Sivun näyttöjä yhteensä

18. heinäkuuta 2015

Propagandamme



Otin miettiäkseni, miksi Saul Bellow on nyt äkkiä muotia. Olin ajatellut, että hän on kuollut ja kuopattu nobeleineen kaikkineen. Tammen vanhassa joulukirjassa ”Kirjailijan työt” oleva Bellowin haastattelu osoittautui todella hyväksi. American Library on saanut romaanien sarjan valmiiksi. Kaikki eivät innosta. Kahta ensimmäistä voisi kaihtaa.

Mutta esseevalikoima herättää ostamisen himoa. Bellow myöntää kirjoittaneensa monta aateromaania, mutta lisää, että lukukelpoista saa aikaan vain suurella työllä paneutumalla vilpittömästi etenkin sellaisiin aatteisiin, joita kirjoittaja ei itse lainkaan kannata eikä hyväksi.

Tämä kyllä käytännössä unohtuu jatkuvasti. Ellei toimita tuon ohjeen mukaan, tuloksena on tendenssiromaani, joista myös Suomessa on surullisen paljon esimerkkejä. Eivätkä ne sitten elä.

Dostojevski oli kaamea tyyppi ja edusti ja julisti enimmäkseen hourupäisiä aatteita. Sangen moni muukin kuin Bellow tuntuu pitävän Dostojevskia ylittämättömänä. Itse olen kunnioittavasti eri mieltä. Tulkitsen että Tshehov hylkäsi tietoisesti romaanin ja keskittyi novelleihin ja näytelmiin.

Se kolmas puolue romaanikirjallisuudessa on sitten Tolstoi. Mielestäni on paikallaan sanoa, että Suomen kirjallisuudessa Väinö Linna on Tolstoin perinteen uljas edustaja.

Huomaan kauhukseni kirjoittavani yhä useammin lapsenlapsiani ajatellen. Nyt yksi lukee Karvajalkaa ja perhe on todistanut äänikirjan mahdollisuudet kuuntelemalla koko Pohjantähden (Sinisalo) automatkoilla. Olin itse epäillyt, pysyykö kuulija kärryillä, kun romaanin henkilöitä on sellainen määrä ja kuvauksen aikajänne on niin pitkä. Pysyy.

Se on pettämätön merkki, että sanonnan siirtyvät perheen kielenkäyttöön. Olen itse samanlainen. Jos joku kutsuu kylään, vastaan ett kotooni en lähde kuin varttikilon kappaleissa.

Etsin kirjan hyllystäni ja ajattelin jossain välissä katsoa vielä kerran, mitä taikaa Bellowin ”Henrzogissa” on. Olen lukenut sen monta kertaa, viimeksi silloin kun rupesin suomentamaan Bellowia Tammelle. Kai Kaila oli poissa kehistä ja Maria Alopaeuksella oli jotain muuta. Tiesin että Anhavasta Saarikoskeen ja niin edelleen Herzogia pidettiin vuosisadan romaania. Se maine sillä on edelleen. En ymmärtänyt sitä silloin enkä ehkä käsitä vieläkään. Kitisevä itsesääli ja elämän väisteleminen ihmeellisten ajatussuuntien merkeissä ei oikein iske. Salaisessa mielessäni olisin toivonut, että Bellowin sijasta Yhdysvaltain romaanikirjallisuuden ykköseksi olisi nostettu John Updike. Niin ei käynyt, ja oli siihen syynsä. Updike sekoili useassa kirjassa ja putosi puolivillaisiin aiheisiin, mutta silti Rabbit Angstrom –romaanit ovat mielessäni ja muistissani enemmän amerikkalaisen pienen (tässä tapauksessa kylläkin rotevan) ihmisen tarinaa, osa ”amerikkalaista murhenäytelmää”. Bellow sen kuin istui 39 vuotta Chicagon ylipistolla luennoimassa ja hioi hiomistaan tekstejään.

Tulee mieleen saman yliopisto Harold Bloom, kirjallisuudentutkija, jota lukiessa ajattelee välillä, että vähempikin fiiniys riittäisi.

Helsingin Sanomat ja Yle harjoittavat jatkuvasti poliittista propagandaa, jonka tarkoitus on halventaa Venäjää eli etenkin Putinia, ISIStä ja tällä hetkellä Kreikan korkeita poliitikko-valtiomiehiä.

Luen tätä tyytyväisenä, koska painotukset vastaavat täysin omiani ja vastenmielisyyden kohteet ovat samat.

