Uusin käyttö blogille on kalvojen ja kopioiden sivuuttaminen. Olen ennenkin tehnyt saman. Kun kokoonnutaan kuulemaan stiiknafuuliaa, kuten tänään iltapäivällä yliopiston pienessä juhlasalissa, en näytä mitään, en jaa mitään vaan sanon: KVG, blogistani.
Hämmästys on keskimäärin suuri.
Ajan ja vaivan säästö on vielä suurempi.
Lisäksi blogi tarjoaa mahdollisuuden puhua monesta asiasta. Mielestäni asiassa puhuminen ja otsikon kunnioittaminen ovat kohtuuttomia vaatimuksia. En näe aihetta taipua sellaiseen.
Siksi kirjoitan tähän väliin aivan asiattomasti, että palaan kirjaan näinä päivinä. Helsingin Sanomien Jukka Petäjä on tuttu mies ja taitava arvostelija. Hänen kuukausi sitten julkaisemansa arvostelu Peter Høegin romaanista Hiljainen tyttö oli niin paha huti, että toivottavasti hän ei hirttäydy, jahka huomaa tapahtuneen.
Romaani on alkaneen vuosituhannen tapaus ja Tammen keltaisen kirjaston mitoillakin huippua. Se on samaa tasoa kuin Sebald eli korkeinta tunnettua.
Olisiko niin että kun Høeg kirjoittaa aika paljon hakien kielensä kuvat musiikista, etenkin Bachista, ja uskonnosta, etenkin Kierkegaardilta ja mystikoilta, ollaan alueella, joka on Helsingin Sanomille uppo-outo?
Sasnon tässä vaiheessa, että kirja on tavattoman helppolukuinen ja ajankohtainen. Tämän iltapäivän paneelikeskustelua ajatellen muistelen "Hiljaisen tytön" sivumennen mainitsemaa - ihmisten korvissa professorin titteli tekee huonon vaikutuksen. He haluavat työntää korviinsa mitä tahansa ollakseen kuuntelematta, esimerkiksi maton. Professorit ovat yksipuolisen ponnistelun vaurioittamia, pirstoutuneita ihmisiä.
Pahus että menikin kertomaan tämän salaisuuden kaikille.
Kun kävelen yliopistolle, saatan pistäytyä Kampin keskuksessa tai Aleksilla kellokaupassa. Laajojen hakujen jälkeen arvelen nyt tietäväni, että nimellä "Swiss Army Victorinox" myydyistä kelloista osa tehdään toissa vuonna rakennetussa tehtaassa todellisuudessa Breitlingeinä, jolloin hinnan ja laadun suhde on mekaanisissa ja puoliautomaattikelloissa asiakkaalle kymmenen kertaa parempi kuin kalliiden kellojen yleensä ja kvartsikidekelloissa hintaluokassa 200 - 400 euroa muuten vain suurenmoinen.
Vehkeistä löytyy kohtalainen blogi, tosin ranskankielinen.
Kari Raiviolla, minulla ja muutamalla muulla on siis iltapäivällä ilo ja kunnia toimia Himasen Pekan viisauden valossa ja hänen kunniansa loisteessa. Täytyy toivoa, ettei nouse pala kurkkuun. Olen nyt lukenut naistenlehdistä, miten mainio henkilö hän onkaan. "HIIT:in johtava tutkija", yksi Pekan titteleistä, ei siis ole harvinainen ja haluttava. Olen itsekin HIIT:in johtava tutkija; olen ollut seitsemän vuotta. HIIT eli teknologian tutkimuslaitos puolestaan on innovaatioyliopisto, oikeastaan Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun yhteinen erillislaitos.
Sekä johtavan että johtamattoman tutkijan arvostus riippuu tutkimusten arvosta. Tiettävästi olemme saaneet aikaan hyviä tutkimuksia. Saman tyyppiset tutkimuslaitokset muissa maissa ovat kehuskelleet, ellei muuta voi. Kontakteja on Fraunhoferiin, Cerniiin. Humboldt-instituuttiin, Max Planck-insituuttiin ja yliopistoihin Berkeleystä Cambridgen kautta Xinhuaan.
Eilen tein jotain muuta, kun havaitsin, että suomalaisen Wikipedian artikkeli kirjailija Teuvo Pakkalsta oli kaikin puolin esimerkillinen. Noin niitä pitäisi kirjoittaa.
