Suomen Kuvalehdessä ilmestyi aivan erinomainen kirjoitus ”Valkoinen raivo”. Kirjoittaja on joutunut sekä kokemaan kiusaamisen aivan äärimmäisenä väkivaltana ja organisaatioiden, kuten koulun, kylmän kiistämisen. ”Sellaista ei tapahdu meillä”.
Kirjoittajalla on jokin korkean tason koulutus – psykologi, lääkäri tai vastaava. Hän kykenee kertomaan joukkomurhaajan mielentiloista puhumalla itsestään ja vaivalla tavoittamastaan kyvystä analysoida itseään ja muita.
Avainsana on ”dislokaatio” – siirtymä tai nurjahdus. Henkilölle kasvaa kyky tarkkailla itseään väkivallan kohteena kuin välipitämätön sivullinen, ja hänessä voi kehittyä murhanhimo, joka saa hänet tekemään väkivaltaa viileästi kuin sivullinen, pulssin nousematta. Hän kykenee kehittelemään murhanhimoaan vuosikausia.
Kirjoituksen mainostamisen lisäksi haluaisin lisätä yhden tai kaksi näkökohtaa.
Tietty kirjallisuus kuvaa järkyttävän hyvin tätä asiaa – miten joukkomurhaajaksi kasvetaan ja mikä erottaa tämän aikamme ilmiön tavallisista psykopaattien tekemisistä.
Ykkönen on usein mainitsemani, jokseenkin tuntematon Andrew Vachss, jolta on muuten hiljan ilmestynyt uusia kirjoja. Hänet luokitellaan dekkarikirjailijaksi. Hän on samaa luokkaa kuin Ellroy oli parhaimmassa vedossaan. Hän kuuluu oleva juristi ja näkyy tuntevan raivoa hyvin useita ammattikuntansa edustajia kohtaan. Ja kirjoittaa hän siis osaa.
Vahchssin sankari Burke on normaali ihminen täysin epänormaalissa ympäristössä, useimmiten on Manhattanin pahoissa kortteleissa. Burken tunnusmerkki on raivo, joka kohdistuu niihin, jotka tekevät lapsille vakavaa väkivaltaa, ja kokemus ja keinot sellaisten tekijöiden listimiseen.
Mutta Burken piirissä liikkuu myös joukkomurhaajia, joista lukiessa minun mieleeni tuli kaaosteorian ”valkoinen kohina”. Kun signaalin vahvuus on sama kaikilla taajuuksilla, kokonaisteho on ääretön, mikä on mahdotonta.
Valkoisesta kohinasta (Wikipedia, josta kuvakin), tullaan ennen pitkää attraktoreihin.
Valkoinen kohina ei ole tässä yhteydessä pelkkä kielikuva. Kaaosteoria tuli aivan liian suosituksi ja on siksi jo kärsinyt ansaitun arvonalennuksen. Silti neurotieteet ja monet muut tieteet ovat hyötyneet siitä suuresti – muun muassa väestötiede.
Dynaaminen systeemi näyttää muuttuvan sattumanvaraisesti, vaikka lähtökohdat olisivat yksinkertaiset ja deterministiset.
Skitsofrenian tutkimuksessa on sovellettu näitä oivalluksia. Valkoinen kohina äänenä on puolestaan osoittautunut käyttökelpoiseksi ihmisten kiduttamisessa, etenkin sensorisen deprivaation eli aistiärsykkeiden katkaisemisen yhteydessä.
Se toinen huomautus: henkilön kokema syvä epäoikeudenmukaisuus on romaanikirjallisuuden keskeisiä juonikuvioita ja usein perusyhtälö. Sama kääntäen: henkilön itse tekemä rikos (ja rangaistus) saattaa olla se deterministinen lähtökohta, jonka tuloksena on satunnaisuus, esimerkiksi murha.
Sama uudelleen: vain viihdekirjallisuudessa paha saa palkkansa. Se onkin hyvin viihdyttävää.
Tämän takia pidän enemmän Päätalosta ja Camus’ta kuin Merestä ja eräistä hänen kaltaisistaan suurista kirjailijoista. Modernistien mieltymys asioiden mielettömyyteen johtaa stokastisiin seurauksiin – siis pelkkään sattumanvaraisuuteen.
Tampereen dostojevskilaiset ja Camus (ja monet muut) kuvaavat epäoikeudenmukaisuutta, joka murentaa ihmistä, eikä maailmassa ole sellaista lääkäriä tai tuomioistuinta, joka osaisi asiassa auttaa.
Kai kuuluisin kuvaus tästä on kuitenkin Hemingwayn ”Vanhus ja meri”. Hait syövät matkalla saaliskalan, joka olisi ollut vanhan miehen vaivalloisen elämän täyttymys mutta vei häneltä melkein hengen. Novelli on tulkittu kristillisenä allegoriana. Itse näkisin sen kirjoituksena pahuuden sattumanvaraisuudesta. Miekkakala on outo atraktori.
