Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
17. elokuuta 2010
Tvångströja
”Olemme vaihtaneet mielipiteitä, ja niinpä tunnen itseni harvinaisen tyhmäksi.”
Viis sitaatista. Mielipiteiden vaihtaminen on hauskaa, vaikka työlästä. Jouduin opiskelemaan asiaa eri lähteistä, tutkimaan useita lakitekstejä ja vilkuilemaan ja luimistelemaan mietintöjä ja selvityksiä ennen kuin tajusin.
Olen aina tarvittaessa astunut esiin ja korottanut ääneni ruotsin kielen, etenkin suomenruotsin puolesta. Olen ihmetellyt monien, esimerkiksi monien etevien oppilaitteni vastenmielisyyttä ruotsia kohtaan. Olen lehahtanut punaiseksi useamman kerran, kun joku kollega, etenkin teknistä tai kaupallista alaa edustava, on – sen käsityksen olen saanut – pyrkinyt puhuman ruotsia ihan ihmisten kuullen.
Olen nyt näkevinäni kaksi eri asiaa. Toinen on suhtautuminen ruotsin kieleen. Se on tietenkin jokaisen oma asia. Toinen on ruotsin kielen opettaminen peruskoulussa ja lukiossa pakollisena. Se ei ole jokaisen oma asia, vaan poliittinen ratkaisu.
Ilmoitan täten muuttaneeni mielipiteeni. Pakkoruotsiin ei ole perusteita. Valinnaiseen tietenkin on.
Ruotsin lukeminen pakollisena kielenä peruskoulussa voi olla ongelmana liioiteltu. Tiettävästi 85 % oppilaista lukee sitä vain kolme vuotta. Siinä ajassa ei opi mitään kehuttavaa. Lukioon tulevista 90 prosentilla on vain tuo kolmen vuoden tausta, ja se merkitsee, että ilman erikoistoimia kohtuullinen ruotsin taito jää saavuttamtta. Kohtuullisella tarkoitan, että ymmärtäisi esimerkiksi säätiedotuksen ruotsiksi. Aikakausia sitten, kun oppikoulussa luettiin seitsemän vuotta ruotsia, abiturientien oletettiin saavan selvä Höblärin pääkirjoituksesta, ja se vaatii jo aika hyvää kielitaitoa.
Alan tutkijat ovat arvelleet, että tuokin kolme vuotta pakollista ruotsia olisi pois muiden aineiden opiskelusta. Voi olla, mutta voi olla olematakin. Jos nyt joku erehtyisi kysymään minulta, ehdottaisin kakkoskieleksi saksaa tai venäjää, koska molemmista voi olla se hyöty, että on jokin oppimispohja, jonka päälle voi tarvittaessa rakentaa.
Tässä omaksumani ajatus tarkoittaa, että ruotsia äidinkielenään puhuva suomalainen pääsee edelleen helposti esimerkiksi lukemaan oikeustiedettä tai eräisiin virkoihin. Kielilakia ei tässä olla muuttamassa. Ruotsinkielisistämme luultavasti ainakin 20 prosenttia on vaikeuksissa, jos joutuu asioimaan suomeksi esimerkiksi veroja tai eläkkeitä tai terveyttä koskevissa asioissa. Sellaisissa kunnissa kuin Kirkkonummi tai Inkoo kunnan ja valtion palkkaa nauttivien on osattava ruotsia, jonkin verran.
Ruotsin sisällyttäminen pakollisena peruskoulun opetukseen on mennyttä aikaa. Esimerkiksi pakkomatematiikasta on heikonlaisia kokemuksia. Yllättävän monet pojat ja tytöt luulevat, että matematiikka on vaikeaa ja että he eivät opi sitä sitten millään. Niinpä he eivät opi – ellei opettaja ole taitava.
Suomen koululaisille ei ole kai osoitettu, miksi ruotsin oppimiseksi olisi ponnisteltava. Luulen että näin on, koska en ole itsekään keksinyt syytä. Miksi kaikkien pitäisi oppia ruotsia? Englannin osaamattomuus aiheuttaa vakavia häiriöitä The Simpsonsin katsomisessa, ja väitetään, että monista rokkibiiseistä saa enemmän irti, jos tietää, mitä tarkoittaa ”All my loving”.
Mieleni tekisi väittää, että pelkkään arvovaltaan perustuva vaatimus herättää yhä helpommin vatsarintaa ja vihaa. Tämä koskee maahanmuuttaja-asioita. Mitä enemmän selitetään, että tuo karsaus on väärin, sitä enemmän ihmiisä keljuttaa.
Ruotsin opinnot koskevat tässä yhteydessä keskenkasvuisia. Mutta yksi aikamme ilmiöistä on aikuisten taipumus toimia yhä useammin ja yhä paljaammin kuin pahaiset kakarat.
