Sivun näyttöjä yhteensä

30. heinäkuuta 2015

Aivoilla on ajateltu liikaa





Otsikko on Paavolaisen kirjasta 30-luvulta. Voisin minä kaivaa esiin lähdetiedonkin. Nyt luettuna ”Risti ja hakaristi” on vielä hämmästyttävämpi kuin 1960-luvulla valittujen teosten osana. Tietääkseni kirjaa ei otettu riittävästi huomioon, kun se ilmestyi 30-luvulla.

Sen nimi on nimittäin risti ja hakaristi. Risti tarkoittaa kristinuskoa, sekä uskontona että pintapuolisena elämäntapana. Hakaristi tarkoittaa Saksassa ilmenneitä kiihkokansallisia asenteita ja niiden ympärille syntyneitä rakenteita, kuten tuolloin suuria voittoja ja laajaa kannatusta saanutta puoluetta.

Kirjoittajan selkeänäköisyyttä osoittaa edelleen epäselvänä pidetty epäpyhä liitto, nimittäin keisarillisen ja sitten tasavaltalaisen armeijan tukeutuminen eräänlaisena kartellina pankkeihin ja liikemiespiireihin ja edelleen maailmansodan veteraanien ääriainesten järjestöihin.

Mahdottoman tarinan uskomaton henkilö oli Erich Ludendorff, sotasankareista toiseksi suurin, joka pakeni suomalaisella diplomaattipassilla Ruotsiin syystalvella 1918. Sota oli hävitty, ja niinpä juuri Ludendorff kehitti väitteen, ettei sotaa ollut hävitty.

Jälkiviisaana voi sanoa, että vuonna 1918 etenkin amerikkalaisten olisi kannattanut edetä Berliiniin. ”Tikarinisku” (Dolchstoss) oli arvattavissa oleva jälkiselitys. Toisaalta amerikkalaisilla oli ohjaimissa idiootti, W. Wilson, elävä esimerkki siitä, miten käy, jos valitaan poliittisilla vaaleilla professori keskeiseen tehtävään.

Tikarinisku-väite tarkoitti, että Saksan armeijaa ei ollut alkuunkaan voitettu, mutta sosialidemokraatit ja muut kommunistit panivat pystyyn lakkoja ja mellakoita ja sotkivat hyvän sodan puukottamalla rintamamiehiä selkään.

Koska eräiden tämän blogin seuraajien lukutaito on herättänyt minussa viime päivinä epäilyjä, kirjoitan tähän, että Saksan armeija ja merivoimat ja ilmavoimat oli täysin lyöty ja sota oli hävitty sotilaallisestikin.

Kun Ludendorff oli vetoamalla kansaan eli kansakuntaan osallistunut valtakunnanpresidentin vaaleihin 1925 ja saanut 1,1 prosenttia annetuista äänistä, hän siirtyi päätoimisesti vastustamaan monikulttuurisuutta. Hänestä kristinusko kirkkoineen oli osa juutalaisten ja vapaamuurarien kansainvälistä salaliittoa, joka kohdistui häntä itseään ja valittua Saksan kansaa vastaan.

Myöhemmin on kirjoitettu paranoidisesta psykoosista. Sotasankarin kirjat eivät näet ihan täysin uponneet edes natseihin, vaikka ajattelutapa oli sangen pitkälle sama. Kansallissosialistisen puolueen teoreetikko Rosenberg oli se henkilö, joka muistaakseni käytti otsikon lausetta. Hänestäkin veren oli annettava puhua, ja sen lisäksi oli muistettava mantu. Blut und Boden.

Mitä tämä oikea, vain saksalaisille ominainen vero olisi ja miten se vaikuttaisi, se jäi kaikilta kertomatta. Asiasta ei ole toistaiseksi selkoa. Jotenkin tulee mieleen myös Valituissa Paloissa kerran julkaistu ”Pisara vierasta verta”, jossa käsiteltiin kielteisessä hengessä näennäisesti täysin valkoihoisten henkilöiden sortoa siksi että heistä löytyi tuota vierasta verta. Nykyisen biologian mukaan ”rotuja” on olemassa, mutta ne eivät ole alkuunkaan tarkkarajaisia yksikköjä eikä niistä ole apua yksittäisen ihmisen perimän selvittelyssä. Tilastollisesti eli todennäköisyyksinä niillä on käyttönsä esimerkiksi ihmeteltäessä suomalaisten (mitä tuo sana tarkoittaneekaan) kummallisia perintötekijöiden elementtejä.

