Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
20. elokuuta 2010
Ryhmäkateus
Nettikeskustelujen ja verkkoraivon teemoja on vaikea purkaa. Viha ja vastenmielisyys eivät ole vastauksia. Vastenmielisyys jotain ryhmää kohtaan voi yhdistää – juutalaisia, iholtaan väärän värisiä, maahanmuuttajia, puolalaisia putkimiehiä, suomenruotsalaisia.
En ole vielä nähnyt ryhmää, jota yhdistäisi vastenmielisyys Jörn Donneria kohtaan. Ehkä sellainen on Facebookissa?
”Kiusataan kaikki erkkiä” on kuitenkin tehokkaimpia keinoja luoda arvottomille arvon tunnetta. Se on vain muunnelma pikkutyttöjen – tai ehkä isompienkin tyttöjen – ”ei olla ton kaa” –mallista.
Ryhmäkateus on selvä ilmiö, mutta siitä ei puhuta eikä kirjoiteta. Joku haluaisi päästä kirjailijaliiton jäseneksi. Joko hän viilentää vimmaansa tai todistelee, että kirjailijaliiton jäsenet ovat itse asiassa hölmöjä. Joku haluaa älykkkäiden ihmisten Mensaan, mutta ei selviydy testeistä. Joku haluaa laskuvarjojääkäriksi tai taistelusukeltajaksi.
Olen outo henkilö kirjoittamaan tästä aiheesta, koska en itsekään tiedä, miksi vieroksun luvallisten ja laillisten järjestöjen merkkejä takinkäänteessä. (Huomatkaa muotoilu –jätän veteraanitunnukset ulkopuolelle, koska mm. rintama- ja rintamapalvelustunnuksesta on säädetty asetuksella.)
En tiedä, mitä Suomen lippu pinsinä tarkoittaa. Viime päivien aiheita ajatellen kysyn, pitäisikö suomenruotsalaisilla olla rintamerkki. Pitäisikö olla raittiusmerkki? Eikö ”ei seksiä minulle” olisi käytännöllinen joissakin tilanteissa?
Olen odotellut, että joku selittäisi minulla Twitterin ja Facebookin. Olen joskus tullut liittyneeksi Plaxoon ja johonkin vastaavaan, mutta olen jo kauan sabotoinut niitä. Liike-elämässä ja kukaties nuoremmilla yliopistoihmisillä on varmaan tarve tiedottaa hankkeistaan suurehkolle ihmisryhmälle.
Mutta aivan totta: en ymmärrä Facebookia. Luonnollisesti tiedän nämä ohjelmat ja niiden toimintaperiaatteet. Pidän monia verkon vertaisryhmiä verrattomina – jonkin vanhan auto- tai moottoripyörämerkin harrastajien tai eturauhasen syövän sairastaneiden. Olen kuullut paljon kiinnostavaa kaksosten vanhempien verkkosivuista. Heillä on muitakin ongelmia kuin lastenvaunut.
Tuo kaikki on erittäin järkevää. Mutta onko se sukupolvikysymys, että jotkut haluavat kuulua ryhmiin ja jakaa tietoja itsestään ja toiset taas – kuten minä – kammoksuvat ajatusta.
Olisiko tämä vain muuttuvan maailman versio nimien tiputtelusta? Myös ne ihmiset, jotka eivät sopeudu seuroihin eivätkä halua tutustua kiinnostaviin ihmisiin, kuuluvat johonkin tuttavapiiriin, ja joukossa on sellaisia, joiden tuttuna oleminen voi herättää ryhmäkateutta.
Kun ravintoloissa ja kokoushuoneissa oli tuhkakupit, käyntikortin voi polttaa heti sen saatuaan, ojentajan seistessä vielä käsi ojossa. Itse asiassa on ole koskaan tehnyt sitä. Mieli on kyllä tehnyt.