"Stiiknafuulia" on muistaakseni Pakkalan aikoinaan hiukan väheksyttyjen, todellisuudessa suurenmoisten lapsijuttujen oivalluksista.
Stiiknafuulia tai muu sana, joka ei tarkoita mitään, antaa yliotteen joukossa kuin joukossa. Kun se on lisäksi vaikeaselkoinen, sen lausuminen osoittaa, että lausuja on yhteydessä korkeampaan viisasuteen.
Kertoi Pakkala sata vuotta sitten.
Innovaatioyliopisto on stiiknafuuliaa.
Tosin sellainen inovaatioyliopisto on perustettava, mutta ei se siltikään liity innovaatiotoimintaan.
"Innovaatio" tarkoittaa sanakirjan mukaan "jotain uutta". Kauppatieteissä tuotteiden ja palvelujen parantaminen ja uusien aikaansaaminen on tietenkin keskeistä, ja näitä asioita tutkitaan. Tietyt järjestelmälliset menettelytavat voivat olla avuksi.
Periaatteessa innovaatio on kuitenkin luovuutta, josta pääsemme takaisin tämän viikon blogien haitarinsoittoon ja metsätöihin.
Annon eilen ja toissapäivänä ymmärtää, että työtavat ja kansankulttuurin muodot tulevat yleensä perässä. Innovaatio - kuten viulu tai haitari - alkaa jo 50 vuoden kuluttua keksimisestään levitä laajempiin kansankerroksiin, jos se on hyvä keksintö. Samalla katoaa vanhaa, joka saattoi kyllä olla parempaa.
Sellainen innovaatio kuin keskiolut leviää sitä vastoin noin kahdessa viikossa etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Avoliitto oli Suomen nopein sosiaalinen innovaatio, joka lävisti kaikki kansankerroksen tuossa tuokiossa.
Kun Antti Kalliomäki ja eräät muut ovat asialla ja rahaakin on luvassa, esitän päivän pointtini yliopistojen ja tutkimustoiminnan kehittämisestä.
Ongelma on tieteen puutarha. Tuhat vuotta olemme lähteneet siitä, että jos jokin kasvi (oppiaine) on juurtuakseen, annamme kaikkien kukkien kukkia. Silloin tällöin saadaan odottamatonta hyötyä. Rataskukkainen kasvi tuottaa syötäviä mukuloita ja piankin jengi pistelee innovatiivista tuotetta eli perunaa. Suomalainen maaperä tuottaa perunana kaloreja (jouleja) moninkertaisesti enemmänkuin ruis.
Tieteen puutarhan eli yliopiston ravintoketju on epäselvä ja vaikeasti hallittava.
Nyt tehdyissä kyselyissä kaikki oppiaineet ovat arvioineet olevansa huippuyksikköjä ja pyytäneet lisää rahaa.
Se ei ole yllätys.
Miten luodaan yhteyksiä oppiaineiden välille?
En tiedä.
Sen tiedän, että Suomi putosi jo kuin eno veneestä informaatio- ja biotekniikan hallintajärjestelmien kehittämisestä.
Tämä mutkikas ilmaisu tarkoittaa infraa eli esimerkiksi tekijänoikeutta ja patenttioikeutta.
Etenkin brititit ovat monen tienmutkan päässä edellämme.
Tanskalasisetkin ovat.
Meidän (HIIT, Lappeenranta) pitäisi kehittää teollisuudelle ja palveluille mainioita innovaatioita, ja kyllähän me kehitämekin. Mutta niistä pitäisi tulla sellaisia, että niitä saa todella käyttää ja niistä saa rahansa pois.
Tämä on sitä "infraa". Maailma on täynnä erilaisia lupia, ehtoja ja rajoituksia, ja kilpailukin on hankalaa, sillä ellei menestyvää tuotetta ole suojattu, tulee kilpailija ja vie "innovaation" mennessään ja pitelee sitä kuin omaansa.
Etenkin Helsingin yliopistossa tiedekuntien rajat ovat rautaesirippuja ja edellä kuvailemiani asioita ei juurikaan tutkita eikä opeteta. Teknillisessä korkeakoulussa ei oikeastaan opeteta patenttioikeutta.
Aika uskomatonta, eikö olekin?
