Sivun näyttöjä yhteensä

18. kesäkuuta 2007

Jakoavaimella ohimoon

Hyvä ministeri Pekkarinen ja te kaikki muut!

Innovaatiot ovat kaikkien huulilla. Rahaakin on varattu. Innovaatio on sanana helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, ellei kerrota, miten sellaisia kehitetään.

Sovitaan että tarkoitamme sanalla ”innovaatio” etenkin elinkeinotoiminnassa hyödyllisiä (tehokkuutta lisääviä) uudistuksia, jotka ovat yleensä teknisiä mutta yhä useammin myös menetelmiin liittyviä. Tämän lisäksi on olemassa merkittäviä sosiaalisia innovaatioita, sellaisia kuin esimerkiksi erilaiset vertaisverkostot.

Ongelman ydin on lainsäädäntöön ja oikeudelliseen ajatteluun sisältyvä perinpohjainen väärinkäsitys. Sitä olisi ryhdyttävä kiireesti oikaisemaan.

Patenttien ja tekijänoikeuden sanotaan toimivan kannustimina eli insentiiveinä keksijöille ja tekijöille. Lisäksi nämä kaksi ja tavaramerkki kolmantena ovat sallittuja ja ehkä välttämättömiä kilpailunrajoituksia, jotka estävät investointeja valumasta sivullisten hyödyksi.

Kiihoke-ajatus tuli oikeudelliseen ajatteluun hyvin kauan sitten. Taloustieteellinen tutkimus ja tieto olivat silloin aivan kehittymättömiä. Itse asiassa hyvin suuri osa ekonomistien merkittävistä oivalluksista on tehty vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Väitän että innovaatioiden alueella markkina on toisaalta hyvin kehittymätön ja että monin tärkein kohdin markkinahäiriöt estävät hintamekanismeja toimimasta.

Insentiivit kohdistuvat vääriin tahoihin.

Jos halutaan edistää esimerkiksi matkapuhelinten tuotantoa, on keskityttävä tuotteisiin, joilla on kysyntää, ja poistettava tuotannon esteitä. Tällä alueella valtiovalta on tunnetusti toiminut ja onnistunut esimerkillisesti. Ei Nokian suuruus ole pelkästään Nokian ansio.

Kun halutaan edistää innovaatioita, kysynnän olemassaolo sisältyy jo käsitteeseen. Uudistus uudistuksen vuoksi on englanniksi ”novelty”, joka on tarkoittaa myös tarpeetonta roinaa.

Oletamme, että patentti ja innovaatio liittyvät yhteen ja että patentti on kannustin. Se tarjoaa tilaisuuden tuoda laitteita, valmisteita ja menetelmiä markkinoille ja ansaita niillä rahaa.

Miksi patentointi maksaa?

Miksi patentista on myöntämisen jälkeen suoritettava vuosimaksuja?

Miksi valtion ylläpitämä patentin hakumenettely on niin mutkikasta, että keksijän on käytännössä aina käytettävä asiantuntija-apua. Patenttiasiamiehet ovat erikoisosaajia eivätkä millään muotoa ilmaisia.

Kun halutaan edistää innovaatioita ja siis samalla patentointia, valtion pitäisi maksaa menettelyn kulut ja lisäksi poistaa patenttimaksut ja suorittaa niiden sijasta myönnettyjen patenttien haltijoille lahjapalkkiota niin että nämä pysyisivät leivän syrjässä kehitellessään keksintöään markkinoille.

Patenttioikeudenkäynnit ovat tunnetusti menneet mahdottomiksi. Myös Suomessa patentinloukkauksen kohteeksi joutunut saa varautua maksamaan kuluina ainakin sata- kaksisataa tuhatta euroa. Saako niitä koskaan takaisin, se on epävarmaa. Moni alalla toimiva juristi arvioi, että suurimmat yritykset kävelevät kylmästi pienten yli tietäessään, ettei pienillä ole kuitenkaan rahaa oikeudenkäyntiin. Tämä näyttäisi olevan totta etenkin kasvualoilla, kuten tietotekniikassa ja bioteknologiassa.

