Yhteenveto tutkimuksesta,
joka koski sushin syömistä, oli hauska. Ihmiset syövät sushia ja kertovat
pitävänsä siitä, vaikka eivät pidäkään.
Kerran Berkeleyssä osa
porukkaa ei ollut kuullut tuota sanaakaan ja ilmoitti, että raakaa kalaa he eivät
kyllä syö. Muistaakseni Mikko oli oikein kipakka. Sitä en muista, ottiko joku
hampurilaisen ja ranskanperunat. Ketsuppi nimittäin on sushia.
Historiallisesti
molempiin kuuluu kalan mätäneminen ja etikka. Roomalaisilla oli se (garum). Koko
kaupunki haisi, mutta pelkkä jakeluhäiriö saattoi aiheuttaa sisällissodan.
En tiedä, miltä garum
maistoi. Ehkä en ole edes kiinnostunut. Mutta meillä on Suomessa maustekala
(omaa sukua silakkamarkkinat) anjovis, jota moni ei suuhunsa pane, ja ruokalaji
Vorschmack, josta moni kieltäytyy. Se on marketin kallein ja herkullisin
valmisruokasäilyke. Lampaan ynnä muun lihaan on lisätty kaksi vuorokautta
haudutettu, maustettu kastike, jossa on kuullotettua sipulia, sipulia ja
etenkin rasvasilliä.
Kosmoksessa näkee, että
jotkut siirtävät kalansuikaleen ja kaprikset syrjään wieninleikkeensä päältä.
Asia on arka ja otsikon
valinta kerrassaan typerä. En juurikaan harrasta herkuttelua. Kun silmä
välttää, perussardiini suoraan säilykepurkista näkkileivän (koulunäkki) päällä
ja juomana esimerkiksi karvaanpuoleista puolukkamehua on käsitykseni
autuaallisesta ateriasta. Sesonkiherkut ja ongelmatuotteet jätän nyt sikseen.
Aidot uudet perunat, todella tuoreet muikut, meijerivoi ja jykevästi kaasua
vatsaan keräävä, melkein polttava ruislimppu on taivas. Onneksi yhdistelmä on
käytännössä melkein mahdoton. Viimeksi Savonlinnan torilla sain sen käsityksen,
että kehästä on poistunut viimeinenkin kotileipomo, josta limput kiidätettiin
suoraan maakiviuunista myytäviksi. Ja Mutkan kauppa lopetti vuosikymmeniä
sitten.
Siitä ei ole mahdottoman
pitkä aika, kun asiantuntija kertoi minulle, ettei espresso tule koskaan
yleistymään Suomessa eikä täällä nähdä ensimmäistäkään Starbucksia. Asia oli
siis tutkittu. Se tutkimisesta.
Sushia taitaa saada valmiiksi
pakattuna joka marketista. Mainitsemani sosiologinen tutkimus on ehkä osa pari vuotta
sitten kirjanakin tulleesta Semi Purhonen ym., Suomalainen maku.
Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen (Gaudeamus,
2014).
Siinä sanotaan ensin
koppavasti Pierre Bourdieusta ja sitten seurataan kaikessa oleeellisessa tämän
hyvin kauan sitten esittämää matriisia distinktioista. Ostin ja luin Bourdieun
pääteokseksi osoittautuneen kirjan tuoreeltaan 1979. Se teki vaikutuksen.
Suomessa se julistettiin sekoiluksi ja siinä sivussa kapitalismin ylistykseksi,
kunnes tultiinkin siihen tulokseen, että kirja on tärkeä ja kuvaa
yksityiskohtaisesti sosioekonomisen aseman vaikutusta kulutuksen valintoihin.
Luin ja kuuntelin kotona
Suomessa eri vaiheissa esityksiä tästä teemasta ja ajattelin tätä tieteellistä
sensaatiota, että sardiinirasiassa on sardiineja (jotka eivät itse asiassa ole
sardiineja) joko öljyssä tai tomaatissa.
Ranskalaisilla on
pettämätön kyky kehittää älyllisiä muotivaatteita. Haute filosofie?
En sano tätä pahalla.
Puoliksi vahingossa huomasin, että nuoren Berliinissä opettanut Sartre oli
kylmästi pöllinyt etenkin Husserlilta keskeiset ideat ja Heideggerilta loput. Kun
Sartren tapaan kansallissosialismin maustaa reaalisosialismilla, tuloksena on
herkullinen ruokalaji (joka ei maistunut minulle).