Saattaa meillä olla hieman kiusaamistakin. Muistan kerran yhdessä uusista työpaikoistani erään varttuneen asiantuntijan sanoneen, kun hississä kohtasimme: talo on täynnä vanhoja herroja, jotka tahtovat opettaa sinua hiukan...
VastaaPoistaYstävällinen vinkki ja tottakin.
Sen jälkeen olen aina lähtenyt juoksemaan, kun jotain kiusaa olen kuvitellut kohdalleni. En jää ottamaan tyhmää rapaa.
Wau.
VastaaPoistaEttä Andrew Vachss kolahtaa myös hra Kempille.
Me, jotka olemme kokeneet lapsena itseemme kohdistuneen raiskauksen tai muun väkivallanteon, tiedämme että sitä lähtee kahteen suuntaan.
Omani ja Vachssin on taistella sitä vastaan.
Jotkut panevat vahingon kiertämään.
Valtio löytää kohta miljardin muuttaakseen puolustusvoimiemme Hornet-hävittäjät hyökkäyskoneiksi.
Se valtio ei löydä edes miljoonia lasten hätään.
Puolustan tätä maata vaikka hengelläni, mutta silti.
Se, mistä Andrew Vachss tai vaikkapa Stieg Larsson kertovat (ja okei, myös Kalle Päätalo) on tärkeää. Häpeä, mikä ei kulu pois "pärjäämällä".Häpeä joka ei ollut itseaiheutettua.
Lapsi kasvaa aikuiseksi, mutta ei sitä mulkkua lapsen perseestä saa pois. Tai lyöntejä. Tai päätä vessanpytyssä.
Rakkaus on jotain. Onnea sen kokeville.
Olisiko tasa-arvo epäoikeudenmukaisuuden synnyn syy. Kukaan ei enää tiedä omaa paikkaansa, vaan kaikenmaailman kansalaisliikkeet että vähemmistöt pääsevät käyttämään lesbiaanikorttejaan.
VastaaPoistaSellainen synnyttää raivoa.
Siis se typerä ajatus, että kaikkia ihmisiä olisi kohdeltava tasa-arvoisesti.
Enää emme uskalla tunnustaa olevamme erilaisia teoissamme ja ajatuksissamme, eikä
viha toista kansalaista kohtaan pääse kohdistumaan normaalilla tavalla.
Itä-Saksassa annettiin rajavartoille pyssyt ja lupa tappaa. Meillä kirkko siunasi aseet.
Kun kerran valtionkirkko on niin hyväksymässä tappamista, kidutusta, kuolemaa ja tuskaa, niin miksi pieni kansalainen ei siitä saisi nauttia.
Tässä taas syyllistetään pientä ihmistä, mutta instituutio saa toimia oman mielensä mukaan, mistään välittämättä.
Entäpä suomalaiset sotilaspapit, jotka sodan jälkeen retostelivat ja ihannoivat julkisuudessa että kirjallisuudessa päästessään tarttumaan aseeseen ja tappamaan parit ryssät. Tämä on hyvä esimerkki siitä mitä halveksittavat papin paskiaiset saivat tehdä, mutta joka tavalliselta pieneltä kansalaiselta kielletään.
Vai saiko joku sotilaspappi satikutia tai tuomiota teoistaan?
Eihän nykyisin tarvitse kuin mennä elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa jossa joku rosvo hauskalla tavalla teilataan, niin sali raikuu naurusta. Olipas hauska tappo!
Joskus aikoinaan kaikki oli selvää ja yksinkertaista. Pahuus syntyi saatanasta ja ihminen synnistä. Nyt kaiken maailman Internetit, pelit ja poliisien ylläpitämät aseliikkeet ovat syyllisiä kuin myös ikärajat. Ja tämän ovat todenneet psykologit, psykiatrit, koulukuraattorit, Punaisen Ristin kiihkoneuvojat ja muut hottentotit ja mustan magian harrastajat.
Taisi vain yksi rovasti äskettäin viitata puheessaan jotenkin siihen tyyliin, että hoitakaa lepsut vanhemmat niitä kakaroita kun niitä olette hankkineet. Muuten niistä kasvaa tuhkamunia.
Mielestäni kyse on diskolaatiosta, ei dislokaatiosta, eli myös rakasteluasento vaikuttaa millainen kakara sitten syntyy. Tai kuun asento, tai liiallinen suklaansyönti. Ja tällä tämä on ratkaistu.
Tämä oli hyvä kirjoitus. Kiitos, että mainitsit, pitää hakea lehti. Kaaosteoria joustavuus ei ole sinänsä ongelma vaan sen käyttö ihmisten elämään siten, että kaaos luodaan yksittäisten ihmisten vahingoittamiseksi.
