Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
7. lokakuuta 2008
Haavikko, tohtori honoris causa
(Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse.
Jokainen paluu on tappio.
Jokainen lähtö on voitto paluusta.
Runoilija,
paperit on kirjoitettava loppuun.)
Haavikko – 1950 syksyllä. Kehotuksen jälkeen kaksi säettä on jätetty kirjoittamatta loppuun. Käsikirjoitusliuskan on kirjoittaja repinyt ja liimannut sitten makulatuuripaperille.
Sain liuskan sen Paavolta 1973.
Toinen liuska, julkaisematon –
Takana illat, takana varjot iltojen, tulevat
kohotetuin petsin, ratsastavat,
hirvi pakenee, puitten alta hirven pakenevat
ikuiseen huomiseen.
(Käsikirjoitusliuska rutistettu ja taiteltu takaisin . 1952?)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuli miehen aika voittaa.
VastaaPoistaOn lähdetty ja silta ylitetty.
Paluun tappiota ei tunneta.
Rivit viimeisetkin kirjoitettu loppuun asti.
no mä rustasin tähän äsken tämän, jotta joku muukin uskaltaisi.
VastaaPoista;)
................................................................................
liika työ ei ole mitattavissa tunneissa.
karhut saattavat tanssia, mutta
tähdet eivät helly.
ja entä sitten sen kaiken
vaivannäön suunta,
onko sillä sellaista, siis muuta
kuin sen ikävyyden voittaminen.
onko muistilla ääntä
mysteerillä tuskaa.
entä miten kertoa voitetuista vaikeuksista
ja kenelle.
mitään ei voi rakentaa ilman puhuttua kieltä,
siksi teko ei voi olla elämän manifestaatio,
se on halu.
yhden tupakkatonnin kuivaamiseen tarvitaan keskimäärin kuusikymmentä kuutiometriä puuta.
ja tärkeintä osaa näyttelee pelko siinä ojassa, jota kutsutaan ymmärrykseksi
ja jonka se itse kaivoi.
meni kaksisataatuhatta vuotta ja ihminen keksi tuolin, mutta se tuoli oli hetken tuote
kuten elämä.
ei ihminen työtä tarvitse, vaan rikkaampaa elämää
ja samalla tavalla kuin keskitysleirien uunit muistuttavat, ketä niissä ei poltettu, ja että siksi on tärkeämpää ajatella muita,
niin on ensin kysyttävä mitä heille sanoisi
silloinkin, kun seisoo matkalla ikuisuuteen Titanicin kannella.
ja silloinkin pitää osata
ajatella,
odottaa,
ja olla ilman.
Väkevän miehen voimapaperi.
VastaaPoistaKiitos
Yksi aikakausi on päättynyt
VastaaPoistaNäinhän siinä sitten kävi . . .
VastaaPoistaMurtuva keskiluokka
Uusi yhteiskuntaluokka on syntymässä,
ja uudessa yhteiskunnassa on neljä luokkaa
joissa yhdellä, rahalla,
ei ole mitään yhteistä muiden kanssa,
ja kaksi yhteiskuntaluokista,
keskiluokka ja työläiset, kaksoset,
toivovat että niillä ei olisi mitään yhteistä toistensa kanssa,
mutta yhdessä ne toivovat vielä, että niillä
ei olisi mitään tekemistä neljännen luokan kanssa,
jonka nimi on esteiset.
"On jatkettava niinkuin aina on jatkettu. Mutta nyt ei ole aina. Nyt on ei koskaan. Historia ei ole päättynyt. Mikä pahinta, se on alkanut."
VastaaPoista(Paavo Haavikko)
Elämä on liike muiden liikkeiden keskellä*:
VastaaPoista..............................
Fladdrar förbi
Någons kärlek har byggt sitt bo
En tanke lämnar mig ej i ro
Den söker, den undrar, den ber om råd
Ett vingslag i natten, en dallring, ett ljud
Mina frågor famlar utan nåd
Vågor, värme, ömhet
Inre låga, inre krav
Mitt hjärta ömmar
Glädje, tro, förtröstan
Fina tankar stömmar
söker hoppets famn
Andning, dofter, hudens liv
Nära, kom, mitt hjärta ropar
Förnuft, förstånd
Lyssna?, vänta?, tro?
Vad vill mitt liv mig säga?
Vem är det som rör mitt inre?
Vad är det som snart skall hända?
