Kirjaston nimeksi sopisi
Kivi.
Se oodi = minä vihaan on
niin paha moka ja kaiku parhaasta kirjallisuudesta, että sen saisi välttää.
Kivi sopisi Kiasman
kanssa ja olisi äännettävissä ja opittavissa monilla kielillä.
Lisäksi asia on niin,
että Aleksis Kivi on millä tahansa mitoilla nerokas kirjailija. Hän on myös
pysyvä muistutus siitä, että vasta kirjallisuus luo kielen ja että kieli on
ajattelun väline.
Ne jotka toistelevat
innovaatioiden tarvetta, saisivat puolestani mennä vähäksi aikaa nurkkaan
häpeämään, elleivät muista, että innovaatioista suurenmoisin on pieni
kielellinen teos, esimerkiksi runo, mutta joskus pelkkä sananparsi tai sutkaus.
Suomalaisessa
suorasanaisessa kirjallisuudessa ihailen Kivessä etenkin avaruutta.
Sekä romaanissa että
näyttämöllä samoin kuin elokuvassa ja valokuvassa tilan ilmentäminen on hyvin
vaikeaa. Jotkut ovat mestareita. Hemingway ”maalasi” sekä Kilimandsaron että
Alpit.
Ne hyvää tarkoittavat
henkilöt, jotka ovat sommitelleet karttoja ”Seitsemän veljeksen”
tapahtumapaikoista, itse asiassa purkavat romaanin neljää suurenmoisesti
hallittua koordinaattia. Se neljäs on aika, ja toisin kuin fysiikassa, Kvellä
ajan nuoli on kaksisuuntainen. Menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat. Maisemassa
esiintyy suomen kieleen onnekkaasti rantautunut taivaanranta, joka tarkoittaa
taivaan rantaa.
Romaanissa kaikki neljä
perinteistä elementtiä ovat mukana merkityksellisesti, ilma ja maa, vesi ja
tuli.
Hyvin taitavasti Kivi on
jättänyt hyvin vähälle järvet ja lammet. Ne olisivat hajottaneet kerrontaa ja
vaatineet mukaan lisää juonielementtejä.
Taiteilijan ei pidä olla
objektiivinen eikä subjektiivinen van kykenevä liikkumaan näiden kahden välillä,
yleisen ja yksityisen.
Ajattelin jättää
täsmentämättä, mitä tarkoitin kirjoittajan ja hänen henkilöittensä
psykoottisuudella. Psykoosi on tahdosta riippumaton ja kertomus tai satu tahdon
ja taidon varassa toimiva tapa kohdata se, mitä ihminen ei voi väistää.
Seitsemässä veljeksessä ei kuolla (paitsi isä on kuollut karhun kanssa
painittuaan ja äiti katoaa kuvasta kuten vanhojen kuuluu).
Kohdattava on pelko ja
ahdistus. En usko Kiven lukeneen Kierkegaardia, jonka kirjoja oli kyllä hänen
aikanaan Helsingistä saatavina. Fruktan och bävan, Hän käytti kirjan nimenä
myös käsitettä Angst.
Kierkegardilla oli
ongelmia eroottisuuden kanssa, ja hän kirjoitti siitä loisteliaan tekstin,
mutta tosielämässä nuo ongelmat eivät ratkenneet.
Kiven ympäriltä on
kirjoitettu kaikenlaista, mutta vahvan heteroseksuaalisuuden puuttuminen koko
hänen tuotannostaan on ehkä jäänyt vähälle. Ne kauniit rakastavaisten runot
ovat kovin lähellä haavetta, unikuvaa (Jo valkenee kaukanen ranta jne.). Suhden
paljon vanhempaan Charlotta Lönnqvistiin on kummallinen, ei siitä mihinkään
pääse. Jopa ’”Nummisuutareissa” nämä asiat ovat mukana. Koko näytelmä on
peräisen Eskon rikollisesta viattomuudesta- Hän lähtee kosioretkelle tietämättä
naisista mitään. Isä Topias lienee juuri sitä sorttia aviomies, joka synnyttää
pirttihirmuja. Miehen irvikuva on kanttorikin, ja oikeita miehiä löytyy vasta
Karrista, kun velikin (Iivari) on hulttio ja vaellustoveri (Mikko Vilkastus)
sitä nuorukaistyyppiä, jollaisista äidit varoittavat tyttäriään.