Ajatelkaa julkisuuden suosikkeja. Timo Soini? Puberteetti-ikäinen läski poika, nokittamassa aina, vaikkei olisi syytäkään. Tyypillistä murrosikää. Kapinaa todellisia ja kuviteltuja auktoriteetteja vastaan. Kun aika on täysi, tietäen etteivät ruotsinkieliset kumminkaan äänestä häntä, hänkin kiipeä saippualaatikon päälle ja manaa pakkoruotsin maanrakoon. Olemme siis samaa mieltä, vaikka emme samoilla perusteilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vaalivoitto on pahinta mitä Soinille voi tapahtua, sillä se vaikeuttaisi hänen elinkeinoaan oleellisesti.
VastaaPoistaMutta koska Soini on erittäin ovela, mahdollisesti Suomen lahjakkain poliitikko, hän on valmis kiskomaan tappion varman voiton kidasta ja tulee johtamaan puolueensa niin kauniiseen vaalitappioon, että kaikki luulevat sitä hienoksi voitoksi.
Näin hän välttää vastuun vaikeudet ja voi edelleen elää melko kohtuullisella palkalla, mielenkiintoisessa ympäristössä.
IDEA:
VastaaPoistaHyvä blogikirjoitus! Kiitos!
Eikö olisi mahdollista parantaa, syventää niiden
20% ruotsinkielen opetusta, jotka todella haluavat ja tarviivat ruotsia! Tämän voisimme
vaihtaa sitten sen 80% vapauttamiseen pakkoruotsista. Saatais jotain kunollista ja
hyödyllistä!? Tämä 80% vois panostaa vaikka kunnolliseen eglanninkieleen.
Mitä ihmettä teemme nailla pakkoruotsin suorittaneilla keskiverto henkilöillä? Ei niitä
ainakaan pidä päästää ruotsia puhumaan ihmisten aikana. Eivatka ne toisaalta rohkenekaan sanoa kuon sanan tai kaksi, jotka on opittu jossain sakissa.
Pakkopulla on pakkopullaa, tungettiinpa sitä suusta tai korvasta, pohti mm. John Locke, kuten moni muukin liberalismin esi-isä (meillä rkp on kietaissut liberalismin kainaloonsa yksinoikeudekseen).
VastaaPoistaBlogikirjoittaminen nyt on sellaista yhtä käteen vetämistä: minä, minä, minua, minut...niin se o kaikil.
VastaaPoistaHyvä ettei muhiva kielisota hämmennä sitä tosiasaa, että ollaan me pojjaat maailman parhaita! (joskin niin väittää lehti, jonka 90-vuotias stereotehtailija osti yhdellä dollarilla, vaikka olisi voinut lukea lehden hammaslääkärillä!)
VastaaPoistaTervetuloa kerhoon!
VastaaPoistaItse olen vastustanut pakkoruotsia peruskoulukokemuksen jälkeen (1980-luvun vaihteessa, eikä tilanne näemmä ole sen jälkeen ainakaan parantunut, kun seuraan omien teinieni opintoja ja yritän motivoida heitä opiskelemaan).
Peruskoulussa ruotsia ei voinut oppia. Turhautuneet ja motivoitumattomat opetusryhmän jäsenet torpedoivat opetuksen aivan täysin. Minua harmittaa, sillä itse olisin halunnut oppia. Sain toki hyviä numeroita ja kirjoitin ällän ja suoritin virkamiesruotsin, mutta ei siihen juuri mitään osaamista vaadittu. Nyt olen sitten pitänyt vaatimatonta taitoani yllä esimerkiksi ruotsinkielisiä uutisia lukemalla ja kuuntelemalla. (Ruotsin SVT:n lähetysten loppuminen analogisen tv-verkon mukana oli muuten tässä suhteessa suuri tappio).
Samaa ongelmaa oli muidenkin aineiden kohdalla, mutta kuitenkin paljon vähäisempänä, sillä edes pakkomatematiikan tai ṕakkouskonnon opetukseen ei liity samanlaista historian taakkaa valloituksineen ja nuijasotineen, ja ne ovat useimmille - varsinkin heikommille - oppilaille jokapäiväisen elämän kannalta hyödyllisempiä kuin ruotsi.
Sitä kyllä vähän ihmettelen, että ruotsinopettajat jaksavat vaatia opetuksen pakollisuutta, vaikka heidänkin täytyy nähdä, miten turhaa se on. No, jokaiselle kai oma leipä on tärkein, ja ruotsin pakollisuuden poistaminen on väistämättä opettajille ay-politiikkaa. Sieltä tulevat lausunnot ovat siis automaattisesti pukkia kaalimaan vartijana. Mikä ei tarkoita, että ruotsinopettajissa olisi sinänsä mitään vikaa; he taitavat urheasti tehdä nyky-yhteiskunnan mahdottominta duunia.
