En kirjoita tänään tuoteväärenöksistä, vaikka se kuulemma on päivän teema ja tiedottamisen aihe. Asia on niin vaikea, etten osaa lähteä tiivistämään sitä teeseiksi.Eräät tuoteväärennökset ovat vahingollisia ja eräät vaarallisia. Joskus tuoteväärenöksistä puhuminen on hysteeristä huomion tavoittelua. Tuotejäljittely nimittäin on luvallista ja kuluttajan edun mukaista.
Päivän muistiinmerkinnän varsinainen aihe on hämmästely ja runoilija ja juristi Edgar Lee Masters. Lukija lähetti kommentin Mastersin pojan muistelmateokseen, joka ei näyttäisi olevan varsinaisesti muistelma.
Alkaa kuitenkin ymmärtää, miksi Masters on toisaalta niin kuuluisa yhdestä ainoasta teoksesta ja toisaalta niin vaiettu.
Hän näyttää olleen kertakaikkian mahdoton ihminen, jolla oli taito riitautua kaikkien vastaantulijoiden kanssa ja ennen kaikkea kirjoittaa ja julkaista todella huonoa tekstiä.
Verkkolähteistä näen, että runoilijasta on uusi ja merkeistä päätellen pätevä elämäkertateos. Tavoistani poiketen en rientänyt tilaamaan sitä suinpäin.
Joka tapauksessa havainto on selvä: myös Internetistä on vaikea löytää valtavirrasta poikkeavaa tietoa, Masterista löytyy periaatteessa sama koulu- tai collegetasoinen luritus moneen kertaan, mutta ei oikeastaan mitään muuta.
Olisikohan niin, että etenkin Yhdysvalloissa varottaisiin oikeudellisia seuraamuksia?
Masters näyttäisi olleen omahyväinen hölmö, täysin holtiton naistenmetsästäjä, mies joka jätti vaimon ja pienen lapsen heitteille silmää räpäyttämättä ja lisäksi henkilö, joka menetti vuoden 1930 vaiheilla suuren osan jäljellä olleesta maineestaan kirjoittamalla harvinaisen hyökkäävän ja kielteisen elmäkertateoksen Abraham Lincolnista, joka hänen mukaansa oli läpitse tyhmä mies, kansallinen onnettomuus ja ehkä maan huonoin presidentti kautta aikojen. Tämän hän esitteli "kiistattomana" tutkimustyön tuloksena, mitä se ei ollut.
Masters kieltäytyi elättämästä itseään juristina ja näki sen sijaan nälkää. Olettaisin että pohjaan palaneiden ihmissuhteiden lisäksi kuvassa olisivat olleet väkiviinapohjaiset tuotteet. Se että tutkinnot suorittanut juristi riutuu Chelsea-hotellissa New Yorkissa, viittaa henkisiin ongelmiin. Etenkin tasapainottomilla juristeille on aina töitä, jos miehestä on tekijäksi. Tuomariaikoinani kaheli päämies ja vielä kajahtaneempi juristi oli tuttu näky, ja sekä asianajajat että tuomarit tunsivat tyypit. Varsin hankalia tapauksia olivat ne, kuten yksikin Repe, jotka olivat sekä huluja että erittäin älykkäitä. Heidän sepustuksensa oli välttämättömästi luettava huolella, koska niissä saattoi olla hyvnkin järkevä välähdys peittyneenä suureen mielettömyyteen.
Edgar Lee Mastersinpoika, joka oli hänkin kirjailija, mutta menestyi korkeintaan vaatimattomasti, kertoo verkosta lopulta löytyneessä tekstin pätkässä, miten hän äitinsä viimein kuoltua etsi käsiinsä akateemisen tutkijan ja tarjosi tälle kaiken isän aineiston ja vapaan vallan kirjoittaa. Itse hän kauhistui nähtyään, että aineistoon kuuluneiden 57 täysmittaisen teoksen käsikirjoitusten perusteella isä ei koskaan korjannut mitään kirjoittamaansa vaan julkaisi kaiken sellaisenaan.
