Onneksi satuin sopimaan Kuisman kanssa tapaamisen laitokselle; hän tulee radio-ohjelmaan ja kertoo ehkä jotain sensaatiomaisista pankki- ja metsäteollisuuden historioista, jotka hän on kirjoittanut.
Mutta hyvän onnen asioita oli monta. En jostain syystä ollut käynyt Helsingin yliopiston historian laitoksen tiloissa. Kuismalla ja muun muassa Juha Siltalalla, jolta terveisiä, saattaa hyvinkin olla maailman kauneimmat professorin työhuoneet.
Rakennus on vanha sisätautiklinikka – se sama, jossa appeni oli praktikoimassa 1920-luvulla, kunnes siirtyi Kirralle. Piha-alue on uskomattoman kaunis ja taiten kunnostettu. Entä sijainti!
Olen nähnyt muutamiakin yliopistoja ja sisä- ja ulkotiloja. Näin silmä vetää kotiin päin: eivät tästä paikat parane.
Toinen hyvä onni. Kosmos on hintaa, ruokaa, sijaintia ja kohtelua ajatellen oivallinen lounaspaikka. Kun oli käynyt ilmi, että yksi sisaruksista ei ollut juurikaan käynyt siellä, saatoimme todeta paikan pitäneen kutinsa ja että Kalevankadun suurisuuntaiset katutyöt vaikuttavat onnistuneilta.
Mutta se kolmas ja aivan ilmoittelemisen arvoinen asia. Kävin tietämässä Fugasta sopiva neuvostolevyjä radiossa soitettavaksi, eli Oistrahin ja Gilelsin neuvostolevyjä, joita tietysti on hyllyt vääränä, koska kaikki tunnetut tekijänoikeudet ovat sammuneet.
Mutta mukaan lähti juuri ilmestynyt Jorma Hynnisen Sibelius-levy, jota kohta ihmettelee puoli maailmaa. Yksinlauluja urkujen (Kalevi Kiviniemi), harpun (Laura Hynninen) ja sellon (Marko Ylönen) säestyksellä.
Lauluja on levyllä kahdeksantoista, ja vaikka jokin ”Svarta rosor” on kieltämättä sangen tuttu, kuten itse asiassa kaikki muutkin (paitsi kaksi opusnumeron 77 teosta), on perusteltua kiinnittää etukäteen korvat laastarilla päähän, etteivät putoa.
Jokainen äänne, jokainen intervalli on täysin sitä, mitä Jorma on kappaleelta halunnut. Mukana on luonteenomaisia Hynnisen kilometrin pituisia fraaseja, joita juuri kukaan muu ei ehkä kykenisi vetämään hengittämättä, ja kokonaisuus putoilee kohdilleen kuin Augustinuksen Uusi Jerusalem, harpun ja urkujen tähdittämänä, kirkkoakustiikassa levylle siepattuna.
Hienoa että meillä on taiteessamme näitä vanhoja mestareita, jotka tekevät edelleen, vaikka ikääkin jo on.
Usei mainitussa radio-ohjelmassa kevätkaudella Hynninen valitteli, että minkäs teet, kun laulattaa, johon muistaakseni lisäsin että ja vielä selvin päin.
Mutta on tämä kyllä totta puhuen ilo entistä parempi ja laulu muita laatuisampi!
(Vaikka vaivoja säästääkseen voi napata kaupasta samasta telineestä Usko Viitasen uuden levyn ja tämän valikoiman Kim Borgin oopperaäänityksiä.)
Oli se sentään hyvä kun edes viimeisessä kappaleessasi suvaitsit mainita Usko Viitasen. Muuten olisin saattanut äityä haukkumaan Sinut pataluhaksi.
VastaaPoistaNimim. Hynniseen lopen kyllästynyt
Kemppinen kirjoitti: " Helsingin yliopiston historian laitoksen tiloissa - -saattaa hyvinkin olla maailman kauneimmat professorin työhuoneet. - - Rakennus on vanha sisätautiklinikka – - Piha-alue on uskomattoman kaunis ja taiten kunnostettu. Entä sijainti!Olen nähnyt muutamiakin yliopistoja ja sisä- ja ulkotiloja. Näin silmä vetää kotiin päin: eivät tästä paikat parane."