Kysymyksessä on kuitenkin propaganda, jolla ei taaskaan ole tässä maassa mitään vastavoimaa. Putinin suomalaisia tukijoita pidän mielipuolina; taistelevan islamin kannatus on laissa kielletty; kukaan ei kannata julkisesti korruptiota.

En muista, oliko se Saarikoski vai Haavikko, joka sanoi, että kirjailijan tehtävä on vastalause. Hauskasti sanottu. Ei pidä tehdä lauseita, vaan vasta-lauseita.

Luen jotain ensimmäisen maailmansodan synnystä. Keskeisinä syinä mainitaan kansallinen kunnia eli ylpeys ja etninen tai uskonnollinen nationalismi ja lisäksi yleisluonteinen vierauden viha, joka kohdistuu muun muassa väärän värisiin ihmisiin.

Mahtaako Suomessa kukaan (muu kuin Sofi Oksanen) jaksaa osoittaa, että nationalismi eli kansalliskiihko on eri asia kuin patriotismi eli isänmaallisuus. – Kuten lukijat tietävät, itse olen myös syvällisesti epäisänmaallinen henkilö. Suomi on sellaisissa tunnelmissa elävälle paras paikka maailmassa.



18 kommenttia:

  1. Löytöretket mahdollistivat sotimisen ja pätemisen myös omaa kinkeripiiriä kauempana. Oppikoulussa lehtori opetti meille, että löytöretkien tärkeimmät vaikuttimet olivat uteliaisuus, seikkailunhalu ja halu saada maata.

    VastaaPoista
  2. Erikoisin propagandatemppu tämän herkän Kreikkakriisin aikana oli toisen iltapäivälehtemme tempaus.
    Se lähetti toimittajan Ateenaan varustettuna nipulla isoja Juha Sipilän kuvia. Sitten toimittaja keräsi puolenkymmentä haastateltavaa ja istutti heidät antamaan Sipilän kuva sylissään lausuntoa, jossa heidät pantiin moittimaan Sipilää siitä kuinka hän kehtaa olla miljonääri ja pääministeri.

    Kaikki haastateltavat vastasivat Iltapäivälehden toiveen mukaisesti.

    Mikä tämän tempun takana mahtoi olla? Hillitön kepuvihako?

    Toistaiseksi kreikkalaisille ei mikään propagandataho Suomessa ei ole kertonut, että tähän mennessä jokainen suomalainen vauvasta vaariin on lahjoittanut heille 1000 €.

    Ei ole myöskään kysytty kannattaisiko ylenpalttisesti vittuilla niille, jotka rahaa lähettävät tietoisina siitä, että koskaan eivät takaisin saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoista propagandaa on myös väite, että olisimme jotenkin auttaneet Kreikkaa. Rahaa on toki tuhlattu Kreikan kurittamisohjelmaan, mutta tulokset ovat karmeita. Sama meno jatkuu, kun ei haluta tunnustaa viiden vuoden virhesumaa. Amerikkalaiset taloustieteilijät eivät käsitä, miten täällä aina osataan valita huonoin vaihtoehto... Suomessa keskustelu on jotakuinkin absurdia - pidin hallitusta katastrofina, kunnes selvisi, että vakuuksiin takertunut demarioppositio on vielä hullumpi.

      Poista
    2. Niinpä. Rahat, tuo 5 - 7 miljardia ovat meiltä menneet niin, että ne eivät koskaan palaa. Ja iisää menee edelleen. Ja autettu on vain ahneita pankkeja saamaan voittonsa ja Kreikan oligarkkeja.

      Oliko sittenkään niin kovin huono havainto aikaan se, että sama lippis ei sovi omenalle ja melonille? Pölhöpopulisimia?

      Huvittavaa vain, että nyt tämä pölhöpopulismi tuntuu valtaavan alaa yhä laajemmin. Liian myöhään taas.

      Poista
  3. Isänmaallisuus on nousussa, huomaan ilokseni (ja surukseni, koska sen aiheuttaa ulkoisen uhkan kokemus). Enpä olisi uskonut, että Hesarissakin nuorehko naistoimittaja puolustaa yleistä asevelvollisuutta ja nimittelee sitä uhkan edessä laistavia pelkureiksi!

    Kaltaisessamme monikulttuurisessa yhteiskunnassa isänmaallisuus tosin aiheuttaa ongelmia. Suomalaisen miehen ja naisen isän maa kun on yhä useammin muu kuin Suomi - esimerkiksi Kenia, Somalia, Ruotsi, Venäjä, USA, Irak, Afganistan, Saksa, Marokko, Kiina, Kongo tai Eesti.