Tämä avaa hiukan arvoitusta.
Olen tässä ja nyt kahden vaiheilla. Tekisi mieli perehtyä asiaan. Toimiva juristi runoilijana on melkein henkilökohtainen haaste. Toisaalta tarinoita erilaisista mielipuolista löytyy etsimättäkin.
Mastersin mielenkiintoinen vastinkappale olisi Wallace Stevens, jonka vika ei ollut kiihkoseksuaalisuus niin kuin Masterilla vaan pikemminkin epäseksuaalisuus, ja se tuntuu hiukan runoissakin. Mutta Stevens hallitsi julkisuuskuvansa ja esiintyi hyvin onnistuneesti arvokkaana runoilijana ja kansallisena merkkihenkilönä T.S. Eliotin malliin. Toisin kuin Masters Stevens kirjoitti niin vaikeasti, etteivät edes normaalit opiskelijat saaneet tekstistä selvää.
En tiedä, että herrat juristit olisivat tavanneet.
Ei se ihme olisi. Brahms ja Bruckner eivät tiettävästi tavanneet milloinkaan toisiaan, vaikka asuivat elämänsä päivät Wienissä ja toimivat samojen muusikkojen kanssa.
En tiedä. Olen käynyt yhteensä yhden kerran Lahden kirjailijakokouksessa; pakenin puolen tunnin kuluttua paikalta. Minusta siinä on jotain erikoisen perverssiä, että aikuiset ihmiset hipsuttelevat puiden alla puhumassa kirjallisuudesta.
En tiedä. En ole koskaan hakenut kirjailijaliiton jäseneksi. Jos joku perustaa Suomen blogistiyhdistyksen, en liity.
ELM olisi alkuaan tahtonut kirjailijaksi, mutta isänsä ei sallinut. Tulihan ELM:stä hyvä litigaattori. Kirjailijaksi heittäytyminen johti henk. koht. katastrofiin. Spoon Riverin synnyttämiseen osallistui muuten ELM:n äitikin. Omin päin tehdyt eivät kantaneet. Suorasukaiset muistelukset ja "väärän" historian kirjoittaminen saivat asiakkaat varovaisiksi ja johtivat syrjäytymiseen Bible Beltillä.
VastaaPoistaELM:n isä tiesi paremmin - tertsiinissä pitäytyminen olisi kannattanut - 20 luvun myllerrykset taisivat sekoittaa pojan päätä.
Tuliko nyt julmasti nollattua ihmisen elämä ja työ. Ei sentään. En tunne miestä juuri lainkaan - enkä varsinkaan paremmin kuin itseäni. Toisten tarinoita tässä vain käännellään omien arvostusten varassa. Emmehän muuta voi.
Aapeli: Meidän Herramme muurahaisia
VastaaPoistaKaupunginpalvelija Artturi Riippa
Onko elämä jokin vitsi?
Tuohon kysymykseen, itse henkilökohtaisesti itselle asettamaani, rohkenen vastata jyrkästi torjuen: ei ole. Nuoremmat asianajajat, jotka mekastavat maistraatin eteishuoneessa, ja heihin yhtyen joskus vanhempi oikeusneuvosmies F.K-mankin (tultuaan istuntoon klubin kautta)näyttävät olevan sitä mieltä, että elämä on vitsi, mutta he erehtynevät pahemman kerran. Jos jotakuta huvittaa pitää pystytukkaa, seuraten täten edeltäjänsä, kunnioitetun kaupunginpalvelija Pulkkisen esimerkkiä, ei siinä pitäisi olla mitään merkillistä eikä aihetta nimitellä jotakuta vuodesta toiseen puunausharjaksi.
Eräässä arvovaltaisessa julkaisussa oli kirjoitus nuoremman lakimieskunnan moraalista. Olen aivan samaa mieltä. Noille hovioikeuden auskultanteille voisin ikäni ja virkavuosieni perusteella yhdestä ja toisesta huomauttaakin enkä epäile myös niin ennen pitkää tekeväni päätettyäni lopullisesta sanamuodosta.