VastaaPoistaTeoria on siis ok, sovellus on lähtenyt yksinomaan hyödyntämään eikä selittämään. Yliopistomaailmassa pyritään ensisijaisesti describe and not explain mutta koska taloudellinen hyöty kaaosteorian käyttäjillä oli niin suuri niin teorian esilletuominen oli kait lähinnä kiellettyä? Selittäminen voi siis olla niin paljon.
ad Jarmom
VastaaPoistaLuulen, että yksinäiset eivät aina nuku kädet peiton päällä. Syrjittäisiinkö seuraavaksi heitä.
Viime laman jäljiltä Suomessa elää tuhansia tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole saaneet oikeudessa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä täysin helpoissa ja selvissäkään jutuissa, kun vastassa on ollut pankki.
VastaaPoistaTällainen järjenvastainen ja järkyttävän mielivaltainen kohtelu jättää pysyvät jäljet loppuelämäksi pankin kanssa riidelleen koko perheeseen.
Kouluissahan oli tapana mopottaa monneja, uittaa lehtikasoissa ja päätä vessanpytyssä, ripustella naulakkoon tai sijoittaa sen päälle, roskakoreihinkin.
VastaaPoistaKun uittaminen oli syntymäpäivinä väistämätöntä, oli turha panna vastaan. Leuat loksahtvat kaivaessani pyyhkeen ja kamman...
Mutta kyllä kai ne minusta pitivätkin. Valitsivat kaikenlaisiin luottamushommiin... tai sitten en käsittänyt sitä kohtaa oikein. Ehkä pidettiin vähän paskahommina niitä luottamustehtäviä.
Kun vanhemmat eivät olleet vauraimmasta päästä, niin vaateparsi sai huomiota osakseen.
Sehän "niitä" sitten harmitti kun kiusattu tempoi parhaat numerot töitä tekemättä. Tuntuvat kiusaantuvan vieläkin - että mikä se luulee olevansa. Mistä pirusta se tuonkin tiesi.
Mutta ei juolahtanut mieleen kiusata takaisin.
Rush Hour - Time Lapse Video Nanning China
VastaaPoistahttp://www.flickr.com/photos/38172271@N00/2567881014/
Luovatko liikennevalot tasa-arvoa?
Missä laki ja järjästys?
Niin minäkin Hemingwayn "Vanhus ja meri" -romaanin ymmärtäisin: kyse on pahuuden sattumanvaraisuudesta.
VastaaPoistaHemingway on siinä osunut asian ytimeen, mikä vetoaa voimakkaasti lukijan mielikuvitukseen. Miekkakala on kaikessa rajuudessaan tehokas symboli pahuudelle, jonka osuminen kohdalle ja sitä vastaan taistelu voi viedä kaikki voimat.
Muistelen, että keskikoulun kuvaamataidontunneilla ruustinna/
tuntiopettajamme luki oppilaille
mm. Huovisen, Steinbeckin ja Hemingwayn romaaneja. Juuri "Vanhus ja meri" luettiin ääneen ohuutensa ja erityisen kiinnostavuutensa takia uudestaan.
Nuoria taisivat askarruttaa Hemingwayn tehokkaat moraaliin liit
tyvät vertauskuvat.
Ruustinnan "opetusmetodi" oli kuvaamataitoa ajatellen poikkeuk
sellinen, mutta hän pystyi sen avulla luomaan ilmapiirin, jossa mielikuvitus sopivasti vilkastui kuvallisen ilmaisun hyväksi. Ei mitään kaavamaisten sääntöjen opettelua.
Nämä ovat vakavia asioita.
VastaaPoistaLiian usein kuitenkin tehdään jako "niihin" ja "meihin", kiusaajiin ja kiusattuihin, ikään kuin olisi olemassa kaksi lajia ihmisiä. Viikko pari takaperinhän JK vakuutti, ettei "niitä" ole olemassakaan.
Se on sattuman kauppaa kenestä tulee kiusaaja ja kenestä kiusattu. Ehkäpä kaaosteoriaa voisi soveltaa tähänkin.
Elämä ei ole oikeudenmukaista.
Nythän meille on avautunut aitiopaikka seurata reaaliajassa yhtä karmeaa syrjintä- ja kiusaamistapausta: Lapin lesbokapinaa.
Myöhemmin jostakin luettuna siitä saisi aivan erilaisen kuvan ja "ne" näyttäytyisivät hirviöinä, kabineteissaan kähmivinä irstaina ukkoina. Mutta nyt onneksi näemme yhden "niistä" tänä iltana suorassa tv-lähetyksessä, raikkaine ihmiskasvoineen, ja voimme omin silmin todeta, että ihmisiä omine arvoineen ja vakuuttavine selityksineen "nekin" ovat.
Luulenpa, että erittäin usein kiusaaja ei ymmärrä olevansa kiusaaja, eikä syrjijä syrjijä, vaan se toinen on vaan häirikkö, typerys ja kummajainen. Tai lesbo.
Vain kiusattu ja syrjitty arvaa aina oman tilansa. Mutta jatko unohtuu?
