Sivun näyttöjä yhteensä

4. elokuuta 2010

Haastetoive Ylelle


Ylen radiokanavat saavat joka vuosi noin puolet radion kuuntelijoista. Se on paljon. Se on huono uutinen mainoskanaville. Myös keskimääräinen kuunteluaika on suuri, vaikka epäilen, että keskittyvä kuunteleminen on harvinaista.

Oma kanavani, Ylen ykkönen, saa vuosittain 7 – 10 prosenttia Ylen radiokanavista.

Nostaakseen puhtaalla omallatunnolla mediamaksun (entinen radiolupa) ja voidakseen jatkossakin väittää harjoittavansa julkista palvelua Yle joutuu keskittymään juuri tuohon ykköseen, väitän. Niin se ei tee.

Radio Suomi on pakkopulla. Kilpaileminen kevyen musiikin kanavien kanssa ei onnistu. Klassiselle musiikille oikea paikka on verkko – ja Ylen Klassinen ansaitsee jo nyt kehut.

Tein viime vuoden sitä perjantaiohjelmaa. Se oli kallis – suora ohjelma kaupungilta. Se oli raskas tehdä. Jotta voisi vaikuttaa tunnin mielijohteiden kuljettamalta, joutuu valmistautumaan kymmenen tuntia.

Esitän Ylen kanavavastaaville suoran haasteen.

BBC 4 vetää tällä hetkellä ohjelmasarjaa ”maailmanhistoria 100 esineessä”, A History of World in 100 Objects. Tilatkaa muuten ihmeessä podcastit. Jutut ovat lyhyitä (15 min) ja sisällöltään ja esitystavaltaan ehdottomasti maailman huippua. Tällä viikolla kuuntelin puhetta Nigerian seudun 1300-luvun pronssiveistoksista, joiden edess olen itsekin mykistynyt British Museumissa.

Tuo formaatti olisi suoraan kopioitavissa Suomeen. Voin tarvittaessa tehdä luettelon esiintyjistä ja toimittaa Veikko Litzenin, Markku Kuisman ja ne useat muut tuntia ennen studioaikaa köysissä radiotalolle. Värinkäsitysten välttämiseksi – itse en ole käytettävissä. Minulla on tämä blogi ja osaisin korkeintaan puhua puukoista, pirroista ja ruuveista vakuuttavasti.

BBC on valmistanut ohjelmasarjaan liittyvän verkkosivuston. Kuten voi arvata, sekin on upea, helppolukuinen ja informatiivinen.

Viittaisin myös omakohtaiseen kokemukseen – tuli puhe lapsenlapsesta, ikä 10 ja erittäin kova lukemaan. Olisi täytynyt nimetä sopiva kirja toisen maailmansodan historiasta meillä ja muualla. Jouduin sanomaan, että ei ole olemassa.

Vasta keskustelun jälkeen käsitin, että tämä aihe sopii radioon paremmin kuin kirjaksi. Lukuiset olemassa olevat lehdet todistavat, että lehti ei ole hyvä alusta näille asioille – aikakauslehdenkeskeinen tehtävä on johdattaa lukijan huomio sivuseikkoihin. Kirjoissa on vähän sama. Pintapuolinen, usein kuilumaista tietämättömyyttä henkivä marmatus jostai muodikkaasta aiheesta saattaa mennäkin kaupaksi, ihmisten historia ei. (Meiltä sotainkkarit ovat nyt kuolemassa sukupuuttoon – USA:ssa on radiolle tehty, kirjana suurenmoinen Studs Terkelin ”The Good War”, jossa puhuvat muutkin kuin sankarit ja jossa ”kotirintamalla” on aika suuri rooli.)

Kun tulin maininneeksi verkkoradiot, kehotan lukijoitani kiihkeyteen. Olemattoman pienellä etsimisellä löytää vaikka mitä. Esimerkiksi AccuRadio antaa valita soittimen ja säveltäjän tai aikakauden. Eilen iltayöstä kuuntelin selloa ja tulipa hyvin pitkän tauon jälkeen kuunneltua sekin Chopinin harvinainen teos, joka on sävelletty pianolle ja sellolle.

Verkkoradioilla näyttää olevan yksi vahva etu. Ainakin minä olen ennakkoluulojen orja. Luulen tietäväni, mistä en pidä. Viikonvaihteessa en jaksanut mennä vaihtamaan pois Elgarin viulukonserttoa, vaikka kaikki tietävät, että Elgar on omituinen ja ihan tarpeeton säveltäjä. Ja kohta tuli kummallinen teos herra Hindemithiltä, joka kuuluu selviin inhokkeihini.

