Aikoinaan professoreilla oli jossain päin Varsinais-Suomea lakiasiaintoimisto, jonka nimi saattoi olla oikeasti Oikeusturva Oy, vaikka korkeimman oikeuden ilkeimmät jäsenet vääntelivät sen otsikosta ilmenevään asuun.
Syy ei ollut henkilökohtainen vihamielisyys, vaan se yleisesti tunnettu tosiasia, etteivät professorit osaa ajaa asioita, ja se vähemmän tunnettu tosiasia, ettei lakimiehen pidä ajaa tuttavan juttua
Presidentti Pauliine Koskelon ”vieraskynä” sanomalehdessä oli painavaa asiaa, ja kieli oli vielä painavampaa. En ihan usko, että ns. valistunut lukija olisi saanut selvän tekstistä.
Koskelo on aika heikko kielenkäytäjä ja poikkeuksellisen huono puhuja. Unilukkariksi hänestä ei ole.
Huokaisten hoidan vanhaa sivutointani eli yritän tulkita. Kirjoituksessa ei näe ainoastaan maristu lisää budejttivaroja, kuten luulisi, vaan siinä oli asiaa.
”Oikeusturva” tarkoittaa tenttivastauksen tasolla sellaisia tehokkaita keinoja, joilla ihminen saa oikeutta. Oikeuden saaminen voi tarkoittaa korvauksen eli rahan saamista tai myös jutun häviämistä, esimerkiksi vankilaan joutumista. Se voi olla juuri oikeuden saamista.
Oikeusturvan nykyinen heikko taso – jonka presidentti Koskelo rehellisesti tunnusti – voi johtua keinojen hitaudesta, vähyydestä, huonoudesta, tehottomuudesta tai kalleudesta. Keinojen huonous voi johtua tuomareiden huonoudesta. Suomessa tuomarit ovat mielestäni hyviä, mutta heidän olisi kouluttauduttava aivan toisella tavalla kuin tähän asti. Sitä vastoin tuomioistuinlaitos on surkean huono edistämään päämääriään.
Oikeusturvan ohella on tapana mainita oikeusvarmuus eli viranomaisten päätösten ennustettavuus. Se ei voi toteutua muulla tavoin kuin pitämällä kiinni ratkaisujen lakiin perustuvuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, vaikka juuri oikeudenmukaisuudesta joudutaan joskus tinkimään oikeusturvan vuoksi.
Kärjistäen: millään valtiolla ei ole rahaa huolehtia oikeusvarmuuden toteutumisesta kaikissa tapauksissa. Jokin osa ratkaisuista menee vikaan, ehkä tyypillisimmin siksi, että vakuuttavien todisteiden hankkiminen on ylivoimaista. Siksikin rikos- ja vahingonkorvausasioissa viitataan niin usein ”yleiseen elämänkokemukseen”.
Sellainen elämänkokemussääntö on sekin, ettei sekundan hinnalla voi vaatia priimaa. Vastaava, nykyisin lakiin kirjattu sääntö, velvoittaa ostajaa ottamaan selvää kaupan kohteesta. On turha mennä valittamaan myyjälle, jos sata tuhatta ajetun auton pakoputki puhkeaa, jarrulevyt ovat kuluneet ja renkaat sakkorajoilla. Juuri nämä asiat on helppo tutkia ja selvittää ennen kuin lyö rahaa pöytään.
Nyt on näköpiirissä oikeusjuttuja, joista eräät poliitikot eivät pidä. Rohkenen epäillä, että poliitikot, jotka siis määräävät myös budjetista, ovat laajemminkin sitä mieltä, että tuomarien pitäisi nakertaa mukisematta kapeaa leipäänsä, lopettaa voivottaminen jutturuuhkista ja pitää muutenkin suunsa soukalla. Kuten presidentti Koskelo sanoi kautta rantain, oikeusturvan tehostamisesta on vähän turha läksyttää tuomioistuimia, ellei niille anneta edellytyksiä asianmukaiseen toimintaan.