Jostain lehdestä soitettiin ja kysyttiin, onko hakaristi Suomessa kielletty merkki. Selitin parhaani mukaan, ettei lainsäädäntömme tunne kiellettyjä merkkejä mutta hakaristilippu ja sen käyttäminen on ainakin eräissä tilanteissa katsottu järjestyshäiriöksi ja poistettu näkyvistä.

Hallussani on isävainajani Suomen lentomerkki, jossa on ilmavoimiemme käyttämä hakaristi. Tiedossani ei ole oikeudellista estettä merkin käyttämiseen. Minulla se on laatikossa urhoollisuusmitalien kanssa. Niihinkin muuten sisältyy hakaristi (VR 3), mutta tyyliteltynä sakarat niin lyhyinä, ettei se hahmotu.

Oma fasismini keskittyy kieleen ja kirjallisuuteen. En ole millään muotoa ummikko, mutta suomi on minulle kovin mieluisa. Seuraan kiinnostuneena, missä vaiheessa kielentaju ja kielen haju kyetään löytämään aivojen kytkennöistä. Ei ole ilmennyt syytä epäillä, etteikö abstraktisten käsitteiden ilmaiseminen olisi antanut meille yliotetta muista kädellisistä, neanderthalin ihminen mahdollisesti mukaan luettuna.

Edes mehiläinen ei osaa ilmaista ”viimeviikkoinen ruokakätkö on tuhoutunut, etsitään uusi”. Vain ihminen osaa kirjoittaa englanniksi julistuksia kansakunnan tilasta ja tulevaisuudesta. Tuo kansankunnallisuus on muuten Ruotsissa syntyneen ja ruotsia puhuneen Snellmanin suuria oivalluksia, joka toteutui venäläisten ruotsalaisten kiusaksi tukemana.

16 kommenttia:

  1. Ystävällisesti tuttavaperhe tuli mökilleni kuun alussa viikoksi, tuoden mukanaan lahjaksi Valitut Palat vuosilta 1947-1969 ja muutaman näihin liittyvän kirjan.
    Luin myös lyhennelmän Pisara vierasta verta (W.L.White- Lost Boundaries) VP:n Kymmenen kuuluisaa kirjaa (s.24).

    Olipa kokemus. VP:t olivat täynnä lukemista ja tekstejä, kuin pieni kirja. Muistin selvästi piirrokset. mainokset ja jopa osia teksteistä ja tuli lapsuus mieleen, kuten että juuri tämän tarinan luin kynttilänvalossa vierashuoneessa ja ukkonen paukkui tuoden sadetta kaatamalla.
    Yhdessä VP:ssa oli neljä kertaa enemmän luettavaa kuin mitä nykyisissä.

    Pankit ja liikemiehet ohjaavat täysin myös EU:ta. Demokratia EU:ssa on vain sananhelinää massoille. Onko Neljäs valtakunta tulossa?
    [sarkasmivaroitus]

    VastaaPoista
  2. Nyt on pakko väittää vastaan. Amerikkalaiset eivät miehittäneet Berliiniä siksi, että se ei olisi heiltä onnistunut. Nimittäin Saksan armeijaa ei oltu lyöty siinä mielessä, että Saksan valloittaminen olisi onnistunut vihollisilta, koska tuon ajan tekniikalla puolustuksen ylivoima hyökkäykseen nähden oli niin suuri, että vastustajan maan miehittäminen ei olisi onnistunut miltään armeijalta. Puolustuksen ylivoima ei koskenut vain taktista tasoa, vaan ennen muuta strategista, sillä puolustavat joukot pystyivät liikkumaan rautateitse, mutta hyökkääjä vain marssivauhtia. Tämä muuten selittää, miksi liikkuva sodankäynti onnistui itärintamalla: Venäjän rautatieverkko oli harva, verkon silmäkoko satoja kilometrejä.

    Saksan armeija todellakin oli kärsinyt oman taktisesti onnistuneen hyökkäyksensä jälkeen vakavan tappion ententen vastahyökkäyksessä, joka pakotti saksalaiset vetäytymään, mutta se ei ollut kuitenkaan johtanut saksalaisten rintaman romahdukseen, koska liittoutuneet eivät pystyneet tehokkaaseen takaa-ajoon. Joku brittiupseeri laskeskelikin, että heidän etenemisnopeudellaan britit pääsisivät Reinille joskus vuonna 1950. Suunnilleen vastaavista syistä Lutendorfin oma vuoden 1918 suuri offensiivi oli epäonnistunut erinomaisesta alkumenestyksestä huolimatta.

