Sivun näyttöjä yhteensä

26. kesäkuuta 2014

Valitus ja voihke



Sata tai viisikymmentä vuotta vanha puujalkavitsi on joskus irrottanut keskustelukumppaniltani hymähdyksen. Kun tuomari sanoo, kuten hänen on sanottava:” Tähän päätökseen tyytymätön saa valittaa…”, muuan tuomittu muka alkoi valittaa:” Oi voivoivoi!”

Nyt yritän olla jäämättä kielestäni kiinni. Myös Suomessa tekijänoikeuden suoja-ajan pidentäminen 50 vuodesta 70:ään vuoteen tekijän kuolinvuoden päättymisestä näet toteutettiin sekavasti, eikä niitä ole juurikaan selitetty.

Oma toimintamallini on pään pensaaseen paneminen. Parin vuoden kuluttua (huomatkaa epämääräinen muotoilu) takautuvuusongelma enimmäkseen katoaa. Nykyinen 70 vuoden suoja-aika toimii sellaisenaan. Suoja-ajan pidennys tuli voimaan 1.1.1996. Mutta Suomessa ja Euroopassa jo vapautuneet teokset eivät yleensä saaneet uudestaan suojaa. Siis tammikuussa 1926 kuollut Eino Leino ei tullut uudelleen suojatuksi, koska 50 vuoden suoja-aika oli päättynyt vuoden 1976 alusta.

Lasken nämä aina sormillani. Laskeminen ei ala kuolinpäivästä eikä –vuodesta, vaan seuraavan vuoden ensimmäisestä päivästä. Lapsekas käytäntö on muisto KKO:n esittelijän ajoista. Eri vuosien taskualmanakat olivat välttämättömiä (karkauspäivä). Fatalji eli määräpäivä laskettiin lyijykynän kärjellä naputtaen. Kun olin kaksi kertaa saanut ansaittua tukkapöllyä väärin laskemisesta, opin toimimaan kuin esikoululainen.

Muistan yhden tapauksen – joku oli laskenut väärin Lapuan liikkeen Vihtori Kosolan tekijänoikeuden suoja-ajan ja julkaissut ”Viimeistä piirtoa myöten” –kirjan omin nokkinensa. Niilo Kosola (poika) soitteli. Kirja katosi listoilta. Olen muuten lukenut sen; tyhjää kuminaa, mielestäni.

Suoja-aika ei muuten ole mikään velvollisuus. Usea muukin nimekäs kerran mainitsemani Samuli Paulaharjun lisäksi on vapaasti verkossa. Juttelin tästä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, kun luovutin omat ja isäni käsikirjoitukset arkistolle. Halusin luovutussopimukseen sellaisen muotoilun, että minun lisäkseni arkisto saa myöntää julkaisuoikeuksia ja myös – jos voi – ottaa rahaa siitä.

Etenkin nyt, kun olen keskittynyt muutamia kuukausia vanhaan Lappia koskevaan kirjallisuuteen, olen entistä vahvemmin sitä mieltä, etteivät nuo tekstit yleensä liity rahaan mutta että niitten kaivaminen esiin on arvo sinänsä. Uusia suosikkejani ovat Eero Lampio. Sulo-Veikko Pekkola  ja Heikki Kokko sekä tekijänoikeuden vielä suojaama professori Väinö Salmine, se ruma mies. Erinäisistä syistä olen kiihkeän kiinnostunut Muurmannin radan rakentamisajasta ja Kuolan niemimaasta ennen vuotta 1918. Luulen etten ole ainoa.

Muutamakin ymmärtäväinen henkilö on kysynyt, mitä Suomen Kuvalehdessä julkaistu kirjoitus tekijänoikeudesta tarkoitti. Olen vastannut, että samaa vanhaa. Noita kysymyksiä on pyöritelty vuosikymmeniä, ja lainmuutosten tiivistys on kansansatu ”hiiri kissalla räätälinä”. Mitä enemmän kangasta (lakia) leikellään, sitä surkeampi tulos. Tulipa tupakkikukkaro.