Eikö valtion olisi estettävä tämä? Riita-asiain oikeudenkäynnin pitäisi olla hyvin halpa julkinen palvelu, koska se on verrattavissa turvallisuuteen (armeija ja poliisi) ja terveyteen (sairaalat ja terveyskeskukset).

Lainsäätäjä tuijottaa väärään tahoon.

Sekä patenteissa että tekijänoikeudessa puhutaan sikin sokin ihmisistä ja firmoista. Keksijä on usein ihminen; tekijä on aina ihminen. Tilanteen mukaan patenttioikeus esitetään keksijöiden oikeutena ja tekijänoikeus tekijöiden oikeutena.

Taloudellisesti mitaten keksijän ja tekijän osuus onnistuneen keksinnön tai teoksen liikkeelle panemasta rahasta on keksimäärin alle 2 prosenttia, useimmiten paljon vähemmän.

Perinteikkäimmällä alalla eli kirjoja julkaistaessa tekijän osuus kirjan hinnasta on laskennallisesti noin 5 prosenttia (arvonlisävero ja ainakin 20 prosenttia sidoksen osuutena vähennettiin jo ”ohjevähittäishinnasta” silloin kun sellaista käytettiin). Tekijä saa parhaassa tapauksessa puolen painoksen laskennallisen tekijänpalkkion. Jos kirja maksaa kaupassa 25 euroa ja painos on suurehko 2 000, kirjailija saa 1,25 euroa kirjasta eli 1 250 euroa kirjan ilmestyessä. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä siinä onkin kaikki, ja jos tekijällä on muita tuloja, tuosta summasta menee vielä vero.

Normaalisti tekijän ja keksijän tienesti on paljon tätä pienempi.

Sitten taas toisaalta tekijänoikeuteen ja patentteihin tukeutuva teollisuus on kolmannes tai jopa puolet Ruotsin ja Suomen bruttokansantuotteesta. Ruotsissa väitetään musiikin liikevaihdon olevan suuremman kuin metalliteollisuuden.

Alan bisnes ei siis näytä todellakaan tarvitsevan valtion tukea eikä lahjapalkkioita.

Patenteissa yksityisten ja yksittäisten keksijöiden merkitys on hyvin pieni. Merkittävä keksinnöllinen toiminta on kautta aikojen keskittynyt suuryrityksiin ja niiden tutkimuslaitoksiin.

Yliopistojen välillinen merkitys on suuri, mutta uusi laki korkeakouluissa tehdyistä keksinnöistä on sekä omituinen että tarpeeton. Se ei kannusta ketään. Korkeakouluilla ei liioin ole henkilökuntaa eikä resursseja harjoittaa mielekästä toimintaa patenteilla. Eiväthän yliopistomme ole koskaan pystyneet edes taloudellisesti järkevään julkaisutoimintaan. Työnjako on vanhastaan se, että kannattavat kirjat julkaisevat yksityiset yritykset ja kannattamattomat julkaisevat yliopistot.

Etenkin tekijänoikeudesta levitetään alan yritysten ja järjestöjen toimesta johdonmukaisesti virheellisiä mielikuvia. Aina kun firmat haluavat laajentaa – joskus kuluttajien turmioksi – monopolioikeuksiaan, esiin marssitetaan joku tunnettu ja hyvin pärjäävä taiteilija, joka parahtaa itkuun puolustaessaan oikeuksiaan.

Siinä ei jää yksikään silmä kuivaksi. Tietysti tekijöiden on saatava kohtuullinen ja mielellään joskus kohtuutonkin korvaus luovuudestaan. Mutta kun he eivät käytännössä saa, ja sitä ei koskaan mainita tekijänoikeudesta keskusteltaessa.

Ajatus hyödyllisen toiminnan tukemisesta julkisin varoin on hyvin vanha. Eri muodoissa sitä on pidetty yhtäjaksoisesti yllä nyt 600 vuotta. Tarkoituksena on nykykielenkäytön mukaan luoda toimivat markkina.

Mutta kun pitäisi edistää markkinaa, edistetäänkin firmoja, ja se on eri asia.