VastaaPoistaTotta; tosin vielä hienompi oli Siltavuoren penkereellä, eli Snellmaninkadun pohjoispäässä sijainneet Fysiologian ja Anatomian (lääketieteellistä tiedekuntaa) laitokset. Ne oli vasiten rakennettu yliopistorakennuksiksi, toisin kuin Unionkinkadun tasamaan keltaiset lasaretit, ja sen huomasi sisältä kaikessa. Näkymätkin olivat korkeuserojen vuoksi omaa luokkaansa. Erikoisuutena oli äänimaisema - oli paikkoja, joihin kuului yhtäältä kellarista ylös laboratorioihin nostettavien koe-eläinapinoiden kirkuna, toisaalta portaikosta opisjelijoiden liikettä. Ensinmainitut antoivat tieteelle "kaikkensa", jälkimmäiset halusivat tieteeltä "kaiken" itselleen - ja kun lääketieteestä on kyse, sen myös saivat.
Kosmos on varmaankin sukupolviasia. En koskaan ole päässyt sille taajuudelle, joka saisi minut siellä minkäänlaisiin viboihin. Hynnisen fyysisessä ja vokaalisessa habituksessa on aivan liikaa isääni, vaikka hän ei ole laulaja lainkaan; aines on kuitenkin samaa. Sukupolviasia.
Fuga sen sijaan on aivan ehdoton, harmi vain se, että osa liikkeen mystiikasta jäi vanhoihin Unioninkadun tiloihin, nykyiset ovat kyllä toimivammat. Vanhan tunnelman tavoittaa vielä Valkoisessa salissa perinteisesti pidettävässä vuosialessa. Toivon todella, että liike aikanaan varmistaisi sujuvan sukupolvenvaihdoksen, johon en tokikaan toivo olevan tarvetta vielä pitkään aikaan.
Ad Rienzi:
VastaaPoistaKiinnostavaa!
Fugasta - olen ymmärtänyt, että sukupolvenvaihdossa on todellisuudessa jo tapahtunut, onnistuneesti. On tiemmä Markun poika tämä muuankin nuori mies.
Sukupolviasioita totisesti - minun aikailuni tuossa liikkeessä alkoi Fredrikinkadulla sijainneesa myymälässä, jossa seisoin selin kuuntelemassa, mitä E. Tawaststjerna selitti J. Kokkoselle jnpp.
Se oli sitä aikaa, kun Akateeminen Kirjakauppa oli tavaratalon toisessa kerroksessa ja Pentti Holappa oli juuri siirtynyt myymäläapulaisen kunniakkaasta tehtävästä toisaalle.
Todelinen ihmeiden luola oli Härkösen sedän antikvariaatti Uudenmaankadun kauppakäytävässä. PAremmat tai säälittävän oloiset asiakkaat (kuten minä) saivat armon päästä kellariin penkomaan.
Onneksi vanhempi poikani korjasi väljiin tiloihin X:n kuvernementin seminaarikaupunkiin keskeiset Leinot ja Lehtoset, Haanpäät ja Waltarit, joita sai nykyrahana arvioiden reilusti alle eurolla nide.
Modernistien niteet eli 1951 - n. 1980 tulivatkin sitten muita teitä jokseenkin täydellisenä sarjana ja aika suurin osin nimi- ja omistuskirjoituksin. Kun viimeksi katsoin, mm. Hyryn, Meren, Rintalan, Salaman ja Vartion tuotanto näytti olevan kokonaisuudessaan, ja tietysti lyriikka. Hauskaa että keksin kerran kiikuttaa kirjat duuniin ja pyytää Saarikoskea vetäisemään nimmarit...
Tämä tuli mieleen kerran, kun tuli puhe bibliofiileista, joihin en lukeudu.
Rondon päätoimittajan Harri Kuusisaaren mukaan kyseessä on Jorma Hynnisen viimeinen levy, niin ainakin Hynninen itse oli sanonut. Oli tiukka paikka arvioida ko. levy seuraavaan Rondoon ja tuhanteen merkkiin. En itse aina pidä Hynnisen vakavasta sävystä, mutta olosuhteet huomioon ottaen nuoren miehen oli parempi olla sellaisesta hiljaa...
