Sivun näyttöjä yhteensä

20. tammikuuta 2017

Sardiini




Yhteenveto tutkimuksesta, joka koski sushin syömistä, oli hauska. Ihmiset syövät sushia ja kertovat pitävänsä siitä, vaikka eivät pidäkään.

Kerran Berkeleyssä osa porukkaa ei ollut kuullut tuota sanaakaan ja ilmoitti, että raakaa kalaa he eivät kyllä syö. Muistaakseni Mikko oli oikein kipakka. Sitä en muista, ottiko joku hampurilaisen ja ranskanperunat. Ketsuppi nimittäin on sushia.

Historiallisesti molempiin kuuluu kalan mätäneminen ja etikka. Roomalaisilla oli se (garum). Koko kaupunki haisi, mutta pelkkä jakeluhäiriö saattoi aiheuttaa sisällissodan.

En tiedä, miltä garum maistoi. Ehkä en ole edes kiinnostunut. Mutta meillä on Suomessa maustekala (omaa sukua silakkamarkkinat) anjovis, jota moni ei suuhunsa pane, ja ruokalaji Vorschmack, josta moni kieltäytyy. Se on marketin kallein ja herkullisin valmisruokasäilyke. Lampaan ynnä muun lihaan on lisätty kaksi vuorokautta haudutettu, maustettu kastike, jossa on kuullotettua sipulia, sipulia ja etenkin rasvasilliä.

Kosmoksessa näkee, että jotkut siirtävät kalansuikaleen ja kaprikset syrjään wieninleikkeensä päältä.

Asia on arka ja otsikon valinta kerrassaan typerä. En juurikaan harrasta herkuttelua. Kun silmä välttää, perussardiini suoraan säilykepurkista näkkileivän (koulunäkki) päällä ja juomana esimerkiksi karvaanpuoleista puolukkamehua on käsitykseni autuaallisesta ateriasta. Sesonkiherkut ja ongelmatuotteet jätän nyt sikseen. Aidot uudet perunat, todella tuoreet muikut, meijerivoi ja jykevästi kaasua vatsaan keräävä, melkein polttava ruislimppu on taivas. Onneksi yhdistelmä on käytännössä melkein mahdoton. Viimeksi Savonlinnan torilla sain sen käsityksen, että kehästä on poistunut viimeinenkin kotileipomo, josta limput kiidätettiin suoraan maakiviuunista myytäviksi. Ja Mutkan kauppa lopetti vuosikymmeniä sitten.

Siitä ei ole mahdottoman pitkä aika, kun asiantuntija kertoi minulle, ettei espresso tule koskaan yleistymään Suomessa eikä täällä nähdä ensimmäistäkään Starbucksia. Asia oli siis tutkittu. Se tutkimisesta.

Sushia taitaa saada valmiiksi pakattuna joka marketista. Mainitsemani sosiologinen tutkimus on ehkä osa pari vuotta sitten kirjanakin tulleesta Semi Purhonen ym., Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen (Gaudeamus, 2014).

Siinä sanotaan ensin koppavasti Pierre Bourdieusta ja sitten seurataan kaikessa oleeellisessa tämän hyvin kauan sitten esittämää matriisia distinktioista. Ostin ja luin Bourdieun pääteokseksi osoittautuneen kirjan tuoreeltaan 1979. Se teki vaikutuksen. Suomessa se julistettiin sekoiluksi ja siinä sivussa kapitalismin ylistykseksi, kunnes tultiinkin siihen tulokseen, että kirja on tärkeä ja kuvaa yksityiskohtaisesti sosioekonomisen aseman vaikutusta kulutuksen valintoihin.

Luin ja kuuntelin kotona Suomessa eri vaiheissa esityksiä tästä teemasta ja ajattelin tätä tieteellistä sensaatiota, että sardiinirasiassa on sardiineja (jotka eivät itse asiassa ole sardiineja) joko öljyssä tai tomaatissa.

Ranskalaisilla on pettämätön kyky kehittää älyllisiä muotivaatteita. Haute filosofie?

En sano tätä pahalla. Puoliksi vahingossa huomasin, että nuoren Berliinissä opettanut Sartre oli kylmästi pöllinyt etenkin Husserlilta keskeiset ideat ja Heideggerilta loput. Kun Sartren tapaan kansallissosialismin maustaa reaalisosialismilla, tuloksena on herkullinen ruokalaji (joka ei maistunut minulle).