Näyttääkö – vai olemmeko – yhä enenevässä määrin syrjäytyneet/syrjäytetty toistemme ihanteista?
VastaaPoistaMitä hyvänsä näiden joukkomurhaajaluusereiden päässä liikkuukin, miettisivät hetken uhriensa valintaa. Ja muista ihmisistä pääsee eroon helpommallakin; Käyttää vaan sen viimeisen luodin ensimmäisenä.
VastaaPoista'Lehti' kirjoitti nuoriherra Saaresta ihan oikein sananvalinnoin.
Kaaosteoriaa on havainnollistettu mm virkkaamisella. Lieneekö sitä tehnyt kukaan Suomessa?
VastaaPoistaNuorison kannalta tärkeää
VastaaPoistahttp://www.jenniferann.org/
(ystäväni gs tapasi ihmisen, joka tuli kävelleensä
H:gin keskustan läpi ja sai tämän linkin. Alkaa tulla parempaa tietoa myös minun tilanteeseen. Miksi tietyt asiat joutuvat vääriin uriin ja sitten niistä puhuminen on kuin päänsä löisi kiveen. Eikä pääse tiloihin tai tilanteisiin, joissa olisi mahdollisuus olla sitä mitä on. Se on jo sillälailla tässä maassa lähes estetty, sillä nyt ihmiset uskovat, että olen niin tyhmä tai onneton tai jopa sairas ettei toista ole. Mutta minä olen omasta mielestäni vain älykäs, kiva ja sitäpaitsi hyvinkäyttäytyvä. Mieheni ei sitä ole myöskään (suorastaan) halunnut sillä hänen oma gloria ja tärkeys ja narsismi ei sitä sallinnut; mielummin olisi sallinnut eron, vain ulkoisen statuksen tai ulkoisen uskomusten mukaan: ettei häntä nyt vaan mitenkään kritisoitaisi. On ollut surullista ja lapsemmekin ovat olleet niin pettyneitä minuun kun eivät ymmärrä missä vika.
Kirjat ovat siitä kivoja ja maltillisia, että kun henkilöiden käyttäytymistä pohtii, kaltoinkohtelut, motiivit, musta ja valkoinen raivo, perhosefekti, sattumanvaraisuus ja kaikki muukin on luettavissa esimerkiksi 276 sivusta. Kirjailija ei kuitenkaan voi näyttää maailmaa vaan vain tulkintansa siitä. Lukijan tulkinta on tietysti toinen, mutta jos tulkinta on kelvollinen eli mielekäs, senkin on edes osin osuttava samaan avaruuteen, johon kirjailija ohjasi. Sikäli kyse ei ole avaruudesta.
VastaaPoistaKirjoituksesi on sillä lailla hyvä ja kiihdyttävä, että huomaan pulssini muuttuneen ("Sydämen syke - säännöllinen, fraktaalinen vai stokastinen?" Tuollainenkin kirjoitus täällä avaruudessa olisi.). Villisti katson kuvia attraktoreista ja luen kidevirheistä ja yritän muistaa, mitä sanoi Camus'n Mersault ja millainen oli DeLillon Valkoinen kohina.
Enkä minä siltikään tiedä, mitä sanoisin edes Jarille, joka jollakin osallaan koskettaa jotakin, minkä itsekseni luulen. Lapset leikkivät viereisessä huoneessa muuttumisleikkiä: "Me pukeudutaan joksikin ja sitten muut yrittää arvata, mitä me ollaan."
Yhdessä entisessä koulussa kiusattiin oppilastani Y jatkuvasti ja rankasti ja juuri sellaisilla liki näkymättömillä tavoilla, joista on vaikea saada kiinni. Kun olin jokseenkin murentunut tästä enkä enää tiennyt, mitä tehdä, kirjoitin oppilaiden kotiin lähetettäväksi pitkän kirjeen, jossa kuvasin yksityiskohtaisesti kiusaamisen mekaniikkaa ja sitä, miten nekin, jotka eivät siihen tiedä osallistuvansa, osallistuvat siihen. Rehtori kielsi minua lähettämästä sitä kirjettä. "Tämä asia hoidetaan toisin."
JarMom sanoi...
VastaaPoista.. eli myös rakasteluasento vaikuttaa millainen kakara sitten syntyy. Tai kuun asento, tai liiallinen suklaansyönti. Ja tällä tämä on ratkaistu.
Kirkko kohtaa tieteellisen materialismin omasta mielestään vieläpä varsin toimivassa synteesissä, josta kontekstista pastori Hiekka näemmä käyttää nimeä "työkalupakki".
On siellä pakissa jo penseät nlp:t ja muut aseet, jotka saattavat toimia parhaimmillaan tupakan tms. vieroituksessa, mutta jos arvaan, Walther on vielä toista maasta.
Oli hieno kirjoitus, ja oli mukava lukea J. Sinkkosen; viisaan ja maalaisjärkisen kasvattajan, lyhyt kommentti artikkelista.