2005-01-11 ck
..............................
*) mutta transcendenssi on asia joka jää elämään (katse elää eli oleminen ei lopu vaikka elämän oleminen loppuu; sitä uskon sillä käyn hyvin usein lähellä borderia (flow) ja siellä kun uskaltaa olla hetken mikä on kauhukokemus samalla kun se on lohdullista niin minun mielestä taivuttaa näkökentän uskomattoman korkealle ja samalla häviää minuus tai elämä. Näkee, ymmärtää koska on vielä elossa ja siksi kuolema on vain tulkintakysymys kuten Freud tajusi: kuoleminen on vain oleminen suhteessa ei-olemiseen ja ei-oleminen ei ollut Sartrelle lamppu joka sammuu vaan transcendenssi; ajattelun sisältö eli se mitä koemme ennekuin olemme ajatuksen rakentaneet kirjaimiksi ja äänteiksi: kuten unien kertomisessa usein tapaa; ei voikaan kertoa ihan selvää unta koska kertomana se ei ole ollenkaan selvä. Eksistenssi edeltää olemista. Kyse on sitten sitä, onko se enää singulaari - en usko. Mutta se on todellinen kuten aika; ehkä haamuja siksi todella on? En ole itse nähnyt enkä niitä pelkää näkevänikään vaikka olen säikky vanhoissa taloissa ja niiden vinteillä. Se taas on opittua.
Minä en ole ikinä lukenut Haavikkoa (pitää myöntää). Täytyy lainata.
Illalla etsin neliskanttista valkokantista Pavo Haavikon runokirjaa. En löytänyt.
VastaaPoistaSiteeraan osanottona suruun, näin Matjoi Plattonen itki Iivana Onoilaa...
Jättäkää multaan vaikka kuinkakin pienet rakoset,
että näkee päivän valon ja kuulee tuulen huminan puissa,
hänen laskeussaan toisille pielusille.
...
Kyllä puiden vihreyksin silloin näkyy ja tällä hetkellä ruska.
Viikko sitten perjantaina minulle soitettiin, saan tarjota luonnoksia ja jos niistä hyväksytään joku sairaalaan eläkkeellelähtölajaksi niin saan työtä kahdeksi kuukaudeksi. Haluaisin siinä nostaa maljan hetkistä kauneimmalle.
Haavikko sanoi, ettei hän ole koskaan ollut kirjailija, eläminen tuli muista ammateista kuten Kemppiselläkin.
Toisaalla tänä aamuna J. Jokisalo kirjoittaa: Mutta tarvitsee sanoa, että olen hämmästynyt kuin rajun ja yksimielisen tuomion Yhdysvaltojen nykyjohto saa saksalaisten poliitikkojen ja median taholta. Äärikonservatiivinen Frankfurter Allgemeine Zeitung (4.10.2008)-lehden johtava toimittaja on kirjoittanut artikkelin: "Nehmen sie die embryonale Stellung ein!. Harvinaisen kovaa USA-kritiikkiä. Hän kirjoittaa mm "Bush on kertonut demokratian, vapauden ja hyvinvoinnin nollalla ja on tuhonnut nämä ideaalit." Edelleen lehden mukaan Yhdysvaltojen "sodanjulistus terrorismille" on merkinnyt "taistelua eurooppalaista ihmiskäsitystä vastaan... Käsitteet demokratia, oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet. Jokainen näistä sanoista merkitsee (amerikkalaisessa) kontekstissa päinvastaista. Jokaisesta... on tullut Mafia-sana.." Bushin hallinto ei lehden mukaan ole vielä merkinyt "kapitalismin loppua", mutta sen tuloksena "uhkaa pysyvä halkeama demokratian ja kapitalismin välillä". Yhteenvetona lehden kirjoittaja toteaa: "Georg W. Bush on haavoittanut länsimäista demokratiaa syvimmin kuin kukaan toinen sodan jälkeinen poliittikko." Kovaa tekstiä aikaisemmalta ehdottomalta liittolaiselta.
Kartoin Haavikkoa vaikka kirjoitti hyvin, niin tarkoituksella välttelin.
VastaaPoistaYhteisiltä tutuilta sain jotenkin kuvan rasittavasta miehestä.
Paavi on kuollut.
VastaaPoistaEläköön Paavi!
Veikko-setä
Nuorena luin Saarikoskea, enkä ymmärtänyt. Sitten tartuin Haavikkoon, ja ymmärsin.