    Onko isänmaa siis se, jossa on syntynyt vai se, jossa asuu, vaiko vasta se, jonka kansalainen on? Entäpä jos on kahden maan kansalainen, ja isä on kotoisin toisesta (ja äitimuori toisesta)? Jos sitten toista kohtaan kokee patriotismia ja toista nationalismia, niin onko kosmopoliitti vai internationalisti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kumpikaan. Patriotismi ja varsinkin nationalismi ovat vahingollisia suuntauksia, kosmopoliitti ja internationalisti taas ilmentävät myönteistä persoonaa.

      Poista
    2. Internationalismi siis edustaa sinulle "myönteistä personaa." Viime vuosisadan internationalismin uhrit lasketaan kymmenissä miljoonissa. Lenin ja Stalin - kaksi myönteistä persoonaa.

      Nationalismin vastaparihan meillä on EU-internationalismi. Itse olen mieltynyt suuriin ja mahtaviin valtioliittoihin, yhteiseen (raha)kuriin, yhteiseen missioon mm. em. perusteilla.

      Nationalismi on tuollaiseen suuri, uuusi ja uljas-fantasioihin verrattuna minulle rauhanaate.

      Tiedän kyllä että maamme eräs, paljon ja eniten äänessä oleva, osa ihailee kovastikin tätä uutta marssijärjestystä, ja nimittää omasta maastaan, sen historiasta, traditioista ja kulttuurista ammentavia ties miksi. Näin tietenkin koska EU/globalismi rivien on oltava suoria ja samalla tapaa ajattelevia.

      Poista
    3. Ad Antti Räsänen:

      Mikään aate ei sinänsä takaa, että persoona olisi myönteinen. Vai mitä myönteistä on, jos hengailee ympäri maailmaa mutta halveksii Pihtiputaan mummoa? "internationalisti merkitsi käytännössä sulautumista suurimpaan kansaan ja kieleen.

      Historiantutkija Tony Judt painotti, että tavalliselle ihmiselle pieni kansallisvaltio on ollut ainoa keino taata säälliset olot.

      Hiljattain kuollut Johannes Salminen liikkui akselilla kotiseutu (Lauttasaari tai Ahvenanmaa) - maailma.

      Poista
  4. "Helsingin Sanomat ja Yle harjoittavat jatkuvasti poliittista propagandaa, jonka tarkoitus on halventaa ...tällä hetkellä Kreikan korkeita poliitikko-valtiomiehiä."

    Eiköhän ne ole tehnyt sen ihan itse. Esimerkki: järjestetään kansanäänestys ankarien lainaehtojen vastustamiseksi. Sitten mennään EU:un ja hyväksytään vielä ankarammat ehdot, jotka ajetaan parlamentissa läpi, sen sijaan, että olisi neuvoteltu mahdollisimman hyvät ehdot ja sitten järjestetty kansanäänestys, jonka vaihtoehdot olisivat selkeästi olleet noiden ehtojen varaukseton hyväksyminen tai ero eurosta. Silloin kansan olisi sitoutunut ratkaisuun eikä olisi kokenut itseään petetyksi.

    Jos eurosta olisi erottu, olisi voitu mitätöidä lainat ja aloittaa drakhmalla puhtaalta pöydältä. Kuka nimittäin uskoo, että Kreikka tulevaisuudessa maksaisi 300 miljardia, ei edes IMF?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko kreikkalaisilla edes yhteensä 300 mrd? Paljonko on onassiksilla ja muilla kroisoksilla? Myydäänkö saareja?

      Poista
    2. Saareja? Ehkä tarkoitat saaria? Mutta kysymyshän on älytön. Valtaosa Suomen, muun Euroopan ja myös Kreikan saarista on yksityisessä omistuksessa. Se, että ne kuuluvat tietyn valtion pinta-alaan, ei merkitse, että valtio voisi tehdä niillä rahaa itselleen. Tämä koskee niin Hailuotoa kuin Rhodosta. Ihmisten yleistietämäys vain nykyään on niin onnetonta, että tällaisiakin älyttömyyksiä esitetään. Lienee myös korrelaatio tiettyyn nykypoliittiseen katsomukseen.

