Sivun näyttöjä yhteensä

6. lokakuuta 2008

Aporia



(Kuva Wikipedia)

”House ” (House, M.D. – MTV3) on minustakin nyt televisiosarjoista paras ja kukaties, kuten väitetään, yksi kaikkien aikojen parhaista.

Syyskesällä oli tilaisuus nähdä Hugh Laurie ensin Wodehousen Bertie Woosterina ja sitten tohtori Housena, kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Molemmat roolit osoittivat, käyttääksemme samaa differentiaalidiagnoosia kuin tohtori House, että Lauriella on loistokkaan näyttelijän tunnuksista kovin monta.

Hän näyttelee enemmän silmillään kuin kasvoillaan, näyttelee käsillään ja jaloillaan, hänellä on silmänkääntäjän tasoinen ajoitus, akrobaatin lihaksiston hallinta eli vaikeatkin asiat näyttävät helpoilta, ja taito laukoa tappavia repliikkejä kuin lasertähtäimen takana kyyhöttävä tarkka-ampuja.

Ohjaajat ovat hienoja ja leikkaus upea.

Olen mankunut monta kertaa television ihmisille, että tehtäisiin se kulloinenkin haastattelu vaikka Ylen käytävässä kävellen ja keskustellen, ja aina se on sivuutettu olan kohautuksella. Taitaa olla teknisesti hiukan hankala keino, koska sitä näkee näytelmäelokuvissakin aika vähän.

Housen joukko on koko ajan menossa tai tulossa. Nopea keskustelu nopeassa liikkeessä lisää elokuvan liikkeen ja tapahtumisen tuntua.

Epäilen että useimmin toistuva kuva on otettu suoraan Peckinpahin Hurjasta joukosta. Se sopisi nimenäkin hyvin. Se sopisi päähenkilöön – Peckinpahilla ja nyt Housessa katsoja ei saa selvää, onko päähenkilö ”hyvä” vai ”paha” eli saippuaoopperan mustavalkoinen lukutapa on tehty mahdottomaksi. House sekä vihaa ihmisiä että ei vihaa ja kohtelee oppilaitaan huonosti ja ei kohtele.

Kävelevän ryhmän kuvaus on tehty usein Peckinpahin tekniikalla: kamera ajaa takaperin dollylla ja samaan aikaan obejtiivi zoomaa sisään. Välimatka pysyy samana mutta liika syvyysterävyys on poissa ja henkilöt ikään kuin irtoavat taustastaan.

Upeaa!

Sitä en ymmärrä, että kun monen muun ohella Digg todistaa jatkuvasti ja laajasti, että aikamme johtava ongelma (Yhdysvalloissa) on ihmisten yleinen typeryys ja siihen liittyen vihamielisyys fiksuutta kohtaan, tämä televisiosarja on niin suosittu – kolmanneksi suosituin kaikista – ja niin palkittu.

Sarja näet on aidosti vaativa. Ainakin DVD:llä olevien varhaisten jaksojen suomentajalle se on selvästi liian vaikea, mutta kyllä paatunutkin katsoja putoaa helposti rattailta, kun puheet ja teot kulkevat kolmessa kerroksessa eri suuntiin.

Verkosta löydätte runsaasti aineistoa mm. Housen yhteydestä Sherlock Holmesiin ja monia muita mielenkiintoisia asioita.

= = =

Kun kirjoitin tuohon ylhäälle ”kamera”, en voi olla lisäämättä, että Panasonic on mahdollisesti räjäyttänyt pankin. Uusi DMC-G1 (ei vielä Suomessa) on SLR ei peiliheijastuskamera, josta on poistettu peili. Kuulostaa nerokkaalta oivallukselta.

Tosin – katselin dpreview’n verkkopaikalta Canonin kalliimman rahvaankameran (EOS 5D Mark II) yli 20 megapikselin ja täyden kennon kuvallista jälkeä.

Niiinsanotusti puhuu puolestaan.