"Mieleni tekisi väittää, että pelkkään arvovaltaan perustuva vaatimus herättää yhä helpommin vatsarintaa ja vihaa."
VastaaPoistaVastarintaa varmaan tarkoitit? Ja juu, näinhän se on. Kun ministeri katsoo olevansa oikeassa vain siksi, että on ministeri, kansa nurisee. Pahimmillaan käy niin, että hänet kammetaan sivuun, vaikka olisi oikeassakin.
"Sotakamreeri"
Ad Anonyymi - minä - joudun suosittelemaan sinulle äidinkielen alkeiden kertaamista.
VastaaPoistaRautalangasta vääntäen ja kattilasta takoen "minä-kerronta", jonka yksi vastakohta on universaalikertoja ("ja tapahtui niinä päivinä...", on tapa tuoda esiin subjektiivisuus. Sitä mitä kirjoitetaan ei väitetä yllättäen löydetyksi totuudeksi, vaan kirjoittajan käsitykseksi asiasta.
Jos luulet, että kerron tässä viikoksta toiseen itsestäni ja asioistani, oletpa erehtynyt.
Toivottavasti olet muistanut antaa itsestäsi solunäytteen luonnonhistorialliseen museoon. Esko Ahon äänestäjistä ei sellaista vielä ole: "Allekirjoittanut aikoo käväistä kohta kusella, koska allekirjoittaneella on siihen viittaava tarve."
Kemppinen perusteli asiansa niin oivallisesti, että minä puolestani siirryn nyt kannattamaan ruotsin pakollista kurssia kaikille peruskoululaisille.
VastaaPoistaEnkä tyydy edes tähän: vaadin myös kaikille peruskoululaisille pakollista venäjän, saksan, viron, saamen, ranskan, espanjan, portugalin, puolan, japanin ja kiinan alkeiden kurssia.
Minimivaatimukseni on kyrillisten kirjainten opettelu.
Lisäksi pakollisena oppiaineena kaikille koululaisille, etenkin maahanmuuttajille, on lyhyt Suomen, Ruotsin ja Venäjän yhteisen historian kurssi.
Tällainen kurssi laskisi verenpainetta näitä blogeja lukiessa.
Tell me what I already know, and I will love you. Tell me something new and I will hate you.
VastaaPoistaKansa vastaanottaa vain sitä, mitä on ennenkin pohtinut. Uuden domainin tyyppi liataan, herjataan ja solvataan (jää loppuelämäksi ilman työtä, maine menetetty vailla omaa osuutta muuta kuin opettamisen taito ilman statusta) ja kansa ei huomaa miten projisoivat omia kompleksejaan. Miten siis vapautua komplekseistaan jos se on Lacanin psykologian mukaan identiteetissä eli ei olekaan yksilö omassa identiteetissään vaan on edelleen ryhmäid tai äidin kanssa yksi. Separaation puute ei ole estänyt esittämästä ennenkään: ihminen, joka ei ole vielä aikuinen sen oikeassa merkityksessä (irrallinen olio) ei voi milloinkaan huomata miten kääntää muiden sanat omiksi ja omat muiden. Minulle sanottiin, että henkilö joka on tukenut kuulemma on saanut yhden mollattavan mutta sanoja ei huomannut ,että on itse se, joka on vapautunut siitä, ettei enää mollaa. Eli kun puhuu mitä uskoo muista puhuu itsestään ellei ole vapaa aikuisuuden nimissä ja tässä aikuisuus ei viittaa vastuunkantoon yksin vaan myös tietoisuuteen.
Tietoisuus on yksi ulottuvuus tiedolle, ei siis pelkästään oma valoon liittyvä määre tai nimi. Kun symbolista tulee ikoni se on erillinen olio.
Niin kauan kuin ruotsi on toinen Suomen virallisista kielistä, kykenen helposti luettelemaan oppiaineita, joiden pakkostatuksen poistaisin ennen ruotsia.
VastaaPoistaTämä mielipiteeni koskee toki vain sitä kolmea vuotta peruskoulussa.
Keski- ja korkea-asteiden kanssa ei ole niin nuukaa.
Kun sanovat, että ovat löytäneet Cro Magnon tai Neanderthalilaisen ihmisen geeniperimää (huuhuuuuuu) niin nyt sitten voivat verrata,että ottavat tulevaisuudessa pois kaikki ne, joilla on tätä samaa (huhuuuuu) pahaa geeniä.
