Helsingin Sanomien vaalinumerossa maanantaina julkaistiin vaikuttava vetoomus, jonka olen yrittänyt kopioida tämän kirjoituksen kuvitukseksi.
Taiteilijoiden petkuttaminen (englanniksi blind man’s buff) on suosittu seuraleikki.
Ylisuuret yhtiöt ja eräät edunvalvontajärjestöt rohmuavat rahaa taitelijoilta, koska yleisön maksut eivät riitä. Taiteilijat kiittävät tästä julkisesti. Nöyrää väkeä.
Miksi musiikin markkina-arvo on ”noussut” niin että se himottaa jättiläisyhtiöitä? Internetin takia.
Jos yhtiöt olisivat saaneet päättää, mitään Internetiä ei olisi koskaan tullut, maksullisia verkkoja vain, sellaisia kuin AOL ja CompuServe.
Internet syntyi aika vaatimattoman julkisen tuen turvin tietotekniikkayhteisön palkattomana työnä. Muutos oli suurempi kuin äänilevyn keksiminen.
Joku sankarikitaristi on samassa asemassa kuin jämsäläinen torppari metsineen. Kun toiset ruoppaavat Kymijoen ja kolmannet perustavat sahoja Kotka-nimiseen paikkaan, puutavaraa aletaan ostaa, Jämsästä asti. Kun kehitetään kohtuulliset keinot musiikin muuttamiseen biteiksi ja luodaan tietoverkko ja myydään muutamia satoja miljoonia tietokoneita, sankarikitaristi on ansainnut oman siivunsa, mutta ei tämä kehitys yksin hänen ansiotaan ole.
Euroopan komissiossa on ehdotettu esittävän taiteen tekijänoikeudellisen suojan pidentämistä nykyisestä 50 vuodesta 95 vuoteen.
Olen juuri osaltani allekirjoittanut avoimen kirjeen, jossa Euroopan johtavien tekijänoikeuden tutkimuslaitosten ja yliopistojen edustajat tuomitsevat hankkeen jyrkästi, väittävät useita direktiiviehdotukseen (COM(2008) 464/3) sisältyviä väitteitä vääriksi, tosiasioina esitettyjä seikkoja virheellisiksi, hanketta ”pahimpiin kuuluvaksi esimerkiksi lobbaamisesta”, katsovat ehdotetun direktiivin vaurioittavan vakavasti Euroopan innovaatiotoimintaa ja luovaa työtä (creative endeavour), ja toteavat, että muutoksesta hyötyisivät Universal, Sony BMG, Warner Music ja EMI sekä edunvalvontajärjestöt, eli Suomessa Gramex. Taiteilijoille siitä ei olisi hyötyä – harvoja supertähtiä lukuun ottamatta.
Tämä avoin kirje ei ole nuorten rabulistien hanke. Allekirjoittajien nimiä ja virkapaikkoja kannattaa vilkaista.
Ehkä en olisi uskonut, että tämä joukko löytää muutamassa päivässä yksimielisyyden.
Ensimmäisen paperin teki Amsterdamin Hugenholtz ja Brysselissä kävi puhumassa Cambridgen Bently, tuttuja miehiä täällä.
Allekirjoittajat ovat silminnähden harmistuneita muun muassa siitä, että direktiiviehdotuksessa esitetään erilaisia väitteitä asioita, “joita ei ole tutkittu”, kun asioista on Isossa Britanniassa juuri valmistunut laajoja tutkimuksia ja sekä Hugenholtz että Bently ovat tehneet tutkimuksia ja koonneet tutkimustietoa epätavallisen laajasti.
Paperi on hyvin tärkeä. Luen sen sisällöstä selvästi ärähdyksen: tekijänoikeudella pelleilemisen ja taiteilijoiden käyttäminen marionetteina saisi jo lopettaa.
Palatakseni Kymijoki-vertaukseeni liiketoiminta menestyy pitkällä tähtäyksellä markkinoiden määräämin hinnoin ja avoimesti tunnustetuin tukiaisin. – Esittävässä taiteessa niitä tukiaisia tarvitaan etenkin koulutukseen ja vähämenekkiseen, korkeatasoiseen taiteeseen.
Teksti on tietysti kenen tahansa vapaasti käytettävissä, kopioitavissa ja julkaistavissa.
Huomauttaisin erittäin painokkaasti, että huoli tiedonvälityksen ja tieteen toiminnasta on erittäin perusteltu.
The Proposed Directive for a Copyright Term Extension –
A backward-looking package
This document has been prepared jointly by the Centre for Intellectual Property Policy & Management (CIPPM, Bournemouth University), the Centre for Intellectual Property & Information Law (CIPIL, Cambridge University), the Institute for Information Law (IViR, University of Amsterdam), and the Max Planck Institute for Intellectual Property, Competition and Tax Law (Munich), in order to assist public debate of the Commission’s proposed directive “amending the term of protection of copyright and certain related rights” (COM(2008) 464/3). It is the third pan-European academic statement on the matter, following the Economists’ letter of 10 April 2008 and the Bournemouth Statement of 16 June 2008 (which reviewed empirical evidence on extension before the Commission’s proposals had been published).
The document contains the following sections:
- Responses to Commission’s FAQs
- Analysis of key economic data
- List of independent submissions opposing extension
- List of academics opposing extension
---
(A) The Commission’s frequently asked questions, answered by independent academics
In its press release of 16 July 2008 (IP/08/1156), the Commission sold term extension as a “forward-looking package”, “maintaining Europe as a prime location for cultural creators in the entertainment and knowledge sectors”. The press release was accompanied by a memorandum (MEMO/08/508), posing and answering “frequently asked questions”.
This memorandum is seriously misleading. We, academics of leading European intellectual property research centres, provide independent answers to the same questions, following the Commission’s template.
1. What is meant by term extension?
The Commission’s answer
Under current EU laws, recorded musical performances are protected for a maximum of 50 years. This means that over a period of 50 years, performers receive remuneration for each time their work is played on the air, in public places such as bars and discotheques and also receive compensation payment for private copying of their performances. After 50 years, artists lose control over the use of their works and no longer receive this important source of income.
Composers on the other hand enjoy this form of copyright protection for 70 years after their death.
With this proposal, the Commission aims to extend the term of copyright for performers to 95 years. This means that artists in Europe will be insured of a steady income for their performances during their entire lifetime.
Independent academics’ answer
It is true that performers receive remuneration for the public performance of sound recordings (and in many European countries for the private copying of sound recordings) for a period of 50 years.
It is NOT true that this remuneration will increase through extension if the licence fee paid by users (such as broadcasters or night clubs) is assumed to remain the same [Impact Assessment, p. 35, p. 40; see also Commission’s answer to FAQ 3]. The same amount of money will be divided between more right holding performers but many will now be dead! As a result, young performers entering the profession will receive less. This redistribution of royalties in favour of unproductive estates is also an issue for copyright in compositions.
It is NOT true that performers will lose control over their performances only after 50 years. They lose control once they sign a recording contract with a record company. Recording contracts are not a matter of copyright duration.
An exclusive right lasting 50 years granted to record companies already far exceeds the term available to other R&D intensive industries.
2. Why is this Directive aimed at performers?
The Commission’s answer
If the present term of 50 years is kept, some 7.000 performers, in the UK alone, will lose all of their airplay royalties over the next ten years. We are not talking about featured artists like Sir Cliff Richard or the Beatles here. This is about the thousands of anonymous session musicians, who contributed to sound recordings in the late fifties and sixties. [Session musicians: Musicians hired for one recording only and paid off with one single payment when the recording is made]. They will no longer get airplay royalties from their recordings, even though these royalties often contribute to their pension. They will lose protection just when online retailing promises a new source of revenue.
Independent academics’ answer
The Directive is NOT aimed at performers. Performers are not the real beneficiaries of the proposal. Record companies are. This is because performers on existing recordings will have assigned their rights to record companies, and the proposal applies the terms of such agreements to the proposed extension of term. So, the chief beneficiaries of extension are the owners of large back-catalogues of rights, going back more than 50 years. Almost all of these rights are in the hands of only four multinational companies: Universal, Sony BMG, Warner Music and EMI. They benefit because some of their most popular recordings can continue to be sold and licensed without competition.
If the Commission’s proposal was TRULY aimed at performers, it would link the term to the performer’s life (or a close proxy) and it would not grant the extended term to the producers of sound recordings. It would give it to the performers themselves.
Under the current 50 year term, a recording made by a 25 year old artist will no longer receive protection when the performer reaches 75. If a performer has continued to record throughout her working life, most of these rights will outlast her lifespan. If the performer has changed career, he will not depend on these revenues.
For a typical performer, royalties from sound recordings are not a major component of their pension. Median earnings from public performance rights of sound recordings are below €300 per year [Bournemouth Statement, EIPR, p. 342].
3. What about consumer prices? Are they not going to rise?
The Commission’s answer
Empirical studies show that the price of sound recordings that are out of copyright is not lower than that of sound recordings in copyright. One study concluded that there was no systematic difference between prices of in-copyright and out-of copyright sound recordings [By Price Waterhouse The Impact of Copyright Extension for Sound Recordings in the UK, (report commissioned by the BPI), 2006].
The study also indicates that there are many other factors that explain the price of a sound recording, such as the popularity of a performer's individual song or the stage in his career when he recorded a song. It is interesting that sometimes a particular performer's early song that is out of copyright is more popular, and thus more expensive, than a later and less popular song that is still in copyright.
The proposal will also not affect the amount of airplay royalties that broadcasters have to pay: all the public performance rights broadcasters rely on are managed collectively and broadcasters pay a fee based on turnover - irrespective of how many performers are protected or not. No broadcaster clears sound recordings on a 'per track' basis.
It should also be stressed that broadcasters pay less than 1% of their turnover to the music industry. In these circumstances, there is hardly a case to be made that copyright in general has a significant impact on the broadcasters.
To conclude: Harmonising the term of protection would not have a negative impact on prices. For broadcasters and music in bars and discotheques, the licence fee does not depend on whether parts of the works performed are in the public domain. For consumers downloading music, there would be no negative impact, as downloads are not priced according to whether a song is in the public domain.
Independent academics’ answer
The Commission calculates that term extension by 45 years will lead to an increase in revenues from record sales and licensing income to the European music industry “between € 44 million and € 843 million”, of which “between €39 million and €758 million” will go to record producers [Impact Assessment, p. 60]. These figures are a multiple of figures from an unpublished report written “on behalf of the BPI [trade association of the British record industry]” by PriceWaterhouseCoopers (2006). For policy purposes, it is risky to rely on internal estimates that differ by a factor of almost 20.
Even more worrying: the Commission singularly fails to explain where these additional revenues are supposed to come from. Where is the money generated that the Commission wants to channel to existing right holders? Who is paying the price?
The Commission refers to “empirical studies” (plural!) that “show” that the price of sound recordings out of copyright is not lower than that of sound recordings in copyright. In fact there is only one study that purports to show this. It is the very same PwC report commissioned by the British record industry. It relies on a sample of 129 (in and out of copyright) records released between 1950 and 1958 but fails to control for those records for which there is competition.
For example, Glenn Gould’s famous 1955 recording of Bach’s Goldberg variations was released in 1957 and therefore entered the European public domain last year. It remains available from its original label (Sony/CBS) but is also released in various competing editions, with prices ranging from £5 (€6.50) to £28 (€36) [Amazon,com, Oct 2008].
A study by American academic Paul Heald (2007) shows that for major publishers, books in-copyright have a typical list price of $8.90, while out-of-copyright (public domain) books have a typical list price of $6.30 [“Property Rights and the Efficient Exploitation of Copyrighted Words: An Empirical Analysis of Public Domain and Copyrighted Fiction Bestsellers”]. It is the current academic consensus that this differential is correct. The costs of impeded competition through term extension will be born by consumers.
To conclude: It strains credulity to claim that a term extension will provide large benefits to the record industry, as the Commission does, while having no impact on consumers. The record industry holds the data that would enable an independent empirical study to settle this issue.
4. What about historical archives? Will they be available for online use?
The Commission’s answer
A term extension for performers will not affect projects to make available a variety of historic broadcasting archives available for dissemination. These archives are covered by the blanket license that is granted by performers' collecting societies. If old performers cannot be found, the collecting society will keep his share and try to locate him: this is not a problem to be borne by the broadcaster.
Independent academics’ answer
Archive recordings can be made available through many routes. Broadcasting archives are only one, and even here there are concerns about the transaction costs of rights clearance. Sound archives typically also hold unpublished material, oral histories, interviews, sound effects – much of this material involves performers and producers who are NOT represented by collecting societies.
A US study for the Library of Congress by Tim Brooks (2005), based on a selection of recordings considered to be of particular historical importance, shows that the prime re-issuers of historical recordings are not the copyright owners [Tim Brooks, Survey of Reissues of U.S. Recordings, Council on Library and Information Resources / Library of Congress, Washington, D.C.]. According to Brooks, only 14 percent of pre-1965 recordings are available from rights holders. Historical recordings from the same period are more available in Europe, due to the shorter term.
Record labels are not the most reliable guardians of the records they control, and we can expect a dramatic increase in the availability of historical recordings once the 50 year term for sound recordings expires.
5. Will only superstars benefit from the proposal?
The Commission’s answer
The Commission's impact study demonstrates that the proposal would give average performers additional income to the tune of anything ranging from € 150 to € 2000 per year. These amounts, mostly attributable to airplay royalties, might not appear spectacular for those that have salaried jobs, but they are often considerable for musical performers. In this sense, the extension is fit for purpose.
Independent academics’ answer
It is wrong (on the Commission’s own assumptions) to expect an increased income to performers from airplay royalties. The same pot of money will be distributed to more right holders who are now often estates. Following a term extension by 20 years in Sweden, the distribution of performing royalties in favour of dead composers increased from 2.4 percent in 1995 to 14.1 percent in 2006 [Bournemouth Statement, EIPR, p. 342: data supplied by Swedish composers’ society SKAP].
In as far as the Commission attributes any increased income to record sales (which filter to performers via recording contracts) benefits are heavily skewed in favour of best-selling artists. The Commission’s own calculations assume that the top 20% of performers receive between 77 and 89.5% of all income, and that only 1 in 8 record releases will make a profit, and thus pay royalties to performers beyond recouped advances [Explanatory Memorandum, pp. 2-3].