Käyntikortti ja siis Facebook ovat peräisin ajalta ennen sähkön keksimistä. Käyntikortti annettiin kulmasta taitettuna lakeijan kannattelemalle hopeatarjotimelle. Korit päätyivät suurempaan paljaan tambuurin pöydälle. Tarkoituskin oli, että sisään ohjaamista odottava voisi sormeilla niitä ja muodostaa kuvan viime aikojen kävijöistä.
Sähkön keksimisen jälkeen Amerikassa käytettiin pyöriviä käyntikorttitelineitä. Heitin sellaisen roskiin hiljan. Se toimi pikapuhelinluettelona ja kukaties firman verkkosivun korvikkeena. Mikä oli se firma, jossa saisi korjautetuksi pölynimurin virtakytkimen vaivattomasti? No. Vastausta noin vaikeaan kysymykseen ei löydy verkostakaan.
Jutun tausta – laatikosta nousui esiin ensimmäinen versio käyntikortistani. Puhelinnumero oli 631 676. Kotinumero oli 71 24 61. Vuosi oli 1967. Ensimmäinen käyttö taisi olla katkojen kärkien säätö. Ennen autoissa oli virranjakaja ja käyntihäiriö saattoi johtua kärkivälistä. Enää ei ole.
= = =
Ai, asia: iPhoneen on Skype. Alle 10 euroa kuussa kiinteään verkkoon ja matkapuhelimiin. Surkean kentän ongelma taisi ratketa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"veteraanitunnukset ulkopuolelle, koska mm. rintama- ja rintamapalvelustunnuksesta on säädetty asetuksella."
VastaaPoistaNiin, oltiinhan siinä natsien rinnalla taistelemassa, vaikka kunnianmies sellaisessa paikassa päästäisi sarjan omaan ohimoonsa.
Ja mitäpä noista, varmaan myös lahtariritarikuntien lätkät rintapielissä menee samalla asetuksella.
Kumarran Arndt Pekurisen haudalla.
Käyntikorttia voi todellakin käyttää myös rakotulkkina sanan kaikissa merkityksissä.
VastaaPoistaHyvä apuväline sytytysennakon säätöön oli/on tupakka-askin päällysfolio.
Heti, kun vauhtipyörän ajoitusmerkinnät oli kohdallaan ja folio irtosi helposti vetämällä kärkien välistä oli sytytyksen ajoitus myös kohdallaaan.
Piti siis olla kaveri joka poltti vaikkapa Armiroa ja joka oli sellaisissa hommassa, jossa työnantaja teetti käyntikortin.
Köyhemmissä talouksissa käyntikortti voitiin korvata Saimaa- tai Klubiaskin kannesta leikatulla suikaleella.
Ad Sikavaakuna: - lahtarimerkit ovat Kansalaissodan ajalta, suunniteltu silloin, kun Hitler johti henkilökohtaisesti Länkipohjan taistelua. Onhan Sinulla valokuva tallessa? Rintamapalvelustunnukset liittyvät eläkkeeseen ja kuntoutukseen ja asetukset ovat 1980-luvulta.
VastaaPoistaMuistan itsekin hyvin, miten hyökkäsimme natsien rinnalla rauhaa rakastavaan Neuvostoliitttoon 1939. Putin-nuoret tietävät lisäksi, että tämä tapahtui Englannin yllytyksestä ja pirullisuuden huipuksi Englanti toimitti sitten Neuvostoliitolle moottoreita, panssarivaunuja ynnä muuta määrättömästi.
Älä kuule kuitenkaan käy syljeskelemässä Arfndt Pekurisen haudalla. Mielestäni se on rumasti tehty. Pekurinen oli oli kunnian mies, toisin kuin Sinä.