32 kommenttia:

  1. Minun suosikkisarjani on puolestaan jo toisella uusintakierroksella oleva Fitz ratkaisee. Englantilainen sarja on tehty 1990-luvun alkupuolella, mutta toimii mielestäni edelleenkin loistavasti. Onko Fitz Kemppiselle tuttu? Jos on, niin olisi mielenkiintoista lukea mielipiteesi Fitzistä...
    (Housea en ole ehtinyt itse seurata...)

    VastaaPoista
  2. Mediasta tuli mieleen ainakin nämä jutut;

    1.
    http://www.impactlab.com/2008/06/11/introducing-the-iphone-video-projector/

    ................................................................................

    2.
    "Lumikissa on joitakin asioita, jotka nolostuttavat rajusti, kun näen ne nyt", "Nenänvarsi suorastaan vaeltaa pitkin Lumikin kasvoja. Ja prinssi tärisee kuin halvauksen kourissa." Walt Disney

    Studio oli vajonnut vuoteen 1943 mennessä yhä syvemmälle sodan rämeeseen, ja siitä oli tullut pikemminkin puolustusvoimien tehdas kuin elokuvastudio. Yhdeksänkymmentäneljä prosenttia tuotannosta meni hallitukselle......

    Neal Gabler Walt Disney Amerikkalaisuuden ikoni WSOY 2008, jonka ostin Akateemisesta lauantaina.

    ................................................................................

    Kyse on siis edelleen siitä eläytymisestä, että eläytyy myös siihen mitä kirjallisuus on, eikä pelkästään siihen mitä elämä on.

    "But even the president of the United States
    Sometimes must have
    To stand naked." Bob Dylan

    Siis juuri niin päin. Palvella mielikuvitusta. Ja siitä tuleekin mieleen, että voiko hulluudella osoittaa oikeaa kiintymystä.

    että ehkä voi...

    "How simple the writing of literature would be if it were only necessary to write in another way what has been well written. It is because we have had such great writers in the past that a writer is driven far out past where he can go, out to where no one can help him." Ernest Hemingway

    _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

    3.

    Eli toi Nobel jaetaan - oliko se nyt - ensi torstaina. Joku n-i-i-s-t-ä sanoi, ettei USA:ssa kirjoiteta tarpeeksi hyvin ja se tarkoitti siis tällä kertaa kirjailijoita. No ehkä ei, mutta mä en kyllä erityisemmin innostu näistä maitomainoksista, ne ei tavoita jutuillaan mua lainkaan. Ne ei ole edes tossa kaukoputken kantaman päässä, ne on paljon kauempana, vaikka ei kai tää suinkaan ole sieltä parhaimmasta päästä:

    http://www.youtube.com/watch?v=sWJ-iXr3cmI

    Tästä mä taas pidän jonkun verran.

    "i'd say that these alter egos represent rather how WE see Dylan or how WE would like him to be,our reflection on him from how he described himself (in his works or whatever). it relates to every artist in general. this movie is brilliant!it defines the indefinable-the dissonance between the actual intention of the author and the reception of his public."

    http://www.youtube.com/watch?v=2N2wpxDfa8Y&feature=related

    VastaaPoista
  3. Megapixeleistä tuli mieleen että taisin täällä Kemppiselläkin kehuskella kesän kynnyksellä superhyvää uutta100 Megan laajakaistaani.

    Nythän tasavallan hallituskin on rientänyt lupaamaan samanlaisen koko kansalle!

    VastaaPoista
  4. Vaatturina ihastelen Jeevesin ja mm. Hercule Poirotin puvustusta.

    Kun sitten olen itse sekä opettanut historiaa ja koulutukseltani vaatturi, katson sitten sarjojakin tämän läpi. En muista koskaan saaneeni brittisarjaa kiinni mistään dramaattisesta puvustuksen virheestä, mutta amerikkalaisissa voi samassa kohtauksessakin olla gotiikkaa, renessanssia ja barokkia. Olen nähnyt senkin, että barokki palatsin edessä tepastelee haarniskoituja ritareita.