Otin suomalaisen kirjan
esiin ja liitän sen tähän kuvaksi, vaikka tiedän, että se on vaikea lukea. Keskipiste
on keskellä. Pystyakseli on perinteinen – moderni ja vaaka-akseli epälegitiimi –
legitiimi.
Olinkin välillä
miettinyt, miksi en koskaan lue Apua enkä Seuraa. Ne ovat vasemmalla alhaalla.
Sitäkin olen ihastellut, miten hienoja elokuvia Almodovar tekee, vaikka tulee
häneltä huonojakin. Se on oikealla ylhäällä.
Kuviossa esitetyn
ilmiöryhmän esitti tietääkseni viimeistään Karl Lamprecht selvästi yli 100
vuotta sitten, ja Max Weber kehitteli sitä (Writschaft und Gesellschaft) ja
sitten amerikkalaiset ottivat tehosekoittimet esiin.
Muutamia päiviä sitten
sivuttiin älykkyysosamäärää ja siis projektiivisia testejä. Kun sosiologien
oivallus on ongelmattomasti poimittavissa esiin kahden tuhannen vuode
kaunokirjallisuudesta, siis ainakin aleksandrialaisista filosofeista Goetheen
ja kumppaneihin, esitän sille nykyhetken muodon. ”Sano minulle, mitä panet
leivän päälle, niin minä sanon sinulle, kuka olet.”
Se toivomus on esitetty,
että lakkaisin käyttämästä nimitystä ”Kallen räkäkaviaari”, mutta kun tuubissa
lukee niin. Tai ainakin melkein niin. Ainakin siinä on reipas Kalle ja sana ”räk”,
jonka merkityksestä ei voi erehtyä. Vai voiko?
Kukaan ei ole koskaan tullut
kieltämään, kun seisoskelen kyläillessä kirjahyllyn edessä ja pohdin
hajamielisesti, miksi ihmiset eivät naulaa pinkopahvia peitteeksi, koska
yksityisyyttään voi tuskin pahemmin loukata kuin esittelemällä sitä, mitä
luulee hienoksi.
Kävin eilen ostamassa
lisää Remestä (ja itse asiassa muutamia työhön tarvitsemiani kirjoja) Mikko
Vartiaiselta, ja pelästyin, kun jäin epävarmaksi, mitä myymälälle (Uomatie)
tapahtuu. Tontin hän kuulemma on myynyt ja Pasilaan on tiettävästi matka. Mikko
tuli New Yorkista ja naureskeli mielissään J. Pierpoint Morganin kirjastolle,
jossa kirjojen paikat oli harkittu niin tarkasti, että Mozartin kirjeet ja John
Lennonin kirjeet olivat vierekkäin. Siinä on informaation lisäarvoa! Tiedän
kirjapainomiehen, jolla on tapana panna kirjat hyllkyyn iiden formaatin (koon)
mukaan. Tulos on aikamoinen nähtävyys.
Hakemani kirja oli muuten
Kuisman kahden (tai kolmen) ohella Suomen paras yrityshistoria, Örnulf Tigerstedtin
laaja Hackmanin kauppahuone. Ja edelleen olen sitä mieltä, että osakeyhtiöiden
pitäisi saada äänestää valtiollisissa vaaleissa. Kunnallinen äänioikeus niillä
on jo. Ainakin meillä päin.
Italian kielessä on suomalaiseen tapaan filosofia, mutta ranskassa kuten englannissa ph:t on säilytetty: haute philosophie.
VastaaPoistaJoo, mutta niinhän minäkin kerron pitäväni ruotsin kielestä, vaikka minä rakastan sitä.
VastaaPoistaRuotsin on säilyttänyt suomalainen älymystö, eivät yksin suomenruotsalaiset olisi siihen yltäneet.
Olet oikeassa kirjahyllyistä. Se on kodin yksityisin paikka. Jostain kumman syystä pidämme esim. ehkäisyvälineet piilossa ja pahastumme, jos joku vieras tonkii yöpöydän laatikoita, mutta sallimme ihmisten katsella kirjahyllyjämme, vaikka jälkimmäiset paljastavat ihmisestä paljon enemmän.