VastaaPoistaMyöhemmin totesin, etten sittenkään ymmärtänyt.
Minä ymmärsin nuorena Saarikoskea, mutten koskaan Haavikkoa.
PoistaSuomalainen hyshys-huuruinen pseudokulttuuri on omiaan vahvistamaan kaikenlaisten ihmisperseiden kivoja leikkejä.
Haavikosta lahti semmosia seismisia aaltoja,
VastaaPoistamoneen ne eivat vaikuttaneet mitenkaan vaan menivat
lapi kuin neutriinot harvasta materiasta.
Han ymmarsi kielen ja todellisuuden eron
harvinaisen selvasti.
Mika vapaus siita syntyi, miten paljon kohtisuoruuksia!
Muuten..
hienosti porssi reagoi viimeisen varahdykseen,
kun painui kuittikasa viela puoli metria alemmaksi !!!
Mulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset, sen poika-parkansa pakot...öh, sanokaamme yllytti julkaisemaan Pekka Pelottoman Sonera-kirjan, (Poika kuulosti pelokkaalta puhelimessa).
VastaaPoistaJykevää tajunnanvirtahistoriaahan hän kirjoitti ..totta.
Kustansi pyttyvangin on se niin väärin -sankaritarinan. (Mutta vapaalla tapot vain jatkuivat).
Mutta sitten! PH oli vaikuttamassa mm. siihen, että aivan tavallisten ihmisten runoja tuli julki katalogeissa. mielestäni siellä oli helmiä.
LeenaN:lle:
VastaaPoistaEn tiedä voidaanko Frankfurter Allgemeine Zeitungia kutsua minkäänlaiseksi ääri-seksi. Konservatiivinen se kyllä on ennekolta ajateltuna.
Luin saman artikkelin, mutta itselleni syntyi siitä aivan toinen tunne. Jotenkin hyppäsi perustuslaki silmille. Tai yleensä oikeutus lakiin.
Jos ajatellaan elämän kuuluvan eläville ihmisille, niin miksi lakeja, perustuslakeja säädetään tuleville sukupolville? Vakauden ja pysyvyyden vuoksiko.
Silloinhan unohdetaan ja kielletään kaikki se mikä johti (perustus)lain syntymiseen, eli ihanteet ja idealismi tulevilta sukupolvilta.
Ei. Siis kyllä.
Kun en henkilökohtaisesti tuntenut, perhettä kyllä, mutta vain liikesuhteessa. En esitä heille osanottoa, vaikka sitä tunnen. Muille se ei kuulu; ja sille surulle juuri tämä forum on kovin ambivalentti.
VastaaPoistaJoku aiemmin kiinnitti huomiota, miten Kemppisen tekstit kutsuvat seuraamaan itseään. Haavikon tekstit ovat tehneet sitä moninverroin enemmän ja kauemmin, senhän näkee Kemppisestäkin.
Jännitin mitä Kemppinen tästä kirjoittaa, hienoa että löytyi ennen tuntematonta akateemikkoa itseään. Olisi kiinnostava tietää, kuinka moni kirjailija kirjoittaa tallelokeroon, kuoleman jälkeen luettavaksi. Joku Agatha Christie muistaakseni jätti Esiripun tällä tavoin, oli kirjoittanut sen voimiensa päivinä. Banaalihan tämä vertaus on Haavikon muistoblogiin, mutten muista muista vastaavalla tavalla menetelleitä, soisi tuollaisen tavan yleistyvän. Aika hieno perintö, tai legaatti. Useimmiltahan jää postuumisti vain intiimejä ja/tai epäonnistuneita.
Kirjailija, julkaistavaa olisi jätettävä lopun ylikin.
No saatana kun en muista mitä viimeksi tilasin amazonilta, ne lähetti siitä ilmoituksenkin, mutta en jaksanut lukea sitä. Heitin sen roskiin, niin kuin kaiken turhan.
VastaaPoistatoi kirjahylly missä mulla on esimerkiksi paperia printteriin kaatui muutama viikko sitten enkä ole sitä jaksanut nostaa - vai mikä on oikea sana - ylös. Olkoot toistaiseksi. Mulla ei vain ole paperia, paitsi jotain Hesaria ja muuta, enkä oikein osaa kirjoittaa muutenkaan mitään oikein, saatikka runoja, jos ei ole paperia ja lyijykynää. Joten pitää kirjoittaa
näppiksellä.