VastaaPoistaToisin sanoen poistavat viimeiset "minä"-muodot ihmisestä ja jäljelle jää kuorieläin, joka muistaa helvetisti sanoja, asiaa, osaa käyttäytyä ja näyttäytyä ja on ulkomuodoltaan kaunis jne mutta varsinainen kyky ajatella on poistettu pienillä askeleilla koska tieteentekijät uskoivat.
Koska oli museo ja oikein l-ä-ä-k-e-t-i-e-d-e eli piti ihailla ja uskoa.
Mutta se oli julminta logotomiaa mitä voidaan tehdä: osoittaa, että se aivojäänne, joka oikeasti on ajattelun kannalta oleellinen (oma ajattelu, ei mimesis ja ulkoaopittu) saatiin geenien myötä pois. Aina voi pelotella vanhempia, että kyllä lääketiede katsos tietää (ha mikä tehokas sana!) että tämä on paha geeni ja saatte apina-lapsen luultavasti; joten poistamme sen alkiona heti.
ja niin veitsi vie vanhemmilta neron koska saatiin uskoteltua päinvastaista.
...so simple in a cruuuuul world.
Kuka tätä kokonaista sirkusta valvoo? Ei kukaan luultavasti ja pitää ymmärtää, että edelleen on paskoja osaamisalueita tuolta idästä, joiden kyky ymmärtää malleja on vuosituhat ennen meitä.
...be careful out there tieteen sisällä siis.
No mutta kun Suomi on vielä virallisesti kaksikielinen maa.
VastaaPoistaPakkoruotsin vastustamiseen pätee monilla se yleinen kaava, että ensin on fiilis, jota rationalisaatio sitten rakennetaan tukemaan.
VastaaPoistaFiilishän tulee siitä, että perkele meillä on tällainen muualta tullut yläluokka joka vei parhaat viljelysmaat, otti parhaat duunit, järkkäsi yhteiskunnan demokratisoituessa itselleen monenlaiset kivat edut ja edellyttää vielä alkuperäiskansan (nyt en tarkoita saamelaisia) opettelevan omaa kieltään, jotta kiva säilyisi jatkossakin.
Rationalisaatioon kuuluu käsitys, että suomalaiset menestyisivät yksityiselämässä ja maailmassa paremmin ja olisivat kaiken kaikkiaan onnellisempia, jos pakkoruotsi poistettaisiin. Todellisuudessa, siis ihan siinä reaalitodellisuudessa jossa me oikeasti elämme, ei sillä ole juurikaan väliä, pakko- tai valinnaisopetetaanko koulussa muutama viikkotunti uskontoa, fysiikkaa, draamaa, suvaitsevaisuutta vai ruotsia. Pakkoruotsi vain nostattaa monissa ihan fiilispohjalta samanlaista oikeudenmukaisuusraivoa kuin toisissa se, ettei jonkin elimen johtokunnassa ole tarpeeksi naisia. Kyse ei ole järjestä ja käytännöstä vaan pyhistä periaatteista.
Itse (siis Minä) en pidä ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta mitenkään välttämättömänä, ja siitä voitaisiin luopua ihan kaikessa rauhassa ja ilman dramatiikkaa. Toisaalta se, että ruotsin kielen lakisääteinen erityisasema on jäänne sääty- ja suoranaisesta siirtomaayhteiskunnasta, ei estä minua olemasta sitä mieltä, että kaksikielisyys on rikkaus. Lisäksi se pitää yllä pohjoismaista kommunikaatio- ja tunneyhteyttä (ei, en todellakaan toivo pohjoismaisen viestinnän yleiskieleksi englantia). Jos ja kun Suomen on rajojensa yli jonnekin tähyiltävä yhteyttä hakien, toivon sen tapahtuvan Pohjoismaihin. Ei Venäjälle, Brysseliin, Amerikkoihin tai epämääräiseen "globaaliuteen", joka on asiayhteydestä riippuen ihan mielettömän ihana tai ihan älyttömän kamala asia, vaan näihin verrattain vapaisiin ja tasa-arvoisiin luterilais-sosiaalidemokraattisiin talonpoikaisyhteiskuntiin.
Hurriviha on typerä poliittinen orientaatio, vaikka sille löytyykin historiallisia perusteluja. Ryssänviha on oman olemassaolomme kannalta paljon perustellumpaa, vaikka sekin sopisi jalostaa vihasta terveeksi ja hienosyiseksi varovaisuudeksi.
Yllättävän harvoin muuten tapaa ihmisiä, joita vilpittömästi kiinnostaa, millainen maa ja yhteiskunta Ruotsi on. Tai suomenruotsi! Heja Munsala.