On sanottu hyvin, että
pelon ja ahdistuksen taustalla vaikuttavat pitkästyminen ja inho. Inho,
saksaksi Ekel ja ranskaksi la nausée, sulkee ympyrän.
Kivestä tekee ihmeellisen
juuri tämä piirre. Paremmin kuin Sillanpää hän nosti romaaninsa aiheiksi
syyllisyyden ja häpeän. Näitä kahta on tapana sanoa eksistentiaalisen romaanin
elementeiksi. Alan suurin mestari oli ehkä Albert Camus, mutta kyllä jo Proustin
pysyvä tenho on näissä samoissa asioissa, vaikka hän on kirjoittanut ne
kokonaisen aikakauden kuvaksi.
Suomessa tämän lajityypin
toinen mestari on Juhani Aho, vaikka sitä on vaikea huomata, koska ”Juhassa”
sukupuoliroolit on vaihdettu ovelasti. Aho tiesi tavattoman hyvin, mitä
merkitsee eroottinen kiintymys paljon vanhempaan naiseen (Elisabet Järnefelt)
ja vaimon sisareen. Julkisuuteen hän nousi projisoimalla tunteita
bordelli-seksuaalisuuteen (”Yksin”).
Mielestäni näitä on lupa
miettiä. Kirjallisuudessamme on eroottisen kiihkon kuvauksen mestareita
(Waltari) ja tässä suhteessa syvästi terveitä (”normaaleja”) taiteilijoita,
kuten Linna. Kalle Päätalon suosiota siunailtaessa ei ehkä aina muisteta,
millainen hirvittävä ongelma nainen oli sekä Koillismaa- että Iijoki-sarjan
kirjoittajalle, siis sille, joka muistuttaa kovasti Päätaloa itseään, eikä
kirjoittajan omia, osittain karmeita kokemuksia alalta (”Nälkämäki”).
Kivi löytää tasapainon tässäkin
ja tämä edellä esitetty saattaa olla yksi seikka edesvastuuttoman Ahlqvistin
raivon syynä. Hän jos kuka tunsi nämä asiat aatelismiehen piialle tekemänä
aviottomana lapsena.
Joskus aikanaan saattaa
nousta tutkija, joka ottaa vielä miettiäkseen, mitä kaikkea peittyi Topeliuksen
laimeuden taakse ja ennen kaikkea miksi naimattomana pysynyt Fredrik Cygnaeus
oli niin tavattoman halukas ympäröimään itsensä nuorilla, lahjakkailla miehillä
ja auttamaan heitä monin keinoin.
Achtén ja välillisesti Alasen
(ja von Wrightin) kirjailija-pohdintojen jälkeen Kiven ymmärtäminen on vasta
puolitiessä. Tutkimusta voisi jatkaa sopivan nimisestä kirjastorakennuksesta
käsin.
Kannatan. Kivi olisi ehdottomasti paras nimivalinta. Onhan Kivi se peruskivi, jolle suomalainen kirjallisuus rakentuu, samoin kuin koko Suomi lepää ikiaikaisella kivellä, peruskalliolla. Lisäksi Kivi on sanana kaunis, kuulas ja kipakka.
VastaaPoista(Vaikka en minä sitä Oodiakaan vihaa.)
Samassa hengessä voisi lisäksi pohdiskella sitä, että Lönnrot avioitui hämmentävän vanhana ja oli jo nuoresta miehestä alkaen kovin läheinen monien miespuolisten ystäviensä kanssa. Esimerkiksi suhde oululaissyntyisen Carl Niclas Keckmanin, yliopiston ensimmäinen suomen lehtorin kanssa vaikuttaa olleen monin tavoin antoisa ja naimaton Keckman myös tuki pyyteettömästi hieman nuorempaa ystäväänsä.
VastaaPoistaKiven kotipaikka oli Nurmijärvi. Se on Salpausselän eteläpuolella, josta vedet juoksevat esteettä Suomenlahteen. Nykyään se on selvää Uuttamaata, vaikka Kiven aikaan puhuttiin eteläisestä Hämeestä. (Uusimaa tarkoitti siihen aikaan ruotsinkielistä aluetta.) Kiven kotiseudulla on järviä aika vähän, mikä on minusta yksinkertaisin selitys niiden pienelle roolille hänen tuotannossaan.
