Historian lujuus II

(…jatko)

Nanoputki on esimerkki kahden kulttuurin ongelman paluusta.

Kukaties tapahtumassa on muutos, joka vertautuu teräksen ja paperin hinnanlaskuun ja siis laajaan käyttöön tuloon.

Hiilikuitu on vain yksi ratkaisu. Taustalla on myöhään iskenyt oivallus, lasi on kovuutensa vuoksi haurasta, mutta lasikuitu on sitä lujempaa mitä ohuempaa. Ja lasikuitu on muuttanut paljon.

Optinen kuitu on jo aloittanut mullistavan työnsä ja hiilikuitu on uransa alussa. Näyttäisi realistiselta epäillä sellaista teknistä kehitystä, että keskustelu printtimediasta ja sähköisestä mediasta loppuu.

Jo aikoinaan grafiitti eli lyijykynän lyijy oli terästeollisuudesta kuuluisan Bessemerin keksintö ja patentti.

Jos olisin nykyistä enemmän tekemisissä metsäteollisuuden kanssa, en ehkä ilkeäisi olla sanomatta, että hyvin ohuiden kuitujen kanssa kannattaisi ahertaa. Selluloosasta on otettu irti oikeastaan vähän. Hiilinanokuitu lienee vetolujuudeltaan vahvin maapallolta löytyvät aina tai yhdiste.

Eikä raaka-aineista tule pulaa.

Kysymys oli viimeksi ajankohtainen C.P. Snown julkaistua kirjana luentonsa kahdesta kulttuurista ja tieteellisestä vallankumouksesta 1959. Hän voihki, ettei tavallinen sivistynyt ihminen – kadun filosofiantohtori – ymmärrä kissan hännän vertaa termodynamiikan toisesta laista tai entropian käsitteestä.

Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta on äännähdelty siihen suuntaan, että hyvä etteivät ymmärräkään. Entropia oli aikoinaan samanlainen muotikäsite kuin ”kaaosteoria” taannoin.

Snown kirja osoittaa, ettei hän itse puolestaan ymmärtänyt humanistisen sivistyksen sisältöä. Ainakaan se, että on lukenut Shakespearen teoksia, ei tee ihmisestä sivistynyttä eikä se, että on jättänyt lukematta, sivistymätöntä.

Ero on juuri tämä. Luonnontieteissä on kaanoni, joka on osattava jo korkeakouluun pyrkiessä. Termodynamiikan toinen laki (joka sanoo, että esimerkiksi kahvi jäähtyy kupissa pikku hiljaa, kunnes juoman molekyyleille on annettu vauhtia esimerkiksi mikroaaltouunissa) on tuota kaanonia. Etenkin insinööritieteissä on yksi ja toisia asioita, jotka ”kuuluu tietää”. Sitä ei tarvitse tietää, etteivät insinöörien laskusäännöt ole välttämättä viimeisen päälle oikeita, koska ne kokemuksen mukaan toimivat.

Mutta jos tiedeaineiden opiskelija, esimerkiksi fyysikko, etsii Higgsin bosonia kumisaappaistaan, hänen voisi olla hyvä harkita ammatinvaihtoa tai asiointia ystävällisen lääkärin puheilla.

Humanistista kaanonia ei voi olla olemassa, koska ei ole keinoa todistaa kokeellisesti tai deduktiivisesti, että Shakespearen näytelmä on hyvä.

Juuri tästä tulee joskus riitaa tiedetohtoreiden kanssa. Tunsin yhden, jonka mielestä oli sietämättömän epätieteellistä väittää, että lihamureke on hyvää. Yritin palauttaa hänelle mieleen, että Wittgenstein oli sanonut ”Tractatustaan” mielettömäksi ja neuvonut lukijoitaan heittämään mokoman tekstin mielestään. Hän ei kuitenkaan ollut kuullut kenestäkään Wittgensteinista, vaikka oli selvillä lihamurekkeen ansioista.

Nykyisin taitaa riittää, kun antaa verkko-osoitteen lukuvihjeenä. Wikipedian ”Carbon nanotubes” kiinnostaa myös siltä osin kuin artikkelissa pohditaan neuvostotiedemiesten suurta ja varhaista panosta tähän keksintöön.

Olen kovin miettinyt, miksi J. Laakso ja vasemmistoliitto edelleen puoltavat Venäjää samalla uskonvarmuudella kuin joitakin aikoja sitten Neuvostoliittoa. Ehkä se johtuu nanotekniikasta!

Epäily on mielestäni aiheellinen. Mistä muualta olisi peräisin entisten kommunistien uskomaton vetolujuus ja siihen yhdistynyt ääretön kovuus? Jotkut heistä tuntuvat lisäksi liikkuvat suprajohtavassa tilassa kuin kotonaan.

Kirjoituksen fullereenin kuva on malli. Tein nuorempana jouluksi muutamankin himmelin ja olen suunnitellut harjoittaa käden taitoja tuossa vaativassa lajissa jatkossa. Aineksinä olin ajatellut käyttää tällä kertaa lasiputkea ja rautalankaa, mutta fullereeni (C60) voisi syntyä kaupallisista kuiduista.

Nivelenä voisi käyttää buckministerfullereenia, joka siis on jalkapallon mallinen.

Olisi mummuille mieluinen?