Markkina on niin yksinkertainen asia, että sitä on vaikea ymmärtää. Jos ihmiset osoittavat haluavansa ostaa bensapihejä autoja, jotka ovat lisäksi vähäpäästöisiä, sellaisia ilmestyy kauppoihin ja suursyöpöt väistyvät. Jos kaupunkilaiset siirtyvät virkistäytyäkseen sankoin joukoin tuplaviskistä espressoon, se näkyy nopeasti jopa katukuvassa.

Tätä perusmekanismia ei saa enää hukata epämääräisiin puheisiin sosialismista, vapaasta yrittäjyydestä tai globalisaatiosta. Tämä on ihan totta. Polkupyörät ovat suosittuja, ja kaupungit rakentavat kiitettävästi kevyen liikenteen väyliä.

Muutkin kuin minä väittävät, että ”aineettomat oikeudet” kuten esimerkiksi musiikki ja erilaiset äänet ja liikkuvat kuvat ovat iso juttu.

Tähän mennessä on jo moneen kertaan nähty, että nämä alat eivät edisty omin voimin ja että joka tapauksessa suuriarvoisena pidetty tuotanto sotkeutuu ahneiden kansainvälisten yrittäjien saappaisiin.

Patenteissa kansallinen suorituskykymme on surkea, mutta eipä sitä toimintaa toisaalta tuetakaan muualla kuin metsä-, elektroniikka ja metalliteollisuudessa, ja metallissakin oikeastaan vain Kone, Konecranes ja Metso.

Yliopisto-opetuksessa uusiin keksintöihin ja uusiin teoksiin tähtäävää toimintaa ei ole otettu mainittavasti huomioon.

Meillä ei ole koko maassa yhtään tekijänoikeuden tai patenttioikeuden professuuria. Informaatio- ja teknologiaoikeudessa on yksi; se on minun professuurini Lappeenrannassa. Kun kerron asiasta saksalaisille, ranskalaisille tai englantilaisille juristeille, nämä eivät ole uskoa korviaan. Oletteko te aivan hulluja? Eivätkö ministerinne ymmärrä mitään? Mitä teillä opetetaan juristeille, insinööreille ja kyltereille? Riksuäkeen rakennetta ja salaojituksen oikeuskysymyksiä vai?

Siis, ministeri Pekkarinen ja te kaikki muut – tässä olisi perustelu paljon puhutulle innovaatioyliopistolle ja järkeenkäyvä selitys sille, miksi niputettaisiin yhteen tekniikka (patentit), taide (tekijänoikeus) ja kauppakorkeakoulu (kaupankäynti näillä kahdella).


19 kommenttia:

  1. Asiaa

    Telkkari on kiva, mutta hyödytön jos tulee vain virityskuvaa teekkareille. G3 on kiva, mutta turha, jos on vain ladattavia ohjelmia, joiden sisältö ja käyttö pitää kuluttajan keksiä itse.

    Raha tehdään enenevässä määrin sisällöllä. Vemputtimia on jo. Molempiin tarvitaan aineettomien oikeuksien hallintaa koko ketjun läpi. Suomi tarvitsee osaamista globaaliin sisältömarkkinaan - sisältöjä, jotka myydän kielimuurin yli kuten kännykät.

    VastaaPoista
  2. Siis heti alussa minä ahdistun.
    Minä yritän kirjoittaa kirjaa ja olen kirjoittamalla elättänyt itseni kymmenen vuotta.

    Ja sitten tämä kemppinen onnistuu heti alkuun laittamaan virkkeen, jonka kirjoittaminen tuntuu minusta fyysiseltä mahdottomuudelta.

    "Hyvä ministeri Pekkariine"
    "Hyvä ministeri Rekkarinen"
    "Hyvä ministeri Pekkaline"

    Tässä sitä nähdään lahjakkuuden ja näpyttelijän ero.

    VastaaPoista
  3. Miksi minun ei tarvitse maksaa vaivatessani viisasta miestä kommenteillani?

    Puuttuu softa tai blogistan, jossa viisas mies voisi nykäistä muutaman sentin siitä, kun rohkenen nykäistä häntä hihasta.

    "Julkaise kommentti" voisi viedä pankkini maksusivun kautta lopputulokseen.

