Pikkuveli valvoo

Olettakaamme että yli puolet poliittisista puolueista on muuttanut puhe- ja toimintatapojaan viime vaalien jälkeen. Kunnallisvaalit merkitsisivät mutavyöryä.

Jos tämä oletus on oikean suuntainen, ei ole pahaksi varautua. Oletus täytyy myös perustella.

Perustelen. Demokratia ja sitä ylläpitävä perusoikeusjärjestelmä on syntynyt elinehtojen vuoksi ja hengenvaaran vähentämiseksi. Polttopisteessä oli ”kansalainen” eli tavallinen ihminen. Nyt järjestelmien muutoksen yksi hyvin näkyvä merkki on ”kansalaisen” väistyminen perusoikeuslainsäädännöstä.

Suomenkin perustuslain mukaan esimerkiksi sananvapaus on kaikilla, ei enää ”jokaisella Suomen kansalaisilla”. Tätä voisi luonnehtia demokratiavajeeksi tai tasapainottomuudeksi. Oikeudet on kohdistettu ihmisille, joita ei välttämättä tavoiteta ja jotka eivät välttämättä maksa esimerkiksi veroa ainakaan maahan, jossa he vaativat oikeuksiaan, eivätkä äänestä täällä.

Viimeksi mainittu askarruttaa kunnallisvaaleja ajatellen. Perustuslain (14 §) mukaan jokaisella maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt 18, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä. Suurimmissa kaupungeissa muualla kuin Suomessa syntyneet saisivat aika vähällä vaivalla merkittävästi edustajia valtuustoon ja siis lautakuntiin. Helsingissä mentiin viimeksi valtuustoon runsailla tuhannella äänellä.

Miten perussuomalaisista karsaimmat eivät ole huomanneet, että paljon puhuttu ”neekeriäijä” saattaa ennen pitkää istua valtuuston puheenjohtajana?

Jokunen päivä sitten selitin tiedonhaluiselle henkilölle, mitä tarkoittaa ”väittämistaakka” prosessioikeudessa ja miten voida käydä hovioikeudessa, ellei alioikeudessa ymmärrä kiistää syyttäjän esittämään rikoksen nimikettä (esimerkiksi törkeä liikenteen vaarantaminen / liikenteen vaarantaminen).

Tässä kaikille lukijoille 500 euron arvoinen lahja: jos joudut haastetuksi oikeudenkäyntiin, aloita sanomalla: kiistän. Jos sitä ei tee ajoissa, hovioikeuden jäsenet piipertävät valituspaperin marginaaliin ”ei kys.”, joka tarkoittaa, ettei hovioikeudessa enää ole kysymys asiasta, joka on ratkaistu alioikeudessa asianomaisen myöntämisen eli tunnustamisen perusteella, eikä siihen asiaan sitten tule muutosta. (Tämä on karkea perussääntö.)

Eurooppalainen järjestelmä on tehty porvareita tai sellaisiksi tahtovia varten. Erinäisiä tärkeitä asioita on erikseen vaadittava. Se edellyttää ymmärrystä. Vain osa verovähennyksistä tehdään viran puolesta. Muita on itse vaadittava. Edes Veikkaus Oy ei tuo voittorahoja kotiin, vaan voittorahoja on vaadittava, määräajassa vielä.

Tämän kaiken tukena meillä oli kansakoulu. Oppikoulussa perusasiat (”yhteiskuntaoppi”) jätettiin opettamatta. Ylikoulutettu suomalainen ei osaa itse hoitaa alkeellisintakaan viranomaisasiaa. Näin näppärästi on samalla taattu lakimiehille riittävä, joskus ylellinenkin toimeentulo.

Nyt meillä on uusi valtaväestö, joka ei kuulu sivistysporvaristoon eikä ole koskaan kuulutkaan siitä eikä Lauantain toivotuista levyistä. Näytteitä löytää tämänkin blogin kommenteista. Henkilö on jotain mieltä, ja siinä kaikki. Hän kirjoittaa: muovit ovat metalleja. Jos hänelle sanoo vastaan, hän kuittaa: tämä on minun mielipide. Metalli ja epämetalli ovat mielipideasioita. Blogisti saa höpöttää vapaista elektroneista, positiivisista ioneista ja kovalenssista. Tämä on minun mielipide.

Joku opettaja oli sanonut, ettei nykyisin kannata opettaa turhia asioita, kuten kertotaulua, koska ”kaiken löytää Internetistä”. Kyselin useamman kerran, oliko tämä vitsi. Ei se kuulemma ollut.

Yhteiskunnallisen ja luonnontieteellisen tiedon pirstoutuneisuus on ongelma. Kaikessa viheliäisyydessään entinen lukio antoi alkeellisia valmiuksia tiedon hankintaan. Nyt lukio on menemässä muodista. Pirstoutuneisuuden ongelma on ettei asianomainen, sirpaletietoa käyttelevä henkilö, ole lainkaan selvillä, että hänen sirpaleensa on peräisin suuremmasta kokonaisuudesta. Hän löytää maantieltä mutterin mutta ei osaa kuvitella autoa.