VastaaPoistaSananen.
JK:
"Kirjoittaja on joutunut sekä kokemaan kiusaamisen aivan äärimmäisenä väkivaltana ja organisaatioiden, kuten koulun, kylmän kiistämisen. ”Sellaista ei tapahdu meillä”."
Uskon, ettei Suomesta nykyisin löydy niin tyhmää rehtoria tai koulun johtajaa, joka uskaltaisi väittää, ettei juuri heidän koulussa kiusata ketään. Kiusaamista on ollut ja tulee aina olemaan; johtuen kenties laumaeläinperimästämme tai sitten vinoutuneesta kasvatuksesta tai kasvuympäristöstä.
Kiusaamisen näkyvät muodot, kuten solvaaminen ja väkivallalla uhkaaminen on helppo kitkeä pois. Mutta hiljaista ja veemäistä porukasta "pois sulkemista" vastaan on vaikea taistella.
Tästä huolimatta ja Parikymmentä vuotta kouluelämässä työskennelleenä väitän, että kiusaaminen on vähentynyt ja samoin välituntitappelut ja turpiin lyömiset ovat vähentyneet verrattuna 70-luvun kouluelämään.
Lisäksi kiusaamiseen puututaan herkemmin ja myös oppilaiden kynnys kertoa kiusaamisesta on varmasti alentunut verrattuna synkkään 70-lukuun; jolloin kertoja oli ilmeisesti koulunsa käynyt.
SK:n artikkeli oli selkeä kuvaus kiusaamisen mustasta tuhovoimasta; ja kertojan itseanalyysi oli karua ja koskettavaa luettavaa. Kuitenkin ja jotenkin on aika yksioikoista ajattelua nostaa koulukiusaus Suomen molempien koulusurmien tärkeimmäksi syyksi.
Kärjistettynä kirjoituksen viesti on se, että ampuja on uhri ja yhteiskunta ja sen instituutiot ovat syyllisiä. Ja silloin mennään täysillä metsään.
Juuri tästä puhuimme aamulla vaimon kanssa.
VastaaPoistaLuultavasti, käyttäyäkseni kuin on sopivaa, olisi pitänyt tuntea itseni koulukiusatuksi, mutta ensimmäistä kertaa asia tuli mieleeni vasta yli 40-vuotiaana.
Kun poika valitti, kolme vuotiaana, että Kimmo, kolmisen vuotta vanhempi, kiusaa, opetin pojan lyömään. Hyvin toimi.
Vachssista saa hyvän tuntuman vaikka saman tien, sillä netistä on vapaasti ladattavissa romaani Bomb Built in Hell. Päähenkilönä on itse Wesley!
VastaaPoistaMuuten suosittelisin Vachssin lukemista pieninä annoksina, ettei Burken rutiineiden seuraamiseen väsähdä. Kirjoissahan ajellaan ympäriinsä ja hörpitään keittoa aivan loppumetreille, kunnes on aika käynnistää epätoivoinen loppuhyökkäys pervojen bunkkeriin.
Mutta kirjoittaa mies osaa, kyllä, siinä missä Ellroy näyttää menevän aina vain hullumpaan suuntaan lauseensa kanssa. Saas nähdä vuoden päästä, kun Blood's a Roverin on määrä ilmestyä.
Mietin tänään, mitenköhän olen joutunut jälleen höynäytetyksi eli muun tuen puutteessa tartuin ehkä väärään käteen? Olen yrittänyt päästä ongelmastani kirjoittamalla ja samalla kun on asiat selkiintynyt ihan ilman, että siihen varsinaisesti tuon muita osallisia niin olen paitsi ratkonnut isoja asioita vaikka en ole sitä halunnut. Mutta nyt näen tautologian oman kaavan mukaan ja se ei ole mikään hyvä kaava. Mutta olisin sairastunut jos olisin joutunut pidempään vielä pohtimaan tätä ihan yksin. Nyt nousi apua kädestä, jolla on oma kohina enkä vielä ymmärrä, miten se toimii suhteessa asiaan. On siis outoa, että tietää vasta kantapään kautta kun elämässä on sanottu se, että pitäisi olla rationaalinen: ei ole mahdollista sillä irrationaalisuus on joko alistettava (kiusattava) tai sitten hyväksyttävä kuten minä teen ja sen takia yritän olla kiusaamatta (vaikka kiusaan tietysti mainitsemalla tapahtumia joiden osuus on ollut suuri ja siinä silti ihmisiä, joiden rooli on ollut tuomitseva väärällä tavalla. Yliopiston tapa kaataa lähes turhasta syystä kaatoi loput.
VastaaPoistaMutta aikuiset valehtelevat, kääntävät ja sepittävät niin paljon, varsinkin jälkikäteen. Silloin hyväksikäytetään uusi tilaisuus, tilanne mikä luo ihan uuden tulemisen; saa jopa ilmaista nousua ja nostetta. Ei ole enää ketään joka muistaa ja voi liitää uusilla ajatuksilla (joita oppi nimenomaan kiusaamalla). Niin se menee ja joku menettää aina.