Joku muistanee paremmin kuin minä – lieneekö kansanedustajissa ketään, jolla olisi kokemusta tuomioistuimesta muualta kuin väärältä puolen pöytää? Luullakseni esteellisyyskeskustelu on tehnyt tehtävänsä. Omassa sukupolvessani Paavo Nikula oli oikeasti mm. hovioikeudenneuvoksena, ja ainakin kunnallispolitiikassa oli muutama tuomioistuinjuristi. Niinistö sai käsitykseni mukaan nimityksen Turkuun neuvokseksi, mutta työskenteli vain esittelijänä eli viskaalina, muiden toimiensa ohella. Ennen sotia näitä oli leegio, ykkösmiehenä Svinhufvud, joka oli vuosisadan alussa asessorina panemassa Turun hovioikeutta sekaisin; siellähän esiintyi sellaistakin kansalaisaktivismia, että kaksi hovioikeudenneuvosta piestiin kadulla ja yksi presidentti (Hirvikanta) murhattiin.
Kunpa nämä korkeat osapuolet löytäisivät keinon keskustella asioistaan. Sitä vaatisi kansalaisten etu.
Olisko tuo istunut pöydän paremmallakin puolen
VastaaPoistaVanhasesta ja muusta kepujengistä vielä kuullaan.
VastaaPoistaKokoomuslaisen kahvikuppimiehen tarinasta puhumattakaan.
Demarit ovat mukisematta tyytyneet pelkkiin ajokieltoihin ja sakkojen maksuun.
Persut ovat vetäneet matalaa profiilia, ellei muutamia sananvapausaktivistejä oteta huomioon.
Vihreät ovat vielä pysyneet puhtaina pulmusina.
Rkp:n sisäiset seksi- ja muukalaishommat ovat vain sisäpiirin juttu. Paitsi että Astrid Thors putoaa seuraavissa vaaleissa.
Vasureiden pomolle, entiselle puistotyöntekijälle voi koittaa hankalat ajat.
Ensi vuonna se nähdään.
Pauliine Koskelo - lintu vai mikä? Mut asiaa ei ollu tyngäksikään.. Ihmettelen, et presidenttifoorumilla puhutaan kauniita - mut toimitaan toisin - reaalielämässä (virassa)!
VastaaPoistaMitä maksaa ja "hallitusko maksaa" asian käsittelemisen: http://laaksoek.blogspot.com/
Suomessa tuomarit ovat mielestäni hyviä, mutta heidän olisi kouluttauduttava aivan toisella tavalla kuin tähän asti.
VastaaPoistaHyvä tuomari hakeutuu koulutukseen. Nykyjärjestelmä ei edellytä, että ylempään virkaan tai päälliköksi nimitettävän tuomarin tulisi olla osallistunut mihinkään koulutukseen. Mihin päätyisikään armeija, koululaitos tai terveydenhoito, jos sitä hoidattaisin samalla mentaliteetilla?
"Suomessa tuomarit ovat mielestäni hyviä, mutta heidän olisi kouluttauduttava aivan toisella tavalla kuin tähän asti."
VastaaPoistaAika merkillinen lause. Miten ne voi tulla hyviksi ja olla hyviä jos ne on väärin koulittu.
Vaatimaton ja vähäinen kokemukseni 20 vuotta sitten oikeuslaitoksen palveluksessa työllisyysvaroin palkattuna haastemiesten apulaisena antoi minulle tilaisuuden seurata Oikeustalon toimintaa sisältä käsin.
VastaaPoistaTuon vähäisen kokemukseni perusteella mieleeni jäi oikeusturvaa koskien havainto, että vähävaraisten pikkurikollisten jutuista asianajajat, joita talossa parveili, kävivät keskenään taistoa niitä itselleen ajettavakseen saadakseen mutta sellaiset jutut, joissa lopputulos ei ollut itsestään selvä ja laskutusosoite oli epävarma, eli luvassa ei ollut asiakkaalle maksutonta oikeuden käyntiä, eivät tahtoneet kelvata kenellekään asianajajalle.
