Neitien sukupolvi

Joku käski kirjoittamaan Laimin muistoksi ja sanoin, etten osaa. Joku toinen kertoi opettajatar Orrenmaan pitäneet muistotilaisuudessa ikätoverilleen sellaisen puheen, että kaikki kuulijat olivat käsittäneet tilanteen ainutlaatuiseksi.

Molemmat olivat 1916 syntyneitä.

Onko julkisuudessa tuotu esiin tätä neitien sukupolvea, joka on sama asia kuin leskien sukupolvi?

Näiden naisten sankaruus veti vertoja ja usein ylitti miesten rintamilla osoittaman.

Monen avioliitto jäi lyhyeksi ja usean pelkäksi ajatukseksi!

Opettajan tarinan tunnen, mutta en kerro sitä tässä. Seminaariin meneminen oli vakaumukseen perustunut ratkaisu erittäin mahtavan suvun tyttäreltä. Mutta sodat tulivat.

Laimi ja hänen 07 syntynyt siskonsa, jo muutaman vuoden kuolleena ollut Eevi, olivat sitten neitejä, kutojia, pitokokkeja, mitä milloinkin.

Velimies ja serkku saivat hiukan verhotusti korkeaa tunnustusta toiminnastaan rintamilla. Molemmat esiintyvät keskeisesti Tuurin ”Talvisodassa”; J. O. Pernaa saavutti legendan mitat sellaisella sotasankaruudella, että hän oli lääkintäaliupseeri, joka haki ja kantoi kaverit tulen alta, täysin mahdottomistakin paikoista. Velimies oli käsitykseni mukaan kapteeni kansakoulupohjalla – mutta olen epävarma, koska ei sellaisia muisteltu, varsinkaan alaikäisten kuullen.

Nämä nyt puheena olevat naiset tekivät vielä enemmän. He elivät enimmältään vähän näkyvän elämän noudattaen ihanteitaan ja tavoitellen päämääriään viimeistä piirtoa myöten.

He eivät yleensä pitäneet juhlapuheita isänmaalle, vaan laittoivat soppaa puhujille. Jos puhujat yltyivät ylisanoihin, he yltyivät tarvittaessa hurjaankin huumoriin, sillä näiden neitien – ja leskien – ihanteellisuuteen kuului sekin erikoinen luonteenominaisuus, ettei heitä pahemmin pelottanut ryssä eikä piru.

Se on vanha perinne, vaikka siitä on vaiettu – ei sellaista Härmän häjyä tai Kauhavan komiaa ole ollut ikinä, jota tällainen neiti-ihminen ei olisi taluttanut korvasta kotiin.

Vain todella viisas nainen ymmärtää sielunvihollisen molempia osapuolia kiinnostavat legitiimit turvallisuusintressit… Totiset körttiläiset taas eivät unohtaneet kirvestä kainalostaan välttämättä edes seuroihin kulkiessaan, vaan kävivät taisteluaan arjet ja pyhät.

Laimi sanoi kerran näistä sotaisista asioista puhuessamme, ettei hän toisin kuin Orrenmaan Kaarina, joutunut ollenkaan rintamalle. Talvisodankin ajan hän oli ”vain” sulattelemassa, pesemässä ja laittamassa arkkuihin ruumiita Seinäjoella. Osittain tietysti kansakoulu- ja rippikoulukavereitaan.

”Ja Herra isä että niitä riitti…”

Valokuvani on Mäkipernaan tuvasta kesältä 2001.