Sivun näyttöjä yhteensä

13. kesäkuuta 2014

Repimällä





Mozartia on hyvä soittaa repimällä, etenkin jousikvartettoja. Hänen musiikkinsa on niin puhdasta, tuttua maastoa, että sitä kuunnellessaan helposti unohtaa kuunnella. Jos tulkitsija saa sieltä esiin elävän äänen, yleisesti viihde- ja konserttimusiikkina tarjoiltu muovisuus katoaa.

Pitkin vuotta mutta varsinkin kesällä ääniradio tarjoaa ilman eri veloitusta tavattoman hyvää ohjelmaa. Tarkoitan lähinnä Ylen ykköstä. Monien muiden ohella korvaan pisti Seppo Kimasen hyväntahtoinen katsaus Mozartista ja kamarimusiikista. On juhlallista saada sisäpiirintietoa tutuiksi luulemistaan teoksista. ”Sello soittaa tässä jakson, joka on ammattilaisellekin hyvin vaikea.” Juuri se jakso oli aikaisemmin tuntunut itsestään selvältä. Opetus: parhaimmillaan eli melkein aina aikuisuuden töissään Mozart kuulostaa itsestään selvältä.
Kuten radiossa tähdennettiin, jousikvartetti – ja nykyisen tyyppiset soittimet – oli vastikää keksitty, ja Haydn oli hionut sonaattimuodon. Mozart toi siihen välttämättömät lisät, vaivoin kätketyn seksikkyyden, jota voisi painetussa sanassa nimittää myös intohimoksi, ja arvaamattomuuden.

Kun kysymyksessä oli kuitenkin hovimusiikki tai kuulijat olivat joka tapauksessa maksajia, aina yhtä tukahduttavan ”hyvän maun” rajoja oli kunnioitettava. Mozartin tapauksessa jupinaa esiintyi silti. Hän sävelsi muka niin vaikeita ja konstaili tarpeettomasti.

Ehkä se on vulgaarimarxismia, mutta jopa aihevalinnoillaan (Figaron häät) yleensä huoleton ja heikonlaisesti yleisiä asioita seurannut Mozart osoitti aistivansa sen jytkyn, joka tuli vuonna 1789 ja muutti kaiken. Kuten ennen ja myöhemmin, ”tasa-arvo” tarkoitti että herrat vaihtuivat toisiin herroihin. Mozartiaaninen jousikvartetto on tasa-arvoista musiikkia. Mikään soitin ei säestä toisiaan eikä liioin johda, ei edes (usein kaksinnettu) ensimmäinen viulu.

Haydnin ja Mozartin vedossa tuli saksalaissyntyinen Beethoven. Kaikki taiteet ja nähdäkseni tieteen huomioon ottaen Wienissä oli maailmanhistoriallinen meno. Aivan vastaavaa lahjakkuuksien kokousta ei oikein löydy, paitsi ehkä Wien 1920 1924.

Kun kvartettoja jälkeenpäin ihmetellessäni kokeilin Spotifysta kaikkien suosikkia, Sinfonia Concertantea Es-duuri, melkein kaikki, myös se kuuluisa Zukermanin ja Perlmanin levytys, ovat liian sieviä. Tulkinnan ilmeikkyys menee musiikin eteen. Heifetzin vanha levytys on tietysti hieno – Heifetz on melkein aina parempi kuin maineensa, mutta hänen alttoviulua soittava kaverinsa ei ole aivan yhtä puhdas ja täsmällinen.

William Styron ei ehkä ollut perehtynyt musiikkiin kovin syvällisesti. Romaanissa ”Sofien valinta” päähenkilöt valikoivat itselleen sopivaa itsemurhamusiikkia. Erään (BWV 147) Bachin kantaatin kanssa kilpailee tuo Mozartin konsertto, sen hidas osa. Valinta ei ole hullumpi. Romaanin päähenkilöistä toinen on menettänyt lapsensa keskitysleiriin ja aika on mikä on.

Kimasen suosima Hagen Quartet on hieno. Jos valikoi soveliasta Mozart-soittoa, kannattaa kokeilla Beethoven-soittoa. Ne Beethovenin viimeiset kvartetot menevät helposti yli, kun ne ovat niin vaikeita ja väkivaltaisia. Itse huomasin, että minulle on kertynyt kokoelma aikakausien arvostetuimpien yhtyeiden levytyksiä. Tämän ajan Hagen sijoittuu mielestäni komeasti perinteeseen.

Klassinen kamarimusiikki on hienostelun huippu. Jankuttamalla siitä sitkeästi herättää melkein seurassa kuin seurassa pahennusta. Soolosoittimista inttäminen annetaan anteeksi. Maailma on täynnä epäonnistuneita pianisteja ja viulisteja, joilla voi olla ymmärrettävä tarve kuunnella, miten muut selviävät esimerkiksi sonaateista.

