”Naisten etsivätoimisto No. 1” ei sitten ollut televisiosarjana niin hyvä kuin väitin. Ei elokuvaa voi todellisuudessa verrata kirjoihin, mutta tässä tapauksessa kirjoista näki, miten elokuvat oli tehty. Elokuvia oli tiivistetty väärin ja niihin oli lisätty silmänkostuketta. Kirjojen mainio tempo ja rytmi (tempo = metronomimerkintä eli nuottia minuutissa, rytmi on esim. tahtilaji, kuten valssi, 4/3) oli tallottu jalkoihin.
McCall Smithin kaksi muuta kirjasarjaa oat ihastuttavia. Isabelle Dalhousie on juuri oikein erinäisille tuntemilleni oikeusteoreetikoille. Päähenkilö, joka sekaantuu erilaisiin tutkimuksiin, on sovelletun etiikan tutkija Edinburghista ja toimittaa alan review-julkaisua.
Nyt näin vahingossa yhden jakson sarjaa ”Paljastavat valheet” ja saadakseni selvän asiasta ja kirjoittaakseni siitä lyhyesti, tähän, näin, katsoin TVKaistalta kolme jaksoa.
Kemppinen Cal Lightmanina (tohtori kuin tohtori): valetta. Liitän sarjan mielessäni samaan hyvin laajaan höpötieteellisten dekkareiden joukkoon, jossa on niin paljon rikostutkintaa ja ihmeellisiä, teknisiä tutkimusmenetelmiä, jotka esitetään totena ja tuloksellisina.
Tohtori Lightman on siis maailman paras valehtelemisen paljastaja. Lisäksi hän on ristiriitainen ja ajoittain hankala henkilö.
Sarjan yhteydessä kerrotaan avoimesti, että taustalla on tohtori Paul Ekman, jonka kirjoja löytyy verkkokirjakaupoista. Niissä näyttää olevan kysymys sangen tyypillisestä vilpittömästä humpuukista. Ekman keksi jo vuosikymmeniä sitten, että ihmisellä on sekunnin murto-osia kestäviä mikroilmeitä, joita hän ei pysty hallitsemaan. Ne kertovat totuuden. Vaikka ihminen hymyilisi tai irvistäisi, nämä vilahtavat ilmeet paljastavat aidon tunnetilan, joka on suru, kiukku, pelko, vastenmielisyys tai nautinto.
Vähäisemmät tekijät joutuvat tutkimaan videonauhaa pysäytyskuvin, mutta tohtori Lightman on niin taitava, että hän näkee totuuden paljaalla silmällä: valehtelet!
Jaksot ovat viihdyttäviä ja hyvin tehtyjä ja jollain tavalla lähellä saman kanavan ”The Mentalist” –sarjaa, jossa siinäkin päähenkilön havaintokyky hipoo yliluonnollista. Tohtori Lightman esitetään hirmuisen taitavana tiedemiehenä. Mentalisti taas on poliisia konsultoiva parannuksen tehnyt huijari, jonka erikoisala on ”cold reading” eli tarkkailu ja vain näennäisesti yllättävät ”selkeänäköisyyden” osoitukset.
Osa Lightmanin näyttävistä oivalluksista on jo normaalia poliisikäytäntöä. Tuloksekkaaksi osoittautunut rikollisen profilointi on pohjaltaan sukua suurten huijareiden ja sirkusmiesten harjoitellulle kyvylle käsittää, mitkä asiat liittyvät toisiinsa ihmisen teoissa, puheissa, ilmeissä, vaatteissa, asennoissa, eleissä.
Olisi hauskaa nähdä elokuva tai lukea suomalainen dekkari rikollisesta, joka soluttautuu murharyhmään tai huumepoliisiin ja ammentaa ammattiveljilleen korvaamatonta tietoa.
Eivätkös muuten nämä muutamat valelääkärit ole menestyneet aika hyvin?
