Yksityisyys I

Taloustieteen Nobel, sitä vaille jääneiden kielenkäytössä leikki-Nobel, meni kirjahyllystäni tutulle Paul Krugmanille (The Great Unravelling – Losing Our Way in a New Century) siitä huolimatta, että hän kirjoittaa hyvin ja vieläpä the New York Timesiin ja yleensä nalkuttaen näinä päivinä lopen kulminoituneista asioista. Siitä enemmän eilen. Tänään muutama miete oman oppituolini alalta.

On ehkä totta, kuten Krugman ja muut vakuuttavat, että vihollinen on valtio, joka käyttää rahamme ja yrittää alistaa henkilötietomme.

On ehkä totta, että sisäinen sota on jo nyt pahempi asia kuin sellainen kuuma sota, jonka USA liittolaisineen on häviämässä Afganistanissa. Tuossa sodassa hyökkääjä on Bush tai republikaanit tai liittovaltio ja puolustustaistelua käyvät kansalaiset.

Toisaalta en aivan ymmärrä, miten Virginian kiväärihurjastelijat ja Koillismaan (New York, Connecticut, Maine, Massachusetts ja ne pari muuta) liberaalit ovat yllättäen niin samaa mieltä vihollisestaan.

Tästä työhuoneesta Kirkkonummen horisontin mukaan maailmaa katsellen en oikein osaa uskoa, että NKVD:n ja Gestapon, lukuisine apuelimineen laskettuna, ennätyksiä voisi helpolla rikkoa edes käyttäen oivallista teknologiaa.

Itse asiassa taittuisin ajattelemaan ihmisten ja ihmisryhmien yksityisyyden ja salassapidon tarvetta.

Isovelivaltion silmälläpito on tarpeen – etenkin poliisin. Mutta kun valtion elimet jo tietävät meistä kaiken tarpeellisen ja paljon ylimääräistä, tietojen turvaaminen vuotamasta asiattomille tuntuisi olevan tärkein asia. Se on tietoturva eli security eli siis tietojärjestelmien ja tietoliikenteen turvallisuus.

Tietosuoja eli privacy tarkoittaa oikeutta koota, pitää hallussa ja järjestää tietoja.

Tältä osin lainsäädäntö ja tutkimus on murheellisen vajaata. Vaikka ”henkilötieto” on määritelty laissa, se on silti aivan epämääräinen käsite. Eräitä henkilötietoja hallinnoidaan rikoslailla. Esimerkiksi se salaisuus, että merkittävässä asemassa oleva tuttava N.N. on täydellinen hampuusi ja tunnoton roisto, on rikoslain kunnianloukkaus-luvun säännösten takana, ei henkilötietolain.

Miksi kaupassa ei ehkä saa valokuvata? Ehkä siksi, että liikehuoneistossa määrää ja komentaa se, joka hallitsee liikehuoneistoa.

En varmaan saisi mennä telttatuolin ja eväiden kanssa nauttimaan virkistävää lounasta marketin lihatiskin ääreen, tai jos esimerkki on huono, en ainakaan saisi mennä vaihtamaan alusvaatteita myymälän lattialle.

Mutta valitettavasti olen epävarma, onko kysymyksessä vain sama yleinen velvollisuus käyttäytyä ihmisiksi (olla herättämättä pahennusta), joka on voimassa julkisilla paikoilla, vai jonkinlainen kotirauha.

Olen kysynyt. Stockmannilla ja molempien suurten ketjujen myymälöissä valokuvaaminen kuuluu olevan ”kiellettyä”. Mutta paha kyllä, en tiedä, onko tuo kielto lakiin perustuva vai mielivaltainen.

Päättelen, että kun minä en tiedä sitä, kukaan muukaan ei tiedä. Päätelmä ei tällä kertaa ole omahyväinen. En ainakaan ole kuullut kenestäkään, joka olisi selvästi minua paremmin perillä yksityisyyden suojasta, jota siis opetan professorina. Kukaan ei ole suostunut kirjoittamaan tuosta aiheesta tutkimustakaan.

Englanninkielinen privacy-kirjallisuus ei paljon lämmitä. Säännökset ja oikeudellinen perinne ovat tältä osin niin toiset.

Lähtisin varovasti siitä, että tavallinen myymälähuoneisto on julkinen paikka. Huoneiston haltija, siis esimerkiksi kauppias, saa heitättää teollisuusvartijoillaan ulos metelöivän häirikön tai henkilön, joka ilmeisesti uhkaa toisten turvallisuutta esimerkiksi paiskomalla tavaroita.

Perusteena on viime kädessä huoneistotilojen hallinta eli omistus tai vuokraoikeus. Kun otetaan huomioon syrjintää koskevat rikoslain säännökset, kauppias ei saa käydä käsiksi ihmiseen, joka on vain epämiellyttävä, likainen tai muutoin hermoillekäyvä.

11 § (9.6.2000/531) Määritelmä
Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.

3 § (15.7.2005/585) Julkisrauhan rikkominen
Joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletty…
(jatkuu…)