VastaaPoistaNurmijärvellä on todellakin vähän järviä, etenkin kun vielä kaksi isoa aikanaan kuivattiin (Nurmijärvi ja Kuhajärvi). Aikojen myötä Valkjärven kylässä kulkeneen kertoman mukaan Kivellä olisi kuitenkin ollut vene kylän rannalla ja se olisi aikoinaan uponnut; "tuossa jossain se Kivenkin vene on uponneena". Joskus harvoin syksyllä muodostuneen lasijään läpi on voinut tosiaan nähdä, että pohjassa on veneen "raato". Onko se juuri sitten Kiven, sitähän taas ei tiedä.
PoistaMainittakoon, että ko paikan vieressä nousee järvestä 50 metrin korkeuteen kohoava Valkjärven kylänmäki, josta on mahtavat maisemat yli kylän ja järven. Yksi kylän neljästä tilasta on Soltti. Kiven veljen haastattelun mukaan Taula-Matin esikuvana oli Soltin Simoksi kutsuttu miilunpolttaja, jonka tarinoita Kivi kävi mieluusti kuuntelemassa.
Kivi olisi helppo nimi, monilla kielillä, sillä olisi merkityksensä (= Aleksis Kivi, synt. Alexis Stenvall). Kivi-niminen puinen rakennus olisi sopivasti ristiriitainen ja monimielinen ratkaisu, kirjastolle ja Suomelle.
VastaaPoistaThe Rock Library.
PoistaWaltarista ja erotiikasta ja – öh – itse sutimisesta. Nythän tuota Sinuhessa kun päästään varsinaiseen petipuuhaan, niin siinäpä ei tietenkään naida, panna, ei edes rakastella, eikä varsinkaan häss.. saati tietenkään nuss.. Siinä iloitaan. Siis ILOITAAN. Kaunista!
VastaaPoistaToisaaltahan meillä (no ei nyt tietenkään MEIDÄN meillä!) on ILOtaloja (Paitsi tietenkään se, joka sota-aikana lähti sanonnan mukaisesti Töölöstä), niin mikäs se on näiden ilo-ilmaisujen etymologinen suhde? Jos mikään. Mutta siis Iloitseminen Ilotalossa, kumpi tässä on muna, ja kumpi... no nyt on parempi etten jatka...
Achtén ja Alasen eräs edeltäjä on 1908 Lapinlahdessa psykiatrian professorina aloittanut Christian Sibelius, joka perusti Suomen Psykiatriyhdistyksen ja jota pidetään edistyksellisenä neuropsykiatrina.
VastaaPoistaSibelius kirjoitti kymmeniä vuosia Aleksis Kiven Lapinlahtihoitojen ja kuoleman jälkeen (1912):
"Terveyden ja mielisairauden välimaastoon sijoittuvat ihmiset ovat degeneroituneita ja ehdottomasti ala-arvoisia yhteiskunnan jäseniä".
Aleksis Kivi kuuluu tähän joukkoon, arvatakseni (kts Kalle Achté).
Siitä huolimatta Kivi (vaikka olisikin sitten ruotsiksi Stenvall) olisi Lapista katsoen loistava nimi Suomen pääkaupungin pääkirjastolle.
"Antaisitko lapsellesi kiven, kun hän pyytää leipää?"
(tokaisu saa uuden merkityksen, jos tietää, että Palestiinassa pita-leipä kypsytetään pienten kuumennettujen kivien päällä ja niitä jää pitaleipään aika usein: "molempi parempi")
Professori Sibeliuksen näkemykset lienevät olleet lääkärikunnan keskuudessa aika yleisesti hyväksyttyjä 1950-luvulle asti. Mitä nyt toisen maailmansodan opetukset hieman hillitsivät yhteiskunnan puhtaudesta ja ala-arvoisista kansalaisista huolestuneita.
PoistaVielä 1960-luvulle asti Suomessa käytettiin mielen sairauksien hoidossa lobotomiaa. Epäilemättä niitäkin tohtoreita pidettiin edistyksellisinä.