Oikeastaan "ryhmäkateus" on ollut myös läntisten valloitussotien syy. Kun ihmisluonne, joka on tavattoman tiedonhaluinen, vei ryhmään pyrkivät yhä lähemmäksi tiedonlähdettä, sisällä olevat turvautuivat lopulta väkivaltaan, ja läntisen ajattelun paradoksaalista voimaa osoittaen ovat aina kyenneet kukistamaan kapinalliset, paitsi bolsevikkien tapaus Pietarissa, mutta sekin jäi sitten lyhytaikaiseksi.
VastaaPoistaTämän muuttaa netti ja Facebook, koska tieto ei ole enää sisällä olevien kontrolloitavissa.
Blogista saa riisutun Facebookin vaatimalla kommentoijia esiintymään omalla nimellään ja hyväksymällä näiden kavereiden kommentit ilman ennakkotarkastusta.
Ai olipa kiva kuulla, että Steve Jobs on tehnyt taas "uuden ai-innovaation".
VastaaPoistaKiusasin lähimmäisiäni jo vuosia sitten Nokian N800:ssa Skypellä kuvallisena kääntämällä siinä olevan kameran osoittamaan pärstääni.
Nykyisessä N900:ssa, joka on ollut kohta vuoden markkinoilla Skype on valmiiksi asennettuna ja kamera molemmin puolin laitetta.
Varastaminen ja kopiointi taitaa olle niitä parhaita innovaatioita.
"Mutta onko se sukupolvikysymys, että jotkut haluavat kuulua ryhmiin ja jakaa tietoja itsestään ja toiset taas – kuten minä – kammoksuvat ajatusta"
VastaaPoistaKemppinen jakaa tässä blogissa tietoja itsestään (autot, sairaudet, työhommat, perheen häät ym,) aivan kuten Facebookissa tehdään, mutta hän kammoksuu ajatusta. Mielenkiintoista. Ehkä se että blogissa ei tiedä kenelle jakaa tietojaan (päinvastoin kuin Facebookissa), tekee siitä helpompaa?
Mikä estää Sikavaakunaa päästämästä sarjaa omaan ohimoonsa? Eikö kunniantunto riitä?
VastaaPoistaItse asiassa, kyllä minäkin näen Facebookin paljon suljetumpana yhteisönä kuin blogin. Blogia pääsee lukemaan kuka vaan, Facebook -profiilia satunnaiset turvakatkokset poikkeuksina vain kavereiksi hyväksytyt.
VastaaPoistaFacebookin verrattomuus meille n. 20 v ikäpolveen kuuluvina on mielestäni siinä, että se on ainut paikka, josta löyttää kaikki kaverit eri ikäkausilta kerralla ja pystyy pysymään heidän elämästään perillä. Ihan sama, etsinkö viisi vuotta sitten vaihtoaikanani tapaamaani malesialaistyttöä vai tyttöä johon olen ystävystynyt samalla luennolla tai ratsastustunnilla, löydän hänet ja voin olla häneen yhteydessä Facebookissa. Jos haluan, voin jakaa kavereiden, tai vain osan heistä kanssa, valokuvia ynnä muuta. Samalla voin unohtaa sähköpostin osoitekirjan päivittämisen tai epätoivoisen puhelinnumeron etsimisen, kun kaikkea voi pyytää ja kaikki voi tavoittaa Facebookin kautta.
Ryhmäkateus... onko se peniskateuden ja ryhmäseksin välimuoto?
VastaaPoistaKysymyksestä en ole varma, mutta vastauksesta olen: ihminen on laumaeläin. Hännätön, karvaton apina, omatunnolla varustettu, ikävä kyllä.
Tarkkailemalla simpanssilaumaa ymmärtää paljon ihmisyhteiskunnan toiminnasta ja ihmiskäytöksen vaikuttimista. Ymmärtää miksi suurinkin lurjus janoaa lauman hyväksyntää ja siksi naamioi vaikuttimensa jaloiksi ja oikeutetuiksi.
Kuten huomaatte, olen kehitysoptimisti.