    En tiedä miten nykyään, mutta ainakin vielä 90-luvun lopussa britti-televisiolle puvustavan ompelimon johtaja revitytti puvun auki, kun se oli ommeltu väärällä tikillä.

    Ompelijan ihmeteltyä oli näytetty kahta pukua filmattuna; kun sauma oli tehty niin kuin se tehtiin ennen 1860-luvua, puku oikeasti näytti erillaiselta kuin modernilla nurjan puolen ketjupistolla tehty.

    Televisiossa pyörinyt Tudors sarja on sitten taas aivan kamala. Haarniska on puettu päälle väärin, jätetty pois sellaisia osia, joita ilman ei kerta kaikkiaan voi taistellla. Sormuksissa näkee istutuksia, jotka ovat 1700-luvulta ja hiontoja, jotka ovat 1800-luvulta. Miekan kahva saattaa olla 1200-luvun tyyliä, mutta terä 1400-luvulta. Naisten puvuissa näkee rokokoo vaikutteita, kun samassa kohtauksessa olevan miehen puvussa voi olla varhais-renesanssin tyyli.
    Aloin seuraamaan koko sarjaa innostuneena siitä, että ennakkomainonnassa huomasin kolme naista samassa kuvassa, jonka korujen tyyli oli kolmelta eri aikaudelta; ajattelin että tämän sarjan seuraaminen tulee käymään liikunnasta

    VastaaPoista
  5. Taitaa olla teknisesti hiukan hankala keino, koska sitä näkee näytelmäelokuvissakin aika vähän.

    Jep. Joko tulee uudemmantyylistä keikutuskuvaa, jota on ikävä katsoa, tai sitten pitää ottaa käyttöön dolly, jota on hankala kuljetella haastatteluihin ja jolle rakennetaan rata. Voi olla lievästi ylimitoitettua.

    Toki jo pelkällä zoomilla pääse pitkälle, mutta sitten äänitys voi muodostua ongelmaksi.

    Tiedonvälityksen kannalta lienee ihan hyväkin että ihan vain kuvataan eikä sommitella haastattelua minkään Reservoir Dogsin kohtauksen ympärille.

    VastaaPoista
  6. House oli lupaava sarja. Huonoa: lisääntyvä sadismi, vähenevä huumori, yksitotinen samojen kalliiden (tuotesijoitettujen) tai kivuliaiden hoitotoimien käyttö joka jaksossa. Hyvää: pääosan esittäjän näyttelijäntyö, kuten kirjoitit. Seuraan sarjaa edelleen, mutta surumielisenä.

    VastaaPoista
  7. En itse seuraa sarjaa, mutta Laurie on vaihtanut puheensa aksentin amerikkalaiseksi, mikä sekin on minusta vaikuttavaa. Laurien ei todellakaan voi sanoa näyttelevän koko ajan vain itseään. — Vaikka onhan sitäkin pidetty jonkinlaisena suuruuden merkkinä.

    VastaaPoista
  8. House on hyvä, mutta silti minua häiritsee siinäkin amerikkalaisten sarjojen ja leffojen helmasynti - eli ennalta-arvaamisen helppous ja kiintiöitys. (Toki Housessa vähemmän kuin monessa muussa.)

    Househan ei todellisuudessa ole ilkeä eikä ihmisvihaaja. Hän on vain olevinaan. Koska ei amerikkalaisessa sarjassa sankari voi olla muuta kuin eettisesti korkeatasoinen.

    Kiintiöittämisellä tarkoita kiintiöneekeristä alkanutta korreuktiussarjaa: kiintiöhomo, kiintiöjapsi, kiintiökinuski, kiintiölatino, kiintiövammainen.

    (Anteeksi epäkorrektiuteni, mutta "kiintiöafroamerikkalaisella" olisin sortunut samaan mistä jenkkisarjoa kritisoin.)

