Sivun näyttöjä yhteensä

27. heinäkuuta 2015

Mannerheim



Sanokoot mitä sanovat, mutta hyvää limppua Mannerheim osasi leipoa. Missä ja milloin hän oppi sen taidon, siitä ei ole oikein tietoa. Olisikohan ollut jossain vaiheessa renkinä Rantasalmella vai viittaisiko päämajan sijoittaminen sodan ajaksi Mikkeliin Suur-Savon Osuusleipomoon?

Marskin limpun yksi arvoitus on sen nimi. Mannerheim nimitettiin marsalkaksi vasta 1933. Siihen asti hän oli ollut kurja ratsuväenkenraali kohottuaan Venäjällä maailmansodan rytinöissä kenraaliluutnantiksi. ”Marski” puolestaan oli ruotsalainen virkanimike keskiajalta vuoteen 1676. Joku humoristi keksi ruveta käyttämään sitä Suomessa. Mahtoiko hänellä olla mielessä, että tuollaisen tittelin haltija olisi loppusoinnun vuoksi myös karski, ellei lisäksi härski?

Mannerheimista on ollut aina muotina kirjoittaa ja julkaista soopaa. Viimeksi tutkijataholla häntä vertailtiin Staliniin. Sitä pitää ihmetellä. Budjonnyi olisi ollut ratsuväen miehiä. Stalin eli kainuulaisittain Talliinin Joopi ei tainnut olla sen ihmeempi hevosharjoittaja. Olisi ehkä katsottava Babelin ”Punaisesta ratsuväestä” tarkemmin.

Tuossa mainitsemassani vertailussa on kevyesti kytketty vuoden 1918 vankileirit Mannerheimiin ja sivuutettu se tosiasia, että M. erosi kesäkuun 1. päivänä 1918. Vankeja oli otettu lähes sata tuhatta huhtikuun lopusta alkaen, suurin saalis Lahdessa pellolla, jonka läheltä sekä juna että moottoritie menevät nyt. Monissa kunnon tutkimuksissa on tuotu esiin vankileirikurjuuden syitä. Suurimpia syitä olivat viha ja hallinnollinen kyvyttömyys. Kaikkien Suomen lakimiesten lisäksi O. Procope ja sotaministeri Vilhelm Thesleff – vankiasia ei kuulunut armeijalle. Ja maassa pitivät valtaa saksalaiset.

Thesleffiä ei muuten koskaan mainita niiden kenraalien joukossa, joita Mannerheim vieroksui tai vihasi; hän kuoli 1941 61-vuotiaana.

Pidän vähän lapsellisena, ettei tutkija mainitse ”saksalaisparenteesia” eli vuoden 1918 jaksoa Saksan sekaantumisesta Suomen sisällissotaan erinäisten senaatin jäsenten kutsumana ja poistumisesta Saksan kaaduttua maailmansodassa syksyllä. Outoa. Saksa ja Neuvosto-Venäjä olivat sittenkin saaneet aikaan rauhansopimuksen 3.3.1918. Kumpikin joutui hiukan hillitsemään sotatoimia. Suomen punaiset, joiden tehtävä ei varmaan ollut vallankumous, vaan Pietarin suojaaminen, jäivät jalkoihin, kun Saksa rauhansopimuksesta huolimatta lähetti Hankoon ”vapaaehtoisia”, jotka sitten heti valloittivat Helsingin ja antoivat valkoisille mahdollisuuden aiheuttaa Viipurissa täysimittaisen sekasorron ja siihen liittyen verilöylyn.

Mannerheim ja vankileirit on näitä suosittuja historian oikaisuja. Punaisia hän tietenkin vastusti rajusti ja edellytti mitä ankarimpia toimenpiteitä. Silti kuva Mannerheimista vankileirimiehenä on asiallisesti väärä. Senkin voi mainita samassa yhteydessä, että ylimalkaan suomalaisiin miehiin hänellä ei ollut tuohon aikaan oikeastaan lainkaan kosketuksia ja että saksalaismielisistä jääkäreistä hänellä oli jatkuvasti harmia.

Tässä kirjoituksessa kaivattu yhteys ruislimppuun löytyy kauniista laulusta ”Mannerheimi vankka”, joka kävelee kuin ankka ja rinta on kuin romukaupan näyteikkuna – posket niin kuin ryssänlimppu, nenä niin kuin siankinkku, pää on kuin Haminan kaupunki.