Eettisyys on siis valhe. Jollain lailla se on sittenkin vale vaikka en tiedä miten.
Kouluinstituutio osallistuu kiusaamiseen joko kieltäytymällä keskustelemasta siitä (Kivakoulun slogani "meidän koulussamme ei kiusata" saattaa käytännössä merkitä vain sitä, ettei meidän koulussamme haluta nähdä kiusaamista. Toinen instituution harjoittama kiusauksen muoto liittyy tapaan hoitaa oppilaan tai hänen huoltajansa avunhuuto. Kiusattu oppilas alistetaan neuvotteluun, missä hänen on kohdattava kiusaajansa ja sanottava väitteensä hänelle päin naamaa. Järjestelmä osoittaa kiusatulle, että hän on itse asiassa syyllinen tilanteeseen. Sovintoneuvottelussa opettaja vetäytyy eräänlaiseksi sovintotuomariksi. Sovintotuomarin rooli on turvallinen, sillä siinä ei tarvitse kohdata kiusaajan vanhempien esittämiä syytöksiä, vaan ne jäävät kiusatun kannettaviksi.
VastaaPoistaOpettajat vetoavat mielellään siihen, ettei kiusaamistapauksista ole helppoa saada varmaa tietoa. En kuitenkaan muista nyt yhtään sellaista tapausta, mikä ei olisi selvinnyt kun sitä on viitsinyt vähän kaivella. Paljon helpottaa se jos muut oppilaat ymmärtävät, että kiusaamisen seuraaminen on siihen osallistumista.
En halua epäillä "Laurin" kertomaa, mutta ainahan mielessä herää kysymyksiä, etenkin kun itsekin kuuluu maan hiljaisiin ja osaa kuvitella tapahtumat.
VastaaPoistaMinua hämmästyttää se, ettei "Lauri" kyennyt minkäänlaiseen vastarintaan, vaan alistui ehdoitta. Kuitenkin hänellä armeijassa oli särmää marssia suoraan kenraalin eteen ja lyödä ukaasit pöytään! Olisi jäänyt minulta tekemättä.
Olen aina ollut siinä uskossa, että ne jotka armeijassa osasivat puhua itselleen hullun paperit, olivat selviytyjiä, rahikaisten heimoa.
Musta ja valkea raivo ovat tietysti myyviä termejä, mutta eiköhän suurin osa raivostakin ole arkisen harmaata.
catulux:
VastaaPoistaOlisko tuo kiusaaminen siirtynyt laajalti nettiin, tekstareihin ja muihin moderneihin vempeleihin. Piiloon julkisuudelta siis, ja siviilissä kiusaaminen käynyt raaemmaksi....
Olisiko se aivan sattumaa. Kriminologiassa puhutaan uhriksi valikoitumisesta. Sietäisi tutkia tarkemmin. Joku erohan täytyy olla, että lauma käy kiinni. Silloin asialla on myös taipumus toistua vaikka lauma vaihtuu. Jääkö jotenkin päälle kiusatun rooli, jonka uuden lauman kiusaajat tunnistavat. Kehä on valmis.
VastaaPoistajarmom:
VastaaPoista"Olisko tuo kiusaaminen siirtynyt laajalti nettiin, tekstareihin ja muihin moderneihin vempeleihin. Piiloon julkisuudelta siis, ja siviilissä kiusaaminen käynyt raaemmaksi...."
Ehkä osittain, mutta kyllä noihinkin koulussa puututaan. Itse olen ollut selvittämässä puolenkymmentä netti- tai t.viestikiusausjuttua.
Ja oikeutta ollaan jaettu kun on ekana kuultu erikseen molempia osapuolia, ja sitten tuomioistuin on kokoontunut.
Mielestäni kiusaamminen ei ole käynyt raaemmaksi, vaan päinvastoin. Itsekin muistan 70-luvulta törkeitä välituntihakkaamisia, jotka opettajat perkeleet varmasti näkivät, mutteivat puuttuneet.
Petja on ehkä oikeassa , kehottaessaan poikaansa iskemaan takaisin.
Järkytin taukotupa-porukkaa tässä muinoin, kun uskonnon tunnilla, kehotin oppilaita välttämään täyttämästä Mestarin sanoja; "käännä toinenkin poski" ja käskin heitä puolustamaan itseään ja iskemään ainakin yhtä lujasti takaisin, jos joku alkaa heitä syyttä suotta hakata.
Tai sitten kertomaan asiasta opettajalle tai jollekin muulle aikuiselle.
