Sivun näyttöjä yhteensä

23. tammikuuta 2017

Vaihtoehtoisia faktoja



Kuulin, että muuan esseisti, rehellisyydestään, tarkkuudestaan ja taidostaan kuuluisa, oli maininnut minut ja jotkut oppilaani tekijänoikeuden piratismin yhteydessä.
Uskon tietenkin, että näin asia oli. Tosin muistan asian toisin ja minulla on tässä kymmenkunta oppilaiden väitöskirjaa ja muuta opinnäytetyötä ja viitisenkymmentä laajaa asiakirjakokonaisuutta, jotka kertovat aivan muuta. Mutta mitäpä nämä painavat miehen sanaa vastaan.
Creative Commons oli hieno ajatus. Se ei poikkea Wikin ideasta. Tekijöillä oli ja lienee tänäkin päivänä mahdollisuus luovuttaa hallitusti teoksensa ilmaiseksi käytettäväksi.
Se ei ole mikään kumma. On sellaisiakin ihmisiä, jotka kirjoittavat veloituksetta ja korvauksetta mm. blogeja.
Viime viikolle ilahduin kovin kun HS veti esiin mielestäni hyvin epäilyttävän perimisbisneksen, joka toistaa vakiintunutta amerikkalaista cease and desist -kaavaa. Lähetellään maksukykyisiksi arvioiduille ihmisille perättömiäkin väitteitä tekijänoikeuden loukkaamisesta verkossa ja vaaditaan rahaa. Pahimmassa tapauksessa kuvaan sujahtaa lisää lakimiehiä ”puolustamaan” vaatimuksen saajaa. En ihmettelisi, jos vaatija ja uhrin asiamies jakaisivat saaliin keskenään.
Itse en ole saanut sellaisia kirjeitä. Se ei varmaankaan johdu siitä, että en lataa verkosta luvattomia. Jos vaatimus tulisi, tekisin kirjeen lähettäjästä rikosilmoituksena rikosnimikkeenä petos. Jos lähettäjä olisi liittoon kuuluva asianajaja, kantelisin hänestä asianajajaliitolle.
Ministeriön lakimies Vuopala vastasi lehdessä ensin sekavasti ja laimeasti ja toisena päivänä hiukan järkevämmin.
Jukka Liedeksen luoma järjestelmä, opetusministeriön ja tekijänoikeusjärjestöjen sekä Tekijänoikeudellisen yhdistyksen liian läheinen yhteistyö jatkuu.
Jos ihmettelette näin karvasta väitettä, yrittäkääpä saada ministeriön kuukausipalkkaisilta virkamiehiltä käsitettävä vastaus tekijänoikeudelliseen kysymykseen.
Minulla on yksi ainoa tekijänoikeuspoliittinen kanta. Mielestäni tekijänoikeusasioissa on otettava huomioon toisaalta tekijän etu, toisaalta yleisön etu.
Väitän että laki on 1920-luvulta alkaen rakentunut tälle periaatteelle. Laissa on luku jonka nimi on ”tekijänoikeuden rajoitukset”. Se tarkoittaa, että yleisölle eli kenellä tahansa on toimintamahdollisuuksia. Opetuksessa esimerkki on siteeraamisoikeus. Julkistetusta teoksesta saa ottaa lainauksia hyvän tavan mukaisesti tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
Lisäksi olen korostanut sananvapauden ja yksityisyyden suojan merkitystä tekijänoikeusasioissa.
Tuomarilta vaaditaan keittiömestarin taitoa. Nuo mainitut alat kuuluvat reseptiin, mutta oikea annostelu riippuu tilanteesta. Se on harhaanjohtava kielikuva, että reseptillä tarkoitettaisiin jotain lääkkeen kaltaista. Lääkkeissä täsmällinen annostelu on kokeiltu ja tarkka. Desimaalipilkkuvirhe voi olla tappava.
Suomi on osallistunut tekijänoikeuslainsäädännön kehittämiseen tarmokkaasti, usein Liedeksen johdolla. Kokonaisuutena arvioiden tulos on ollut heikko. Lainsäädäntö on nykyisellään sellainen vyyhti, että sen oikeasta sisällöstä on vaikea saada selvää.
Kirjoitan ikävään ja ilkeään sävyyn näistä asioista, koska pelkään, että jopa tuomioistuimet hajamielisyyden hetkellä uskoisivat liikemies-juristeja, jotka väittävät, että muutaman sekunnin filmiklippi olisi suuri rikos.
Poliisin tiedottaja Taija Kostamo jakaa väärää tietoa. Lehden mukaan hän väittää, että tuollainen kirje on yksityisoikeudellinen riita-asia, jollaisia poliisi ei tutki.
Kysymyksessä ei ole yksityisoikeudellinen riita-asia, vaan väitettyyn rikokseen (rikoslaki 49 luku) perustuva vahingonkorvausvaatimus, jonka yhteydessä on lain mukaan mahdollisuus vaatia myös rangaistusta. Rangaistusmaksimi on kaksi vuotta vankeutta. Tiedottajan kannanotto on niin virheellinen että se olisi oikaistava – muistaen ettei asia muutu muuksi, vaikka karhukirjeessä tai sen yhteydessä ilmoitettaisiin, ettei rangaistusta aiota vaatia. Juuri tällaisista teoista on tuomittu rangaistuksia, jopa kovia.
Minulta on kysytty välillä, miksi suhtaudun entiseen oppilaaseeni Herkko Hietaseen joskus ynseästi. Vastaus oli nyt sanomalehdessä. Hän ei kuuntele eikä ajattele. Yritin kyllä opettaa.
”Lakimieheltähän on tosin oikeastaan väärin kysyä moraalista”, Hietanen sanoo sitaatin mukaan. Ja hän sanoo harjoittavansa tässä liiketoimintaa. Yritin saada hänet uskomaan, että moraali on lakimiehen tärkein syventymisen kohde. Moraalittomuus on lainvastaisuuden oire, ja ellei lakimies ole tuon asian asiantuntija, hän ei ole lainkaan sisätöihin sopiva.
Lakimiehiä on kahta lajia. Toiset ilmoittavat tekevänsä mitä tahansa rahasta. Tuo ilmoitus on syytä ottaa vakavasti. Lakimiehen on osattavakertoa, miksi hän puolustaa oikeudessa himomurhaajaa. Hänen on otettava esiin kaikki päämiehensä puolesta puhuvat seikat, jottei oikeusmurhia tapahtuisi. Syyttäjä esittää vastakkaiset näkökulmat ja tosiasiat ja tuomioistuin päättää, mikä on jutussa esitetyn perusteella totta.
Vahinko etten millään muista alussa mainitsemani mainion lakimies-esseistin nimeä. Luin hänen kirjansa. Kirjassa ja kirjoittajassa en ilmennyt mitään muistiin painuvaa.
(Kuvassa Ville Oksanen, kunnon mies.)