Syötyäni ahneesti puolet Savonlinnasta tuomastani Mikkelin limpusta, Marski jälkiuuniarinalimpusta, jossa on vehnäjauhoa mukana normaaliin tapaan, tulin taas kerran siihen tulokseen, ettei parempaa ole. Mietin että hyvinhän tätä voisi ajaa linja-autolla ostamaan Mikkelistä. Ei siihen menisi kuin päivä.

Outo päähänpisto sai kuitenkin selaamaan nettiä, jossa sitten väitettiin, että tämä ihanneleipäni kuuluu Prisman valikoimiin kaikkialla.

Yllätyksen tuotti Kirkkonummen Prisma, jossa ensin vastattiin puhelimeen ja sitten haettiin linjalle joku toimihenkilö, joka käveli katsomaan ja sanoi että juu, tässä on, isoa ja pientä, ja kuuluu valikoimaan.

Joten Mikkeli saa jäädä muiden rientojen kohteeksi – onhan siellä jopa Kansalliskirjaston digitointiyksikkö, joka sekin on nähtväyys.

Limpunhimon iskiessä voin tarveharkinnan suorittamisen jälkeen kurvata ennenkin kellottamallani tavalla motarin kautta seitsemän minuutin päässä olevaan myymälään ja jatkaa sieltä esimerkiksi kirjastoon, johon nyt aina on asiaa.

Kunhan eivät siellä söisi minun limppuani. On tullut pantua merkille, että kirjastot laajentavat jatkuvasti toimintojaan. Toivottavasti siellä ei tässä asiaa mennä liian pitkälle. Siitä ei pitäisi Mannerheimikaan. Tämäkään kirjoitus ei ole mainos. Maksan limpusta saman kolme euroa kuin muutkin.

32 kommenttia:

  1. Olen suuri leivänsyöjä. Virolaiset leivät olivat neuvostoaikana paljon paremmat kuin nykyään. Suomessa mä syön aina vain sitä ruisleipää jolla on keskellä aukko. Limpusta en kovin paljon pidä, koska taikina ei ole minusta yleensä ihan kypsä sen sisällä. Muovi ja leipä eivät sovi yhteen. Muovin käyttäminen leivän pakastamiseen on minulle yksi kapitalismin typeryyksistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta muovi ja leipä sopii yhteen pakastimessa koska paperin läpi kosteus härmistyisi pakastimen seinään.

      Mutta pöydällä muovi ja leipä on kauhistus. Paperipussissa leipä saa kosteuden sopivasti haihtumaan ja leivän pysymään kuivempana ja tuoreemman makuisena pitempään. Muovissa ummehtuisi. Tosin riippuu tietysti säistäkin.

      Joskus olen kuivattanut leipäsiivuja huoneilmassa ja syönyt kastamalla, jolloin lähes tuoreet aromit on tulleet nenään.

      Vanhan leivän voi "tuoreuttaa tuoksuvaksi" mikrossa kuumentamalla tulikuumaksi. Myös pakastusleivän.

      Savolaene

      Poista
  2. Olisi erinomaisen kiintoisaa tietää, mistä "tutkijatahosta" tällä kertaa mahtaneekaa olla kyse - eikö sellaista siten voi kertoa ääneen, niin että tällaiset vähemmän perehtyneetkin pääsisivät historian asioista jyvälle?

    Itse voin kertoa jotenkin hätkähtäneeni, kun ei niin kovin kauan sitten kuulin polit. emeritus Timo Soikkasen kertovan meille kuulijoille, että päätös kerätä kaikki ns. punakapinalliset vankileireille tutkintaa varten oli alun perin "hieno ajatus".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markku Kangaspuron Venäjä-kirjasta, ossa hän kirjoitti, että koska Stalin ja Mannerheim "johdattivat kansansa kunniakkaasti sodan läpi", kuvaa himmentävät asiat on unohdettu, Mannerheimilla kansalaissodan julmuudet, vankileirit ja väitteet sodanjohtamisen ammattitaidottomuudesta.

      http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1437620734335

      PS. Vankileirit voivat tarkoittaa myös jatkosodan aikaisia sotavankien ja venäläisssiviilien leirejä, jotka olivat armeijan hoidossa ja joista Mannerheim siten oli ylipäällikkönä vastuussa.

      Poista
    2. Kiitokset ystävälliselle anonyymille sielulle vinkistä.