"Erään opportunistin iltapäivä...
Sehän soi korvissa kuin Debussy.
Minä olin avuttomassa tilassa,
unessa."
Suomalaiset ovat monen kansan mielikuvituksen tuotetta, myös omansa. Suomalaisille on ominaista erityinen viisaus menneisyyteensä nähden, ja erikoinen kauaskatseisuus tulevaisuuteensa nähden. Koska menneisyyttä kertyy koko ajan lisää ja tulevaisuuden määrä on ehtymätön, tulevat suomalaiset päivä päivältä viisaammiksi.
Tacitus
Piti unessa laatia laki.
Kun Kekkonen kävi ensi kertaa Moskovassa 1948 sopimusta tekemässä, hän ei käynyt siellä ensimmäistä kertaa. Hänellä oli sellainen tunne kuin olisi ollut siellä ennenkin. Ja oli, 25-vuotiaana, kolme päivää, 1926. Kaiketi virkatoimi vaati sen ajan, illat olivat vapaat. Baletti & ooppera. Carmen. Niin että myöskään oopperassa hän ei käynyt ensi kertaa 1948. Mutta tämä pari vuosikymmentä aikaisempi vierailu, joka kului selvitellessä Suomen Moskovan-lähetystön herrojen sotkuja, on sillä lailla ilmentävä ettei se sovi ns. suureen linjaan. Ei ole hyvä, että Kekkosella oli elämässään sangen vähän aikaa aatteille. Se että hän oli etsivän keskuspoliisin työllistetty etsivä eli kuulustelija on liian totta.
Väinö meni kadun yli. Vahtiparaati alkoi näkyä. Ensin ratsasti poliisi. Väinö alkoi katsoa. Vieressä seisoi joku, aivan uusi lippalakki päässä, kuin rukousasennossa tai rivissä, ja otti lakin päästä, kun sotilaat tulivat kohdalle. Väinöä liikutti, kun soitto alkoi kuulua. Hän oli ollut Talvisodassa mukana. Asevelvollisena hän oli ollut ratsuväessä ja sen takia hänestä oli tehty lähetti. Hevonen oli ollut niin hidas että itketti kun sitä ajoi eteenpäin. Oli ollut kylmääkin. Ja kerran oli juuri tällä kohden kaksi poliisia ollut ratsastaa hänet kumoon. Hän oli ollut vähällä iskeä hevosta turpaan, mutta ei ollut osunut.
Vuoden 1939 sodan taistelujen päätyttyä Suomi luovutti Karjalan Kannaksen, Suomenlahden saaret, Kalastajasaarennon ja osia Sallasta sekä vuokrasi Neuvostoliitolle Hangon sotilastukikohdan. Kevään aikana Suomi menetti vielä Enson alueen ja luovutti tai korvasi Neuvostoliitolle Suomen Karjalasta siirretyn muun kuin henkilökohtaisen irtaimiston, mm. pommituksissa tuhoutuneita tehtaitten koneita. Rauhanteon jälkeen Suomi katsoi olevansa pakotettu luovuttamaan vaaditun osan rautateitten liikkuvasta kalustosta, sen osan joka vastasi suhteellista osuutta luovutetusta rautatieverkosta. Kesäkuussa tuhosivat hävittäjäkoneet Suomenlahdella liikennelentokone "Kalevan". Kesäkuussa vaati Neuvostoliitto Petsamon nikkelikaivoksen tuotannon valvontaa yhtiölle, jossa sillä tuli olla määräysvalta, sekä Ahvenanmaalle rakennettujen linnoituslaitteiden hävittämistä.
Kun pullo on puolessa, lasi täynnä,
toivota sille onnea.
Se on jo menotiellä.
1.
Ruohoja on liian monta!
2.
Sinä maailmasta lähtiessä, myöhään tullut, varhain lähtevä,
et sinä vilinässä löydä isäntää jota kiittää.
PUHEENJOHTAJA Mitä todistajalla oli päällä niin monasti mainittuna iltana ja yönä Viipurin Seurahuoneella?
SVEN HUGO ADOLF FABRITIUS Harmaa siviilipuku, ilman asetta, ainoastaan vyö vyöllä, tyhjä vyö vyöllä, josta tosin oli aiemmin riippunut colt-pistooli, mutta jätin sen kotona käydessäni pois. Ja vyön.
