Sivun näyttöjä yhteensä

29. heinäkuuta 2015

Vailla osoitetta



Käsikirjassa Hoffman ”Varasta tämä kirja” neuvotaan sekin, miten postia petkutetaan. Kuoreen kirjoitetaan höpönimi ja osoite, mutta lähettäjän paikalle oikea vastaanottaja osoitteineen. Posti onneton selvittää sitä osoitetta, jota ei ole olemassa, ja palauttaa kirjeen ”lähettäjälle”. Presto: kirja on perillä eikä siis maksanut mitään.

”Kirjat, muutossa hankalat, ovat kirjeitä vailla osoitetta.” Sanoi kiltti Paavo-setä. Runokokoelman nimi oli Lehdet lehtiä.

Mutta sitä en ollut tiennyt enkä kuullutkaan, että Einojuhani Rautavaara on säveltänyt Haavikkoa. En oikeastaan pitänyt sellaista mahdollisena. Oopperoissa Haavikon teksti on liian nopeaa niin että se tulee tukkoisena musiikissa. Mutta Rautavaara osasi!

Kauan olen suuresti suosinut hänen sävellyksiään ”Isontalon Antti ja Rannanjärvi” ja ”Hallin Janne”. Niissä on se alkuperäinen kansanlaulun sävelkin, mutta miten!

Kun kiirehdin ostamaan verkosta tuon YL:n levyn ja heti perään, kustannuksia kaihtamatta, muita Rautavaaran kuorolevyjä, meillä kun on nykyisin niin erinomaisen hyviä kuoroja, tulin kyllä lopullisesti siihen herätykseen, että tässä on Suomen monikulttuurisuus. Tästä minä pidän, kun minulle Suomi on eksoplaneetta jossa elämä on mahdollista. Onko täällä älyllistä elämää, siitä saa keskustella.

Neuvoin kuorolauluista puhuessamme kaksi Anton Webernin sävellystä, Augenlicht ja Entflieht die Kähnen, joita parempia ei taida olla olemassakaan. Webernillä oli se kausi, joka kuivattaa kuulijan korvat, mutta tunnetusti hän tuli hiukan takaperin dodekafoniasta niin että harmoniat ovat käsillä, vaikkeivat aina kuuluvissa.

Schubertista keskustellessamme totesimme taas kerran, ettei jostain syystä juuri moni tiedä, millainen määrä ja miten hyviä kuorosävellyksiä Schubertilla on, yli sata. Nekin löytää verkosta verrattain vähäisellä vaivalla ja levyttäneistä uskomattomimpia on Saarbruckenin kuoro. Mitähän niille ihmispoloisille on tehty, että ne on saatu laulamaan noin? Yhdellä toisella heidän levyllään on kaksi viime vuosisadan parasta säveltäjää eli Webern ja Hugo Wolff.

Koska tämä poikani osaa Stevensiä ulkoa, kuten minä tietysti, sanoin kaataessani kahvia ja otettuani Jymy-jäätelön esiin, ettei mielessä ole Jäätelökeisari, joka on kaikkiaankin kumma runo, vaan pikemmin César Airan kertomus tytöstä, joka oli poika, ja maistoi isänsä pakottamana jäätelöä, eikä ollut milloinkaan voinut kuvitella mitään kauhistuttavampaa, inhottavampaa, hirveämpää. Niin isä raivostui mutta säästi lapsensa ja kuristi jäätelökauppiaan ja istuu tänäkin päivänä vankilassa.

Tämä Wallace Stevensin suomennokseni sitä vastoin liittyy henkilökohtaisesti keskustelukumppaniini. Jos joku tietää, mitä tämä tarkoitta, minä en.




murisevat.
Mutaisen taivaan alla
mieli on mutainen.

turpoavat vihreää
ei ole.
Taivaan kyljen kultaa
ei ole.
Mieli murisee.

Mutakuonolapsista mustin
on mielen mestari.
Valon keihäs
putoaa etäällä taivaasta,
on hän –
persikankukantekijä,
mudan mestari

on hän, mielen mestari.

14 kommenttia:

  1. "Oopperoissa Haavikon teksti on liian nopeaa niin että se tulee tukkoisena musiikissa."

    Hyvin sanottu, juuri niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein saa tästä kiinni.
      Olen nähnyt Ratsumiehen ja Kuningas lähtee Ranskaan useita kertoja. (Punaisessa viivassa, Palatsissa ja Kuningas Learissa ei muistaakseni ole Haavikon teksti.)
      Olen saanut tekstistä hyvin selvää. Pidän myös kummastakin libretosta, niissä on runollista sisältöä ja huumoriakin.
      Jos jossakin teksti juoksee vauhdilla, niin se on Figaron häiden toisen näytöksen finaali.