      Silmäilin kirjakaupassa läpi Markku Kangaspuron kirjoittaman artikkelin Markku Kivisen ja Leena Vähäkylän toimittamasta kirjasta Venäjän palatseissa ja kaduilla (Gaudeamus 2015), johon Maria Pettersson HS:n arviossaan viittaa, mutta en kyllä löytänyt puheenalaista kohtaa. Kaipa se kuitenkin kirjassa on (ellei sitten tekstiä ole muutettu mahdollisessa toisessa painoksessa).

      Vankileiriviittaus voi ilman muuta tarkoittaa jatkosodan sotavankikatastrofia; siitähän on olemassa Lars Westerlundin vankka näyttö: "Se yksittäinen päätöksentekijä,jolla asemansa puolesta oli suurimmat mahdollisuudet vaikuttaa neuvostosotavankien huoltoon oli Gustaf Mannerheim." Liioin eivät "väitteet sodanjohtamisen ammattitaidottomuudesta" voi mitenkään kohdistua Mannerheimiin sisällissota-kansalaissodan (vai pitäisi varmaan honoris causa sanoa "vapaussodan") valkoisen puolen ylipäällikkönä, vaan nekin tuntuvat viittovan tunnetusti jatkosodan, erityisesti vuoden 1944 tapahtumiin.

      Poista
  3. Tuo meemi Mannerheimistä valkoisena teloittajana on tullut uushistoriattomuuden kautta enemmän tai vähemmän pysyväksi apparaatiksi eikä sille voi oikein enää mitään. Joku tuodaan nuorison mieleen teloittajana (Stalin, Mannerheim), joku taas ei (Lenin, Guevara). Arpako siinä ratkaisee?

    Tilanne 1917 oli Suomessa käsittääkseni ainutlaatuisen edullinen suomalaiselle työäväestölle. Vahva puolue parlamentissa, maan suurin, säätämässä lakeja olojen kohentamiseksi. Siitä huolimatta laiton kapina laillista hallitusta vastaan bolsevikkihallinnon voimaan saattamiseksi. Olen itse työväenhenkinen ihminen mutta en keksi mitään muuta nimitystä tuota irrationaalia käyttätymistä kuvaamaan kuin punakapina ja sen pakollista hoitamista pois laillisin perustein vapaussodaksi.

    On uskomatonta että me täältä vuosisata myöhemmin voisimme muka astua maamme vapauttaneiden housuihin ja vaatia heiltä muunlaista käytöstä sodan jälkiselvittelyissä kuin mitä vankileireilläkin tapahtui, vaikka se olikin kamalaa ja traagista, ja monella tapaa väärin.

    Valkoisten, siis pääasiassa pohjoisen maaseutuväestön (Helsingin herrathan pysyivät koloissaan jugend-linnoissaan, aina, silloinkin) näkökulmasta punavangit olivat ihmisiä, jotka olivat halunneet tuhota koko maan ja saattaa valtaan kommunistisen tyrannian ja terrorin.
    Kuka meistä olisi samassa tilanteessa sanonut, että mee nyt siitä kotios, tällästä ny vaan sattuu ku hölmöillähän...
    Siis kuka meistä e i olisi heittänyt ensimmäistä kiveä?
    ( Ai sinäkö? No, onneksi olkoon. )

    Mannerheim on minulle siis kuitenkin edelleen laillisen ja demokraattisen nuoren Suomen symboli, niin vuoden 1918 kuin vuosien 1939-1945 valossa. Kenelle Hennala on ylitsepääsemätön, muistakoon mille eurooppalaisuus ja kautta rantain myös EU perustuu: Ranskan vallankumouksen(vallankaappauksen joidenkin mielestä) veriselle terrorille, giljotiineille ja joukkomurhille.

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne 1917 oli Suomessa käsittääkseni ainutlaatuisen edullinen suomalaiselle työäväestölle. Vahva puolue parlamentissa, maan suurin, säätämässä lakeja olojen kohentamiseksi. Siitä huolimatta laiton kapina laillista hallitusta vastaan bolsevikkihallinnon voimaan saattamiseksi.

      No tuossa tulkinnassasi unohdat hallituksen eli senaatin Pietarin kerjuureissut uusien vaalien saamiseksi ja rikkaiden etuoikeuksien puolustamiseksi ja nälkäisten kiusaamiseksi.

      Poista
  4. Jo nyt on saatana!

