Ryhmäpoikkeus ja vangin pako

Kemppinen valistaa.

Autoissa EU:n hyvin raju asioihin puuttuminen on tuonut jo muutoksen. Vaimoni auton huolto ja järjestäminen katsastukseen Kirkkonummella maksoi erittäin selvästi alle 100 euroa.

Ryhmäpoikkeusasetus 461/2010 tuli voimaan 1.6. Säädöksen nimi on mutkikas. Siinä puhutaan vertikaalisista sopimuksista ja moottoriajoneuvoista.

Käytännössä se tarkoittaa, että vaikkapa Kirkkonummella toimiva nyrkkipaja – töiden vastaanottaja ja tietääkseni yksi autonasentaja – saa maahantuojan, tässä tapauksessa Vehon voimata estää, auton vikakoodilistauksen. Maahantuoja ei liioin voi estää edes klassisella keinolla eli uhkaamalla takuun raukeamisella pikkupajoja huoltamasta autoja (II luku, 5. artikla).

Nykyinen henkilöauto on todella ”suljetun platformin tuote”. Se on luultavasti tietoisesti rakennettu tuottamaan merkittävää tuloa huoltokorjaamoille. Ei se ole sattuma, että esimerkiksi ajovalon vaihtaminen on monissa autoissa hyvin vaikeaa taitavallekin omistajalle. Eräissä autoissa se on mahdotonta.

Yleisö on omaksunut tämän nöyrästi ja tottunut jonottamaan ja maksamaan hirveitä. Vehon Olarin pikakorjaamon nimi on arvoituksellinen – sinne jotuuu aina jonottamaan. En halua yleistää omia kokemuksiani, mutta mainitsemani pikkukorjaamo tuntuu toimivan vastuullisesti. Useita kertoja on ollut puhetta, että erinäisiin asioihin he eivät lainkaan kajoa vaan lähettävät asiakkaan merkkikorjaamolle.

Taannoin auto kolisi, ja pikkukorjaamossa havaittiin, että katalysaattorin metallipanta oli katkeamassa. Ehdin juuri säikähtää sanaa ”katalysaattori”, koska tiedän suunnilleen, mitä sen vaihtaminen maksaa. Nyt oli kuitenkin kysymys vain metallisiteestä, joka hitsattiin korjaamolla. Katsastus totesi toimenpiteen asianmukaiseksi.

Ryhmäpoikkeusasetuksen myötä pikkukorjaamot ovat organisoituneet yhteistyörenkaiksi. En tunne asian yksityiskohtia. Minulle henkilökohtaisesti riittää, että nyt tiedän, mihin vien auton milloinkin. Tämän yhteistyörenkaan nimi muuten on Fixus. Jos vika olisi katalysaattorissa, veisin auton merkkikorjaamoon.

Kysymys on oikeudellisesti täsmälleen samasta asiasta, kun kovakouraisesta asiakkaiden kohtelustaan kuuluisa Apple sai kylmää vettä kaulukseensa. Yhdysvaltain tekijänoikeusvirasto (Copyright Office) katsoi vasten Applen väitettä, että Jailbreak –niminen softa on luvallinen eikä loukkaa Applen iPhonen (4.0) tekijänoikeuksia.

Kysymys on ohjelmistosta, jota käyttäen puhelimen tai iPodin käyttöjärjestelmään voi murtautua ja laitteeseen voi asentaa muita kuin Applen hyväksymiä ja myymiä sovelluksia eli pikkuohjelmia. Näistä pikkuohjelmista muuten olen kovin mieltynyt Hesarin HS-ohjelmaan, josta seurasin mm. myrskytietoja (vaimon suvun mökki oli tuhoaluetta) ja toiseen, joka vilkaisee sijaintipaikan satelliitista ja sylkäisee heti tiedot lähimmistä juna- ja bussireiteistä aikatauluineen.

Alan slangilla – kun joku oli onnistunut avaamaan apit, menettely katsottiin luvalliseksi. Euroopassahan valmistajat pystyvät kopioinninestoa (DRM) koskevien tekijänoikeuslain säännösten perusteella julmistelemaan ohjelmien virittellijöille. Joissakin laitteissa – kamerat ja videokamerat – esiintyy enimmäkseen vain sopimukseen perustuvia apuohjelmia (add-ins, plug-ins). Esimerkiksi huippukalliin Adobe Photoshopin kyljessä on luultavasti sopimuksiin perustuvia ohjelmia, joista eräät ovat oikein hyviä, esimerkiksi PhotoStudio. Excelin tilastoihin pääsee halvalle syvemmälle, esimerkiksi laskemaan tunnuslukuja ja piirtämään regressioita.

Ei ole erityistä syytä odottaa, että EU avaisi tietotekniikkaa samalla lailla kuin autojen myyntiä ja huoltoa tai maataloutta. Apple urputtaa ankarasti ja varoittelee käyttäjiä vaaroista ja riskeistä. Luulen että se on menettänyt pelin tältä osin.

Myönnän että USA:n käyttäjäystävällinen ratkaisu yllätti minut.