VastaaPoistakyllästynyt on Hynniseen lopen kyllästynyt.
VastaaPoistaKyllä se hyvä ja antaumuksellinen taiteilija on (melkein kuin bluesjätkä.)
Mutta pyydän huomioimaan tämän:
http://www.gofinland.fi/gfcp/gftp?action=product&L3=L3_single_product&productId=928
Ajatus tuosta yhdistelmästä, ainakin itselleni syntyi viime kesänä, kun piano Uusitalon takana, huomasin, oli valitettavasti sananmukaisesti miehen takana.
Tuota Unioninkadun pätkää, jolla nuo mainitsemasi maailman kauneimmat professorien työhuoneet sijaitsevat, tapasi korkeasti ihailemani, monet maailman kauneimmat kadut nähnyt rakennustaiteen professori Nils-Erik Wikberg, luennoillaan esitellä yhtenä maailman kauneimmista kaduista.
VastaaPoistaElikkä on siinä laitoksella sijaintia, jota nykyarkkitehtuurin keinoin ei näytä enää syntyvän millään.
Tanaan oli eraassa isossa suomalaisessa sanomalehdessa
VastaaPoistajuttu suomalaisten elakeyhtioiden huolettomudesta
sijotettuna lehden oikeaan alakulmaan..
(Luin sen niin "kukaan ei voi sanoa ettemme ole julkaisseet asiaa
(..Toisaalta emme olisi halunneet). No, laittamme jutun tähän ja tällä tavalla että
lukijan vaikea huomata sitä kahvikupin yli")
Tiiatteko, vahan ku heittas hiekkalinnan paalle vetta rannalla
tai laineet lois siihe eika vahitellen jaa mitaa jaljelle..
Tama nyt oli muuta.
Kaupassa tuli tänään joukko sellaisia murrosikäisiä kysymään olenko minä rikas.
VastaaPoistaTunnustin olevani ja he kysyivät että paljon minulla on rahaa.
"Rahaa?, mistä te olette saaneet päähänne että minulla on rahaa?"
"Sinä sanoit olevasi rikas"
"Jos sinulla on jotakin, joka voi menettää arvonsa, joka voi palaa tai joka voidaan sinulta viedä, niin oletko sinä sitten rikas?"
Ilma sakeni kysymysmerkkien leijaillessa kuin savu silmissä.
"Jos on paljon rahaa, on vain paljon rahaa, ja se tilanne voi muuttua, rikkaus on sitä, mitä sinulta ei voida viedä..."
"No voi vittu..." aloitti yksi tytöistä...
"Se on oikein hyvä esimerkki! Tosin senkin markkina-arvo voi vaihdella..." Sanoin ja lähdin kohden kassaa.
Jos oikein laskin, niin kolme onnea - kaunis sisätautiklinikka, Kosmos ja 18 laulua - sekä yksi Usko.
VastaaPoistaNiin, ja ilmeisesti Catuluxin kauhistuttavan karkeiden väärinkuulemisten järkyttämänä onnistuin ensin lukemaan nuo "Kalevankadun suurisuuntaiset katutyöt" suuririntaisina katutyttöinä, jotka vaikuttavat onnistuneilta.
Rakennus on vanha sisätautiklinikka
VastaaPoistaVoi - tämä saa minut muistelemaan (nyt jo) kaiholla seitsemää vuottani saman sisäpihan perällä. Eipä ihme että väitöskirjan valmistumiseen meni niin kauan...
Olisit nyt edes kertonut milloin tämä prof Kuisma on vieraanasi; muistan että hänellä on hallussaan suullinen sana yhtä erinomaisesti kuin kirjallinen. Hänen Neste-historiansa Kylmä sota, kuuma öljy on ollut huimaa luettavaa ja kertonut ja opettanut minulle Suomesta enemmän kuin tajusinkaan ajatella pulittaessani kirjasta 2,50€ Hiltusella.
