Sivun näyttöjä yhteensä

14. lokakuuta 2008

Yksityisyys I



Taloustieteen Nobel, sitä vaille jääneiden kielenkäytössä leikki-Nobel, meni kirjahyllystäni tutulle Paul Krugmanille (The Great Unravelling – Losing Our Way in a New Century) siitä huolimatta, että hän kirjoittaa hyvin ja vieläpä the New York Timesiin ja yleensä nalkuttaen näinä päivinä lopen kulminoituneista asioista. Siitä enemmän eilen. Tänään muutama miete oman oppituolini alalta.

On ehkä totta, kuten Krugman ja muut vakuuttavat, että vihollinen on valtio, joka käyttää rahamme ja yrittää alistaa henkilötietomme.

On ehkä totta, että sisäinen sota on jo nyt pahempi asia kuin sellainen kuuma sota, jonka USA liittolaisineen on häviämässä Afganistanissa. Tuossa sodassa hyökkääjä on Bush tai republikaanit tai liittovaltio ja puolustustaistelua käyvät kansalaiset.

Toisaalta en aivan ymmärrä, miten Virginian kiväärihurjastelijat ja Koillismaan (New York, Connecticut, Maine, Massachusetts ja ne pari muuta) liberaalit ovat yllättäen niin samaa mieltä vihollisestaan.

Tästä työhuoneesta Kirkkonummen horisontin mukaan maailmaa katsellen en oikein osaa uskoa, että NKVD:n ja Gestapon, lukuisine apuelimineen laskettuna, ennätyksiä voisi helpolla rikkoa edes käyttäen oivallista teknologiaa.

Itse asiassa taittuisin ajattelemaan ihmisten ja ihmisryhmien yksityisyyden ja salassapidon tarvetta.

Isovelivaltion silmälläpito on tarpeen – etenkin poliisin. Mutta kun valtion elimet jo tietävät meistä kaiken tarpeellisen ja paljon ylimääräistä, tietojen turvaaminen vuotamasta asiattomille tuntuisi olevan tärkein asia. Se on tietoturva eli security eli siis tietojärjestelmien ja tietoliikenteen turvallisuus.

Tietosuoja eli privacy tarkoittaa oikeutta koota, pitää hallussa ja järjestää tietoja.

Tältä osin lainsäädäntö ja tutkimus on murheellisen vajaata. Vaikka ”henkilötieto” on määritelty laissa, se on silti aivan epämääräinen käsite. Eräitä henkilötietoja hallinnoidaan rikoslailla. Esimerkiksi se salaisuus, että merkittävässä asemassa oleva tuttava N.N. on täydellinen hampuusi ja tunnoton roisto, on rikoslain kunnianloukkaus-luvun säännösten takana, ei henkilötietolain.

Miksi kaupassa ei ehkä saa valokuvata? Ehkä siksi, että liikehuoneistossa määrää ja komentaa se, joka hallitsee liikehuoneistoa.

En varmaan saisi mennä telttatuolin ja eväiden kanssa nauttimaan virkistävää lounasta marketin lihatiskin ääreen, tai jos esimerkki on huono, en ainakaan saisi mennä vaihtamaan alusvaatteita myymälän lattialle.

Mutta valitettavasti olen epävarma, onko kysymyksessä vain sama yleinen velvollisuus käyttäytyä ihmisiksi (olla herättämättä pahennusta), joka on voimassa julkisilla paikoilla, vai jonkinlainen kotirauha.

Olen kysynyt. Stockmannilla ja molempien suurten ketjujen myymälöissä valokuvaaminen kuuluu olevan ”kiellettyä”. Mutta paha kyllä, en tiedä, onko tuo kielto lakiin perustuva vai mielivaltainen.