    Tavallaan Saksan armeija todellakin joutui tikarinpiston uhriksi, mutta tuo pisto ei tullut Berliinistä, vaan päämajasta, itsensä Lutendorfin kädestä. Sillä juuri hän menetti uskonsa armeijan taistelukykyyn ratkaisevalla hetkellä ja vaati (Hindenburgin suulla) Saksaa hakemaan aselepoa. Tämä ilmoitus käynnisti peruuttamattomasti tapahtumien kulun Berliinissä, keisarin syrjäyttämisen, tasavallan perustamisen ja sitten myös lakkoineen, levottomuuksineen ja muineen.

    Edellä kerrottu ei toki tarkoita sitä, etteikö Saksa olisi tullut sotilaallisesti voitetuksi, sillä kuten Clausewitz opettaa, armeijan voima koostuu sekä materiaalisista seikoista että sen henkisestä voimasta ja henkinen voima on usein se, joka pettää ensin, joten se on myös sotilaallisen iskun todellinen tavoite, vaikka isku välittömästi kohdistuukin armeijan materiaaliseen voimaan. Ei ole sattuma, että voiton suuruutta on aina mitattu otettujen vankien lukumäärällä. Jos isku osuu korkeimpaan sotilasjohtajaan, joka menettää toimintakykynsä, isku on tehnyt tehtävänsä. Isona taustana tietenkin Lutendorfinkin psykologiassa, siinä missä koko tilanteessa tietysti oli se, että epäonnistuneen kesäoffensiivin jälkeen Saksalla ei ollut enää mitään toivoa sodan voittamisesta. Mutta ilman romahdusta päämajassa Saksan keisari olisi ehkä onnistunut pitämään kruununsa ja Saksa saavuttamaan kompromissirauhan antautumisen sijaan.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus.

    "Jälkiviisaana voi sanoa, että vuonna 1918 etenkin amerikkalaisten olisi kannattanut edetä Berliiniin. ”Tikarinisku” (Dolchstoss) oli arvattavissa oleva jälkiselitys. Toisaalta amerikkalaisilla oli ohjaimissa idiootti, W. Wilson, elävä esimerkki siitä, miten käy, jos valitaan poliittisilla vaaleilla professori keskeiseen tehtävään."

    Tietysti ainahan voidaan spekuloida, että mikäli yenkit olisivat malttaneet pitää näppinsä irti Euroopasta, olisi sota voinut vielä jatkua vuoden-parikin, mutta rauhansopimus olisi voinut sitten olla sikäli tasapuolisempi, ettei siihen olisi liitynyt aivan samanlaista "häpeärauhan" leimaa kuin tuohon Versaillesissa sittemmin solmittuun, ja näin olisi myös Hitlerin kaltaisilta rabulisteilta jäänyt eräs tehokas valttikortti saamatta... Mutta tämä nyt on teoriaa, joten se siitä.

    Vaan joo. Jos kakkosrähinän lopputuloksesta on kaiken hävityksen keskeltä jotain hyvääkin löydettävissä, on se juuri tuossa, että sen koommin aivan toivottomimpia fantasteja lukuunottamatta ei kukaan ole voinut vakavissaan väittää, että sodan lopputuloksesta an sich olisi, tai edes voisi olla minkäänlaista epäselvyyttä. Kun eri suunnista saapuneet ja toisensa kohdanneet voittaja-armeijat paiskasivat, tuolloin vielä ainakin muodollisesti ystävinä, kättä Torgaussa, ei sodan sotilaallinen lopputulema ainakaan jätä mitään elinmahdollisuuksia millekään Tikarinpisto 2.0-jutuille. Tällä seikalla lienee ollut oma eikä aivan vähäpätöinenkään vaikutuksensa myös siihen, ettei Saksassa sotien jälkeen millään vakavammin otettavalla revansismilla ole ollut elinkelpoista kasvualustaa. Ja lopusta piti huolen voittajavaltojen välien nopea jäähtyminen Kylmäksi sodaksi.

    "Tuo kansankunnallisuus on muuten Ruotsissa syntyneen ja ruotsia puhuneen Snellmanin suuria oivalluksia, joka toteutui venäläisten ruotsalaisten kiusaksi tukemana."

    Oikein tai väärin, mutta ilman autonomian aikaa olisi jäänyt rakentamatta se henkinen ja taloudellinen perusta, joka sittemmin teki itsenäistymisen mahdolliseksi, kun sopiva Mahdollisuuden ikkuna hetkiseksi avautui ykkösrähinän sekasortoisissa lopputunnelmissa.

    -G-mies-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama syy selittää sen, miksi aseellista vallankumousta ei ole Suomessa kannatettu laajasti vuoden 1918 jälkeen. Punavallan tuhoutuminen oli kaikille mukana olleille traumaattinen kokemus. Yksi sukupolvi oppi harvinaisen perusteellisesti, ettei
      a) vallankumous onnistu
      b) sen tekijöiksi halukkailla ole kykyä johtaa sitä.