Korealainen Cambridgessä vaikuttava taloustieteilijä Chang Ha-joon on kirjoituksissaan verrannut protektionistista ja valtiojohtoisesti teollisuutta kehittänyttä Etelä-Koreaa varhaisempaan Suomeen; Kuisman tarinaa nationalistisen entreprenöörin Uolevi Raateen ja hänen firmansa vaiheista lukiessa olen vasta kunnolla ymmärtänyt miten oikeassa Chang on vertauksessaan ollut.
Ad Antti Leppänen:
VastaaPoistaMarkku Kuisma tulee radio-ohjelamaan pe 7.11.
Hänen metsäteollisuuden historian II osansa ilmestyy niinä päivinä.
Aihetta voisi luonnnehtia ajankohtaiseksi...
Kare kirjoitti: "Rondon päätoimittajan Harri Kuusisaaren mukaan kyseessä on Jorma Hynnisen viimeinen levy, niin ainakin Hynninen itse oli sanonut."
VastaaPoistaVuosi sitten Savonlinnan kesän 2008 Rigolettoa hypetettiin Hynnisen jäähyväisiksi oopperalavoille, piti sitten lippuja haalia normaalia useampia väkisin. Esitys olikin mainio, mutta...
Katsoin ensin, että mistä noin kaunis katukuva on napattu... sitten tajusin, että juuri tuostahan tallustelin viisi tuntia sitten tihkusateessa ja pimeässä.
VastaaPoistaKaunis se oli silloinkin, ja paljon tunnelmallisempi.
"Niin, ja ilmeisesti Catuluxin kauhistuttavan karkeiden väärinkuulemisten järkyttämänä onnistuin ensin lukemaan nuo "Kalevankadun suurisuuntaiset katutyöt" suuririntaisina katutyttöinä, jotka vaikuttavat onnistuneilta."
VastaaPoistaHyvä Mummo! Armollinen collega, kuulinko sittenkin väärin?
SE voi kyllä hyvinkin pitää paikkansa. Lakeudella tuulee välillä niin maan perkeleesti ja entistä nelostietä pitkin huristaa hirveä määrä autoja kohti Uleåborgia.
Siinä pyöräillessä ja tuulen tuiverruksessa voi kyllä kuullakin mitä sattuu.
Kyseessä voi kyllä olla ns. Freudilainen kuuloerhe. Isosilmäiset?? Kto?
Kuuntelin kyllä ko. ohjelman kahdesti, joten en tiedä, mikä on TOtuus.
Vaikka kukapa sen meistä tietää...
Mummo.
VastaaPoistaKuuntelin sen tietokoneelta uudestaan ja se menikin näin;
"Tästä me jatkamme. Martti, mitä Sinä sanoisit, jos joku nuori ja kaunis, jolla on isot tissit, tulee sanomaan: Martti-setä. Mitä lukisin tieteestä?"
Tämä järkytti herkkää mieltäni, mutta kyseinen ohjelma hieno ja sen tunnelma oli kyllä äärimmäisen hyvä; rento ja luonteva.
JOten. Annetaan anteeksi....sillä he tietävät mitä tekevät.
Mummolle
VastaaPoistaja toki kaikille:
En muista milloin jonkun ihmisen kuolema olisi vaikuttanut niinkuin Paavo Haavikon. Milloin "me" viimeksi luimme? Milloin viimeksi otimme kielen tosissaan? Kielen, ei niitä sanoja.
Suomen kielen, meidän kielen. (Meillä on eri tapa ajatella tämän kielen takia, eri strategia - siis kuin monilla muilla kielillä)
Että voi sanoa. On olla hiljaa.Että voi olla hiljaa edellyttää, että sanoo.
Pitää sanoa, mikä ei ole sanottavissa. Pitää olla vaiti.
Se Haavikko taisi huomata että sanat eivät ole totta, numerot ovat. Sille numerot rahaa, useille syy olla tuntematta.
Mutta se kirjoitti kun ei voinut olla kirjoittamatta.
Paavo Haavikko, kiitos.
Sana. Alussa oli sana.