En ikinä ole halunnut Mensan jäseneksi. En, vaikka en pääsisikään. Mukavampaa seuraa mun mielestä on pöydän alla. (Esimerkiksi ionisoituja fraktaalisia pölybakteereja.)
VastaaPoistaMinäkin ajattelin tämänkertaisen kemppisen luettuani, että ihan toimii homma Kemppisellä kuin Facebookissa konsanaan. Enkä sano tätä kummankaan ylennykseksi tai alennukseksi. Joka päivä löydän Facebookista kemppistasoisia helmiä. Ja joskus löydän Kemppisestä hiukan huonomman kemppisen.
VastaaPoistaFacebookissa ollaan sellaisia kuin haluttaisiin olla "pahassa", blogissa taas "hyvässä". (?) Yhteistä näille estradeille on se, että kukaan ei halua olla kesy. Kesyt eivät ole kiinnostavia muuta kuin lemmikkieläiminä.
VastaaPoistaKemppinen kertoo kammostaan jakaa tietoa itsestään mm. Facebookissa samoin kuin käyntikorttien yms. muodossa.
VastaaPoistaPärstästään ja kehostaan Kemppinen sen sijan ei kammoa jakaa tietoa, vaan julkaisee blogissaan auliisti kuviaan itsestään samoin kuin perheestään.
Olisiko tässä jonkinlaista ristiriitaa?
Ja jos kammoaa ajatusta jakaa tietoa itsestään, niin eikö silloin pitäisi olla jakamatta tietoa myös omista mielipiteissään ja lopettaa blogin pitäminen tykkänään?
Ad Tapsa: - lisäksi simpanssit on nyt todettu lihansyöjiksi, jotka syövät vihollislauman jäsenet. Inhimillistä, aivan liian inhimillistä.
VastaaPoistaAd Anonyymi: Facebookista en tiedä, mutta blogissa voi valehdella. Niin minä ainakin teen.
VastaaPoistaKuvien ja hyvin epämääräisten henkilötietojen käyttöön on järkevä syy: alan ihmisenä en halua laittaa blogiin valokuvaa tunnistettavista henkilöistä ilman heidän lupaansa. Itse olen antanut itselleni luvan ja perheenjäseneni samoin. Mutta ettepä ole nähneet vaimoni kuvaa!
Eräs oppilaani, nimeä tässä yhteydessä mainitsematta, paheksui syvästi kuvaansa blogissani. Kuva oli otettu kadulla. Tuumittuani asiaa tulin harmikseni siihen tulokseen, että hän oli oikeassa. Vaikka nimeä ei mainittukaan.
Siitä riskistä olen selvillä, että kun laitan oman kuvani tähän, jotkut naispuoliset lukijat saattavat menettää itsehillintänsä. Tosin toistaiseksi merkkejä sellaisesta ei ole ilmennyt.
Kemppinen kertoo - tosissaan tai leikillään - mitä minäkin päivänä funtsii. Hän ei sensuroi tiukasti tietoja omasta persoonastaan, pärstästään, perheestään. Helppopa olisikin kirjoittaa juttuja vain nimimerkillä jonnekin ja lukea sitten kommentteja, jos niitä tulisi ja vastata, jos viitsisi.
VastaaPoistaMutta kyllä blogit ovat toista! Rosoisuus viehättää. Ei tekstejä eikä kommentteja tarvitse tarkkaan hioa ja kieltä korjata. Antaa tulla vaan!
"Siitä riskistä olen selvillä, että kun laitan oman kuvani tähän, jotkut naispuoliset lukijat saattavat menettää itsehillintänsä. Tosin toistaiseksi merkkejä sellaisesta ei ole ilmennyt."
VastaaPoistaSaanko varastaa tuon?
Koska tajunnanvirta on näköjään sallittua, kysyn: jos ihmisistä oppii apinoita tarkkailemalla, mitä apinakulttuuria pitäisi tutkailla. Apinoilla on nimittäin kulttuuri.