    Sopranosien hehkutusta en ymmärrä lainkaan. Onhan se hyvin tehty laatusarja, mutta samaa mafian romantisointia se on kuin muutkin Kummisedän jälkeläiset. Jo 60-luvun laatusarjassa Lahjomattomat mafia kuvattiin arkisemmin.

    VastaaPoista
  9. Välimatka pysyy samana mutta liika syvyysterävyys on poissa ja henkilöt ikään kuin irtoavat taustastaan.

    Jotenkin tämä kuvastaa professoriautomaattien, Seppo Koskisen ja Kari-Pekka Tiitisen lausuntoja keskeneräisessä asiassa.
    Toimittajat hakevat haastattelua ja zoomaavat sen omaan kontekstiinsa, jolloin oikeudellinen syvyysterävyys poistuu ja asia saa uuden muodon.

    Sama juttu ministereillä. Wallin kuulema oli VAIN vastannut kahteen kysymykseen, jotka kuitenkin painoksessa liitettiin manipuloivasti lehtikirjoitukseen.
    Tässä henkilö ja asiapitoisuus ikään kuin irtoavat taustastaan.
    Leikkaus on upea.

    House osaa manipuloida hyvällä ja pahalla tavalla ympäristöään, eli antaa korppua ja porkkanaa iskujen kera.
    House on lopulta oikeassa, mutta meillä professorit väärässä mediassa väärään aikaan.

    VastaaPoista
  10. Haastavia tv-sarjoja on tuotettu lukuisia 90-luvulta alkaen. HBO-yhtiö ei ole vähiten syyllinen. Siitä lähtien kun Hill Street Bluesissa kasattiin mukaan monia tarinalinjoja, yleisö on oppinut seuraamaan juttuja, jossa viittaukset voi ulottua vuosien yli. Haastavuudesta puhuttaessa en ole kohdannut Baltimoren kaupungin halkileikkausta nimeltä The Wire eli Langalla, jota Maikkari on esittänyt keskiyön tietämissä mainoksilla pilkottuna. Oikea tapa on katsoa DVD:ltä, sillä viikko jaksojen välissä tuntuu muistikapasiteetille liian pitkältä tauolta.

    VastaaPoista
  11. Kun bloginpitäjä tuntuu olevan perso televisiotaiteelle, kehotan häntä tutustumaan sarjaan nimeltä Buffy the Vampire Slayer. Amazonilta saa.

    VastaaPoista
  12. Ja minä kun olen luullut, että House on tyttöjen sarja. Seuraan sitä itse, 11-vuotiaan tyttäreni kanssa. Käsittämättömimpiä ovat kyllä ne ruumiskuvat, joista ei juuri tajua, nähdäänkö nyt kurkkua, suolta vai sydäntä, mutta jokin kammottava taudinaiheuttaja siellä selvästi etenee.

    Koska mainitset tuossa Peckinpahin "Hurjan joukon", jota en ole nähnyt mutta jota koskevan kirjoituksesi olen lukenut, epäilen, että tässä nyt vielä osin käsittelet eilistä valkoista raivoa. Ainakin kielikuvissa on väkivaltaa.

    VastaaPoista
  13. Aika hyvä tulkinta tämä tästä asiasta;

