Tuuli kirjaimissa

V.E. Törmänen oli kansakoulunopettaja Taka-Lapissa. Sieltä hän oli syntyisinkin.

Kun häntä sanotaan Inarissa 1886 syntyneenä eri lähteissä lappalaiseksi, tulkitsen tämän rasismiksi. Tosin en ole varma, oliko hän saamelainen.

"Tunturilauluja" ilmestyi 1925. Tulenkantajat haukkuivat sen, koska se ei osoittanut todellista luonnontunnetta, mutta Edvin Linkomies kehui.

Valitettavasti Törmäsen kirjailijan urasta ei kehkeytynyt erikoisempaa. Kustantajiakaan ei jaksanut kiinnostaa.

Mutta tämä kummallinen Yrjö Kilpinen sävelsi tunturilauluja, joista tuli Suomen kapean lied-kirjallisuuden kestosuosikkeja. Tietääkseni ne lanseerasi Helge Lindberg ja syystä tai toisesta ne saivat jopa Saksassa suosiollisen vastaanoton, vaikka saksalaisilla arvostelijoilla oli silloinkin se vakaumus, että musiikkia yleensä ja liediä erityisesti eivät osaa säveltää muut kuin saksalaiset ja itävaltalaiset.

Ihan toivelaulukirjoissa ja entisissä kansakoulukirjoissa on ”Tunturipuro” (Kuin tunturilla puro hiljaa helää).

Unen rajamailla olin joutunut selittämään lappilaisella nuorelle laulajattarelle, miten ”Vanha kirkko” kannattaisi esittää. Outo uni; en osaa kuvitella, miltä laulu kuulostaisi naisäänelle sovitettua. Teoksessa on Kim Borgin poltinleima, koska hänen muinoinen äänityksensä on ns. lopullinen eli tavattoman hyvä. Olen kuullut tämän ja useita muita tunturilauluja levyltä ja livenä ainakin Matti Lehtisen ja Martti Talvelan esittämänä.

Talvela on jotenkin läheisempi. Borg oli niin lahjakas, että hän lauloi helposti. Talvelalla oli ikuisia puhtausvaikeuksia. Tämä pikku laulu on kauttaaltaan pikkuisin sävelaskelin, kromaattisesti etenevä eli vaikea. Talvelan esityksestä kuulee keskittymisen eli paneutumisen, joka tuo siihen hartautta. Hän onnistuu. Yksi pienoinen lipsahdus ei kirkkoa kaada.

Jos Borgin ainutlaatuisen hienosta tuotannosta haluaa välttämättä sanoa jotain ikävää, niin ehkä hänen tulkintansa olivat kohdittain hiukan leuhkoja. Isäni on antanut ymmärtää, ettei tämä luonteenpiirre olisi ollut Borgille ihmisenäkään vallan vieras.

Mutta tässä oli nyt unessa nainen ja sanoin hänelle, että runon rytmi on ruhjova ja Kilpinen on lisännyt soinnuttomuutta melodialla. Säekuvio kulkee kuin riimikronikka:

”Vanha kirkko yksin erämaassa,

lasit rikki, ovet tuskin haassa.

Torni huojuu, vettä vuotaa katto,

harjaa peittää tumma sammalmatto…”

Sanoin sille unen naiselle, että katso nyt tarkkaan. Noiden lyhyiden viimeisten tavujen takia sinun täytyy laulaa niin että tuuli pääsee puhaltamaan kirjainten läpi. Näethän että ne ovat vaalean vihreitä ja heleän sinisiä, nämä sanat. Ei Törmäsellä ehkä ollut kuin kaksi rytmiä, tuulen tohahtelu ja pienen veden ääni.

Outoja ohjeita nämä kieltämättä olivat. ”Vanha Kirkko” sijaitsee iso Inarin ääressä, mutta en ole huomannut, että Inarin järvestä olisi tarttunut mitään Törmäsen runoihin.

Topeliuksen Laulu Inarista (…niin syvä oon kuin pitkäkin) on nykyisin, kansakoulujen laulun tauottua, tutuin ehkä Linnan Pohjantähdestä, jossa se toistuu pienenä teemana.

Luulisin että Topelius on sekoittanut Inarin järven ja Imandra-järven, koska mikään runossa Inarista kerrottu ei pidä paikkaansa mutta sopii pois tiehensä Imandraan.

Äidinisä väitti olleensa sielläkin ennen kapinaa ratatöissä ja sanoi, että Hiipinätunturin vieressä oli toinen vuori, jonka nimi oli Lujat Urut. Kartoissa on Lujauru. Seutu ei houkuttele – se on sitä apatiitin saastuttamaa aluetta. Ei sillä, isäni väittämän mukaan saksan ilmavoimien sota-ajan kartassa erään paikan nimi on Jaurujärviozerosee, eli suomeksi järvijärvijärvijärvi.

”Vanhan kirkon” tunnen. Se oli silloin hiljan kunnostettu - Pielppajärven erämaakirkko Inarissa, ei maantietä perille.

Laseissa ei ollut vikaa, torni kohosi vakaasti muta seurakunta kyllä maatui nurmen alla.

Elämys jäi vahvana mieleen siksikin, että kirkko oli niin pieni. Olen normaalikokoinen mies. Ei puhettakaan että olisin mahtanut penkkiin istumaan muuta kuin poikittain polvet suussa.

Fellman kertoo muisteluksissaan Lapista, että hiukan häntä kirpaisi papinvaalin voittamisen jälkeen, kun joku mainitsi, että seudulla on aina tapana äänestää ehdokkaista pienikokoisinta ja keveintä. Paikallisten velvollisuuksiin nimittäin kuului papin kyyditseminen kiveliössä.

Minulla on valmiina aika etevä videokamera. Olen vuosia haaveillut runojen kuvaamisesta – kirjaimia tuulessa, kirjaimia pakkasessa, meren tuomia sanoja.

Loppuun tulee ääni, joka on niin kauhea (d-molli yläsävelineen), että runoilijan korvista purskahtaa mustetta.