Ihminen uudemmaksi

Degeneroitunut ihminen on lajistaan huonontunut. Häneltä vietiin vielä taannoin suvunjatkamisen kyky tai halu.

Sterilisoimislaki annetiin Suomessa 1935 ja oli voimassa noin vuoteen 1970. Klaus Härön dokumenttielokuva "Uusi ihminen" kertoo degeneroituneen ihmisen tarinan Ruotsissa. Puhe on siis tahdonvastaisesta silpomisesta, jonka toteuttivat lääkärit.

Kielenkäyttö näytäisi horjahtelevan. Sterilisointi on esimerkiksi vasektomia. Sen teettäminen ei ole mitenkään tavatonta. Kastrointi näyttäisi sanana kadonneen kielestä. Sitä käytettiin muun muassa sukupuolirikollisten "vaarattomaksi tekemiseen", vaikka päämäärää ei aina tavoitettu. Tekniikka ja tarkoitus oli siis sama kuin ihmisillä.

Olen lukenut tuomioistuimen asiakirjoja näistä ja tiedän suunnilleen määrät. Nämä asiat ovat kuitenkin niin arkaluontisia, etten puhu enempää enkä yllytä toisia hakemaan erikoislupaa asiakirjoihin tutustumiseksi.

Sanon vain, että nämä operaatiot oivat useimmille kirurgeille tuttuja, että niitä pidettiin lääketieteellisesti perusteltuina ja että niitä salailtiin siitä huolimatta.

Tausta-ajatuksen nimi on eugeniikka.

Natsi-Saksan julisteissa esitellään ylpeästi maat, joissa eugeniikkaa harjoitettiin pakolla: Saksan lisäksi Ruotsi, Suomi, Tanska, Kanada, Yhdysvallat ja Japani.

Harmillisesti meille, joiden mielestä Vatikaain suhde syntyvyyden ehkäisemiseen on käsittäätön, katolinen kirkko esti kaiken tällaiseen vivahtavankin.

Ruotsalaiset näyttävät olleen erikoisen ylpeitä rodunparantamisestaan.

Saamelaisia leikattiin; suomalaisiin he eivät tainneet ehtiä. En epäile, etteikö halua olisi puuttunut, koska ruotsalainen suomalaisia tarkoittava mongoli-väite on tietoisen ja tahallisen rasistinen.

Tieteellisen rasismin suuret nimet olivat Francis Galton ja Arthur Gobineau, joka kirjoitti tutkielman rotujen eriarvoisuudesta. Rodut pysyivät kansakoulun oppikirjoissa ainakin 1950-luvulle, ehkä osittain siksi, että kirjoittajamme olivat Saksassa koulutettuja ja Saksaan suuntautuneita.

Rotu-käsitteen syväanalyysiä en muista - tekstiä joka olisi kerralla selvä. Rodun ovat kadonneet kirjoista kuin henkeä pidätellen.

Sellainen enteilee usein paluuta.

Suomessa on tuskin rinnastettu isänmaallisuutta ja rasismia. Ryssäviha on selitetty puhki poliittisilla perusteluilla, ja "ryssästä saa puhua vain hammasa purren" on käsitetty sydämelliseksi sutkaukseksi, kuten allekirjoitus "ryssänvihassa".

Saamelaisten ja mustalaisten sortaminen Suomessa eivät ole suosittuja aiheita. Tutkijat kiirehtivät myös rinnastamaan "terveen" epäluulon naapurikylän kelvottomia ihmisiä kohtaan vierasheimoisten syrjimiseen. Karjalaisten evakkojen ryssitteleminen sotien jälkeen olisi ollut viatonta.

Suomalaisen rasismin kaksi suurta nimeä ovat Runeberg ja Topelius. Snellman oli mukana siinä ajattelussa (Herder), joka tuotti Saksassa raivoavan rasismin, mutta hän itse ei siihen livennyt.

Sekä Runeberg että Topelius sisältävät "suomalaisen" rakennusaineet ja reseptin. Allan Tiitta ja kumppanit ovat kauan sitten osoittaneet, että etenkin Maamme-kirjan stereotyypit on omaksuttu kauan sitten niin tyystin, että ne hallitsevat jopa "Tuntemattomassa sotilaassa". Koskela on sama henkilö kuin Saarijärven Paavo.

Nationalismi kukkii luonnollisesti urheilussa. Useammin kuin usein se kääntyy rasismiksi.

Omassa ajattelussani Talvisota-tarinasto ylläpitäminen on osittain rasistista. Sen taustalla on virheellinen ajatus suomalaisuudesta paremmuuden takeena suhteessa venäläisiin ja esimerkiksi ruotsalaisiin vapaaehtoisiin.

Rehellisyys näyttäisi vaativan äänestämään ruotsalaista kansanpuoluetta.

En usko, että minusta on aivan niin rehelliseksi.