Sivun näyttöjä yhteensä

16. tammikuuta 2017

Laki ja makkara

Kuva: K. Kemppinen



Kun olen suunnitellut tätä työllistymistä, lakiasioiden hoitaminen vain vuuorineuvoksille ja vuorineuvoksen arvonimestä kieltäytyneille oloisi hyvä ajatus, mutta pitäisi ostaa tuoli tai lainata naapurilta, ettei kävijöiden tarvitsisi istua sängyllä. Tuhkakuppi on ja kahvia saa, jos pyytää kauniisti.

Sitten pitäisi olla makkaraa nälkäisinä saapuville. En ole nähnyt vuosikymmeniin kenenkään haukkaavan lenkkimakkaraa kaupan portailla. Minulla olisi portaat.

Onko pilsneriä vielä myynnissä? Suomen ja muiden maiden eron näkee pullojen muotoilusta. Tanskalaismallinen (Carlsberg, Tuborg) pullo aiheuttaa suurta tuhoa korkkaamattomanakin, koska sillä on niin hyvä lyödä. Pilsupullo ja keppanapullo muotoiltiin huhun mukaan sellaisiksi, ettei niistä saa kunnon otetta, jolloin tappelunhaluisen on tyydyttävä nyrkkiin tai hengenvaarallisiin astaloihin, jos siis tarkoituksena on kohdistaa osatoveriin tylppää ulkoista väkivaltaa.

Viinapullolla lyöminen on aina hyvä ajatus, koska siinä tulee tauti ja lääke samalla kerralla.

Kerrotaan, että nyt on kulunut tasavuosia siitä kun rappioalkoholisteille järjestettiin ohjelmaa Liekkihotellissa eli Lepakkoluolassa, joka sijaitsi siinä, missä Hangon suunnasta tuleva moottoritie loppuu Ruoholahteen.

Olin paikalla. Kun perustettiin Marraskuun liike, en liittynyt. Työnantajani eli Borenius ja isäni katsoivat karsaasti hamppareiden hyysäämistä. Kun meitä oli pari hyvin nuorta juristia, yritimme antaa oikeudellista neuvontaa. Kävin raastuvassakin avustamassa erästä onnetonta. Hänen sukunimensä oli Tienvieri, ja haastemies kysyi pelkän hajun perusteella, että eikö pikemminkin työnvieri.

Arvostus Ilkka Taipaletta kohtaan jäi. Pian ymmärsin että Claes Anderson liikkui samoilla asioilla. Arvostus johtui tietenkin siitä, että suunpieksijöiden maailmassa, jollaisena pidän vuosikymmentä 1965-1975, nämä kaverit oikeasti tekivät jotain. En tarkoita ettei olisi ollut muitakin.

Hienot rouvat pitseissään harmittelivat pitseissään Fazerin kahvilassa, että puiston penkeillä lojuu kamalia puliukkoja niin etteivät kiltit hauvat uskalla kakkia.

Liekkiviina muuten oli teollinen alkoholi, jonka juomakelvottomaksi tekevä lisäaine ei ollut kovin ärhäkkää. Kyllä alan miehet keksivät keinot saada senkin pysymään mahassaan ja siis alkoholin talteen.

Puliukon nimitys tule pulituurista, jolla kiillotettiin mahonkisia huonekaluja. Se oli sellakkaspriitä. Sitä sai rautakaupasta, varsinkin jos oli puusepän näköinen ja lastuja tukassa.

Jossain vaiheessa rantojen miesten suosiossa oli suutarinlakka, jossa alkoholi saatiin sekoittamalla suolaa ja ravistelemalla pulloa ahkerasti erotetuksi. Ja koko maassa myytyyn pilsneriin eli ykkösolueen saattoi sekoittaa kemikaalikaupan suuvettä Illodinia. Kuulemme sekin rämpi päähän.

