Sivun näyttöjä yhteensä

20. heinäkuuta 2015

Turjan mielipide



Ei kukaan lue tällaista jankutusta. Taannoin todella kirjoitin, miten virheellisesti eräs poliitikko käytti suomea kirjoittaessaan tuomioistuimen päätöksestä ”mielipiteenä”. Nyt joku viittasi valistumattomuudestaan kuuluisaan Ilmari Turjaan, joka pani kirjoituksensa henkilön huokaamaan, ettei oikeustiedettä ole, ja että sitä on turha etsiä myöskään tuomioistuimista.

Ensin mainittu esimerkki on mielestäni vähättelevä ja harhaanjohtava. Kuvailumielessä voi sanoa, että ulosottokelpoinen verotuspäätös on verottajan ”mielipide”, mutta koska pankkitilit tyhjenevät ja talot ja tavarat menevät, on se sitten ainakin epätavallisen vaikuttava mielipide. Kai sekin on mielipide, että poliisi hakee sinut raudoissa Vantaan vankilaan, kun poliisin mielipiteen mukaan oikeusministeriön asianomaisen osaston edelleen toimittaman tuomioistuimen mielipiteen mukaan sinun on kärsittävä vapausrangaistus.

Itse käyttäisin tässä sanoja ”tuomioistuimen päätös” tai lyhyesti ”tuomio”.

Lakimiehistä varmaan vain Ilmari Turja on harhautunut hakemaan ”oikeustiedettä” tuomioistuinten ratkaisuista. Kaikki muut ovat käsittäneet, että tuomioistuimia tarvitaan, koska ratkaisutoiminta ei ole tieteellistä eikä voi sitä olla. ”Ratkaisuteoria” (decision theoryd) tarjoaisi keinoja ratkaisujen analysointiin. Tiede kohdistuu usein ei-tieteellisiin ilmiöihin. Esimerkiksi tällaista kirjoitusta voidaan tutkia kielitieteen keinoin, joista osa on ”tieteellisiä”.

Asiayhteys osoitti, että mukana oli myös luonnontieteitä koskeva erehdys. Esimerkiksi teoreettisen fysiikan tutkimustulokset ovat tieteellisiä, mutta ne eivät ole aina tosia. Fysiikan lähihistoriakin sisältää runsaasti esimerkkejä tieteellisistä tutkimustuloksista, jotka ovat pian osoittautuneet vääriksi. Luonnontiede on sarja menetelmiä ja käytäntöjä, joita käyttäen on tapana pyrkiä lähestymään totuutta, ja totuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa monien alaa tuntevien henkilöiden yksimielisyyttä ratkaisuehdotuksen oikeaperäisyydestä.

Asiaa sekoittavat aksiomaattisten järjestelmien totuudet, jotka ovat tosia. Kun jokin matematiikan osa määrittelee terminsä ja järjestelmä on suljettu, tulos voi olla tosi. Tosi tulos on myös tautologinen. Ratkaisu sisältää saman kuin kysymys. Aivan kuten matematiikan kokeissa kysymys sisältää oikean vastauksen, joka on johdettava sovituin säännöin. Ja yritykset matematiikan perusteiden eli matematiikan ja logiikan yhteyden todistamiseksi ovat epäonnistuneet. Ja sitten on Gödelin toinen lause, jonka mukaan voidaan todistaa, että on matemaattisesti tosia lauseita, joita ei voi todistaa.

Keskustelu oikeustieteestä ja yhteiskuntatieteistä on ollut enimmäkseen harmitonta mutta hyödytöntä. Esimerkiksi minua ei liikuta, onko juridiikka tiedettä. Hyvin paljon minua liikuttaa se, onko jokin päätelmä tai ratkaisu ”juridisesti oikea”. Empiirisesti tämä tarkoittaa, että satunnaisella otannalla umpimähkään valittujen lakimiesten (ei työmiesten) joukko lukisi esimerkiksi tuomioistuimen päätöksen, ja merkittävän suuri osa näistä lukijoista merkitsisi rastin ruutuun ”olen samaa mieltä”.