23 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta, joka yrittää tuoda järkeä, oikeutta ja kohtuutta keskusteluun tekijönoikeuksien puolustamisesta. Tuo rahastusliiketoiminta on varsin kuvottava ilmiö, tosiaan jopa laillisuuden ja etenkin moraalin rajoja rikkova. Lakimiehenä tunnen syvää vastenmielisyyttä nöäitä rahastajia kohtaa, olivat sitten kummalla puolella tahansa.

    VastaaPoista
  2. "Jos vaatimus tulisi, tekisin kirjeen lähettäjästä rikosilmoituksena rikosnimikkeenä petos. Jos lähettäjä olisi liittoon kuuluva asianajaja, kantelisin hänestä asianajajaliitolle."

    Molempia näistä on kyllä yritetty, mutta poliisi ei ole ottanut tutkintaan (vedottu juurikin samalla lailla kuin Kostamo sanoi. Riita eikä rikos, ei tutkita.)
    Asianajajaliittoon tehdyt kantelut eivät myöskään ole johtaneet mihinkään. Kuulemma ei ole moitittavaa.

    VastaaPoista
  3. Jukka,
    Nostat esille asioita, jotka toimittajat ovat tuoneet julkisuuteen viimeisen viikon aikana. Asiantuntemuksesi tekijänoikeusasioissa on kiistaton, mutta tällä kertaa ruutisi on litimärkää.

    1. " En ihmettelisi, jos vaatija ja uhrin asiamies jakaisivat saaliin keskenään."
    Aika päätön väite mieheltä, joka on toiminut asianajomaailmassa. Väite on myös perätön.

    2. "Jos lähettäjä olisi liittoon kuuluva asianajaja, kantelisin hänestä asianajajaliitolle."
    Valituksesi olisi todennäköisesti turha. Kirjeensaajat ovat kannelleet asiasta useita kertoja. Asianajajaliiton valvontalautakunta otti toimintaan viime vuoden vuosikirjassaan kantaa. Asianajajan on tarjottava sovintoa ja liiton sääntöjä valvova taho katsoi, että AA:n toiminta noudatti tapaohjeita ja lakia.