    Synnyinmaa, sen nimi, Finland... Se on sen nimi, aina ja nyt, Suomi. On tällä maalla
    menneisyytensä, aina niille porteille saakka, jo monen vuosisadan takaisille, meiltä
    suljetuille, tervatuille, raudoitetuille, lukituille porteille saakka, jonne ei ole pääsyä. Mutta siellä sen menneisyys on, siihen päivään jolloin se, nimettömänä vielä, sai nimen niin kuin maailma sai kasvonsa, kun se merestä kohosi. Niin monet portit sulkevat meiltä jo menneen, monet portit, ahtaammat ja ahtaammat, maasta matalana kohoavaan turvekotaan se tie viimein johtaa. Meillä ei siitä muistoa ole. Mutta menneet ajat muistaa synnyinmaan nimi, se ei ole sana vain. Se on muistoa siitä mitä on unohdettu, se kaikki on tähän nimeen kätketty. Se on unohdetusta rikas. Se on unohduksesta äärettömän rikas, siksi meille rakas. Synnyinmaan menneisyys on sen nimeen kiinnitetty, se ei ole lippu, joka voi taistelussa kadota, ei vaakuna, joka voi mennä pirstoiksi. Menneisyys on ollut tulta ja tuhkaa, tuhka on maahan hajonnut, viljaksi kasvanut, ja meihin tullut. Se on pyhä tuhka, ja palaa meissä se sama tuli, joka paloi satoja vuosia sitten. Se palaa meihin aina tämän nimen kautta. Unohdettu, mutta ei kadotettu on menneisyys, mennyt, mutta ei
    kadonnut. Olkoon, että menneisyyden salaiset portit ovat meiltä suljetut. Siksi ei niitä meiltä kukaan voi ottaa eikä viedä. Ne portit ja kaikki mitä niiden takana on, on tähän nimeen, sinun nimeesi, synnyinmaa, kätketty, talletettu.

    Paavo Haavikko

    ------------------------

    No entäs nyt sitten?

    VastaaPoista
  14. Anonyymiä peesaten. The Wire on mahdollisesti kaikkien aikojen paras poliisisarja. Se on maltettu pitää tiiviinä ja kausien määrä on rajattu tiukasti viiteen. Jopa se, että tapahtumapaikkana ei ole New York tai Los Angeles on kokemus. Muita aksentteja kuin noita kahta harvemmin kuulee.

    Sarjan juoni ja kertomus ovat täysin erilaisia kuin normiamerikkalaisessa hyvät-pahat-saagassa, jossa hyvä aina voittaa.

    Toivottavasti Yle, joka osti HBO-oikeudet näyttää sarjan pikaisesti alusta. Muuten pitää mennnä dvd-kauppaan. Tai menenhän muutenkin.

    VastaaPoista
  15. Jo on aikoihin eletty! Täällä intellektuelleiksi luullut tuhlaavat aikaansa ja puhuvat vakavissaan aikuisille tehdyistä saduista eli TV-sarjoista! Herra mun vereni! Tulis halla ja panisi älliä päähän.

    VastaaPoista
  16. Househan ei todellisuudessa ole ilkeä eikä ihmisvihaaja. Hän on vain olevinaan. Koska ei amerikkalaisessa sarjassa sankari voi olla muuta kuin eettisesti korkeatasoinen.

    Tästä tuleekin sitten heti mieleen Profit. Sekin tosin oli kanadalainen eikä kestänyt kuin yhden kauden.
    Saisivat uusia.

    The Wire on lievästi masentavaa katsottavaa sen vuoksi, että siinä kaikki aina kaatuu johonkin pikkujuttuun. Aikomuksiahan kyllä on aina enemmän kuin tuloksia, mutta mahtaneeko puurtamisen suhde tulokseen kuitenkaan olla ihan noin huono?

    VastaaPoista
  17. Minä taas pidän eniten Da Vincin murhatutkimuksista, joka kyllä tulee aivan tolkuttoman myöhään. Siinä on elämän makua ja hajua, kaikessa raadollisuudessaan, eikä vähiten virkanimityksissä... Pääosassa on moni muukin oman elämänsä sankari kuin temperamenttinen "koroneeri" Da Vinci. Ja tämä kaikki tapahtuu "maailman parhaimmaksi" elämisen paikaksi valitussa paikassa, Vancouverissa. Näitä juttuja ei tosin näe matkailumainoksissa.

    VastaaPoista
  18. Housea en ole katsonut samasta syystä, kuin en itseäni paljon menestyneemmän siskoni tavoin suunnannut lääketieteeseen, eli tulen veren kanssa huonosti toimeen siihen nähden että jaamme saman kehon. Sääli, sillä paitsi että sarja tiettävästi on hieno, tarjoaisi lääketiede kaikkea tavoittelemisen arvoista ilman, että tarvitsee uhrata omaa tavoitettavuuttaan perheelle samassa määrin kuin juridiikan baanalla. Sekin, että siellä ero lääkärin ja tohtorin välillä on lähes olematon. Varsinkin verrattuna sikäläisen tohtorin ja dosentin eroon.