Omvärldsbevakning (mutta jos tutkija on pieni, ympyräkin on ahdas)
VastaaPoistahttp://lup.lub.lu.se/luur/download?func=downloadFile&recordOId=1333848&fileOId=1333849
Kemppisen ja erikoisen musiikin ystävien olisi syytä kuunnella ainakin osan matkaa tästä.
VastaaPoistahttp://soundcloud.com/shamantis/j-biebz-u-smile-800-slower
Tarjolla on nykypoppari-idolin hömppähitti "800% hidastettuna", kestoon 35 minuuttia 29 sekuntia.
"Olen ihmetellyt monien, esimerkiksi monien etevien oppilaitteni vastenmielisyyttä ruotsia kohtaan."
VastaaPoistaAsiaan voi toki vaikuttaa ruotsin asema valloittajan kielenä. Yhtälailla asiaan voi vaikuttaa kielellisesti vähemmän lahjakkaiden ts paljon harjoitusta vaativien henkilöiden raivo siitä, että joutuu pänttäämään moista pikkukieltä sen sijaan, että voisi välttämätömän englannin ohella hankkia toisen merkittävän kielen (ranska, saksa, venäjä, espanja)jonkinmoisen taidon.
Olin juuri äsken, vielä 15 min. sitten, palaverissa eräiden julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyökumppaneiden kanssa. Palaverissa mm. tehtiin päätös tuhota turhina ja vanhentuneina erästä esitettä yli 10.000 kpl - oli otettu ruots.kielinen käännös valtakunnallisesta esitteestä, eikä sille ollut loppujen lopuksi löytynyt käyttöä edes ruotsinkielisissä kunnissa. Aikoinaan oli vaan ollut vähän pakkokin tehdä suurin piirtein ruotsinkielistä väestöä vastaava määrä tätä materiaalia.
VastaaPoistaTällaisia caseja tulee koko ajan vastaan. Ruotsinkielisten materiaalien ylläpidosta koituu julkiselle sektorilla mittavat kustannukset, kun periaatteessa jokainen vähänkään merkittävämpi paperilappunen pitäisi tehdä kahdella kielellä - jos nyt vaan joku länsirannikon ihminen sattuisi kysymään.
Oman ikäluokkani pojilla saksankieli oli jotensakin isänmaidosta imettyä. Tuolloin oikeastaan kaikki tekniikan (oppi)kirjallisuus oli saksaksi, joita kodin hyllyistä jo naperokin ihmetteli ja kaavioita suuresti nautiskellen katseli.
VastaaPoistaSuurta ihmetystäni hivelee maahanmuuttajat, jotka puhuvat lähes sujuvaa rantaruotsia, mutta suomenkieli tuottaa suurta vaikeutta. Kaipa siihen on luonnollinen syy.
Eräs fiksu suomalainen somali kertoi minulle jo kauan sitten osan mamu-turva "somaleista" olevan keniansomaleja, jonka murteesta kuulee. Eli väärin tiedoin tulleet. Mutta tervetuloa kuitenkin. Onhan tämä maapallon paras maa, mutta mitattiinko mittauksessa ihmisluonteen vajavuutta, vai hyvyyttä, vaiko eikö ollenkaan.
Olen aina ihmetellyt edelleenkin esiintyvää perustetta pakkoruotsille; voidaan keskustella muiden pohjoismaalaisten kanssa. Kuitenkin jokainen tietää miten käy, jos tanskalaisten, islantilaisten tai jopa norjalaisten kanssa kokeilee, hukka homma, vaikka ruotsin taito olisi hyväkin.
VastaaPoistaTuohon sitaattiin on pakko vastata toisella sitaatilla... äh, mutta kun olen Harpo Marx enkä Grouco, en keksi mitään. Tai tämä tuli mieleen että paskanpuhe on samaa millä kielellä tahansa, myös viittoen.
VastaaPoistaKuinkahan monta yksikielistä suomenruotsalaista Suomessa on? Veikkaan noin 150 000. Näistäkin valtaosa puhuu sujuvaa suomea -- ainakin sujuvampaa kuin esimerkiksi virkamiesruotsin suorittanut lääkäri. Veikkaan edelleen, että huonosti suomea puhuvia on noin 30 000. Luku on luultavasti pienempi kuin huonosti suomea puhuvien uussuomalaisten. Silti kukaan ei ole vaatimassa pakkosomalia tai -venäjää. On paljon, siis paaaaljon, järkevämpää järjestää heille tulkkipalvelut kuin pakottaa miljoonata opiskelemaan kieliä satunnaisen kohtaamisen varalta, jota useimmalle ei koskaan edes tule.
VastaaPoistaPakkoruotsi saa vielä pelottavampia piirteitä, kun sitä tarkastelee vaihtoehtoiskustannusten kautta. Suomen pitäisi kansainvälistyä, mutta samaan aikaan ovia lyödään kiinni. Suomen kansainvälistymistä ei kannata jättää pelkästään suomenruotsalaisten varaan periaatteella "kyllä se riittää kun viiden prosentin kansanosalla on maailmanluokan kielitaito.