      Poista
  2. César Airaa kannattaa lukea! "Varamossa" (2012) on kafkamainen pikkuvirkamies, josta tulee Keski-Amerikan tunnetuimman runoteoksen tekijä, hassulla tavalla, "Maisemamaalarista" taas jäi mieleen mm. kauhea sähkömyrsky, johon kaksi ratsastajaa joutui, toinen heistä se maalari, ja hänellä oli ollut todellinen esikuvakin 1830-luvulla.
    Näkyy kirjastossa olevan tilattavissa jo ne pari uudempaakin, tai neljä lyhyttä, kaksi aina yhdessä.

    "Mieli murisee", kyllä joskus, kun taivas on mutainen. Mutta se mutakuonolapsi? Mielen mestari, persikankukantekijä, onpa mielenkiintoinen runo. Ihan tuntematon minulle koko Stevens, niin kuin moni muukin moderni runoilija. Piristäviä tällaiset näytepalat. Kiitos! EG

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia:

    ...
    Blackest of pickanines,
    There is a master of mud.
    The shaft of light
    Falling, far off, from sky to land,
    That is he -

    The peach-bud maker,
    The mud master,
    The master of mind.

    VastaaPoista
  4. Niin,


    Ikävin kokemus on kun palauttaa jonkin tarpeettoman näytteen kun ei tohdi sitä roskiinkaan heittää. Posti toteaa että liian vähän merkkejä ja juoksuttaa lähettäjää lunastamaan sen lähetyspaikkakunnalta. Silloin joutuu ensin maksamaan sen paluukyydin ja vielä uusi lähetysmaksu,

    VastaaPoista
  5. Anteeksi. Tuossa on blogin yläkulmalla tummanharmaa ukaasi: "Tämä sivusto käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Sivuston käyttötiedot lähetetään Googlelle. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytöm (sitten mustalla) Lisätietoja Selvä"

    Tuo tuntuu joltain pahaenteiseltä vaatimukselta jonka sisällöstä me, jotka käytämme tätä emme saa mitää tietoa. Mitä ihmettä täällä on taas tapahtumassa? Onko tämä taas sitä Jenkkiesn NSA- juttua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tämä nyt sitä ironiaa jota nykyään paljon harrastetaan?
      Jollei, niin selväkielisenä viesti on: asetamme koneellesi evästeen (cookie), joka kertoo koneellasi luetun blogspot-sivua "kemppinen". Tätä tietoa Google käyttää myydessään mainontaa.

      Poista
    2. Tuota minäkin mietin.
      Mistä lienee kysymys?
      Painoin selvä, kun näyttö päivästä toiseen kärtti.
      ja halusin kärttämisestä eroon.

      Poista
    3. Blogger haluaa tarjota lukijan tietokoneelle pienen tiedoston jonka nimi on keksi. Sillä mahdollistetaan kaksi asiaa. Yhtäältä sillä tunnistetaan että epäilyttävä lukija on käynyt täällä ennenkin. Toisaalta sen tunnistetiedoilla voidaan tarkistaa, onko lukija ostanut täältä joskus jotakin, jolloin käytetään tilaisuutta hyväksi ja tarjotaan lukijalle uutta ostettavaa. Jos esimerkiksi lukija nimeltä Ripsa on aiemmin ostanut Kemppisen leipomosta Mannerheimin limppua, niin tieto löytyy keksin perusteella ja siitä rohkaistuneena mainoksessa tarjotaan tällä kertaa Talvelan talkkunajauhoa.

      Eurooppalainen tieto- ja yksityisyyssuoja edellyttää, että sivusto, joka syöttää kaikenkarvaisia tiedostoja käyttäjän koneelle, joutuu ilmoittamaan siitä käyttäjälle. Tästä syystä Googlen ilmoitus. Tiedosto syötetään väkisin joka tapauksessa, koska sitä ei ole kielletty.

      Jos tällainen näpertely keksien parissa tuntuu Snowdenin maailmassa jokseenkin avuttomalta ratkaisulta, kun menossa on paljon suurisuuntaisempaakin epäilyttävyyttä, niin se on pelkkä käyttäjän mielipide, jolle yhteiskunta ja sen viisaat ja taitavat poliitikot, poliisit ja sotilastiedustelijat eivät anna arvoa.

      Poista
  6. Kiitämme Wallace Stevensistä ja alamme vertailla häntä Eliotiin.

    VastaaPoista
  7. Mutakuonolapsi.....

    Perhana. Kemppinen on rasisti, en olisi millään uskonut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on myös tupakoitsija ja mainostaa ko. pahetta blogikuvassaan!

      Poista
  8. Oli kiva lukea tämä bloggaus. On puhetta musiikista, säveltäjistä ja teoksista joista tykkään.
    Mutta arvokkain tässä saannissa oleva asia minulle on runoilija, josta en ole sattunut kuulemaan pihaustakaan. César Aira. Kuinka hän kutsuukaan tutustumaan itseensä noiden nähtävien runojensa avulla. Menen heti Wikipediaan saadakseni lisää tietoa hänestä. Joten heippa!

    VastaaPoista