Kuvittelen mielessäni koetilanteen. Penkillä istuu kymmenen henkilöä, joista yhdeksän on yleislääkäreitä. Löydä se yksi! Tai ehkä se ei ole hyvä koe. Tiedän ainakin kolme tapausta, jossa lääkäri, pitkälle erikoistunut professori, on kirkaissut jonkun yllättäen pyörryttyä: soittakaa lääkäri!
Entä kymmenen kesäistä Savonlinnan torilla istuskelijaa, joista yksi on todellisuudessa korkeimman oikeuden jäsen, mutta yrittää peittää taustansa.
Kauanko joutuisit puhuttamaan heitä löytääksesi sen yhden? Itse aloittaisin rupeamalla kehumaan kaverikseni Jyrki Virolaista (nimi muutettu) ja seuraamalla koehenkilöiden ilmeitä. Yhdeksän ei silmiään räpäyttäisi, mutta se yksi alkaisi tähyillä Pihlajavedelle kuin äkisti lokeista kiinnostunut.
Luen muutaman kerran viikossa vanhojen ja kokeneiden lainkiertäjien blogeja, Kemppisen, Virolaisen sekä Uotin.
VastaaPoistaViimeksimainittu on kokenut myös lain nurjan puolen.
On se kiva, että papat jaksaa heilua.
Tähän ei tarvita kuin kohtalaisen pitkä ja vaihteleva elämä ilman sitoutuneisuutta minkään erityisryhmän vaateisiin. helppoa ja samalla täysin ennustamatonta.
VastaaPoistaOlisiko valhe jotain objektiivista, kaikkien samalla tavoin käsitettävää. Kaikille yhtä satuttavaa kuin naula jalkaan tai vasara sormeen. Jos jätetään pois yhtä. Ei objektiivisuutta enää ole.
VastaaPoistaNaisten etsivätoimistosta tulee hyvälle päälle, nauru helppoa.
VastaaPoistaKuulin juuri luonnehdinnan Uotista: "Rehellisin tähän asti tapaamani lakimies".
VastaaPoistaMitä tulee soluttautumiseen, en käsitä, miten sen voidaan edes ajatella olevan mahdollista. Etenkin vakavan rikollisuuden piirissä mahdolliset soluttautujat on helppo erottaa joukosta: jokainen jengiin otettava joutuu hakkaamaan viattoman tai viallisen kanssakulkijan henkihieveriin. Tätä testiä ei soluttautunut poliisimies ikinä läpäise. Tai ei ainakaan pitäisi läpäistä.
Ei tarvita kuin stanislavskilaisen tarkka silmä: näyttelijän erottaa.
VastaaPoistaOngelmallista nykyihmisten kanssa on se, että niin moni tahtoo olla näyttelijä ja huonot näyttelijät on sitten tipautettava pois.
Minä en jaksa katsoa Naisten etsivätoimistoa ollenkaan. Se vaikuttaa hirveän naivilta ollakseen etsiväjuttu. Onhan siinä tietenkin oivalluksia, n.k. ruohonjuuritason temppuilijoiden erottamisesta, mutta ei hoksottimia venyttäen.
Minäkin pidän Naisten etsivätoimisto -sarjasta enemmän kirjoina kuin elokuvaversioina. Kannattaa lukea alkukielellä.
VastaaPoistaNiissä kirjoissa on nykyajan kirjallisuudelle harvinaista lämpöä ja kodikkuutta. Samalla käsitellään vaikeita, suorastaan karmeitakin asioita kuten noitien suorittamia lapsenryöstöjä taikaesineiden valmistamiseksi.
Elokuvissa esitellään kauniita vaatteita "perinteisen ruumiinrakenteen" omaaville naisille. Ja tietenkin myös afrikkalaista arkea, mikä on kiinnostavaa ja aivan uutta, kun on tottunut näkemään vain katastrofikuvauksia tai luontofilmejä.