    Kunnioitettua marsalkkaamme viedään kuin siansuolta.
    "Savuhovi Marskin Chorizo 280g", "Marskin rukiinen arinaleipä". Kerenskin leipomostako?

    Je suis Marski.
    [sarkasmihymiö]

    VastaaPoista
  5. Mannerheimiin liitetystä valkofasistisesta leimasta on sen verran lyhyt loikka erääseen oululaiseen kansallismieliseen nuorfennomaaniin, etten malta olla ottamatta sitä. (Tuskinpa olen ainoa.)

    Immoskohu on tämän kesän ruokolahden leijona, lauantai-illan huumassa tehty tyhmä provokaatio, mutta eikö oikeusvaltiossa silti pitäisi tuomita vain siitä mitä on tehnyt? Eli tässä tapauksessa monikulttuurisuuden vastustamisesta ja suomalaisen yhteinäiskulttuurin puolustamisesta?

    Nyt vaikuttaa siltä, että median ja eliitin mielestä monikulttuurisuuden vastustus on tässä maassa kielletty ankaran rangaistuksen uhalla. Niin surkeasti ei kai asia sentään vielä ole?

    (Tai mistä sitä tietää, onhan vanhaan kunnon neuvostyyliin syyllinen jo selvillä, puuttuu vain rikos.)

    VastaaPoista
  6. Erinomaisen hyvää ruisleipää leipoo Oulussa Meriläisen leipomo.
    Syön sitä aina Oulun reissuilla.
    Olen miettinyt, miten Meriläisen ruista saisi etelän Prismoihin taikka S-marketteihin.
    Oulun leipätiskeiltä se loppuu aina ensimmäisten joukossa usein jo ennen puolta päivää.
    Osaako muuten kukaan vastata siihen, miksei sinikorkkista makeaa Turun sinappia enää saa mistään? Se on ollut aina lempisinappini.

    VastaaPoista
  7. Mannergeimin nimiin on ruvettu, suvulta lupaa kysymättä, laittamaan Marski verukkeena mitä kummallisimpia tuotteita. Puutun tähän leipäasiaan. Suomessa on ruisleivän osalta läntinen kuivan reikäleivän sekä itäinen kohtuullisen tuoreen, kovakuorisen ja pehmytsisuksisen limpun kulttuurit. Vähän samalla tavalla menee vehnäleivän osalta -- lännessä se on huonokuorinen, hieman tyynyn rakennetta muistuttava pulla, kaakossa kahdesti nostatettu, sisältä ilmava (suuriakin kuplia sisältävä), kahdesta eri karkeutta olevista jauhoista tehty suurikokoinen, rapsahtavakuorinen ranskalaisvaikutteinen maalaisleipä.

    Mannerheim syntyi lounaisimmassa Suomessa, orteen nostetun kuivan ruisleivän maassa. Mutta hän armeijoitui Haminassa ja siirtyi Venäjälle, jossa ruisleipä on kookas vuokaleipä, pehmeä sisältä ja päältä kuorettunut. Joten mikä tahansa rukiinen leipälaji -- ihan riippumatta siitä onko sitä hapatettu, onko siinä pehmyt tai kova sisus tai mikä on kuoren ja jauhojen laatu, voidaan nimetä "Marskin leiväksi". Harhaan ei osu, mutta oma veikkaukseni olisi rukiinen ryssänleipä.

    Mikkeli paikkakuntana taas edustaa pehmytsisuksisen, rapsakkakuorisen ruislimpun aluetta. Tuoreelle siivulle suolaista maalaisvoita sulamaan, muuta ei tarvita.

    Jälkiuunileipä taas on historiallinen muistelo Vakka-Suomesta, jossa vanhat patut joutuivat pitämään kupeellaan junkipuukkoa sen syömätarkoituksiin, kun ei ollut enää hammasta.

    VastaaPoista
  8. Isken tähän tarinaan, kuin Kemppinen limppuun. Jos vielä uskallat Oulussa poiketa, matkalla Lappiin, niin käy tutustumassa Huovisen- leipomon tuotteisiin. Erityisesti kahvin kanssa nuotiolla voisi maistua, rusinapitko tai luumumunkki, perunarieskaa unohtamatta.