The line “might not appear spectacular for those that have salaried jobs” is copied from lobby submissions by the music industry. It is an attempt to camouflage that the benefits from extension fall to those who do not need it: major right holders (be they record companies or best selling artists) controlling a back-catalogue of rights going back more than 50 years. Our own analysis indicates that 72% of the gains from extension fall to the four major record companies (Universal, Sony BMG, Warner Music, EMI), 24% goes to the best-off 20% of performers, 4% to the remaining 80% of performers [for calculations, see section B below].
6. What about performers who already transferred their rights to the record labels?
The Commission’s answer
The term extension will come with a provision that performers can recuperate their copyright if the label does not wish to market their recordings further. This is commonly referred to as the 'use-it-or-lose-it' provision. Without a term extension, we could not introduce this very performer-friendly remedy. The clause will empower performers to market their early songs themselves.
In any case, if neither the record producer nor the performer shows any interest in marketing the sound recording within a year after term extension, the sound recording will not be protected any longer. It will be freely available for public use.
Also, the record industry will have to set aside a percentage of sales income and distribute these monies to performers who, at the beginning of the term, were bought off with a single payment.
In addition, airplay royalties and the compensation for private copying are never assigned to producers. Session musicians hold on to these income streams which, in old age, are often their principal pension. Airplay accounts for 57% of performers collecting societies' income.
Independent academics’ answer
It is NOT true that record companies do not benefit from airplay royalties and compensation for private copying. In most European countries, these revenues administered via collecting societies are split between producers and performers.
We agree that “use-it-or-lose-it” is an interesting measure [Proposed Directive Art. 10a(6)]. It is NOT true that it could not be introduced without term extension. For example, German copyright law contains a revocation right in the event of non-use [Rückrufsrecht, §41 UrhG].
The same applies to the idea of supporting economically weak groups by means of a “social fund”, involving an element of redistribution [Proposed Directive Art. 10a(4)]. This is a well-known approach in the context of collective administration. Again, it does not depend on term extension. The measure is a camouflage for making large benefits available to record producers.
[FAQs 7-12 omitted]
---
ADDITIONAL QUESTION
What if the Commission got it wrong?
Independent academics’ answer
There are strong reasons to believe that the Commission got it wrong. Still, even if one believed in the merits of the Commission’s own impact assessment, there remain large uncertainties: key figures have minimum and maximum values that differ by a factor of 20; measures are introduced that have no precedent in community legislation. Thus, it is sensible to ask: what would happen if it turns out that the Proposed Directive was detrimental.
If powerful empirical evidence were presented some time in the future, the nature of the extended rights granted would make it all but impossible to reverse the change. By contrast, if term were not extended and new evidence came to light in favour of extension, it would be simple to reintroduce the proposal.
---
(B) Analysis of key economic data
The Commission’s Proposal (Doesn’t) Add Up
The main features of the Commission’s proposal are:
(1) An extension of term from 50 to 95 years (Article 1).
(2) The creation of a performer’s fund paid for by a 20% levy on record label revenues from term extension (Art 10a).
Section 7.3 and Annex 3 of the Commission’s Impact Assessment (IA) analyze, rather partially as we shall see, the implications of these changes. Table 1 summarizes the Commission’s analysis of the impact (gains only) of a 45 year term extension.
Low High Source Comments
UK Only 13 241 PwC Converted using (implicit) IA xrate of £1 = EUR 1.48
EU 44 843 IA p.60 x3.5 for EU
No Special Fund
– o/w labels 39 758 IA p.60 100-10=90%
– o/w performers 4 84 IA (CIPIL) 10% for performers (based on 5-15% of gross revenues for performers in CIPIL)
With Special Fund
– o/w labels 31 606 IA p.62 Less 20% of revenues
– o/w performers 12 236 IA p.62 Extra 20% of label revenues
Table 1: Commission’s Calculations of Present Value Gain (millions of euros) to Record Labels and Performers from a 45 Year Extension (see Annex 2 of IA especially Table 2A p.62)
Rather surprisingly the Commission’s proposal includes no calculation of costs. This is because the Commission claim (see s7.3.3, s7.3.4, s7.3.5) that there are no costs. This is simply ludicrous – by a simple accounting identity any gains to the music industry from the retrospective portion of the extension must be more than matched by losses to other groups. A more balanced and accurate evaluation is presented in table 2. For simplicity of exposition this is based on the high scenario. As it shows, with gains to the industry at 843m euros costs to others would be over a billion euros (assuming a 20% deadweight loss ratio and zero administrative costs). Thus, the Commission have simply “assumed away” a billion euros in costs from their proposal!
Gains (to Record Industry)
Record Industry 843 From previous table
Losses (Consumers, Broadcasters etc)
Direct Costs (Transfers) -843 By accounting identity must equal industry benefits
Deadweight Loss -169 Deadweight loss at 20% of revenues
Administrative Costs - ??? Hard to estimate
Total Losses - 1011
Net Position -168
Table 2: Present Value Gains and Losses (million of euros) from a 45 Year Extension (high gain scenario)
The situation is even worse once one takes account of distributional issues. While the Commission makes much of the need to support poor session musicians the simple fact is that the majority of the gains will go either to large multinational corporations (the big four labels who have large back catalogues) or the minority of highly successful performers (or, as is more likely, to their estates). By contrast the costs, particularly the deadweight losses from reduced access, will fall on average and poorer-than-average EU citizens. As such, it would hard to find a starker example of special interest legislation than this proposal.
Table 3 provides some illustrative calculations showing how the gains to the recording industry divide up. As it shows 72% of gains go to the four major record labels (Universal, Sony BMG, Warner Music and EMI) while 28% goes to performers. Furthermore, of the 28% going to performers, it is those who are already best-off who will benefit the most (and the ‘superstars’ who will see the really big gains): 24% goes to the best-off 20% of performers with only 4% going to the other 80% of performers. These percentages are shown in Figure 1.
Figure 1: Dividing Up the Recording Industry Pie (%tage gains to each group). See Table for details.
Labels 72% 80% of 90% (20% taken for fund)
– o/w each ‘Major’ 18% Only 4 ‘Majors’; ‘Independents’ have no significant back-catalogue
Performers 28% 10% plus fund (20% or 90%)
– o/w ‘normal’ royalties 10% Distributed as per royalty agreements
– o/w fund 18% Distributed in same proportions as normal collecting society revenues (IA not clear)
– top 20% 24% Assuming get 85% of ‘normal’ royalties (IA p.20 states 77%-90% of income goes to top 20%)
– bottom 80% 4% Ditto
Table 3: Dividing Up the Recording Industry Pie (%tage gains to each group assuming existence of 20% fund)
More important than the basic percentages is the question how much different groups actually get. After all, the labels share is only divided between the 4 majors, the share for performers is divided between many thousands of individuals. How much money then will a performer receive?
Here, for comparability with the Commission’s own figures (IA p.61), we concentrate on the first 10 years post-extension. In this case total performer benefits range from 3.2m euros (low) to 50.6m euros (high) million euros. The Commission estimate that, across the EU, there are 24,500 eligible performers. Thus, under the high scenario (which also implies maximal loss to the rest of society) the bottom 80% of performers would each get 58 euros a year (or a one-off payout of 387 euros). Under the low scenario they would receive approximately 4 euros a year (or a one-off payment of 24 euros). By contrast the majors would be looking at a (one-off) payout of around 33 million euros (high) or 2.1 million euros (low).
Independent critiques of Proposed Directive COM(2008) 464/3
Statement by German Association for the Protection of Intellectual Property (GRUR) to Federal Ministry of Justice (October 2008)
Comments from Royal Institute of Technology (KTH Stockholm) to Swedish Ministry of Justice (8 October 2008)
Les artistes-interprètes pris en otage [Performers taken hostage], submission by Professor Séverine Dusollier (Center in IT and Law (CRID) University of Namur) to Belgian government (September 2008), academic version: Auteurs & Media
Opinion by Max Planck Institute for Intellectual Property, Competition and Tax Law, Munich for Federal Ministry of Justice (Hilty / Kur / Klass / Geiger / Peukert / Drexl / Katzenberger, 10 September 2008) http://www.ip.mpg.de
Professor P. Bernt Hugenholtz (Institute for Information Law, University of Amsterdam): open letter to Commission President Barroso (18 August 2008) – http://www.ivir.nl
Joint letter to the Times (21 July 2008) by 17 European academics
Copyright extension is the enemy of innovation: The proposed Term Extension Directive will alienate a younger generation that fails to see a principled basis
http://www.timesonline.co.uk
Bournemouth Statement (Review of empirical evidence signed by 50 academics from leading European IP Centres, letter to Commission President Barroso (16 June 2008), academic version: European Intellectual Property Review, September 2008, pp. 341-347) http://www.cippm.org.uk/publications/index.html
Professor David Newbery (FBA, University of Cambridge), letter to Commission President Barroso signed by 32 eminent economists (10 April 2008)
Never Forever: Why Extending the Term of Protection for Sound Recordings is a Bad Idea, N. Helberger, N. Dufft, S.J. van Gompel & P.B. Hugenholtz (European Intellectual Property Review, May 2008, pp. 174-181)
Professor Martin Kretschmer (Centre for Intellectual Property Policy & Management CIPPM, Bournemouth University), letter to the Financial Times (18 February 2008) Copyright extension will benefit few – http://www.ft.com
Review of the Economic Evidence Relating to an Extension of the Term of Copyright in Sound Recordings (2006), Centre for Intellectual Property and Information Law (CIPIL), University of Cambridge for UK Treasury Gowers Review of Intellectual Property – http://www.hm-treasury.gov.uk/gowers_review.htm
The Recasting of Copyright & Related Rights for the Knowledge Economy (2006), Institute for Information Law (IViR), University of Amsterdam for DG Internal Market – http://papers.ssrn.com
List of signatories opposing Proposed Directive COM(2008) 464/3
Professor Kenneth Arrow, FBA, Nobel Laureate, Stanford University
Hasan Bakhshi, Research Director, Arts & Innovation, National Endowment for Science, Technology and the Arts (NESTA)
Anne Barron, law, London School of Economics
Professor Pierre-Jean Benghozi, Chair in Innovation and Regulation in Digital Services; Director, Research in Economics and Management, Ecole polytechnique, CNRS 1, Paris
Professor Lionel Bently, Director, Centre for Intellectual Property and Information Law, University of Cambridge
Professor Ken Binmore, FBA, CBE, Professor of Economics, University College London
Professor Michael Blakeney, Co-Director, Queen Mary Intellectual Property Research Institute, University of London
Professor Richard Blundell, FBA, CBE, Professor of Economics, University College London and Research Director of the Institute for Fiscal Studies
Dr. Maurizio Borghi, law, Brunel University
Christian von Borries, Composer, Producer, Conductor, project lead “Music about music”, Berlin
Professor Timothy Bresnahan, Professor of Economics, Stanford University
Abbe E. L. Brown, SCRIPT/AHRC Centre Intellectual Property & Technology Law, University of Edinburgh
Sir Ian Byatt, former Director General of the UK Office of Water Services (Ofwat)
Professor Martin Cave, Director, Centre for Management under Regulation, Warwick Business School, University of Warwick
Richard Chesser, Chair, Trade and Copyright Committee, International Association of Music Librarians (UK/IRL)
Dr. Martin Cloonan, Chair, International Association for the Study of Popular Music (UK/IRL)
Professor Nicholas Cook, Director, AHRC Research Centre for the History and Analysis of Recorded Music, Royal Holloway, University of London
Professor Robin Cowan, Economics of Technical Change, University of Maastricht, and Professor of Economics, Université Louis Pasteur, Strasbourg
Professor Martin Daunton, FBA, Professor of History and Master of Trinity Hall College, University of Cambridge
Professor Paul David, FBA, Emeritus Professor of Economics and Economic History, University of Oxford, Professor of Economics (Emeritus), Stanford University
Dr. Ronan Deazley, law, University of Birmingham
Professor Severine Dusollier, Professeur aux Facultés Universitaires Notre-Dame de la Paix de Namur
Prof. Dr. Thomas Dreier, Universität Karlsruhe, Karlsruhe Institute of Technology
Prof. Dr. Josef Drexl, Director, Max-Planck-Institute for Intellectual Property, Munich
Professor David Encaoua, Professor of Economics, Paris School of Economics, University Paris I Pantheon Sorbonne
Professor Ernst Fehr, President of European Economic Association
Professor Simon Frith, Tovey Chair of Music, University of Edinburgh
Alfonso Gambardella, Professor of Corporate Management, Università Bocconi, Milan
Dr. Christophe Geiger, Associate Professor and Director elect, Centre for International Industrial Property Studies (CEIPI), University of Strasbourg and Max-Planck-Institute for Intellectual Property, Munich
Professor Gustavo Ghidini, University of Milan; Director, Observatory on Intellectual Property, Competition and Communications (LUISS), Guido Carli University, Rome
Professor Johanna Gibson, Co-Director, Queen Mary Intellectual Property Research Centre, University of London
Stef van Gompel, Institute for Information Law, University of Amsterdam
Jonathan Griffiths, law, Queen Mary Intellectual Property Research Institute
Dr. Pekka Gronow, music, University of Helsinki
Prof. Dr. Lambert Grosskopf, attorney at law, Bremen
Professor Frank Hahn, FBA, Emeritus Professor of Economics, University of Cambridge
Professor Bronwyn Hall, Professor of Economics, University of California at Berkeley and University of Maastricht
Christian Handke, cultural economics, Erasmus University Rotterdam
Professor Dietmar Harhoff, Director, Institute for Innovation, Research, University of Munich
Professor Paul Heald, University of Georgia and Bournemouth University
Dr. Natali Helberger, Institute for Information Law, University of Amsterdam
Professor Eva Hemmungs Wirtén, Uppsala University
Professor David Hendry, FBA, Professor of Economics, University of Oxford
Prof. Dr. Reto Hilty, Director, Max-Planck-Institute for Intellectual Property, Munich
Prof. Dr. Thomas Hoeren, Director, Institute for Information, Telecommunications- and Media Law, Münster University
Dr. Jeanette Hofmann, London School of Economics, CARR/ Wissenschaftszentrum Berlin
Professor Bernt Hugenholtz, Director, Institute for Information Law, University of Amsterdam
Professor Peter Jaszi, American University Washington
Prof. Dr. Jukka Kemppinen, Helsinki Institute for Information Technology, Lappeenranta University of Technology
Dr. Friedemann Kawohl, Research Fellow, CIPPM, Bournemouth University
Professor Martin Kretschmer, Director, Centre for Intellectual Property Policy & Management, Bournemouth University
Professor John Kay, Chair, British Academy Copyright Review
Paul Klemperer, FBA, Edgeworth Professor of Economics, University of Oxford
Prof. Dr. Annette Kur, Max-Planck-Institute for Intellectual Property, Munich
Professor Graeme Laurie, Director, SCRIPT/AHRC Centre Intellectual Property & Technology Law, University of Edinburgh
Lord Richard Layard, FBA, Professor of Economics, London School of Economics
Dr. Peter Lotz, Head of Department, Department of Innovation and Organizational Economics, Copenhagen Business School
Professor Fiona Macmillan, Pro-Vice Master for Research, Birkbeck, University of London
Professor Hector MacQueen, Co-Director, SCRIPT/AHRC Centre Intellectual Property & Technology Law, University of Edinburgh
Professor Jacques Mairesse, Institut National de la Statistique et des Etudes Economiques (INSEE-ENSAE), Paris
Dr. Lee Marshall, sociology, University of Bristol
Professor Christopher May, political economy, Lancaster University
Professor Sir James Mirrlees, FBA, Nobel Laureate (Cambridge emeritus)
Professor Pierre Mohnen, Professor of the Microeconometrics of Technical Change, University of Maastricht, UNU-MERIT
Professor David M. Newbery, FBA, University of Cambridge
Stephen Nickell, FBA, Warden of Nuffield College, University of Oxford
Professor Roger Noll, Professor of Economics, Stanford University
Professor Guy Osborne, law, Westminster University
Tim Padfield (Chair) and Barbara Stratton (Secretary) for LACA: the Libraries and Archives Copyright Alliance
Dr. Alexander Peukert, Priv.-Doz., Max-Planck-Institute for Intellectual Property, Munich
Professor Jeremy Phillips, IP KAT weblog, intellectual property consultant
Dr. Rufus Pollock, economics fellow, Emmanuel College, Cambridge University
Professor Richard Portes, FBA, Professor of Economics, London Business School
Dr. Andy C Pratt, LSE Centre for Urban Research, London School of Economics
Dr. Mark Rogers, economics fellow, Harris Manchester College, Oxford University
Professor David Sanjek, Director, Popular Music Research Centre, University of Salford
Professor Richard Schmalensee, Johnson Professor of Management and Economics, Massachusetts Institute of Technology
Professor Derek Scott, School of Music, University of Leeds
Professor Paul Seabright, Professor of Economics, Toulouse School of Economics
Richard Smith, FBA, Professor of Econometric Theory and Economic Statistics, University of Cambridge
Professor Ruth Soetendorp, Associate Director, CIPPM, Bournemouth University
Paul Stepan, Austrian Society for Cultural Economics, Vienna
Alan Story, law, University of Kent, Canterbury
Dr Jason Toynbee, ESRC Centre on Socio-Cultural Change, Open University
Professor Ruth Towse, Professor of the Economics of Creative Industries, Erasmus University Rotterdam and Bournemouth University
Professor Hal Varian, School of Information and Haas Business School, University of California at Berkeley
Professor David Vaver, Emeritus Professor of Intellectual Property & IT Law & Emeritus Director, Oxford IP Research Centre, University of Oxford
Anthony Venables, FBA, BP Professor of Economics, University of Oxford
Sir John Vickers, FBA, Drummond Professor of Political Economy, University of Oxford
Professor Roger Wallis, Royal Institute of Technology (KTH) Stockholm, and composer
Professor Charlotte Waelde, Co-Director, SCRIPT/AHRC Centre Intellectual Property & Technology Law, University of Edinburgh
John Williamson, manager Belle and Sebastian, honorary research fellow, Department of Music, University of Glasgow
oh sht
VastaaPoistain my opinion 10 years is enough for making money. Everything should be exploitable after that. If the original artist cannot cope - tough luck.