Kyseisen korkealle arvotetun kadunpätkän (ja etenkin mainitun viehättävän sisäpihan) tämänhetkisenä aktiivikäyttäjänä vituttaa (kuten me nuoret kadunkuluttajat tapaamme nykyisin sanoa) se autoilijoiden joukko, mikä on ajaa ylitseni päivittäin lounasaikaan suojatiellä ja sen vierustoilla. Jos Senaatintorin ympäristöllä on jotain arvokkuutta hevosajan jälkeen ollutkin, riisuvat nämä isojen autojen jalot kesyttäjät äärimmäisen nopeasti kaiken moisen glorian nykykäyttäjän mielestä. Ylimääräinen silmä takaraivon paikkeilla ei tälläkään kertaa koidu miljöön, vaan itsesuojelun eduksi.
VastaaPoistaPahoittelen hs.fi -kaltaista vuodatustani. Muuttaisin takaisin maalle, jos olisin sieltä kotoisin. Aamen ja Espoo espoolaisille, jumanklatuura.
Ad Omnia:
VastaaPoistaOnnellisena huomaan manipulaation onnistuneen. Poistin tästä klo 10.50 otetusta kuvasta yhden auton ja kaksi jalankulkijaa...
Catulux,
VastaaPoistaen epäile kuulemaasi. Ihmettelen vain omaa valikoivaa muistiani. Kuuntelin nimittäin minäkin ko. ohjelman ja kiinnitin jopa huomiota mainittuun kohtaan. Silti en muistanut sanoja. Ajattelin vain kauniita, nuoria tyttöjä, jotka tulevat kohti vanhempia miehiä. Ajattelin heitä ehkä balettityttöinä, niin eteerisinä, ettei heillä ole rintojakaan, ainakaan järin suuria. (Itse asiassa ajattelin myös, olisiko mahdollista mennä salaa tuonne kahvilaan kenenkään huomaamatta vai olisiko siellä niin vähän asiakkaita, että kaikki heti kääntyisivät katsomaan, kun ovi kävisi. Niin, kyllä, juuri tuolla kohtaa ajattelin sitä. En nyt kuitenkaan ole ihan opiskelijatyttö.)
Katutytöt ovat muuten aina ilahduttaneet minua enemmän kuin ilotytöt.
Mutta niin kuin Jari tuossa kauniisti sanoo: kieli on muuta kuin sanat, enemmänkin. Etten kuule Kemppisen suuhun isoja tissejä, on epäilemättä ihmeellinen tapa kuunnella. Yksi sellainen.
Keijo Venäläiselle:
VastaaPoistaHanki keppi. Mieluimmin metallipäinen, joko piikissä tai kahvassa. Tiiviissäkin liikenteessä löytyy jalankulkijalle tilaa, jos auto vaarassa naarmuntua, het kun kunnioittavat enemmän autonsa maalia kuin toista ihmistä.
Tässä yhteydessä linkitään omaani, kun olen huolissani ihmisten moraalista.
VastaaPoistaJos en olisi sitä mieltä, että viisitoista vuotiaalla voi olla hyvän näköinen perse, en pystyisi laulamaan merkittävää osaa ohjelmistoani.
Joulu ei tule, ellen kuuntele Hynnistä joulukuun sinisinä hetkinä.
VastaaPoistaHynnisen "Joulun kauneimmat laulut" -levy on kuulunut Tapio Tiitun uruilla säestämänä 90-luvun alusta lähtien joulumusiikin suosikkeihini.
Elämys oli myös kuulla Hynnisen laulavan jyhkeällä äänellään keskiaikaisessa Raision harmaakivikirkossa muutama vuosi sitten.
Juha Siltalan kirjat ovat kuuluneet vakilukemistooni jo vuosia - avaavat uusia, kiinnostavia näkökulmia Suomen itsenäisyydenajan tapahtumiin.
Siltalan kannanotot esim. vähäosaisten asemasta ovat olleet kunnioitettavia. On Suomen ykköshumanisteja.
(Vuonna -67 joukko luokkaretkeläi
siä käveli Unioninkatua kuvan suunnasta uusklassista arkkitehtuuria katsellen. Kadun yli juoksi joku nuorehko mieshenkilö suoraan henkilöauton eteen Kirurgisen sairaalan edessä. Sieltä riensi lääkäri toteamaan, että mitään ei ollut enää tehtävissä...).