    West Wing kai ensimmäisenä naamioi ekspositiomonologit draamaksi jakamalla sen muka-dialogiksi ja esittämällä sen loputtomana käytäväkävelynä.

    Elokuvallisen kuvailmaisun komeus yhdistyi epädramaattiseen tv-rautalankaopetukseen sarjassa Num3rot.

    Fitz ratkaisee teki 90-luvulla valtavan vaikutuksen, mutta sitten luin ettei sarjan tekemisessä ollut mukana yhtäkään rikostutkinnan tai psykologian ammattilaista. Jotain särkyi, ja pari vuotta sitten dvd:ltä uudelleen nähtynä sarjan alkuosat olivat raju pettymys.

    VastaaPoista
  19. kahtokeehan syssymmällä neloselta alkavaa mad men -ohjelmaa. se pesee housen mennen tullen.

    VastaaPoista
  20. Jussia peesaten

    Koska netissä ei mitään virallista P.H.-sivustoa liene ja täällä on hänestäkin tavattu joskus keskustella . Ja koska mieleni kieltämättä on surullinen nyt ja olihan hän pitkään minulle yhtä kuin suomalainen kirjallisuus niin en välitä kuinka hurskastelulta tämä vaikuttaa.

    Hyvästit Paavo - missä lienetkin.

    VastaaPoista
  21. Blogisi on ihan mainio, ja varsinkin lakiasioista kirjoittaessasi teksti on ajoittain varsin mukavaa ajatuksenvaihtoa.

    Näissä muun alan teksteissä, tai varsinkin jos viittaat kirjallisuuteen, teksti on sen sijaan välillä ihmeellisen muka-nokkelan makuista ja hieman pseudoälykkään oloista tahallisine ja ajoittain turhine kerroksineen.

    Ja tämän voit nyt kuitata yleiseksi typeryydeksi, joka ilmenee fiksumpiin kohdistuvana sortona.

    VastaaPoista
  22. David Simon osaa kirjoittaa! The Wire ja Homicide: Life on the Street ovat televisiotaiteen damaskiterästä. Sääli, että Fremantle onnistui sotkemaan Homiciden 1 ja 2 tuotantokauden jaksojen järjestyksen DVD-levyillä. Vielä muutama Homicide-jakso katsomatta ja sitten onkin taas vapaa lukemaan hyviä kirjoja....
    ;-)

    VastaaPoista
  23. Jussi: "No entäs nyt sitten?"

    Miten niin entäsnytsitten? Mies on mennyt manan maille, mutta hänen hienot sanansa elävät.

    Vaikka Fantastisia kertomuksia odottaa yhä hyllyssä lukijaansa. (Ellei Jussi sitten ole nostamassa Haavikkoa korvaamattomien ja kuolemattomien kirjailijoiden jalustalle.)

    Mutta mikä ihmeen puhdistaumis-/kuolonriitti oli Kirjailijaliiton palkinto??

    Olisivat antaneet rahan elävälle eivätkä kuolleelle...

    Niin ja päivän aiheeseen sen verran, että Housen kyynisyys on noussut kolmanteen potenssiin yli kaikkien karikatyyrien ja ohi tv-sarja-henkilön uskottavuuden. Vaikka House onkin se toinen "ainoa" sarja jota seuraan Fitzin ohella.

    House ja Fitz ovat muuten veljeksiä tai ainakin velikultia; niin samanlaisia ja ylivertaisia verbaalikkoja, kyynikkoja ja älykköjä.

    Sellainen minäkin tahtoisin olla, mutta tavoitan noista kolmesta ainoastaan kyynisyyden, mitä ei voi laskea minulle hengen voitoksi.