http://www.noise.fi/uutiset/index.php?keyword=Equal%20Dreams
VastaaPoistaKylla maailmaan nayttaa monenlaista proffaa mahtuvan - alalle kuin alalle!
VastaaPoistaMonelle meistä eläketurva on jäänyt tai jäämässä olemattomaksi, ns. taiteilijaelämän vieton takia - - ja jäi nuo koulutkin käymättä, että ymmärtäisin englantia, mitä kakussa "major labels" meinaa ...
VastaaPoistaOkei, sorry arvon taiteilijat. mutta ei oo myöhäistä kuunnella niitä jotka esittävät kritiikkiä, tosin arvovaltansa turvin.
En mä ihan ulkopuolinen ole ittekään , just masterille saattamassa pitkäsoitollisen tavaraa. Jos saan sanoa, ei lainkaan hullumpaa.
Hhhmmm, JK - Internet syntyi aika vaatimattoman julkisen tuen turvin tietotekniikkayhteisön palkattomana työnä alk. muuan puolustushallinnon; epäkaupallisuudesta muistona on mm. sen vanhimman sovelluksen, sähköpostin @, ilmaisuus.
Ei näillä ole mitään käytännön merkitystä taiteilijoille. Varsinkaan Suomessa. Ainakaan tällä hetkellä. Toivotaan että tulevaisuudessa olisi.
VastaaPoistaSuomessa on maan tapa alle 40-vuotiailla ja monilla muillakin hankkia kaikki käyttämänsä musiikki ilmaiseksi.
Ei levyjä kukaan täysijärkinen nuori Suomessa (eikä kai maailmallakaan) osta.
Ja sen näkee myös siinä, että suomalaista nuorisomusiikkia ei enää julkaista suurten levy-yhtiöiden toimesta. Ja jos julkaistaan, niin ainoat maksajat ovat ne, jotka eivät osaa hakea musiikkiansa ilmaiseksi.
Suomalaiset musiikintekijät saavat mitättömiä teosto-tuloja ainoastaan keikoilla käytetystä musiikista. Radiosoitolla ja levymyynnillä ei ole enää mitään merkitystä juuri kenellekään.
Eikä Nokioiden ja muiden yritykset kaupallistaa musiikkia esim. Ovi-palvelun avulla tule ikinä onnistumaan.
Nuoriso hankkii musiikkinsa nyt ja jatkossakin ilmaiseksi.
Ainoa millä muusikot ja säveltäjät jatkossa saavat tuloja, ovat keikat ja oheistuotemyynti.
Aivan toinen asia sitten on se, että miten myönnetään vaikkapa sovitus, sanoitus tai käännöslupia.
Minun mielestäni oikeus niihin saisi pysyä perikuntien hallussa vaikkapa ikuisuuden.
Haluaisin nähdä lain, jossa tekijöiden suoja-ajat joka alueella olisivat 500 vuotta. Taannehtivasti myös. Haluaisin.
VastaaPoista"Euroopan komissiossa on ehdotettu esittävän taiteen tekijänoikeudellisen suojan pidentämistä nykyisestä 50 vuodesta 95 vuoteen."
VastaaPoistaMonikohan viettää 95-vuotistaiteilijajuhlaa? Kaikki taiteilijat vuodelta 1913 ilmoittautukaa.
Pidentynyt tekijänoikeussuoja lisää paitsi vuotuisia tuloja niin myös musiikkifirmojen tekijänoikeuksien taloudellista arvoa.
1 lisävoittodollari lisää pörssiarvoa 5-10 dollarilla nykyisessäkin pörssilamassa (Sony ja General Electric eli Universal). EMI ja Warner Music tuottavat tappiota, mutta kyllä niidenkin arvo nousee vähintäänkin yrityskaupoissa/fuusioissa. Onkin arvattavaa, että mainitun nelikon lukumäärä vähenisi vielä yhdellä. Noususuhdanteessa arvot ovat huomattavasti suurempia.
Yritystukiaisista ei komission perusteluissa ollut sanaakaan?
Muistaakseni viihdeteollisuus on Yhdysvaltain toiseksi tärkein vientiteollisuuden ala. Washingtonissa ei jätetä sattuman varaan, miten viihdeteollisuuden etujen käy ja siksi Euroopan Unioni taitaa olla vain työrukkanen.
Superstar-musiikki on valtaosin englanninkielistä, enkä siis viitsi edes tarkistaa Britannian kantaa komission esitykseen.
T.
"Monikohan viettää 95-vuotistaiteilijajuhlaa? Kaikki taiteilijat vuodelta 1913 ilmoittautukaa."
VastaaPoistaEntä perilliset? Maajussin tila siirtyy, samoin yritykset ja osakkeet...
Rock/pop-musiikin puolella tekijät voivat katsoa peiliin.
VastaaPoistaViimeisen 10 vuoden aikana on yksinkertaisesti tehty niin huonoja levyjä, että ei niitä kukaan täysjärkinen osta.
Jos levy-yhtiöt haluavat jatkuvasti mennä yli siitä, mistä aita on matalin, niin omapahan on asiansa.
Jos tämä on totta,...
VastaaPoistaMitä aito kapitalisti vihaa enemmän kuin komnismia?
- Vapaata kilpailua!
Tässä on kysymys siitä minkälaista tulevaisuutta me haluamme? Tämäkään laki ei tule tappamaan taidetta ja kulttuuria mutta se luo kulttuuriin monopolin jossa omaa musiikkia promotaan yhä voimallisemmin. Kannattaa havaita että elviksen vanhimpia aletaan nyt voimallisesti myös oikeudenomistajien toimesta versioida uudelleen siinä toivossa että vanhasta saataisiin uusi ja taas uuden suoja-ajan piiriin. Näin ei ehkä toki laillisesti käy mutta uskoisin että tullaan näkemään oikeusjuttuja sen takia.
Kysymys on oikeastaan kansantalouden tasalla tulonjaosta sukupolvien ja eri yhtiöiden välillä. Tärkeintä olisi että se joka luo arvon, saa panostukselleen tuottoa. Luoko levy-yhtiö omistamalla ja hallinnoimalla näitä mitään arvoa.
Ai niin, eikös tämä olisi hyvä muutos jos me tarkalleen tietäisimme että monta sekuntia kutakin kappaletta ja muusikkoa on soitettu. Kirjoituksessa väitettiin että tekijänoikeusmaksu maksetaan prosenttina liikevaihdosta. Mikä on tällöin se suurempi järki jonka perusteella rahat jaetaan. Jos gramex on yhdistys, sitä todennäköisesti hallitsee pieni klikki jolla on aika paljon rahallista valtaa. Tämän lain jälkeen yhä vain enemmän.
Toki muuten huomaat, kannattaa kirjoittaa vanhana tai anonyymina, monopolit ei katso hyvällä jos rienaa niiden ansaintalogiikkaa. Epäilisin että allekirjoittaneilla professoreilla on eläkevirka. ;)
Levybisnes ja sen mukana tallenteiden kaupalliset edut ja haasteet ovat historiallisesti jotakin verrattaen uutta. Niitä ei tule käsittää musiikille itseisarvoisina. Piratismin vastainen kamppailu on jo monesti mennyt allikkoon yrittämällä rajoittaa ostetun tuotteen käyttöoikeuksia ja täten vain tulehduttanut entisestään sitä oman käden oikeutta, johon sen oli tarkoitus vastata. Kaikki mietoja vastatoimia voimakkaammat eleet johtavat vain syvenevään kurimukseen. Sellaisen asian omistusoikeuden suojeleminen, jota ei voi käsin kosketella ja lukita turvasäilöön ei ole helppoa eikä edes arvotasolla kyseenalaistamatonta (kaikki kunnia Kemppiselle).
VastaaPoistaOlen muuten eri mieltä niiden kommentoijien kanssa, jotka väittävät, ettei kukaan täysijärkinen osta musiikkiaan. Kaikki eivät ole luonnostaan omaan napaansa tuijottajia. Moni ostaa levyjä varallisuutensa rajoissa olematta kuitenkaan kykenevä ostamaan kaikkea kuuntelemaansa musiikkia. Tarkoitus on kuitenkin monesti hyvä ja ihmisillä aito halu tukea itselleen rakkaita artisteja. Vai täytyisikö olettaa, että köyhä ei saa nauttia taiteesta ikäänkuin muodon vuoksi, vaikka kyseessä tosiaan ovat keskeisimmin immateriaalioikeudet, joiden rikkominen ryövää varsinaisesti "niukkuuden" piiriin kuuluvaa materiaa lähinnä cd-levyn, polttoaineen ja levyn myyjän lounaan verran? Mielestäni ei. Levy-yhtiöt menevät harhaan kuvitellessaan, että kuluttaja on niiden itsensä tapaan puhdas voitontavoittelija ja että myynnin haasteiden edessä täytyy levyt tupata täyteen sellaista ekstraa, joka hankalaloittaa piratismia. Ihmisillä on vain x määrä rahaa musiikkiin käytettäväkseen ja ainakin osa siitä joka tapauksessa käytetään.
Näkisin mieluummin edessä paluun live-musiikkiin, jota levytkin olemassaolollaan promotoivat. Levy-yhtiöt eivät tietenkään tahdo nähdä asiaa näin. Musiikissa ei kuitenkaan ole kyse vain tai ensisijaisesti levyttämisestä. Onko tämä väite kontroversiaalinen?
Kiitos JK, lähtee tämäkin nyt levitykseen Suomen musiikintutkijoiden piirissä. Cambridgen professoreista puheenollen, tämän asian kanssa erittäin aktiivisesti toiminut Nick Cook, joka on tuota allekirjoittaessa ollut vielä äänitetyn musiikin tutkimuskeskuksen johtaja, siirtyy Cambridgeen musiikin oppituolille.
VastaaPoistaOlin erittäin pettynyt, että muusikot oli noin laajasti masinoitu tuon taakse, mutta epäilemättä vetoamalla siihen, että tämä jotenkin auttaisi taiteilijoita on tuossa auttanut. Se, että Mick Jagger ja kumppanit ovat jotakuinkin ainoita, jotka tuosta saattavat hyötyä, on sitten toissijaista.
Etuhan sataa levy-yhtiöiden laariin, jos heillekään. Musiikintutkimuksen kannalta ja muutenkin on erittäin ongelmallista se, että tällä päätöksellä siirrettäisiin 45 vuoden verran ääniteperintöä levy-yhtiöiden holveihin. Sieltä sitä saisi ulos uudelleenjulkaisujen muodossa vain, jos levy-yhtiö itse katsoisi sen taloudellisesti kannattavaksi, mitä esim. viime vuosisadan alkupuolen levytysten julkaisu ei olisi.
