Mozartia on hyvä soittaa repimällä, etenkin
jousikvartettoja. Hänen musiikkinsa on niin puhdasta, tuttua maastoa, että sitä
kuunnellessaan helposti unohtaa kuunnella. Jos tulkitsija saa sieltä esiin
elävän äänen, yleisesti viihde- ja konserttimusiikkina tarjoiltu muovisuus
katoaa.
Pitkin vuotta mutta varsinkin kesällä ääniradio tarjoaa
ilman eri veloitusta tavattoman hyvää ohjelmaa. Tarkoitan lähinnä Ylen ykköstä.
Monien muiden ohella korvaan pisti Seppo Kimasen hyväntahtoinen katsaus
Mozartista ja kamarimusiikista. On juhlallista saada sisäpiirintietoa tutuiksi
luulemistaan teoksista. ”Sello soittaa tässä jakson, joka on ammattilaisellekin
hyvin vaikea.” Juuri se jakso oli aikaisemmin tuntunut itsestään selvältä.
Opetus: parhaimmillaan eli melkein aina aikuisuuden töissään Mozart kuulostaa
itsestään selvältä.
Kuten radiossa tähdennettiin, jousikvartetti – ja nykyisen
tyyppiset soittimet – oli vastikää keksitty, ja Haydn oli hionut
sonaattimuodon. Mozart toi siihen välttämättömät lisät, vaivoin kätketyn
seksikkyyden, jota voisi painetussa sanassa nimittää myös intohimoksi, ja
arvaamattomuuden.
Kun kysymyksessä oli kuitenkin hovimusiikki tai kuulijat
olivat joka tapauksessa maksajia, aina yhtä tukahduttavan ”hyvän maun” rajoja
oli kunnioitettava. Mozartin tapauksessa jupinaa esiintyi silti. Hän sävelsi
muka niin vaikeita ja konstaili tarpeettomasti.
Ehkä se on vulgaarimarxismia, mutta jopa aihevalinnoillaan
(Figaron häät) yleensä huoleton ja heikonlaisesti yleisiä asioita seurannut
Mozart osoitti aistivansa sen jytkyn, joka tuli vuonna 1789 ja muutti kaiken.
Kuten ennen ja myöhemmin, ”tasa-arvo” tarkoitti että herrat vaihtuivat toisiin
herroihin. Mozartiaaninen jousikvartetto on tasa-arvoista musiikkia. Mikään
soitin ei säestä toisiaan eikä liioin johda, ei edes (usein kaksinnettu)
ensimmäinen viulu.
Haydnin ja Mozartin vedossa tuli saksalaissyntyinen
Beethoven. Kaikki taiteet ja nähdäkseni tieteen huomioon ottaen Wienissä oli
maailmanhistoriallinen meno. Aivan vastaavaa lahjakkuuksien kokousta ei oikein
löydy, paitsi ehkä Wien 1920 1924.
Kun kvartettoja jälkeenpäin ihmetellessäni kokeilin Spotifysta
kaikkien suosikkia, Sinfonia Concertantea Es-duuri, melkein kaikki, myös se
kuuluisa Zukermanin ja Perlmanin levytys, ovat liian sieviä. Tulkinnan ilmeikkyys
menee musiikin eteen. Heifetzin vanha levytys on tietysti hieno – Heifetz on
melkein aina parempi kuin maineensa, mutta hänen alttoviulua soittava kaverinsa
ei ole aivan yhtä puhdas ja täsmällinen.
William Styron ei ehkä ollut perehtynyt musiikkiin kovin
syvällisesti. Romaanissa ”Sofien valinta” päähenkilöt valikoivat itselleen
sopivaa itsemurhamusiikkia. Erään (BWV 147) Bachin kantaatin kanssa kilpailee
tuo Mozartin konsertto, sen hidas osa. Valinta ei ole hullumpi. Romaanin
päähenkilöistä toinen on menettänyt lapsensa keskitysleiriin ja aika on mikä
on.
Kimasen suosima Hagen Quartet on hieno. Jos valikoi
soveliasta Mozart-soittoa, kannattaa kokeilla Beethoven-soittoa. Ne Beethovenin
viimeiset kvartetot menevät helposti yli, kun ne ovat niin vaikeita ja
väkivaltaisia. Itse huomasin, että minulle on kertynyt kokoelma aikakausien
arvostetuimpien yhtyeiden levytyksiä. Tämän ajan Hagen sijoittuu mielestäni
komeasti perinteeseen.
Klassinen kamarimusiikki on hienostelun huippu.
Jankuttamalla siitä sitkeästi herättää melkein seurassa kuin seurassa pahennusta.
Soolosoittimista inttäminen annetaan anteeksi. Maailma on täynnä
epäonnistuneita pianisteja ja viulisteja, joilla voi olla ymmärrettävä tarve
kuunnella, miten muut selviävät esimerkiksi sonaateista.