Kolmekymmentäyksi vuotta olen jokaisena arkipäivänä, lauantaita ja juhlapäivien aattoa lukuunottamatta, täsmälleen klo 10 a.p. avannut raastuvanoikeuden istuntosalin oven ja ilmoittanut kuuluvasti "Ronkainen vastaan Litukka", tietenkin ottaen huomioon ,että nämä nimet ovat keksittyjä ja että nimet eri jutuissa ovat vaihdelleet.
Lisäksi olen toimittanut perile haasteita ja suorittanut muita virkaohjesääntöni määrittelemiä tehtäviä sekä kantanut olutta istuvalle tuomarille M.J:lle pyhä- ja juhlapäivien jälkeisinä päivinä. Edellämainittu edeltäjäni, edesmennyt kaupunginpalvelija P-nen kehoitti minua tässä suhteessa katsomaan läpi sormieni istuvan tuomarin heikkoutta.
Minulla on kotona poika, joka syntyi sokeana ja tuli pienenä kuuroksi. Nykyään hän on aikuinen mies.
Pidän paljon runoudesta, erittäinkin saksankielisestä runoudesta saavutettuani tämän kielen taidon kansalaisopiston iltakursseilla. Heinrich Heine on niin sanoakseni etualalla. Mutta myös Herman Hesse on etevä runoilija. Hän on sommitellut seuraavat säkeet, joille annan arvoa:
Seltsam im Nebeln zu wandem,
Leben ist Einsamsein.
Niemand kennt den andern,
jeder ist allein.
Kyseessä olevan runon olen suomentanutkin, mutta tulkintani on näkevä julkisuuden vasta kuolemani jälkeen, jos sittenkään.
Kotona keskustelen paljon poikani kanssa. Se tapahtuu siten, että sähkötän kevyesti sormenpäilläni hänen kämmeneensä. Tämä keskustelumuoto on pitkällisen ja sitkeän harjoittelun tulos. Tiedän poikani odottavan hartaasti iltaa, jolloin olen vapaa haastekäynneiltä. Usein sähkötän hänelle noita rakastamiani saksalaisia runoja, käännöksinä luonnollisesti. Luulen, ettei häneltä puutu paljoakaan aistiviallisuudestaan huolimatta.
Niinkuin edellisestä käynee selville, olen naimisissa.
Kesäkuussa 1934 kävin katsomassa elokuvia. Näyttelijä oli Heinz Rühmann. En pitänyt hänestä, hän muistutti hovioikeuden auskultantteja. Oli aivan ilmeistä, että hänestä puuttui syvällisyys. Valitettavasti minun täytyy edustaa tätä käsitystä vielä tänäkin päivänä.
Olisin vakavasti sitä mieltä, että kaupunginpalvelijain palkkausta nostettaisiin kahdella palkkaluokalla, jos talousarvio sen suinkin sallii.
Haasteellisuus näyttää suorastaan olleen Stevensin tavoite: “The poem must resist the intelligence / Almost successfully,” he wrote.
VastaaPoistaalta paljastuu tuttua tavaraa:
...knowledge necessarily exists within the mind, since it is an aspect of the imagination which can never attain a direct experience of reality.
Aapeli: Meidän Herramme muurahaisia
VastaaPoistaMia Pellenius, leskirouva
Olen jo kovin vanha, hyvänen aika miten vanha jo olenkaan. Päiväni lähestyvät päättymistään. Mutta hyvä Jumala antoi kuitenkin vielä sattua jotakin suurenmoista näin elämäni lopulla. Katkaisin jalkani.
NNKY:llä oli ollut kokous, olin kotimatkalla. Valtiopankin edustalla liukastuin, tasaisella katukäytävällä. Ropsis - jalka poikki. Suoraa päätä sairaalaan, sieltä vähitellen kainalosauvoille, niitä tarvitsen vieläkin. Mutta ennenkuin nostivat minut ambulanssiin, tarkastin katukäytävän. Sitäpä ei ollutkaan hiekoitettu.