Kun sanon "juurikaan" ja "oikeastaan" tarkoitan, että erilaisia kursseja on vähän vaikea lukea mukaan. Tietääkseni maan ainoa immateriaali- ja informaatio-oikeudelle omistettu professuuri on Lappeenrannassa, se jossa minä olen professorina.
Huono homma, Helsingin innovaatioyliopistot, huono.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Ja nyt kiivasti määrittelemään: mun miälestä (vakuuttava perustelu) INNOVAATIO on liiketoimintaan liittyvä oivallus, joka synnyttää tilapäisen kilpailuedun. Tyypillistä yrityksissä. Yliopistoissa tehdään perustutkimusta ja "tiedettä". Innovaatioyliopistoissa innovoidaan, eli pyritään liiketoiminnassa kilpailuetua tuoviin oivalluksiin?
VastaaPoistaMIT lienee eräänlainen innovaatioyliopisto. Sen rahoitus on huomattavasti suurempi kuin koko suomalaisen yliopistojärjestelmän yhteensä. Opettajia oppilasta kohti on huomattavasti enemmän. Käytävän perällä toinen tutkii atomipommin valmistamista ja naapuri fransiskaanista omistuskäsitystä. Ei pojat, kyllä pienessä maassa rahkeet riittävät aivan toisenlaisiin toimintatapoihin eikä meillä ole mahdollisuuksia kovinkaan moneen huippuun. Mutta jos niitä vastaisuudessa halutaan enemmän, niin vastaus on yksinkertainen: koulupäivää tulee lyhentää huomattavasti ja lahjakkaat oppilaat pitää päästää kotiin omiin laboratorioihinsa leikkimään puhtaasti työelämän ehdoilla syntyneen koulupäivähoitojärjestelmän piiristä.
VastaaPoistaTämä toi mieleeni vanhan nuoruuden huvin, seuraleikin ravitsemusliikkeissä, jota kutsuttiin "höntsäksi".
VastaaPoistaValehdeltiin kaverista vieraille jotakin, johon tämän piti ottaa kiinni ja jatkaa siitä, niin että ei valehtelisi kovin paljon lisää, mutta ei paljastaisi kaverin valhetta.
Jos heittää toisesta että tämä on Suomen nuorin lentolupakirjan saanut, toisen piti jatkaa tuosta ja kertoa siitä, millaista on lentäminen. Saattoi sitten heittää takaisin että toinen on melko lupaava konserttiviulisti, palkittu Brysselissa Excrément de Cheval palkinnolla 14-vuotiaana.
Jotenkin minulle on syntynyt tästä innovaatioyliopistohankkeesta, luovuutta käytetään samalla tavalla.
No minä, Mikael ja Mauritz tietysti teimme sen vailla ajatusta taloudellisesta hyödystä.
"Miten luodaan yhteyksiä oppiaineiden välille?
VastaaPoistaEn tiedä."
Par'aikaa menossa oleva deurbanisaatio, ajatus pientaloasumisen lisäämisestä on osa tätä ongelmaa.
Eri tiedekuntien ja korkeakoulujen väliset kontaktit liittyvät kiinteästi kaupungin ja näin ollen meidän oloissamme, koko maan kilpailukykyyn.
Kun asutus on kiintää, kaupunkimaista, myös joukkoliikenne toimii tehokaasti.
Nähdäkseni korkeakoulujen väliset kontakti, epäviralliset ja spontaanit siteet ovat luovempia ja pitkäikäisempiä kuin virallinen yhteistyö.
Näin ollen toimiva joukkoliikenne, joka mahdollistaa opiskelijoiden tapaamisen ja verkostoitumisen yksityiselämässä, edistää korkeakoulujen luovuutta ja kilpailukykyä.
Siviilielämän kontaktit, niitten kautta syntyvässä toveruudessa ja toisen kunnioittamisessa on pitkäaikaisetn, syvin ja luovien suhteiden juuri.
Poikkitieteellisten suhteiden itseorganisoitumista helpottamalla saadaan aikaan säpinää, joka luo uutta.
Ja sitten. Perussivistyksen, joka pitää olla kouluun mennessä, pitää olla niin vahva, että ymmärtää mitä toinen sanoo.
