Sivun näyttöjä yhteensä

9. kesäkuuta 2014

Saappaitten sankarit


Moni isäni sukupolven mies on kertonut minulle, ettei koskaan edes kuse Lappiin päin. Ainakin Olostunturin koukkaus oli niin kaamea kokemus, että koko maakunta sai tietyn värin.

Ketä olivat sotien jälkeen tunturiin lähteneet reppuretkeilijät?

Erämiehet ja eränkävijät olivat eri rotu. Valtion mailla pääsi metsästämään ja kalastamaan aika ongelmattomasti. Muistikuvissa A.E. Järviseen liittyvä kairassa samoilu liittyy lintuihin.

Vanhat maanviljelijät pitivät urheilua ala-arvoisena ajan haaskaamisesta. Tuon asenteen löytää vaivattomasti esimerkiksi Pentti Haanpään jutuista. Vuosi 1936 saattoi olla käännekohta. Maa oli muuttunut. Saksalaiset järjestivät täysin poliittiset olympialaiset ja loivat tyhjästä ”perinteitä”. Propagandaisku onnistui suurenmoisen hyvin. Suomen mainio menestys lisäsi poikasten ja nuorten intoa, joka oli tietysti alkanut kyteä viimeistään 1920.

Mahtoivatko vanhat pitää hiihtoa urheiluna? Erilaisia Oulun hiihtoja suosittiin, koska niistä maksettiin rehelliset rahapalkinnot. Murtomaahiihto sai niskaansa amatööriurheilun kirouksen. Tuo ajatustapa oli köyhien ihmisten pilkkaamista. Brittiläis-amerikkalainen amatööri-ihanne edellytti mutia, välillisiä palkitsemiskeinoja. Suomessa kyllä armeija ja eräät yritykset, kuten Oy Alkoholiliike Ab, yrittivät hoitaa asiaa.

Ilmanaikainen kuljeskelu metsissä oli erittäin epäilyttävää. Luvallisilla asioilla liikkuivat metsän ostajat. Oikeita yliopiston tiedemiehiä kuvaillaan vielä Huovisen ”Havukka-ahon ajattelijassa” hiukan halkinaisesti. Konsta Pylkkänen ymmärtää oikein hyvin, mistä on kysymys, mutta kyllä häntä ”lisenssien” toiminta naurattaakin.

Itse olisin kuollut häpeästä, jos isäni olisi tavattu Pohjanaan metisistä rinkka selässä ja kompassi kädessä. Sellaista ei onneksi koskaan tapahtunut. Tolkun ihmisen on oltava joko menossa johonkin tai tulossa jostain.

Olisi saatava selvä esimerkiksi Imatran metsänkävijöistä. He kulkivat tunturissa ja rakensivat Muorravaarakan autiomajan. Se oli suuri saavutus. Kamiinakin vietiin perille kantamalla. Toivo Ilmari Sorjonen julkaisi Retkeilyoppaan vuonna 1949.

Umpihankihiihdosta puhui ehkä ensimmäisenä O. Bovellan, myöhempi sotakirjailija Onni Palaste. Massahiihdot alkoivat tulla muotiin 1950-luvulla, ja koululaiset suorittivat hiihtomerkkejä, joissa laskettiin kilometrejä.

Reppuretkeilyn juuret ovat aivan selvästi sotilaalliset. Saksan Hitler-jugend otti käyttöönsä jo perinteiset vaeltamismuodit. ”Wandervogel” tunnettiin Suomessakin. Eräät näistä retkeilijöistä olivat vakoilijoita. Suomessa jääkärivärväystä naamioitiin partiopoikien puuhaksi, vaikka tuon ajan ”Pfandfinder” ei ollut paljon sukua myöhemmälle järjestölle.  Kansainvälisen partioliikkeen perustaja Baden-Powell oli kenraali ja selosti avoimesti Buurisodan kokemuksiaan poikaisista lähetteinä ja tiedustelijoina.

Suomessa saattoi käydä niin päin, että suojeluskuntatyö jarrutti muita nuorisoliikkeitä, kuten retkeilyä. Partiotoiminta pysyi sotien välisenä aikana tontillaan, ehkä siksi, että sen johdossa oli niin paljon erittäin oikeistolaisia henkilöitä (Åkerman, Donner jne.)

Pelkän arvailun turvin sanoisin, että reppuretkeilyn keskeinen innoittaja oli Suomessa partioliikkeen ohella U.S.A. Norjaa ei kuitenkaan pidä unohtaa- tunturissa kulkeminen oli täysin vakiintunut tapa – vaikka kysymyksessä oli siis vuoristo, koska tuntureita siellä ei ole.

Isäni ei ollut lainkaan partiopoikia. Retkeilyinnon hän sai NMKY:stä.