Saatan muistaa väärinkin, anteeksi etukäteen (kadun syvästi korkeimman edessä), mutta eikö se ollut juuri tämä Pauliina Koskelo, joka käyttäytyi kuin tyhmä blondi, eikä muka tiennyt yhtään mitään siitä, että hänen aviomiehensä teki pimeitä kauppoja samassa huoneessa ja kahvipöydässä ystäväpariskunnan miehen kanssa?
VastaaPoistaPikkurouvat höpöttivät omia pikkujuttujaan sillä aikaa, kun miehet puhuivat bisnestä, useita kertoja jopa, eivätkä yhtään ymmärtäneet mistä oikein oli kyse.
Tai ainakin tällaiseen tulokseen oikeuslaitos tuli, kun Pauliina niin vakuutti, ehkä jopa käsi raamatulla.
Minun yleinen elämänkokemukseni kyllä väittää, että Pauliina tiesi. Tiesi jopa hyvin tarkkaan mitä teki. Niinpä yhteiskunamoraalini mureni ja päätin ottaa mallia tästä maan tavasta.
"Kuten presidentti Koskelo sanoi kautta rantain, oikeusturvan tehostamisesta on vähän turha läksyttää tuomioistuimia, ellei niille anneta edellytyksiä asianmukaiseen toimintaan."
VastaaPoistaVirolaisella on erilainen näkökulma asiaan.
Suomessa on eurooppalaisessa vertailussa aivan kylin kyllin tuomarin virkoja; esittelijätkin on laskettava tuomareiksi, sillä hovioikeudessa ja hallnto-oikeuksissahan he osallistuvat jäseninä myös juttujen ratkaisemiseen.
VastaaPoistaKuten len omassa blogissani kertonut, Suomessa on melko tarkalleen yhtä paljon tuomareita kuin Ruotsissa, jonka asukasluku on sentään kaksinkertainen Suomeen verrattuna ja maa on myös pinta-alaltaan selvästi Suomea suurempi.
Suomessa on yhtä monta hovioikeuttakin kuin Ruotsissa eli kuusi. Nyt ollaan suunnittelemassa kahden tai ainakin yhden hovioikeuden lakkauttamista ex-presidentti Leif Sévonin johdolla istuvassa komiteassa.
Itse olen jo 1980-luvulta lähtien saarnannut, että Suomessa on liikaa hovioikeuksia.
Pauliine Koskelo puhuu ja kirjoittaa itse asiassa koko ajan eli vuosikausia yhtä ja samaa puhetta. Kyse on jatkuvasta narinasta OM:n ja yleensä valtiovallan suuntaan.
Selvää kuitenkin on, ettei ihmisten oikeusturvan taso ole kiinni yksinomaan eikä edes suurimmalta osin kiinni rahasta, vaan se edellyttää tuomioistuimien ja tuomareiden omasta aloitteesta ja omin keinoin tapahtuvaa paneutumista asiaan, laadun kehittämistä, kuten nykyisin muodikkaasti sanotaan.
Suomalaisten tuomareiden taso on hyvin kirjava. Hyviä ja päteviä tuomareita on alle kolmannes, laiskoja tai/ja taitamattomia tuomareita toinen kolmannes ja loput ovat siltä väliltä.
Tuomioistuinten päällikkötuomareiksi hovi- ja käräjäoikeuksissa on nykyisin valikoitunut harvinaisia epäpätevää joukkoa, jos kriteerinä pietään korkeaa ammattietiikkaa ja -taitoa.
Mutta kuten tiedämme, KKO ja tuomarinvalintakunta painittavatkin päällikkötuomareiden valinnassa lähinnä vain "johtamistaitoa", mitä se sitten tarkoittaneekin.
Mutta jos johtava tuomari ei kykene näyttää esimerkkiä tuomitsemistoiminnan laadun suhteen, niin eihän hänen tuomioistuimensa tuomareilta voida silloin kovin paljon edellyttää.