VastaaPoistaKirjahyllyn järjestämisestä uskaltaisin olla eri mieltä. Ei tavallinen ihminen voi muuta kuin järjestää kirjat formaatin mukaan. Muuten kirjahyllyn tila käytetään kamalan tehottomasti ja se näyttääkin rumalta. Lisäksi formaatin mukainen satunnaisjärjestys antaa perusteita laittaa kirjoja assosiatiiviseen järjestykseen, josta ne löytää helposti.
Tuosta kirjojen asettelusta hyllyyn: jo Samuel Pepys järjesti kirjakokoelmansa tuolla periaatteella. Päätyivät sittemmin vanhalle opinahjolleen, Magdalene College Cambridge, jossa ne ovat alkuperäisissä kirjakaapeissaan, vartavasten Pepysin jo olinaikanaan niitä varten (kirjojen) mittojen mukaan teettämissä. -Niin että osattiin sitä ennenkin!
VastaaPoistaKaksi eri karjalanpaistia?
VastaaPoistaVorschmackin valmistuksen kuvaus meni blogistilta vähän pieleen. Kaikia ainesosia, myös lihaa, haudutetaan pitkään, eikä niin, että lihaan lisätään pitkään haudutettu kastike. Poro ja hirvi sopivat hyvin vorschmackiin. Samoin tietysti perinteiset lammas ja nauta. Sianliha ei siihen kuulu, siitä tehdään karjalanpaistia, tai kalakukkoa, jos sen osaamista löytyy.
VastaaPoistaHyvin moniin perinteisiin ruokiin kuuluu tuo pitkään hauduttaminen, tai päiväkausien kokoon keittäminen. Eikä kaikki näilläkään alueilla perinteiset ruoat nykypäivän nuorille maistu, liian happamia, suolaisia tai outoja makuja.
Kun pidämme korttipeli-iltoja, täytyy porukan nuorimmille keittää pastaa riistamakkaroiden lisukkeeksi, kun porukan vanhemmat herkuttelevat hapankaalilla ja uunijuureksilla. Eiköhän niille nuoremmillekin maku kehity, sitä mukaa kun oppivat pelaamaan.
No, minä laitan leivän päälle kasvisterolia sisältävää rasvaa, pippurikalkkunaa ja keskirasvaista juustoa.
VastaaPoistaKalevi Sorsa (jos joku vielä muistaa) kertoi kirjassaan Muistikuvia, mielikuvia Koivistosta, että Kultarannan käynnin yhteydessä isäntäväki kutsui heidät lämminhenkiselle iltapalalle. Siellä tarjottiin näkkileipää ja sardiineja. Ja että Tellervo kiusoitteli Manua saidaksi, vaan lieneekö siitä mitään näyttöä.
VastaaPoistaMahtoiko olla sama antikvariaatti, josta muutama aika sitten "maalaisena" tilasin muutaman halvan kirjan, mutta sitten jouduin sattuneesta syytä saman tien peruuttamaan tilaukseni, mihin minulla oli täysi oikeus. Eipä ollutkaan sillä hyvä, sillä muuan liikettä edustavista aloitti kanssani ihmeellisen, aivan asiattoman hammastelun eikä tahtonut rauhoittua millään.
VastaaPoistaAntikvaariset kirjakauppiaat ovat kyllä kai aikojen sivu olleet vähän niin kuin sui generis samaan tapaan kuin maaseudun manttaalimiehet, jos ovat kokeneet "oikeuksiaan" loukattavan. Erottajanmäessä kuuluu ennen sotia pitäneen kauppaa sellainenkin antikvaari, joka heitti oitis ulos liikkeestä, jos asiakkaan naama ei miellyttänyt.
Maku on kirjaimellisesti makuasia sanoi pikkupoika pöydän alta hokiessaan 'hyvää pahaa, hyvää pahaa" pöydältä sieppaamiaan karkkeja syödessään. Oli näet terveyssyistä valistettu häntä, jotta karkit on pahoja.
VastaaPoistaKuuluminen sukuun, jonka nimi tulee pahimman hajuisesta kalaruoasta (sursill), ei ole ihmeellistä. En vielä ole tohtinut maistaa tätä ruotsalaista perinneherkkua.