Tämän materiaalin kokoaminen ei-kaupallisesti esim. tutkimuksessa nykyään laajasti hyödynnettäviksi tietovarannoiksi ei onnistuisi.
En haluaisi tietysti tehdä tutkimusta taiteilijoiden kustannuksella, mutta kuten tuolla on todettu, tästä eivät merkittävästi hyötyisi kuin harvat taiteilijat, hekin siitä jo valmiiksi vauraasta päästä. Kuten viisaat ovat todenneet, taiteilijan asemaa parannettaisiin huomattavasti tehostamalla oikeuksien hyödyntämistä noiden ensimmäisen 50 vuoden aikana, kuin jatkamalla suoja-aikaa heidän kuolemansa jälkeen.
"!En haluaisi tietysti tehdä tutkimusta taiteilijoiden kustannuksella, mutta kuten tuolla on todettu, tästä eivät merkittävästi hyötyisi kuin harvat taiteilijat, hekin siitä jo valmiiksi vauraasta päästä. Kuten viisaat ovat todenneet, taiteilijan asemaa parannettaisiin huomattavasti tehostamalla oikeuksien hyödyntämistä noiden ensimmäisen 50 vuoden aikana, kuin jatkamalla suoja-aikaa heidän kuolemansa jälkeen."
VastaaPoistaMusiikin tutkimuksella ja taiteilijan asemalla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Ylipäätänsä suomalainen musiikin tutkimus on lähinnä farssi, vai mitä sanotte tästä:
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/taite/vk/lassfolk/
Eximian väikkäri, joka ei edes ole tutkimusta tai tiedettä, vaan jälkeenjäänyttä teknologiaa kehittämisen esitutkimusta. Ja lähes puolet väikkäristä on referaatteja pääosin vanhentuneista ohjelmistoista...
Mitä tavallinen kansalainen voisi tehdä asian puolesta?
VastaaPoistaMarionetteina toimivat artistit tuntuvat olevan kiihkon vallassa, tästä on tullut heille jonkinlainen arvovaltakysymys.
Barthes: Afrikkaa käsittelevä vieras sanasto on oletettavasti täysin aksiomaattinen eikä sen arvo perustu viestintään vaan ainoastaan pelotteluun.
VastaaPoista(sama koskee taidetta)
Se muodostuu kirjoituksesta, eli kielestä, jonka tehtävänä on luoda vastaavuussuhde normien ja tosiasioiden välillä ja tukea kyynistä todellisuutta jalolla moraalilla.
(sama koskee taidetta)
Sanojen suhde sisältöön on siinä toisin sanoen joko olematon tai käänteinen (Mytologia, Barthes, 126).
...
Mitä tapahtuu todella: Meitä indoktrinoidaan maailmanlaajuisella skaalalla. T a h t i (joka on lähtökohta ja sitä ei voi oppia mutta sitä voi geenistä poistaa jos on raadollinen ja hyväksyy vain omat geenit ja niiden perilliset)
on alkujaan se, jonka avulla ihminen ylläpitää normit/moraalin suhteessa kieleen tavalla, joka ei tee taiteesta viihdettä eikä tieteestä indoktrinaatiota vallan käsissä.
Olemme olleet vuosisatoja indoktrinoinnin kohteena ja siksi kaikki allekirjoitetaan väärimmin ja väärimmin sillä denotaation preferointi ei voi enää tietää mitä se ei enää voi edes tietää.
..
Voi vain kyseenalaistaa sellaista, johon on enää sanoja. Jos ei ole käsitteitä ei ole suuntaa tai mahdollisuus tulla pois sokeudesta ja jos ei ole kokemusta ei voi selittää miksi vastaavuussuhde on niin väärin.
..
Tätä päivää elämme koska kapitalismi ei ole yhteiskunnan peli vaan se on perheiden peli; se on mafian peli, jossa muut voivat pelin sisällä hävitä mutta perheet eivät voi koska eivät voi tulla vastaamaan toisistaan (ja itsestään) tuomioistuimelle.
SIKSI RAHA ON VANHENTUNUT JA SIIRTYNYT YKSITYISEKSI VAIKKA LAAJAKSI MITTAAMISVÄLINEEKSI.
NOPEIN TIE HELVETISTÄ ON MUODOSTAA UUSI RAHA EIKÄ VAIN UUDET VALUUTAT, UUSI MITTAUSTIKKU JOSSA ON TAHTI MUKANA.
"in my opinion 10 years is enough for making money. Everything should be exploitable after that. If the original artist cannot cope - tough luck."
VastaaPoistaWTF. Suomeksi, kun kumminkin ymmärrät: Taide, tosi sellainen, on monesti aikaansa edellä, jopa yhden, ellei peräti kahden tai useammankin, vuosikymmen edellä. Sen arvoa ei aina ymmärretä ajallansa. Työmies on palkkansa ansainnut, on se perkele niin.
Kyllä ottaa pattiin, että fiksut....
VastaaPoistaNo, jätän raivot.
Lisäys eiliseen vinkkiin. Kun kirjoitat tähän "Jätä kommentti"-laatikkoon, napsauta hiiren kakkospainiketta ja valitse: Oikoluku. Vasta silloin Voikko alleviivaa väärinkirjoitetut sanat blogikommenteissa.
___________________________
Katsotaan ensin mistä CD-musiikkilevyn hinta koostuu:
CD:n hinta 22 euroa, josta
Valmistus 1,33 euroa
Artistiroyalty 0,83 euroa
Teostomaksu 1,25 euroa
Äänityskustannukset 3,37 euroa
Markkinointi 1,33 euroa
Tuotekehitys 0,83 euroa
Tukkujakelu 1,67 euroa
Vähittäiskaupan osuus 5,43 euroa
Levy-yhtiön osuus 1,75 euroa
Arvonlisävero 3,89 euroa
Ei jää artistille eikä levy-yhtiölle juuri mitään. Arvonlisäkö pois? Mielestäni kyllä, ihan kulttuurin takia. Muusta ei jää tinkimisen varaa. Muistakaa että levy-yhtiö tekee kulttuurityötä, koska kustantaa musiikkia jota muutoin ei julkaistaisi ja kantaa samalla riskit.
Entä musiikin nettilevitys. Tällä hetkellä AKTIIVISIA "laittoman" musiikin levittäjiä ja imuroijia on Suomessa jo yli 300.000, jotka imuroivat musiikkinsa netin torrenteilla, DC-hubeilta jne, maksamatta niistä mitään. Sama juttu elokuvien kanssa.
Kaikenmaailman pellet väittävät ettei "piratismi" muka vaikuta levymyyntiin. Haistakaatten paska.
Laitonta nettilevitystä olen itse seurannut viimeiset 10 vuotta erittäin tarkasti päivittäin. Itselläni on mahdollisuus vuosia seurata tarkalleen sivustoa ja sen logeja, joissa 4 miljoonaa kävijää kuukaudessa ja pelkästään koskien laittomien elokuvien ja musiikin lataamista ja levittämistä. Ja paljon muuta, joten luulisin jotain tästä tietäväni.
Jos kuvitellaan 300.000 suomalaista jotka etsivät lempikappaleitaan netistä ja lataavan ne, jättää näistä suurin osa (70-80%)kappaleen tai levyn ostamatta kaupasta. Tämä on Fakta.
Muut tutkimukset asiasta saavat väittää mitä tahansa. Ovat nollatutkimuksia, joihin lähinnä piratismin kannattajat ilmoittelevat vastauksiaan. Lisäksi osa näistä tutkimuksista on väärennettyjä osin ja tulokset manipuloituja.
Joskus aion tietämäni näistä julkistaa, mutta siinä palaa samalla monen "tutkijan" ura.
Myönnän että Gramex on pelleilyä ja sen toiminta vastoin kaikkea järkeä. Nämä asiat olisi avoimesti järjestettävä uudestaan. Pöytä tyhjäksi ja viisaat asiaa tutkimaan.
Mutta mitä ihmettä Kemppinen tarkoittaa verratessaan musiikin nettilevitystä tiedonvälitykseen ja tieteeseen? Ei niillä keskenään ole mitään tekemistä. Tai taisin ymmärtää väärin.
Jos ostat kaupasta musiikkilevyn, voit sen laillisesti kopioida NELJÄLLE ystävällesi. Levyn hinta tällöin noin 5 euroa per nuppi. Voit vapaasti nauhoittaa musiikkia radiosta.
Kansalaisten petkuttaminen (englanniksi blind man’s buff) on suosittu seuraleikki yliopistopiireissä tieteen nimissä.
Ja itse asiaan, eli vapaa kilpailu ilman yliopistopiirien tarkoitushakuisesti tehtyä manipulointia ja asioiden julmaa vääristelyä, on ainut oikea tie.
Musiikin tekijöitä edustavat levy-yhtiöt, mutta keitä yliopistot edustavat? Varsinkin kun yliopistojen tiedot ja väitteet ovat pelkkää bluffia ja kansalaisten kusetusta.
Ihan oikeesti. En voinut nauramatta lukaista tuota englanninkielistä huuhaata. Anteeksi tästä.
Palaan asiaan toisella foorumilla...
Jarmom sanoi:
VastaaPoistaJos kuvitellaan 300.000 suomalaista jotka etsivät lempikappaleitaan netistä ja lataavan ne, jättää näistä suurin osa (70-80%)kappaleen tai levyn ostamatta kaupasta. Tämä on Fakta.
Eh, kyllä kyseessä on mielipide. Ja sitä paitsi, yhtä hyvin voisi sanoa, että näistä suurin osa(70-80%) eivät olisi ostaneet levyä vaikka eivät sitä olisi ilmaiseksi löytäneetkään.
Jos kuvitellaan 300.000 suomalaista jotka etsivät lempikappaleitaan netistä ja lataavan ne, jättää näistä suurin osa (70-80%)kappaleen tai levyn ostamatta kaupasta.
VastaaPoistaVoi hyvin olla, mutta se ei suinkaan ole sama asia kuin se, että 70-80% niistä jotka olisivat ostaneet kappaleen muuten eivät osta sitä. Ja vaikka olisikin, niin se että 70-80% niistä jotka ostaisivat kappaleen ilman tiedostonjakamista jättäisivät sen ostamatta, ei tarkoita sitä ettäkö kokonaismyynti vähenisi.
Argumentointi kuntoon.
Grohnille: musiikintutkimuksella ja taiteilijoiden asemalla on sikäli tekemistä keskenään, että tässä ollaan taiteilijoiden asemaan vedoten viemässä tutkimusaineistoja lukon taakse.
VastaaPoistaTarkoitin, että pidän sinänsä taiteilijoiden ja musiikin tekijöiden oikeuksia heidän tuotantonsa tutkijoita tärkeämpinä, mutta koska tässä tapauksessa etu taiteilijoille on minimaalinen ja samalla haitta tutkimukselle on erittäin suuri, olen Kemppisen ja muiden kannalla asiassa.
Musiikintutkimuksen tai musiikin laadulla ei sen sijaan ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta suosittelen Grohnillekin tutustumista Monitieteisen musiikintutkimuksen huippuyksikköön (JY musiikin kognitioryhmä + HY musiikin neurotieteen ryhmä), sen tulokset ovat kansainvälisesti katsoen varsin hyviksi todettuja.
Muistakaa hyvät ihmiset kirjastojen loistavat musiikkivalikoimat. Ja omaan käyttöön voit laillisesti kopioida ne.
VastaaPoista...jossa Euroopan johtavien tekijänoikeuden tutkimuslaitosten ja yliopistojen edustajat tuomitsevat hankkeen jyrkästi...
VastaaPoistaJuuri tästä on kyse. Miljardibisneksestä, joka koskee tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja lakimiehiä.
Syyllistetään kansalaiset, tekijät, levy-yhtiöt järjestöineen jotta saataisiin oma miljardibisnes toteutumaan.
Yliopistot vievät kansalaisia kuin Kinnusen kukkoa kiveksistä, vaikka yliopistojen, tutkimuslaitosten ja lakimiesten miljardibisnes on ajatuksena yhtä pientä kuin kolibrin kivekset.
Ad jarmom:
VastaaPoistaKannattaa teettää Aasiassa, koska siellä myydään kaupoissa lailliset musiikki-CD:t 2 € / kpl. Hinta sisältää kaikki mainitsemasi kilkkeet. Myös taiteilijat ovat tyytyväisiä.
Tekijänoikeussuojaa saavat vain teokset, jotka ovat omaperäisiä, itsenäisiä, aluperäisiä ja luovia.
VastaaPoistaRikos on kyseessä vain mikäli teko on tahallinen eli tekijänoikeusrikos on kyseessä vain mikäli tekijä on varma, että teos on omaperäinen, itsenäinen, alkuperäinen ja luova.
Voin jo kuvitella tilanteen, jossa 14 vuotiasta syytetään "laittomasta" nettijakelusta, jossa on jakanut vuodelta 1920 olevaa musaa ja tuomioistuin katsoo, että 14 vuotias on varmuudella tiennyt, että biisi eroaa muista 1920 vuoden biiseistä siten, että
se on omaperäinen, itsenäinen, alkuperäinen ja luova muihin verrattuna.
Kai Sotalalle ja Nyymiölle:
VastaaPoistaVähintään 300.000 on Fakta. Joskus muutama vuosi sitten ilmoitin luvuksi 150.000 AKTIIVISTA tiedostonjakajaa ja se yleisesti hyväksyttiin kokonaismääräksi.
Noin 70 prosenttia jättää musiikkilevyn ostamatta kaupasta JA OLISIVAT sen muutoin ostaneet elleivät olisi sitä "laittomasti" imuroineet.
Tässä on juuri se pointti mihin kaikenlaiset valheelliset "tutkimukset" vääristellen viittaavat.
Kokonaismyynti vähenee, mutta ei niin paljoa näkyvästi, koska uutta sukupolvea pukkaa musiikkimaailmaan musiikkia ostamaan. Asiaa ei huomattaisi muutoin kuin sulkemalla koko Internet vuodeksi ja tämän jälkeen tarkastelemalla musiikin myyntitilastoja.
On kaikenlaisia kyselyjä. Järjestöt, yliopistot ja tutkijat tekevät nettikyselyjä ja yleensä niitä markkinoidaan vastattavaksi juuri niille piireille, joita aihe koskettaa samalla mielipiteellä kuin mitä kyselyn tekijällä on.