Koska kukaan ei osaa kertoa pakkoruotsille hyvää syytä, arvaan sen olevan yksinkertaisesti RKP:n taktiikkaa. Kun nimittäin pakkoruotsista luovutaan otetaan samalla aika harppaus kohti yhden virallisen kielen Suomea. Eihän voi vaatia hallinnon kaksikielisyyttä, jos se tarkoittaa, että samalla suurta osaa kansasta estetään osallistumasta hallintoon. Kun herrahissi pysähtyisi muilta kuin ruotsia opiskelleilta (ja ruotsalaisilta), eduskunnassa syntyisi puolueet ylittävä koalitio virkamiesruotsin poistamiseksi.
"Tuohon sitaattiin on pakko vastata toisella sitaatilla... äh, mutta kun olen Harpo Marx enkä Grouco, en keksi mitään."
VastaaPoistaTööt?
Ruotsinkielisistämme luultavasti ainakin 20 prosenttia on vaikeuksissa, jos joutuu asioimaan suomeksi esimerkiksi veroja tai eläkkeitä tai terveyttä koskevissa asioissa.
VastaaPoistaTämä on totta, mutta sen uskominen todeksi tuntuu olevan aivan uskomattoman vaikeaa, jos ei ole henkilökohtaisia kosketuksia suomenruotsalaisiin. En minäkään sitä täysin uskonut vielä Pohjois-Karjalan perukoilla niin kutsuttua pakkoruotsia aikoinaan opiskellessani. Myöhemmin epäilyt kyllä sitten karisivat, kun syntyperäiset suomenruotsalaiset, osaksi professoritason ihmiset opillisilta meriiteiltään, puhuivat "pianon pelaamisesta" ja "kumoon putoamisesta" (falla omkull).
Kuitenkin jokainen tietää miten käy, jos tanskalaisten, islantilaisten tai jopa norjalaisten kanssa kokeilee, hukka homma, vaikka ruotsin taito olisi hyväkin.
Ainakin minä tiedän, miten käy. Aikoinaan kävin monituntiset polveilevat keskustelut norjalaisen kollegan kanssa - mm. hänen englannin kielen opinnoistaan Oxfordin yliopistossa - kielenä hänellä bokmål-norja, minulla suomenruotsi lukiopohjalta. Kommunikaatiossa ei tullut sen enempää vaikeuksia tuntia kohti kuin olisi tullut mitä tahansa muuta kieltä käytettäessä. Aina, kun tämä kursivoimani väite on tullut eteen, olen huomauttanut tästä omasta kokemuksestani. Kenellekään väitteen esittäjistä se ei ole koskaan merkinnyt mitään.
Olen myös suomentajana työskennellessäni kääntänyt sekä tanskan- että norjankielistä tekstiä, kun tanskalainen asiakas piti asiaa erikseen etukäteen edes varmistamatta itsestään selvänä, että koska käännän ruotsista suomeen, osaan tarvittaessa kääntää ainakin pieniä pätkiä myös norjasta ja tanskasta. Ja näin asia todella olikin, vaikka työ kieltämättä sujui hieman normaalia hitaammin.
Onhan se tietyllä tavalla vähän koomista, että esimerkiksi minä, neljäsosaksi suomenvenäläinen, en osaa venäjästä kuin aakkoset, mutta ruotsia luen, kirjoitan ja käytän viikottain, olen päässyt ruotsinkielisenä Helsingin yliopistoon ja elätän itseäni osaksi ruotsinkielisiä tekstejä kääntämällä. Mutta toisaalta olenkin sitä mieltä, että jos ruotsin pakollisuuden vähentämisestä tulisi jonkin muun aineen hyötyä, se olisi juuri venäjä.
Ja vielä kaikille yhteisesti lopuksi: suomenkieli po. suomen kieli, ruotsinkieli po. ruotsin kieli jne. Kielten nimet ovat sanaliittoja, eivät yhdyssanoja, ja kielten yhteiskunnallista asemaa kommentoidessa antaa vakuuttavamman kuvan, jos osaa nimittää niitä oikein.
Jos olisin 1970-luvulla saanut valita mieleiseni oppiaineet, en minä epämusikaalinen kömpelys olisi koskaan ollut pakkoliikuntatunneilla enkä pakkomusiikkitunneilla. En myöskään olisi opetellut pakkomatematiikan tunnilla ties miten monen asteen yhtälöitä, mitä en oikeassa elämässä ole koskaan tarvinnut. Näiden edellä mainittujen pakkoaineiden sijasta olisin lukenut rakastamania vieraita kieliä, ruotsiakin, mielihyvin :)
VastaaPoistaCitizen Jane
Kuulemma suomenkieliseen lääkikseen pyrittäessä
VastaaPoistasaa lisäpisteitä (Siis pisteitä!!!) pitkästä ruotsin kielestä.