Omia mieltymysiäni määrää henkilöauto. Orkesterit ja melkein
kaikki isokokoinen musiikki kärsii ikävästä auton rengasmelusta. Pienet
jousiyhtyeet kuuluvat, vaikka tuulikin vielä suhisisi. Kun tulin
Keski-Suomesta, kuuntelin Shostakovitshin kvartetot. Hyvin kuului. Sopii
mainiosti Lahden Renkomäen automarketin parkkipaikalle.
Tällä kertaa säästän sinne huonommin tuntemani ”Hoffmeister”-kvarteton.
En lopultakaan tunne tarvetta asennuttaa autooni selloa varten subwooferia.
Se nyt on kuitenkin, parkkipaikkoja ajatellen, suuri sääli,
että verkkoyhteydet ovat mitä ovat. Juuri Mozartin musiikissa osa nautintoa on
partituuri, ja erinomainen verkkoversio ihan kaikesta löytyy osoitteesta
Evert Katilan - aikansa Seppo Heikinheimo - mielestä Jukan mainitsemat Beethovrenin viimeiset kvartetot olivat kaikkien aikojenn suurinta musiikia, mutta ne vaativat taidokkaimmat kokoonpanot tehdäkseen niille oikeutta.
VastaaPoistaKatila joutui kerran tekemään valinnan keskinkertaisen konsertin ja ravinolailllan välillä. Hän päätyi viimeeksi mainittuun. Perusteluna oli, että joskus musiikki on kuulematta parasta.
Kalevi Kantele
Mitäpä tuohon sanoisi, kun en ymmärrä musiikista muuta kuin sen, että joskus se on kaunista, korvia hivelevää, mahtavaa, melodista tai vaikkapa tunteita herättävää. Usein se on myös jonnin joutavaa pimputusta, vingutusta tai epämiellyttävää ääntelyä.Onneksi kaikkea ei tarvitsekaan kuunnella – paitsi ehkä joskus viran puolesta. Silti kuuntelen musiikkia aika paljon, vaikka analyysiin en pystykään.
VastaaPoistaTäällä usein aiheesta kehuttu John Eliot Gardiner saa Mozartin oopperat
VastaaPoistasäkenöimään. Ne tallenteet ovat jääneet piiloon ilmeisesti kolmesta syystä: 1) tapansa mukaan hän on käyttänyt ainakin juuri silloin vielä melko tuntemattomia laulajia, mikä vähentää aina tallenteiden samaa huomiota; 2) oopperat ovat live-produktioissa, joista pitkään oli laajalti saatavilla vain videointeja; 3) tuntemattomien laulajien oopperavideoita kukaan ei noteeraa.
Mutta nyt on tarjolla äänitteinä, myös Spotifysta:
http://open.spotify.com/album/6Qa9AkK8jwEecE5u9KumCJ
Kamarimusiikki on parhaimmillaan laulumusiikkia, soittimin tai laulajin. Se Kuhmossa on jäänyt hieman varjoon, mutta ei toki unohtunut.
VastaaPoistaNo niin. Päivän pahis. Kävin juuri tänään polven magneettikuvauksessa. Kaikki sujui siis ihan ok. Mutta kun minulta kysyttiin mitä musiikkia haluaisin kuulla toimenpiteen aikana.Sitten ei mennytkään niin kuin Stromsössä. Ymmärhän minä ettei vanhempi rouva voi saada mitä tahansa, muttei ehkä sitten ole viisasta kysyä. Sanoin haluavani kuulla Mozartin pianosonaatin K448. No ei niillä ollut. Minäkin kyllä halusin vain hyvät kuvat. Toisaalta tarjosivat kuitenkin Rondoa. No mielestäni jousisoittimet tai puhallinsoittimet eivät helpottaneet lainkaan magneettikuvauksessa kuuluvaa ääntä.Sensijaan pianokappale mikä siinä nyt sattui kuuluman oli ihan ok.Kokemukseni perusteella olen edelleen sitä mieltä. että jos ko toimenpiteessä halutaan asiakkaalle jotain musiikkia tarjota sen tulisi olla pianomusiikkia, se kuuluu ja sitä voi seurata toimenpiteen aiheuttaman häiriönkin keskellä levollisesti rentoutuneena, mikä lienee kuvauksen onnistumisenkin kannalta tärkeää.
VastaaPoistaItse olen ajatellut sen niin, että kun kaikki kulttuurit ovat jossain vaiheessa lakipisteessään ennen kääntymistään kohti laskuvaihetta, länsimaisella kulttuurilla tuo tilanne oli 1823-26, wieniläisklassismin lopussa, kun Missa Solemnis, 9 sinfonia ja jousikvartetot syntyivät.
VastaaPoistaKatsoin illalla saksalaisen Der Spiegelin verkkosivuja. Etusivun yläosassa oli Apple iPadin mainos, jonka "mannekiinina" oli kapellimestari-säveltäjä Esa-Pekka Salonen, "nykypäivän Mozart". Panulan oppilas on maailman maineessa.
VastaaPoistaApplella on "mini-site", jolla Salonen mainostaa iPadia:
Poistahttp://www.apple.com/your-verse/orchestrating-sound/?cid=www-us-yv-esa-rd