Ensi ajatuksena ei Kivi vaikuttanut ollenkaan hyvältä nimeltä tuolle rakennukselle. Nimittäin vähemmän monoliittiselta kappaleelta vaikuttavaa rakennusta kuin tuo uusi kirjasto saa hakea.
VastaaPoistaMutta sinällään sanana Kivi on kaunis, ilmava ja luonteva, siitä puuttuu kokonaan Oodi-nimen teennäisyys ja kylddyyrin esittäminen.
Blogistin palaamista teksti toisen jälkeen A.Kiven seksuaalisuuteen en kyllä oikein ymmärrä. Jotenkin keskenkasvuiselta tuntuvaa tuollainen toistuva ongelmointi, että onko se vai eikö se ole, ja mikä se on, homo varmaan.
Kai Kivi sen lukijalleen kertoisi, jos se olisi hänelle olennainen asia. Vuosikausien ajan kun bloginpitäjäkin on häneen tutustunut... jotenkin yhtä tunkkaista tuollainen, kuin jos vanhasta ystävästä selän takana arvuuttelisit.
Antoisampaa on mielestäni lukea sitä, mitä kirjailija sanoo ja tarkoittaa tekstillään, kuin yrittää arvailla sellaista, mitä hän ei ole nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa.
Kiven psyykettä myöhemmin arvioineniden lääkäreiden teksteissäkin mielestäni oleellisinta on sen ammattikunnan sisäinen arviointi, että mitenkä ne hoitokäytännöt silloin oikein menivät, noin niin kuin omasta mielestänne. Että olisiko sen ajan tietämyksellä pitänyt osata jotain tehdä toisin, ja mitä on 150 vuodessa mahdollisesti opittu ja uudelleen unohdettu.
Minulle Kivi oli nimenomaan yksilön ja luonnon, sekä yhteiskunnan ja ihmisen välisten suhteiden kuvaaja. Seksuaalisuuden kuvaus on vähemmällä, ja käsitys siitä aika ulkopuolista ja ihanteellista. Onko se joku ratkaistava ongelma? Minusta ei. Kivi kirjoitti sen, mitä kirjoitti. Muut lukevat siitä mitä pystyvät ymmärtämään, kukin kohdallaan.
"Psykoosi on tahdosta riippumaton ja kertomus tai satu tahdon ja taidon varassa toimiva tapa kohdata se, mitä ihminen ei voi väistää."
VastaaPoistaTämä on totta, mutta itseäni näissä tapauksissa kiinnostaa monta kertaa enemmän se, että mistä syistä niitä ei voi väistää niin ettei sillä ole vakavia seurauksia. Monessa tapauksessa voidaan mielestäni esittää hyvin aiheellinen kysymys, että kumpi on psykoottisempi potilas vai ympäröivä yhteiskunta.
Tuo kysymys olisi ehkä turha, jos psykoosilla ei olisi henkilölle pahimmillaan niin pahoja seurauksia kuin sillä voi olla.
Asiaa voisi ehkä valaista, sellaisella pohdinnalla, että olisi tapahtunut, jos Tove Jansson olisi julkaissut muumikirjansa samaan aikaan, kuin Kivi Seitsemän veljestään.
Nythän Tovea pidetään yleisesti vahvana naisena ja hän on jopa itse kertonut, että Muumit on hänen oma kasvukertomuksensa nuoresta tytöstä naiseksi, jonka lopulta johti hänet itsensä hyväksymään oman seksuaalisuutensa.
Nyt sitten sanotaan, että Tove oli vahva nainen, mutta samalla unohdetaan vähän se, että hän eli sellaisessa yhteisössä, joka antoi tilaa tämän tapahtumiselle. Kivi eli yhteisössä, jossa ei ollut välillä tilaa oikein millekään erilaisuudelle ja lisäksi Kivestä tuli ihan hänestä itsestään riippumattomista syistä väline ihan toisenlaisessa taistelussa.
Eli ihan perustellusti voidaan kysyä, että aiheuttiko Kiven elinympäristö hänen sairastumisensa ja, jos näin oli, niin miksi?
En edes yritä väittää, että kaikki psykoosit johtuisivat pelkästään yhteiskunnasta, mutta ne jotka siitä johtuvat ovat ihan turhia ja kalliita sille samaiselle yhteiskunnalle ja ennen kaikkia ne voivat olla tuhoisia itse yksilölle.