Suhtaudun tätä nykyä arvostavasti ja uteliaasti Elgariin ja Hidemithiin. Olisikohan edellisen asenteen takana ollut katteeton asenne? Alban Bergin viulukonserttoa olen kuunnellut kautta aikojen räkä poskella, mutta muuten 1900-luvun alan kama on jäänyt vähälle. Siis asenteeksi nettiradioon: kannattaa hetki kuunnella. Ei se mitään maksa.

23 kommenttia:

  1. Radio-ohjelma ”Kemppinen” loppui jo aikaa sitten ja Ben Granfelt pisti bändinsä viime kuussa jäihin. Ihmisen iloista tippuu pala silloin, toinen tällöin, kun ei tohdi maailman mukana muuttua. Tällä menolla ei jää kohta muuta kun yksinäinen Moto-Guzzilla ajo kohti auringonlaskua joskus sään salliessa… Ei maar, tuli vähän liioiteltua ja onneksi oranssilta ulkoiselta kiintolevyltä löytyi vielä 41 ”Kemppistä”, saattaa siellä ehkä olla jokunen Aristoteles myös seassa. Mutta kun niitä on noinkin paljon, niitä voi kuunnella aika-ajoin uudestaan. Saattaa tarttua johonkin toiseen kohtaan, minkä ohitti aikaisemmin. Jos sattuisin törmäämään jossain kahvilassa ohjelman nimiseen henkilöön, osaisin hyräillä sen tunnarin vieläkin. Ensin se tuntui harmilliselta ja piti aina pikakelata ohi, sittemmin alkoi tarttua päähän.

    VastaaPoista
  2. ...kuunneltua sekin Chopinin harvinainen teos, joka on sävelletty pianolle ja sellolle...

    minkä jälkeen on entistäkin vakuuttuneempi siitä, että Chopin onneksi ymmärsi kuitenkin säveltää enimmäkseen pianolle...

    VastaaPoista
  3. Jos Yle haasteeseen tarttuu, niin ehdottomasti siihen pitää saada mukaan karttakeppi.

    Parin päivän takaisessa kommentissa sonkajärveläisjuttuihini Ripsa toteaa varttuneensa pikkulikkana opettajan tyttönä pitäjän pohjoisosassa sijitsevan Sukevan vankilan pihapiirissä. Siellä kasvoi myös kristillisen liiton pj. Päivi Räsänen ekavuotensa isänsä toimiessa vankilan isännöitsijänä

    Samasta kulttuuripiiristä nousi sittemmin vankilan johtajan poika Heimo Karinen valtionyhtiö Kemiran vuorineuvokseksi.

    Karttakeppi selittäisi tuota virkavallan väylää elämäntiellä ylöspäin, kuvaten ns. hiljaisen tiedon välittymistä sukupolvelta toiselle. Tämän päivän hallituspoliittisena terminä näkee käytettävän samasta ilmiöstä nimitystä "cityliberaalit": suurinta on rakkaus ruotsinkieltä kohtaan.

    Me taas perusmaalaisina olemme aina saaneet kärsiä jonkinlaisesta näkymättömästä epäluulosta jota pääkaupungissa koetaan itäsuomalaisia kohtaan. Ehkä savolaisia on joskus pidetty jopa epäisänmaallisina minkä vuoksi kaikki kirjoihin päässeet sotasankaritkin on jouduttu tuomaan sinne lännestä.

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä Radio Suomesta. En viitsi perustella, mutta maakuntaradioiden osalta ajatus voisi olla toimiva jotenkin toisin ideoituna mutta nyt ohjelmat ovat enimmäkseen tasolla jotta saapi ihmetellä, kuka jaksaa kuunnella saatika olla kiinnostunut. Vähän aikaa saatta lomalla ollessa kiinnostaa netin kautta vertailla eri alueiden lähetyksiä mutta arkena sen oman alueen ohjema, ei kiitos.
    Ylen ykkösessä olisi mahdollisuus mutta pelkäämpä että se hukataan, jos vain kuuntelija määriin tuijotellaan.

    VastaaPoista
  5. Hindemithin "Mathis der Maler" on muhkeaa musiikkia. Monissa muissa teoksissa mies on enemmän verrattavissa arkiseen käsityöläiseen.

    VastaaPoista
  6. Toista maailmansotaa meillä ja vähän muuallakin käsittelee Seppo Heikkisen mainio radiosarja Suomi talvisodassa. Talvisodan melskeiden keskeltä kuullaan myös kotirintaman kuulumiset.
    Toivottavasti sarja sopii myös lapsenlapselle.