Näiden korvikealkoholien suosio ja vaarallisuus saattoi olla yksi syy sensaatiomaiseen päätökseen tuoda markkinoille keskiolut. Keskiolut ja ehkäisypillerit muodostivat nykyisen kulttuurimme. Kukkahuivitytöillä tosin oli vaikeuksia saada juotua vaikuttavaa määrää olutta. Tiukka viina ei laskenut ollenkaan. Se vaatii harjoittelua.

Aivan samoihin aikoihin Alko otti käyttöön muovikassin, joka todellakin kesti täyden kuorman olutpulloja. Sen nimitys oli ”Fagerholmin nahka” silloisen pääjohtajan mukaan. Sitten tuli pahvista taiteltu kuuden pullon pakkaus, työmiehen transistori, siis mäyräkoiran varhainen edeltäjä.

Nyt Murtunut mieli on viimein otettu esiin ensin kirjoissa ja sitten dokumenttiohjelmassa. On korkea aika. Useimmat vanhemman polven ihmiset ovat tienneet, että monen mieli murtui. Ville Kivimäen kirjassa päädytään 15 700 vaikeaan tapaukseen. Kuinka paljon lievempiä ja ainakin periaatteessa ohi menneitä oli, sitä ei tiedetä.

Asiasta ei ole koskaan haluttu puhua. Liian moni on itse tiennyt tapauksia. Kun tietää, ei tee mieli revitellä. Ainakin maalaisyhteisöissä kyllä muisteltiin ehkä hiukan väkinäisesti reipasta menoa, mutta kuulija vaistosi, että paljosta vaiettiin.

Siitä on vaiettu hyvin tarkoin, että taistelutehtäviin lähetettiin Suomessa myös syvästi mielisairaita ja pahasti kehitysvammaisia ihmisiä, jotka saattoivat päätyä sairaalahoitoon mutta joskus väärällä taudinnimikkeellä. Esimerkiksi skitsofrenia ei varmaan ollut usein sodassa saatu.

Siinä on kummastelemisen aihetta, että kun pultsareista ja deekuista puhutaan, kuten juuri tänään, kahta asiaa ei mainita.

Puliukot ovat kadonneet täydellisesti katukuvasta ja kaikkialta. Kaikki ovat kuolleet. Elinolot olivat ainakin Suomen juhliessa 50-vuotispäiväänsä erittäin huonot. Siitäkin yritettiin vääntää vitsiä. Annettiin ymmärtää, että nuo miehet olivat itse päättäneet majailla myös talvet Mankkaan kaatopaikalla, koska siellä oli joka tapauksessa hauskempaa kuin töissä.

Toinen vaiettu asia on se, että erittäin suuri osa näistä hylkiöistä oli sodassa siipeensä saaneita. Eräässä vaiheessa pääpostin roskalaatikossa asui samanaikaisesti kaksi Mannerheim-ristin ritaria.

Enemmistö ei ollut ritariainesta. Kun olen mietiskellyt asiaa oman vähäisen kokemukseni perusteella, pelkkä ruumiillinen rasitus ja aika heikko ravinto oli hurja kuorma. Henkinen kuormittuminen vaihteli tilanteitten mukaan.

Eräs muistamani mies ärähti aika rumasti, kun lapsikin kysyi, missä hän oli ollut sodassa. Tuo kysymys oli yleensä sallittu ja viaton. Jo hänen kuoltuaan kuulin, että asemasodan ja suurhyökkäyksen aikana vääpelinä kaatuneitten evankuoimiskeskuksessa (KEK). Tulee mieleen muuankin patologi, joka palasi puoli tuntia maalle lähdöstään omalle tutkimuspöyhdälleen. Nokkakolari Hyrylässä.



25 kommenttia:

  1. Suomalaiset panimot ovat viime aikoina vaihtaneet perinteisen olutpullomallin pitkäkaulaisempaan. Ei taida nykyään, kun bulkkiolutta myydään lähinnä alumiinitölkeissä, enää olla blogistin mainitsemalla juomaveikkojen pääkuoren suojelulla niin vaikutusta pullojen muotoiluun.