Tuo on minusta pahasti väärin kun on vielä
lisäksi tuo ruotsinkielinen puoli.
Nämä pisteethän voivat olla kovasti merkittäviä,
koska pistemarginaalit joissa kamppaillaan ovat kapeat.
Kaiken lisäksi osa pyrkijöistä ei ole etukäteen tiennyt asiaa.
Jos siis pyrit lääkikseen, suomen tai ruotsin kieliseen,
on sinun hyvä lukea pisin mahdollinen ruotsi..
Mielestäni täällä pitäisi kielikysymykseen ottaa sama kanta kuin Ålandissakin.
VastaaPoistaAd anonyymi,
VastaaPoistaRuotsin kielen pakollisuus suomenkielisissä kouluissa ei ole perustuslakikysymys. Perustuslakimme ei ole muuttunut kansalliskielten aseman osalta eikä edellytä kielten pakollista opetusta kouluissa. Suomessa voitiin elää tasavaltaisen hallitusmuodon mukaan, kahta kansalliskieltä käyttäen vuodesta 1919 vuoteen 1971, vaikka ruotsi ei ollutkaan pakollinen kouluaine oppivelvollisuuskouluissa.
Laajemmin ottaen kyse on sivistyskäsityksestä. Nyt Osmo Soininvaara ja Jukka Kemppinen, kaksi johtavaa intellektuellia, on ilmoittanut kannattavansa ruotsin kielen vapaaehtoisuutta. On hankalaa kuvitella, miten tulevaisuudessa pakkoruotsin vastustaminen voitaisiin leimata sivistymättömien harrastukseksi.
Ad Omnia: - tuossa tuli tärkeä korostus - "pakkoruotsi" ei todellakaan ole perustuslakikysymys eikä ruotsia opetettu suomalaisissa kansakouluissa.
VastaaPoistaSuomalaisen oikeus käyttää suomea tai ruotsia viranomaisissa sitä vastoin on perusoikeus - muun äidinkielen käyttäminen ei.
Taustalla on pelottava sotku EU:n kielistä. Esimerkiksi Yhteisöpatentti suunniteltaessa osa joukosta on vakavissaan sitä mieltä, että patenttiasiakirjat olisi käännettävä kaikille EU-kielille.
Eivät varmaan ole nähneet patenttiasiakirjoja.
Jokaisessa kielessä on tietyt säännöt ja noita sääntöjä noudattamalla oppii hyvin nopeasti sanojen merkityksen. Puhumme siis nyt puhekielestä. Ruotsia osaavan knoppi tanskan ymmärtämiseen on hokaa se, miten ruotsin kannalta "väärin" lausutut tanskan sanat noudattavat likipitäen aina samoja virheitä eli ennen pitkää ymmärtää koska tanskassa puhutaan lääkäristä ja milloin opettajasta. Kielten toistumat eli patternit ovat oiva apuväline siihen miten kielten välisiä suhteita tutkitaan. Tunnettu esimerkki on suomen käsi ja unkarin kez, veri ja ver jne. Nuo muistuttavat sanat eivät sinänsä määrää sukukielisyyttä vaan hieman syvemmälle mentäessä huomataan, että sanojen taivutukset muodostavat johdonmukaisuuksia myös esimerkiksi monikon taivutuksissa.
VastaaPoistaMuuten olen sitä mieltä, että nykyopiskelijoiden äidinkielen sanavarasto on suppea ja sanoja käytetään väärissä yhteyksissä.
Ruotsinkielisistämme luultavasti ainakin 20 prosenttia on vaikeuksissa, jos joutuu asioimaan suomeksi esimerkiksi veroja tai eläkkeitä tai terveyttä koskevissa asioissa. Sellaisissa kunnissa kuin Kirkkonummi tai Inkoo kunnan ja valtion palkkaa nauttivien on osattava ruotsia, jonkin verran.
VastaaPoistaTokihan myös lapin kunnissa on saatava palvelua saameksi. Ai ei vai? No, toiset ovat aina olleet tasa-arvoisempia kuin toiset.
Jos kaikki pakkoruotsitetut lasketaan yhteen, suomessa pitäisi olla kaiketi miljoona ruotsia osaavaa ei-suomenruotstalaista kansalaista. Näin asia tietysti paperilla onkin, mutta käytännössä rantaruotsin osaaminen on olematonta. Ellei tätä usko, yritä aloittaa ruotsinkielinen keskustelu satunnaisesti valittujen kansalaisten parissa. Väitän, että kaikista potentiaalisista keskustelukumppaneista yhdeksän kymmenestä osaa ainoastaan levitellä käsiään.
http://tools.digitalpoint.com/phonehome.php
VastaaPoistanäitä on netissä....