    VastaaPoista
  9. Punavankileirien tragedian syitä on monia. Varmaan Thesleffin linjaus siitä, että leirit eivät olleet armeijan asia, on suurimpia. Ei niitä leirejä olisi voinut hoitaa kuin armeija. Siviilipuolella ei.ollut resursseja eikä osaamista. Ei Suomessa ollut koskaan jouduttu ruokkimaan 80 000 laitosasukkia, vielä vähemmän nälänhädän aikana.

    Leirikysymyksen työntäminen valtiorikosoikeuksille oli toinen järjettömyys. Nämä oikeudet käsittelivät todellakin kaikki leirivangit yksitellen, vaikka oikeusturvatakeita ei ollutkaan. Olisi ollut paljon helpompaa päästää rivimiehet suoraan kotiin vastaamaan vapaalta jalalta, kun lopputulos oli joka tapauksessa massa-armahdus. Kun tuomiot oli joka tapauksessa päätetty etukäteen, ei nimellisellä oikeuskäsittelyllä tyydytetty kuin nuorsuomalaisten lakimiesten rakkautta muotoseikoista huolehtimiseen.

    Sinänsä valtiorikosoikeus ammutti ihan oikeita henkilöitä. Tilastollisesti ottaen suurin osa ammutuista oli komppanianpäälliköitä tai muita johtomiehiä. Eivät nämä välttämättä olleet syyllisiä niihin rikoksiin, joista heidät tuomittiin, mutta poliittisena puhdistuksena prosessi oli rationaalinen. Paikallisissa kenttäoikeuksissa toiminta oli paljon sattumanvaraisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli sanoa, että turha hakea syyllisiä noin vanhaan tragediaan, mutta selvästikään me suomalaiset emme ole osanneet käsitellä tätä historiamme ehkä häpeällisintä ajanjaksoa. Niin voimakasta on edelleen jako kahteen leiriin. Siksi tieto ja sen levittäminen olisi tarpeen.

      Saksa on ainoa tietämäni maa, joka on todella käsitellyt avoimesti historiansa traumoja. Ottakaamme siis mallia heistä ja perustakaamme vuonna 2018 näyttävästi sisällissodan museo, joka esittelee puolueettomasti sotaan johtaneita syitä sekä molempien osapuolten rikoksia. (Pelkäänpä että porvarihallitus järjestää ennemmin Venäjän Voiton päivän juhlia muistuttavat bileet, kuten 2008.)

      Poista
  10. Heikkisen leipomon (Kajaani) puu-uunileipä on johonkin maailmanaikaan voittanut jonkun kilpailun, ja olen samaa mieltä, varsinkin jos sen haki paikan päältä niin että se vielä lentomatkan jälkeenkin oli vähän lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Puu-uunileipä" tuntuu aina sen kuullessaan omituiselta, vaikka tietää, että puulla lämmitettäviä saunankiukaitakin kutsutaan puukiukaiksi.

      Asialla on paljonkin vitsiä väännetty ja "kuvia" netin irvailusivustoilta aiheesta löytyy, mutta totuttu nimitystapa kai menee ohitse oikeaoppisuudesta tässä kohtaa. Olisi mukava kuulla, mitä sanoo virallinen kielipolliisi?

      Poista
  11. Kuten varmaan tiedätkin on Mikkelin kaupungin vaakuna ainoa, jossa on 4. luokan Vapaudenristi miekkoineen, Mannerheimin kaupungille myöntämänä päämajakaupunkina toimimisesta. Vaakunassa on lisäksi kaksi kertaa marsalkansauva ristikkäin.
    Samat sauvat ovat myös Mikkelin Klubin tunnuksessa, minunkin klubitakkini rinnuksessa. Marskin ryypyn tavaramerkki on myös Mikkelin Klubin rekisteröimä vaikkakaan ei enää hallinnoima; ryyppy on kehitetty klubin keittiössä Ragnar Grönvallin toimesta sodan aikana.
    Mikkelihän toimi Mannerheimin päämajakaupunkina kolmessa sodassa.
    Tästä edellä mainitusta seuraa, että lähes kaikki Mikkelissä on Marski, Marskin tai Päämaja jotain. Eipä siinä mitään, voisi kai siinä hullumpikin henkilö olla hänen tilallaan, ihan hyvä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten olen samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että Vaasan vaakunassa on Vapaudenristin suurristi miekkoineen.