Päättelen, että kun minä en tiedä sitä, kukaan muukaan ei tiedä. Päätelmä ei tällä kertaa ole omahyväinen. En ainakaan ole kuullut kenestäkään, joka olisi selvästi minua paremmin perillä yksityisyyden suojasta, jota siis opetan professorina. Kukaan ei ole suostunut kirjoittamaan tuosta aiheesta tutkimustakaan.

Englanninkielinen privacy-kirjallisuus ei paljon lämmitä. Säännökset ja oikeudellinen perinne ovat tältä osin niin toiset.

Lähtisin varovasti siitä, että tavallinen myymälähuoneisto on julkinen paikka. Huoneiston haltija, siis esimerkiksi kauppias, saa heitättää teollisuusvartijoillaan ulos metelöivän häirikön tai henkilön, joka ilmeisesti uhkaa toisten turvallisuutta esimerkiksi paiskomalla tavaroita.

Perusteena on viime kädessä huoneistotilojen hallinta eli omistus tai vuokraoikeus. Kun otetaan huomioon syrjintää koskevat rikoslain säännökset, kauppias ei saa käydä käsiksi ihmiseen, joka on vain epämiellyttävä, likainen tai muutoin hermoillekäyvä.

11 § (9.6.2000/531) Määritelmä
Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.

3 § (15.7.2005/585) Julkisrauhan rikkominen
Joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletty…
(jatkuu…)

32 kommenttia:

  1. Ainakin terveyskeskuksissa saa kuvata vapaasti.
    Asiasta on oikeuden päätös.

    VastaaPoista
  2. Sepä oli takavuosina veikeä tapaus, kun eduskunnan lehteriltä istuntosaliin hypännyttä puolijauhoista syytettiin oikeudessa julkisen kotirauhan rikkomisesta.

    Ja meikäläinenkin sai joskus ammoin peruskoulussa eräältä lehtorilta töppölapun, jonka aiherivillä luki "lintsaaminen ilman lupaa". Moiseen tottelemattomuuteen en ole sittemmin yltänyt.

    VastaaPoista
  3. Tosin ihmettelen miksi tuo blogin valokuvassa oleva neekeri oli kuvattava ylhäältä päin.

    Eräs tunnettu Matti Käki käy kinaa valokuvauksesta eri liiketiloissa.
    Lidl vastaa hänelle: "Myymälätila
    kuuluu julkisiin alueisiin, joten laillista estettä kuvaukselle ei ole."


    Käen sivusto

    Ja tässä jokin päätös koskien MTV:n kuvausta rautatieasemalla:

    Päätös

    Nämä kait olivat tuttuja.

    Ongelma privacylle on, etteivät kansalaiset tee tarpeeksi kanteluita tietosuojavaltuutetulle.

    Itse kuvasin Stockmanilla ja vartija jotain sanoi, mutta uskoi kun kerroin kuvaamisen olevan täysin luvallista. Kysyi asiaa joltain ylemmältä toimihenkilöltä. Tämä tapahtui viime tammikuussa. Sain siis kuvata valokuvaa että filmiä.

    Joku on myös kuvannut Alkossa
    www.viheraho.com/alko/

    Nämä yhdenasianpuolestataistelijat ovat hauskoja persoonia hauskalla tavalla.

    VastaaPoista
  4. Tästä työhuoneesta Kirkkonummen horisontin mukaan maailmaa katsellen en oikein osaa uskoa, että NKVD:n ja Gestapon, lukuisine apuelimineen laskettuna, ennätyksiä voisi helpolla rikkoa edes käyttäen oivallista teknologiaa.

    Uudella tekniikalla se on niin helppoa. Se on myös hyvin tehokasta ja kliinistä, kun keneenkään ei tarvitse koskea eikä ovia murtaa tai papereita kopioida. Ja pitää muistaa että molemmat mainitut organisaatiot tekivät myös muita rikoksia. Asiat eivät jääneet "pehmeisiin" rikoksiin ja kovat ovatkin jo eri asia.