    3. "Lainsäädäntö on nykyisellään sellainen vyyhti, että sen oikeasta sisällöstä on vaikea saada selvää."
    60 a § on aika selvä. Sitä ei suunniteltu massiiviseen valvontaan, mutta tuomioistuimet ovat joutuneet sen mukaan tuomitsemaan. Olin kritisoimassa pykälää kun se lakiin tuli. Mielestäni oikeus soveltaa sitä yksittäisen teoksen jakamiseen väärin. Olen myös pariin otteeseen ollut eduskunnassa siitä valistamassa, viimeksi pari viikkoa sitten.

    4. “Poliisin tiedottaja Taija Kostamo jakaa väärää tietoa.”
    Poliisi jakaa oikeaa tietoa. Oikeudenomistaja voi ajaa juttua joko rikos- tai siviilijuttuna. Tähän mennessä kirjeitä lähettävät oikeudenomistajat ovat valinneet asian viemisen eteenpäin siviilijuttuina. Tämä ei ole ihme, sillä poliisia tuskin kiinnostaa perhe, jossa on ladattu kaksi pornoelokuvaa.

    5. “Lakimieheltähän on tosin oikeastaan väärin kysyä moraalista”, Hietanen sanoo sitaatin mukaan. Ja hän sanoo harjoittavansa tässä liiketoimintaa”.
    Tämä ongelma johtuu Hesarin toimittajan kyseenalaisesta tavasta lainata minua. Sanoin haastattelussa, että lakimieheltä ei kannata kysyä moraaliasioista, sillä lakimies tulkitsee eduskunnan säätämiä lakeja. Eduskunta toimii moraalinsäätäjänä, joka päättää mikä on sopivaa ja mikä ei. En tuomitse asiakkaitamme sen enempää kuin kukaan asianajaja. Kirjeensaajat tarvitsevat ja ansaitsevat oikeudellista apua. Meillä on yrityksemme historiasta johtuen Suomen laajin kokemus tietoverkoissa tapahtuneista tekijänoikeusloukkauksista.

    Itse en pidä uutisen arvoisena sitä tietoa, että asianajoa harjoitetaan liiketoimintana. Itse pitäisin arveluttavana, että sitä harjoitettaisiin jossain muussa muodossa.

    Olemme pohtineet, miten voimme vastata kysyntään ongelmassa, joka koskee satoja tuhansia suomalaisia. Mietimme, miten voimme tarjota palveluita siten, että asiakas saa tietoa asiasta ja pääsee kirjeen saatuaan parempaan asemaan niin taloudellisesti kuin oikeudellisestikin. Mielestäni olemme siinä onnistuneet. Sitä mieltä ovat asiakaspalautteen perusteella myös meidän päämiehemme, jotka ovat olleet tarjoamaamme palveluun harvinaisen tyytyväisiä.

