Aporia

(Kuva Wikipedia)

”House ” (House, M.D. – MTV3) on minustakin nyt televisiosarjoista paras ja kukaties, kuten väitetään, yksi kaikkien aikojen parhaista.

Syyskesällä oli tilaisuus nähdä Hugh Laurie ensin Wodehousen Bertie Woosterina ja sitten tohtori Housena, kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Molemmat roolit osoittivat, käyttääksemme samaa differentiaalidiagnoosia kuin tohtori House, että Lauriella on loistokkaan näyttelijän tunnuksista kovin monta.

Hän näyttelee enemmän silmillään kuin kasvoillaan, näyttelee käsillään ja jaloillaan, hänellä on silmänkääntäjän tasoinen ajoitus, akrobaatin lihaksiston hallinta eli vaikeatkin asiat näyttävät helpoilta, ja taito laukoa tappavia repliikkejä kuin lasertähtäimen takana kyyhöttävä tarkka-ampuja.

Ohjaajat ovat hienoja ja leikkaus upea.

Olen mankunut monta kertaa television ihmisille, että tehtäisiin se kulloinenkin haastattelu vaikka Ylen käytävässä kävellen ja keskustellen, ja aina se on sivuutettu olan kohautuksella. Taitaa olla teknisesti hiukan hankala keino, koska sitä näkee näytelmäelokuvissakin aika vähän.

Housen joukko on koko ajan menossa tai tulossa. Nopea keskustelu nopeassa liikkeessä lisää elokuvan liikkeen ja tapahtumisen tuntua.

Epäilen että useimmin toistuva kuva on otettu suoraan Peckinpahin Hurjasta joukosta. Se sopisi nimenäkin hyvin. Se sopisi päähenkilöön – Peckinpahilla ja nyt Housessa katsoja ei saa selvää, onko päähenkilö ”hyvä” vai ”paha” eli saippuaoopperan mustavalkoinen lukutapa on tehty mahdottomaksi. House sekä vihaa ihmisiä että ei vihaa ja kohtelee oppilaitaan huonosti ja ei kohtele.

Kävelevän ryhmän kuvaus on tehty usein Peckinpahin tekniikalla: kamera ajaa takaperin dollylla ja samaan aikaan obejtiivi zoomaa sisään. Välimatka pysyy samana mutta liika syvyysterävyys on poissa ja henkilöt ikään kuin irtoavat taustastaan.

Upeaa!

Sitä en ymmärrä, että kun monen muun ohella Digg todistaa jatkuvasti ja laajasti, että aikamme johtava ongelma (Yhdysvalloissa) on ihmisten yleinen typeryys ja siihen liittyen vihamielisyys fiksuutta kohtaan, tämä televisiosarja on niin suosittu – kolmanneksi suosituin kaikista – ja niin palkittu.

Sarja näet on aidosti vaativa. Ainakin DVD:llä olevien varhaisten jaksojen suomentajalle se on selvästi liian vaikea, mutta kyllä paatunutkin katsoja putoaa helposti rattailta, kun puheet ja teot kulkevat kolmessa kerroksessa eri suuntiin.

Verkosta löydätte runsaasti aineistoa mm. Housen yhteydestä Sherlock Holmesiin ja monia muita mielenkiintoisia asioita.

= = =

Kun kirjoitin tuohon ylhäälle ”kamera”, en voi olla lisäämättä, että Panasonic on mahdollisesti räjäyttänyt pankin. Uusi DMC-G1 (ei vielä Suomessa) on SLR ei peiliheijastuskamera, josta on poistettu peili. Kuulostaa nerokkaalta oivallukselta.

Tosin – katselin dpreview’n verkkopaikalta Canonin kalliimman rahvaankameran (EOS 5D Mark II) yli 20 megapikselin ja täyden kennon kuvallista jälkeä.

Niiinsanotusti puhuu puolestaan.