    Tätä myös nykyään tehdään hajautetusti. Kaikki toimijat tekevät oman osansa itsensä vuoksi, joten kukaan ei tee suurempaa rikosta - vain pienempiä rikkomuksia jatkuvasti eikä niistä saa mitään oikeita rangaistuksia vaikka jäisikin kiinni ja syytettäisiin. Tietysti kun data sitten on olemassa, se on helppo louhia, luovuttaa, tai muuten hankkia jopa ihan laillisesti tai puolilaillisesti.
    (Suomeenkin olisi muuten kiva saada joitain automaattisia ja ankariakin sanktioita laittomasti hankittujen tietojen suhteen.)

    Tiedonkeräyksen suhteen rikkomuksia/ajanjakso -ennätys varmaan rikkoutuu nykyään kokonaismäärältään joka sekunti.

    Entäs sitten tietojen käyttäminen? Sekin onnistuu kovin helposti. Ei ihmisiä enää tarvitse murhata, kun muokkaa tiedonvälitystä vaikkapa tuhoamalla elämä huhuilla. Tämä onnistuu nykyään jopa globaalisti ja sen jälkeen on jokseenkin aivan sama mitä siellä huudellaan. Itse asiassa huutelu vain pahentaa asioita, kun ensin on leimattu hihhuliksi.

    VastaaPoista
  5. Arvoisalle bloginkirjoittajalle kysymys:

    Kun haen Googlella (vain viitteellisen esimerkin mainitakseni) jotain tietoa ja hakutulossivulla silmiini tuppaavat välittömästi aiheeseen enemmän tai vähemmän kuuluvat mainokset, onko toiminnastani siis kerätty tietoa, jonka pitäisikin olla tietosuojan piirissä? Mistä sen voisi edes tietää, jos yritys tai viranomainen ei sitä paljasta eikä ole omasta mielestään velvollinenkaan paljastamaan esim. liikesalaisuuteen vedoten?

    Onko kerättyjen rekisteritietojen juoruaminen, myyminen tai muu tarkoitustaan vastaamaton käyttö sanktioitu ja millaista oikeuskäytäntöä on? Esim. juorulehdille myyminen, pikkujouluohjelman sisältönä käyttäminen tms.?

    Millainen seuranta- ja rekisterijärjestelmä esitetystä pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuajatuksesta mahtaa seurata? Kunnallisvaalikysymyskin näemmä.


    T.

    VastaaPoista
  6. Krugmanin Nobel on varmaankin osittain ruotsalainen kommentti amerikkalaisten harjoittamasta talouspolitiikasta viime vuosikymmeninä. Se on kuin märkä rätti heitettynä Reaganomicsin kasvoille.

    Krugman on ollut kovaääninen reaganomicsin arvostelija ja republikaanien politiikan arvostelija ylipäätään. Koska Nobelia ei jaettu hänen ja eräiden muiden tutkijoiden kesken, voi vain arvailla, että Krugmanilla oli muitakin avuja kuin teoreettisia.

    ------------------------

    Suomalaissopulit (tekstitelevisioissa) näyttävät esittelevän Krugmanin amerikkalaisten pankkikriisin tukipaketin arvostelijana. Tämä pitää oikaista ja tarkentaa, ettei käsitys leviäisi laveammalle.

    Krugman arvosteli aluksi valtiovarainministeri Paulsonin esitystä ja vaati siihen piirteitä, joiden avulla myös pankkien omistusta voitaisiin siirtää valtiolle vastineeksi tuesta. Kun tämä piirre saatiin poliittisen kädenväännön jälkeen kongressissa sisällytettyä pakettiin, Krugman sanoi kannattavansa lakiesitystä "nenäänsä pidellen".

    Nenää on syytäkin pidellä. Euroopassa veronmaksajat ovat eilen ottaneet 1850 miljardin euron riskin pankkien bisneksistä.


    T.

    VastaaPoista
  7. Kuva minun mieleeni.
    ....kolmiulotteisuus...
    ...värit?
    ..konteksti(Kemppisen "valokuvat")
    .että siis...
    kiitos kivasta kuvasta!