    6. “Moraalittomuus on lainvastaisuuden oire, ja ellei lakimies ole tuon asian asiantuntija, hän ei ole lainkaan sisätöihin sopiva.”
    Kyse on siitä, että moni kokee voimassa olevan lain moraalin vastaiseksi. Päämiehensä asiaa ajavan lakimiehen tehtävä on kertoa miten lakia sovelletaan. Tuomioistuin on tässä tapauksessa asettunut lain puolelle ja valvonut sekä määräyksiä IP-osoitteiden luovutukseen että velvoittanut kirjeen saanutta vastaajaa korvaamaan hyvitysmaksut sekä kantajan oikeudenkäyntikulut. Siinä on turha yrittää selittää päämiehelle, että olit moraalinen voittaja, mutta joudut maksamaan 50k€. Sellainen lakimies joka ei tuota riskiä ymmärrä ja kerro asiakkaalle siitä, ei ole sovelias oikeudessa edustamaan.
    Istutaan alas ja jutellaan maailman menosta ja kehityksestä tekijänoikeuspuolella. Minä tarjoan kahvit.
    Oppilaasi Herkko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten Turren toiminta on linjassa hyvänasianajotavan esteellisyyssääntöjen kanssa. Tekijänoikeustrollauksen alettua aloititte Turreneuvottelijan. Turren liikevaihto ja liikevoitto esimerkiksi vuonnma 2015 kasvoi erittäin merkittävästi. Tietysti teillä on paljon muitakin lakipalveluita mutta käsittääkseni minimipalkkionne on noin 200 euroa per Turreneuvottelu kerta. Käytännössä Turreneuvottelija on teille erittäin merkittävää liiketoimintaa taloudellisesti ja laajuudellisesti. Itse markkinaoikeudessa te edustitte Flintiä ja toistakin asiamiestä loppu oikeudenkäynnissä. Jos olisitte pystyneet voittamaan Hedmanin ruhtinaallisesti niin että tekijänoikeustrollaus olisi loppunut niin olisitte menettäneet Turreneuvottelijan taloudellisen hyödyn ja merkityksen. Eli edustitte päämiestä asiassa johon teillä on suora taloudellinen kytkös ja merkittävä taloudellinen merkitys muun oman liiketoimintanne (Turreneuvottelijan) kautta. Olitteko mielestänne esteettömiä edustamaan noita kahta asiakasta markkinaoikeudessa koska jos olisitte voittaneet niin olisitte menettänyyt kymmenien tuhansien eurojen helpon bisneksen. Miten mahtaa olla esteettömyytenne laita jos joku tekee esimerkiksi asianajajaliittoon kantelun esteellisyydessänne Turreneuvottelijan ja näiden kahden päämiehen tapauksen suhteen. Miksi edes edustitte päämiehiä tilanteessa jossa päämiehen voitto tekisi teille itsellenne kymmenien tuhansien tulojen menetyksen nopealla aikataululla trollauksen kuihtuessa. Eikä teidän puolueettomuutenne suhteen myöskään avita se tosiasia että Kari Jussi ja Joni Hatanmaa olivat ystäviä opiskeluaikoina ja muistaakseni voittivat yhdessä oikeustapauskilpailun joka oli vielä tekijänoikeuspainotteinen. Tietysti lakimiespiirit ovat pienet mutta Kari Jussi on ihan julkisesti aikoinaan nettisivuillaan tunnustanut Hatanmaan hyväksi ystäväkseen.

      Poista
    2. "sillä lakimies tulkitsee eduskunnan säätämiä lakeja. Eduskunta toimii moraalinsäätäjänä, joka päättää mikä on sopivaa ja mikä ei."

      Moraalisen vastuun voi sivuuttaa kyllä itseltään muille mutta vastuu oikein tai väärin teosta ei poistu henkilöltä ikinä.
      Jos menet maahan, jossa laki on kyseenalainen ihmisarvon kanssa (e. Sharia-lakia noudattavat maat) voit tuudittautua siihen että "lain tulkinta kuuluu muille" ja toimia selvästi väärin mutta paikallisen lain puitteissa. Tietysti voi aina väitellä mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin oman arvopohjansa perusteelta.
      Itse olen eritoten huolissani yksinhuoltajaperheistä missä lapset tai lasten ystävät lataavat/jakavat materiaalia. Asiaan perehtymättömällä yksinhuoltajalla ei ole mitään resursseja toimia teitä tai ketään vastaan oikeudessa eikä sen ulkopuolella. Tällainen tilanne on moraalisesti väärin, vaikka kuinka lakia tulkitsisi. Tällaisessa tilanteessa voi aina toimia oikein, ei ole pakko vetää liipaisimesta vaikka käsky käy.
      Vaikka edellä mainuttu tilanne tapahtuisi vain yhdessä sadan kirjeen tapauksessa, on se silti liikaa. Ei rikoksen tehneitä oteta kiinni syyttömien kustannuksella. Aina voi tehdä valintansa, mihin lähtee mukaan ja mihin ei.

      Poista
  4. Eikö tuommoinen kiristyksen oloinen kirje olisi kuitenkin lähempänä laitonta uhkausta? Varsinkin jos ei ole kiistatonta se laiton lataaminen, mihin vaatimukset perustuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikosnimike laiton uhkaus viittaa käsittääkseni uhkaukseen esim. väkivallalla. Uhkaaminen oikeustoimilla ei ole laitonta. Siksi petos tai petoksen yritys voi olla sopivampi termi kun rikosilmoitusta tekee. Poliisi on kuitenkin linjannut että tämä on riita-asia, joten tuskin niistä mitään tulee.

      Poista
  5. Kun aikanaan olin opettajana korkeakoulussa, Kopioston edustaja tuli kauppaamaan digilupaa. Sen mukaan saa "kopioida avoimelta verkkosivulta tekijänoikeuden suojaamaa teksti- ja kuva-aineistoa enintään 20 sivua". Siis myös omalta yksityiseltä nettisivustoltani, jossa on kielletty materiaalin käyttö ilman lupaa. Olin, ja olen yhä, perin hämmästynyt. Mafian edustaja, etten sanoisi.