    Sarja on kuunneltavissa ja ladattavissa osoitteessa
    http://opettajatv.yle.fi/suomi_talvisodassa

    Marko Pulkkinen
    toimittaja
    YLE Oppiminen ja tiede

    VastaaPoista
  7. Ad Heikki Rönkkö et alii: - liittyisikö savolaisten vähätteleminen 1600-luvulla alkaneeseen mahtavaan asutusliikkeeseen?

    Eron meihin, niin ikään väheksyttyihin Vanhan Suomen (Turun rauha 1742) alueella juuret omaaviin on muuten maisemassa ja mentaliteetissa edelleen hämmästyttävän näkyvä.

    Muuten sotasankareista - JR 7 koottiin Savonlinnan ympäryspitäjistä ja aika yksimielisesti se on tullut tavaksi mainita jatkosodan rykmenteistä ensimmäisenä. Se ei ole pelkkää Ehrnroothin mainosta - poikkeuksellisen taistelukyvyn loi Armas Kemppi. Talvisodassa samojen pitäjien miehet kunnostautuivat Kollaalla.

    VastaaPoista
  8. BBC:n kanava Four on maailmankaikkeuden paras radiokanava.

    VastaaPoista
  9. Voi olla, että savolaisia vähätellään naureskelemalla heille, joskus syystäkin, mutta ettäkö pidettäisiin epäisänmaallisina, ei vaiteskaan.

    "Den kulan visste hur den tog, det måste erkänt bli,"
    så talte generalen blott, "den visstee mer än vi;
    den lät hans panna bli i fred, ty den var klen och arm,
    och höll sig till vad bättre var, hans ädla, tappra barm."

    Niin, ja kukapa oli koko Suomen sodan urhoollisin mies:

    Men fråga, om du träffar på
    en veteran från kriget då,
    en av de tappras skara,
    spörj om han kännde dock en man,
    som priset över alla vann,
    och trofast skall han svara:
    Ja, herre, Duncker hette han.

    Duncker oli savolainen mökin poika, josta tuli savolaisen sotajoukon johtaja.

    PS. En ole jäävi kehumaan savolaisia, sillä sitä verta ei suonissani virtaa tiettävästi promilleakaan. En ole jäävi lainaamaan Runebergiakaan, sillä ruotsi on minulle vieras kieli.

    VastaaPoista
  10. Onpa hauksa
    että myös Mr Doc :lle
    voi tapahtua lispahduksia.

    Muudoin,
    luonnehdinta kirjailijasta,
    vuosisadan sellaiseksi mainitusta,
    vaikkapa sanoilla
    juristi ja hullu
    saa,
    ainakin minulta
    kulmakarvan pyöristymään,
    tosin
    vain
    hetkeksi.

    Jos on oppinut runsaaseen,
    vähään on vaikea tottua.

    Ymmärsinkö oikein.

    VastaaPoista
  11. Kiitos BBC-vinkistä.

    Itse kuuntelen lähinnä YLE:n podc ... eiku mikä se on suomeksi? ... YLE:n syötteitä. Kirjojakin kuuntelisin mielelläni suomeksi, mutta, kun niitä ei ole kuin näkövammaisille, on pakko kuunnella englanniksi tai ruotsiksi.

    Kyselin, muuten, aiheesta Celiasta eli Näkövammaisten kirjastosta. Onko todella niin, että kirjaston aarteet on kätketty ikuisiksi ajoiksi näkeviltä? Väittivät, että juuri niin on, vaikka ehdotin neuvotteluja tekijänoikeustahojen kesken.

    No, jos hyvin käy, ehkä tässä vielä sokeutuu.Tai sitten joku tarmokas neuvottelee asian uusiksi. Vaikka joku tekijänoikeuksiin erikoistunut. Lakimies. Äänikirjallisuuden ystävä.

    Sitä odotellessa suosittelen vaikkapa suraavia:
    -ABC:n Big Ideas (en ole tosin löytänyt arkistoa)
    -BBC:n In Our Time (vuosien arkisto löytyy muualta kuin BBC:n sivulta, mikä kai tarkoittaa laittomuutta)
    -CBC:n Quirks and Quarks (vuosikausien arkisto, josta voi imuroida myös ohjelman osia)

    YLE:lläkin on kelvollisia ja välillä jopa erinomaisia ohjelmia: Enbuske, Haatainen, Pyöreä pöytä, Eftersnack ...