Luokkatoverini oli aikoinaan nuori lääketieteen kandi, jolla oli sairaalaharjoittelussa potilaana mm vanha lääketieteen professori. Sattui niin, että vierailuaikana oli potilasta katsomassa vaimonsa ja kaksi poikaansa, jotka myös lääketieteen proffia.
VastaaPoistaKun kandi astui huoneeseen, niin äiti totesi huojentuneena ja intomielellä, että lääkäri tulee, lääkäri tulee.
Luokkatoverini kertoi, että hän tunsi olonsa aika kiusaantuneeksi.
J. meni räätäliin. Halusi tilata puvun ja tilasi. Räätäli sanoi: "Herran tulee 3 viikon päästä, puku on silloin valmis." Räätäli ei puhunut puppua. 3 viikon päästä puku oli valmis. J. maksoi mitä oli menevää ja käveli paketti kainalossa kotiinsa. Satoi. Seuraavana päivä oli sunnuntaki ja J. päätti pukea puvun ylleen päiväkävelylleen. Pyhäiltana J. huomasi kauhukseen että housuihin oli tullut polvipussit. Heti seuraavana päivänä hän kiiruhti räätälille huosuja näyttämään. Räätäli tutki niitä hetken ja totesi: " Valitettavasti kangas on huonoa, ei näille mitään ole tehtävissä, mutta jos kuljette polvet hieman koukussa niin ei niitä pusseja huomaa." Mikäs siinä auttoi J. kulki polvet hitusen koukussa kotiinsa. Puku näytti istuvan erityisen hyvin. Ainoa pulma oli polvipussit. Viikon päästä J. huomasi kauhukseen että takkin hioihin oli tullut kyynärpäihin pussit samaan tapaan kuin huosujen polviinkin. Taas räätälille ja siellä sama vastaus: " Valittavasti en voi auttaa mutta jos kuljette kädet hieman koukussa ei niitä huomaa. Näin tapahtui. Puku näytti istuvan muuten aivan erinomaisesti. Ei kahta ilman kolmatta. Viikon päästä takin selkämykseen tuli niin ikään pussi. Niskaan siis. Ja taas räätälille ja siellä sama neuvo:" Ei voi auttaa, mutta jos kuljette niska himan kumarassa niin ei sitä huomaa. Ja näin oli. Muutamana sunnuntaina J oli taas päiväkävelyllä puistossa jossa samaan aikaa istui 3 lääkäriä lounastauolla. Kaksi lääkäreistä oli juuri valmistuineita ja kolmas jo pian eläköityvä kirurgi. Pukumies sattui lääkäreiden silmään ja toinen nourista kysäisi ystäviltään: " Mikähän tätä miestä vaivaa ? Mitä sairautta veikkaatte ? Itse veikaan polioa. Entä sinä ?" Hän kysyi nuorelta kolleegaltaan. " Hmm...veikkaisin nivelreumaa." Vanha kirurgi katseli miestä vaiti, pieni hymynkare suussaan. " Entä sinä ?" Nuoret kysyivät. "Mitä sinä veikkaat? Sinulla on virkavuosia takana ja varmaan osaat suoralta kädeltä sanoa oman arvelusi joka epäilemättä on likimpänä totuutta, mikä on diagnoosisi ?" Vanha lääkäri näytti kiusaantuneelta ja vääntelehti penkillään. Lopulta hän tokaisi melkein suuttuneena: " Aina te nuore noista sairauksista ! Katsokaan nyt miten hyvin istuva puku tällä miehellä on !
VastaaPoista"Kuvittelen mielessäni koetilanteen. Penkillä istuu kymmenen henkilöä, joista yhdeksän on yleislääkäreitä. Löydä se yksi! "
VastaaPoistaJokin aika sitten tuli tv.stä tuollainen ohjelma. Tosin lääkärit olivat siinä arvaajina, ja penkillä istui joukko ihmisiä joilla oli erilaisia sairauksia. Lääkäreiden tehtävänä oli haastattelujen ja koehenkilöille annettujen tehtävien erusteella päätellä kenellä henkilöistä oli tietty sairaus. Joskus meni diagnoosi täysin pieleen (kuten terveyskeskuksissakin oikeassa elämässä).