    VastaaPoista
  6. Onko tämä se sama kuuluisa Lehtovaara-Hietanen?

    VastaaPoista
  7. Jukka Kemppinen heitti kalikalla koiraa ja Herkko Hietanen ulvahti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surkeaa tässä on se, että Hietanen on oikeassa. Hänen toimintansa on laillista ja - ainakin nykytilanteessa - asianajajaliton eettisten sääntöjen mukaista. Samalla on selvää, että ilmiö itsessään on epämoraalinen.

      Suomen nykyinen riitojenratkaisu on altis juuri tämän tapaiselle lypsämiselle. Koska häviäjä joutuu kantamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jotka ovat monesti raunioittavan suuret, ja voittaessaankin maallikko pääsee vain nollatulokseen, on oikeudellisen kiristyksen kohteeksi joutuvan yksilön kaikkien toimintatapojen tulos negatiivinen. Tilastollinen odotusarvo oikeudenkäynnin taloudelliselle tulokselle on suuri tappio, vaikka asiassa olisi varsin hyvät perusteet.

      Asiaan olisi aika helppo puuttua. Säädettäisiin, että riita-asioita ammattimaisesti nostavat "valvontaelimet", kuten yksityiset pysäköinnivalvojat tai tekijänoikeusvalvojat, vastaavat aina omista oikeudenkäyntikuluistaan ja maksavat hävitessään hyvitystä voittaneelle kuluttaja-asemassa olevalle osapuolelle. Näin saataisiin tilanne, jossa oikeudenkäynnin tuloksen odotusarvo olisi oikeassa olevalle vastaajalle positiivinen.

      Poista

    2. Lipsahdin vaihtoehtoiseen dataan, vaan tulipa juttu pippurisemmaksi. Se oli Ratos Ruotsista kun Finnkinoa omisti lajitoveri KKR:n Amerikasta kanssa. Nyt sitten möivät kiinalaiselle.

      Lakiasioista(kin) Erastotenes lataa tosiasiat järjestykseen ja maukkaasti. Alternative realityssäni aloittaisin lain täytäntöönpanosta ajalta kun se Suomea lähestyi.

      "Niinpä käskettiin Schwerinin kreivikunnassa v. 1170, että metsiin paenneet slaavilaiset olivat hirtettävät lähimpään puuhun." Vallattun kylän vainioille asetettiin rajapyykkejä. Vastaisten ratsusoturien saamiseksi näille annettiin useampi sarka entistä, nyt vallattua yhteisviljelysmaata.

      "ratsutilallisista, jotka nekin suurimalta osalta olivat siirtolaisia, syntyi vähitellen uusi aateli…jolle luovuttivat tuomiovaltaa". Olisiko että rakentaa ritarihuone käräjäkivien päälle? Näin syntyivät Preussin junkkarit.

      Niistä lakikirjoista, joita Elimäen Wredeiltä löytyi, johdettiin ugreille nykyiset, joihin maa(laisliitto) nojasi: vikkelien liikemiesten yritelmistä ei parannut tulla mitään. Matti Virkkunen-Snellmanin ja Göran Ehrnroothin verkkot (rysät) pitivät. Rahan ja elinkeinoelämän ulkopuolella professiot saivat edistyä ja laajeta toisiinkin sukuihin.

      Sitten maata kohtasi atlantinen tornado, Sirkka Hämäläisen "vapaa raha". Se tietysti vertautuu Kuisman "kahlittuun rahaan". Jälkimmäinen puhui myös "kansallisesta kapitalismista" kun Hämäläinen puolestaan vannoi tai tuli vannoneeksi tehokkaan järkiperäisen voitontavoittelun siunaukseen myös rahasfäärin osalta.

      Se mikä asiassa meni pieleen oli, että toisin kuin nuukassa tavarataloudessa, rahan markkinoille voitiin taikoa uusia sortteja ja lisiä määriä entisten paljouksien päälle tosta vaan. Ja kyllä, olivat käypäsiä taserealityssä ja Masters of Universe mohikaanien käsissä. Entinen virka-aateli ja sen perilliset noista lyseoista pantiin käsirautoihin. Keskusverolautakunta uudistettiin hengiltä ja nimeksikin tuli joku PwC.