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi: Äitini matonkuteista virkkaama matto pihakiveyksellä.

    VastaaPoista
  9. Opetan lehtikuvausta.

    En ole koskaan käsittänyt tarvetta mennä kuvaamaan kysymättä lupaa, koska luvan kysyminen on kohteliaisuutta, joka on kaiken valokuvauksen lähtökohta.

    Toisaalta on kriisitilanteita, joissa ei lupia kysellä, toisaalta on tilanteita, joissa luvan kysyminen ei ole kuvaajaa nöyryyttävää vaan sopivaa ja suotavaa jotta kuvattavan ja kuvaajan välille syntyy luottamussuhde.

    Nämä tyypit, jotka ryntäävät jonnekin ja alkavat kuvata liikkeissä ( mitä, hernekeittopurkkejako) saavat aikaa hankaluuksia ammattilaisille, kuten amatöörit yhä enenevässä määrin nykyisin.
    Luullaan, että pitää saada kaikki itselle heti nyt ja jos ei saada valitetaan oikeusasiamiehelle.

    Kyseessä on vain huonot käytöstavat, ei muuta.
    Se että laki antaa oikeuden, ei tarkoita sitä että valokuvaamisen maine siksi sotketaan yhä syvemmälle pohjamutaan.
    Valokuvaaja on hajuton, mauton ja näkymätön tehdessään työtään. Kuvat puhuvat.

    Jore Puusa
    Kuvajournalismilinjan johtaja.

    VastaaPoista
  10. Tuollaisia mattoja oli Uhtualle eli nykyisessä Kalevalassa (koska Shemeikalla on väärä maine) oikein monia ja erivärisiä. Olisi voinut hyppiä saarelta saarelle lattialle tallaamatta. Samoin Koskusalmessa Vodlajärvellä hauskasti sängyn ympärillä. Itselläkin on yksi vahakankaasta virkattu, kirpputorilta kannettu.
    Ei matoitta tarvitse olla kangaspuittakaan. Kuvan matossa on raidat kuin suunniteltu ja värit iloiset.
    Jostain syystä upeat leivostiskit haluaa matkoilla kuvata, ei se sitä ole että niitä silmillä söisi - mutta se pursotusten varustus on niin yksilöllistä vaikka pidänkin kaurapuurosta yhtä paljon.

    Jätän mielellään juridiikan siitä kiinnostuneille. Olen kuullut syvän huokauksen siivitettynä toteamuksella, että kummasti ystävät ottavat yhteyttä kun tarvitsevat esim. reseptiä. Yksinäiseltä se näytti vaikka ei yksityisyyttä ollutkaan.

    VastaaPoista
  11. Uusimmassa Scientific Americanissa on artikkeli siitä, miten monenlaista keinoa on salakuunnella, salakatsella, salatallentaa jne toisten elämää: "The future of Privacy". Masentavaa.

    VastaaPoista
  12. http://www.city.fi/antitv/klippi/10993/

    VastaaPoista
  13. matkailun edistämiskeskus julkaisi kuvan pilkkijästä kerran ja siitä sukeutui riita. Kuvattava oli julkisella paikalla mutta pukeutunut ohjesäännön vastaisesti. Kuvata kai saa mutta kuvan julkaiseminen on toinen juttu. kirkkoisä alkossa tai lestadiolainen ostamassa sadomasovälineitä... Liikkeethän kuvaavat omilla valvontakameroillaan ja muiden kuin viranomaisten valvontakamerointi lienee villiä. Oikeusministeriöllä taitaa olla kesken videovalvontaa koskevien säännösten uudistaminen.