McCall-Smith vältti kirjoittamasta SIITÄ sairaudesta, vaikka oltiin lähes keskellä sen valta-aluetta. Filmi päänäyttelijöineen, kuten runoilija-laulaja Jill Scott ja laulava apuetsivä, oli suorempi.
VastaaPoistaToinen erilainen teema oli pikku rasismi. Elokuvan pahempi poika etsivä Buthelezi oli zulu. Siitä kerrottiin kirjassa, mutta siitä ei vihjattukaan elokuvassa.
Britit ja tswanat olivat zulujen suhteen samalla puolella: "ne isot miehet kauheine keihäineen!"
Myöhempi pääministeri Churchill oli nuorena brittiupseerina taistelemassa zulujen nupullaan olevaa pahan imperiumia vastaan. (Kevyesti ironinen ilme.)
Etsivätoimiston tarina jäi kesken, päätellen siitä, että kotihengetär tilasi ja sai pistoolin. Sarjasta Kulttuurikulma.
.
Huijarit alalla kuin alalla menestyvät ehkä siksi, että keskittyvät olemaan uskottavia.
VastaaPoistaEiväthän kaikki oiketkaan lääkärit ole olemukseltaan uskottavia, mutta potilas uskoo, kun ei muutakaan voi.
Erona on se, että valelääkäri tarkkailee potilasta kun oikea lääkäri katselee tietokonettaan.
VastaaPoistaMiksi korkeimman oikeuden tuomari haluaisi peittää taustansa? Ei siihen ole mitään syytä, koska kukaan ei ole oikeastaan kiinnostunut asiasta. Maailmassa on paljon asioita, joista ihnmiset eivät ole kiinnostuneita. Vainoharhaiset vain luulevat olevansa jotenkin erityisen merkittäviä.
VastaaPoistaTelevision tarjontaan pitää muuten suhteutua niin, että sieltä ei tule mitään vääristämätöntä.
Ad Omnia: - etsivätoimisto-televisiosarjan ja kirjasarjan jotkut painotuserot näyttävät valittavasti poliittisilta. USA:n television katsojat ovat kovin erilainen joukko kuin kirjojen lukijat.
VastaaPoistaVaikka McCall Smith osoittaa painotuksensa, kyllä Etelä-Afrikan entisyys ja nykyisyys on painettu vähiin (Mman isä tosin menetti terveytensä kaivoksissa). Botswanan syntyä pirullisten ja kauheiden, Neuvostoliiton ja Kuuban tukemien sissisotien keskellä ei juuri mainita.
Televisiosarjassa on piiloviestejä, romaaneissa sen sijaan avointa sadunomaisuutta ja ainakin minua miellyttävää kuvausta ilman tahmeaa eksoottisuutta.
Kauppatorilla istuu 10 kaveria, joista yksi on todellisuudessa Hgin yliopiston siviilioikeuden professori, jonka henkilöllisyyttä joutuisit selvittämään. Miten joutuisit toimimaan löytääksesi tämän kaverin, jota et tunne ja joka haluaa pysytellä tuntemattomana?
VastaaPoistaAjattelet, että voisi olla paikallaan aloittaa toteamalla hepuille vaivihkaa, että sinun käsityksesi mukaan eräs tunnettu emeritusprofessori J.K (nimi lyhennetty) on Suomen johtava immateriaalioikeuden tuntija. "Ovatko herrat samaa miltä"?
Mikähän mahtaisi olla miekkosten reaktio?
Ad Anonyymi: - (kaupatorilla) - miksi käyttää selvää valetta? Eikö olisi parempi ottaa esimerkki, jossa vastaus ei ole päivänselvä?
VastaaPoista