En tiedä, onko kannattamallani kollega Ville Pernaalla mahdollisuutta ensi viikon alusta Otavan lehdissä aloittaessaan kajota kirjoitusten laatuun. Minua henkilökohtaisesti hiukan häiritsevät asiajutuissa asiavirheet. Tuossakin artikkelissa moitittiin sinänsä perustellusti tuomareiden huonoa asiantuntemusta mutta jätettiin mainitsematta, että tämän ainakin 30 vuotta puheena olleen ongelman osittaisratkaisu on jo voimassa. Tekijänoikeutta koskevat hakemus- ja riita-asiat käsittelee nyt markkinaoikeus, ja ääneen lausuttu ajatus on tuon tuomioistuimen mahdollisuus kasata tuomarikuntaan asiantuntemusta.

Etenkin monessa maassa tietokoneissa toimivien ohjelmien ja jaettujen sisältöjen oikeudellinen arvioimuinen monen eri maan ja EU:n säännösten pohjalla on itsestään selvästi kohtuuton tehtävä tavalliselle käräjäoikeudelle. Tietääkseni niiden edelleen käsittelemät asiat onkin keskitetty. Minun aikanani tätä mallia hitusen ujosteltiin – olin 70-luvulta alkaen mm. kaikki tekijänoikeusasiat käsitellyt ns. rooteliesittelijä KKO:ssa. Idea oli selvä. Jos esittelijä osaa kaivaa esiin oikeat säädöstekstit ja vielä niitä koskevan kirjallisuuden, tuomareina etevät henkilöt ratkaisevat jutun taitavasti, vaikkeivat olisi perehtyneet sen syvällisemmin esimerkiksi juuri tekijänoikeuteen. Virkatuomari on aina ”yleislääkäri” eli generalisti.


Kirjailijat ja taiteilijat eivät millään ymmärrä, ettei tekijänoikeuslaki ole valtion keksimä keino hankkia heille tuloja. Tuo oikeus on toimeentulon perusta – tosin musiikilla ja näytelmillä ansaittiin jopa hyvin jo ennen tekijänoikeuslakeja. Mutta valtio ei voi taata kenellekään lisää tuloja. Ansiot riippuvat oikeuksien käyttäjästä (esim. levy-yhtiöstä) ja yleisön ostohaluista eli kysynnästä. Suomessa liikasääntely on perinteinen ongelma. Muistan senkin ajan, kun lailla määrättiin, minkä merkkisiä korppuja huoltoasemalla saa myydä ja onko luvallista kaupitella maitoa R-kioskilta. Yleinen vastaväite tällaiseen on ns. Coasen teoreema. Huonot säännöt lisäävät tavaran (teoksen) hintaa lisäämällä kaupantekokustannuksia (transaktiokuluja). Tekijöiden ja heidän teoksillaan kauppaa käyvien olisi itse kehitettävä bisnestään ja löydettävä ostajat. Ei valtio niitä löydä. Valitan. Näin se on. 

8 kommenttia:

  1. Hieno kartta! Tuossa kartassa Kirovskin itäpuolella näkyy vuorten välissä vaalealla merkittyjä alueita, joissa näkyy tietä ja taloja. Google Earthissa samoissa kohdissa näkyy joko vettä tai jotain tummaa. Mistähän tässä on kysymys? Mahtaako kukaan tietää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolan kartat 1 : 200 000

      http://www.kolamap.ru/topo/map_img/mrsk_1x2/12.htm

      Poista
    2. Tai https://play.google.com/store/apps/details?id=com.atlogis.sovietmaps.free

      Offroad Navigation App with worldwide topographic maps (mainly Russian General Staff). For many countries in Africa and Asia these maps still belong to the best available topomaps.

      Poista
    3. Ihanhan tuo satelliittikuvissa näyttää varsin samalta kuin kartassa. Ne Hannun mainitsevat tummat kohdat ovat selvästi jyrkän harjanteen heittämiä varjoja.

      Poista
  2. Missä Suomen Kuvalehdessä oli artikkeli tekijänoikeudesta? En löytänyt.

    MHI

    VastaaPoista

  3. Kahleitten takojia ja lukitsijoita tarvitaan.
    Tavaramerkkioikeutta Patenttia Tekijänoikeutta -Brändiä eli tervatynnöriin poltettua laatutakuuleimaa Viipurin porvariston maineen nimissä toki tarvittiin jotta kauppa soljuisi. Ja sinetöityyn konjakkilaatikkoon poltettuna Cognacista tulikin brändiä. EU Ypresissä merkittiin villakangaspaalit kaupungin eli kutojakillan brändillä. Ja jos sisältö silkkoa siellä Champagnen markkinoilla myytynä, pantiin koko Ypres boikottiin -melkein kuin Putinin kaverit nyt.