Otin suomalaisen kirjan esiin ja liitän sen tähän kuvaksi, vaikka tiedän, että se on vaikea lukea. Keskipiste on keskellä. Pystyakseli on perinteinen – moderni ja vaaka-akseli epälegitiimi – legitiimi.

Olinkin välillä miettinyt, miksi en koskaan lue Apua enkä Seuraa. Ne ovat vasemmalla alhaalla. Sitäkin olen ihastellut, miten hienoja elokuvia Almodovar tekee, vaikka tulee häneltä huonojakin. Se on oikealla ylhäällä.

Kuviossa esitetyn ilmiöryhmän esitti tietääkseni viimeistään Karl Lamprecht selvästi yli 100 vuotta sitten, ja Max Weber kehitteli sitä (Writschaft und Gesellschaft) ja sitten amerikkalaiset ottivat tehosekoittimet esiin.

Muutamia päiviä sitten sivuttiin älykkyysosamäärää ja siis projektiivisia testejä. Kun sosiologien oivallus on ongelmattomasti poimittavissa esiin kahden tuhannen vuode kaunokirjallisuudesta, siis ainakin aleksandrialaisista filosofeista Goetheen ja kumppaneihin, esitän sille nykyhetken muodon. ”Sano minulle, mitä panet leivän päälle, niin minä sanon sinulle, kuka olet.”

Se toivomus on esitetty, että lakkaisin käyttämästä nimitystä ”Kallen räkäkaviaari”, mutta kun tuubissa lukee niin. Tai ainakin melkein niin. Ainakin siinä on reipas Kalle ja sana ”räk”, jonka merkityksestä ei voi erehtyä. Vai voiko?

Kukaan ei ole koskaan tullut kieltämään, kun seisoskelen kyläillessä kirjahyllyn edessä ja pohdin hajamielisesti, miksi ihmiset eivät naulaa pinkopahvia peitteeksi, koska yksityisyyttään voi tuskin pahemmin loukata kuin esittelemällä sitä, mitä luulee hienoksi.

Kävin eilen ostamassa lisää Remestä (ja itse asiassa muutamia työhön tarvitsemiani kirjoja) Mikko Vartiaiselta, ja pelästyin, kun jäin epävarmaksi, mitä myymälälle (Uomatie) tapahtuu. Tontin hän kuulemma on myynyt ja Pasilaan on tiettävästi matka. Mikko tuli New Yorkista ja naureskeli mielissään J. Pierpoint Morganin kirjastolle, jossa kirjojen paikat oli harkittu niin tarkasti, että Mozartin kirjeet ja John Lennonin kirjeet olivat vierekkäin. Siinä on informaation lisäarvoa! Tiedän kirjapainomiehen, jolla on tapana panna kirjat hyllkyyn iiden formaatin (koon) mukaan. Tulos on aikamoinen nähtävyys.

Hakemani kirja oli muuten Kuisman kahden (tai kolmen) ohella Suomen paras yrityshistoria, Örnulf Tigerstedtin laaja Hackmanin kauppahuone. Ja edelleen olen sitä mieltä, että osakeyhtiöiden pitäisi saada äänestää valtiollisissa vaaleissa. Kunnallinen äänioikeus niillä on jo. Ainakin meillä päin.

30 kommenttia:

  1. Italian kielessä on suomalaiseen tapaan filosofia, mutta ranskassa kuten englannissa ph:t on säilytetty: haute philosophie.

    VastaaPoista
  2. Joo, mutta niinhän minäkin kerron pitäväni ruotsin kielestä, vaikka minä rakastan sitä.
    Ruotsin on säilyttänyt suomalainen älymystö, eivät yksin suomenruotsalaiset olisi siihen yltäneet.

    VastaaPoista
  3. Olet oikeassa kirjahyllyistä. Se on kodin yksityisin paikka. Jostain kumman syystä pidämme esim. ehkäisyvälineet piilossa ja pahastumme, jos joku vieras tonkii yöpöydän laatikoita, mutta sallimme ihmisten katsella kirjahyllyjämme, vaikka jälkimmäiset paljastavat ihmisestä paljon enemmän.