Tietenkin muistin sanoa, että Herramme, joka oli täydellinen ihminen ja samalla Jumala, antoi meille idealistisen esimerkin, johonka me ihmiset sitten joskus tulevaisuudessa pääsemme.
ad Petja
VastaaPoistaKehotus lyömiseen on yllytystä pahoinpitelyyn. Jos yllytetty on alaikäinen, yllyttäjä voi olla välillinen tekijä. Ei naapurinkaan lasta saa lyömällä kurittaa.
Itse sovelsin yläasteella jeesuksen oppeja, ajattelin että kuka sitä nyt jaksaa lyödä jos ei vastaan panemalla yllytä. Strategia ei toiminut täysin moitteettomasti. Kuvittelin että pahoinpitelijän päässä on puberteettiin liittyvä häiriötila. Harmikseni olen kuitenkin havainnut että erikoislaatuiseen munapäisyyden ja empatiakyvyttömyyden yhdistelmään viittaavaa toimintaa esiintyy myös aikuisten parissa. Tässä vaiheessa elämää en kuitenkaan halua enää siirtyä preussilaiseen koulukuntaan, martial artsien pariin ja "toisia" dominoimaan.
VastaaPoistaMitä lihavan nihilistin lapsi tekee kun kiusaajalla on puukko?
Väkivalta lopettaa vittuilun.
VastaaPoistaPojan tarha-aikainen kiusaaja sattui sitten hänenelle ruotsinopettajan sijaiseksi lukiossa.
Kohteli kunnioittavasti vielä 15-vuotta myöhemmin.
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että jos jättää itsensä puolustamatta, syyllistyy avunantoon.
Catuluxselle:
VastaaPoistajep, hyvää tietoa.
Omalta kouluajaltani muistan kuinka kiusaajaporukka seurasi aina johtajaa. Kolussamme taisi olla vain neljä pääpukaria, jonka valinnat lauma hyväksyi kiusauksenkohteiksi.
Syytä ei paljoa tarvinnut, kunhan oli joku.
Jos nämä neljä olisi eliminoitu pois tavoistaan, ei koulussamme olisi ollut kuin muutama "normaali" välienselvittely, joita kiusaamisiksi ei olisi voitu sanoa.
Ja paljonko on todellista koulukiusaamista ja mikä osuus näillä ikään kuuluvilla normaaleilla välienselvittelyillä asiaan on.
Nykyisin kaikki niputetaan yhteen.
Noista neljästä vielä se, että jokainen heistä purki kotiolojensa pahaa oloa muihin oppilaisiin.
Mestaria on tulkittu väärin.
VastaaPoista"Jos joku lyö sinua poskelle, niin käännä häneltä toinen poski"
Eräs asia jota ei muisteta.
VastaaPoistaKiusaaminen on inhimillistä, osa ihmisluontoa.
Olen omassa (julkaisemattomassa)kirjassani yhteisöllisyydestä tuonut esiin sen, että kiusaamisella on merkitys yhteisöllisyydessä; se testaa yksilön stressin sietoa ja valmentaa yksilöä selviämään yhteisöllisessä paineessa.
Viime kädessä me emme lajina ole muuttuneet dramaattisesti viimeisen 5000 tai edes 15 000 vuoden aikana.
Meidän syvin olemuksemme on edelleen metsästäjäyhteisöjen olemuksessa ja suurin osa siitä, mitä me olemme, on perimmältään 500 000 vuotta käytössä ollutta.
Käsittääkseni alkujaan kiusaamisen tarkoitus on määritellä yhteisön jäsenten stressinsietokyky, jotta voitaisiin arvioida sen kautta tämän asemaa metsästäjäyhteisössä.
Lajina ihmisen sosiaaliset mekanismit ovat syntyneet niin että vanhimpana ovat keräilijä-perheyhteisön rakenteet, niitten päälle on rakentunut metsästäjä-yhteisöllisyys ja nämä meidän nykyisen yhteiskuntamme vaateet ovat niin ohut pinta tämä kehityksen päällä, että se katoa syvään henkäykseen.
Pyrkimys poistaa kiusaaminen jollakin hallinnollisilla määräyksillä on ihmisluonnon vastaista ja johtaa vain uuteen ahdistuksen kierrokseen ja kyvyttömyyteen toimia ihmisenä.
Kiusaamisen poistamisen sijaan olisi mietittävä miten kiusaaminen institutionaalistettaisiin oikealla tavalla, niin että sen keinot ja mahdolliset vahingot olisivat siedettäviä.
Oletan, havaintojeni mukaan, kiusaamisen aiheuttaman stressin vaikuttavan yhteisössä kahdella tavalla.
Ensinnäkään kiusaajat eivät yleensä menesty. Suurkiusaajat eivät itse yleensä kestäisi samaa stressiä, minkä he aiheuttavat muille, mutta kasvuprosessi tekee heistä yhteisön kannalta myös epäluotettavia, toisaalta oman kasvunsa, mutta ennen muuta yhteisön oppimisen kannalta. En muista kuin yhden tapauksen jossa kiusaajasta olisi kasvanut kunnioitettuna ja luotettavana arvostettu aikuinen.