    Meiltä puuttuvat mahdollisuudet tuottaa kaupallisia sisältöjä. Kun tilaisuus annetaan matti meikäläiselle, ahneus tekee loput siellä missä osaa. Toistaiseksi osaavat vain isot.

    Esim Youtubeen rahastusmahdollisuus: parin sekunnin ilmainen intro ja eurolla loput + automaattitilitys lataajalle. Sen vuoksi Youtube myytiin niin kalliilla. Dollarinkuva silmissä.

    VastaaPoista
  4. Aina kun firmat haluavat laajentaa – joskus kuluttajien turmioksi – monopolioikeuksiaan, esiin marssitetaan joku tunnettu ja hyvin pärjäävä taiteilija, joka parahtaa itkuun puolustaessaan oikeuksiaan.

    "Joskus"?

    Siinä ei jää yksikään silmä kuivaksi. Tietysti tekijöiden on saatava kohtuullinen ja mielellään joskus kohtuutonkin korvaus luovuudestaan. Mutta kun he eivät käytännössä saa, ja sitä ei koskaan mainita tekijänoikeudesta keskusteltaessa.

    Ei ole hyvä yritysten bisnekselle tai siis ainakaan monopolioikeuksille ja niiden laajentamiselle mainita, että siitä ylihinnasta, jota nyt jo maksetaan ja jota pitäisi mielellään kasvattaa joka suuntaan, varsinaiselle tekijätaholle menee aivan käsittämättömän pieni osa.
    Miten tätä ei ymmärretä päättäjien taholta?

    Kirjapuolesta en mitään tiedä eli saa kertoa, mutta jos kerran CD-levyn painatus maksaa jotain muutaman sentin luokkaa (jos sitäkään) ja tekijä/artisti/mikälie saa, sanotaan nyt, euron per levy, on jokseenkin vaikea tavallisen kuolevaisen ymmärtää, miten siitä tulee 20(+) euroa kaupassa, ja miksi se on muka okei.

    Sama pätee DVD-levyihinkin, etenkin kun otetaan huomioon, että tässä vaiheessa tuotantokustannukset ovat jo yleensä katetut moneen kertaan. Eli levyt eivät varmasti muuta elokuvan/TV-sarjan/... make/break-suhdetta miksikään.

    VastaaPoista
  5. Tietokonepuolen tekijänoikeuksien vanhenemisnäkökulmasta vain vielä sen verran, että olisiko kenties syytä saada mekanismi, jolla tekijänoikeuden päättyessä kaikki lähdekoodi ei pelkästään siirtyisi public domainiin vaan se myös pakkojulkaistaisiin?

    Nythän käytännössä se vapaan hyödynnettävyyden idea ei ikinä toteudu, koska binäärit vanhenevat niin nopeasti. Siinä missä kirjat, kuvat, ja muu (käyttöestoilla rampauttamaton) sisältö päätyy ainakin teoreettisesti kaikkien hyödynnettäväksi, julkaisematon lähdekoodi, jota on kuitenkin hyödynnetty käännetyssä muodossa, ei tätä tee.

    Vapaan hyödynnettävyyden lisäksi pakkojulkaisu estäisi rahastamisen pikkumuutoksilla ja uudelleenjulkaisuilla.

    VastaaPoista
  6. Ilmaishyödykkeiden kysyntä kasvaa kohti ääretöntä.

    Hintajoustoa netissä kannattaisi tutkia. Paljonko youtubesta voisi periä, että tulo mainoksista ja latauksesta riittää investointiin ja pyörittämiseen. Mikä olisi kysyntäkäyrän muoto. Musiikista voinee saada johtoa.

    Kun joutuu, maksamaan, ei tärvää ilmaiselta tuntuvaa vapaa-aikaa joutavaan - osan tappiosta näkisi jo ostaessaan.

    VastaaPoista
  7. ad youtubisti

    Noi kotivideot pitävät joukossaan helmiä. Varsinaisia katutaiteilijoita, joukossaan tämän päivän van gogh ja kumppanit. Joku kaivaa massasta parhaat. Onhan sieltä myyty kasoja telkkariin.