Koululaitoksen, kaikkineen, näkeminen vain tuotantokoneistona, joka tuottaa teollisuuden tykinruokaa, näivettää sen sivistyksellisen pohjan, jota kautta saavutetaan ymmärrys, se ymmärrys, joka mahdollistaa tiedon jalostamisen uudeksi, innovaatioksi ja intuitiivisen ymmärryksen siitä, että nyt ollaan todellakin tekemässä jotakin uutta.
Blogistanin hyvä tapa vaatii kyllä linkin. KVG ei ajankohtaisissa auta.
VastaaPoistaTässä blogissa voi syntyä järkevää keskustelua huippuyliopiston määritelmästä. Veikkaan, että Erkon sponsoroimassa tilaisuudessa kaikki istuvat tuppisuuna, tai puhuvat toistensa ohi. Kai on sitten uskottava, että huippuyliopiston tunnistaa yli 4.000 tieteellisestä julkaisusta, kun kansleri Raivio näin meille on kertonut. Laskin kerran erään huippututkijan tuotokset. Lääketieteessä näyttää syntyvän julkaistavaa huippututkimusta joka toinen viikko. Onko se huippututkimus todella näin tehokasta?
VastaaPoistaKumpaa sä kirjoitat Kemppinen: blogia vai omaa curriculumiasi, joka laajenee aina sitä mukaa, kun löydät uusia "innovaatioita" (suomeksi "tiedonpätkiä") - eli päivittäin?
VastaaPoistaKysyy vakaumuksellisesti 'epäinnovatiivinen' ihminen.
Mahtisana löytyy verkosta.
VastaaPoistahttp://www.sakoman.net/pg/html/13338.htm
Tekijänoikeudet taisivat vanheta vuonna 2000?
Oli muuten harvinaisen nautittavalla tavalla kirjoitettu ylistyspuhe omalle tieteenalalle. Ensin aloitetaan puhumalla rennosti kelloista ja kirjallisuudesta. Sitten lytätään huippuyksikköjärjestelmä (ihan asiallisin perustein) ja kehutaan omaa tutkimusta moittien samalla muita. Lopuksi todetaan, että oma tutkimusala on poikkitieteellinen ja välttämätön uusien innovaatioiden kehittämiselle.
VastaaPoistaValitettavasti tällä ei saa rahaa. On liian älyllistä.
Miksi muuten Lappeenrannan sisäänpääsypistemäärät ovat niin käsittämättömän alhaalla? Itse en tekniikan ihmisenä ole kehdannut suositella sinne hakemista kellekään tutkijaksi haikailevalle, sillä opiskelija-aines ei voi olla kovin korkeatasoista. Tämä puolestaan johtaa siihen, etteivät myöskään tutkimusryhmät kykene aivan parhaaseen. Olenko väärässä?
"Miten luodaan yhteyksiä oppiaineiden välille?"
VastaaPoistaAnnetaan nuorille, nälkäisille ja lahjakkaille ihmisille mahdollisuus toimia monialaisessa T&K- ympäristöissä, jossa selkeä tekemisen meininki. Lopputulosta prosessista ei tarvitse valmiiksi tietää, mutta jos jotain järkevää löydetään/keksitään ollaan sitten myös valmiita muuttamaan asioita sen perusteella. Valtiokeskeinen "ei se nyt ainakaan tähän pätevä ole" -mentaliteetti hegemonia- kamppailuineen on tietysti paras vastamyrkky edellä esitettyyyn.
"Tieteen puutarhan eli yliopiston ravintoketju on epäselvä ja vaikeasti hallittava."
VastaaPoistaNiin on, ja sama pätee tutkimukseen yleensä (joka on eri asia kuin tuotekehitys.) Rahoittajan kannalta se on kuin rulettia, sillä erotuksella että keskimäärin voittaa. Väitän että ongelma ei niinkään ole se ettei voittoja saa kotiutettua, vaan se hallinto- ja kehitysvimma jolla uhkapeli yritetään saada vaikuttamaan rationaaliselta sijoittamiselta.
Minä en olisi tässä, eli tässä työssä ja kommentoimassa tähän blogiin, jollei DARPA olisi 60-luvulla jakanut rahaa kyselemättä toinen toistaan oudompiin hankkeisiin. Kuten kanojen tappaminen ajatuksen voimalla ja ARPANETtiin. Nykyään tuollaista rahankäyttöä pidettäisiin vähintäänkin tuhlauksena, todennäköisesti korruptiona.