      Onkin huomautettu, että radikaalin kommunismin kannatus on ollut vahvinta pohjoisessa, alueilla, joilla ei koskaan koettu punaisen Suomen tehotonta hallintoa ja surkeaa loppua.

      Poista
    2. Näinhän se meni. Aikansa sivistyneistön valtavirrasta poiketen lapuanliikettä vastustanut Åbo Akademin professori Rafael Gyllenberg kirjoittikin osuvasti: "Niinkuin asiat nyt ovat menneet, tullaan vielä viidenkymmenen vuoden jälkeen, kenties kauemminkin toistamaan koko vasemmistoleirissä uskonkappaleena, että työväki kyllä oppi vuoden 1918 vahingosta, mutta porvarit eivät saaneet tarpeekseen, vaan aloittivat ilman vähintäkään aihetta järjestelmällisen väkivallan työväestöä vastaan 1930."

      Poista
  4. Suomessa seppiset ovat leimanneet Paasikiven siksi selkäänpuukottajaksi - ´sota olisi voitettu (eli alueluovutuksilta vältytty) jos äijä vaan olisi pysynyt tiukkana.

    VastaaPoista
  5. Viittaako otsikko siihen, että taloudellisen epäarvoisuuden ohella myös aivokapasiteetin eriarvoisuus olisi lisääntymään päin?

    VastaaPoista
  6. Kenraali Ludendorff muuten touhusi taustalla myös Suomen ns. kuningasseikkailussa 1918. Myöhemmin hän puolisoineen ryhtyi väsäämään niin omituista kansallisideologiaa, että se erottui jopa nousevan natsismin Saksassa.

    VastaaPoista
  7. Saksaa johtaa nykyään Euroopan talousyhteisöä ja Neuvostoliitto on pilkottu; Hitlerin tavoitteita molemmat, mutta jäivät hänelle haaveiksi.

    VastaaPoista
  8. Sitä että Ludendorff, kuten joku perussuomalainenkin skribentti "siirtyi päätoimisesti vastustamaan monikulttuurisuutta" voi kommentoida historioitsija Eric Hobsbawmin tekstillä artikkelista The Curious History of Europe:

    "There is no historically homogeneous Europe, and those who look for it are on the wrong track. However we define ´Europe´, its diversity, the rise and fall, the coexistence, the dialectical interaction of its components, is fundamental to its existence. Without it, it is impossible to understand and explain the developments which led to the creation and control of the modern world by processes which came to maturity in Europe and nowhere else."

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  9. "Niihinkin muuten sisältyy hakaristi (VR 3), mutta tyyliteltynä sakarat niin lyhyinä, ettei se hahmotu."

    Seurasin paikallismuseossa venäläisten nuorukaisten vierailua. Seinällä vitriinissä oli sota-aikaisen komppanianpäällikön omaisten lahjoittamia kunniamerkkejä muun sota-aineiston joukossa. Nämä pojat ainakin hahmottivat. Fasisteista kuiskailivat merkkien kuvioita osoitellessaan.

    Hahmottaminen osattiin sittemmin Saksankin maalla.

    VastaaPoista
  10. Jukka, mielenkiintoisesti, erittäin mielenkiintoisesti, käsittelet maamme tärkeintä keskustelunaihetta. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  11. Katajanokan Kasinon Pilotti-kabinetissa on lennoston merkit hienosti esillä. Olen sitä ollut kyllä itsekin hämmentyneelle juutalaiselle selittelemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen ja Saksan hakaristeillä lienee kyllä yhteisiäkin juuria. Se lentokoneeseen ensimäiset suomalaiset maalauttanut oli Hermann Göringin lankomies (vähän myöhemmin). Hakaristi oli tunnuksena erilaisilla äärikansallishörhöillä tuohon aikaan.

      Poista
    2. Aivan. Kun ruotsalainen aatelismies Carl Gustaf von Rosen lahjoitti 1918 Suomen ilmavoimille sen ensimmäisen lentokoneen, koneen kylkeen maalattu hakaristi ei suinkaan sattumalta viitannut mihin tahansa lähinnä muinaisessa idässä ammoisista ajoista lähtien käytettyyn väkäpäiseen ristiin. Orientalisti Emile Burnouf oli 1800-luvulla esittänyt ajatuksen erityisen "arjalaisen", hakaristiä tunnuksenaan pitäneen herrarodun intialaisesta alkukodista. Juuri tässä merkityksessä kuvio oli tuttu ulkoeurooppalaiseen etnografiaan perehtyneelle von Rosenille. Sattumaa tässä yhteydessä ei liioin ole se, että Ruotsin sotienvälisen ajan merkittävin natsipuolue Nationalsocialistista blocket oli juuri von Rosenin luomus.