    Kirjahyllyn järjestämisestä uskaltaisin olla eri mieltä. Ei tavallinen ihminen voi muuta kuin järjestää kirjat formaatin mukaan. Muuten kirjahyllyn tila käytetään kamalan tehottomasti ja se näyttääkin rumalta. Lisäksi formaatin mukainen satunnaisjärjestys antaa perusteita laittaa kirjoja assosiatiiviseen järjestykseen, josta ne löytää helposti.

    VastaaPoista
  4. Tuosta kirjojen asettelusta hyllyyn: jo Samuel Pepys järjesti kirjakokoelmansa tuolla periaatteella. Päätyivät sittemmin vanhalle opinahjolleen, Magdalene College Cambridge, jossa ne ovat alkuperäisissä kirjakaapeissaan, vartavasten Pepysin jo olinaikanaan niitä varten (kirjojen) mittojen mukaan teettämissä. -Niin että osattiin sitä ennenkin!

    VastaaPoista
  5. Kaksi eri karjalanpaistia?

    VastaaPoista
  6. Vorschmackin valmistuksen kuvaus meni blogistilta vähän pieleen. Kaikia ainesosia, myös lihaa, haudutetaan pitkään, eikä niin, että lihaan lisätään pitkään haudutettu kastike. Poro ja hirvi sopivat hyvin vorschmackiin. Samoin tietysti perinteiset lammas ja nauta. Sianliha ei siihen kuulu, siitä tehdään karjalanpaistia, tai kalakukkoa, jos sen osaamista löytyy.

    Hyvin moniin perinteisiin ruokiin kuuluu tuo pitkään hauduttaminen, tai päiväkausien kokoon keittäminen. Eikä kaikki näilläkään alueilla perinteiset ruoat nykypäivän nuorille maistu, liian happamia, suolaisia tai outoja makuja.

    Kun pidämme korttipeli-iltoja, täytyy porukan nuorimmille keittää pastaa riistamakkaroiden lisukkeeksi, kun porukan vanhemmat herkuttelevat hapankaalilla ja uunijuureksilla. Eiköhän niille nuoremmillekin maku kehity, sitä mukaa kun oppivat pelaamaan.

    VastaaPoista
  7. No, minä laitan leivän päälle kasvisterolia sisältävää rasvaa, pippurikalkkunaa ja keskirasvaista juustoa.

    VastaaPoista
  8. Kalevi Sorsa (jos joku vielä muistaa) kertoi kirjassaan Muistikuvia, mielikuvia Koivistosta, että Kultarannan käynnin yhteydessä isäntäväki kutsui heidät lämminhenkiselle iltapalalle. Siellä tarjottiin näkkileipää ja sardiineja. Ja että Tellervo kiusoitteli Manua saidaksi, vaan lieneekö siitä mitään näyttöä.

    VastaaPoista
  9. Mahtoiko olla sama antikvariaatti, josta muutama aika sitten "maalaisena" tilasin muutaman halvan kirjan, mutta sitten jouduin sattuneesta syytä saman tien peruuttamaan tilaukseni, mihin minulla oli täysi oikeus. Eipä ollutkaan sillä hyvä, sillä muuan liikettä edustavista aloitti kanssani ihmeellisen, aivan asiattoman hammastelun eikä tahtonut rauhoittua millään.

    Antikvaariset kirjakauppiaat ovat kyllä kai aikojen sivu olleet vähän niin kuin sui generis samaan tapaan kuin maaseudun manttaalimiehet, jos ovat kokeneet "oikeuksiaan" loukattavan. Erottajanmäessä kuuluu ennen sotia pitäneen kauppaa sellainenkin antikvaari, joka heitti oitis ulos liikkeestä, jos asiakkaan naama ei miellyttänyt.

    VastaaPoista
  10. Maku on kirjaimellisesti makuasia sanoi pikkupoika pöydän alta hokiessaan 'hyvää pahaa, hyvää pahaa" pöydältä sieppaamiaan karkkeja syödessään. Oli näet terveyssyistä valistettu häntä, jotta karkit on pahoja.