      Poista
  5. Kirkkonummen Metsäkulman Murren blogeja lukee mielikseen. Lukeminen! Jaan kokemuksen: kun voi perheeen/suvun/ystävien kesken tuoda ilonpisaroita päivään jollakin kaikkien tuntemalla kirjallisuudesta otetulla repliikillä tai sitaatilla,se laukaisee monta tilannetta ja yleensä päädytään hyvään nauruun.Meillä on varastosssa jopa edesmenneen Koko-gorillan viittomia viisauksia...
    Kiiros lukemiseen yllyttämisestä.
    Seuraaja Keski-Suomesta

    VastaaPoista
  6. Ensimmäinen maailmansota syttyi kai myös siksi, että sitä ei haluttu/yritetty kaikin keinoin välttää. Välttäminen olisi vaatinut neuvotteluja "vihollisen" kanssa, ja semmoisessa menee kasvot.

    Nykytilanteessa on ehkä samaa. Molemmat puolet on sen verran demonisoittu että sovinto ilmeisesti vaikuttaisi heikkoudelta.

    VastaaPoista
  7. Mistä , herra professori aina tietää, mitä kirjoja milloinkin pölyttyy lattialla, sänkyni vieressä ? Niin kuin tämäkin, Comic Art Propaganda.

    VastaaPoista
  8. Onhan Updiken kieli loistavaa ja kerronta luistavaa ja Rabbit -kirjat terävää taviskuvausta, amerikkalaista keskivertoihmistä ja -elämää hyveineen ja paheineen, kaikkine yhteiskunnan ilmiöineen. Harold Bloomista hän oli kuitenkin "a minor novelist", ei tarpeeksi syvällinen. Norsunluutornista ehkä näytti siltä. Rabbitin elämänkaarihan oli traaginen, oli siinä kaikessa syvällisyyttäkin. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Updike säilyttää ainakin esseiden kirjoittajana arvonsa. Koottuina viisi hienoa tiiliskiveä. Bellow taas valtavan yliarvostettu, esim. Saarikoski olisi voinut käyttää senkin ajan "kreikkalaisemmin" -jussi n

      Poista
  9. Pieni ihminen yhteiskunnan pyörteissä on aiheena myös Hans Falladalla, jonka Jeder stirbt für sich allein, Yksin Berliinissä, on pulpahtanut uudelleen esiin ja ollut suuri menestys viime aikoina monilla kielillä. Se on loistava trillerimäinen kuvaus tavallisen miehen ja hänen vaimonsa rohkeudesta ja moraalista Hitlerin koneiston kourissa. Englanniksi Falladan uusia käännöksiä on tullut ja tulossa muitakin ja ainakin ruotsiksi on käännetty myös Kleiner Mann, was nun lamakauden vaikutuksista, suomeksi Mikä nyt eteen Pinneberg? Ajankuvaa monipuolisesti siinäkin, mutta liikaa juonenkäänteitä. Fallada nyt vain on tarinaniskijä kuten Updikekin. EG

    VastaaPoista
  10. Prosteettinen Vogoni, runoilijakeskiviikkona, 22 heinäkuuta, 2015

    Jaahans vai että tö Kemppinen Propagandaworks Presents, tadaa-di-daa.

    Mites se tällee ny menikään; että Sofi oli meininki taluttaa piltuuseen ja panna paskomaan pätikkää mut ei ny vaan ihan natsannu. Onks sellanen yritys että tän tyyppisestä yritystoiminnasta olis tarkotus tehä tapa?

    Se on rumaa ja väärin. Sen voi kyllä anteeksi saada mutta se ei ole taiteen tehtävä eikä taiteilijan työmaan asia, hyh-hyh. Se on sellasta ahneiden tappelusta jolla ei ole mitään arvoa, rypevät kuin rakkikoirat.

    Rumaa on, pitäkää itte.

    Meillä osataan vielä vähän jotain nuijia sorvailla - enkä nyt viittaakaan Oksaseen, ylläripylläri - ja tietysti tehdä kunnon taidetta. Siin' on sellanen määrä ja laatu.

    Oksasen Sofiin ette perkele ala alahampaitanne jälttää, kyllä jämpti on niin. Nimet on tiedossa ja virmat.

    Minä en antais latin haulia, en puista penniä, en hien tippaa uhrais koko hommaan. Antaisin lapsille leluks ja sanoisin että kattokaa miten höntti kustannussetä, eikö ookki. Tässä on J. Kemppisen sotataiteellinen näkemys kohdillaan. Vaan en minä kyllä lue Oksasen teoksia. Siihen on syyt aivan muut eivätkä ne tule tähän asiaan.

    Käyks Sofin mielikuvitus kateeks? Hakeka itte, jos vaik löytys.

    Onkos se nyt selvä tämä kustannussota vai olikos tämä vaan harjoitus ja verryttelyä?

    Kohta alkaa tehdä mieli suuttua.

    VastaaPoista