Tuossa on sanan ”mielipide” muuan erikoinen merkitys. Tuomiosta äänestävä tuomari kirjoittaa ”eriävän mielipiteen”, ja se tarkoittaa ratkaisua, joka poikkeaa toisten (enemmistön) ratkaisusta. Kysymys ei siis oikeastaan ole mielipiteestä. Erilaisia lakimiehiä on kutsuttu ainakin kaksi tuhatta vuotta neuvonantajaksi, iuris consultus. Toinen käännös olisi ”mielipiteen esittäjä”.

Turjan tekstissä päivitellään samaa kuin lehdissä: miten on mahdollista, että alioikeus, hovioikeus ja korkein oikeus päätyvät eri ratkaisuihin samassa asiassa. Turja vihjaa, että tuomareissa on vikaa. Tuota hän vihjaili mielellään. Tunsin miehen, myös henkilökohtaisesti, vaikka en hyvin.

Ei se ole noin. Eri aikoina tuomareita on sijoitettu eri tehtäviin. Korkeimmasta oikeuksista on menty runsaiden sivutulojen toivossa alioikeuksiin. Hovioikeudesta ja alioikeudesta on menty korkeimpaan. Ei se ole ihmisistä kiinni.


On tapana puhua yhden oikean ratkaisun harhasta. Läheskään aina oikeusjutulle ei ole olemassa yhtä eikä edes kahta oikeaa ratkaisua, vaan useita. Testamentin muodosta ja sisällöstä on laissa kireät vaatimukset. Kerran olin mukana jutussa, jossa pohdittavana olevan asiakirjan otsikko oli ”välikirja”. Se oli maaseutua ja vanhan ihmisen tekstiä. Katsoimme että asiakirja oli kuitenkin testamentti, vaikka siinä ei sanottu niin. Siinä määrättiin omaisuuden jakamisesta allekirjoittajan kuoleman jälkeen. Vaikeampi oli tapaus, jossa eräs luovutti omaisuutensa toiselle lisäyksin: saa pitää myös kuoltuani. Oliko luovutuspaperi testamenttina pätevä vai mitätön? Sanoisin että mitätön ja tehoa vailla, koska kuoleman varalta voi omaisuudestaan määrätä vain testamentin muodossa, todistajien läsnä ollessa. ”Lainan” taas tulkitsisin velaksi eli luotoksi, vaikka juridiikassa laina tarkoittaa esineen antamista väliaikaisesti toisen käytettäväksi. Jos pitää maksaa myös, termi on ”vuokra”. Joku toinen juristi voisi olla hyvin perustein eri mieltä. Itse asiassa pyysin kerran viisaalta veljeltäni rahaa lainaksi, Ateenan tetradrakmaa. Hänellä ei sattunut olemaan sopivaa, kolikkoa siis. Ja omistan rahan, 20 dollarin kultarahan. Jos haluatte lainata sitä, ei tipu.

12 kommenttia:

  1. Nuo blogilinkit johtavat jonnekin johon meillä muilla ei ole oikeuksia. Vai onko tämä esimerkki perusteltujen väitteiden esittämisestä vaikka perusteluja ei olekaan oikesti olemassa?

    VastaaPoista
  2. Ettei olisi Gödelin ensimmäinen lause... toinen kuulostaa vain komiammalta. Joka tapauksessa tässä tapauksessa Gödel todisti, että on olemassa matemaattisesti tosia lauseita, joita ei voi todistaa matemaattisesti. Pätee siis mihin tahansa ristiriidattomaan järjestelmään.

    VastaaPoista
  3. Miksi tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkaista? Tuomarin mielipiteestä tai, jos tuomareita on useampia, tuomariston enemmistön mielipiteestä tulee tuomio, jonka yhteiskunnan väkivaltakoneisto tarvittaessa panee täytäntöön.

    Halla-ahon tapauksessa tuomareiden mielipiteet taisivat mennä 3 - 2 (?). Joten kyseessä oli sekä tuomareiden enemmistön mielipide, että tuomio.

    Puhuessaan mielipiteestä Halla-aho ilmeisesti halusi korostaa sitä, että tässä ajassa nämä tuomarit olivat tätä mieltä, mutta todellakaan mistään absoluuttisesta totuudesta tai jumalansanasta ei ole kysymys.