Itse tein parikin kyselyä asiasta ja ihan piratismin alkulähteille, jolloin vastaukset olivat rehellisiä. Osa vastaajista kertoi tahallaan vastanneensa "järjestöjen" kysymyksiin niin että saataisiin haluttu (piratismimyönteinen, tekijänoikeusjärjestö-vastainen) tulos.
Harri Mölsä:
VastaaPoistaEi levyjä kukaan täysijärkinen nuori Suomessa (eikä kai maailmallakaan) osta.
ÄKT:n tilastojen mukaan levyjä, niitä fyysisiä, myytiin viime vuonna 6,2 miljoonaa kappaletta. Ilmeisesti Suomessa on siis aika monta vähemmän täysjärkistä. Itse olen ostanut viimeisen vuoden aikana satakunta levyä, joten päässä vippaa pahemman kerran.
Sinällään mielenkiintoisena kuriositeettinahan Radiohead paljasti pari viikkoa sitten In Rainbows -levynsä myyntilukuja. Levyn sai ladata ilmaiseksi aivan luvan kanssa, mutta siitä huolimatta se tuotti jo ennen CD-julkaisua enemmän kuin bändin edellinen levy.
Harri Mölsä:
Ja sen näkee myös siinä, että suomalaista nuorisomusiikkia ei enää julkaista suurten levy-yhtiöiden toimesta. Ja jos julkaistaan, niin ainoat maksajat ovat ne, jotka eivät osaa hakea musiikkiansa ilmaiseksi.
Viikon 44 Top40-listalla on nopeasti vilkaisten 26 suomalaisen artistin levyä - sillä mittarilla kotimainen musiikki siis voi hyvin. Mukana on tosin myös mm. Samuli Edelmannin virsiä ja Jari Sillanpään levy, joten täysin nuorisomusiikista ei voi puhua.
Jos kuitenkin käytän omaa tulkintaani nuorisomusiikista, moisia levyjä löytyy 12, niistä kahdeksan on suoraan kansainvälisten jättien tekosia. Lisäksi mukaan mahtuu Popedan levy, jonka julkaisija Poko on kuulunut EMIin jo hyvän aikaa.
Jos katsotaan vuoden myydyimpiä kotimaisia, listan kymmenestä nuorisomusiikkilevystä seitsemän on isojen firmojen tuotoksia. Kahdeksantena mukaan mahtuu Children of Bodomin levy, jonka julkaisija Spinefarm on Universalin leirissä.
jarmom:
Ja itse asiaan, eli vapaa kilpailu ilman yliopistopiirien tarkoitushakuisesti tehtyä manipulointia ja asioiden julmaa vääristelyä, on ainut oikea tie.
Vapaa kilpailu mistä? Jos haluan ostaa suosikkibändini levyn, tarjoajia on täsmälleen yksi - levy-yhtiö, jonka kanssa bändi on sopimuksen tehnyt. Vaikka levyjen hinnat ovat aavistuksen pudonneet, ne ovat liikuttavan yhteneväiset kautta linjan.
Musiikki on kaikesta huolimatta jotain ihan muuta kuin maitorahkaa. Kuuntelijalle ei ole ihan sama, minkä kiekon kaupasta kassiinsa ostaa. Tuon alkuperäisen kirjoituksen Gould-esimerkki kertoo, että (hinta-)kilpailu alkaa vasta siinä vaiheessa, kun äänite vapautuu.
Ad Omnia:
VastaaPoistaTässä ja nyt kuulen ensi kertaa puhuttavan "yliopistopiireistä".
Katsokaa nyt tuota listaa.
Väite että noin suuri ja kirjava joukko vetäisi jonkun edunsaajan suuntaan on yhtä kuin akateemisen tieteen kiistäminen ja korvaaminen kaljaporukan käsityksillä.
Brittien tutkimus on tehty tekijänoikeusjärjestöjen ja tekijänoikeusjuristien ja ekonomistien yhteistyönä, eikä brittien tekijänoikeuspiireille ole tullut mieleenkään kiistää sen faktoja. Riittävyys ja edustavuus voidaan tietysti aina kiistää.
Sami Sundelille:
VastaaPoistaVapaa kilpailu mistä? Jos haluan ostaa suosikkibändini levyn, tarjoajia on täsmälleen yksi - levy-yhtiö, jonka kanssa bändi on sopimuksen tehnyt.
No, sitten ostat sen levyn. Ei siinä sen kummallisempaa. Tai et osta. Sinulla on vapaa valinta.
Suosikkipändilläsikin pitäisi olla vapaa valinta haluaako se myydä sinulle yhtään mitään.
Suosikkibändeillä on täysin vapaa valinta missä julkaisee levynsä, netissä ilmaiseksi tai maksusta.
Nauhoita radiosta bändisi musiikkia.
Vapaa kilpailu on myös sitä että bändillä on oikeus asettaa ehtoja kuka saa heiltä musiikkia ostaa.
Taiteilijoilla pitäisi olla todellinen TEKIJÄN oikeus, eikä lakimiesten tekijänOikeus.
Musiikki on ääniaaltoja. Saakohan ne patentoitua? Joskus musiikki on bittejä ja joskus koloja. Huomenna musiikki voi olla ilmakoloja. Miksi siis äänitteen pitäisi vapautua jostakin. Jokaisella olisi oltava vapaa oikeus päättää omasta taiteestaan.
Musiikkia ei ole pakko ostaa, kukaan ei pakota.
Väite että noin suuri ja kirjava joukko vetäisi jonkun edunsaajan suuntaan on yhtä kuin akateemisen tieteen kiistäminen ja korvaaminen kaljaporukan käsityksillä.
VastaaPoistaJuuri katsoin elokuvan Imre Nagysta, josta tulikin mieleeni "Stalinin perustuslaki".
Noin suuren ja arvovaltaisen joukon allekirjoittaman perustuslain kiistäminen ja väite että Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue vetäisi asiassa omaan napaansa, oli kuin olikin kaljaporukan käsitys todellisesta elämästä.
"Grohnille: musiikintutkimuksella ja taiteilijoiden asemalla on sikäli tekemistä keskenään, että tässä ollaan taiteilijoiden asemaan vedoten viemässä tutkimusaineistoja lukon taakse."
VastaaPoistaAnteeksi mitä? Selitäpä tämä lukkojen taakse viemisen prosessi. Siis levy-yhtiöt, nuo pahat pojat, tulevat sinne teidän tiedekunnan kirjastoon ja hakevat LP:t ja savikiekot pois?? WTF???
Eihän tämä suoja-ajan pituus vaikuta mitenkään siihen, onko materiaali tutkijoiden käytettävissä vai ei. Jos kirjastonne on älynnyt hommata oikeat levyt, niin siellähän ne ovat edelleenkin kaikkien käytettävissä niinkuin ennenkin.
Ja toisaalta, eihän suoja-ajan päättyminen tarkoita sitä, että oikeudet omistaneella taholla olisi joku velvollisuus kaivaa kaikki masterinauhansa ja muut matskunsa omista arkoistoistaan ja jaella niitä ilmaiseksi kaikille kerjääjille. Eikö se ole pikemminkin niin, että tällaiseen arkistojen kaiveluun ja uudelleen julkaisuun on nimeomaan taloudellinen yllyke silloin kun suoja-aika on olemassa ja kaivelusta voi saada jotain tulojakin.
Teillä piraattipelleillä on joku sellainen fundamentaali käsityskyvyn rajoite, että ette tajua ettei reaalimaailmassa kukaan teidän eteen mitään ilmaiseksi tee. Herätkää todellisuuteen.
Jukka Kemppinen:
VastaaPoista"Tässä ja nyt kuulen ensi kertaa puhuttavan "yliopistopiireistä"."
Jeps. Ehkä se oma ahneus / kitsaus / itsekkyys on joskus niin vaikea nähdä? Se tukki omassa silmässä. Te taiteilijoiden ja tekijänoikeuksien solvaajat istutte lähes poikkeuksetta turvallisilla virkatuoleilla jossain pölyisissä yliopistoissa. Tuntuu, että nimenomaan taiteilijoita vastaan hyökkäämällä teette itsenne tarpeellisiksi ja todistatte oman "ajattelunne" erityisyyden ja uutukaisuuden ja siten perustelette oman pehvanne lepuuttamisen tärkeyden virkatuolia vasten.
Voi kysyä: mikä on tämän globaalin yliopistomafian, tämän syöpälaiskoneiston ansaintalogiikka? Eikö se perustukin jatkuvaan huiputukseen, sen hokemiseen että "me olemme aivan erityisen nerokkaita ihmisiä, vain me osaamme tuottaa nerokkaita ajatuksia, jotka ovat yhteiskunnalle täysin välttämättömiä".
Pah. Tosiasiahan on, että 99% kaikesta tutkimuksesta on täyttä sontaa, jota kukaan ei tule koskaan tarvitsemaan yhtään missään. Klassikko Helsingin yliopistosta on "villapuseron semiotiikkaa" käsitellyt tutkimus.
Onko siis kyse muusta, kuin että hyvin yhteiskuntasuhtein varustettu yliopistolobby vain huiputtaa tavallista kansaa maksamaan satojen tuhansien tyhjäntoimittajien palkat?
Pirattilogiikka soveltaen voisi kysyä, miksi veronmaksajien pitää elättää teidänlaisenne verenimijät ja siivellä eläjät? Miksi yhteiskunnan täytyisi ylläpitää teidän työpaikkojanne? Jos taiteilija ei ole palkkaansa ansainnut, niin miksi sitten te?
Jos ette pysty elantoanne vapaassa markkinataloudessa, vapailla markkinoilla hankkimaan, menkää satamaan töihin. Mitä tuollaisia happamia äijiä suojatyöpaikoissa elätellään toisten rahoilla...
Kannattanee tsekata mikä on vaikkapa mp3-soittimien myyntimäärä viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa. Sitten miettiä, mitkä olivat täysihintaisten äänilevyjen myyntimäärät vaikkapa 10 vuotta aikaisemmin.
VastaaPoistaSuhteutetaan sitten nuo määrät äänilevyjen myyntimääriin tällä hetkellä. Poistetaan vielä myyntimääristä uudelleen julkaisut, joita ei juurikaan 10 vuotta sitten myyty.
Unohdetaan määrästä vielä vaikkapa Eput, Popedat, ja muu nelikymppisten musiikki.
Sitten päästään lähelle sitä, miten vähän uutta nuorisomusiikkia Suomessa myydään. Ja kun blogataan vielä myyntimääristä pois yli 40-vuotiaiden ostamat aidosti nuorisomusiikkia olevat levyt, niin avot.
Huomauttaisin vielä, että itse ostan myös huomattavan määrän äänilevyjä vuodessa. Viimeisen kolmen vuoden aikana en ole ladannut netistä yhtään ainutta levy-yhtiöiden julkaisemaa äänitettä kovalevylleni.
Eli täysjärkinen en ole minäkään.
Ad Anonyymi:
VastaaPoistaVoinko lähettää kirjoituksesi rikospoliisiin? Harvoin saa nähdäkseen noin puhdasta joukkomurhaajan puhetta.
Syvä järjettömyys on vaikuttavaa.
"99 % kaikesta tutkimuksesta on sontaa" on mielenkiintoinen väite esitettynä Internetissä,joka on tämän saman yliopistoporukan työn tulos.
Villapaidan semiotiikasta - en usko, että tiedät, mitä "semiotiikka" tarkoittaa.
Missä muuten olet oppinut lukemaan? Sitähän opetetaan kouluissa, ja vaikeamman tekstin lukemista yliopistoissa.
Ajatuksesi satamaan töihin menemisestä on yhtä tyhmä kuin kirjoituksesi muutenkin. Ei satamissa ole ollut vuosikymmeniin työpaikkoja muille kuin koulutetuille ihmisille.
"Musiikintutkimuksen tai musiikin laadulla ei sen sijaan ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta suosittelen Grohnillekin tutustumista Monitieteisen musiikintutkimuksen huippuyksikköön (JY musiikin kognitioryhmä + HY musiikin neurotieteen ryhmä), sen tulokset ovat kansainvälisesti katsoen varsin hyviksi todettuja."
VastaaPoistaPaljon lupauksia, mutta neuroverkoilla ei aikoinaan päästy kovinkaan pitkälle. Pienen laitoksen ongelma osittain. Parasta Suomessa kyllä. Nuo arvioinnit ovat mitä sattuu. Koulukunnat ratkaisevat, mitä sanotaan ja koulukunnissa on aina joidenkin tuttuja...
EU:n uudehko tuki on mahtava:
http://www.braintuning.fi/
mutta tuloksia ei toistaiseksi ole näkynyt, matkailukuvia vain a la EU:n "tutkimusprojektit". Rohkenen kuitenkin epäillä, että aivokuvaantamisella päästään vain puolitiehen.
Ad Jarmom:
VastaaPoista"Noin suuren ja arvovaltaisen joukon"
Mutta etkö ymmärrä, että tämä on vain promille siitä kokonaisesta joukosta, josta on kyse ja heidän silmälasit ovat samasta juuresta ja hiotut samalla lailla. Jos olisi kulttuuri Marsilla olisi heilläkin korkein oikeus tai arvovaltaa: kyse on siitä, miksi Suomesta tuli toisten valtioiden koneistoja eikä koneen käyttäjien statuksesta johtajuuteen. Tämä huomattiin jo 50 vuotta sitten miten kansaa luokitellaan hierarkioihin mm älykkyyden mukaan. Suomella ei ollut kauhean korkea lukumäärä, olemme siis ainakin Ruotsin alle laitettuna (lue mm Metacapitalism, Schneider).
Kaikki on aina suhteessa kaikkeen; älykkyys on suhteessa toiseen vastaavanlaiseen ja molemmilla pitää olla SAMA MAAILMANKUVA.
Mutta kun asiat muuttuvat siinä valossa jos maailmankuva ideologia muuttuu; ks. HS tänään ja Pekka Mykänen tulkinnoista. Suomi tipahti siis statuksessa eikä noussut statuksessa sodan jälkeen. Kun verrataan mitä muualla tapahtuu - ja nyt en puhu rahasta tai tavaroista vaan ajattelulle annetuista mahdollisuuksista. Koko yliopisto rakennettiin sen mukaan ja edelleen heittävät ulos kirjoja mm 60-, 70- ja 80-luvulta joista sanotaan, että on tullut uusia parempia. Mutta kun ei ole!