VastaaPoistaOtetaan simpanssit. Simpanssien keskuudessa vallitsee ukkovalta. Raiskaukset ovat tavallisia. Mutta kuinka ollakaan, kun simpanssit asutetaan eläintarhan suljetulle alueelle, raiskaukset loppuvat. Naaraat alkavat valvoa meininkiä ja puuttuvat heti raiskausyrityksiin. Kulttuuri sopeutuu ympäristöön.
Bonobo-serkuilla taas ei ole vastaavia ongelmia luonnossakaan, koska siellä kaikki sekstaa kaikkien kanssa miltei jatkuvasti. Raiskaus on käsitteellinen mahdottomuus.
Sitten on ne kaksi apinalajia, joiden nimiä en nyt jaksa googlettaa. Toiset ovat väkivaltaisia ja toiset väkivallattomia. Kun väkivaltaisen lajin lapsia laitetaan kasvamaan väkivallattomien joukkoon, nekin muuttuvat väkivallattomiksi ja siirtävä väkivallattomuuden lapsilleen.
Kapusiiniapinoille opetettiin raha. Makupaloja sai vaihtaa kolikoihin. Ei kestänyt kauna, kun maailman vanhin ammatti putkahti esiin. Hävytöntä.
Minäkin kumarruin Pekurisen haudalla, piilolasin peijakas kun putosi siinä kun olin ajattelemassa jotain ylevää. Löytyi kyllä sitten.
VastaaPoista"Siitä riskistä olen selvillä, että kun laitan oman kuvani tähän, jotkut naispuoliset lukijat saattavat menettää itsehillintänsä. Tosin toistaiseksi merkkejä sellaisesta ei ole ilmennyt."
VastaaPoistaHieno esimerkki kuivasta, enlantilaistyyppisestä, (itse)ironiasta.
Säännöllisenä lukijana, hyvin satunnaisena kommentoijan on pakko todeta, että päivittäisen blogin pitäminen on vaikeaa. Ja jos eräät anonyymit eivät usko, niin kokeilkaa toki itse.
.Pulu.
Tätäkin blogia voisi tulkita laumana, jossa Kemppinen on alfrauros ja me muut eritasoisia beta-, gamma-, delta-, kappa-, myy-, nyy-, omega- ja tau-uroksia, joista joskus jotkut hurjimmat yrittävät murahdella ja tehdä valehyökkäyksiä johtajan suuntaan, yleensä huonolla menestyksellä ja muun lauman pilkka niskassaan.
VastaaPoistaUsein kyllä me alemmat urokset tappelemme keskenämme niin että karvat pöllyävät. Asemaa laumassa siinä haetaan. Respektiä.
Mutta nuo naaraat... heitä minä säälin, sillä toisin kuin Kemppinen väittää, monet heistä ovat menettäneet itsehillänsä, mm. syystä siitä ettei Kemppinen lähde mukaan heidän flirttailuihinsa ja muihin kujeiluihinsa pieniin noihin.
Syykin siihen selvisi nyt: ei voi, kun kun alfanaaras tarkkailee.
Se pieni ero on siinä, ettei blogissa kulkevaa tietovirtaa rekisteröidä jossakin muussa yhteydessä myöhemmin käytettäväksi.
VastaaPoistaAsiat jäävät suurin piirtein tähän ja nyt. Mitä nyt joku saattaa muistaa yksittäisiä asioita menneisyydestä. Niinkuin että Kemppinen arvostaa Harold Bloomia ja on väärässä Hailuodon nimen alkuperästä.
Facebookin ilmaisista tietovirroista sen sijaan suodatetaan ja rekisteröidään sanoja, aiheita ja asioita täsmärahastettavaksi.
Ennennäkemättömät ennusmerkit ovat ilmassa niin lärvikirjassa kuin Googlessakin.
Kaikki on ollut turhaa.