      Vähintään voidaan siis sanoa, että Suomen ilmavoimien varhemmin (ja ilmasotakoulun nykyäänkin) käyttämä tunnus on alkuperätään "sen" hakaristin aatehistoriallinen, olkoonpa sitten hentokin, juurivesa.

      Poista

  12. Jotta kylien yhteisvainiot ja yhteisvastuu veroista lakkaisi, mentiin isojakoon ja erilleen sijoitettaviin taloihin vainioiden vastakkaisilla kanteilla. Jotta tulisi hankalammaksi huudella. Vallesmanni vs. häijyt juttu. (Tai osa. Toinen olisi se velkakirjasaamiskirstun tyhjennys, maantielle. Se vei Kotkaan,sahalle.)

    Aseiden pito tuli luvanvaraiseksi kai mantaalin mukaan ja eräpoluilla kulkujen mukaan. Kyllähän siitä sitten aatelisvirkakunta säädyllistä elämäänsä kykeni jatkamaan kun piispatkin heidän ja papintielle lähtevät naitettiin ja opetettiin sisarusparviin. Ja sitten tulivat virkavaatimukset Itsenäistymisen 6.12.17 tuliaisina! Oppikoulua kohosi ja modernista tuli yhteiskuntasopimus.

    Pakkkovallan sijaan (kun jätkätkin saa laulaa), oliko YK:n ihmisoikeusjulistuksesta kun Salpakarin pariskunta asiaa päivitteli, eivätkä olleet enää kirkkoväärtit panettamassa huligaaneja moraalikouluun jalkapuihin. Viimeiset junkkarit kai naureskelivat ja tulivat sankareiksi katsotuiksi, napinoitsijoiden kuten minun toimesta -terveisiä vaan sadan vuoden takaa. Ja useammankin.

    Niin isäntävallan sijaan astui raha ja sen tekeminen liikepankkien toimesta koko yhteiskunnan pakosta käyttää (niin kutsuttu "laillinen raha" joka siis astuu muiden sopimusehtojen sijaan ja antaa liikepankkien omistajien valmistamalle rahalle ylikävelyoikeuden). Edes kulta ei käynyt maksusta kun ei olisi inflatoitavissa tehdaslaajentajien tuottaa tavaraa käsitöiden ja koti/naapuri askartelujen sijaan ja elämän mukavoittamiseksi ja Valviran tiedejohdannaisten standardien mukaan.

    Niin rahalla palkitseminen tuli pakkotöiden tilalle. Aikaa saattaen tämä systeemi vaihdettiin. Yhteiseksi pakotetulla rahalla ja veroilla pystytetty komeus tuli yksitysten ja ikiomiksi julistetuksi omistaja-arvoksi Neoliberalismin ajan koittaessa. Näin siis konservatiivit kirjoittavat vai enkö sitä englantia osaakaan ?

    Kun sitten IMF luotiin niin liiallista rahantekoa liikepankkien toimesta ja vaikeuksiin joutumista on oiottu siten, että pankit kantakoot tappionsa, se on omistajat. Jos osakepääoma ei riitä, valtio panee lisää "pääomittaa". Mutta samalla vanhat omistajat syrjäytyvät elleivät kokonaan niin omistajaosuuksiltaan.

    Juuri tästä syystä huippuosaamisen Suomessa IMF:n holhoukseen joutuminen on ollut tabu, niin tabuinen ettei asiaa koskaan ole avattu -paitsi pankkiomistajien sisärenkaassa, entisiä säätyporvareiden ja kartanotilallisten jälkeläisiä, ja nykyisin vierustovereina palkansaajien-eläkkeensaajien edustajia kuten Lauri Lyly ja Riku Aalto.

    Nyt IMF vaatii Kreikalle velkahelpotusta. 2010 ei, kun keksittiin systeemiromahduksen vaara. Meni läpi kun Lehmanista vasta kaksi vuotta. Tehtiin vaihto. Eurooppalaisten liikepankkiomistajien sijaan eurooppalaiset veronmaksajat. No sekaan livahti myös brasseja venäläisiä afrikalaisia ja aasialaisia jotka eivät enää suostu jatkamaa. IMF käänsi kelkansa. Asia oli aamun Telegraphissa ja Guardianissa -niin Salpapakareja myöten. Vai väärinkö luin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista