Sivun näyttöjä yhteensä

14. maaliskuuta 2007

Kaksikamariset aivot

Arvoisat kaksikamariset ja muut lokeroaivoiset!

Eilisissä kommenteissa manittiin Julian Jaynes, tietoisuus ja äänet, jotka ohjasivat ihmistä. Paremman puutteessa niitä ääniä pidettiin jumalina, vaikka aivolohkot siinä vain höpöttivät toisilleen.

Kommentoija ilmaisi epävarmuutta siitä, olisiko tämä Jaynes-vainaa ollut lainkaan tolkun miehen kirjoissa.

En tiedä, mutta näyttäisi että kyllä. Opetti psykologiaa Yalessa ja Princetonissa, proffana. Vaikutti kertoman mukaan vahvasti muun muassa Steven Pinkeriin, joka on edelleen suosittu vaikkei välttämättä kauhean arvostettu. Professorina MIT:ssä ja harrastaa etenkin laskenallista psykologiaa.

Nähdäkseni Nokia Oyj:stä sangen tuttu NIH-reaktio on lähes vallitseva psykologiassa. "Not Invented here".

Jaynesin 1970-luvun alun kirja "The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral" Mind näyttää ilmestyvän jatkuvasti uusina painoksina. Lisäksi muuan Kuijsten on juuri (2006) julkaissut kirjan tietoisuuden alkuperästä Joynesin mukaan.

En osaa ottaa enempää kantaa kuin sanoa, että hienot oivallukset, jotka ovat omiaan saattaaan historian uuteen valoon, ovat yleensä osoittutuneet yksipuolisiksi ja virheellisiksi. Sellaisilla kunnostautuivat aikoinaan oswald Sengler (Länsimaiden perikato) ja Arnold Toynbee (Historia uudessa valossa).

Sen että kirjoittaja on kaheli ja hänen oppinsa on luultavasti väärä, ei pidä millään muotoa lannistaa lukijaa.

Kytkemällä Joynesin ajatuksen viime päivinä tässä blogissa käytyyn keskusteluun saadaan uusi muunnos uskontojen kehityksestä. Entä jos kysymyksessä on geenivirhe, jonka vaikutukset ovat onneksi osoittautuneet ohimeneviksi?

Joynes perustelee, että neljä - viisi tuhatta vuotta sitten ihmisellä ei ollut tietoisuutta tai ainakaan itse-reflektion kykyä. Jos mitä mielenkiintoista ilmeni, se pantiin jumalien piikkiin. Se oli kuultu ääninä, nähty näkyinä, annettu unessa tai aistittu voimakaan, päihdyttävän juoman vaikutuksen alaisena.

En havainnut pintapuolisessa netti-katselmuksessani sanaa "shamanismi", vaikka verkkosta toki löytyi Joynesin tiivistelmä "Consciousness and the Voices of the Mind".

Arktinen shamanismi on kiitos Mircea Eliaden ja suomalaisten suhteellisen hyvin tutkittu alue. Sen kaupallinen merkitys näyttää olevan tavaton, koska nähdäkseni Harry Potter on etevä sakoitus Merlin-pohjaista kelttiläistä taikuri-tarinastoa ja shamanismia. Samaa porukkaa näyttäisivät olleen professorikaverukset C.S. Lewis ja J. Tolkien, joilla oli siis erimielisyyttä kirkosta ja uskonnosta.

Se ainakin on liikaa intoilua, että päässä puhuva ääni olisi ollut ohjaava ilmiö Iliaan puoliväliin asti ja sen jälkeen sitten itsenäinen tietoisuus, se jota esimerkiksi Odysseiassa on paljon ja Raamatun Vanhan testamentin osissa samoin. Samuel kuikuilee Jumalan ohjausta; Jesaja ja Korkean veisun kirjoittaja, perinteisesti Salomoksi sanottu, käyvät tietoisesti keskustelua itsensä kanssa.

Mutta jos rajan ymmärtää rosoiseksi, ajatus on kiehtova. Esimerkiksi kreikkalainen kuorolyriikka ja hymnit olivat keskustelua "äänien" kanssa, ja sitten kuin tyhjästä tulevat Arkhiklokhos ja Sapfo, joiden tekstit ovat omia tunteita, oman kontemplaation tulosta.

Tässä mielessä maailmankirjallisuuden ja kukaties siis neurologian käännekohta oli Catullus. Hän on kirjoituksissaan suoraan ja rävähtämättömästi moderni, samanlainen ihminen ajan meressä kuin 1500 vuotta myöhemmin Shakespeare.

Ero jota yritän saada esiin, on bardin ja lyyrikon ero. Bardi (laulaja) "sai sanoiksi" maan alta kuulemansa, kalmistoista keräämänsä. Lyyrikko liikkui ihmisenä maailmassa.

Rajan rosoisuus näkyy myös siinä, että vanha skitsofreninen perinne on edelleen niin vahva.

Sen esimerkkejä ovat karaoke ja idolsit ja tanssii tähtien kanssa ja tietenkin rokin suurkonsertit, joissa ei ole oikeastaan mitään eroa mysteeriuskotojen menoihin, jotka olivat vahvoja ja kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten.

Olen aina epäillyt, että ennen ihmiset olivat hulluja tai sitten päin vastoin että nykyisin ihmiset ovat hulluja.

Jos hulluuden kuvailee psykoosin tavoin eli olemattomien näkemisenä ja tyhjän kuulemisena, uskonto ja taide olivat pitkään ja sitkeään näitä alueita.

Pitkäikäisen perinne on tavalinen jumalanpalvelus ja kirkolliset menot, kuten häät ja hautajaiset. Osallistujet eivät oikeastaan puhu toisilleen, vaan vetoavat tuonpuoleisiin ja yrittävät erottaa herkällä korvalla äänet ja tarkalla silmällä merkit.

Tämä on yksi, täysin arvailuun perustuva ajatuskulku. Tämä eroaa viime päivien jutuista siinä, että opilliset näkökohdat ja ihmisen mahdollisen sielun ja ruumiin kohtalot on jätetty täysin sivuun.

Lieneekö oireellista, että Jaynesin tuotannon kiistaton ja kiitetty osa koskee eläinten käyttäytymistä.

20 kommenttia:

  1. "Ääniä pidettiin jumalina, vaikka aivolohkot siinä vain höpöttivät toisilleen."

    Äänten kuulemiseen on vaikea uskoa - kun tärykalvolle ei tule värinää, ei voi kuulua mitään. Väärästä tulkinnasta tai hallusinaatioista lie kysymys. Pään hermoverkko tekee tepposet (neurologinen häiriö) ja ihminen kokee kuulevansa tai näkevänsä olemattomia - tai sitten oma ajatus kajahtaa niin vahvana, ikään kuin kuulisi jotakin.

    Jane Godallia muuten neuvottiin kirjoittamaan eläimissä havaitsemistaan tunteista siten, että nyt eläin käyttäytyy niin, että jos se olisi ihminen, tulkitsisin sen mustasukkaisuudeksi jne. Tiedeyhteisö hyväksyi tämän.

    On vaikea kuvitella, että eläimillä ei olisi tietoisuutta ja minäkuvaa. Apinahan oppi viittomat ja vitsailikin niiden avulla.

    VastaaPoista
  2. Eläin, joka leikkii toisen eläimen kanssa - tiedostaa pakosti itsensä ja toisen välisen eron ja ajattelee. Samaa voisi ajatella laumana saalistavista eläimistä, työkaluja käyttävistä eläimistä ja toisilleen viestivistä eläimistä.

    Nyt äkkiä vihreän liemen ja bullan kimppuun...

    VastaaPoista
  3. Tätä asiaa minä olin lähestymässä omassa sarjassani "metamatematiikkaa".

    Minun omakuvaani ja sen myötä ihmiskuvaani liittyy juuri tuo kaksikamarisen ihmisen ajatus.

    Minä käytän tätä mielikuvaa pitäessäni luentoja.

    Minähän pidän luennot ilman muistiinpanoja ja slideja, puheella.
    Puhuessani minulla on mielikuva itsestäni kahtena. Toinen pitää luentoa ja esiintyy, toinen tarkkailee tilannetta ja etsii materiaalia, jos yleisöstä tulee kysymyksiä, ja antaa ohjeita.
    Tästä syystä minä pidän kaikki luentoni, oli ne missä tahansa, yliopiston kirjaston eteläisessä lukusalissa.
    Mielikuvissani luento on aina siellä, tuttu paikka ja paljon tietoa käsillä.

    Metamatematiikka sarjassani kirjoitan yhdeltä syrjältä juuri tästä ihmisen kääriytymisestä, moniulotteisuudesta itsensä kanssa.

    Pitäisi kirjoittaa loppuun se sarja, mutta alkaa olla hoppu työasioitten kanssa.

    VastaaPoista
  4. Esim koirat telmivät niin, etteivät satuta toisiaan. Oppivat siis kasvaessaan, että jos puree kovaa naapuria, se puree kovaa takaisin - jos haluaa leikkiä, pitää olla kohtuullinen. Leikki on pakosti (mahtava perustelu) tahdonvaltaista tekemistä. Tuskin vaisto ohjaa retuuttamaan karvalelua ja viskelemään sitä ilmaan tai kinastelemaan sidostesukasta.

    VastaaPoista
  5. Augustinus lausuu, että koiralla on tietoisuus, sillä sulkiessaan silmänsä se huomaa sen. Mielestäni tiedostamattoman olemassaoloon on vaikeampi uskoa, vaikka sitä noin 50 vuotta sitten tarjoiltiin jotenkin uskottavampana tosiasiana kuin tietoisuutta. Luulisin, että se mitä sanomme tiedostamattomaksi on tietoisia tulkintoja itsestämme, uusia avauksia, jotka riippuvat kiinni myytissä, että kyseessä olisi jotakin, joka on ollut meissä ennen. Mysteeriuskonnot ja nykyaikainen viihde ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten ihminen koettaa paeta tietoisuuttaan ja hukuttaa sen johonkin sellaiseen, missä hän ei muka huomaa itseään, hurmioon.

    VastaaPoista
  6. Pahus- rokkarithan tosiaan kuulevat iän myötä tinnutusta, vaikkei tärykalvo värise. Mutta silloin kai hermopäätteet korvassa ovat vaurioituneet (neurologinen häiriö). Älkää ajelko volyymit kaakossa, tai tulee ajettua karvat sisäkorvasta.

    VastaaPoista
  7. En muuten oikeasti usko, että koirien kevyt leikkipurenta olisi opittu toiminto. Leikkiminen on niin tyypillistä kaikille petonisäkkäiden pennuille, että purennan heikkouden täytyy olla vaistomaista. Aivan pienikään kissanpentu ei pure normaalisti tosissaan, vaikka kyllä siihen kykenee, jos sitä satutetaan.

    Toista pentua tosissaan pureva pienikin pentu voisi aiheuttaa ihan oikeaa vahinkoa tälle. Juuri tämän vuoksi tuntuisikin järkevältä, että luonnonvalinnassa vaisto kevyeen leikkipurentaan lisääntyisi nopeasti populaatiossa kerran kehityttyään. Mitään haittaa ominaisuudesta ei olisi, sillä kuten tiedämme, pelästynyt pentu (tai ihmislapsi) puree kovaa ja aivan tosissaan.

    VastaaPoista
  8. Ahhh dogmit astuivat peliin. Sivusta vajaat kymmenen pentueen kasvua seuranneena ja koiralaumaan edelleen kuuluvana rohkenen hyljeksiä väheksyntää vaistojen puolelle. Ukkovarvas on alkuun kovilla, mutta lopulta voi sallia ranteen ympärille semmoisen halihaukotuksen - ilman pelkoa, että kohta se puraisee, kuin tiikeri.

    VastaaPoista
  9. ei kai tietoisuus ole geenihäiriö. Sen varassa pohditaan mennyttä ja varaudutaan tulevaan uhkaan tai metsästysreissuun. Ajanoloon on tullut pohdittua paljon muutakin... joutokäyntiä tai renkaiden lämmitystä kiihdyttelyä varten.

    VastaaPoista
  10. Olisiko jopa niin, että jokainen eläin, jolla on muisti, ajattelee. Kelaa mennyttä ja sen suhdetta tulevaan, leikkii sitten tai ei.

    VastaaPoista
  11. Ihmetyttää missä olen tehnyt väärin, kun olen joutunut heräämään Telluksella ja saanut duunikseni näiden luiden hinailun vajaan sadan vuoden ajaksi. Mä olen varmaankin osunut taivaallisessa monopolipelissä "mene vankilaan - mene suoraan vankilaan" ruutuun.

    VastaaPoista
  12. jep ja tietokoneesta tulee ajatteleva, kun sillä on pitkäkestoinen ja lyhytkestoinen muisti sekä interaktio niiden välillä. toistuvat impulssit painautuvat pitkään muistiin pysyvähköksi jäljeksi, jota lyhyen muistin "elämänkokemukset" pommittavat. Säännönmukaisuudet vakiintuvat ajatus ja käytösmalleiksi. ehdollistumista tapahtuu, lopulta "kalkkeutumista", kun "opitun" kyseenalaistavia kokemuksia on niin vähän.

    VastaaPoista
  13. Hulluus on etumatkaa ajalliseen todellisuuteen.

    Visionäärit ovat vain pari askelta muita edellä, kun hullut jo viuhtovat kulman takana ideoineen.

    Johtopäätös on, että kannattaa olla sopivasti hullu, koska silloin on enemmän aikaa valmistautua elämän koitoksiin.

    Tavalliselle tallaajalle nämä asiat tulevat aina yllätyksenä.

    Ai mitkä asiat?, kysyy hän.

    No elämän kolhut ja kimalteet, vastaa toinen.

    VastaaPoista
  14. ks.

    http://plato.stanford.edu/entries/
    consciousness-animal/

    VastaaPoista
  15. Ei hullu ole se, jolla leikkaa visionääriä paremmin. Hullu on se visionääri, joka luokittelee hulluksi itseään terävämmän kaverin.

    VastaaPoista
  16. "Visionäärit ovat vain pari askelta muita edellä, kun hullut jo viuhtovat kulman takana ideoineen."

    Melko ahdasmielinen terveyskäsitys. Taitaa kaataa kaikki hiukan tavallista tallaajaa vihmerämmät pöhköjen kastiin. Niinhän keskiajalla tapahtuikin. Pappia paremmat tapettiin milloin mitenkin.

    VastaaPoista
  17. Ja toki ääniä kuulevia on vieläkin, yhdistykseksi asti: http://www.kolumbus.fi/suomen.moniaaniset.ry/

    VastaaPoista
  18. Helsingin Sanomat 22.2.2003, osasto Sanottua.

    "Heinäluoma käyttäytyy kuin ikääntyvä mies, joka hermostuu, kun työpaikalle on tullut älykkäämpi nuori nainen uusine luovine ideoineen. Kun mies ei pysty kilpailemaan naisen kanssa reiluin keinoin, hän aloittaa kiusaamisen ja leimaamisen, jonka tavoitteena on saada uhri hämmennyksiin ja nakertaa hänen itsetuntoaan, sitoa hänen energiansa."

    VastaaPoista
  19. http://www.koko.org/world/

    Koko, a female lowland gorilla born in 1971, and Michael, a male lowland gorilla born in 1973, use sign language and understand spoken English. Koko's participation in this study began when she was one year old, and Michael's at the age of three and one-half. Their intellectual, physical, and linguistic development has been studied extensively since their infancy. Before Project Koko, very little was known about gorilla intelligence.


    ks.

    www.primates.com/gorillas/koko.html

    Gorilla tilasi hammaslääkärin

    VastaaPoista
  20. sama lähde:

    The project has shown that an animal can possess qualities that were previously considered exclusively human, such as thought processes, imagination and feelings. This knowledge is crucial to all animal advocacy efforts, from the prevention of cruelty to animals to the conservation and preservation of endangered species.

    Koko has a tested IQ of between 70 and 95 on a human scale, where 100 is considered "normal."

    VastaaPoista