    Paremmalta tämä uusi pitkäkaulainen pullomalli näyttää, kuin se muutamaan kertaan kömpelöitetty edellinen.

    VastaaPoista
  2. On täällä, eräs Esa. Ammattimies.

    Resumė:
    - naimaton
    - asunnoton
    - kulutus n. 2 l. viinaa /d.

    Mies tunnetaan ja häntä kunnioitetaan. Hän tuntee ystävänsä eikä hänen käytöksessään ole moittimista. Todennäköisesti hän kuolee. Sen hän on jo tietenkin hyväksynyt, alan mies kun on. Ennen sanottiin että on tehnyt rauhan Luojansa kanssa. Yhtälailla on mahdollista että hän lopettaa, senkin hän osaa. Hän tietää että apua on tarjolla ja on usein siihen turvannut. Hän on vapaa mies. Ei kellään ole lupaa pakottaa häntä alkoholitta elämään. Joskus, joillekin on vapaus elämää tärkeämpi.

    Täytyy olla tavattoman ajattelematon jos vie toiselta paheen tai heikkouden varjolla vapauden. Lakia kunnioittava ja kohtelias ihminen ei syyllisty sellaiseen mikäli tahtoo pitää huolen hyvästä omastatunnostaan.

    Onhan sekin mahdollista että on vain typerä, kertakaikkiaan tomppeli. Sillekään ei voi mitään, vapautta sekin. Siinä tapauksessa on parempi ettei ota liiaksi huolta toisten asioista vaan pitäytyy omiensa parissa.

    Pitänee käydä taas moikkaamassa näitä ostoskeskustaistelijoita. Kovaa työtä ja miehet ja naiset sen mukaan.

    On paras että ette edes ajattele kestäisittekö heidän asemassaan viikkoa-paria pidempään. Ei sekään ole mahdotonta, mutta minä en kestäisi edes viittä peräkkäistä päivää. Vaikka olen harjoitellut en saa juoduksi vaadittavia määriä, lamaavuuteen saakka. Eivät riitä lahjat, enkä uskalla.

    VastaaPoista
  3. Ns. rappioalkoholisteista teki väitöskirjan sittemin pitkän uran A-klinikkasäätiössä tehnyt Lasse Murto: "Asunnottomien alkoholistien elinolosuhteet ja elämäntapa sekä yhteiskunnan toimenpiteet - Tampereella vuosina 1970-1975 suoritettu tutkimus". Sodan käyneiden lisäksi nuotioiden ääressä istuksi monia entisiä aktiiviurheilijoita, vähintään piirinmestaruustasoisia.

    VastaaPoista
  4. Katuviertä pitkin - katulientä litkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katu musta hohti - katumusta kohti.

      Poista
  5. Eivät ole ”puliukot” ihan kokonaan kadonneet. Sanoisin että viime vuosina ovat pääkaupunkiseudulla ehkä lisääntyneet. Sopivat metsätilkut missä asustella ja sallitaan asua ovat vähentyneet ja pienentyneet pääkaupunkiseudulla. Vaatii siksi nykyään myös hyvää kätkeytymiskykyä. Tuossa kun pyöräilee hesaan on ainakin yhteen kuusikkoon aika vasta muuttanut näitä yli-ihmisiä.

    VastaaPoista
  6. Oonhan minä sen täällä jo lausunu ääneen että mulla on erikoinen tapa reagoida numeroihin..?

    Se kävi mulle taas. Nyt mulle tuli vissyallergia. Ei ole hyvä. On päätettävä kummasta pidän, lähdevedestä vaiko jäävedestä. Nehän ovat toisiaan täydentävät. Jotkut ovat tälle yliherkistyneet, ja sen vuoksi en kerro muuta kuin että äärimmäisen määrän kautta keinoja asiaan löytyi ratkaisu.

    Runo on syy-seuraussuhdeanalyysin päätepala, tulppa.

    TULPPA (metal)

    Gimme a sixpack and a cigar,
    one more beer
    and a car
    I'm all gone,
    so far...
    that when I return
    you'll be far.