Kauhavalla lippukunnat olivat nukahtaneet. Lukija ehkä epäilee vitsiä, mutta kyllä se niin oli, että minä perustin Lakeuden Haukat, Antilan Riston kanssa, joka oli samalla luokalla. Olimme 11-vuotiaita eli liian nuoria jopa partiopojiksi. Hankin kirjallisuutta ja olin yhteydessä Vaasaan ja menin maakuntaleirille. Saimme mukaan muutamia pari vuotta vanhempia kavereita vartionjohtajiksi. Ja sitten tapahtui sarja yllätyksiä. Ensin yksi ja sitten toinenkin lippukunnan johtajaksi lupautunut henkilö, (Kullervo Kultalahti ja Allan Bärman) kuolivat tapaturmaisesti. Isäni, joka oli vanhempain neuvoston puheenjohtaja, sai käsiinsä parikymmentä partiopoikaa, ja toiminta lähti vauhtiin repäisemällä. Se 10 pojan porukka, joka lähti Saariselälle 1955, oli kauhavalaisia partiopoikia, ja luultavasti aivan ensimmäisiä partion piiristä organisoituja eräretkiä. Vaelsimme 180 kilometriä. Ja ennen pitkää meillä oli lippukunnan leirejä vaelluksineen Viitasaarella ja Kuortaneella.[…]


5 kommenttia:

  1. Vielä 1960-luvun Pellossa olisi ollut mahdotonta, että Eero Mäntyranta, joka sentään yleisesti tiedettiin maailman parhaaksi hiihtäjäksi, olisi voinut lähteä harjoituslenkille "ilman aikojaan", kiväärittömänä, haulikottomana tai muuten asiattomana.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  2. On Norjassa tuntureita. Ja pohjoisen lisäksi aika etelässäkin. Hedmark on eteläisin alue mistä löytyy poronhoitoalueita. Ja maisemat ovat siellä hyvin samankaltaisia kuin Suomen lapissa.

    VastaaPoista

  3. Kopioimpa jokusia lauseita. "Ennen itsenäisyysaikaa ei maahan tuodusta viljasta yli puoleen vuosisataan kannettu lainkaan tullia.Heti maamme saavutettua itsenäisyyden heräsikin kysymys viljatullien säätämisestä.Tulli oli toisinaan korkeampi kuin kuin ulkomaisen viljan hinta Etelä-Suomen satamissa."

    "Vuosina 1911-13 oli maamme leipäviljaomavaraisuus vain 39% ja koko ruokaomavaraisuus 59%.Heti itsenäisyysajan alussa tapahtui käänne."
    Kuka se tällaisia suoria sanoja ja vielä oikeista asioista laukoo? Eino Jutikkala.

    Vähän komplisoidumpi juttu oli viljansekoituspakko.Se esti edes kalliimmalla myymästä aitoa ranskanleipää patonkijauhoista.Sitten Jutikkala mainitsee suurmiehiä kuten Juho Hietasen. Maalaispoika opiskeli Vaasan ruotsalaisessa lyseossa ja kirjoitti paikallislehdessä nuorisoyhdistysten puolesta vuonna 1881 "kohottaa sivistystä ja syventää kansallistuntoa". "Tätä kehoitusta noudattaen perustettiin jo samana vuonna Kauhavalle ensimmäinen nuorisoseura."

    "…suomenkielisen talonpojiston ainoalaatuinen sivistyskyky näyttäytyi siinä,että se lyhyessä ajassa loi uuden sivistyneistön entisen, sille kieleltään vieraan sivistyneistön rinnalle."

    Jospa päättelisin.Itsenäisyys tarkoitti kansallislähteistä sivistystä niin kivaa kuin ajanhaaskuukulttuuri olisikaan.Kansakunta tarkoitti kansantaloutta niin halpaa kuin globaali vapaakauppa olisikaan. Tänään jos kokee selvittää, kuinka omaehtoinen kansantalous instituutioineen pelitti vielä sukupolvi sitten, ja mikä meidän nyt on, ihmiset hölmistyvät. Tutkintovalmiit eivät omaa lainkaan intellektuaalisia valmiuksia vastaanottaa jännittävän ja tuloksia tykittäneen kolmiomittaustornin piirtämää karttaa. Presidentti Mauno Koivistolla, sosiologilla ja soturilla, oli sille sukupolvien perinnölle nimikin Pakkokasvusysteemi. Yhdestä valuviasta koko muotti sitten halkesi "josko firmoille sallittaisiin vähän likviditeettiäkin". Päästösanat tsunamille.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Olen kai jotenkin omituinen kun minuun Lappi ei ole koskaan tehnyt vaikutusta. Ajelin vuosia sitten työn merkeissä länsirajaa pitkin kohti käsivartta ja Norjaa. Näkymät olivat minusta kammottavat. Lappi on viimeinen paikka maailmassa heti Siperian jälkeen jonne haluaisin. Jo pelkkä maininta "Lapin lumosta" saa minut voimaan huonosti. Olen Järvi-Suomen ihminen sielultani. Mutten kesämökkihöperö.

    VastaaPoista
  5. Parasta Lapissa on se että sieltä pääsee pois. Se on viimeinen paikka maailmassa heti Siperian ja Mongolian jälkeen jossa haluaisin asua. Minuun "Lapin lumo" ei ole koskaan tehnyt vaikutusta. Sen sijaan olen aina ollut Järvi-Suomen ihminen. Elokuu ja syyskuu ovat olleet aina lempikuukausiani.

    VastaaPoista