      Poista
    2. Hyväksytään tämä ja tarkennetaan: Vapaudenristi on Mikkelin ja Vaasan vaakunoissa, mutta Mikkeli on ainoa paikkakunta, jolle Vapaudenristi on myönnetty. Vapaudenristin kantajana on kaupungin vaakuna. Vaasalle taas on myönnetty oikeus liittää Vapaudenristi vaakunaansa.

      Poista
  12. Tiällä Savommualla taijetaan osata leepoo muuallakii.

    Veimme kotiseudun leipomon rieskoja ja ruisleipiä tuliaisiksi Helsingin sukulaisille. Myöhemmin saimme tietää että olivat keskenänsä riidelleet ehkei onneksi tapelleet kuka suapi minkä rieskan itselleen.
    Kysyntää siis ois. Mutta taitaa leipätarjonta olla jo niin monipuolista runsaudenpulaa suurissa etelän tavarataloissa että vaikea saada kaikkien pienleipomoiden leipiä vietyä ja markkinoitua. Ja logistiikka ?

    VastaaPoista
  13. Vaan sanokaapa mistä saa Marski-kahvia ? Sukulainen kerran antoi. Todella hyvää !

    VastaaPoista
  14. Onhan tuo Mannerheim outo tapaus. Kansainvälisesti vertaillen hänet voi lukea kahteen viiteryhmään: Valkoiset venäläiskenraalit ja kansalliset vapauttajakenraalit. Molemmista hän poikkeaa edukseen.

    Vielä vuosina 1918 ja -19 Mannerheimin viiteryhmä oli oikeastaan "valkoiset kenraalit". Näistä hän poikkesi ennen kaikkea siinä, että oli sattunut johtamaan kansallisesti homogeenista Suomen valkoista armeijaa. Tämä rajoitti hänen mahdollisuuksiaan osallistua Venäjän politiikkaan, mutta tarkoitti toisaalta sitä, että hän ei osallistunut myöskään Venäjän valkoisten häviöön.

    Vapaussankarien joukkoon Mannerheim kuuluu yhtä läheisesti. Samaan tapaan kuin monet virkaveljensä muissa 1920-luvun alussa parlamentaarisen hallitustavan omaksuneissa reunavaltioissa, myös Mannerheim oli 1920-luvun ja 1930-luvun alun ajan potentiaalinen vallankaappaaja ja ehdokas "mieheksi valkoisen ratsun selässä". Sen sijaan, että hän olisi kaapannut vallan Pilsudskin tai Pätsin tapaan, Mannerheim integroitiin osaksi demokraattisen Suomen valtiokoneistoa 1930-luvun lopulla antamalla hänelle puolustusneuvoston puheenjohtajan paikka. Lopulta Mannerheimistakin tuli valtionpäämies, mutta ilman vallankaappausta, suuren yksimielisyyden vallitessa.

    Ehkä parhaan kuvauksen antoi joku Mannerheim-museossa vieraillut britti: "Nyt olen nähnyt Horthyn, joka onnistui työssään."

    VastaaPoista
  15. Jos haluatte maistaa todella hyvää ruisleipää, ostakaa turkulaisen kotileipomo Vilmusen reikäleipä. Parempaa ei ole... ellei sitten lapsena 50-luvulla Keski-Suomessa saatu Mäki-Matin ruisleipä, mutta en tiedä leivotaanko sitä enää.

    VastaaPoista
  16. Turun suunnalla on myyty jo muutaman vuoden Perheleipureiden Saaristolaisnappeja (pieniä pyöreitä ruisleipiä), jotka myös ovat tosi hyviä.

    VastaaPoista
  17. Ylen kummallinen on tuo länsisuomalaisruotsalaisperäinen limputus. Itäsuomalainen rukiinen leivonnainen on nimeltään "leipä". Viipale sitä voilla siveltynä on voikakku tai leipäkakku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipä on mukautettu lainasana venäjästä ja limpa on taas ruotsista lainattu ja muodossa limppu. Ja kakku ja kakko ovat kermaanilainoja ( ehdotan uutta kirjaita "kee" suomen kieleen, koska ketään ei osaa sanoa gee).

      Poista
    2. Ai KETÄÄN ei osaa sanoa!

      Poista
  18. Turkulainen ystäväni Nyla kysyi kerran turkulaisessa leipäkaupassa pikku leipiä. Myyjätär alkoi esitellä hänelle pikkuleipiä. Nyla siihen "nämähän ovat piparkakkuja, minä tarkoitin leipiä". Myyjä esitteli hänelle sitten tavallisia ruisleipiä ja limppuja. Nyla siihen "mutta nämähän ovat valtavan isoja..." - Lopuksi meidät ajettiin ulos sieltä myymälästä.