Oppimaan oppimisen kirjat ovat tässä sarjassa. En minä ole ainakaan löytänyt yhtään vastaavaa kuin ne, joita heitettiin ja joissa oli seikkaperiäisesti mm ruoan merkitys aivojen tietoisuuden kehitykseen. Tai ihmisen suhde informaatioon (että tajuaa, että informaatio = pölyä, tieto = paradigmaattinen, data = ykköset ja nollat ja silti pitäisi olla siitä väliltä kanssa kuten Bifurkaatioteoria osoittaa sillä muuten emme hyväksy mm harmaita sävyjä: olisi vain valkoinen ja musta. Tai emme hyväksy suunnitelmia, strategioita; olisi vain joko liike tai pysähdys.
Tämä on saatanallista meininkiä mikä on meneillään ja hyvin vähän ihmisiä, joiden luovuus riittää sen tajuamiseen. Seuraavat sukupolvet ovat vielä enemmän hukassa.
Mutta kenen toimesta? Ei ole lännestä ollenkaan olisi minun veikkaus.
Kotimainen(kin) lehdistötiedote, jossa tuo paperi on tiivistettynä pääkohtiin, olisi parasta mitä tässä asiassa on tapahtunut vähään aikaan. STT:hän julkaisi vaikuttavan oloisen tiedotteen kotimaisten artistien allekirjoittamasta addressista.
VastaaPoistaPitänee kaivaa esiin, jos tuollainen
VastaaPoista"villapaidan semiotiikka" on olemassa. Eräällä tavallahan juuri tuosta julkaisin eilisen blogikirjoitukseni.
Minä juuri harkitsin kirjoittavani nahkatakin semiotiikasta, kun eilen katselin millaisia takkeja kenenkin päällä oli kun kävelivät kahvilan ohi. Klassikkohan on nahkatakki, jonka selässä on teksti "Turkis on murhaa!". Päädyin kuitenkin neuleisiin, kun sen pystyin kirjoittamaan ilman että olisi pitänyt turvautua mihinkään lähdeteoksiin.
Eräs kaikkein mielenkiintoisin ja äitini maailmankuvaa valaisevin keskustelu käytiin aikoinaan saapashousujen semiotiikasta, miten hän tulkitsee interpredantin eri paradikmoissa.
Kun tapasin viikolla sukulaisiani, oikeataan tajusin, miten suuri osa minun tuotannostani käsittelee juuri vaatteiden semiotiikkaa.
Koska omainen on erään brändin maajohtaja, tuli mieleeni, että olisikohan meillä siinä yhteisiä intressejä. Saatan hyvinkin kuvitella, että kansainvälisen brändin mainonnassa olisi hyötyä tietää miten heidän tuotteittensa semioottinen merkitys on sidoksissa ikä- ja kansallisuusparadikmaan ja millaisen intention ne saavat näitten mukaan?
Oma heittoni siitä, miten fasismissa mielikuvitus korvataan vainoharhalla, sai itseasiassa alkunsa Strösnerin valkoisen puvun semioottisesta tulkinnasta, joka kertoo aika paljon niistä ihmisistä, joiden on ajeltava päänsä, jotta kulmakarvat tulisivat esiin.
"Noin 70 prosenttia jättää musiikkilevyn ostamatta kaupasta JA OLISIVAT sen muutoin ostaneet elleivät olisi sitä "laittomasti" imuroineet."
VastaaPoistaKukkua.
IFPI:n oman arvion mukaan maailmanlaajuisesti ladattiin noin 20 miljardia piraattibiisiä. Tämä on siis noin kaksi miljardia albumillista. Jos tuo 70% arvio hyväksytään, saadaan yhteensä 1.4 miljardia albumia. Jos levyn keskihinta on se kymppi, niin tuosta saadaan keskimäärin piratismin arvoksi 14 miljardia.
Jälleen, IFPIn tilastojen mukaan koko maailman levymyynti on ollut arvoltaan 1999 noin 38 mrd, ja 2007 noin 30 mrd.
Vaikka jätettäisiin huomiotta CD-levyn keskihinnan aleneminen ja inflaatio, ja laskettaisiin kaikki menetykset johtuvaksi piratismista, niin siitä huolimatta tuosta numerostasi jää 6 mrd euroa kateisiin.
Oikeampi numero on siis noin 40%, ihan IFPIn omien numeroiden mukaan. Jos esim. levyn hinnaksi sitten arvioidaan $20, niin sitten päästään noin 20% -lukuun - eli 80%:ssa tapauksista ko levyä ei olisi ostettu muutenkaan.
Sitten kun lasketaan mukaan inflaatio ja CD:n keskihinnan aleneminen, päästään jonnekin 15%:iin tai alle, ja sitten tästä matematiikasta voi oikeasti kiistellä. Samaten voi kiistellä siitä, ovatko nuo IFPIn numerot oikeita - niillä on nyt kuitenkin oma ketunhäntä ojassa.)
Mutta joka tapauksessa tuo 70% on oltava virheellinen luku.
(Juujuu, munkin mielestäni artisteille pitää maksaa, mutta argumentoidaan nyt edes jotakuinkin todellisuusperäisesti eikä huudella ihan mitä sylki suuhun tuo. Tuommoiset hihasta ravistetut 70% numerot tekevät vain hallaa koko asialle, prkl.)
Kiitos JK,
VastaaPoistaTämä on merkittävä virstanpylväs. Tekijänoikeudet on tietoyhteiskunnassa ajateltava uudella tavalla uudelta pohjalta.
Olen itse useasti ottanut kantaa sen puolesta, että täysin uudenlaista ajattelua tarvitaan.
On hyvä nähdä, että tiedemiehet ovat yhteisessä rintamassa ja mielenkiintoista havaita että tieto on vastakkain valtarakenteiden kanssa.
Tieto ja osaaminen ei kuitenkaan välttämättä muuta rakenteita. Mitä siis opetan nuorille Tieteen totuuttako vai valtarakenteiden totuutta?
Ville Saarikoski
Anonyymille: FTW itsellesi, toki on niin, että saan edelleen käyttää laitoksen kirjaston kaapissa olevaa levyä tutkimuksessani. Mutta en saisi uudistuksen jälkeen digitoida kirjaston kokoelman vanhinta ja hauraintakaan osaa ja laittaa sitä nettiin yhdistettäväksi muiden laitosten kirjastojen kanssa kattavamman aineiston luomiseksi tai vaikka tiedonlouhintamenetelmien kehittämiseksi ja testaamiseksi.
VastaaPoistaSuoja-ajan pidentäminen estää sen, että äänitteistä voitaisiin koota esim. Gutenberg-projektia vastaavalla tavalla kaikkien käytössä oleva tietovaranto.
Historiallisesti merkittävää aineistoa ei voisi saattaa laajaan käyttöön mm. uudelleenjulkaisujen kautta ilman, että se olisi levy-yhtiölle taloudellisesti kannattavaa. Se verorahoin ja lahjoitusvaroin ylläpidetty yliopistojen syöpäläisarmeija tekee tällaista julkaisutyötä jo esim. kirjallisuuden osalta ja sitä kautta varmistaa, että kulttuuriperintö säilyy ja myös säilytysmuodoltaan päivittyy.
Savikiekko ei ole hyvä tallennusmuoto, ei myöskään magneettinauha. Korvaamatonta historiallista aineistoa happanee oikeudenhaltijan arkistoihin, koska sen uusintaminen digitaaliseksi ei ole kannattavaa tekijänoikeuskustannusten ja oikeudenhaltijan maksupolitiikan takia.
Edelleen, pidän esitystä heikkona, mutta en vain tästä syystä. Esityksessä ehdotetaan use it or lose it -periaatetta, joka osaltaan auttaa ylläkuvaamani ongelman kanssa. Heikointa tässä on, että kuten muusikkojen liitto itsekin myöntää, esitys on tulonsiirto nuorilta taiteilijoilta vanhoille, ja lisäksi köyhiltä rikkaille. Piratismin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, käsittääkseni yliopiston loisväki on esittänyt, että suoja-ajan pidentämisen sijaan pitäisi keskittyä oikeuksien hyödyntämisen tehostamiseen nykyisen 50 vuoden suoja-ajan aikana.
CD:n hinta 22 euroa, josta
VastaaPoistaValmistus 1,33 euroa
Artistiroyalty 0,83 euroa
Teostomaksu 1,25 euroa
Äänityskustannukset 3,37 euroa
Markkinointi 1,33 euroa
Tuotekehitys 0,83 euroa
Tukkujakelu 1,67 euroa
Vähittäiskaupan osuus 5,43 euroa
Levy-yhtiön osuus 1,75 euroa
Arvonlisävero 3,89 euroa
- Valmistuksesta maksetaan ilmeisesti aika paljon liikaa.
- Äänityskustannuksia ei tule lisää painoksen kasvaessa vaan on kertakustannus.
- Markkinointi ja tuotekehitys (mitäköhän sekin sitten tässä tarkoittaa? DRM?) eivät myöskään ole asioita, joista ostajan tulisi maksaa tai jotka olisivat riippuvaisia myynnin suuruudesta.
- Teostomaksu pitää rinnastaa ja laskea mukaan rojaltiin eli tekijälle menevään osuuteen, eikä sitä saa laskea erilliseksi kustannukseksi.
- Tekijälle menevä osuus on älyttömän pieni verrattuna maksettuun ylihintaan.
- Vähittäiskaupan osuus on turhan iso - tukkukaupasta en tiedä, mutta vaikuttaa suurehkolta. Tässä olisi kilpailun paikka, mutta samanhintaisia vaan ovat kaikki levyt kaikkialla. Kuulostaa kartellilta.
- Arvonlisävero. No se menee kaikesta muustakin, joten suoraan sanottuna sen huomioiminen on tarkoituksenhakuista.
- Levy-yhtiön osuus lienee sitten puhdasta voittoa, koska kaikki muu on erikseen jo laskutettu? Melko kallista.
Lähinnä näyttää siltä, että levyn kustannuksiin on ympätty mukaan kaikkea sinne kuulumatonta tavaraa. Ne eivät kuulu ostajalle, varsinaiseen valmistukseen tai tekijän palkkioon ja ovat siis artistin ja erinäisten tahojen välisiä *muita sopimuksia*, joiden kustannukset ovat artistin/levy-yhtiön *oma asia*. Älytöntä syyllistää näistä ostajaa.
harri mölsä sanoi näin kommentissaan: "Suomessa on maan tapa alle 40-vuotiailla ja monilla muillakin hankkia kaikki käyttämänsä musiikki ilmaiseksi."
VastaaPoistaKannattaa muistaa, että laiteet, joilla tuota "ilmaista" musiikkia hankitaan, sisältävät jo maksettuja tekijänoikeusmaksuja kasettimaksun/hyvitysmaksun muodossa. Eli olet jo valmiiksi maksanut "ilmaisesta" musiikistasi Teostolle.
Lauri Grohn sanoi...
VastaaPoista"Monikohan viettää 95-vuotistaiteilijajuhlaa? Kaikki taiteilijat vuodelta 1913 ilmoittautukaa."
"Entä perilliset? Maajussin tila siirtyy, samoin yritykset ja osakkeet..."
Huono vertaus! Huomaa, että muusikon maallinen omaisuus siirtyy perikunnalle, niin kuin kaikissa ammattiryhmissä. Vai pitääkö sitten maajussin jälkeläisten saada korvauksia viljasta, jota vaarivainaja joskus aikoinaan möi... ;)
Homo Garrulukselle:
VastaaPoistaHuomasin tuon noin promillen. Myös äärimmäisen pieni osa kansalaisista on juristeja, jotka kuitenkin vaikuttavat äärimmäisen suureen osuuteen päätöksistä arvovallallaan tai muutoin omilla intresseillään.
Pomille:
Kyllä tuo noin/yli 70 prosenttia on totta. Perustuu 3000 aktiivisen suomalaisen tiedostonlataajan henkilökohtaisiin ja todellisiin mielipiteisiin. Mukana olivat kaikkien DC-hubien ylläpitäjät, torrentistit jne. ja suuri joukko sellaisia henkilöitä jotka kaikki olivat tietyistä piratismi-yhteyksistä tuttuja ja joiden kertoma omakohtainen kokemus oli rehellinen. Kyselyn tein kahteen eri kertaan eri aikoina.
Aikoinaan suuri osa musiikista elokuvista ostettiin omaisten toimesta lahjaksi Jouluna, nimmareina synttäreinä jne. Nykyisin ei, koska lahjansaaja kertoo jo ladanneensa teokset. Tämä vain esimerkkinä.
Tilastoja löytyy ja voisin laskea nuo antamasi luvut toisellakin tapaa, mutta osaat laskea varmaan itsekin.
Jollekin nyymiölle: Eikös taiteentalujen myynnistäkin makseta useampaan kertaan provikoita. Tosin alkuperäistä taulua ei useammalle kuin yhdelle voi myydä, mutta musiikkia ja elokuvia voi lähes alkuperäisinä myydä miljoonille. Perusero tässä.
Ja toiselle nyymiölle. Oikeassa olet laskuissasi cd-levyn hinnasta. Alvin poistamisella tarkoitin suoraa rahansiirtoa taiteilijoille, ja kirjoissakin tuo alvi on.....
"Huono vertaus! Huomaa, että muusikon maallinen omaisuus siirtyy perikunnalle, niin kuin kaikissa ammattiryhmissä. Vai pitääkö sitten maajussin jälkeläisten saada korvauksia viljasta, jota vaarivainaja joskus aikoinaan möi... ;)"
VastaaPoistaHohhoijaa. Palkkarengit saavat palkkansa kuukauden työstä kaikinensa. Säveltäjä esimerkiksi sitä mukaan kun teoksia esitetään.
Kemppiselle:
VastaaPoistaReaktiosi kommentiini huvittaa minua. Et sitten taida itse osata lukea - nimittäin ironiaa. Hämmentävän sokeana katsot peiliin.
"Voinko lähettää kirjoituksesi rikospoliisiin? Harvoin saa nähdäkseen noin puhdasta joukkomurhaajan puhetta."
Samat sulle, gubbe!
"Syvä järjettömyys on vaikuttavaa."
Samat sulle, gubbe!
"Ajatuksesi satamaan töihin menemisestä on yhtä tyhmä kuin kirjoituksesi muutenkin."
Samat sulle, gubbe!