    You see...

    Been there, done that,
    seen three - maybe more
    elefants.

    P.S.
    Maksimi on minimii.

    VastaaPoista
  7. Tunsin Mannerheim-ristin ritarin. Hän oli pormestari ja siis oikeuden puheenjohtaja jutussa, jossa syytettynä oli vanhempi herrasmies. Syytetty oli ollut parin korttelin päässä baarissa nauttimassa tavallisen kuulalaakerinsa ja lähtenyt sitten tepastelemaan kotiinsa. Luonnollinen tarve kuitenkin kutsui ja herrasmies aikoi pistäytyä torin kulmalla sijainneessa yleisessä käymälässä. Ilta oli kuitenkin ennättänyt jo niin pitkälle, että paikka oli suljettu. Oli mentävä läheisen raatihuoneen kulman taa. Kaksi passipoliisia tuli juuri vuoronvaihtoon poliisiasemalle, joka sijaitsi raatihuoneella. He tapasivat syytetyn itse teosta ja veivät kuulusteluun.
    Juttu tuli aikanaan oikeuteen ja syyttäjä-Osmo vaati rangaistusta syytetylle-Osmolle. Puheenjohtaja-Osmo tuomitsi kaimansa vetämään sakkoa vetensä heittämisestä julkisella paikalla.
    Tuomion kärsinyt muisteli jälkikäteen tapahtumaa ja kertoi seurassa yksityiskohtaisesti "Kolmen Osmon Oikeudekäynnistä".

    Juttua kuunnellut Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  8. En ole ollut "rappioalkoholisti" koskaan, en edes vieläkään, diggaan konjakeista eniten (WSOP/WSOY/XO). Mutta nuorempana olin kokeilunhaluinen, ja muistan kun eräs Matti (sukunimi poistettu) opetti minut juomaan tenua. Se ei nimittäin ole itsestään selvä asia, että sen saa pysymään sisällä. Raakana tenua pystyy juomaan tuskin jumalatkaan, ja jos sitä planttaa, vielä vähemmän. Sitä pitää nauttia näin:
    - ota suullinen tenua
    - pidätä hengitystäsi
    - äläkä missään nimessä nielaise
    - ja juo 1/2 pulloa kuplivaa virvoitusjuomaa (keltainen Jaffa on parasta)
    - nyt nielaise

    Niin sen saa pysyy sisällä.

    Ja joku teistä tietysti nyt kysyy... minkä takia sen pitää pysyä sisällä? No, kaikilla ei ole varaa konjakkiin. Ehkä siksi? En tiedä. - Maailmassa on paljon kysymyksiä, joihin on vaikea vastata.

    Ps. Tenunjuonnilla on tietty sivuvaikutus - voi niitä olla enemmänkin - mutta yhteen törmäsin... kun kaksi vuorokautta tämän kokeiluni jälkeen olin erään pankinjohtajan huoneessa neuvottelemassa opintolainani takaisinmaksuun ajallisia helpotuksia... ja aloin hikoilla. Niin kamala tenunlöyhkä yht'äkkiä tupsahti siihen huoneeseeen. PÖYHH. hmettelimme kummatkin sitä, etenkin pankinjohtaja, mistä se tulee...? Mutta emme saaneet selville, mistä. Ja muutenkin se oli reilu ukko, sain pienellä korolla lisäaikaa maksaa velkani sille pankille. (piru vie)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missäs se Matin sukunimi on.
      Se pittäis panna paikoilleen pikapuoliin.
      Pääsevät pian kadoksiin jos irralleen jättää ajelehtimaan.
      Ja voi joku luulla että turhana hylätty.
      Ja on että otanpa itelleni, ajattelemattomuus se käypi joskus niin kätevästi ini-himisiltä.