      Jos ken muistaa Erkki Liikasta tohkeissaan Lauri Karhuvaaran juttusilla aina palattuaan Frankfurtista vuosina 2007-08 09, niin ehkä muistaa Koivistoakin hänen palattuaan Washingtonista Special Drawnings Rightit salkussaan. Piti näet lisätä valtiopohjaista rahaa kun homma oli irtoamassa lapasesta yksityisellä derivaatta puolella Nixonin elokuu 1971 jälkeen. Ei Filosofikuninkaamme sentään saanut kehitystä taaksepäin tuupatuksi.

      Trumpbrexitiin kuuluun se, että EU Jose Manuel Barroso ja BofE Mervyn King astuvat nyt 2016 nöyrän Goldman Sachsin riveihin panemaan Koiviston ja muiden talousmoralistien ihmisarvoista työlakia voimaan. Rahatkin on jo QE:n takia pankeissa ja instituutioissa.

      Ilmaantui kuin ihmeenä vuoteen 2017 tultaessa tilaa kerätä valtioiden käsiin rahankehräämöt ja vyyhtimet.JS

      Poista

  8. Ilman sitä Kauhavan kinoa meillä tuskin olisi Kemppistä. Tai ei ainakaan minulla. Siksi taas:

    Triton möi Finnkinon kiinalaiselle. Tritonin uutisista muistan tähän hätään että VR:n Aro siirtyi sinne Suomen toimariksi. Oliko niin että Aron Aasia alkoi jo edellisestä polvesta Datsunin tuojana -vastoin EEC linjaa, mutta itsenäisen NL-naapuritoimijan ottaessa mosset ja datsunit mistä oma lisenssivirasto yms yya hyväksi näki.

    Sama Triton omistaa Mehiläisen KKR:n kanssa eikä lääkäreille ole jäänyt kuin jämiä. No no, pankkitileille rapisi miljoonia. VarmaIlmarinen tietty omistajajengissä hekin, oudon vähäisinä. Ja koko Mehiläisen komeutta puheenjohtaa ja soteuttaa itse Lilius. Toimarikseen hän sai kerkiäväisen Järvenpään.

    Triton oli ostanut Finnkinon Sanomalta vai oliko välissä yksi arvonkorotuskierros jonkun lajitoverin vivuttamana? Taisi olla. Sanomalle R-kiskaan tämä Finnkino meni Mäkelöiltä. Ja heistä ainakin yksi yhä tekee elokuvataidetta. Pani suvun kaitafilmitkin näppäräksi dokumentiksi, ei kovin montaa vuotta sitten. Lykkyä tykö.

    Mistä pirusta tätä rahaa ostaa oikeita liiketoimintoja näiden koodinimien KKR Triton ja EQT toimesta? (Josta EQT:stä siinä Investorissa kerrotaan miten Fund IV johon VarmaIlmarinen panee rahoja ostaa jotain, ja kuinka se ostettu saneerataan ja yhdistetään muista maista ostettuihin toimialavertaisiin ja myydään eteenpäin vaikka tälle KKR:lle tai Blackstonelle jotka alan USjättejä.)

    Suomessa alku usein CapManissa, niin se oli Mehiäisessäkin. Tai ihan alku oli Helsingforsin läkare piirien murtaminen vastavalmistuneiden Joensuun ja Savonlinnan ja Mikkelin lyseoiden toivojen alkaa parantaa isänmaataan jos vaikka missä katsannoissa. Tekivätkin, mutta kuinkas sittemmin kävikään.

    Rahaa tähän rypemiseen tulee kun alan instituutiot on inflatoitu ja devalvoitu. Saadakseni suuni poikki, sanoisin että isosti ja hätkähdyttävästi häärääjäpiireille tulee tasekapasiteettiaan eli rahaa siitä, että entisiä velkoja ei tarvitse maksaa. Kirjoitetaan lisää vaan ja vuosikymmenten päähän aika hoitaa. Ainakin aropuput kerkiävät porkkanasuussa alta pois.

    Mekanismi pari muutakin on, mutta jos jättäisi ne asiantuntijoille tiedekunnalle. No en ihan malta kun Kiinasta aloitin. Jokaista vientidollaria kohti Peking pani sisäkiertoon 15 uutta yuania. Sitten sen dollarin se vaihtoi USvaltion lainavekseliin ja yhä useammin USaravan Fannie velkapaperisuikaleeseen. Tätä suikalepataa kypsyi sitä mukaan kun sitä söi. Siksi se maistui vuoteen 2008 saakka eli eiliseen, jolloin Trump veti turpaan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. Juuri näin kyllä kalahtaa kun osuu. Sen verran on henk koht kokemusta arvoisasta asliitosta että kyllä päätöksissä ja perusteluissa näkyy että liitto puolustaa hanakammin niitä jotka räikeimmin on moraalin mustalla puolella.
    Oikeastaan koko systeemi näyttää perustuvan enempi rötösten tekiöiden suojeluun koska ne poikivat aina lisää liksaa.Kyllä lakeja on jo pitkään sorvattu kaikenlaisen rikollisuuden suojeluksi ja lisäämiseksi ei niiden ehkäisemiseksi.