    VastaaPoista
  24. Ad Anonyymi:

    Kiitos... Kirjoittamisen taidon olennainen osa on kyky loukata hyvin erilaisia ihmisiä samanaikaisesti - ymmärrystä, sesibiliteettiä, tunteita, uskomuksia.

    VastaaPoista
  25. "Täällä intellektuelleiksi luullut tuhlaavat aikaansa ja puhuvat vakavissaan aikuisille tehdyistä saduista eli TV-sarjoista!"

    Miten niin intellektuelleiksi luullut? Erivapaudet ovat intellektuellin elämän suola. Ja erivapauksiin kuuluu mm. arvostaa ja arvostella nykyaikaista draamaa eli tv-työtä ja sarjakuvia, siinä missä näyttämötaidetta ja elokuvaa.

    Jos katsoisit ennakkoluulottomasti eri tv-sarjoja, niin huomaisit varmasti että niissä on kaikki klassisen näytelmätaiteen osat edustettuina ja antiikin perintö löytyy hieman ajattelemalla.

    En ole ihan varma, mutta jossain täytyy mennä kulttuuriraja esim. amerikkalaisten ja suomalaisten käsikirjoittajien koulutuksen kohdalla.

    Amerikkalaiset käsikirjoittajat tuntuvat hallitsevan hyvin historiallista kirjallisuutta ja tokihan maailmankielellä on julkaistu enemmän kuin suomeksi eli pohjaa on mistä ponnistaa. Se näkyy huippukirjoittajien työssä. Kilpailu sitä paitsi on niin kovaa Hollywoodissa, että mikä tahansa kura ei mene läpi.

    VastaaPoista
  26. "Mies on mennyt manan maille, mutta hänen hienot sanansa elävät."
    Kiitos, Jussi!

    Kiitos,JK, kirjoittamisen taidon luonnehdinnasta: pysähdyttävän hyvä!

    VastaaPoista
  27. Ad rienzi:
    House ei ole verellä mässäilyä.
    Kannattaa yrittää katsoa ainakin kerran. Käännät pois jos ei sovi.

    VastaaPoista
  28. Ei television sarjoja vaan seurasin Visculttia - etnografisen ja antropologisen elokuvan festaria Joensuussa viime viikonloppuna. Ihan vähän siitä.
    Catherine Mullinsin Being Innu oli inhimillisenä viestinä koskettava: "Tuhansia vuosia Innut elivät nomadeina. Vuonna 1960-luvulla hallituksen linja pakotti heidät asettumaan aloilleen ja muodostamaan yhdyskuntia Labradoriin ja Quebeciin... Nyt heidän lapsenlapsensa kertovat oman tarinansa.
    Kuusi nokkelaa ja rohkeaa nuorta kertoo montrealilaisella elokuvantekijälle addiktioista, itsemurhista, työttömyydestä ja toivottomuudesta."
    Tekijä kertoi lähteneensä liikkeelle lehtijutun vuoksi. Siinä kerrottiin lasten palaneen talon mukana, olivatko vanhemmat naapurissa kännäämässä tms.

    Ja Sylvain Vescon Where the Peuls Go antoi vastaliikkeen näkökulman merkityksestä - vai mikä se on että belgialaisen elokuvassa ihmiset olivat ylpeitä elämäntavastaan ja moderni teurastamo vakuutti lihalle käyvän hinnan. Nuori mies sanoo ettei lehmien takia puskissa öitä kyyki, vanhemmille karja ei ole vain ekomoniaa vaan status ja tarkoitus, johon ei kajota. Kuitenkin kyseessä on sama Mali, josta Elina Hirvosen päähenkilö on kotoisin.
    Hirvosen Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa kuvaa oleskeluluvattoman petipaikan
    maantien pientareella tomaattiviljelmäkasvihuoneston seinustalla Espanjassa. Pala muovia on päiväpeitto ja samalla seinät ja katto. Koukkaus ikkunattomaan maijaan ja kyyditys niin pitkälle Saharaan, että takaisin kävely ei ole todennäköistä.