VastaaPoistaOlen maistanut muutaman kerran ja olen vielä hengissä. En kehoita maistamaan omin päin. Esivalmistelut ryyppyineen ja tilpehöörit eli lisukkeet merkitsevät paljon. Hyvässä seurassa ja viihtyisässä ympäristössä ruoka maistuu paremmin - jopa hapansilakka on syötävissä. Omasta puolestani voin sanoa, että syön vastakin jos tarjotaan, mutta en myöskään välitä, vaikka kerrat jäisivät tähän.
PoistaNelikentässä se, että pitää kulttuuri/taideohjelmista ja se, ettei pidä klassisesta musiikista ovat hyvin lähellä toisiaan. Lienee virhe.
VastaaPoistaKemppisen purkissa taitavat sardiinit, sardellit, anjovikset ja maustesilakat uida iloisesti sekaisin.
VastaaPoistaVoisit yst. kommentoida virkaanastujaisia. Itse hoksasin, että kyseessä oli kansan motivointipuhe. Eliitin hyvinvointi edellyttää ahkeraa ja motivoitunutta kansaa. Ja kansa vaistoaa että T (ja miksei Sipiläkin) ovat rehellisiä koska tietävät mitä rahalla saa ja varsinkin mitä sillä ei saa. Ja sen tajuamiseen tarvitaan todella paljon rahaa.
VastaaPoistaKoulunäkkiin liittyen. Aikanaan oli myynnissä Juomunäkki-merkkisiä kondomeja. Nuorimies meni kioskille ja kysyi vanhemman puoleiselta myyjärouvalta: Onko teillä Juomunäkkiä? Rouvan vastaus: Ei ole, mutta käykö koulunäkki?
VastaaPoistaLaulutaiteilija Kauko Käyhkö meni lihakauppaan ja pyysi saada maksaa.
PoistaMyyjä: "Valitettavasti maksa on loppu, mutta käykö keuhko?"
Hackmanin kauppahuone oli Tuomelan kirjastossa, isoisän peruja, numeroitu kappale. Jäi valitettvasti lukematta ja muistaakseni lahjoitettu isäni kirjaston mukana Kuopion yliopiston kansantalosutieteen laitokselle.
VastaaPoistaNorrménin Mäntän tehtaidne historikki (1928, uusintapinaos, öö 1998) on vaatimattomasta nimestään huolimatta tuhti annos maamme talosuhistoriaa vuodesta 1868 itsenäistymiseen saakka. Ja sitä edeltävältäkin ajalta.
MafH
Kirjahyllyssämme on vuosien varrella saatuja ja ostettuja kirjoja. Saattaa olla joku palauttamatta jäänyt lainakin. En ole koskaan ajatellut siinä olevan mitään "hienoa" tai varta vasten vieraiden ihailtavaksi esille jätettyä, mutta ei niitä jaksa kellariinkaan raahata. Tuskinpa peitän niitä pinkopahvillakaan, varsinkin kun joskus sunnuntai-iltapäivänä muuhun tekemiseen kyllästyneenä saatan naureskella vaikkapa joen kansan tarinoille tai pilven veikoille, ellen sitten selaile pikkujättiläistä.
VastaaPoistaOsakeyhtiöillä ja yhdistyksillä on äänioikeus jopa vaalien välissä. Kansalaisilla on äänioikeus vain vaaleissa. Vaalien välissä he ovat unohdettua kansaa.
VastaaPoistaLainsäädännössä yhtiöt vartioivat etujaan ja lobbarit syöttävät omia etujaan ja edustajiakin siinä ohessa.
Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet. Nyt korostuvat lobbareiden edustamien tahojen edut. Tämä on nakertanut uskoa kansanvaltaan ja mahdollistaa populistiset liikkeet.
Ad Omnia: kommentoijien maininnoista unohtui ainakn yksi "sardiini", kilohaili. Muistelisin että menneisyyden kestosuosikki, Suomi-sardiini sytyttävänisänmaallisine etiketteineen, olisi ollut juuri sitä. Ja "haili" tarkoittanee Suomenlahden rantapitäjissä jossain päin silakkaa. Joka puolestaan on oikeasti silli, murtovedessä viihtyvä lajike...