Sairaalasta päästyäni sanoin Andersille, pojalleni: Olet etevä lakimies. Nostat oikeusjutun valtiopankkia vastaan, vaadit vahingonkorvausta.
Turha vaiva, äitimuori. Valtiopankki ei häviä koskaan juttuaan.
Olen nähnyt kummempaakin. Olen nähnyt oikeuden voittavan, vaikka olen asianajajan leski. Hoidatko jutun?
Rauhoitu, ole järkevä, katsohan mamma...
Niin, Anders kehoitti minua rauhoittumaan, minä rauhoitin hänet. Hän ajoi oikeusjutun. Anders tiesi, että muuten olisin ottanut toisen lakimiehen.
Siitä sukeutui pitkä prosessi. Valtiopankin edustaja esitti vallan raivostuttavia väitteitä. Jos hänen sanoihinsa oli uskominen, niin tällaisen vanhan muijan haperot luut joutivat jo katkeilemaankin.
Mutta Anders voitti, tietenkin. Lahjakas poika, pääsee vielä pitkälle. Hänellä on isänsä häpeämättömyys ja minun järkeni.
Hiekoittamaton käytävä luettiin pankin viaksi, se tuomittiin maksamaan satatuhatta. Mikä ilonpäivä. Tapahtuma oli kaikkien suussa, minustakin vielä puhuttiin.
Mitä minä rahasta, hautaan kaatuva mummu. Mutta kaikki muu.
Anders selitti oikein paperilla, miten suuriksi oikeudenkäyntikulut olivat nousseet. Totta kai, monta eri käsittelyvaihetta. Yhdeksänkymmentätuhatta meni oikeuskuluihin, minulle jäi kymmenen.
Voi voi sitä kultapojua, minun Andersiani. Totta tosiaan hänestä vielä kuullaan. Nylki vanhan äitinsäkin noin vain kädenkäänteessä. Turhaan häntä ei kaupungissa pelätä. Minä vain en pelkää.
Sairaalassa ollessa kävin keppeineni katsomassa tehtailija Kiiskistä. Teki siellä kuolemaa veritulppineen.
Kah, näkeehän tuomarskaakin vielä.
Minulta ette pääse karkuun, tehtailija Kiiskinen.
Taidanpa nyt päästä.
On parasta pitää kiirettä, jos mielitte.
Vieläkö tuomarska on sitä mieltä, että Kiiskinen on kaupungin suurin humpuuki?
Vielä.
Kiitos.
Ei kestä. Vieläkös Kiiskinen on sitä mieltä, että minä olen vanha katiska.
Mitäpä kukaan iälleen.
Me hymyilimme toisillemme, kai ensi kerran sillä tavalla kuin ihmisten pitäisi hymyillä.
Mihinkä se vanha tuomari kuolikaan?
En tiedä, konjakkiin kai.
Jälleen me hymyilimme. Kukapa ei kaupungissa olisi tiennyt, että veritulppaan vanha tuomari kuoli.
Ovelta sanoin: Viekä terveisiä.
Kiitos, vien. Jos samassa paikassa tavataan.
Näkemiin, tehtailija Kiiskinen.
Näkemiin, tuomarska.
Yhdistyksistä.
VastaaPoistaOlen kuulunut moniin.
Viimeksi liityin Suomen Onnistujiin.
En kirjoita tänään tuoteväärenöksistä, vaikka se kuulemma on päivän teema ja tiedottamisen aihe. Asia on niin vaikea, etten osaa lähteä tiivistämään sitä teeseiksi.
VastaaPoistaEräät tuoteväärennökset ovat vahingollisia ja eräät vaarallisia. Joskus tuoteväärenöksistä puhuminen on hysteeristä huomion tavoittelua. Tuotejäljittely nimittäin on luvallista ja kuluttajan edun mukaista.
Eikös se tuossa suunnilleen ollut?
Ad Jeps:
VastaaPoistaTaisi olla.