    VastaaPoista
  12. App Storessa "RSS Player" on tietyistä oikuistaan huolimatta minulle paras podcast-ohjelma. Sen hakutoiminnolla (search-provider-BBC) "AHOW" löytyi hetkessä, nyt se on tilauksessa ja Get older epidodes -napista löytyy paljon vanhoja jaksoja - kiitos vinkistä! iTunesissa minulla on paljon historiapodcasteja, mutta niiden laatu on yllättävän kirjava, joukossa on esimerkiksio opiskelijoiden tietosanakirjaoohjalta kyhäämiä; toisaalta historiallisren lehtien mainospodcasteja, joissa haastattelut huippua. BBC3:n klassisen musiikin tarjonta on ollut mahtavaa, mutta ne ovat olleet lähinnä vain lyhyen aikaa aktiiveja striimejä (jotka saa kyllä hyvin talteen esim "Downloads"-apilla iLaitteilla.

    PS Kemppinen-radio-ohjelma tosiaa tuli 2008 eli toissa vuonna. Kävin kerran seuraamassa suoraa lähetystä paikan päällä. Tilanne oli koominen sikäli, että me muutamat kuuntelijat yritimme nonchalantisti sulautua tapettiin ja olla itseksemme, mutta keskustelijat katsoivat rehdin kiinnostuneen näköisinä yleisöään. Se oli oikein, että yleisöä ei turhaan kuunneltu, sitä varten oli keskustelu ohjelman kotisivuilla, lähetykse aikana edes atioiden kovat kilinät tai pari musiikkitaukoa eivät särkeneet keskustelun jännitettä.

    VastaaPoista
  13. - liittyisikö savolaisten vähätteleminen 1600-luvulla alkaneeseen mahtavaan asutusliikkeeseen?

    Jostakin tosi kaukaa historian hämärästä kumpuaa "lasikatto" johon moni savolainen kokee jossakin vaiheessa päänsä lyövänsä.

    Luulisin sen lähinnä periytyvän 1800-luvulta. Silloin kansa opetettiin rukoilevaiseksi ja nöyräksi, liiallisen itähuuman hillitsemiseksi.

    Sitä perua on nykyinen vallitseva cityliberalistinen ajattelutapa (HS,hallituspolitiikka) joka näyttää pelkäävän aidommaksi liberalismiksi kutsumani läntisen variantin maihinnousua.

    Pelätään, että "Suurinta on rakkaus ruotsinkieltä kohtaan" ajattelutapa korvautuisi politiikalla joka ei pyrkisi kertomaan ihmisille kuinka heidän tulee elää elämäänsä, vaan tekisi heidän valintansa mahdollisiksi; vapauttaisi heidän potentiaalinsa, olivatpa he keitä tahansa. Keino tuon tavoitteen toteuttamiseksi on ottaa valta pois niiltä, jotka sitä itselleen kasaavat. Haastamalla perityt etuudet. Rikkomalla etuoikeudet. Aukomalla pullonkaulat yhteiskunnassamme, jotka tukkivat mahdollisuuksia ja estävät kehitystä. Ja siten antaa jokaiselle mahdollisuus elää elämäänsä niin kuin haluaa, kuten esim. Englannin uusi liberaali pääministeri Nick Clegg on kirjoittanut.

    VastaaPoista
  14. HR: "Ehkä savolaisia on joskus pidetty jopa epäisänmaallisina minkä vuoksi kaikki kirjoihin päässeet sotasankaritkin on jouduttu tuomaan sinne lännestä."

    Palataanpa tähän.

    Väinö Linnahan teki savolaisille todella ikävän tempun, kun hän muutti arvostamansa ja ihailemansa savolaisen vänrikki Kokkosen hämäläiseksi Koskelaksi!

    Mitenköhän Koskelan kuulut repliikit muhisivat kansan suussa savoksi? Olisikohan vastuu siirtynyt kuulijalle?

    Tuntemattoman ainoa savolainenkin on pohjoiskarjalainen.

    VastaaPoista
  15. Mediamaksua perustellaan nykyisin harvoin radion kuuntelulla -- vaikka radiolupanahan se on aloittanut. Perustelut painottuvat minun huomioideni mukaan aina television katseluun ja laskelmaan siitä, miten paljon päivän televisionkatselu tulee maksamaan.

    Onko radio lapsipuolen asemassa vai pidetäänkö radiokanavia itsestäänselvyytenä? Televisiokanavilla on toki myös kilpailjoita joista maksetaan tilausmaksua, kun taas kaupalliset radiokanavat toimivat mainostuloin eli ovat "ilmaisia". Vertailu voi saada siitä erilaisen luonteen.

