Sivun näyttöjä yhteensä

12. heinäkuuta 2015

Terveisiä maaseudulta



Maaseudun varjopuoliin on ennen kaikkea luettava, ettei kuikanmuna ehtinyt kuoriutua. Sitä seurasi Herra Kuikka poukamassa meloen ja me ihmiset kiikarilla – yksityisyyttä loukaten, kukaties. Siinä pylly puutuu kun hautomisaika on lähdeteosten mukaan kuukausi.

Lomakauden havaintoihin kuului myös tappajakuikka. Edelleen hyvin romanttisessa valossa nähdyt joutsenet olivat kai päättäneet poikasineen siirtyä kuikkien pesävesille, mutta kuinka ollakaan, kuikka ponkaisi veden alta hirmuisena, ja jo tuli joutsenille äkkilähtö. Eivätkä ne ole sen koommin uskaltautuneet pesärauhan rikkojiksi. Joutsenilla on vähän tuo kaunottarien ongelma, että tahtoo mennä tolkku.

Toinen valitettava epäkohta on aamupesun, etenkin kirjoittajalle aina tarpeellisen silmien huuhtelun hankaluus liukkaalla rantakalliolla. Ja kotiin palattua palautui heti mieleen menneisyyden pitkien kesien ihme, klosetin uskomaton ylellisyys vaihtoehtoelämän jälkeen. Ei kuulkaa ollut edes hyttysiä!

Maaseudulla kasvaneet ja vakinaisesti kulkeneet tietävät, että heinäkuu on harhaa. Ero esimerkiksi marraskuuhun on luvalla sanoen merkittävä. Nyt yllättäen noussut puheenaihe maalle, kukaties kesämökille muuttamisesta, tarkoittaa kai kaupungin siirtämistä maalle. Esimerkiksi juokseva vesi helpottaa merkittävästi elämää. Omassa kokemuspiirissäni pumput ja putket eivät ole talvella toimivia. Ei niissä ole liioin eristeitä talven torjuntaan.

Suosittelisin urheilukilpailuihin samaa menettelyä kuin paluumatkalla seurailemissamme tangokilpailuissa. Paras ja etenkin esiintymisvarmuudeltaan oivallisen kilpailija jätettiin toiseksi, ja ensimmäiseksi oli merkeistä päättäen valittu ennen finaalia sopivampi henkilö, joka kyllä lauloi pois tiehensä mutta ei yhtä hyvin. Liikeyrityksen on otettava huomioon taloudelliset näkökohdat. Nyt voittaneesta on varmaan ikänsä vuoksi pidempään iloa ja lisäksi olemus oli suomalaisen tangon kuvahakemistoon kuin suoraan rasismin käsikirjasta otettu. Kaikki suomalaiset ovat vaaleita, pystypäisiä ja harjastukkaisia – eivätkö olekin.

Päätin vesikivellä istuessani paljastaa lukijoille vielä uuden yksityiskohdan kreikkalaisista. He ovat kehuneet itseään demokratian keksijöinä, mikä pitää oikeastaan paikkansa, jos tarkoitetaan sana ”demokratia”, ja yleisemmin asemoineet itseään antiikin Kreikan jälkeläisinä ja kukaties sen perinnön vaalijoina, mikä on pötyä. Tosin temppu on ymmärrettävä, kun heillä on ne brittien ja saksalaisten pelastamat muinaisrakennukset, joita sulttaanin vielä hallitessa 1800-luvun puolella nakuteltiin vasaralla kappaleiksi ja syötettiin kanoille, esimerkiksi Parthenonia. ”Antiikin kreikka” on sekin kieli. Jos kuitenkin tarkoitetaan runouden ja filosofien kukoistuksen kehtoa, tarkoitettaneen Ateenan kaupunkivaltiota. Kreikan kielialueella oli sata ”valtiota” ja niissä täysi valikoima erilaisia torveloita. Hajontakin oli hämmästyttävä, ajatellen esimerkiksi Ateenan ja Spartan elämänmenoa.

Nyky-Kreikan todellinen tausta on Bysantti eli Itä-Rooma, monessa mielessä koko Euroopan historian uljain ilmestys ja valtiotaidon ihme, joka kesti aina vuoteen 1453 eikä nyky-turkkilaisten kirjoituksista päätellen ole vieläkään kadonnut kokonaan. Islam on, kuten tiedämme, kristinuskon kerettiläinen lahko, ja kristinusko puolestaan juutalaisuuden merkillinen muodostuma.

