ja piirit toimivat ihan ok. (ilmeisesti kuitenkin fefurbished piirejä, vaikka naamioitu kuljetusvaurioksi)
Nyt jatkotilaus 240 kpl ennakkomaksulla. Piirit tulevat ja kuukauden päästä valmistetaan niiden ja sadan muun piirin avulla itse tuotetta. Tuotteiden testauksen yhteydessä havaitaan ettei yksikään tuote toimi, tuo piirierä siis olikin counterfeit (http://en.wikipedia.org/wiki/Counterfeit).
Nyt ovat neuvot vähissä, ihan oikeasti. Tälläistä toimintaa on suomalaisena vaikea ymmärtää.
Sanohan sitten tähän jotakin.
VastaaPoistaMinä olen tehnyt samanlaisia kauluksia ainakin vuodesta 1986, mahdollisesti, en ole varma, 1984 alkaen.
Mitään suuria määriä en ole niitä tehnyt, vain muutamalle kaverille, sukulaiselle ja itselleni, yhteensä kenties 40 kappaletta, mutta sellainen paita minulla on ollut mm. päälläni Espanjassa kymmenisen vuotta sitten.
Varsinaisesti kauppaa omalla merkilläni olen sitten tehnyt vaatteilla vasta 2007 alkaen.
Nyt paljastui että espanjalainen pienehkö vaatemerkki on hakenut EU-mallisuojan ja US-patentin tuollaiselle kaulukselle, sellaiselle, joka itse asiassa oli minullä päälle maanantainakin.
Minulla on aiesopimus Kaliforniassa olevan suuren yrityksen kanssa, että jos saan tietyt palikat täällä oikeaan asentoon, niin minun suunnittelemiani miesten paitoja aletaan markkinoida heidän kauttaan maailmalle, joten asialla on tietty kaupallinen merkitys.
Ei sillä, ettei minulla olisi noin ja suunnilleen 70 000 muutakin ideaa, mm. pari tuosta perusideasta parenneltua versiota, mutta kuitenkin, tuo on visuaalisesti selkein vaihtoehto, minkä espanjalaisen suojasivat.
Itse ajattelin menetellä niin, että suhtaudun heidän mallisuojaansa ns. sutenöörin tavoin. Sitten jos haastavat oikeuteen, niin kerron heille että minulla on tarvittaessa noin 30 todistajaa, että ovat ostaneet minullta tuollaisen paidan vuosina 1986-2006, jos he haluavat maksaa, niin jatkamme oikeudessa.
Kaikenlaista blogikrääsää!
VastaaPoistaKauppalaissa välillisen vahingon käsite vastaa epäsuoraa vahinkoa sopimusoikeudessa. Mikä viimeistään sekoittaa epäselvän asian.
VastaaPoistaNyt alkaa jo kiinnostaa: mistähän näitä tässä blogissa jo legendaksi muuttuneita Petjan kehittämiä kauluksia saa ostaa? Vierailen sattuneesta syystä säännöllisesti pohjoisessa Espanjassa (Salamanca, Santander) ja mieluusti tutustuisin näihin paidanlisukkeisiin, joiden olettaisin hyväilevän ihmispolon kaulaa viileästi pyyhkäisten kuin nuoren neidon neitseellinen käsi (la mano de una doncellita) konsanaan. Mahtaako löytyä noin vaan El Corte Inglésin hyllyiltä, vai ainoastaan tiskin alta eksklusiivisissa herrainvaatehtimoissa?
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=UX-XDR8iOp4
VastaaPoista4.00 -> 4.04
Bänni olisi paikallaan näille "Jukka Sjöstedtin" spämmeille.
VastaaPoistaEhkäpä.
VastaaPoistaAinakin mies voisi kirjoittaa nimensä sille varattuun kohtaan eikä kutsua ensin itseään anonyymiksi ja sitten todistaa olevansa valehtelija.