Eli me emme tule koskaan tietämään sitä että, jos Kiven lähipiiri olisi ollut vähän toisenlainen, niin olisiko meillä nyt kansalliskirjailijaa. Meillä voisi esimerkiksi olla nyt kirjailija, joka eli vanhaksi ja jolla oli pitkä ja laadukas tuotanto, mutta liian vähän muista syistä johtuvaa draamaan kansalliskirjailijaksi. Lisäksi yksi mahdollisuus olisi myös se, että mitään kirjailijaa ei olisikaan ollut.
Pohjimmiltaan asia voi olla ihan niinkin yksinkertainen, että Kivi jäi lopulta yksin ongelmiensa kanssa. Tove ei jäänyt. Ja oikeastaan molempien ongelmaakaan ei edes pitäisi olla olemassakaan, elleivät muut olisi aikaisemmin tehneet niistä "ongelmia".
Hyvä kommentti!
PoistaHyllyt tuolla oikealla liukuportaiden takana näyttävät olevan edelleenkin lähes tyhjillään.
VastaaPoistaJa viimeksi kun yritin tilata kirjoja Amazonista ne eivät lähettäneetkään niitä postitse vaan DHL:n kautta. DHL yritti ilmeisesti tuoda niitä pari kertaa kotiin satunnaisiin aikoihin ilman ennakko-tai jälki-ilmoitusta keskellä työpäivää ja laittoi sitten paketin palautukseen. Sekin kanava siis sulkeutui. Mistä historia-addikti enää saa annoksensa?
Kyllä minä olen saanut toimituksen myös työpaikalleni, jos ei ole kiinteää toimipaikkaa, asia tietenkin eri.
PoistaEttei kävisi liian vakavaksi, välipalaksi pieni teatterikasku. Se on hyvä, koska se ei ole keksitty - tai ei ainakaan minun keksimäni:
VastaaPoista"Nummisuutarien neljäs näytös oli menossa Tampereen Työväen Teatterissa elokuussa 1921, ja kraatari Antresta esittävä Aarne Jaatinen seisoi klaneetti kourassa odottaen hääväen saapumista. Sieltä Esko jo lähestyikin ja Antres tuumi:
- Vaiti. Tuossa ovat, sulhainen kuitenkin. Tahdonpa antaa hänelle pienen kunniatöräyksen.
Nosti klaneetin huulilleen ja puhalsi, mutta mies, jonka piti kulissien takana puhaltaa oikeaa pilliä, ei ollutkaan paikalla, joten mitään ei kuulunut.
- Tahdonpa antaa hänelle pienen kunniatöräyksen, toisti Jaatinen, ja nosti klaneetin huulilleen.
Sama hiljaisuus.
Jaatinen laski klaneetin alas ja tuumi:
- Taidanpa jättää töräykseni toiseen kertaan."
Ps. Eipä tainut olla Kiveä tuo viimeinen repliikki?
Kivi on tosiaan kaikkein luontevin nimi kirjastolle. Se on niin itsestään selvä, että on kumma että sitä ei kukaan aiemmin ole esittänyt. Siinä on symbolisesti suomalaisen kirjallisuuden peruskivi.
VastaaPoistaAleksis Kiven tuotanto peruskivenä on niin hieno ja monisärmäinen, että sitä tuskin useampikaan tutkija onnistuu siirtämään siististi selvitettyjen asioiden lokeroon. Se tarvitsee väljyyttä ympärilleen, varmasti ainakin kokonaisen kirjaston verran.
Kemppinen: "kieli on ajattelun väline."
PoistaEi, vaan ajatusten viestimisen väline.
Hyvä ja kaunis sana Kivi on, mutta miten mahtaisi toimia puheessa ja elävässä elämässä. "Tavataan Kiven edessä." "Kävin lainaamassa Kivestä pari kirjaa." "Oletko jo käynyt Kivessä?"
PoistaVai niin. Ja sitten kiven sisällä.