En huomannut Hesarin juttua "Hiljaisesta tytöstä", mutta enpä niihin muutenkaan koske jos kirja on kesken.
VastaaPoistaOlen ehdottomasti samaa mieltä romaanin merkityksestä: kertakaikkisen upea.
Itse vertasin Hoegia (eikä netti antanut kirjoittaa tanskalaista Ö:tä) Orhan Pamukiin ja Peter Nadasiin. Siksi että kyse ei ole vauhdista ja menosta ja meiningistä vaan syvyyssuunnan kuuntelemisesta.
Minusta on hauska huomata että Hoegin läpimurtoromaanin nimi on Lumen taju ja Pamukin taas Lumi.
On siinä sekin, että lumi hiljentää ja muuttaa äänimaiseman.
Itselleni kuunteleminen on äärimmäisen tärkeätä, koska olen 3/4 kuuro, eli toisessa korvassa on vähän kuuloa jäljellä. Tähän liittyy myös musiikin muistaminen, koska en kykene enää menemään konsertteihin.
Senkin vuoksi Bach tuntui kovasti tärkeältä.
Ad Sattuma et alii:
VastaaPoistaOikeastaan tilaisuus oli pelättyä parempi. "Stiiknafuulia" -ominaisuus myönnettiin kaikin voimin.
Sari Heinämaa tuli lähelle sitä oivallusta, että yliopistot on laskettava pahuutensa valtaan eli public administration -ongelma on paikattava. Todellisuudessa opettajien aika menee hyvin toisarvoiseen hallintoon, ja toisaalta hallintojohtajat eivät osaa tai viitsi hallinnoida.
Luottaisin varovasti siihen, että yliopistomaailma kykenee vastustamaan tuotos-perusteista arviointia. Raiviokin myönsi kiireesti, että oppiaineen "ranking" riippuu täysin aineesta. Toiset ovat mitattavissa, toiset eivät.
En sanonut sitä, mutta olen kieltämättä miettinyt, mitä tapahtuisi, jos "Law School" ja "Medical School" irrotettaisiin yliopistorakenteesta. Ja "Divinity" eli jumaluusoppi.
Ne ovat hyvin erilaisia ja perua virkamiesyliopiston ajoilta.
Sitten kumminkin kliininen lääketiede on korkeatasoista ja kovin lähellä biotieteitä.
Optimismia herättää, että yliopistojengi ja opetusministeriö puhuvat katuyleisön kuullen muutakin kuin teollisesti esivalmistettuja sanoja.
Stiiknafuulia-kohta oli tosi loistavasti kirjoitettu ao. teoksessa. Olin neljännellä luokalla, kun luin sitä ja olin tukehtua naurusta. Kirjailija kuvasi niin osuvasti sitä kuumaa ilmaa joka täytti Villen rinnan, kun hän paukutteli henkseleitään kavereilleen.
VastaaPoistaAd Sedis: I stand corrected.
VastaaPoistaLisäksi linkkien vaihtaminen kirjoittajien kesken on ystävällistä.
www.helsinki.fi on aika pelottava, melkein niin kuin www.yle.fi. Löytää mitä tahansa muuta mutta ei hakemaansa.
Ad Anonymous I:
VastaaPoistaTuo soveltavan tutkimuksen ja tieteen erillään pitäminen on ollut viimeiset seitsemän vuotta päätoimemme HIIT:issä.
Ajoittain Nokiakaan ei usko, että emme ole hankkimassa heille uutta kassavirtaa alle kahdessa vuodessa, vaan tekemässä jotain sellaista ("tiedettä"), jossa kielteinen tulos eli "ei löydöstä" voi olla hyödyllinen ja myös rahanarvoinen.
Kuten ehkä osoitin naljailemalla kelpo Himaselle, elämän kirkastamiseen tekniikalla tai työelämän psykologialla en valitettavasti uskon ensinkään.
Ad Omnia:
VastaaPoistaPaikalla ollut TKK:n kollega nosti kissan pöydälle sanomalla, että samaan aikaan kuin väitetty kilpailukykymme paranee tai on muuten vain hyvä, tuotantomme ja palvelutuotannon "vaihtotase" laskee eli myymämme "tavara" menee yhä huonommin kaupaksi.
Tämä on se vakava ongelma, sillä kyllä meidän on tieteiden ja taiteiden keskellä saatava myös leipää ja leivän päälle kevytlevitettä.