    VastaaPoista
  10. Lue selkeä yhteenveto tästä tekijänoikeuskiristysbisneksestä Murobbs:ssä nimimerkiltä Grim_Reaper:
    https://murobbs.muropaketti.com/threads/hedman-partnersilta-kiristyskirje.1213329/page-825

    VastaaPoista
  11. [URL="https://murobbs.muropaketti.com/posts/1718168684/"]Hedman Partnersilta kiristyskirje[/URL]

    VastaaPoista
  12. "Ministeriön lakimies Vuopala vastasi lehdessä ensin sekavasti ja laimeasti ja toisena päivänä hiukan järkevämmin." Näin käy kun toimittaja ei korjaa virheitä. Harmi yleensä, että viitataan menneisyyteen kun voisi tutustua nykyisyyteen myös täällä ministeriössä

    VastaaPoista
  13. Tiedän kiristyskirjeensaaneen, joka ei täydellä varmuudella ole tekoa tehnyt (ei kiinnosta moinen roska, ei ole ko. elokuvasta koskaan kuullutkaan, ei edes osaa ladata). Tilanne lienee kuitenkin se, että hänen pitää itse pystyä todistamaan syyttömyytensä ammattipeluri-lakimiehiä vastaan, tai muuten saattaa olla lirissä. Ja tuo vedenpitävä todistaminen, esim. että ei ole ollut lähelläkään kotitietokonetta mainittuna ajankohtana, on yli vuoden päästä tapahtuneesta melko vaikeaa.

    Tulossa on varsinainen oikeusmurhien aalto ellei tilanteeseen saada tolkkua ja lakimiesten häikäilemätöntä kiristysbianestä aisoihin.

    Tekijänoikeuskorvauksia sinänsä en tietenkään vastusta. Jokaiselle kuuluu asianmukainen korvaus tehdystä työstä, vaikka sitten hyvitysmaksujen muodossa. Mutta niiden tulee olla kohtuullisessa suhteessa tapahtuneseen rikkeeseen ja perustua tosiasioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julkisuuteen tihkuu tietoa varmasti viattomia( usein vanhuksia), joille tullut useampiakin kiristysyrityksiä hp:lta ja näiltä muilta kirjeiden lipojilta. Ties kuin moni asiasta mitään tajuamaton on maksellut. Eräskin pappa saanut sydärin ja aikoi haastaa (oliko juuri hp:n) oikeuteen maksoi mitä maksoi. Omille appivanhemmille tullut jon bon jonilta kirje jostain elokuvasta 62 ja 67v, eivät edes tajua mistä stanasta kyse. Käyttävät nettiä läppärissä vanhalla kotimokkulalla, eikä koneesa torrent-ohjelmistoa. Onse ihme lafka tämä asianajoliitto, jos ihan pullan tuoksuisena pitää tätä perseilyä hyvien tapojen mukaisena ja mikä ihmeen paska-apinoiden "oikeuslaitos" mukamas on tämä markkinaoikeus, kun antanut luvan julkaista näiden ihmisten tietoja ja niitä saa sitten levitellä ulkomailla ties minkä mafia tai rikollisporukan tietoon. Kuka valvoo, ei varmasti kukaan. Ei vitun vittu mitä hommaa.

      Poista
  14. https://murobbs.muropaketti.com/posts/1718168684/

    VastaaPoista
  15. Tämä juttu näyttää nyt erityisen vakavalta.

    Ilmiön tukipilarina on saksalainen valvontajärjestelmä, jonka omistajilla on ilmeisesti omistuksellisia kytköksiä myös P2P oikeuksia omistaviin yhtiöihin, jotka toimivat osin veroparatiiseissa.