    Itse asiassa Halla-ahon tuomio oli harvinaisen selkeä esimerkki poliittisesta tuomiosta ja siitä, että nimeltä mainiten valtakunnansyytäjälle ei viduilla. Rasismilla tai uskonrauhalla asiassa ei ollut mitään tekemistä.

    Oikein nauratti, kun nämä samat Halla-ahon tuomitsijat hetken päästä hilluivat naamat vakavina Je suis Charlie -kylttien kanssa.

    Niin ne mielipiteet vaihtelevat sananvapausasioissakin. Myös tuomareilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhassa kunnon Neuvostoliitossa oli rikoslain 58. pykälä, joka hyvinkin vastaa hengeltään sitä lakia, jonka perusteella mm. Halla-aho tuomittiin. Sen mukaan tuomion sai kuka tahansa, jonka valtiollinen syyttäjä koki loukanneen valtiota. Ei tarvinnut tuomarien edes äänestää.

      Rotutohtori Halla-aho voi olla kaikkea sitä, mistä hänen vastustajansa häntä syyttävät, mutta silti hänen tuomionsa on Suomen oikeuslaitoksen häpeätahra. Siinä Matias on oikeassa.

      Poista
    2. Miksei Halla-aho käyttänyt oikeusavustajaa jutussansa vaan puolusti yksin itse itseänsä?

      Oli erittäin harkitsematonta antaa näin suuri tasoitus syyttäjälle. Huppujuristikin ottaa aina oikeusavustajan, jos joutuu itse syytteeseen.

      Poista
    3. Eipä ole Halla-ahon tarvinnut rahojaan käyttää vaaleissa. Hänellä oli kolme mainostoimistoa:

      Käräjäoikeus,
      Hovioikeus ja
      Korkein oikeus

      Poista
    4. Mikä ihmeen rotutohtori. Muistaakseni Halla-aho väitteli muinaiskirkkoslaavista tms.

      Poista
    5. Uutinen vuodelta 2009:

      "Johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka on määrännyt Yleisradion Halla-aho-uutisointia koskevan esitutkinnan lopetettavaksi, koska näyttöä rikoksesta ei ole, kertoo Yle Uutiset. Perussuomalaisten sitoutumaton kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho teki poliisille tutkintapyynnön liittyen Ylen uutisjuttuun, jossa Halla-ahoa kutsuttiin ”rotutohtoriksi” ja ”ulkomaalaisvastaiseksi”."


      Poista
    6. Mestaria pitää näemmä rientää puolustamaan aina kun Hänen nimensä mainitaan.

      Poista
  4. "Keskustelu oikeustieteestä ja yhteiskuntatieteistä on ollut enimmäkseen harmitonta mutta hyödytöntä. Esimerkiksi minua ei liikuta, onko juridiikka tiedettä. Hyvin paljon minua liikuttaa se, onko jokin päätelmä tai ratkaisu ”juridisesti oikea”. Empiirisesti tämä tarkoittaa, että satunnaisella otannalla umpimähkään valittujen lakimiesten (ei työmiesten) joukko lukisi esimerkiksi tuomioistuimen päätöksen, ja merkittävän suuri osa näistä lukijoista merkitsisi rastin ruutuun ”olen samaa mieltä”."

    Luojan kiitos on tämä blogi. Fiktio kulttuurista säilyy. Voipi ikään kuin päässään keskustella esimerkiksi tuon Matias K:oon kanssa, ottaa onkeensa ja pujottaa syöttiä koukkuuun, nostaa tyhjän, lukea lisää että mitähän tästä uupui. Pahalta tuntuu. Kauppalehden JR Leskinen muisteli juuri nuoruusvuosiensa yksisilmäistä tiedonpimitystä ja ihmisten vinouttamista "kaalinhajuisessa" ymmärrysmaailmassa. Ja ettei siitä parantunut ole, sen verran toista kuitenkin että menee taas valosta nykypimeys.