Ad Jarvelainen:
VastaaPoistaTotta. MIT ei vertaudu mihinkään muuhun. Meillä on sinne paljon suhteita, mm. siellä opiskelleita ja opettaneita. "Me" on tässä yhteydessä HIIT.
Koko tietotekniikassa Pentagonin osuus asiakkuudesta on niin valtava, että sitä harvoin mainitaan. MIT nousi loistoonsa U.S. Air Forcen ja Nasasn tilauksilla.
Mutta Stanford on erikoinen tapaus. Siinä sntyi Petja Jäppisen mainitsema maantieteellinen lähiyhteys, kun yliopisto potki tohtorit kadulle eli Palo Altoon, ja nuoret tohtorit kävivät kuitenkin viettelemässä professoreiden vaimoja torstai-iltaisin alkaen klo 19.30 mallasjuomien merkeissä.
Ja Berkeley - se on poikkeuksellisesti osavaltionyliopisto (University of California, Berkeley - muita campuksia esimerkiksi UCLA). Siten siellä on mielestäni innostava yhdistelmä tavallisia pöljäkkeitä eli kalifornialaisia B.A.:n suorittajia ja kansakunnan valioita, jotka ovat kilpailleet verisesti opiskelupaikoistaan.
Lisäksi U. of C. on saanut erittäin merkittävää budjettirahoitusta, ja sekin on Amerikassa erikoista.
Ad Rauno Rasanen:
VastaaPoistaOpin sanan Curriculum aika myöhään, siksi siitä tulee edelleen mieleeni karuselli - pieni piiri, joka pyörii.
Sormet sanoo sososo.
Kengän kannat kokoko.
Kun meillä on tässä blogissa noin 40 henkilön toimittama kulttuurilehti, käsitän oman roolini lähinnä ilmiantajaksi eli vasikaksi, joka kertoo, mitä mielenkiintoista on sattunut korviin ja silmiin.
Ad Erastotenes Aleksandrialainen:
VastaaPoistavalitettavasti et ole väärässä.
Se e ehkä tähän asiaan kuulu, mutta myös TKK kärsii tätä nykyä samoista ongelmista. Hakijamäärät ovat pudonneet pahasti ja tasossa ei ole kehumista.
Oman lehmän kampeamisessa ojasta olet ikävän tarkkanäköinen. Totta on.
Mutta olen kyllä onnistunut taluttamaan korvasta yhden ulkomnisterin ja yhde EK:n puheenjohtajan Berkeleyhin katsomaan, miten kauppatieteet (HAAS), Law School (Boalt) ja CSEE (tietotekniikka ja elektroniikka) voivat pelata yhteen.
TT-neuvoston muutaman kuukauden takaisessa mietinnössä on pari kaunista sanaa tästä. Tiedän koska olen ne käsittääkseni itse kirjoittanut.
Ad Teemu Pyyluoma:
VastaaPoistaOlen samaa mieltä.
Suren etukäteen Nokian päätöstä keskittää tutkimuksensa Piilaaksoon.
En usko, että siitä seuraisi mitään erikoisen myönteistä.
Arpanetin varhaisvaiheesta ja parista muusta asiasa on hauska pieni kirja, Hafner; Where wizards stay up late. Siinä on vaikka mitkä määrät tarinoita idiottimaisista hankkeista, jotka yllättäen osoittautuivat hienoiksi.
Sähköposti eli ylimääräinen viesti "reppuselkään" tiedostoa siirretteässä koski kirjan mukaan erään Baranin Cambrdigeen unohtamaa sähköparranajokonetta.
Ad Ripsa:
VastaaPoistaMutta kuten Høeg sanoo, ei kuunteleminen vaadi kuuloa.
(Kikka - ø on Wordiin tai vastaavaan kirjoitgettu Alt-0248, joka tulee copypastaamalla tähän skriptiin. Jos tulee.
Kikka - ø on Wordiin tai vastaavaan kirjoitgettu Alt-0248, joka tulee copypastaamalla tähän skriptiin. Jos tulee.
VastaaPoistaItse en ole unicodea jaksanut opetella, joten en noita numeroita ulkoa muista. Tuo Alt-<numeroita padista> on ihan standardi Windows-kikka, joka taitaa periytyä sieltä DOS-puolelta. Siellä ei tosin saanut kuin 8-bittisiä koodeja ulos..