Euroopan historioissa on tapana sivuuttaa Bysantti kokonaan. Syy menettelyyn ei ole tiedossani; kielen alkeet kuuluivat lyseon kurssiin vielä taannoin, eikä se nyt muutenkaan ole niin hankalaa. Biologeilla ja fyysikoilla muuten taitaa olla hyvät välit latinistien lisäksi gresisteihin. Jonkun on pakko keksiä jatkuvasti uusia tieteellisiä nimiä, kuten leptoni tai deoksiribonukleiinihappo tai chrysanthemum leukanthemum..

Kuten Chris Wickham ja muut korostavat, keskiajan tutkimuksessa luetaan nyt vanhoja kirjoituksia uusi tavoin. Läkähdyttävän pyhien henkilöiden sepustuksia voi analysoida esimerkiksi poliisin tavoin: mitä kertoja salaa; miksi hän valehtelee.

Nykyinen arkeologia on luojan kiitos liikkunut metalli- ja kiviesineiden kaivelemisesta asuinpaikkojen ja kulkureittien selvittämiseen niin että nyt on ymmärretty hyvin merkittäviä asioita. Eristyneiksi väitettyjä maankolkkia on osoitettu merkittäviksi maailmankaupan keskuksiksi. Kuin tutkijoiden kiusaksi Perisanlahdelta on tavattu Brittein saarilta lähtöisin olevia pronssikauden esineitä. Häkellyttävä Stonehenge ei olekaan ainutlaatuinen muistomerkki, vaan sen ympärillä on vaikka kuinka vaskinaisen asutuksen jälkiä.

Olisi perustettava uusi tiede, arkeologian ja maantieteen yhdistelmä. Itse harrastan arkeologista kulttuurimaantiedettä. Maailmalla suositaan arkeologista aluemaantiedettä ja talousmaantiedettä.


Haluaisin tiedon suomalaisesta kirkonkylästä. Pohdiskelin kovasti, kauanko menisi käydä niissä kaikissa ja olisiko niissä oikeasti mitään näkemistä. Ajattelin itseni Kauhavan oppaaksi ja järkeilin, että jos osaa nähdä maisemassa kaksisataa – viisisataa vuotta muutosta, se kyllä osoittautuu kiinnostavaksi. Itse olen erikoistunut kotikyläni limunaatikioskeihin ja nakkikärryjen sijaintipaikkoihin.

16 kommenttia:


  1. Valkokaartin ja punakaartin kuitit viljalaarien tyhjennyksistä ja lehmien teuraiksiotoista ja muusta, vaihtuivat syksystä 1918 alkaen ja vaalien talvella 1919, jälkeen taas rahaksi, markoiksi. Toisen puolen kuititkin kävi vaihtaa markoiksi. Kreikka jos olisi huomisesta kuittitaloudessa, niin asiat hoituisivat. Ensinnäkin saataisiin se velkaleikkaus kun default eli laiminlyönti olisi tosiasia. 317 mrd € vai mikä poistettaisiin eli pyyhittäisiin euromaiden valtionkonttoreiden saamisista eli varoista. Ne olisivat alkavinaan perintäprosessin, myös konkurssimenettelyksi kutsutun. Kukaan vaan ei tiedä, kuten tarkoitettu onkin, kuinka tällaista perintää toteutetaan, menisikö joku jengi häijyn näköisenä kovistelemaan ja ketä kreikkalaista ?

    1919 Suomen uusi valtio koki aloittaa verotuksen. Eihän siitä mitään tullut käytännössä, mutta mielikuvissa sitäkin tepsivämpää. Kun vielä kansakunta salli kansanedustajiensa kautta verottaa itseään, niin jo lupa riitti Valtiokonttorin kirjata verotoivemiljoonat saamisikseen, futuureja. Näitä toiveita vastaan taas Suomen Pankki lainotti valtiota samoilla luvuilla miljoonia ja varsinkin antoi lainansa tukkuna seteleitä, uusia painokonerasvalta tuoksahtavia. Näistä kottikärryllisistä lähetettiin sitten kylien osuuskassoihin reppuihin sopivia paketillisia edelleen ohjattaviksi vapautetuille pienviljelijöille, entisille torppareille. Raha kävi osuuskaupassa maksusta.

    Tällaista rahan valmistusta ja rikastumista oltiin kadehtien katseltu Kartanoiden Hypoteekkiyhdistyksestä. Siellä itse Snellman oli esimerkkiä antamassa ja Emilie Bergbom kassanhoitaja, samalla kun Suomalaisessa teatterissa veljensä Kaarlon kanssa propagoi hyväntahdon asiaa Minna Canthin näytelmissä ja kesäkeikkakierroksilla ruis- ja ilo- juhlilla.