    Viimeisenä nähty Ngat is Dead: Studying Mortuary traditions näytti perheensisäisen intiimin surun. Elokuva seuraa tanskalaista antropologia Ton Ottoa, joka on adoptoitu Eteläisen Tyynenmeren Balualla elävään perheeseen. Loppukommenteissa Ton Otto vastasi myös jo aiemmin heränneeseen kysymykseen, kertomalla näet että monet Balualla sairastuivat kuvausten jälkeen - esillä oleminen oli niin rankkaa. Being Innu dokumentissa Johtaja inuiitin voimakkaat sanat ja olemuksen vetoava ei-voima painuivat mieleen, menehtyi yllättäen kuvausten aikana noin 50 vuotiaana. Iiris Härmän elokuvassa Elää ja palaa saman kysymyksen herätti romaniäiti. Hänen mahdollisuutensa tulla kuulluksi pysähtyi seinään, hän rupesi kapeasti toistamaan itseään ja sitten häntä ei näkynytkään, tuli kuulema yllättäen hermoromahdus.

    Noita aitoja jäin miettimään.
    Valtaa omistavat saavat tehdä aitoja.

    VastaaPoista
  29. intellektuellikinkö sanoi...

    En ole ihan varma, mutta jossain täytyy mennä kulttuuriraja esim. amerikkalaisten ja suomalaisten käsikirjoittajien koulutuksen kohdalla.

    Voisiko raja kulkea jossakin vuoden 1809 tietämillä?

    Amerikkalaisten käsikirjoittajien läntisen historian tajulla on 2000 vuoden perspektiivi.

    Jos sen muuntaa vuorokausikelloksi, niin meidän tajuntamme on yrittänyt kuroa rakoa umpeen vasta parisen tuntia.

    Enpä ihmettelisi jos jotkut tuntevat tarvetta tuottaa sarjoja"främlingar"- tuntemusista alkaen 1809.

    VastaaPoista
  30. Marina ajan tuhlaamisesta ja pseudoälystä on tyhmää. Taisitte jäädä väärään kerrokseen.

    VastaaPoista
  31. No niin, jonkinlaisena alan miehenä nyt sitten sekä kehun että haukun amerikkalaisia käsikirjoittajia:

    "House ja Fitz ovat ... (...) ... niin samanlaisia ja ylivertaisia verbaalikkoja, kyynikkoja ja älykköjä."

    Näyttelijöistä en tiedä, mutta noiden roolien "älykkyys" syntyy käsikirjoittajien kynistä. Ja miten "äly" ilmenee: ylivertaisena muistina, kirkkaina tajuamisen hetkinä, mystisenä kykynä yhdistää hämäriä asioita... Suomalainen hiljainen viisaus ei tuolla taitaisi pärjätä.

    "Amerikkalaisten käsikirjoittajien läntisen historian tajulla on 2000 vuoden perspektiivi."

    Ohoh... eikö 150 vuotta riittäisi? En toodellakaan menisi kehumaan jenkkien historian tajulla. Britit ovat asia erikseen.

    Onko esimerkkejä?

    Minulle tulee mieleen jenkkien muinaishistoriaa käsittelevistä sarjoista vain sisialaisten tulo Amerikkaan... Leffapuolelta toki löytyy Sinuhe ja Jurassic Park.

    VastaaPoista
  32. Kolmannessa Housen tuotantokaudessa minua ottaa päähän tuo poliisi Tritter, tai oikeammin se, miten ihmiset reagoivat tähän. Koko sotkuhan johtuu siitä, että ihmiset suostuvat noin vain juttelemaan ko. poliisille.

    Juttuun liittyy oikeudellinen tieto tai tietämättömyys joka kiinnostaa minua: eivätkö amerikkalaiset - edes korkeasti koulutetut henkilöt - oikeasti tiedä, ettei USA:ssa poliisille pidä koskaan puhua ainakaan missään rikosasiassa?

    Asiaa puidaan vauhdikkaassa videoluennossa.

    VastaaPoista