Aukeilla seuraa tuulenpyörre kentillä lentää tomu ja tuhka
miksi oi sydämeni sinut on valittu näkemään
puut riippuvat tyhjää päin taivasta tyhjää päin maata
minun kasvoni tuntevat maan eikä ole tähtiä siinä pimeydessä
täällä hänen ruumiinsa tilassa
puut riippuvat tyhjää päin taivasta tyhjää päin maata
leppymätön aika jumalan sisällä kauhistuttavasti hänen ruumiissaan
pilvet sade pimeys kulkevat päivää päin yötä ja sarastus ohi on.
-----
Pahempi tässä humalassa kommentoida enempää. Lähden
ja ostan Chanel viitosta äidilleni.
hävettää niiden myyjien typeryys
vaikka ovatkin kauniita.
jotakin puuttuu, mutta meillä ei ole sen sanomiseen yhteistä kieltä. On vain tämä, jota on ja ei ole.
En minä sitä itke. Menen ja nostan sen kirjahyllyn, ennen kuin joku näkee.
Kukaan ei kuitenkaan enää lue. Joten mitä siitä ja niistä.
Ja joka aamu kissani herättää minut.
Eläköön sananvapaus
VastaaPoistaLainaan bloginpitäjää.
"Kirjoitan blogia, kirjoitan Helsingin Sanomiin, Kanavaan, Parnassoon, Askel-lehteen, Etelä-Saimaaseen. Kirjoittaisin lisää kirjojakin, ellen olisi seurannut huolellisesti ns. Paavo Haavikko -syndroomaa, jota voisi sanoa myös Jörn Donner -oireyhtymäksi. Hyvät ja hienot teokset menettävät merkityksensä ja arvonsa, kun kirjoittaja ei enää muista, mikä on kirjallisuuden ja taiteen vaikein ja tehokkain keino - vaikeneminen.
Kaikille perkeleille sitä kyniä myydäänkin".
"Minä talutan itseäni kädestä, lasta joka on hidas, kohti itseäni."
VastaaPoistaIhminen - miksei myös puu - joka sanoo näin, ei voi eksyä.
Vaahterat karistavat kukkansa.
VastaaPoistaKesä on mennyt.
Hyvin kauniisti S ja J on vähän ylempänä, a alempana yksittäisissä sanoissa, J:n koukku on tosi mutkalla.
VastaaPoistaJokainen lähtö on voitto paluusta.
...
Aika usein olen päivän mittaan katsellut tuota skannattua tekstiä eli kuvaa ja muistanut miten ihanasti kirjaimet toivat tekstiin luonnetta, kun paperin lukitsijaa irrottoteli miten tuntui...
ovat saippuakuplien sisällä.
Suru tarttuu samoihin teksteihin. Runoilija kuvataiteilija Snorri Hjartarson on silloin tärkeä.
Matka
Jokainen matka kotoa
on kotimatka.
Vinhaan pyörii päivän ratas,
linna lähteen luona
ja joenvarren telttapaikka
katosivat kauas taakse,
hämärtää ja sirppi
on kohollaan
kalpeita tähtiä kohti.
Tunturisolat levenevät,
huurteenharmaana ja hyytävänä
levittäytyy erämaa eteen,
tähtien tähkät rojahtavat
valkohohtoisina
elottomaan kivikkoon
ja raskaskulkuiseen hiekkaan.
Pitkä on yö oleva
jäätävä ja pimeä.
Vaan tunturien takana
ja tuolla puolen
ilmansuuntien ja yön
ylenee valon torni
missä aika nukkuu untaan.
Ajan rauha ja uni
ovat matkan määränpää.
suom. Maj-Lis Holmberg
Nyt; kun on lähtenyt
VastaaPoistaKullattu Runoilija,
Lassi Nummi elää. Ja läikehtii lämmin hopea, valo.
Huoneet täyttyvät Dobermanneista
asemissaan, sähköisin hiuksin
kuin tinasotilaat.
Näin syksy avaa silmät ja paljastaa
talven pimeyden,
jyrkän jaon.
Mitähän se Tarkka tarkoitti HS:ssa sanoessaan, ettei Art House koskaan oikein noussut siivilleen? AH kustansi kuitenkin useita 90-luvun tärkeimmistä teoksista Suomessa.
VastaaPoistaOlikohan Haavikolla Aspergerin oireyhtymä?
VastaaPoistaKaappihomous.
Poista