Standardi siis tarkoittaa, että sen kyllä pitäisi toimia melkein joka kentässä, joka unicodea suostuu syömään.
Windowsin paras työkalu tuohon on kuitenkin Start->Programs->Accessories->System Tools->Character Map (sijainti lienee jotain ihmeellistä uusissa "parannetuissa" valikoissa), mikäli vain siinä älyää valita jonkin niistä harvoista fonteista, jotka ovat suhteellisen täydellisiä. Näitä on mukana tulevista ainakin Arial.
Jos tunnustettaisiin se, että suomalaisilla panostuksilla täällä perämetsässä ei suvereenisti kärkeen yletetä. Lähetetään täältä parhaat ykköslafkoihin maailmalle ihan yhteiskunnan rahalla - ne 1600 per vuosi, mitä tohtoreiksi halutaan - yrittämään kärkeen ja verkottumaan ja haalimaan Suomelle tärkeitä kontakteja. Palkattakoon ne paluumatkallaan vaikka Suomen Akatemiaan - jos eivät muualle pääse. Jos hyviä ovat, niin pääsevät - ainakin 600/v.
VastaaPoistaKemppis, saako kysyä kysymyksen toisesta aiheesta ku ei jaksa tätä innovaatiojauhantaa (vaikka asia onkin mielenkintoinen)?
VastaaPoistaKysymys:
Miksi patenteissa ei voi määritellä spesifimmin ja ennen kaikkea, dynaamisemmin kontekstia jossa patentin halutaan pätevän? (Vai onko yleistietoni puutteellista?)
Mie kun oon kattonu noita Creative Commons -lisenssejä ja erityisesti ihaillut Developing Nations -lisenssiä. Aloin näet sitä myöten miettiä mihin muihin aikaan, paikkaan ja sosiaalisiin, teknisiin, kulttuurillisiin, taloudellisiin tai vaikkapa henkisiin olosuhteisiin omistajuutta ja oikeuksia voisi sitoa ja suhteuttaa..
Niinpä, paneeli ei ollut hullumpi. Olisi sitä enemmänkin kuin tunnin kuunnellut. Kiitoksia siitä.
VastaaPoistaVarsinkin olin myös iloinen Heinämaan suoruudesta. Opetusministeriön nainen yritti viranpuolesta venkoilla irti huonosta opettaja/opiskelija -suhdeluvusta, mutta siihen ei onneksi suotu mahdollisuutta. Tällä hetkellä ainakin valt. tdk olisi loistava kirjekurssi, tentti- ja esseemahdollisuudet ovat hyviä jne, mutta jos haikailee opetuksen tai ohjauksen perään, menee hiukan hankalaksi...
Veikko E.
Ad VT:
VastaaPoistaAika hyvin oivalletu.
Minustakin osa vaikeudesta johtuu yhteen soveltumattomista tavoitteista. Kontekstin avoin ilmiaseminen tekisi suojasta luultavasti täsmällisemmän. Investointi eli rahan sijoituksen näkökohta panee ahnehtimaan "muita sen kaltaisia" käyttöjä, joita patenttivaatimusta kirjoitettaessa ei ole olemassa.
Ad Jeps:
VastaaPoistaTotta. - Elämäni parhaita hankintoja onLondon review of Booksin hiirimatto, jossa on erikoismerkkien koodit keskeisimmille, jopa » ja ©.
Vuosia yritin pitää helposti löydettävissä ASCII-tauluja, joissa nämä salanumerot yleensä ovat, sillä ulkomuistissa ne eivät minulla pysy.
Kullan arvoinen neuvo. Silloin kun tämä ei toimi ja eräissä muissa häiriötilanteissa "vika" on vaikea löytää - NumLock ei ole päällä!
Eräs tiedepolitiikkamme polttavista ongelmista on se, ettei tieteemme yleisesti ottaen korkeaa kansainvälistä tasoa ymmärretä. Tilanne on sama kuin PISA-tutkimuksessa: meillä on varsin paljon hyviä tutkimusryhmiä, mutta Nobel-tason kärki puuttuu. Kansainvälisiä yhteyksiäkin meillä on aika lailla tarpeeksi: jokainen, joka haluaa, pääsee kyllä tutkijavaihtoon EU:n alueelle tai Jenkkeihin.