    Kun sitten verofiktiorahan ruumiillistuma se painotuore seteli, oli muuntunut omaksi viljaksi ja raha mennyt osuuskaupan kautta pajoihin ja tukkuihin, sitä otettiin valtiokonttoriin obligaatioina takaisin rikkaammilta ihmisiltä. Kierto laajeni. Kohta valtio saikin veronsa sisään markoissa veronmaksajiksi lupautuneilta kansalaisilta eikä mielikuvitusta alun malliin enää tarvittu. Se kuihtuikin kaduilta maanvieriltä ja kouluista. Mutta elää Wall Streetilla ja Cityssä. Ja tuntuupa välkkyvän Timo Soininkin päässä Kreikan ja Euroopan parhaaksi. Nyt vain pitää ylittää tuo auttajien kuilu ja ansat.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Kotipaikan siirtämisestä kesämökille: Vaikka putket ja lämpöeristeet talvella pelaisivatkin, Vanhanen ja muut aloitteelliset eivät tajua, että lain mukaan pysyvään asumiseen kelpuuttamineen liittyy lain mukaan maapohjaan ja rakennukseen, ei kulloiseenkin omistavaan henkilöön tai muuhun asujaan. Vaikka päätös mummon ja papan kotipaikasta saaressa tai niemennotkossa tehtäisiin jonkun lex Vanhasen nojalla hellyttäviin perusteisiin viitaten, tontti rakennuksineen olisi vaikka heti päälle myytävissä samoin asumuskelpoisuuksin eniten tarjoavalle. Jos taas mummo ja pappa tai vaikka lapsiperhe ihan oikeasti asuisivat siellä, kaikki yhteiskunnan palvelut olisi sinne kunnan tai muun kustannusvastuullisen järjestettävä. Mutta huumaava pinnallinen vapaudentunne kai on nykypolitiikassa päällimmäisenä. Ja taka-ajatukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haja-asutusalueilla nytkään ole sama palvelutaso kuin taajamissa. Poliisi tai ambulanssi ei tule kolmessa minuutissa eikä kauppa ja kunnanvirasto ole samaasa korttelissa. Eikä pidäkään olla. Se, joka asuu korvessa, on valintansa tehnyt ja tietää ratkaisun hyvät ja huonot puolet. Vapaudella on hintansa. Ja monet ovat sen valmiit maksamaan saadakseen mielestään jotakin arvokasta.

      Tässäkin kohdin tämä "tasa-arvon pakottaminen" toimii itseään ja ihmisiä vastaan. Eivät ihmiset sitä halua ja vaadi. Byrokatia sitää vaatii.

      Poista
    2. Satun tietämään, miten ponnekkaasti monet haja-asukkaat vaativat julkispalveluita - koulukuljetuksia, kyläkoulujen säilyttämistä, lapsiperheiden tukea, jätteenkeruuta, vanhus- ja vammaispalveluja kuljetuksineen, tiekunta-avustuksia ja kaikkea muuta, aina oikeusistuimia myöten. Idealistinen korpiromantiikka on kuntien arjesta kaukana.

      Poista
    3. "Byrokratia" näyttää nykyään usein olevan nimitys järjen käytölle yhteisissä asioissa. Kuten Matiaksella tuossa edellä.

      Poista
  3. "Euroopan historioissa on tapana sivuuttaa Bysantti kokonaan. Syy menettelyyn ei ole tiedossani; kielen alkeet kuuluivat lyseon kurssiin vielä taannoin, eikä se nyt muutenkaan ole niin hankalaa."

    Voitaisiin kai myös kysyä, että miksi Maailman historiassa on vasta nyt (1900-luvulla) alettu puhua Egyptin kopteista, Etiopian ja Syyrian alueen kristityistä. Eiköhän tähän kaikkeen ole sama syyn kuin Bysanttin "unohtamiseenkin". Eli se syy taitaa löytyä Roomasta ja Tarkemmin sanottuna Vatikaanista.

    Eurooppalaista historian kirjoitusta taitaa vielä tänäkin päivänä vähän vaivata Katollisen kirkon (ja Rooman) vaikutus siihen. Tämmöisille asioille ei kai oikein voi mitään, sillä ihmiset ovat aikansa lapsia ja hävinneille ei käy yleensä hyvin.

    Niin ihmeellistä kuin se onkin niin kyllähän muinaisen Rooman raja näkyy vielä nykyäänkin Euroopan poliittisissa jännitteissä. Samoin kuin itäisen ja läntisen kirkon rajakin.

