Korkeasta iästä

Ystäväni professori Niklas Bruun kuuluu täyttäneen 60 vuotta. Tässä yhteydessä ”ystäväni” tarkoitta henkilöä, jonka kanssa on ystävällisissä väleissä. Tämä puolestaan tarkoittaa, että asianomaiset pitävät parempana olla ihmisiksi ja välttää harmillisia puheenaiheita.

Esimerkiksi erittäin suuri osa tuosta lakimiesten sukupolvesta taittoi peistä marxismin merkeissä. Lupasin arvostella Niken kirjan työntekijän keksijänoikeudesta alan lehteen, mutta kirjoitus jäi tekemättä. Kirjan luin. Painotus oli sama kuin hänen ensimmäisessä kirjassaa, jonka koski työehtosopimuksia ja ideologiaa.

Bruun on Helsingin yliopiston professori. Hänellä on paljon tehtäviä immateriaalioikeuden piirissä ja hän johtaa IPR University Centeriä. Hän on ollut hyvin kauan tekijänoikeusneuvoston puheenjohtaja ja siis sorvaamassa lausuntoja. Hän on ottanut osaa lainsäädäntötyöhön.

Tilanne on silti ennallaan – meillä on alalla kolme professoria, Bruun, Oesch ja Turussa Mähönen, jota eivät ole julkaisseet mitään varsin mainittavaa immaterialioikeudesta. Mähönen ilmoittaa pyytämättä, että hän ei tunne alaa lähemmin. Itse asiassa hän tuntee sen erinomaisesti.

Hätä ei ole tämän näköinen. Alalta on kuitenkin julkaistu yllättävän monta hyvää, keksinkertaista tai välttävää uutta tutkimusta, joukossa useita väitöskirjoja. Viimeksi sai kunniaa Tuomas Myly (joka ei ole minun oppilaitani). Bruunin aisapari Marcus Norrgård puolestaan julkaisi kirjan Patentin loukkaus, joka on niin huono, etten voi käsittää sitä. Sama mies on julkaissut aikaisemmin erittäin hyviä tutkimuksia, toisen niistä immateriaalioikeuden väliaikaiskielloista.

Julkisuus tuntee Jukka Liedeksen, joka oli niin kauan opetusministeriön tekijänoikeusasioista vastaava virkamies. Bruunia ei tunneta. Hän ei pidä korkeaa profiilia. Se onkin hyvä, koska tekijänoikeuden ympärillä liikkuu paljon järjestöjen ja yritysten lakimiehiä, jotka ovat usein vihaista väkeä. Patenttioikeudessa taas liikkuu erittäin suuria rahoja.

Bruunin profiili onkin vaikea hahmottaa. Voi olla, että hänen työnsä tärkein osa on kansainvälinen toiminta, joka on myös yleisessä sopimusoikeudessa vaikeaa, vativaa ja aikaa vievää. Hän on jatkuvasti mukana toisen rakkautensa, työoikeuden kehittämisessä. Luultavasti nuo kansainväliset tehtävät ovat entistä kuluttavampia nyt kun toinen niiden osaaja – hänkin ruotsinkielinen ja demokraattinen lakimies – Thomas Wilhelmson on Helsingin yliopiston rehtori.

Bruunin akateeminen tausta on ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu eli Hanken. Siellä on ennenkin ollut korkean tason tutkijoita, kuuluisimpana rehtorina toiminut Curt Olson, josta tuli korkeimman oikeuden presidentti ja aikaansaannoksilla mitaten vuosisadan merkittävin henkilö tuossa tehtävässä. Laki muutettiin, saatiin runsaasti uusia tiloja, järjestelmä muuttui.

Tunnustan, että tässä voi olla hitunen ilkeyttä mukana – panen Bruunin ja Olsonin samaan lauseeseen. Muistelen kuulleeni jälkimmäisen mielipiteen edellisestä, eikä se ollut mairittelea. Mutta kysymyksessä oli myös ”episteeminen ruptuura” eli historiallinen sauma, jota ei ole kaikeksi onneksi erityisemmin noteerattu. Usein ylimalkaisella leimalla ”demokraattiset lakimiehet” tai ”Demla” stemplattu yhdistys ei ollut mikään kommunistien peitejärjestö eikä stalinistien salaseura. Näkyviä nimiä olivat Olavi Heinonen, Aulis Aarnio, Paavo Nikula, Bruun ja – Tarja Halonen.

En muista kuuluneeni joukkoon, mutta esiintymässä kävin kesäseminaareissa. Niitä pidettiin Lahdessa. Monilla tuon polven juristeilla – ja tutkijoilla – taitaa olla esiintymisiä ja muistoja, joita he eivät palauttele huvikseen mieleen.

Se on kadehdittavaa. Niin suuri osa ihmisistä on ollut aina oikeassa, omasta mielestään. Tai ellei nyt aivan, kysymyksessä on ollut täysin ymmärrettävä pikku erehdys. He vain tavoittelevat valtaa, ja jos sen teee joku toinen, se on niin väärin.

Näitä terveisiä Bruunin merkkipäivän johdosta. Immateriaalioikeuden alue on laajentunut. Nyt on mietittävä myös sananvapautta.

Sananvapaus ulotuu myös menneisyyteen.