    VastaaPoista
  11. Kuuluminen sukuun, jonka nimi tulee pahimman hajuisesta kalaruoasta (sursill), ei ole ihmeellistä. En vielä ole tohtinut maistaa tätä ruotsalaista perinneherkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen maistanut muutaman kerran ja olen vielä hengissä. En kehoita maistamaan omin päin. Esivalmistelut ryyppyineen ja tilpehöörit eli lisukkeet merkitsevät paljon. Hyvässä seurassa ja viihtyisässä ympäristössä ruoka maistuu paremmin - jopa hapansilakka on syötävissä. Omasta puolestani voin sanoa, että syön vastakin jos tarjotaan, mutta en myöskään välitä, vaikka kerrat jäisivät tähän.

      Poista
  12. Nelikentässä se, että pitää kulttuuri/taideohjelmista ja se, ettei pidä klassisesta musiikista ovat hyvin lähellä toisiaan. Lienee virhe.

    VastaaPoista
  13. Kemppisen purkissa taitavat sardiinit, sardellit, anjovikset ja maustesilakat uida iloisesti sekaisin.

    VastaaPoista
  14. Voisit yst. kommentoida virkaanastujaisia. Itse hoksasin, että kyseessä oli kansan motivointipuhe. Eliitin hyvinvointi edellyttää ahkeraa ja motivoitunutta kansaa. Ja kansa vaistoaa että T (ja miksei Sipiläkin) ovat rehellisiä koska tietävät mitä rahalla saa ja varsinkin mitä sillä ei saa. Ja sen tajuamiseen tarvitaan todella paljon rahaa.

    VastaaPoista
  15. Koulunäkkiin liittyen. Aikanaan oli myynnissä Juomunäkki-merkkisiä kondomeja. Nuorimies meni kioskille ja kysyi vanhemman puoleiselta myyjärouvalta: Onko teillä Juomunäkkiä? Rouvan vastaus: Ei ole, mutta käykö koulunäkki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulutaiteilija Kauko Käyhkö meni lihakauppaan ja pyysi saada maksaa.
      Myyjä: "Valitettavasti maksa on loppu, mutta käykö keuhko?"

      Poista
  16. Hackmanin kauppahuone oli Tuomelan kirjastossa, isoisän peruja, numeroitu kappale. Jäi valitettvasti lukematta ja muistaakseni lahjoitettu isäni kirjaston mukana Kuopion yliopiston kansantalosutieteen laitokselle.

    Norrménin Mäntän tehtaidne historikki (1928, uusintapinaos, öö 1998) on vaatimattomasta nimestään huolimatta tuhti annos maamme talosuhistoriaa vuodesta 1868 itsenäistymiseen saakka. Ja sitä edeltävältäkin ajalta.

    MafH

    VastaaPoista
  17. Kirjahyllyssämme on vuosien varrella saatuja ja ostettuja kirjoja. Saattaa olla joku palauttamatta jäänyt lainakin. En ole koskaan ajatellut siinä olevan mitään "hienoa" tai varta vasten vieraiden ihailtavaksi esille jätettyä, mutta ei niitä jaksa kellariinkaan raahata. Tuskinpa peitän niitä pinkopahvillakaan, varsinkin kun joskus sunnuntai-iltapäivänä muuhun tekemiseen kyllästyneenä saatan naureskella vaikkapa joen kansan tarinoille tai pilven veikoille, ellen sitten selaile pikkujättiläistä.

    VastaaPoista
  18. Osakeyhtiöillä ja yhdistyksillä on äänioikeus jopa vaalien välissä. Kansalaisilla on äänioikeus vain vaaleissa. Vaalien välissä he ovat unohdettua kansaa.
    Lainsäädännössä yhtiöt vartioivat etujaan ja lobbarit syöttävät omia etujaan ja edustajiakin siinä ohessa.
    Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet. Nyt korostuvat lobbareiden edustamien tahojen edut. Tämä on nakertanut uskoa kansanvaltaan ja mahdollistaa populistiset liikkeet.

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: kommentoijien maininnoista unohtui ainakn yksi "sardiini", kilohaili. Muistelisin että menneisyyden kestosuosikki, Suomi-sardiini sytyttävänisänmaallisine etiketteineen, olisi ollut juuri sitä. Ja "haili" tarkoittanee Suomenlahden rantapitäjissä jossain päin silakkaa. Joka puolestaan on oikeasti silli, murtovedessä viihtyvä lajike...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime Tukholmanreissulta mukaan tarttui purkki Kung Gustaf-sardiineja jotka tuoteselosteenkin mukaan ovat tosiaan kilohailia (sprattus sprattus). Muistaakseni samaa kalaa toisella tavalla säilöttynä myydään myös anjoviksen nimellä. Halvempaa toki kuin varsinainen anjovis.