VastaaPoistaOlisikin kysyttävä, onko meidän ajettava takaa juuri Nobelin palkintoja. Mitä järkeä on vaatia, että viisimiljoonainen kansa kykenisi tuottamaan nobelisteja? Sen sijaan meillä voi olla samoilla resursseilla paljon enemmän taloudellisesti hyödyllisiä keskimääräisen hyviä ryhmiä. Kyllä sieltä nobeleitakin tulee, kun vain on tuuria.
Itse asiassa Suomelle on ollut eduksi, että AIV on jäänyt maamme ainoaksi luonnontiedenobelistiksi. Suomi on niin pieni maa, että mahdollinen nobelisti hallitsisi koko tiedepolitiikkaa seuraavat pari vuosikymmentä. Tämä johtaisi hyvin helposti elinvoimaisen tutkimuksen tuhoon, kun nobelistin aikanaan edustamaa, palkitsemishetkellä elinvoimaista tieteenalaa tekohengitettäisiin ja koko tiedeyhteisö tanssisi nobelistin pillin mukaan. (Tietääkseni de Broglie Ranskassa aiheutti tällaisen ongelman.) Hyvä tutkija ei ole välttämättä hyvä tiedepoliitikko.
jos tieteellisten artikkeleiden perusteela lasketaan, niin 1.6 miljoonan artikkelin joukossa suurin osa on lääketeollisuutta ja ainoa siihen liittyvä tieteenala biokemia. muutkin tieteet ovat vielä kaukana toisistaan (avilan yliopistosta tietoa)
VastaaPoistaAsia vilpitön.
VastaaPoistaMukavanoloinen vastauksesi osoittaa jälleen, että olet sekä lähes narsistisen itsevarma että parkkiintuneen kovanahkainen - ja kuitenkin samalla "röyhkeän sivistyneesti" leikillisen huumorintajuinen sälli.
Ja siitä mie kyl piän, sano Kotkan poika.
Vaikka joskus tuntuukin siltä, että "olet niin täynnä itseäsi, että oikein kuormasta putoilee" - siteeratakseni erästä blogikolleegaani...
(Jos tää kommentti tuli kahteen kertaan, niin poista se toinen.)
Kunhan joku suomalainen (Himanen tai Kemppinen) saa kansamme parhaimmiston keksimän teknologian Millenium- palkinnon niin kyllä siinä on svedupellet nobeleineen lopultakin ihmeissään, kuten aloitteen tehneet, ml. Lipponen, tarkoittivatkin.
VastaaPoistaMontakos milljjoonnaa euroa se palkinto onkaan?
Hei arvoisa Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos kiintoisista kirjoituksista
täälläkin kuten Terho Pursiaisen ja Petri Järveläisen upeilla kotisivuilla, joissa myös olen
"hieman" hääräillyt.
Kysyn nyt vain muutamaa asiaa liittyen läheisesti
filosofi, professori ( Helsinki &
Gambridge), Pekka Himasen
"Suomalainen unelma" -raporttiin.
Mikä olikaan vasta-argumenttinne hänen "innovaatioyliopisto"-visiota kohtaan? Pitääkö filosofin
mitenkään ottaakaan vastuuta siitä, mitä visioi -muut päättäkööt,
mitä sillä tekevät, niinkuin päättävätkin:) Eikö filosofin tehtävänä olekin tuoda erilaisia
näkökulmia keskusteluun myös siitä,
mitä filosofia ja filosofointi
ovat. Onko sittenkään niin, että
akateeminen "norsunluutorni" -filosofia ja praktinen ( lue tässä: "jalkaantunut" ) filosofia
olisivat välttämättä mitenkään ristiriidassa keskenään. Molempi
parempi. Vaarana tietenkin saattaa
olla se, että akateeminen filosofi
jalkaantuessaan joutuu populistiksi, eikä niinkään popularisoijaksi. Mutta miksi
se meitä vaivaisi mitenkään?
Onko se mitenkään vähemmän substantiaalista kuin se, mitä jossain muillakin tieteenaloilla
tehdään. Ja onko filosofia tiedettä, vaikka se käyttäisi
tieteellistä metodia. Minusta
välttämättä ei. Filosofia on
tieteen ja taiteenkin "äiti"
ja matematiikkakin vain tieteen
kuningatar vai miten nyt taas menikään.
Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti Taneli