Kovin kiteytynyt kyllä-
Ad Anonyymi I:
VastaaPoistaMinuakin aihe kiehtoo. Esimerkiksi henkilö, joka on todellinen kiusankappale, voi olla harvinaisen hyvä litigaattori. Ja sitten ei huomaa, että elämässä on muutakin kuin oikeussali.
Ilmiö ei ehkä ole aivan tuntematon juristien vaimoille. Tai ennen sanottiin "rouville".
Ad anonyymi
VastaaPoistaOlet siis katsonut Ruhmannin elokuvan Es gibt nur eine Liebe (1933), jonka Suomen ensi-ilta oli 21.10.1934.
Kuulun ilmeisesti myöhäisheränneiden lahkoon: ..."Ei paha ole kenkään ihminen,
VastaaPoistavaan toinen on heikompi toista"...
Mulle ovat olleet runot jotenkin vaikeita ymmärtää. Muutaman kerran olen kuitenkin joutunut runoja lausumaan. Olin aluksi suorastaan aivan ymmällä, mutta sain onneksi muutaman kerran opetusta Tuure Juntulta, jotta selvisin tehtävästä. Ensin pitää tajuta, jotta voi tulkita. Hyvä opettaja voi auttaa tajuamaan ja sitä kautta tulkitsemaan. Ei ole helppoa, kun on tajunnan ahtautta ja esiintymispäivä lähestyy.
Hauska vierailla aika ajoin täällä viisaampiensa ja jopa itseään viisaampien joukossa.
VastaaPoista"Suomen Onnistujat" vaikuttavat hekin itseään viisaammilta.
Jos ei Blogistiyhdistys kelpaa niin perustettaisko Suomen Blögistiyhdistys?
VastaaPoistaKun näet Ronkko on blogisti, ja Roenkkoe bloegisti niin Rönkkö on blögisti?
"Olen tässä ja nyt kahden vaiheilla. Tekisi mieli perehtyä asiaan. Toimiva juristi runoilijana on melkein henkilökohtainen haaste."
VastaaPoistaNo kyllä näitä löytyy Suomestakin. Käräjätuomari Jyrki Rinnemaa on toimiva juristi ja runoilija. Ja harvinaisen täyspäinen, vaikka juridiikka ja runous ovat molemmat omiaan piupimaan kellotapulia.
tämä aihe lienee jo piesty, mutta aika hauska sytyke kuitenkin
VastaaPoistaOli Darrowillakin käätöpuoli:
VastaaPoista...To my surprise, I soon came to know a Darrow who was very different from his popular image. He might have been idealistic and heroic in the late nineteenth century, but by 1911, in his mid-fifties, Darrow had become cynical and, in the view of many friends and former admirers, greedy and corrupt...
...Edgar Lee Masters, who had been Darrow's law partner, and Hamlin Garland, the novelist - had turned away from him. Offended by the man he had become, they complained...
...People familiar with Darrow's personal life were also outraged by his treatment of his wife, Ruby (whom he betrayed during a long affair with a young socialist reporter named Mary Field), and by his behavior toward Field (whom he abandoned to return to his wife). Waiting for his own case to come to trial, feeling their scorn, and fearing a life in prison, Darrow became suicidal.
...In a new introduction to Darrow's The Story of My Life, Alan Dershowitz cites my research into Darrow's almost certain guilt, and concludes, "If Darrow did indeed resort to bribery - regardless of the perceived provocation - he disqualifies himself as a role model for lawyers." ...
Ad Antti Kortelainen:
VastaaPoistaNiin, onhan minullakin viisi kuusi julkaistua runokoelmaa ja omat nimet kirjoissa.
Kemppinen: Renessanssi-ihmisiä ei lasketa =)
VastaaPoistaLöysin Rinnemaalta netistä vain Whitman -käännöksiä. Muistan tosin muualta yhden runon, jossa pikkulintu potki hepan liikkeelle. Täytyy etsiä lisää omiaan. Whitmanista en välitä.
VastaaPoista