      Minä muuten meinaan panna patenttia hakien tuolle ini-himis -sanalle. Eli, en käytä sitä kuin löytötavaran jatkettuun kunnostamiseen syyllisistä ja mehiläistarhureista, jollainen moniosainen työnero tahdon olla sitten joskus kun joudan näiltä vinoilupäällikön töiltä. Mutta sitä ennen... mulla on saamisia.

      Poista
    2. Hermanni Kattilakoskitiistaina, 17 tammikuuta, 2017

      Snoo snää mnuu snoolii jaffaks, piimää määki maidoks snoon.

      Bitrex - joka on kehitetty juuri denaturointiin - on vaaratonta. Katkerimman makuinen tunnettu yhdiste. Piimän se pilaa aivan kokonaan.

      Maitokin piimii kun sitä miettii, ja tulee hapan olo. Ja tekee mieli panna palamaan ja kahvia ja paistia ja konjakkia ja suurriistan metsästäjän työkalupakkia. Mikä sekin on?

      Sitkeästi väittää että se konjak on Kojak ja Cognac on Champagnea, hän.

      Juomatapoja minulla ei ole. Toisinaan en viitsi, jolloinkaan ei huvita.
      Tälläinen humppadiesel ei millään pikkulikkojen pissan esiasteella itseään viitsi edes pestä, sukat voi kyllä denaturoida vaikka lonkerolla. Koirat pitää niistä, ne nyhtää ne vikkelästi jalasta!

      On se isoo tuoppi kyllä kunnon voimajuomaa kun laulamaan käydään, sehän on meillä tapa. Juomme -- 13-14 aamukia ja marssimme minne tahdomme. Meillä se on muodostunut ja meille se sopii.

      Vai mitä Maha? Se ei sano mitään. No, ei maha mitään.

      Poista
  9. Sen lisäksi Iikka herra Hallantielle sanoisin,

    että todennäköisesti pääsisit elämässäsi pitemmälle, paljon pitemmälle (kuin pullea, hölkkäävä gebardi), jos välillä analysoisit itseäsi. Etkä aina vain muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos analyysistäsi. Tässä on hiukan lisää, se onkin eräistä puuhistani mieluisimpia.

      En ole menossa pitkällekään elämässäni, mutta en minä täällä toisten kiusaamiseksikaan ole. On vaikea olla vaatimaton kun on näinkin asiaorientoitunut eikä terveyskään pahemmin reistaile.

      Jätä reilusti pois herra ja sano vain nero, tai voittaja, tai suurmestari, tai huippu-jotakin. En kaipaa muilta ihmisiltä kuin rajattomasti palvontaa, ihailua ja kunnioitusta, ja kuinka pian he väsyvätkään!

      Älyllä ei pärjää, peleillä, rahalla, aseella uhkaamalla, umpikieroilla jekulla... ei, mulle ei pärjää jos etsii sellaista vinkkeliä.

      Mä vaan en tahdo muuta kuin sen mikä mulla jo on. Sitä ollaan oltu tahtomassa pelkästään siitä syystä että se on mun, mulla. Oletko huomannut tämäntapaisen juustonreiän vaikutusta sielläpäässä, oletko kateellisten juoruihin törmännyt?

      Ihmiset. Isot ja pikkuiset.

      Poista
    2. Ihmisille, jotka ymmärtävät yskän, on hauska vittuilla.

      En minä muille haluaisikaan. ( ATSCHIII...! )

      Poista
    3. Onko sinusta tehty dokumenttielokuva? Minusta on.

      Poista
    4. Jottet tentään viittit tilmille pältkiä, sanoi pieni tenavamies jäätelöaltaan ääressä Markku Paretskoille kun sai tietää Kukat te tinä olet. "No, minähän olen se kuuluisa.. Tampereen maisteri?"