    Kuulin muuten huhun, että joku olis kerännyt kansan joukosta keksintöideoita ja aikoo vapauttaa ne ilmaiseksi internettiin monella kielellä. Järjen juhlaa. Suomesta.

    VastaaPoista
  8. hoi hölmölän mies

    tottahan tuo on: Ideakiertueen tavoitteena oli kerätäavoimeen ideatietokantaan 35 000 arjesta lähtevää tarvetta. Tavoite ylittyi!
    Kaikki ideat ovat kenen tahansa vapaasti käytettävissä 7.6.2006 alkaen osoitteessa www.idealiike.fi.

    Mars mars... ennen kuin kiinalaiset ehtivät

    VastaaPoista
  9. Juu - Ensimmäinen 500 ideapistettä kerännyt jäsen saa ilmaisen kesäsiivouksen kotiinsa! Mahtava palkinto maailmanluokan keksinnöistä! Tää täytyy olla Arjatädin juttuja. Voi Kaija.
    Hyviä keksintöjä ja innovaatioitahan tuolla on.

    Onkohan nuo tsekattu niin, että julkaistu idea ei sattumoisin ole jo suojattu tai kehitteillä jossain muussa valtion tukemassa puuhamaassa tai yksityisellä puolella. Kuka mahtaa kantaa vastuun kollisioista - VTT? siis valtio.

    Kemppinen: VTT:n hemmojen mielestä ei näytä olevan mitään ongelmia immateriaalirintamalla.

    VastaaPoista
  10. hölmöläiselle

    Kävin katsomassa VTT:n ideapankkia, johon viittasit. Nopea otanta ei tuonut yhtään huikeaa ideaa. Käytettyjä ja kuluneita vaan. Heinäsuopa, jossa voi olla neuloja.

    VastaaPoista
  11. "Patenttioikeudenkäynnit ovat tunnetusti menneet mahdottomiksi. Myös Suomessa patentinloukkauksen kohteeksi joutunut saa varautua maksamaan kuluina ainakin sata- kaksisataa tuhatta euroa."

    Minkälainen on mainitsemasi kaltaisen oikeudenkäynnin kulurakenne?

    VastaaPoista
  12. Tiivistä nyt hyvä mies. Kategorisoi.
    Tee 'Prolegomena' ja lässytä sitten omiasi kautta linjan.

    Kant teki päinvastoin, mutta
    hänellähän olikin (Puhtaan järjen kritiikki) tärkeää sanottavaa, koska halusi selvittää asiaansa muillekin kuin oppineille tai 'epäoppineille'.

    Kenelle sinä haluat selvittää - ja mitä; siitä en aina ole päässyt selvyyteen...

    PS.
    Tämä blogi kommenttiosastoineen taitaa olla eräitten hypernarsistien suojatyöpaikka...

    VastaaPoista
  13. Ad Rauno Rasanen:

    Tiivistelmä on siinä oikealla. Linkki 'Kemppinen digitaaliongelma'. Sen alussa on "prolegomena".

    Tosin en ole varma, mitä tarkoitat.

    En ollut tullut ajatelleeksi blogia kommentteineen "työpaikkana" ennen kommenttiasi. Mietittyäni sitä en edelleenkän ajattele sitä työpaikkana.

    Miten olisi "puuhamaa"?

    VastaaPoista
  14. ad RR

    Tarkenna tuota hypernarsisimia hiukan.

    VastaaPoista
  15. Tälle blogille vois laittaa englanninkieliset summaryt.

    VastaaPoista
  16. Minäkin haluan tulla mukaan Puuhamaahan! Siitähän tässä kaikessa on kysymys. Voidaan touhuta täällä maan päällä vaikka mitä hauskaa yhdessä tai yksin, tutkailla maailmaa ja vaihtaa sitten ajatuksia muiden kanssa.

    VastaaPoista
  17. ad anonyymi

    teretulemast, jo vain menojalga vibatta.

    VastaaPoista
  18. Ad Rauno

    tee eurotesti
    julkaise ajatuksistasi kirja ja katso kuinka myy.

    Munaa luulisi olevan kun katsoo toista tulemista.

    VastaaPoista