    VastaaPoista
  14. Olen työni puolesta ollut mukana kuvauksissa liikkeissä, ravintoloissa, hotelleissa jne. Pääsääntö on se, että tiloja saa kuvata, mutta asiakkaan yksityisyyttä ei saa loukata. katsokaapa vain korpihotellien esitteitä: kyllä työntekijäkin voi nmäyttää asiakkaalta jos tiukka paikka tulee. Eli ero tilan ja asiakkaan yksityisyyden suojan välillä lienee yksi oleellinen pointti.

    Mutta kun perheenemäntänä yritin palkata lapselleni tilapäistä hoitajaa, vitsit olivat vähissä. Tuttu henkilöstöpäällikkö onneksi sanoi: ihan hyvä tyyppi mutta minä en saa sanoa sinulle, että älä missään nimessä päästä kotiisi.
    Jäi sekin työpaikka perustamatta ja työtilaisuus tarjoamatta.

    VastaaPoista
  15. Tässä oli samaa teemaa kuin vihdoin eilen kuultavaksi nettiin tulleessa viime perjantain Kemppinen-radio-ohjelmassa. Kehtaan paljastaa ymmärtämättömyyteni Gestapo ym. vertaukseen, kun arvoisat keskustelijatkin tuntuivat sitä kummeksuvan: miksi sillä olisi nykyisen Iso Veli -huolen osalta merkitystä, että sama ongelma on esiintynyt ennenkin - toki on vinkeä muistuttaa historiasta, eikö kritiikin terä siitä teroitu, ei tylsene? Myös on vaikea ajatella, ettei nykytekniikka tehostaisi valvontaa, toisen kommentoijan hajautus- ja jäljettömyyshuomiot olivat hyviä.

    En myöskään täysin ymmärrä postauksen heittoa kunnianloukkaksen ja henkilötiedon erosta. Menemättä epistemologisiin tai alkeellisempiin keskusteluihin "tiedon"-käsitteestä, on kai selvää että kyse on normikonkurrenssista - itsekin olen ollut mukana keräämässä ihmisistä heidän luvallaan tietoja, jotka muodostivat henkilörekisterin arkaluonteisista tiedoista, mutta samalla tietojen levittäminen saati kommentointi olisi täyttänyt useita rikoslain tunnusmerkistöjä. Silti olin myös vastuussa normaalista rekisterirumbasta selosteineen kaikkineen.

    Oppia janoten.

    VastaaPoista
  16. En kyllä suuremmin tykkäis jos joku tulis kameralla zoomailemaan mitä muropakettia ostan kun olen kaupassa. Vaikka se olisi sallittua ja ilmeisesti on, koska kauppiaathan kuvaavat asiakkaitaan koko ajan valvontakameroilla.

    Niistä selviää paljon kauppiaalle hyödyllistä tietoa mm. asiakkaan käyttämä aika, käyttäytyminen ja reittivalinnat kaupassa. Ja jos kassalla maksaa kortilla tai käyttää kauppaketjun etukorttia se selviää nimen ja muiden tietojen kanssa mitä muroja ostan.
    Vaikken ole erityisen vainoharhainen, tämänkin takia käytän lähes aina käteistä. Isompi syy kuitenkin on, että se on edelleen nopeampi ja vaivattomampi maksutapa.

    Mainio matto kuvassa, tuo mieleen mummoni keski-pohjanmaalta jolle kanssa kaikki tyyliseikat olivat yhdentekeviä. Riemunkirjava oli aina paras väri mitä tuli mattoihin. Niitä syntyi myös
    maito-ja kahvipusseista eteis ja vessa käyttöön.

    VastaaPoista
  17. Ad Moderaattori:

    Ei tuohon ole paljon lisäämistä.

    Korkeintaan voi toistaa ja tähdentää, että näppäilijöillä on paljon opittavaa ammattilaisten tavoista.

    Huomisessa jatko-osassa on kuitenkin muutamia esimerkkejä, jotka saattavat liittyä kuvaamiseen yleisemminkin.