    Valvontajärjestelmä ole viranomaisjärjestelmä tai ulkopuolisen riippumattoman tahon valvonnassa oleva järjestelmä. Sen datan keruun menetelmän keinot ja laatu voidaan kyseenalaistaa helposti jo lähtökohtaisesti. Tässä markkinaoikeudelle luovutettujen ”leikkaa-liimaa” – useiden työvaiheiden – excel-taulukoiden koostaminen perustuu siis jo lähtökohtaisesti erittäin hataralle pohjalle. Mitä se sitten on näiden useiden työvaiheiden jälkeen. Jo pienikin mahdollisuus, että järjestelmää tai sen tuottamaa dataa voidaan peukaloida, mitätöi sen todistevoiman oikeusistuimessa.

    Sitten kun otetaan huomioon, että valvontaa suorittava yritys saattaa osallistua aktiivisesti materiaalin levittämiseen. (Grim_Reaper – nimimerkin kirjoitus).

    Tämän järjestelmän ja datan pohjalta markkinaoikeus on antanut Suomessa toimiville P2P-oikeuksien edustajille (Adultia, Hedman Partners jne) tuhansittain jopa yhdellä päätöksellä suomalaisten henkilötietoja.

    ”Lain mukaan yhteystietoja voidaan siis luovuttaa vain, jos joku yksittäinen tekijänoikeuden loukkaus on ollut riittävän suuri, alkuperäisen tekijän oikeuksia ajatellen” Tähän onkin viitattu jo usein. ”Markkinaoikeus tekee siis luovutuspäätöksen ilman varsinaisia todisteita”

    Onko kysymys harhautuksesta, petoksesta? Onko taustalla rahanpesua?

    Rikkooko markkinaoikeus lakia? Miten näin huolimaton toiminta voi olla mahdollista?
    Minkälaista ammattitaitoa ja moraalia he edustavat? Samanlaista moraalia kuin entinen markkinaoikeuden asiantuntija-juristi Viljakainen, joka pyörittää tekijänoikeuskirje-liiketoimintaa, jonka taustalla on veroparatiisiyhtiöt Seychelleillä ja Dominikaanisessa tasavallassa.

    Onko markkinaoikeus rikkonut lakia? Virkarikos, törkeä huolimattomuus?

    Kirjeitä lähetetään jopa kymmeniä peräkkäin.

    Onko kysymys kotirauhanrikkomisesta, häirinnästä, petoksen yrityksestä?

    Turre Legal edusti Flintiä oikeudessa. Todistusaineisto perustui tähän valvontajärjestelmään. Tämä voitaisiin mielestäni julistaa kelvottomaksi todisteeksi. Vastaajan häviö tuo Turrelle merkittävää taloudellista hyötyä. Turren toiminta on teatteria. Hänen filmiklippinsä Turren internetsivustolla on kammottavaa vastenmielistä tragikomediaa.

    https://www.youtube.com/watch?v=NYtlBH9UeI8&feature=youtu.be


    Oikeusmurha ja/ vai Petos? Asianajajan hyvä tapa?

    Jos olisi mahdollista, niin KO:n pitäisi purkaa Flintin saama tuomio.

    VastaaPoista
  16. Vaikka valtion astia on valtion, meidän, on sen pilssissä aina rotanpiruja. Sikiäväisiä ja vikkeliä ovatten.

    Kävi mielessä isoisän huvitus, pystykorvanarttu tuli kymmenen kahville joka oii kesäisin tavan mukaan ulkona. Kuinkas ei omiaan tulisi kahvittelemaan, halvalla makkaralla ja pullataikinalla se elikin, sai se keittiön lattialle kuppiinkin ruokaa kun syötiin, mutta enimmäkseen ei. Se piti makunsa. Isoisäkin piti, huvikseen sanoi, "Noppa. Käy Hakemassa Isälle Myyrä." Sehän hypähti ilosta ja siivona neitikoirana hipsutteli niitylle ja toi. Joka on nähnyt tämän ei pidä sitä minään erikoisuutena, koska koiran naamanilme kertoi kaiken tarpeellisen. Isoisänkin ilme myös, vaikkei mitään tehnytkään.

    Mistä tätäkin riittää, en osaa sanoa siihen juuta enkä jaata mutta voihan olla että muistelen että maatiaiskattimalli nimeltä Nappi toimi itsekseen. Myyriä piisasi, yleensä alimmalla rapulla, päittä ja rivissä.

    Olisivatko tulleet toimeen samaa tehden nämä pienemmät perheenjäsenet? Ei sitä arvaa mennä tietämään mutta kyllä sitä on, ja tiedetään olevan. Tästä sitä johtaa kysymyksen joka on helppo: kuka päättää kuinka kisuset ja koiruset tulevat toimeen?

    VastaaPoista