VastaaPoistaHäpyhuulet ja talopaketit.
Miten olisi, jos olisin ollut vain,
mitään yrittämättä,
kieltäytynyt pellen roolista,
markkinoilla vaatinut
pystyvessaa torinn laidalle.
En ole nähnyt vaimosi valokuvaa.
VastaaPoistaMutta elokuvan näin.
Ad Lörtsy: - mitä mieltä olen "Hailuodon" nimestä? En tiedä asiaa enkä muista kirjoittaneeni siitä.
VastaaPoistaAd Omnia: Facebookia tuntematta epäilen, että siellä on aika vähän kirjallisuutta/journalismia.
VastaaPoistaItse kirjoitan samalla tavalla kuin lehteen. Valitettavasti se merkitsee käytännössä erittäin paljon työtä.
Joskus tekstin nimeksi sopisi "bagatelli" eli ei-paljon-mitään ei-paljon-mistään, ja toivon lukijan huomaavan sen. Joskus helpon ja oikuttelevan tekstin takana on kuusi - kymmenen hylättyä versiota ja sata tuntia lukemista.
Tiedän että kirjoittajien tavat vaihtelevat. Minä kirjoitan näitä - ja runoja - korkeushypyn periaatteella. On yritettävä kerran toisensa jälkeen täysin keskittyneesti ja kaikin voimin. Joskus sitten rima jää kannattimille.
Olen kai ennenkin sanonut, että minulla on jopa tallessa muutamista päähänpistoina pidetyistä Catulluksen runosta jopa 100 suomennosyritystä.
Hirveintä on se, että omaa tekstiä hioessa sen voi hioa puhki.
Facebookissa ei ole kirjallisuutta, mutta aika paljon se generoi liikennettä muualle.
VastaaPoistaItselläni sieltä tulee parhaimmillaan sellainen 20-30 prosentti blogini kävijöistä ja firman saitille enemmän.
Joskus, kun hioo tekstiään tarpeeksi kauan, siitä ei sen jälkeen saa itsekään enempää selvää kuin vanhentuneesta reseptistä. Jota råtta on nakertanut. (Parempiin suihin.) Mutta auttaa, jos löytää alkuperäisen käsikirjoitusarkin... "ai niin, TOTA mä tosiaan tarkoitin... Täytyy ilm. ruveta hiomaan tätä tekstiä uurestaan."
VastaaPoistaMinäkin käytän joka vuorokausi 25 tuntia nukkumiseen. Ei kun lukemiseen. Ja pitäähän sitä välillä syödäkin.
VastaaPoistaOli puhetta silakan ja hailin erosta, jossa yhteydessä sanoit Hailuodon saaneen nimensä hailista. Paikallinen oli eri mieltä.
VastaaPoistaMitä silakan ja hailin eroon tulee, sama ukkeli väitti hailista tulevan silakan, kun se siirtyy verkosta kalalaatikkoon. Vai oliko toisiapäin?
Mitens Harold Bloom?
Tarkastelunne sopii ehkä menneisyyteen, jolloin facebookissa oli väkeä niukalti. Nyt kun porukkaa on paljon, voin luottaa siihen, että esim minun muutamaa raapustustani lukevat vain minusta kiinnostuneet(kummilapset, parhaat kaverit, jos sattuvat facebookissa olemaan. Vihamiehiähän en tunnusta omaavani). Muita asiani eivät kiinnosta, mitä pidän notorisena :)
VastaaPoistaad "erittäin paljon työtä"
VastaaPoistahankin äidilleni joululahjaksi Catulluksen runot pokkarina englanniksi. En todellakaan ostaessani tiennyt, mistä niissä on kysymys. Kannattanee siis ostaa suomennos.