    Olin pari viikkoa sitten karkottamassa lehtikuvaajia sairaalan teho-osastolta - asiaan liittyi se kysymys, kuka saa antaa luvan tai kieltää kuvamisen tuollaisessa tilanteessa.

    VastaaPoista
  18. Ad Reinzi:

    Vertaus (Gestapo) tarkoittaa kysymyksen laajentamista. Suoja valtiovallan näennäislegitiimejä toimia vastaan / ihmisryhmien väliset pelisäännöt.

    Radiokeskustelumme tuotti hyvän näkökohdan: ihminen usein loukkaantuu tiedosta, jonka joku on hänestä levittänyt, mutta on valmis itse vapaaehtoisesti levittämään samaa tietoa.

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: Scientific American Septmebr 2008 on todellakin yksityisyyden teemanumero.

    Tekniset tiedot eivät ole aivan ajan tasalla ja juridiikka on tietysti amerikkalaista eli ei välttämättä lainkaan ajankohtaista Suomen kannalta.

    VastaaPoista
  20. Miten on koulun kuvaamisen laita? Rinnastuuko koulu myymälään? Onko rehtorin lupa kieltää kuvaaminen rinnastettavissa kauppiaan lupaan?

    Kysymykseni taustalla on parikymmentä sekuntia kestävä You Tube -pätkä, jonka hiljan katsoin koulustani. Siinä ei ole aseita eikä uhkauksia eikä ihmisiäkään. Kamera vain kulkee tyhjää käytävää. Jokelan jälkeen noita tuommoisia ilmestyi.

    VastaaPoista
  21. Moderaattori otti esiin hyvän pointin. Olisi gradun arvoinen työ selvittää kuinka paljon "yhden_asian_liikkeet", henkilöt tai kansalaisjärjestöt, haittaavat/hyödyntävät toiminnallaan ns. normaaleja käytäntöjä.

    Kunnianloukkauksen ja henkilötiedon erot? Voidaanko tässä liittää myös juorut ja juoruilu osaksi käytäntöä? Kovin kauaa ei yleensä seurassa tarvitse istua, kun juoruilu yksilöstä käynnistyy.
    Tiedän mutamia tapauksia, joissa juoruilun kohde on menettänyt ansiotuloja, ammattinsa täysin perättömien juorujen johdosta.
    Eräs esimerkki on nettikirjoittelu, jossa viestejä oli lähetelty toisen olemassa olevan sähköpostin tiedoilla.
    Toinen esimerkki on sama nimi ja ulkonäkö sekoitettuna toiseen henkilöön.
    Juorujen alkuperää on mahdoton selvittää vuosien jälkeen.
    Onko se, joka vetoaa juoruun yhtä syyllinen kuin juorun levittäjä?

    VastaaPoista
  22. Ad Mummo: Kaavamainen vastaus: koulu on lain mukaan julkinen tila, johon periaatteessa kenellä tahansa on pääsy. Siten perustetta kuvaamisen kieltämiseen ei ole.

    Ymmärrän kyllä kysymyksen taustan. Joku turtahermoinen rehtori voisi kylmästi kieltää kuvaamiseen ja sanoa, että se aiheuttaa häiriötä...

    VastaaPoista
  23. Asiasta kolmanteen, kun Kemppinen mainitsi myös kotirauhan.

    Onko häiritsevien tekstiviestin lähettäminen rangaistavaa kotirauhan rikkomista (RL 24:1:n 2 kohta)? Korkein oikeus katsoi äskettäisessä ennakkopäätöksessään (KKO 2008:86) ettei ole eli kotirauhan rikkomisesta ei voida tuomita, koska laissa mainitaan yhtenä esimerkkinä kotirauhan rikkomisesta vain soittaminen puhelimella, muttei tekstiviestin lähettämistä.

    Olen blogissani 16.9. kommentoinut tuota KKO:n ratkaisua ja päädyin toiselle kannalle kuin KKO.

    VastaaPoista
  24. Laki kunnianloukkauksesta on typerä.