    Sopiva paikka käydä näitä käräjiä Kansa taisteli kirjoittajien ja painajien ja levittäjien tiimoilta! He olivat Kahlekuninkaita. Paremmintietäviä oli neuvomassa/painostamassa olemaan tekemättä mitään kuten aina.Nyt ne hyväkkäät prässäävät sukupolvenvaihdokseen -tai houkuttelevat isoilla tukuilla rahaa. Niiden kate on futuuri ja siellä firmojen yhdistäminen Kasvuyritysytimeen,rönsyjen leikkaus,väen vähennys,ammattilaisten vaihtaminen koneenvieriprekariaariin -jos vaikka kotoutuksen subventoimana.JNE

    Yksi on oikeudenhaltioista vapaa ja jokamiehenoikeus yhä ja aina. Rahan valmistus. Platonin filosofikuninkaan harmi pakollisesta valkoisesta valheesta yhteiskuntasuon pohjakivenä, on meille intetty puhe rahasta valtion luomana ja valmistamana. Onhan sellaistakin ja joissakin vaihessa merkittävästikin ja joissakin ihan totalitäärisissä merkittävimminkin. Kuten Suomessa 1810 -1860.

    Raha syntyy jos nostat minut ylös kadulle kompastumisestani tai soitat ambulanssin. Jään näet kiitollisuuden velkaan. Se on lunastettava joten sinulle tulee saatava vastaisesta avustani. Kun yksi velkainen ja yksi saamalainen pannaan yhdeksi taseeksi saadaan -Tase. Se on kaiken sosiologian perusta.Siinä mielessä kuin raketin laukaisualusta on perusta. Sinusta ja minusta yhdessä tulee pankki.

    Esimerkissä Sinulla on taseen vasemmalla omaisuutta ja minulla sen saman taseen oikealla velvoitetta. Jos sinä vaikka ohjaat minun takaisinsuoritusta serkullesi, niin raha ei katoa.Vain minun velkani tulee kuitatuksi, mutta serkkuasi kaihertaa kuinka hän sinulle korvaisi. Se olisi nyt jo systeemiä joka kytkee meistä jokaisen toiseemme yhteiskunnaksi, kohtalonyhteyteen.

    Tätä manipuloimalla on kulttuuria muutettu ja edistytty Kaksoisvirtainmaasta alkaen ihan tietoisesti. Nerokkain elossaoleva ja yksi suurimmista on Alan Greenspan. Hän johti ihmiskuntaa kylpyammeestaan käsin kaksi vuosikymmentä. Heti kohta hänen seuraajiltansa sammui taikalamppu noin 2007-08. Mutta kyllä se -samakin- liekki puhalletaan eloon. Niin painokkaasti SAMA eli jos asiassa hinkuu olla edes olanylikatselija, tulee tuntea taitettua taivalta.

    Suomen osalta sanoisin että meidän snadigreenspanimme ovat tietty kollektiivi kahden kruunun keskuspankkia ja sitten se EKP. Eli olemme orpoja.Ja kun itsestämme ei ole ahdinkomme eduksemme kääntäjiksi kuten useasta valssaavasti irrallisuuttaan nauttineesta orpopojasta on monasti ollut, niin olemme hädässä. Tukholma Nordea Kööpenhamina Danske ja EKP:kin panevat pankkitaseet ahtaallle.Pankkitaseet täyttivät maan rahalla, ja nyt vuoroon tulevat toisenlaiset instituutiot joita meillä ei ole edes tynkinä eikä kukaan arvaa kaivatakaan kunnes ne ulkomailta tänne kaskimaalle laskeutuvat jeteistään noin 2019. Mutta töitä paiskimalla -pärjäillään.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Ero tietysti on siinä, että tekijänoikeudessa mitään ei koskaan leikata vaan tekijänoikeus vain kasvaa kuin rikkaruoho tuhoten samalla ympäriltään kaikenlaista hyödyllistä ja tuottavaa.

    VastaaPoista