      Poista
  10. Kuvan ensimmäinen numero ei vaikuta kahdeksikolta. Vaikea on kuitenkin olla ajattelematta, että FK-89:ssä kuoli 24. syyskuuta 1941 isäni isän siskon mies Pentti Viherlaakso.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  11. Kuolinilmoituksia jo vuosikymmeniä seuranneena olen kiinnittänyt huomiota siihen, että viime aikoinan monen 20-luvun alkupuolella syntyneen kuolinilmoituksessa ei ollut minkäänlaista veteraanilogoa. Myös nekrologeista puuttuu maininta, mitä vainaja teki sotavuosina. Onko syynä omaisten huolimattomuus vai rauhantahtoinen häpeä?

    VastaaPoista
  12. Sotainvalideistä - heitähän nämä Tuntemattomat murtuneet sotilaaat ovat, olivat. Uskomattomin tieto itselleni oli se, että sodassa murtuneet, täysin invalidisoituneet ja työkyvyttömät miehet ovat jääneet kokonaan vaille sotainvalideille luonnostaan kuuluvia invalidikorvauksia, - kuntoutuksia ja muita etuuksia, joita työkykyisetkin sotaveteraanit ovat saaneet aivan syystä.

    "Oikeita" sotainvalidejä on ihailtu ja haastateltu, nostettu Suomen kunniakakansalaisiksi. Itsensä henkisesti uuvuksiin, kirjaimellisesti loppuunajetuksi asti eturintamalla taistelleet invalidit on eristetty vuosikymmeniksi, heistä on vaiettu lahjakkaasti, unohdettu vielä lahjakkaammin.

    Jotain pientä ja puolisalassa näiden invalidien ja veteraanien puolesta touhuttiin vasta 1990-luvulla, vähän kuin näön vuoksi. Nyt Suomi voi huokaista helpotuksesta. Näistäkin pojista liki kaikki on saatettu uinumaan maaäidin helmaan.

    VastaaPoista
  13. Ai, se olikin KEK eikä VKEK. Luin huolimattomasti ja ihmettelin miksi vääpelit kerättiin erikseen. Lyhenne kuitenkin palautti todellisuudentajun.

    VastaaPoista
  14. Hakaristin meille käyttöön toi Eric von Rosen. Varastettu symbooli. Toisen kerran sen varasti Hitler, roskaväki. Tunnus on silti hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytötavara, näin ollen. Arvovähäinen. Löytäjä saa pitää. O-lalá, finska atmosfär.

      Uijuijjui, onpas herkkä pliipasinnamiska, uppsan. Esiin tuli tämäkin sitten, että SK:n kansikuvassa lehden alkuajoilta, ellei ollut Hakkapeliitan kansi, on Meirän Mamma, Suomineitoa meinaan, ja hame. Retee ja kommee, verevä ja vetävä. Hametta on runsaasti, ylväsryhtinen 30-luvun kansikuva sisältää detaljin, hameen helmaa kiertää juuri tuota väriä joukko noita vinksottimia. Se oli siihen aikaan aivan oolrait.On niitä penteleitä Angkor vat:issakin. Amerikanintiaaneilla - siis kerrankin saa sanoa intiaania amerikkalaiseksi, perustellusti, kiva - on tuo käytössään ollut. Se toimii keskeisenä katseen kohdistuspisteenä tai juoksevana motiivina. Motii o!

      Poista
  15. Eric von Rosen, aatelisnatsi
    Adolf von Hitler, roskaväen kenraalikorpraali

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylialivälieronero Iikka H.lauantaina, 28 tammikuuta, 2017

      Lysti kiertopolarisaatio, tuopa on taito. Paljon käyttöä veistosmaisten pikku teosten värkkäilyn parissa. Inspiroiva.

      Useasti teoksen nimi alkaa vaivata ensin, sen - ajatus, ydin odottaa että aihe kypsyy ja saa muodon. Väitetään ettei taiteilijalle riitä rehellisyys. Väitän ettei hänelle riitä rehellisyyttä sillä tulee olla rehellinen ensin taiteelleen, sitten yleisölle, ja vielä itselleen.

      Olisiko oltava lupamenettely taiteen parissa toimimiseen kuten ampuma-aseisiin? Taide vetää liipaisimesta, houkuttelee ja viehättää.

      Poista