Hölynpölyä

Kuten tiedätte, vastustan vakiintunutta mediaa myös siten, ettei lukija saa minusta aivan heti selvää, onko kukin kirjoitus tarkoitettu vakavasti otettavaksi, ajankuluksi vai älynpilaajaksi.

Nyt on kysymyksessä tuo viimeksi mainittu. Ajattelin edelleen puhuttaa teitä, lukijat, jatkamalla vierailuista ja kyläilyistä liittämällä nyt nämä hiipuvat tavat yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Miten ovat muotoutuneet kuluneen vuosisadan tuhoisat yhteiskunnalliset ilmiöt? On tahdottu uudistaa niitä tapoja, joita noudattaen ihmiset kohtaavat toisiaan.

Ensin pommi-anarkismi, sitten salasosialismi ja sen jälkeen etenkin bolshevismi halusivat julistaa yksilöllisyyden ja omat valinnat kieltoon. Oli harjoitettava salaista ja sitten vallankumouksen jälkeen julkista puoluetoimintaa ja oli luotava soluja ja työprikaateja. Aivan aluksi haluttiin hävittää sellaisetkin menneisyyden jäänteet kuin parisuhde ja se tapa, että vanhemmat kasvattavat lapsiaan ja isovanhemmat osallistuvat.

Neuvostojärjestelmän aito historia on hyvin vaikea hahmotella, koska alusta asti saarnattiin paljon sellaista, joka oli tarkoitettukin sumutukseksi. Päähäni ei mahdu, että esimerkiksi Stalin olisi ollut kommunisti. Minusta hän oli maantierosvo ja sellaisena erittäin menestyvä. Ehkä joku oli lukenut hänelle kotona Georgiassa ääneen Schillerin ”Rosvot”?

Sosialismi järjestyi myös Suomessa elinkeinojen ja ammattiryhmittymien ympärille, ja ero ammattijärjestöihin oli pitkään olematon. Ehkä vastapainoksi porvareiden kansallisuudelle (nationalismille) rakennettiin työväenluokan internationalismia, joka sitten romahti 1914.

Hitlerin väline oli taisteleva puolue, joka kokoontui lippujen alle yhteistä vihollista vastaan. Ensin se oli kansainvälinen kapitalismi, mutta kun rahoitusta alkoi järjestyä, siirryttiin juutalaisiin syistä, jotka ovat edelleen epäselviä. Sekä nurinkuristen natsilakien että uskonnon perusteella arvioiden kysymyksessä oli määrällisesti tavattoman pieni joukko, alle 1 % maan väestöstä vuonna 1933.

Naiset määrättiin siitos- ja siivoustoimiin – Hitler ei ollut alan miehiä – ja miehet alkoivat muodostaa oluenjuonti- ja tappeluyhdistyksiä, joista mainittavia olivat ensin SA ja sitten SS. Aikaisemmin oli porukoiduttu naapuruuden perusteella ja vieroksuttu uskonnon perusteella (katoliset – luterilaiset).

Italian fasismi oli syntyessään korporativismia. Kysynnän ja tarjonnan laki pantiin päiviltä ja sijaan määrättiin kunkin alan työnantajien ja työntekijöiden valtion valvonnassa sopimat palkat ja työehdot – kolmikanta. Työlainsäädäntö kasvoi laajaksi, ja ilmeni näyttäviä onnistumisia.

Iskulause oli selvää Hegeliä: yksilö on olemassa vain valtion ehdoilla, hyödyttääkseen valtiota valtion elinten määräämin tavoin.

Amerikkalainen unelma on aivan yhtä höperö. Vapaus, mitä se lieneekin, takaa kaikille onnistumisen mahdollisuuden. Iskusana ”vapaus” edisti ihmissuhteiden pintapuolisuutta ja tilapäisyyttä ja tarjosi kasvupohjan ja lannoitteen oudoille rituaalisille yhteenliittymille, kuten rasismille, gangsterihallinnolle, joka oli kaupungeissa melkein sääntö, ja ihmeellisille kirkkokunnille, joista tälläkin hetkellä suurin on helluntaiherätys.

Suomalaisen yhteiskunnan rikkoi maanjakolainsäädäntö, etenkin isojako ja uusjako, jotka hajottivat kylät, ja asutustoiminta, joka sijoitti puoli miljoonaa suomalaista kauas toisistaan etupäässä elinkelvottomille pientiloille.

Kommentoijani ovat arvelleet, että todella suuri romaani on yleispätevä, ei paikallinen. Onhan se niinkin, mutta onhan se toisinkin. Todella suuren luokan kansainvälinen romaani on ”Seitsemän veljestä”, joka tulee kertoneeksi olennaisen Suomesta tavalla, joka ei taivu toisille kielille. Suurenmoisia ovat Shakespearen kuningasnäytelmät, joiden henkilöt ovat sinänsä täysin yhdentekeviä pikku taaneja hipsuttelemassa pitkin nummia.  Sijoittaisin todella suuren romaanin yhdeksi tunnusmerkiksi taidokkuuden ihmisten ja ihmisyhteisöjen ristiriitojen ja yhdistävien paineiden kuvaajina. Ja yksi sellainen piirre on kylässä käynti ja vierailu ja toinen on ihmisten kyky ja halu keskustella.