(Kuulen korvissani, kuinka lapset pihalla huutavat toisilleen: tyhmä! tyhmä! tyhmä!...)
Olet jo pitkään puberteettisesti solvannut tällä palstallasi taiteilijoita ja heidän etujärjestöjään, ilman pidäkkeitä, käyttäen kaikkia mahdollisia kirjallisia tehokeinoja, joita sielusi syvyyksistä olet kyennyt kaivelemaan, kiro- ja haukkumasanoja säästelemättä.
En tiedä mistä vihasi meitä kohtaan kumpuaa. Teksteistäsi siihen ei rationaalista selitystä löydy. On varmasti totta, että tekijänoikeuksista löytyy kritisoitavaa (mistäpä ei löytyisi), mutta sinun kampanjoinnissasi ja kielenkäytössäsi on jotain patologista, pakkomielteenomaista.
Nyt kun - ironisesti - sovellan samaa metodia sinun "viiteryhmääsi", omaan ammattikuntaasi, louskutuksesi ja solvauksesi menettävät loputkin pidäkkeet.
En tietenkään oikeasti ole sitä mieltä, että 99% tutkimuksesta on sontaa. Se oli kirjallinen kärjistys. Oikea luku on jotain 80 ja 90:n välillä...
Oletko oikeasti sitä mieltä te yliopistokäppänät olette alhaisen ahneuden ja omanvoitonpyynnin yläpuolella? Että te olette aina liikenteessä 100% altruistisin motiivein?
Jos ette, miksi asiasta ei saisi puhua? Miksi teidän omanvoitonpyyntinne mekanismeja ei saisi yrittää tuoda päivänvaloon? Miksi ei teidän toiminnastanne saisi esittää samalla tavalla epäluuloisia kysymyksiä, kuin mitä sinä itse esität taiteilijoita koskien?
th:lle
VastaaPoista"Mutta en saisi uudistuksen jälkeen digitoida kirjaston kokoelman vanhinta ja hauraintakaan osaa"
Saisitpa.
" ja laittaa sitä nettiin yhdistettäväksi muiden laitosten kirjastojen kanssa kattavamman aineiston luomiseksi tai vaikka tiedonlouhintamenetelmien kehittämiseksi ja testaamiseksi. "
Tässäpä on se sinun pihvisi. Piraattipihvisi. Vapaan nettijakelun agitoiminen on sinun todellinen agendasi, ei mikään muu. Pyydän, älä viitsi enää jauhaa mitään "olen tieteen puolella pahaa vastaan"-tarinaa.
Tottakai saisit laittaa materiaaliin nettiin - toki se edellyttäisi että tekisit oikeuksien haltijan kanssa jonkunlaisen lisenssidiilin. Ai niin, mutta sellaisestahan ei teidän piraattisosialisoijien sovi edes keskustella...
Sekoitat ilmeisen tarkoitushakuisesti viestissäsi kaksi eri asiaa: arkiston ylläpidon (kopion valmistaminen omaan käyttöön) ja julkisen levittämisen.
Suosittelen tutustumaan tekijänoikeuslainsäädännön peruskäsitteisiin.
Pölygubbet hoitakoot arkistoinnin tieteelliseen käyttöön silloin kun se on tarpeellista. Bisnesmiehet hoitakoot julkisen levityksen.
Lukijoille varoitus: kaikki edellä kirjoitettu ei tarkoita sitä, että itse pitäisin komission ehdotusta kaikilta osin täysin ongelmattomana. Minua vain yleisesti ottaa enemmän pannuun piraattipuolueen edustajien joukkosieluisuus, heidän argumentointinsa ohuus ja ennalta-arvattavuus.
Piraatit, te olette tämän päivän taistolaisia. Kaikki maailman ilmiöt on mielestänne pakkosovitettava teidän ideologiseen hysteriaanne. Siksi en pidä teistä. Ihan periaatteesta. Vanhasta kokemuksesta.
Huhhuh. Kylläpäs tämä tyhjäntoimittajien kansainvälinen salaliitto, eli joku proffajengi, onnistui kirvoittamaan mielipiteitä. Suuresti ihmettelen, ettei kukaan tarttunut homeopatiaan ja iirisdiagnostiikkaan, niihinhän tämänlaatuinen maailmankatsomuskeskustelu tavallisesti johtaa. Hyvää Pyhäinpäivää kaikille, ja muistakaapa sitten ottaa tarpeeksi verenpainelääkettä, relaksantteja ja anksiolyyttejä.
VastaaPoista@jarmom: Valitettavasti kuulopuhe ei ole faktaa. Voin minäkin "sanoa" haastatelleeni kolmeatuhatta ihmistä, mutta tieteessä kuitenkin vaaditaan sitä, että menetelmät ja tulokset julkistetaan ja alistetaan kriittiselle tarkastelulle. Muuten niillä ei yksinkertaisesti ole todistusarvoa.
VastaaPoistaYleisesti ottaen väitteen esittäjällä on todistustaakka. Sitä ei voida ohittaa vain sanomalla, että "kyllä sä osaat itsekin laskea." Voisitko ystävällisesti valistaa minua ja kirjoittaa omat laskelmasi auki, tai laittaa linkin tutkimukseesi, jossa olet julkaissut omat tutkimustuloksesi? Asiasta nimittäin puuttuu tutkimustietoa, ja osittain juuri siksi täälläkin huudellaan ihan mutu-tuntumien pohjalta. Mikä on siis aivan typerää ja sotkee vain turhaan keskustelua.
Omat laskelmani ovat ihan vapaasti arvosteltavissa - siksihän ne on tuossa julkisesti esillä -, mutta perustelut on oltava.
Yleensä olen valmis olemaan mieluummin herrasmiesten kanssa väärässä kuin roska väen kanssa oikeassa, mutta tämän kerran voisin oiketa tavoistani, ja olla herrasmiesten kanssa oikeassa.
VastaaPoistaPOMille:
VastaaPoistaLaitapa jokin sähköpostiosoite, saat matskua.
Itse olen aina kannattanut sitä että muusikot saavat säällisen korvauksen. Siksi en aiemmin kopioinut musiikkia. Mutta kun Suomen uusi tekijänoikeuslaki juntattiin läpi unohtaen täysin kuluttajan näkökulma, lopetin äänilevyjen ostamisen. Moraalinen sopimus raukesi sinä päivänä ja tilalle tuli levy-yhtiöiden ahneus ja mariotteina toimivat artistit. Maksavan asiakkaan kiusaaminen on huonoa bisnestä.
VastaaPoistaLevy-yhtiöiden bisnes toimi vielä, kun musiikki liikkui fyysisenä mediana ja välittäjille oli tarvetta. Vaikka internetiä on paljon hypetetty, niin kyllä se ihan oikeasti pistää intermediaattorit tiukille.
Kyseessä on klassinen innovaattorin dilemma. Ympäristö muuttuu mahdollistaen puoli-ilmaisen kilpailun vanhoja toimijoita vataan. Niiden kulurakenne on raskas. Iso firma ei kykene muuttumaan kilpailijaksi, koska sen pitäisi kannibalisoida omaa bisnestään. Mutta ei ole EU:n tehtävä tekohengittää kuolevaa bisnestä. Ei varsinkaan estämällä kilpailua.
Musiikin tarjota on nykyään laajaa, eikä musiikin välittämisestä voi enää pyytää kuin murto-osan aiemmasta hinnasta, vrt. last.fm. Ei se täysin nollaan mene, koska piratismi on kuitenkin lopulta vaivalloista ja ihmiset ovat laiskoja.
Olisi muuten kiva tietää JarmoM:n kytkökset.
Jar Mom:
VastaaPoistaNoin 70 prosenttia jättää musiikkilevyn ostamatta kaupasta JA OLISIVAT sen muutoin ostaneet elleivät olisi sitä "laittomasti" imuroineet.
Mistä meillä on sinun sanasi. Väität, että keskimääräinen tiedostonjakaja olisi ostanut kaikki lataamansa teokset, huolimatta siitä että hän lataa enemmän tavaraa kuin mitä hänellä olisi edes varaa ostaa?
Uskottavaa.
Kokonaismyynti vähenee, mutta ei niin paljoa näkyvästi, koska uutta sukupolvea pukkaa musiikkimaailmaan musiikkia ostamaan.
Ai että tiedostonjakaminen vähentää myyntiä, mutta kokonaismyynnin lasku ei näy niin selkeästi, koska aktiivisimpia tiedostonjakajia olevien sukupolvien suhteellinen osuus kasvaa? Selevä.
On kaikenlaisia kyselyjä. Järjestöt, yliopistot ja tutkijat tekevät nettikyselyjä ja yleensä niitä markkinoidaan vastattavaksi juuri niille piireille, joita aihe koskettaa samalla mielipiteellä kuin mitä kyselyn tekijällä on.
Läheskään kaikki tutkimukset aiheesta eivät perustu kyselyihin, vaan niissä on myös suoraan vertailtu esim. latauksen määriä ja myyntitilastoja. Tutustutaan niihin asioihin joita kritisoidaan ennen kuin sanotaan mitään.
Kirjoitinpa muuten erillisen blogauksena vastauksena hupsuihin väitteihisi. (Löytyy "linkit tähän tekstiin"-kohdasta, se "peruskäsitteitä"-niminen.)
Mikolle:
VastaaPoistaJarMomilla ei ole mitään kytköksiä puoleen tai toiseen tässä asiassa. Vain typerykset vetävät natsikortin esiin keskusteluissa ollessaan toista mieltä keskustelijan kanssa. Itselläni oli joskus teran verran musiikkia, tuolloin laillisia, ladattuna ja kuitenkin ostin kaikki suosikki-cd:ni kaupasta.
Sotala: Vääristelet sanojani. Tiedän tasan tarkkaan ettei kukaan laittomia teoksia lataava olisi ostanut KAIKKIA lataamiaan teoksia kaupasta.
Tarkennetaan vielä. Sata käyttäjää lataa miljoona teosta netistä. Mukana ladatuissa kullakin noin 60 musiikkicd:tä jotka ovat suosikkejaan.
OK tähän asti?
On aika selvää ettei monikaan osta uutta CD:tä kaupasta, koska laiton suosikkiCD kopsattuna levylle. Eli 100.000:sta ladatusta musiikkicd:stä jää luonnollisesti tuo 99.940 kappaletta ostamatta.
Tässä lainauksia vuonna ERÄÄSTÄ tekemästäni "tutkimuksesta"
(HUOM. vaikutus CD-levyn ostamiseen muuttui huomattavasti perään seuranneessa tarkennetussa kyselyssä.
Tämä kysely koski 42.000 suomalaista AKTIIVISTA tiedostonjakajaa, eli ei koskenut pelkkiä tiedostojen imuroijia):
Suurin osa vastanneista (41 %) oli sitä mieltä, ettei tiedostonvaihdolla ole vaikutusta CD-levyjen ostamiseen. 38 % uskoi
sen vähentävän ostamista ja 21 % oli jopa sitä mieltä, että se lisää myyntiä.
- Vastaajat, joiden mielestä imurointi vähentää CD-levyjen ostamista ja jotka ostaisivat aina CD-levyn, elleivät voisi
imuroida sitä, ovat imuroineet musiikkia viimeisen vuoden aikana 116 levyllistä musiikkia.
- Vastaajat, joiden mielestä imurointi vähentää CD-levyjen ostamista ovat imuroineet vuoden aikana 156 levyllistä
musiikkia.
- Vastaajat jotka ostaisivat aina alkuperäisen CD-levyn, elleivät voisi imuroida sitä, ovat vuoden aikana imuroineet 125
levyllistä musiikkia.
...
12. Paljonko dataa jaettuna/vastaaja:
Musiikkia 155 CD x 42 000 = 6.510.000 CD-levyllistä
Elokuvia 26 kpl x 42 000 = 1.092.000 elokuvaa
Tietokoneohj. 10 kpl x 42 000 = 420.000 tietokoneohjelm
PC-pelejä 7 kpl x 42 000 = 294.000 pc-peliä
Muita pelejä 10 kpl x 42 000 = 420.000 muuta peliä.
...
13. Paljonko imuroinut vuoden sisällä:
Musiikkia 125 CD x 42 000 = 5.250.000 musiikki-CD:tä
Elokuvia 52 kpl x 42 000 = 2.184.000 elokuvaa
Tietokoneohj. 24 kpl x 42 000 = 1.008.000 tietokoneohjelma
PC-pelejä 16 kpl x 42 000 = 672.000 PC-peliä
Muita pelejä 28 kpl x 42 000 = 1.176.000 muita pelejä
...
14. Montako itse tallennettua CD/DVD-levyä omistaa:
Musiikkia 44 CD x 42 000 = 1.848.000 musiikki-CD:tä Vuodessa 924.000
Elokuvia 34 kpl x 42 000 = 1.428.000 elokuvaa Vuodessa 714.000
Tietokoneohj. 12 kpl x 42 000 = 504.000 tietokoneohjelmaa Vuodessa 252.000
PC-pelejä 23 kpl x 42 000 = 966.000 PC-peliä Vuodessa 483.000
Muita pelejä 5 kpl x 42 000 = 210.000 muita pelejä Vuodessa 105.000
...
15. Montako CD/DVD-levyjä olet kopioinut ystävillesi:
Musiikkia 26 CD x 42 000 = 1.090.200 Vuodessa 545.000
Elokuvia 8 kpl x 42 000 = 336.000 Vuodessa 168.000
Tietokoneohj. 6 kpl x 42 000 = 252.000 Vuodessa 126.000
PC-pelejä 10 kpl x 42 000 = 420.000 Vuodessa 210.000
Muita pelejä 6 kpl x 42 000 = 252.000 Vuodessa 126.000
Tiedostojen kopiointi ystäville tapahtuu lähes aina ystävien pyynnöstä ja perustuu ystävien toiveisiin. Vastauksissa
mainitut määrät käsittävät niin alkuperäiset kaupasta ostetut, kuin netistä imuroidut CD-levyjen kopiot.
Kyselyn perusteella noin 60 prosenttia ystäville kopioidusta materiaalista ostettaisiin kaupasta, ellei sitä saisi
kopioituna ystäviltä.
...
Kerropas Sotala mistä muka joku tutkimus olisi saanut tietoonsa esmes dc-hubien jakomäärät? No, ei mistään sillä saisin siitä ensimmäisten joukossa tiedon. Itselläni on näitä tutkimuksia riittävän paljon tehtyinä lähes vuoden välein ja jotka ovat vielä erikseen tarkastetut monesta lähteestä...