    Hullua on tuokin nimittäminen "oikeustiede". Miksi ei lakioppi? Tai yhteiskuntatiede kun kumma todellisuus on, että valtiotieteeksi kai se oli tarkoitettukin ja Valtiota palvovaksi kasarmielämän rakennustyömaa valistusharhan äänitorveksi. Ihan kamalaa. Fiksuimmat kristilliset piirit näkyivät pitäneen Valtiota yhteiskunnan ulkopuolisena oliona ja toimijana ja vihollisena. Näitä Amerikassa yhä vaikuttaa ihmiskunnan toivona ja lyhdynkantajina ihmisen osasta ja sosiaalisesta.

    Niin oppia sosiaalisesta tuo yhteiskuntatiede voisi ollakin. Taloussosiologia on mielitermejäni. Talous kun on tarkoitettu muuttumaan ainakin sitten jälkeen Adam Smith ja elinkeinovapauden Suomessakin. Sopi sijoittaa höyrysaha merenrantaan joensuuhun ja uittaa ylävirran kalanpyydykset ja kylämyllyt tukkien tieltä menneisyyteen. Tästä käytiin ankarat käräjät ja häärääjät jäivät pinnalla. Viime viikon Kauppalehti päivitti yhden porukan tihutyötä, jota anasaintalogiikaksi kutsutaan. Orionista takaapäin lukien tuli ensin nokkela Noiro ja Lumenen suomalaiskaunis kosmetiikka vai oliko jo alkuunsa vieraanpaa germaanisuomalaista hohtoa kainuulaistäkäläisen ulkonäön miinuspisteytykseksi ja geenien kohtalonomaisuuden alleviivaukseksi. Tämän Lumenen möivät ensin lääkärit osingoista Capmanille ja nämä panivat lihoiksi kauppaamalla businesplanin mukaan kiinteät osat eläkerahastoille. Voitot tietty jaettiin peliin kutsumusta tunteneiden kesken.

    Nyt näkyy firma olevan henkitoreisiin riistoviljelty. Väki on siirtynyt SAK:n koulutusrahahastoihin, muihin kassoihin joku mallityttö Loimaalle saakka. Viimevaiheen toimitusjohtaja Tapio Pajuharju siirtyi rahatapit aukikierrettyään nyt Hartwallin toimitusjohtajaksi, mikä Kauppalehden uutisointi varmistaa nimen yhdestä näistä kaapparipiiriläisistä.

    Asia kiehtoo, siksi tämän verran vaivaudun huutelemaan ja jotta pääsisi kuvittelemaan olevansa pelastettu eli valittu. Suomen teollistuminen oli yhteisen kansan ponnistus alkaen SnellmanAleksanterin vallankumouksesta ja jatkuen finanssiolojen mullistuksella, jotka jatkuvat. Nyt Nordea Win-Win sijoituspalvelufirma jättää meidät sivukonttoriksi. Mitähän siellä Fivan kirjastossa ja krooniskouluttautumisissa oikein opiskellaan kun aina ollaan kierros pari valvottavia jälessä? Suotta kysyn, tiedän. Jääkööt toiseen kertaan.

    Niin Lumenen kuihduttamien ja konkurssikin on stategiaa. Siis konkurssikin kun omaisuus siirretty edunasaajille pitkäjänteisesti ja snadi limited omapääoma vain menetettävänä. Sekin siis investointi toimijaporukan mahtipottien valmistukseen. Siinä sitä olisi oikeustiedettä.

    Sana vielä. Kun Peter Wallenberg vastentahtoisesti lähti EQT:llä kaapparitoimintaan, hän vannotti MBA-sotureitaan jättämään ostoyritysten konkurssiteloitukset pois välineistöistä. Tekevätköhän Kauppiksissa tai Hankeneilla näistä gradujakaan. Siinä sitä olisi himottua nykytiedettä uutispalstoillekin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. "Totuus" tai sen tavoittelu eivät ole luonnontieteitä kuvailevia käsitteitä.

    VastaaPoista
  6. Termi "eriävä mielipide" kuvaa hyvin mielipiteen ja tuomion eroa. Jälkimmäisestä mies lähtee linnaan, edellisestä ei, sitä enintään ylempi oikeus makustelee.

    VastaaPoista