PoistaOlihan Kivellä ihastumisia, mutta nuoret naiset ja varsinkaan heidän isänsä eivät pitäneet häntä varteenotettavana sulhasehdokkaana, mikä varmaan aiheutti epäonnistumisen tunteita. Toisaalta ei Kivi nuorena epäsosiaalinen ollut, oli paljon ystäviä ja arvovaltaisia tukijoita. Voisi hyvin kuvitella, että suhde Charlotta Lönnqvistiin oli äiti - poika -suhde, joka tyydytti molempien tarpeita, Charlotta lapseton ja ilmeisen äidillinen ja huolehtivainen, Kivi huoltamisen tarpeessa. Oli miten oli, Kivi sai järjestyneet olosuhteet kirjoittaa pääteoksensa.
VastaaPoistaMinulla on pieni maapalsta kaukana Savossa, ja kun sille piti antaa nimi, niin Kaukametsää muistellen annoin sille nimeksi Kaukaranta, kun maanmittausinsinöörikään ei vastustanut, taisi jopa tykätä.
Kivi sopisi hyvin kirjaston nimeksi, vaikkapa sitten ruotsinkieliset ääntäisivätkin sen pitkällä i:llä. Kivi on heille aika tuntematon, mutta siinäpähän oppisivat. Patsas Kansallisteatterin edessä on ainakin tuttu.
EG
Kivi on napakan voimakas ja monimerkityksellinen nimi. A.K., tuo peruskivi-aspekti ja materiaaliin liittyvä säilyminen. Kirjasto on muisti ja säilö, kuori hajoavalle puulle (rakennus, kirjat). Kivi julistaa aikomustamme säilyttää aina katoamaan pyrkivää uhmakkaasti, ilmentää suomalaista sisua. Oodi kivelle.
VastaaPoistaKirjaston nimeksi: Mika-el
VastaaPoistaOma suosikkini olisi Sanoma
VastaaPoistaKai Aleksis Kiven nimeä keskuskirjastolle ehdottavat muistanevat, että kaupungissa on jo Villa Kivi. Waltari näyttäisi siksikin paremmalta, mutta ehkäpä vasemmistohenkinen kulttuurieliittimme ei anna kunniaa Waltarille. Demokraattisinta olisi siksi pelkkä nimi Helsingin Keskuskirjasto - Helsinki Central Library kaikilla kielillä, jos halutaan. Erillisille saleille ja osastoille voisi antaa kirjailijoiden nimiä niin kuin tehdään kirjamessuilla. Sellaisessa kirjastossa olisi hauskaa liikkua ja istua lukemassa.
VastaaPoistaPalautin juuri kirjastoon Klingen (2010) kirjan "Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys...", jossa hän kertoo tavattoman yksityiskohtaisesti maamme historian merkkihenkilöistä. Miten joku on voinutkaan nähdä niin paljon vaivaa pieniä yksityiskohtia myöten.
VastaaPoistaSelvisi sekin, että merkittäviä Cygnaeuksia oli ainakin kaksi, toinen Uno, kansakoulun isä ja toinen Fredrik, historioitsija.
Olin armeijan aikana 70-luvun alussa tutkimuksissa Lahdessa Keskussotilassairaala 2:ssa, missä Waltari oli samaan aikaan yksityispotilaana ehkä appiukkonsa, puolustusvoimain ylilääkärin vaikutuksesta.
VastaaPoistaEn kyllä kertaakaan nähnyt kuuluisaa kirjailijaa, mutta hoitajattaret kertoivat hänestä meille. Mahtoiko myös hänellä olla sängynpäädyssä iso pino Jalluja ym julkaisuja kuten meillä nuorilla varusmiehillä...? Niitä kuvia vanhemmat sairaalatätit pitivät kovin rumina. En tiedä, kuka niitä oli sinne hankkinut.
Aleksis Kiveä käsiteltäessä on ihan hyvä lukea myös Aarne Kinnusen "Seitsemän veljestä ja lukemisen juonne"-kirja (WSOY 2002).
VastaaPoistaOnko Teille tuttu kirja: Ei auta pelko eikä vapistus. Aleksis Kiven terveydestä, kirjeistä, unista ja seitsemästä veljeksestä. Turun Aleksis Kivi - kerho ry. 2015.
VastaaPoistaOde siitä tulee loppujen lopuksi. Kuka nyt oodia jaksaisi pitempään jodlailla.
VastaaPoista