Eräs mukava piirre vastauksissa on ip-numeroiden seuraaminen juuri kysymyksessä "ostaisiko levyn kaupasta, jos sitä ei voisi netistä imuroida". Ensimmäisessä kyselyssä vastaaja ilmoittaa että ostaisi levyn joka tapauksessa, mutta pienemmälle piirille tehdyssä kyselyssä vastaa ettei tietenkään ostaisi. Että sellaista.
En myöskään, eikä kukaan muukaan, osaa kertoa mitä latausten määrä ja myyntiluvut kertoisivat jostakin. Itse ole lähes päivittäin seurannut näitä asioita kauemmin kuin kukaan muu Suomessa, joten uskoakseni käytössäni ovat kaikki maailmassa julkaistut materiaalit ja tutkimustulokset "nettipiratismista", joten se siitä tutustumisen_tarpeesta.
Vielä naurettavampi oli tuo asiasta tehty blogi-kirjoitus. Toivottavasti katsoin väärää blogia.
Sotalalle vielä:
VastaaPoistaNykyisin puhuttaessa, kuten itse: "Noin 70 prosenttia jättää musiikkilevyn ostamatta kaupasta JA OLISIVAT sen muutoin ostaneet elleivät olisi sitä "laittomasti" imuroineet.
Tarkoitetaan nykyisin luonnollisesti vain sitä osuutta musiikista, jonka muutoin olisi kaupasta ostanut. Ei siis latausten kokonaismäärää.
Eräässä kyselyssäni kysyttiin kuinka monta laillista musiikkiCD:tä henkilö omistaa. Vastausten keskiarvo oli 54 kappaletta.
Tämä eriteltynä: 8 kappaletta kaupasta itse ostettua tai lahjaksi saatua. 20 kappaletta kirjaston tai kaverin cd:ltä kopioitua. 26 kappaletta ennen lainmuutosta itse netistä ladattuna.
Ja toiseen kysymykseen kuinka monta musiikkiCD:tä on netistä laittomasti ladannut vuoden aikana. Vastaus 127 kappaletta.
Ja montako olisi näistä kaupasta ostanut vuoden aikana, ellei omistaisi laitonta kopiota. Vastaus 6 kappaletta.
Ja kysymys montako musiikkiCD:tä on kaupasta vuoden aikana ostanut, johon vastaus: keskimäärin 0,6 kappaletta.
Ja vastaus edelliseen kompakysymysten jälkeen, tilasto kertoo että vain 1 kahdestakymmenestäkahdeksasta olisi ostanut musiikkiCD:n kaupasta ellei olisi sitä netin kautta ladattuna saanut+ystävät+kirjastot.
Kysely koski 3.200 suomalaista käyttäjää.
JarMom:
VastaaPoistaTuota... joo. Olet tehnyt yksityisiä tutkimuksia joista kukaan muu ei ole koskaan kuullutkaan, ja joihin on saatu monta kertaa enemmän vastaajia kuin yhteenkään Suomessa tehtyyn vertaisverkkoaiheiseen kyselytutkimukseen? Vertailun vuoksi, esim. HIITin vertaisverkkotutkimus keräsi 6000 vastaajaa, ja sitä mainostettiin niin Digitodayn, Taloussanomien kuin Mikrobitinkin verkkopalveluissa ja arvottiin vastaajien kesken puhelimia. 42 000 vastaajaa ei sitä paitsi olisi vain suurin suomalainen vertaisverkkokysely ikinä, vaan yksi massiivisimpia Suomessa koskaan toteutettuja kyselyitä ylipäätään.
En oikein jaksa suhtautua tuloksiisi kovin vakavasti.
Sotalalle:
VastaaPoistaTuota... joo. Olet tehnyt yksityisiä tutkimuksia joista kukaan muu ei ole koskaan kuullutkaan, ja joihin on saatu monta kertaa enemmän vastaajia kuin yhteenkään Suomessa tehtyyn...
Herranen aika hyvä mies. Kun et osaa vastata kysymyksiin, siirryt syyttäjäksi.
Eräs kyselyni, jossa kysyttiin pelkästään vertaisverkkoilijoita, ei siis kaikilta käyttäjiltä, julkaistiin (yhteenveto) useammassa mediassa Suomessa ja muistaakseni mm. Teosto otti se sivustolleen kokonaisuudessaan. Käänsin senkin myös englanniksi.
Osa mainitsemistani kyselyistä on tehty pyynnöstä, tiettyjen tahojen omaan käyttöön ja niistä ainakin kolme on tietyssä tarkoituksessa tiettyjen yliopistojen käytössä tietyin säännöin ulkomailla.
Nämä olen tehnyt työni ulkopuolella vapaa-aikoinani.
HIITin vertaisverkkotutkimukseen en ota kantaa, koska se ei mielestäni ollut varsinainen tutkimus ja siihen vastasi useita samoja henkilöitä useampaan kertaan.
Vastaapa esittämiini kysymyksiin, äläkä aja keskustelua syrjäpoluille.
Sotalalle:
VastaaPoistaPalkinnot unohtuivat. Joissain p2p-kyselyissä en ole jakanut "palkintoja" lainkaan. Joissain on ollut tietokone, emolevyjä, kiintolevyjä, musiikkiCD:tä, DVD-elokuvia ja muuta vastaavaa palkintona. Omasta pussista olen palkinnot maksanut, jotain 4000 euroa vuosien aikana..
Se, että "Kysely koski 42.000 käyttäjää" on eri asia jos olisin kirjoittanut "Kyselyä varten haastateltiin..."
Sotalalle vielä:
VastaaPoistaPahus kun taas jäi rivejä pois tekstistä. No joo.
Itseni ei tarvinnut mainostaa kyselyjäni julkisesti oikeastaan missään. Hublist.org oli hyvä paikka mainostaa ja luonnollisesti kaikki DC-hubit erikseen, puhumattakaan joistain torrent-sivustoista mm. Finreactor jne.
Näin vältyttiin aiheettomilta osallistujilta, kun haluttiin vastaukset suoraan tiedostojakajilta, eikä suurelta yleisöltä, joista iso osa vastaa huvikseen mitä sattuu ja tavalla jonka kyselyn tekijä on aiemmin julkituonut, tai ihan palkinnon toivossa.
Lisäksi suurin pointti vastaavissa kyselyissä pitäisi olla siinä, ettei yhdestä ip-numerosta voi vastata kuin kerran kyselyyn.
Yrittäjiä on nimittäin monenlaisia ja em. keino hieman rajoittaa näitä kyselyihin vastanneita tietystä syystä.
Näistä on naureskeltu hyvinkin paljon onnistuneista "huijauksista" eri yhteisöissä.
Itse olen sitä mieltä että TEKIJÄLLE pitäisi antaa korvaus tekemästään työstä, nyt nuo monikaupalliset yhtiöt vievät heidän rahat... Useinmiten artistit yms. eivät edes tajua tätä!
VastaaPoistaJos mietitään vaikka VHS elokuvan ja DVD elokuvan hintaa (no, VHS nauhoja ei enää saa, mutta kun vielä sai).
VHS maksoi noin 15e kun sama DVD maksoi 20e. Tästä ollaan varmaan samaa mieltä?
No VHS nauhat NAUHOITETTIIN, DVD prässättiin. Samassa ajassa saatiin PALJON enemmän HALVEMPIA levyjä. Varastohukka on pienempi kun samoja levyjä voitiin myydä koko pohjoismaissa, vaihdettiin vain kannet... VHS nauhat olivat hardkoodatun tekstityksen takia maakohtaisia.
Tästä vielä samaa mieltä?
No entäs tekijät? Saivatko he siis 5e isommat korvaukset DVD-myynnistä, kun VHS-myynnistä?
Eipä tainneet, eiköhän heille tilitetty myytyjen elokuvamäärien mukaan, ei myydyn median mukaan... Kuka siis tienaa säätöstä?
No sama juttu on NYT nähtävissä Musiikkimyynnissä. CD-levy maksaa kaupassa 20e, ja sama 20 kappaletta sisältävä levy iTunesissa 20e.
iTunesissa puuttuu logistiikka, painamiskulut yms. Säästöä tulee PALJON.. Ja artistithan saavat nettimyynnistä vähän enemmän hilloa leivän päälle, eikö? Hmm.. tai sitten ei. Taas artisteille maksetaan myytyjen levyjen perusteella.
Joo, myönnän että ARVAAN tämän, en ole artisti enkä elokuvien tekijä. Toivottavasti OLEN väärässä, kertokaa jos olen!
Sinä päivänä kun nuo Gramexit, Teostot ja levy-yhtiöt ajattelevat OMAN etunsa sijaan artistien ja kuluttajien etuja niin alan minäkin ajattelmaan myös heitä.
Nyt näen heidät ahneina pask** jotka ryöstävät matti meikäläisiltä jotka eivät ymmärrä asioita.
Ja kyllä, olen ostanut DVD-elokuvia (paljon), CD-musiikkia ja nykyisin iTunesista nettimusaa.
Mutta silti tuntuu turhauttavalta maksaa hyvästä tuotteesta kun tietää että tekijä saa vain pienen murto-osan siitä minkä haluaisin hänelle antaa.
Jarmo Mäkelän tutkimus elokuvien lataamisesta vertaisverkoista
VastaaPoistaVertaisverkko-ohjelmien käyttö räjähtänyt Suomess
Vertaisverkko-ohjelmien käyttö räjähtänyt Suomessa
TTVK käynnistää valistuskampanjan suomalaisille vertaisverkon käyttäjille
Jarmo Mäkelä: Yli 120 000 suomalaista nettirikollista
Nyymiölle:
VastaaPoistaOisit nyt sentään vaivautunut etsimään myös englanninkieliset sepustukset, vai tuottiko nimen tietäminen hankaluuksia =)
Sami-Pekka Hallikas:
VastaaPoistaJep, lähelle oikeaa osut.
Sama juttu kirjakustantamisessa. Ahneet kustantajat jättävät kirjailijat lähes näppejään nuolemaan.
Uutisissa mainittiin suomalaisten kynäilijöiden joutuvan elannokseen harrastamaan muitakin ammatteja. Jos nyt kirjoittamista edes ammatiksi voi kutsua. Ei mielestäni.
Otetaan esimerkki. Eilen aloitin Dickensin David Copperfieldin lukemisen jostain syystä. Sivuja pokkarissa 737. Ja pientä tekstiä harvalla kirjainvälillä.
Vertaillaan sitä vaikka Tervon romaaniin joka kirjoitettu helvetin isoilla kirjaimilla Kekkoselle suurella kirjainvälillä.
No, Tervolle pitäisi maksaa komissiota kirjasta 30 kertaa vähemmän kuin Dickensille.
Nyt olisi jonkin kansalaisjärjestön aika vaatia kirjailijoiden teokset nettiin vapaasti ja laittomasti ladattaviksi, koska se kasvattaa kirjamyyntiä ja kansalaiset lukisivat tällöin muutakin kirjallisuutta. Ja kun myynti lisääntyy niin kirjailijoiden tulotkin kasvavat.
Tietenkään kyseiseen kansalaisjärjestöön ei kuulu yhtään kirjailijaa, vaan lakimiehet ja yliopistoväki päättää, masinoi ja manipuloi asiat niin että pahuus löytyy kustantajista.
Suurin syy tähän on, etteivät kirjailijaperkeleet ole osanneet hyödyntää Internetiä, jossa voisivat julkaista kirjansa ilmaiseksi ja tienata samalla hurjia summia.
JarMom:
VastaaPoistaNöyrin anteeksipyyntöni - noiden linkkien perusteella taisin tuomita vähän turhan nopeasti. Netissä törmää jatkuvasti kaikenlaisiin roskanpuhujiin, ja kun ilman tukea alettiin puhua niin massiivisista tutkimuksista kuin puhuit, niin helposti sitä hyppäsi johtopäätöksiin. Väitteitään kannattaa tukea linkeillä jos jotain isompaa sanoo. :)
Ei jotain noiden tutkimusten aineistoista olisi saatavilla tarkemmin tutkittavaksi? Niitä on vaikea kommentoida irrallisina.
Kerropas Sotala mistä muka joku tutkimus olisi saanut tietoonsa esmes dc-hubien jakomäärät?
Esim. Oberholzer & Strumpf (2004, 2007) saivat tutkimukseensa tiedot ylläpitämällä kahta OpenNap-palvelinta 17 viikon ajan ja analysoimalla näiden lokitiedostoja; tämän datan edustavuus tarkistettiin vertaamalla sitä KaZaA-verkossa suoritettuihin hakuihin, Big Champagne-palvelun tilastoihin sekä Expand Networks-yhtiön p2p-liikenteen cachetuksella keräämiin tietoihin. Blackburn (2004) taas pohjasi analyysinsä Big Champagnen tilastoihin. Muutamana esimerkkinä. DC-hubejen jakomääriä ei myönnettävästi ole (tietääkseni) juuri analysoitu.
Sotalalle:
VastaaPoistaEsim. Oberholzer & Strumpf (2004, 2007) saivat tutkimukseensa tiedot ylläpitämällä kahta OpenNap-palvelinta 17
Jepjep. Nollatutkimusta, joka päätelmä perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Valitettavasti millään ei pystytä erottelemaan musiikinjakoa nettiliikenteen osuudesta.
Itselläni oli joskus käytössä miljoonien käyttäjien logit, joista pystyi tarkasti, jopa kappaleen nimellä, erittelemään mm. elokuvat, musiikkiteokset, pelit, ohjelmat jne...
ad don jusa
VastaaPoista"Työmies on palkkansa ansainnut, on se perkele niin."
Ei se kyllä ole noin. Ostaja on kaukana runonlaulajan pirtistä. Banaanistakin vain 5 % päätyy alkutuottajalle.
No juuri immateriaalioikeuksia olen ihmetellyt, asiasta sen enempää ymmärtämättä kun en ole lainoppinut ja oma sisällöntuottamiseni on kertakorvausluontoista työtä. Menin jopa väittämään ettei kopioiminen ole varastamista, koska varastaessa jää tyhjä paikka kaupan hyllyyn.
VastaaPoistaJos sopii, niin kutsuisin professorismiehen kommentoimaan.
mita olin etsimassa, kiitos
VastaaPoistaoppineet paljon
VastaaPoistamiksi ei:)
VastaaPoista