      Poista
  20. Ad Omnia: kirjojen järjestämisestä - tottahan hyllyväli määrää paljon, mutta mainitsemani tapaus, jossa omistaja järjesti myös romaanit ja taskukirjat pelkän koon (korkeuden) perusteella tuotti erikoisen tuloksen. Isäntäväen lempikirjat muuten kannattaa pudottaa poikittain muiden kirjojen taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kirjojen tulisi olla hyllyssä käytännöllisesti vain yhdessä rivissä, tietenkin, mutta valitettavasti tästä joudutaan usein laistamaan.

      Poista
  21. Kukahan tai mikähän minä siis olen, kun tai jos panen leivän päälle avokaadoa ja sitruunaa tai tomaattia ja punasipulia? Ja ehkä vielä itujakin, itse idätettyjä? Tai banaania? Mutta sitten joskus harvoin siivun metvurstiakin, jota jääkaappiin myös näyttää ilmestyvän.
    EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metukat ei me kirjahyllyyn, perhaps.

      Kokeilin. Menipäs.

      Ylhäisten leivän päälle on helpompaa huidella kylmää voita kehnohkolla ruotsalaisella juustohöylällä joka arvattavasti on säästösyiden ansiosta mitä edullisin eikä leikkaa juustoja.

      Juustoista pidän suuresti. Virallisesti olen ikäänkuin paremmintunnettua kahvinjuojasukua mutta kokeillen selviää mitkä juustot, leivät ja viini sopivat yhteen parhaiten. Muutahan ei ihmispolo toden teolla tarvitsekaan. Paitsi pieniä patruunia, pikku aaärseitukan ja hampitikkuja.

      Saattaa olla että ei toden teolla, ei kotiteollisella todenteolla, kuten asian voi myös saada epäselvitetyksi ja suoran ruttuun.

      Ei ole hyvää, purkista kala. Aina tuoreena. Kirkas ahvenkeitto on sehr prima. Astronauttien käy kätevästi kateeksi, sekin etu sen suhteen.

      Orava ei liene makoisaa? Olisi käypä koko leivän päälle.

      Toni kala on paha. Albacore on kohtuuookoo mutta skipjack on minkinrehua.

      Poista
  22. Lapsetkin tykkäävät sushista, jos ovat oppineet syömään kalaa. 12-vuotias juuri halusi sitä syntymäpäivänään, ja siitä sitten vain koko perheen voimin pyörittelemään, äkkiä valmista. Saisipa kaupasta vain useammin kotimaista kirjolohta eikä aina vain Norjassa kasvatettua. Luonnonkalat tietysti ovat parhaita ja hyviä purkistakin.
    EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iikka "jalla-jalla" H.lauantaina, 28 tammikuuta, 2017

      Kuulkka! Mää olen purkkii syntyny ahvena...

      Kala vanhene juur' siin' paikas' ku' see tapeta. Jäättämiseks sanova, laitoksis. Sitt' se lähte autosse ja juni ja sitt' se mene tukku, toril' , kauppa.
      Tai, jos se tölkitettä nii se mene toistt kautt', ei mittä' jäättämisi.

      Kyll' se' asia' laita o' sill' viisii ett' see o' vaa' näi'.

      Huh-huh.

      Poista
  23. Onhan tämän blogin pitäminenkin distinktion tapa. Älyllinen briljeeraus ei kuitenkaan häiritse minua. Siinä kuulija tai lukija yleensä oppii jotain. Sen sijaan luokan rajojen piirtäminen materiaalisilla valinnoilla, vaatteilla, sisustuksella, ruoalla tai autolla, tökkii aina.

    Ihminen on mitä lukee. Siksi sen puolen selvittäminen on tutustumisen ensi askelia.

    VastaaPoista
  24. Silakka nyt vain ei ole sillin lajike vaan alalaji. Lajike kuuluu tiukasti kasvimaailman puolelle. Esimerkiksi perunoita on kymmeniä lajikkeita ja kuitenkin on kysymyksessä yksi kasvilaji.

    Muuten olen sitä mieltä, että Trumpin suomalaisissa toimittelijoissa aiheuttama paskahalvaus on vuoden paras juttu.

    VastaaPoista