    VastaaPoista
  19. Eräissä äärioikeistolaispiireissä pidetään suorastaan suurena kunniana jos kuka on saanut tuomion Rikoslain 11. luvun perusteella. Se osoittaa paitsi aatteen kirkkautta ja puhtautta myös taipumattomuutta vääräksi koetun lain ja tuomiovallan edessä. Eräänlainen väärän marsalkan sauva siis, jos tällainen aasinsilta sallitaan. En poistaisi laskuista sitä mahdollisuutta, että Immonen halajaa itselleen tällaista barbaarista kunniaa omiensa silmissä.

    Puheet "maahanmuuttokriittisyydestä" olisi syytä jo lopettaa. Se on terminä raakaa valehtelua ja vastuun kiertämistä. Kyse ei tietenkään ole kriittisyydestä maahanmuuttoa kohtaan [i]an sich[/i] vaan vain ja ainoastaan erään uskontoryhmän jäsenten maahanmuuton vastustamisesta. Näin ollaankin jo tiukasti rasismin kentällä.

    VastaaPoista
  20. Marski-kahvia saapi Lidlistä

    TMi

    VastaaPoista
  21. MANNERHEIMI VANKKA

    Tästä pilkkaviisusta ei taida olla kahta samanlaista, tai mitään ns. oikeaa, versiota, vai onkohan?

    Tässä on kuitenkin eräs versio 101 -vuotiaan sukulaiseni lausumana. Kirjoitin sen talteen 2014 keväällä. Kyseinen nainen sanoi muistavansa kuinka suojeluskuntalaiset harjoitteli ammuntaa erään lammen jäällä Kainuussa vuonna 1918. Se oli eräs hänen varhaisimpia muistikuviaan ja jäi erikoisesti hänen mieleensä muutamista muista syistä. Häntä ei näet päästetty ikänsä vuoksi talon katolle katselemaan ammuntaa toisten, isompien lasten, seuraan. Ikää kun oli reilut 3 vuotta!

    Mannerheimi vankka
    Käveli kuin ankka
    Naama niin kuin ryssänlimppu
    Koivet niin kuin siansinkku
    Vatsa niin kuin köyhälistön oluttynnyri.

    Tuo siansinkku tarkoittaa sian pitkiä ja hoikkia takajalkoja ja vatsaahan ei ollut... Piti ihan erikseen kysyä tuota siansinkkua.

    -

    Mannerheimi vankka

    http://kemppinen.blogspot.fi/2007/01/mannerheimi-vankka.html?m=1

    >>vanhasta punaisten pilkkalaulusta. Toinen säe on "kävelee kuin ankka". Kolmas säe on "ja rinta on kun romukaupan näyteikkuna".<<

    Voisitko sinä Kemppinen ystävällisesti julkaista kokonaan tuon Mannerheimista tehdyn punaisten pilkkaviisun? Sinä osaat sen kuitenkin ja mistään sitä ei tunnu löytyvän.

    Siis sen oman versiosi!

    -


    Tämä on kehnoimmista kehnoimpia:

    Kirjoittaja Tapio Onnela » 28.03.14 11:34

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=5602#p32520


    Mannerheimi vankka, kävelee kuin ankka,
    rinta on kuin romukaupan näyteikkuna.
    Posket niinkuin ryssänlimput, silmät niikuin siankinkut, nenä on kuin porvariston vaatehenkari.

    -


    Tämäkin on kehnoimmista selvästi kaikkein huonoin versio:


    http://as.ayy.fi/lauluwiki/id/135


    Mannerheimi vankka, kävelee kuin ankka, rinta on kuin romukaupan näyteikkuna. Posket niinkuin ryssänlimput, silmät niikuin siankinkut, nenä on kuin porvariston vaatehenkari.

    -


    Täällä on aika outo versio:

    http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/eeva.htm

    Mannerheim on vankka, se kävelee kuin ankka ja maha on kuin Amerikan silavaa, naama on kuin ryssän limppu, korvat on kuin näkkileipä. 


    -

    Onneksi meille lukijoille: Sota ja hulluus se ei jätä Kemppistä rauhaan! Niitä pohdintoja on aina kiintoisaa lukea!

    VastaaPoista