Ad Anonyymi: - Catulluksesta - säästä ihmisparka rahasi. Catulustani (Kaikki runous, WSOY) on vähän vaikea saada, ja lisäksi se on verkossa. Annoin sen sinne - tavaton määrä muitakin Catullus-käännöksiä eri kielille
VastaaPoistahttp://rudy.negenborn.net/catullus/text2/finnish1.htm
Ad Lörtsy: kiitos tiedosta. En edelleenkään muista kirjoittaneeni, mutta en osaa väittää vastaankaan. Halinin ja silakan ero ei ole minulle koskaan valjennut.
VastaaPoistaBloomia arvostan suuresti, mutta se ei tarkoita, että olisin laajastikaan samaa mieltä hänen kanssaan. Esimerkiksi hänen mielipiteensä Miltonista (ihailee) hipovat käsittämätöntä. Varhaistuotannossa on loistavia teoreettisia oivalluksia sekoitettuna mielestäni turhanpäiväiseen pyörittelyyn.
Suhde on vanha. Luin Wallace Stevensistä innostuneena jonkun Harold Bloomin laajan kirjan Stevensistä ja aloin vasta siinä selvitellä, että mikäs mies tämä tällainen on.
Nyt tietysti Western Canon ja antologiat ovat kunniapaikalla.
Sentään, Gaius Valerius. Hineoja rivejä.
VastaaPoistaNetistä löytyy kaunis kuva erittäin ruskettuneesta Jukka Kemppisestä ja hänen tyylikkäästä vaimostaan Kaliforniassa.:)
VastaaPoista"Ai, asia: iPhoneen on Skype. Alle 10 euroa kuussa kiinteään verkkoon ja matkapuhelimiin. Surkean kentän ongelma taisi ratketa."
VastaaPoistaEn olisi niinkään varma. Soneralla on vain 900 MHz 3G verkko Kirkkonummella ja iphonen 3 versio ei sitä tue.
Minulla on mökillä hieman samanlainen tilanne, joutuu käyttämään 2G verkkoa skypeen, ja sehän katkeilee.
Kun tuossa aiemmin tuskailit noiden puhelimien kenttien kanssa, niin yksi syy saattaa ongelmiisi olla puhelimen asetuksissa. Tyttäreni ihmetteli täällä mökillä käydessään miksi puhelimen akku tyhjenee nopeasti. Hänellä oli puhelimessa saetukset verkon kohdalla automaattinen 2G/3G valinta päällä. Huonolla 3G kentällä puhelin vaihtoi jatkuvasti niiden välillä kuluttaen akun päivässä. Kun asetuksista valittiin GPRS, lakkasi akun nopea tyhjentyminen.
Samoin data- ja puleyhteydetkin takkuilevat juuri tuosta syystä. Minä käytän datayhteyksiin suunta-antennia. Ilman sitää ollaan 2G varassa.
Ad Aleksanteri: olet onneksi väärässä. Soneralla on myös 2,1 GHz ja viikon kokemuksen jälkeen todistan, että Skype (Elisan Wlanin kautta) ei pätki.
VastaaPoistaiPhone 3 GS:n käyttöjärjestelmä iOS4 voi vaikuttaa asiaan. GSM-puolella Elisan ja Soneran kuuluvuus on yhtä surkea, DNA:n hitusen parempi.
Nokia E75 muuten on varsinainen vintiö - se ei tahdo uskoa valikkoasetuksia ja kokeilee omin nokkinsa datapaketteja, jolloin puhelu katkeaa. Näin käy siis myös vahvan kentän alueella, esim. Tapiolassa.
Mutta erityisesti halusin korostaa Skypen halpaa pakettihintaa kiinteän linjan numeroihin ja matkapuhelimeen - itse en vuosiin viitsinyt käyttää sitä tietokoneella, vaikka olisi ollut ilmaista.
Nyt tämä Skype on onnen omiaan itsetuhoisiin hankkeisiin, kuten Jorvin sairaalaan (Meilahden keskus) tai Elisan helpdeskiin "soittamiseen" eli jonossa roikkumiseen.