"Tokihan myös lapin kunnissa on saatava palvelua saameksi. Ai ei vai? No, toiset ovat aina olleet tasa-arvoisempia kuin toiset."
VastaaPoistaOn: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20031086
On: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20031086
VastaaPoistaOkei, olin väärässä: mutta muutetaan pointtia siten, että onko saamelaisilla "oikeus" saada palvelua saameksi muuallakin kuin lapissa? Ei varmasti.
Ruotsiksi palvelua pitää tietysti saada vaikka utsjoella, kun "ruotsi on toinen kansalliskieli". Nih.
Valintakoekiintiöt ovat aina hämmentäneet.
VastaaPoistaValtakielen kiintiössä opinahjoon hakeneena olen saanut itsekin tuta kiintiökirveestä. Jäin täpärästi laulukuoroon pääsykokeessa ja havaitsin, että oikeassa kielikiintiössä olisivat Porthanian pyöröovet käyneet. Perustetta en vieläkään ole sisäistänyt.
Ymmärrän USA:n "affirmative action" kiintiöt, joisssa sorretulle vähemmistölle pyritään tarjoamaan mahdollisuus opintoihin höllemmin perustein. Ottaen huomioon USA:n historia ja koulutusjärjestelmän haasteet, tämä lienee perusteltavissa.
Suomen tilannetta en kuitenkaan voi ymmärtää. Meillä nuorilla on varsin yhtäläiset mahdollisuudet ponnistaa jatko-opintoihin, jolloin vähemmistojen kiintiöille ei pitäisi olla tarvetta. Ja jos joihinkin virkoihin tarvitaan tiettyä kieltä sujuvasti bamlaavia kamreereja, niin eikös tämä hoituisi kielikokoeella työhönotossa? Rohkenen epäillä, että kiintiöoppilaat päätyvät hakemaan rannikkoseudun käräjätuomarin virkoja.
Minulla "kiintiökynnys" toi vuoden viiveen opintojen aloittamiseen. Joillakin tuo viive jää elinikäisesti. Ei lainkaan pieni juttu nuoren elontiellä.
Kiitos, täyttä asiaa.
VastaaPoistaPakollisen ruotsin kannatusta yksilöpsykologisesta näkökulmasta ei juuri näe pohdittavan.
VastaaPoistaMielestäni siihen liittyy mm. auktoriteettiuskoa. "Valtio tietää kyllä minun parhaani". Sekä päätöksenteon ulkoistamista viranomaisille kieliopinnoissa.
Joitakin ihmisiä näyttäisi ahdistavan jo ajatuskin,että pitäisi itse päättää mitä kieliä kannattaa opiskella.
Heidänlaisiaan on todennäköisesti paljon pakollisen ruotsin kannattajissa. He ovat psykologisesta sukua niille venäläisille,jotka kaipaavat kaikkitietävää Neuvostoliittoa ohjaamaan elämäänsä ja itseään koskevaa ratkaisuja.
Erinomaisia kirjoituksia kielipolitiikasta: http://omapaa.blogspot.com/
VastaaPoistaErastotenet aleksandrialainen kirjoitti:
VastaaPoista"Laajemmin ottaen kyse on sivistyskäsityksestä. Nyt Osmo Soininvaara ja Jukka Kemppinen, kaksi johtavaa intellektuellia, on ilmoittanut kannattavansa ruotsin kielen vapaaehtoisuutta. On hankalaa kuvitella, miten tulevaisuudessa pakkoruotsin vastustaminen voitaisiin leimata sivistymättömien harrastukseksi."
Ironista on se,että valinnan vapauden vaatimisen kielten opetukseen aloitti sivistymättömät suomalaiset, ainakin sellaiseksi leimatut.
Nyt kun he ovat tehneet likaisen työn pää kuhmuilla sivistyneistön edustajat uskaltavat kertoa poliittisesta eliitistä poikkeavan mielipiteensä pakkoruotsista.
Kemppisellä ja Soininvaaralla on yhteistä juuri se,että he tulivat ulos kaapista vasta eläköidyttyään. Missä oli siviilirohkeus aikaisemmin?
Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."
VastaaPoistaSuomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.
lyyxem.freehostia.com/teljo.htm
Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia.
Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan.
- Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori
lyyxem.freehostia.com/1930.htm
Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti Huusis-lehti (Hbl). Linkissä Tuulispään pilapiirros.
Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908
Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.
http://suomenmaa.bravehost.com/