VastaaPoistaViime Tukholmanreissulta mukaan tarttui purkki Kung Gustaf-sardiineja jotka tuoteselosteenkin mukaan ovat tosiaan kilohailia (sprattus sprattus). Muistaakseni samaa kalaa toisella tavalla säilöttynä myydään myös anjoviksen nimellä. Halvempaa toki kuin varsinainen anjovis.
PoistaAd Omnia: kirjojen järjestämisestä - tottahan hyllyväli määrää paljon, mutta mainitsemani tapaus, jossa omistaja järjesti myös romaanit ja taskukirjat pelkän koon (korkeuden) perusteella tuotti erikoisen tuloksen. Isäntäväen lempikirjat muuten kannattaa pudottaa poikittain muiden kirjojen taakse.
VastaaPoistaJa kirjojen tulisi olla hyllyssä käytännöllisesti vain yhdessä rivissä, tietenkin, mutta valitettavasti tästä joudutaan usein laistamaan.
PoistaKukahan tai mikähän minä siis olen, kun tai jos panen leivän päälle avokaadoa ja sitruunaa tai tomaattia ja punasipulia? Ja ehkä vielä itujakin, itse idätettyjä? Tai banaania? Mutta sitten joskus harvoin siivun metvurstiakin, jota jääkaappiin myös näyttää ilmestyvän.
VastaaPoistaEG
Metukat ei me kirjahyllyyn, perhaps.
PoistaKokeilin. Menipäs.
Ylhäisten leivän päälle on helpompaa huidella kylmää voita kehnohkolla ruotsalaisella juustohöylällä joka arvattavasti on säästösyiden ansiosta mitä edullisin eikä leikkaa juustoja.
Juustoista pidän suuresti. Virallisesti olen ikäänkuin paremmintunnettua kahvinjuojasukua mutta kokeillen selviää mitkä juustot, leivät ja viini sopivat yhteen parhaiten. Muutahan ei ihmispolo toden teolla tarvitsekaan. Paitsi pieniä patruunia, pikku aaärseitukan ja hampitikkuja.
Saattaa olla että ei toden teolla, ei kotiteollisella todenteolla, kuten asian voi myös saada epäselvitetyksi ja suoran ruttuun.
Ei ole hyvää, purkista kala. Aina tuoreena. Kirkas ahvenkeitto on sehr prima. Astronauttien käy kätevästi kateeksi, sekin etu sen suhteen.
Orava ei liene makoisaa? Olisi käypä koko leivän päälle.
Toni kala on paha. Albacore on kohtuuookoo mutta skipjack on minkinrehua.
Lapsetkin tykkäävät sushista, jos ovat oppineet syömään kalaa. 12-vuotias juuri halusi sitä syntymäpäivänään, ja siitä sitten vain koko perheen voimin pyörittelemään, äkkiä valmista. Saisipa kaupasta vain useammin kotimaista kirjolohta eikä aina vain Norjassa kasvatettua. Luonnonkalat tietysti ovat parhaita ja hyviä purkistakin.
VastaaPoistaEG
Kuulkka! Mää olen purkkii syntyny ahvena...
PoistaKala vanhene juur' siin' paikas' ku' see tapeta. Jäättämiseks sanova, laitoksis. Sitt' se lähte autosse ja juni ja sitt' se mene tukku, toril' , kauppa.
Tai, jos se tölkitettä nii se mene toistt kautt', ei mittä' jäättämisi.
Kyll' se' asia' laita o' sill' viisii ett' see o' vaa' näi'.
Huh-huh.
Onhan tämän blogin pitäminenkin distinktion tapa. Älyllinen briljeeraus ei kuitenkaan häiritse minua. Siinä kuulija tai lukija yleensä oppii jotain. Sen sijaan luokan rajojen piirtäminen materiaalisilla valinnoilla, vaatteilla, sisustuksella, ruoalla tai autolla, tökkii aina.
VastaaPoistaIhminen on mitä lukee. Siksi sen puolen selvittäminen on tutustumisen ensi askelia.
Silakka nyt vain ei ole sillin lajike vaan alalaji. Lajike kuuluu tiukasti kasvimaailman puolelle. Esimerkiksi perunoita on kymmeniä lajikkeita ja kuitenkin on kysymyksessä yksi kasvilaji.
VastaaPoistaMuuten olen sitä mieltä, että Trumpin suomalaisissa toimittelijoissa aiheuttama paskahalvaus on vuoden paras juttu.