AD Tapsa: - en ole koskaan kuullut kuvailemaasi tapausta. Ettet nyt sekoittaisi Koskeloa Eeva Vuoreen?
VastaaPoistaAd Anonyymi - (kouluttautuminen) - en näe väittämääsi ristiriitaa. Miten se että on hyvä esitäisi kouluttautumisen.
VastaaPoistaMuutamat tuntemani kovan kansainvälisen tason tutkijat ja taiteilijat ovat kaikkein kovimpia harjoittelemaan eli pitämään yllä taitojaa, hankkimaan uusia valmiuksia ja ottamaan vastaan virikkeitä.
Ad Omnia: - asetelma hipoo ihanteellista, kun lukijoilla on tilaisuus perehtyä toisaalta Virolaisen näkemyksiin, toisaalta minun.
VastaaPoistaEn usko, että mikään näkökulma olisi luonnostaan toista näkökulmaa parempi. Luullakseni kuka tahansa näkee, että painotamme asioita ja myös ihmisiä eri tavoin.
Professoreilla on joskus taipumus ruveta inttämään, että toinen professori on kertakaikkiaan asiantuntematon.
Jos jätetään reipashenkiset sananvalinnat sikseen, kuten kontaktiurheiliussa kuuluu, olemme käsittääkseni kollega Virolaisen kanssa yleensä onnistuneet välttämään sellaisen sanailun, joka ei edistä asiaa, vaan jolla asianomainen koettaa vain kiillottaa omaa kilpeään.
Asiakkaista tappelevista advokaateista kertoneelle anonyymille tiedoksi, että yhteen aikaan asianajajat maksoivat kelpo summia konnille, jotka valitsivat heidät asiaansa ajamaan. Kyseessä olivat siis nämä taatusti valtion maksamat jutut. Ja asianajopalkkiot olivat siten melkoisen paksuja.
VastaaPoistaEnää tällaista ei varmaan tapahdu.
"Sotakamreeri"
Ad Anonyymi - maksuttomista oikeudenkäynneistä - kyllä muistitietosi on tässä välissä muuttunut historiaksi. Eikö se ollut peräti 1970-lukua, kun asianajajien vankikauppa tuli ilmi?
VastaaPoistaMinulla ei tietenkään ole tietoa nykytilanteesta, mutta toimeentulon rakentaminen satunnaisten ja pienten maksuttomien oikeudenkäyntien varaan tässä ja nyt tuntuisi minusta sekä säälittävältä että tyhmältä.
Se on sitten eri asia, että murhista alkaen maksuttomissa oikeudenkäynneissä on mukana juttuja, joiden asianmukainen ajaminen edellyttää kyvykkyyttä, jopa suurta.
Kertokaa te minulle, jos tiedätte tämän hetken tilanteesta - onko sellaisia asianajajia vielä olemassa, jotka käyvät pokkkaamassa ja pyytämässä lievää rangaistusta aivan olemattomissa jutuissa?
Olet taas liian fääreissä, kuten varmaan kirjoitus jota kommentoit.
VastaaPoistaOlen ollut oikeudessa Englannissa, ja kerran Suomessa.
Molemmat oli hyvin silmiä avaavia kokemuksia. En ole koskaan tavannut niin asiaan hyvin perehtynyttä tuomaria kuin Englanissa. Olin silloin todistaja.
Suomessa tuomari vaan naureskeli partaansa, ja laski minun tappioksi asioita joista en ollut edes asiakirjoissa minun nimikirjoitusta.
Se, että tuomareita ei ole tapettu ja hakattu sitten mainitsemasi, ei tule olemaan looginen tulevaisuus, jos sama linja jatkuu.
Joo, mokasin saatana... eli Eevaan sekoitin Pauliinan. Onneksi pyysin etukäteen anteeksi! Pyydän uudestaan.
VastaaPoistaMutta eikö Eeva Vuorikin ollut Korkeimman oikeuden jäsen ja tapaus suunnilleen selostamani kaltainen?