    VastaaPoista
  4. Kuikan ja joutsenen huonoista väleistä kyllä kerrotaan. Appivanhempieni kesämökkijärvellä ne ovat kuitenkin vähintään parinkymmenen vuoden ajan sopineet samalla järvellä yhtä aikaa olemaan, kuten telkät ja sinisorsatkin. Eikä järven koko ole ihan mahdoton, n. 50 hehtaaria.

    VastaaPoista
  5. Aivan oikein. Nyky-Kreikka kulttuureineen ei periydy Homeroksesta, Perikleestä, Sokrateesta tai Euripideestä. Ainoa asia, minkä perinne säilytti, on kieli. Kaikki muu traditio katkesi. Muun muassa tästä syystä on turha itkeä Elginin marmorienkaan perään.

    VastaaPoista
  6. "Islam on, kuten tiedämme, kristinuskon kerettiläinen lahko, ja kristinusko puolestaan juutalaisuuden merkillinen muodostuma."

    Voi että kun tämän historiallisen tosiasian voisi kertoa muslimeille ilman pään menettämisen tai kivittämisen pelkoa. Se tietenkin vaatisi Koraanin "eksegetiikkaa" ja muslimimaihin hieman enemmän viileää järkeä ja huomattavasti vähemmän kiihkeää uskoa.

    Tämä lienee toiveajattelua, koska poliittiseen korrektiuteen itsensä kahlinneet länsimaat itse asiassa vahvistavat fundamentalistien asemaa muslimaissa julistaen jokaisen islamtaustaisen terrori-iskun jälkeen "vastuullista sananvapautta". Eihän Muhammadia - hirveän Suuri Rauha henelle- saa pilkata; mutta ihmisiä luonnollisesti saa tappaa, jos he loukkaavat joidenkin keskiaikaismaagista maailmankuvaa ynnä siihen liittyvää uskoa.....

    VastaaPoista
  7. Joutsenet ovat alkaneet meidänkin mökkilahdessamme ja täällä joenvarressa pesiä, ovat varmaan lisääntyneet tuntuvasti. Komeita ja eleganttejahan ne ovat mutta äkäisiä luonnoltaan. Lapsuuden rannoille kuuluvaa kuikan ääntelyä ja sen järven kantamaa kaikua olen kaivannut - miksikähän sitä kutsuttaisiin? Nostalginen äänimaisema. Meren äärellä on saanut tottua lokkien kirkunaan. Ja täällä kotona naakkojen meteliin. Onneksi tulevat vain käymään, mutta sitten ovatkin kuin kotonaan, kävelevät ohi puolen metrin päästä pakanat. Todellisia laumaeläimiä. Harakatkin olivat hauskempia, naakatko lienevät häätäneet ne pois. Alkukesästä kuulee sentään kaunista linnunlaulua. Parasta mustarastaan huilu kuulaana kevätpäivänä mökkisaaressa. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meteli ei tarkoita välttämättä rumaa ääntä.
      Olimme kerran upeatasoisen pohjalaisen mieskuoron konsertissa. Unohtumaton elämys. Konsertin jälkeen ystävä kehui kuoroa vuolaasti, ja syystä. Yksi kuoron kantavia voimia, Eero Piirto totesi pohjalaisittain, ikään kuin vähätellen: " Noo - mitää ny toss vähä meteeliä pirettihin..."

      Poista
  8. Kuka uskaltaa täällä käsitellä islamia. Sehän on kuin ennen neuvostovastaisuus.Meni virka ja jopa henki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " Totuuden puhujalle ei löydy yösijaa" ! suoraan Raamatusta,äitini kertomana ymmärsin asian jo 3-vuotiaana.

      Poista
  9. Kirkonkylät eli kirkko ja vähän mutkainen kylänraitti: ne ovat säilyneet parhaiten maamme ruotsinrannikolla ja saaristossa. Länsirannikkoa kannattaa ajaa pitkin aivan rannimmaisia kyläteitä, poissa pääväyliltä. Mahtavia nähtävyyksiä, ei voi mitään.

    Varmaan sivistyksen ansiota. Siellä on luettu kreikat ja latinat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida olla sivistyksen ansiota; heti kun rahaa on tarpeeksi,punamultatalot puretaan ja tilalle elementtitaloa, harmaana. Kyse on rannikon kylissä köyhyydestä, joka on johtanut perinnemaiseman säilymiseen rakennuksineen. Itse rannikon kylässä asuvana...

      Poista
  10. "Euroopan historioissa on tapana sivuuttaa Bysantti kokonaan."

    Voisiko syynä olla se, että Bysanttiin ei samaistu länsi-Eurooppa vaan Venäjä?

    VastaaPoista