Kiusattujen osalta taas osa ei kestä sitä, vaan he vahingoittuvat prosessissa, mikä evoluution kannalta on tarkoituskin.
Suurin osa kuitenkin käy tämän läpi vain oppineena selviytymään tuollaisesta tilanteesta, joku kenties hieman kolhittuna, mutta kuitenkin vahvistuneena ja oppineena.
Ajatus kiusaamisen täydestä kitkemisestä on kaunis, humaani ja kaikin puolin lässy, eli, fasistinen, epäinhimillinen ja mitä luultavasti vahingollinen yksilöille, yhteisölle ja ihmisen kasvulle vastuullisena yksilönä.
Minulta tulee puolen kuun aikoihin blogillani ulos noin 20 osaisena sarjana tätä sivuavaa tekstiä vuosilta 1997-2008, eli "kirjani" tiettyjä ydin osia.
Mattimyöhä tässä. Samoina päivinä kerrottiin 1) lasten pelistä, jossa mies tulee lastentarhaan ampumaan haulikolla objekteja ja nämä vastaavat samalla mitalla. JA 2) lastentarhojen ongelmaksi tulleesta myötäelämisen kyvyn katoamisesta.
VastaaPoistaJos lapset ja tulevat aikuiset ovat pahasti toisten etuiluun ja tyrkkimiseen addiktoituneita, eikä kannattaisi perustaa my-propriety-leikkipuistoja ja yhteiskuntasuhteista innostuneille leikkiverisille verileikkipuistoja?
Kovin usein Suomen Kuvalehti ei onnistu siinä, missä sen minusta pitäisi, eli julkaista niin laadukasta tekstiä, ettei sinne väliin kehtaisi niitä kuvia työntääkään (tällä tavoinhan erästä kansainvälistä miesten suosimaa kuvalehteä takavuosina markkinoitiin).
VastaaPoistaTällä blogilla tekijän omat tekstit ovat usein niin kuvaannollisia (oman myöntämisen mukaan silhuettitekniikalla), että ilman informatiivisia kuvia olisi monesti eksyksissä. Sen näkee kommenteista.
Hajakommentteja
Tapsa p:lle: Prikaatinkomentajat ovat meillä everstejä, prikaatinkenraalit ovat nimestä huolimatta erikseen.
Catuluxille: Jeesus on tosi ihminen ja tosi Jumala, en usko hänen olleen ihmisenä täydellinen. Eikä oikeastaan Jumalanakaan, koska hän on Se yksi ja ainoa (varotaan jäljitelmiä).
"Tapsa p:lle: Prikaatinkomentajat ovat meillä everstejä, prikaatinkenraalit ovat nimestä huolimatta erikseen."
VastaaPoistaTotta kai minä sen tiesin, mutta päätin dramatisoida sanomaani kenraalilla.
Pelkäsin että palstan sivareilla ja naisilla menee kersantit, vänrikit ja everstit kuitenkin sekaisin.
(Armeija-aikanani näin livenä kenraalin vain kerran!)
Joka miekkaan tartuu, niin hän miekkaan hukkuu.
VastaaPoistaMiten se miekan heiluttaja siihen hukkuu, jos kohteeksi joutunut kääntää toisenkin poskensa?
Olisiko Petjan sosiaali-darwinistinen opetus- ja kasvatusmetodi toimiva?
VastaaPoistaEntisaikaan oli koulussa paljon tappeluita, mutta niissä selvitettiin silloin eräänlainen lauman nokkimisjärjestys, jonka jälkeen homma toimi.
Ja kaikki muistamme, että tappelussa oli sääntö, jonka mukaan maassa makavaa ei saanut löydä ja jos näin tapahtui, porukka meni aina väliin. Eli näissä tappeluissa oli mukana reilun pelin henki ja Humanismi.(?)
En tiedä. Tämäkin on tämmöistä erittäin hämärää pohdintaa. Kovasti on Kauhajoki saanut aikaan keskusteluja, mutta tokkopa niistä ollaan tultu hullua hurskaammaksi.
Mutta olis kiva nähdä Petja karttakepin varressa ja kateederilla lapsukaisia opettamassa...
Ad Catullux
VastaaPoistaMulla oli aikoinaan diili opettajien kanssa.
Kahden lukuvuoden ajan meidän historiantunti osui joka toinen viikko opettajien kokouksen kohdalle.
Minä vedin sitten silloin historian tunnin. Kun opettaja veti sitä suurta linjaa, jossa pysyttiin opetussuunnitelmassa, minä kerroin sitten detaljeja, kulttuurihistoriaa, historiallisia anekdootteja, miksi joku asia tehtiin jollakin tavalla, miten maantiede vaikutti johonkin asiaan, miten tavaraliikenne vaikutti jne.
Nytkin opetukseni saattaa sivuta kulttuurihistoriaa, mutta oppilaat on nyt sitten paljon itseäni nuorempia.