    Ihminen joka perää kunniaansa oikeudessa on kunniansa menettänyt.

    VastaaPoista
  25. Ei se mikään leikki-Nobel ole. Se ei ole Nobel-palkinto ollenkaan. Edes Nobel-säätiö ei kutsu sitä Nobel-palkinnoksi. Näin se vaan on.

    VastaaPoista
  26. Ad Jarmom: Juorun levittäjä voi olla vastuussa, mutta kunnianloukkaus on rangaistava vain tahallisena. Tässä tapauksessa asianomainen saattaa siis selviytyä selittämällä, että hän luuli tietoa todeksi.

    VastaaPoista
  27. Ad Jyrki Virolainen:

    Olisin samalla kannalla kuin Sinä, vaikka asia on vaikea. Legaliteettiperiaatetta ei haluaisi sivuuttaa kevyesti, ja KKO:n enemmistön viittaus lain valmistelutöihin on korrekti, mutta jättää tietenkin huomiotta sen vaihtoehdon, ettei asiaa ajateltu loppuun asti.

    Vähemmistöön jäänyt Katin mielipide on näppärä (piippaus häiriönä) ja tavallaan keinotekoinen, mutta tuomarina olisin varmaankin yhtynyt siihen.

    Oikeussuojan tarvetta ajatellen tekstiviesti rinnastuu mielestäni puheluun.

    Tulee hiukan mieleen takavuosien faksi-prejudikaatti. KKO:lla on joki vastenmielisyys myöntää uusia teknologioita tosiasioiksi, vaikka se käyttää itse niitä.

    VastaaPoista
  28. Jukka Kempiselle:

    Juorun levittäjä voi olla vastuussa, mutta kunnianloukkaus on rangaistava vain tahallisena. Tässä tapauksessa asianomainen saattaa siis selviytyä selittämällä, että hän luuli tietoa todeksi.

    Siinä se onkin. Eimekkinä eräs nainen oli tieämättään kirjoitellut nyysseihin 2 vuotta ennen kuin sai tietoonsa että nimellään oli toimittu.
    Juorut levisivät, kukaan ei tiedä mistä lähtivät. Elämä tuhottu.
    Jokainen kuulija jatkoi juorujaan tietämättä lähdettä. Ainoastaan tuttava kuulema kertoi.
    Kumpi on tärkeämpi, juoru vai fakta tietokanta? ... josta voisi tarkistaa...

    VastaaPoista
  29. JK:
    .... Tässä tapauksessa asianomainen saattaa siis selviytyä selittämällä, että hän luuli tietoa todeksi.
    Saattaa (?)
    Niin, syyksi on tällaisessa tapauksessa luettu teko, rupriikki: ilman parempaa tietoa tehty kunnianloukkaus.

    VastaaPoista
  30. Ad -rh- et alii:

    "Vaston parempaa tietoa..." - rikoslain kotirauhaa ja kunniaa koskeva 24 luku on muutettu vjuonna 2000.

    Kunnianloukkauksesta rangaistaan vain tahallisena tekona.

    VastaaPoista
  31. Täsmennyksenä: nykyisen lain mukaan kuvaaminen kaupoissa ja ravintoloissa on sallittua, koska ne katsotaan julkisiksi tiloiksi. Yhteiskunnan ylläpitämiin kouluihin ml. yliopistot on vapaa pääsy opetusta seuraamaan, tästä seuraa myös vapaa kuvausoikeus, joskin rehtorit pyrkivät sitä rajoittamaan. Onneksi pedofiilit eivät ole oivaltaneet mennä lasten jumppatunneille. Toki monessa tilanteessa luvan kysyminen on kohteliasta ja helpottaa asioita.

    VastaaPoista
  32. Mikäli tekniikan mahdollisuudet eivät käyneet selväksi, tässä vain yksi sovellutus, jonka väärinkäyttötapoja on helppo mietiskellä.

    VastaaPoista