    VastaaPoista
  16. Sonkajärvestä. En ole käynyt Sukevan keskusvankilassa sitten vuoden 1949. Mutta olin niin pieni sen pari vuotta kun asuin, että väitän että osaan kuunnella itäsuomalaista murretta edelleen. Eräänlainen pohjakieli?

    Pääkoppani tuntuu kyllä muuten täysin länsisuomalaiselta. Se mitä tässä lähinnä äimistelen on fakta, että länsi ja itä eivät koskaan kohtaa, edes Suomessa. Se on omituista.

    En usko että esimerkiksi poikani osaisi lukea Kalevalaa (peruskoulussa moiseen ei edes yritetty ryhtyä!). Useimmat koulukaverini Pohjois-Hämeessä eivät ymmärtäneet sen kieltä. Mutta minä ymmärsin.

    Tässä on käsittääkseni tärkeintä se, että ihminen elää kuitenkin kielessä. Se on tärkein identiteetin ylläpitäjä mitä voi ajatella. Suomen alue on aika laaja. Rajan takana on vielä karjalan alue ja pohjoisessa sukukieli saame.

    Radio YLEn 1:tä kiitän kyllä karjalaisesta heinäkuusta, koska se on tuonut ainakin omien korvieni ulottuville faktaa ja fiktiota, johon en ole ennen missään törmännyt.

    VastaaPoista
  17. Juostuani pätkän maratonia kaatuvia puita väistellen ja luettuani Dostojevskin Riivaajat alkukielellä asettelin kumisaappaat saunan lauteille ja ryhdyin putsaamaan mustikkasaavillista ajatellen että olipa päivä.

    VastaaPoista
  18. Kiitos Rienzille.

    Minusta tuli juuri iPad-omistajafani ja tekstisi jälkeen huomasin RSS Playerin käyvän myös iPadille.
    Menee hulluksi kun 100tuhansista ohjelmista pitää valikoida ne sopivimmat.

    VastaaPoista
  19. JR 7 ja JR 49 ym ym

    Wolf Halsti kirjoittaa:
    "2 Divisioonan
    [ JR 7 ja JR 49 ym ym]
    suurtaistelu Vuosalmen maastossa on eräs Suomen puolustusvoimien komeimpia voimannäytteitä, joka hyvin kestää vertailun Panssaridivisioonan ponnistuksiin Talin-Ihantalan taistelussa".
    Näin tuli sankareita niin savolaisista kuin muistakin.

    MUTTA lantilla on myös toinen puoli. Nämä 2. Divisioonat ja Panssaridivisioonat tekivät hirveän määrän vainajia ja sotainvaliideja ja
    mieleltään villisia. SUURI SURU on mielestani näitten divisioonien 'erikoistuote', joka on raskas taakka kantaa ja rasittaa tai ainakin tasapainottaa näitten suursankariyksiköitten mainetta.

    Kukapa selvittäisi mitkä divisioonat saivat suurimmat tulokset pienimmällä surun määrällä?

    'Surun koskettama'

    VastaaPoista
  20. Ripsa: "Rajan takana on vielä karjalan alue..."

    Totta. Alue on. Olisipa vielä karjalaisiakin.

    VastaaPoista
  21. Ad Anonyymi: - rykmenteistä - kiitos kommentista. Erittäin aiheellinen huomautus! Itse asiassa tiedän tämän asian oikein hyvin, joten muistuttaminen on todella paikallaan.

    VastaaPoista
  22. Minusta on erinomaisen kummallista,että Suomen yleisradion julkisen palvelun tehtävään ei kuulu suomenkielistä tv-kanavaa.

    Jos ei Suomen niin minkä valtion yleisradioyhtiön sitten?

    VastaaPoista
  23. Käärin juuri postipaketista paksun kirjan (huokoista paperia, mutta sivuja noin 700): "A History of the World in 100 Objects". Kritiikin kiittämä, hämmästelivät että radiosarjan oheistuotekin voi olla onnistunut. Kuvitus on juuri ja juuri riittävä, mutta ne nettisivuthan ovat pystyssä, ja podcastit kuultavissa. Ohjelmia on nyt kiva kuunnella takan loimussa yöllä, kun ei tarvitse pidättää hengitystä, etteivät tiedonmurut valu ohi, tai siristää silmiä iPadin ruutua kohti: on niin hyvä tietää että info on milloin vain tsekattavissa parhaalta keksityltä käyttöliittymältä - kirjan sivuilta.

    VastaaPoista