Eilen sanomalehti oli erikoisen julmana tiedon salaamisesta. Ulkoministeriö ei ollut tiedottanut, vaikka olisi pitänyt.
Uutissivulla kerrottiin, että hiljainen diplomatia oli kuitenkin tehonnut.
Ulkoministeri sanoi, että jos Iranin pidättämistä suomalaisista olisi tiedotettu, lehtiin olisi voinut tulla otsikoita kidnappauksesta tai vastaavasta.
Lausunto on helppo ymmärtää, varsinkin sen, joka ei ole vakuuttunut iranilaisten joustavuudesta.
Arvaan ettei kenelläkään ollut oikein tietoa, oliko jompikumpi osapuoli menetellyt väärin. Arvaan ettei vastuullinen poliittinen taho halunnut antaa tiedotusvälineille mahdollisuutta tapahtuman nimeämiseen rikkomukseksi, virheeksi, erehdykseksi tai kansainvälisen oikeuden loukkaukseksi.
Menettelyä ei voi arvioida kattavasti lopputuloksesta käsin. Kyllä talo voi olla "väärin sammutettu", jos se on ensin kasteltu ja sitten revitty, kun tuhkakupin tyhjentäminen olisi riittänyt.
Nyt käytettävissä olevien tietojen perusteella saatiin kuitenkin esimerkki tapauksesta, jossa avoin tiedottaminen olisi ollut virhe.
Sellaisia tilanteita esiintyy, ja niihin on varauduttu myös lainsäädännössä.
Aikaisemmin viikolla iltapäivälehdeet esittivät vaatimattomampia etusivun uutisia. Toisen lehden mukaan pääministerin seurassa ollut kansanedustaja oli häiriköinyt terveyskeskuksessa. toisen mukaan hän oli saanut häirikön kimppuunsa.
Tapaus on mainitsemisen arvoinen siksi, että nyt yhden viikon kuluessa toisen kerran erimielisyyden ja mielipahan ratkaisijaksi on ilmoitettu iltapäivälehdet. Iltapäivälehdet ovat puolestaan selittäneet harrastavansa asialinjaa. Tuo toinen tapaus oli väitetty väkisinmakaaminen Pohjalaisen kyläkauppiaan asunnossa.
Tuomioistuinten määräämät rangaistukset herättävät usein tyytymättömyyttä. Iltapäivälehdistö ja muu lehdistö rangaistuksena tuntuu tehoavan yhä paremmin. Tiedotusvälineet itse yllyttävät lähettämään kuvia ja lupaavat vihjepalkkioita eli siis maksuja ilmiannoista.
Saksassa mielenosoittajat ovat ilmoittaneet saaneensa aikaan merkittävää edistystä rikkaiden maiden johtajien neuvottelussa. Toivottavasti he eivät kotiin palattuaan ryhdy vastustamaan sähköjunia kytkeytymällä ajolankoihin. Yksi mielenosoittaja ei unohda koskaan elämässään laihaa tyttöä, joka oli matkustanut Saksaan piestäväksi ja tullut Saksassa piestyksi.
Ehkäpä siitä tehdään laulu.
Huonoina aikoina - lauletaanko silloinkin?
Silloin lauletaan - huonoja lauluja.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Julkisuuden löysässä hirressä voi mennä rahat ja henki. Tough luck. Onpahan nopeaa ja halpaa.
VastaaPoistaEilisen uutiset käräjiltä eivät kiinnosta. Nehän tuntuvat vääriltäkin - kun oikea totuus on jo saatu.
Pikatuomiot - olik ne kielletty jossain?
"Yksi mielenosoittaja ei unohda koskaan elämässään laihaa tyttöä, joka oli matkustanut Saksaan piestäväksi ja tullut Saksassa piestyksi."
VastaaPoistaMinä katselin uutisia ja pääsi hörönauru.
Ja tarjosi aasinsillan sille, miten vieraantuneita ihmiset ovat todellisuudesta.
Jos alkaa vittuilemaan, ei pidä hämmästyä jos joku vetää herneen nenään.
Jos vittuilee sellaiselle, jolla on mahdollisuus ja voima käyttää väkivaltaa, ja vieläpä laillinen koneisto siihen, voi silloinkin saada turpaansa.
Se ei välttämättä ole oikein, jos kohta ei aina niin kamalan väärinkään, mutta mahdollista.
On autuaampaa antaa kuin ottaa.
Huonoina aikoina lauletaan Mustasta Köksästä. Hyvinä aikoina lauletaan "Onko Musta Köksä tullut takaisin?"
VastaaPoistaOn, on, on.
Vaikuttaa siltä, että et ole ainoa, joka yhdistää 1920- ja 1930-lukujen vaihteen katukulttuurin näihin nykyisiin (väkivaltaisiinkin) mielenosoituksiin. Kyllä käy mielessä.
VastaaPoistaAnteeksi konservatiivisuuteni.
Ad sedis
VastaaPoistaPerusteet on ehkä eri - silloin köyhyys ja työttömyys, nyt globalisaatio - siis köyhtyminen , töiden väheneminen sieltä, missä niitä ennen oli, ympäristön pilaaminen siellä, missä ennen oli puhdasta.
Onk noi uudet mellakat tilattua rähinäjengiä vai aivollisempaa porukkaa. Jos jälkimmäistä, niin maailma on muuttumassa. En vain tiedä mihin suuntaan.
Missä olit kun vierestäsi vietiin, on kyselty 30-luvun opetusten järkyttäminä. Ensin vietiin kommunistit, sitten ay-miehet, kuka seuraavaksi?
VastaaPoistaTulipa mieleen 90-luvulla alkaneen punapääoman, "tuhlaajapojan kotiinpaluu" lukiessani ruotsalaisen sijoitusyhtiön komentoon siirtyneen Tradekan johtajalle myönnetystä vuorineuvoksen tittelistä.
Erikoisia sattumia: Tammi on Bonnierilla, Haka Skanskalla, sdp henkisesti rauniona, mutta ainakin Suvi-Anne Siimes porskuttaa eikä Paavo Lipposellakaan "ei häivääkään punaisesta" liene valittamista saati Tarja Halosella joka kiertää kirkollisissa tapahtumissa paitsi tänään partiojuhlilla.
Saksan G8 -maiden kokousta katsotaan lopputuloksesta käsin, niin eikös valveutunut nuoriso vastustanut globalisoitumista ja erityisesti 45 miljardin euron syytämistä Afrikkaan? Eikös se kirottu USA vielä lupautunut maksamaan puolet mainitusta summasta?
VastaaPoistaOliko mellakoinnilla jotain tehoa vai olisiko avustussumma ollut vielä suurempi ilman mellakontia?