Omia mieltymysiäni määrää henkilöauto. Orkesterit ja melkein kaikki isokokoinen musiikki kärsii ikävästä auton rengasmelusta. Pienet jousiyhtyeet kuuluvat, vaikka tuulikin vielä suhisisi. Kun tulin Keski-Suomesta, kuuntelin Shostakovitshin kvartetot. Hyvin kuului. Sopii mainiosti Lahden Renkomäen automarketin parkkipaikalle.

Tällä kertaa säästän sinne huonommin tuntemani ”Hoffmeister”-kvarteton. En lopultakaan tunne tarvetta asennuttaa autooni selloa varten subwooferia.

Se nyt on kuitenkin, parkkipaikkoja ajatellen, suuri sääli, että verkkoyhteydet ovat mitä ovat. Juuri Mozartin musiikissa osa nautintoa on partituuri, ja erinomainen verkkoversio ihan kaikesta löytyy osoitteesta


8 kommenttia:

  1. Evert Katilan - aikansa Seppo Heikinheimo - mielestä Jukan mainitsemat Beethovrenin viimeiset kvartetot olivat kaikkien aikojenn suurinta musiikia, mutta ne vaativat taidokkaimmat kokoonpanot tehdäkseen niille oikeutta.

    Katila joutui kerran tekemään valinnan keskinkertaisen konsertin ja ravinolailllan välillä. Hän päätyi viimeeksi mainittuun. Perusteluna oli, että joskus musiikki on kuulematta parasta.

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  2. Mitäpä tuohon sanoisi, kun en ymmärrä musiikista muuta kuin sen, että joskus se on kaunista, korvia hivelevää, mahtavaa, melodista tai vaikkapa tunteita herättävää. Usein se on myös jonnin joutavaa pimputusta, vingutusta tai epämiellyttävää ääntelyä.Onneksi kaikkea ei tarvitsekaan kuunnella – paitsi ehkä joskus viran puolesta. Silti kuuntelen musiikkia aika paljon, vaikka analyysiin en pystykään.

    VastaaPoista
  3. Täällä usein aiheesta kehuttu John Eliot Gardiner saa Mozartin oopperat
    säkenöimään. Ne tallenteet ovat jääneet piiloon ilmeisesti kolmesta syystä: 1) tapansa mukaan hän on käyttänyt ainakin juuri silloin vielä melko tuntemattomia laulajia, mikä vähentää aina tallenteiden samaa huomiota; 2) oopperat ovat live-produktioissa, joista pitkään oli laajalti saatavilla vain videointeja; 3) tuntemattomien laulajien oopperavideoita kukaan ei noteeraa.

    Mutta nyt on tarjolla äänitteinä, myös Spotifysta:
    http://open.spotify.com/album/6Qa9AkK8jwEecE5u9KumCJ

    VastaaPoista
  4. Kamarimusiikki on parhaimmillaan laulumusiikkia, soittimin tai laulajin. Se Kuhmossa on jäänyt hieman varjoon, mutta ei toki unohtunut.

    VastaaPoista
  5. No niin. Päivän pahis. Kävin juuri tänään polven magneettikuvauksessa. Kaikki sujui siis ihan ok. Mutta kun minulta kysyttiin mitä musiikkia haluaisin kuulla toimenpiteen aikana.Sitten ei mennytkään niin kuin Stromsössä. Ymmärhän minä ettei vanhempi rouva voi saada mitä tahansa, muttei ehkä sitten ole viisasta kysyä. Sanoin haluavani kuulla Mozartin pianosonaatin K448. No ei niillä ollut. Minäkin kyllä halusin vain hyvät kuvat. Toisaalta tarjosivat kuitenkin Rondoa. No mielestäni jousisoittimet tai puhallinsoittimet eivät helpottaneet lainkaan magneettikuvauksessa kuuluvaa ääntä.Sensijaan pianokappale mikä siinä nyt sattui kuuluman oli ihan ok.Kokemukseni perusteella olen edelleen sitä mieltä. että jos ko toimenpiteessä halutaan asiakkaalle jotain musiikkia tarjota sen tulisi olla pianomusiikkia, se kuuluu ja sitä voi seurata toimenpiteen aiheuttaman häiriönkin keskellä levollisesti rentoutuneena, mikä lienee kuvauksen onnistumisenkin kannalta tärkeää.

    VastaaPoista
  6. Itse olen ajatellut sen niin, että kun kaikki kulttuurit ovat jossain vaiheessa lakipisteessään ennen kääntymistään kohti laskuvaihetta, länsimaisella kulttuurilla tuo tilanne oli 1823-26, wieniläisklassismin lopussa, kun Missa Solemnis, 9 sinfonia ja jousikvartetot syntyivät.

    VastaaPoista
  7. Katsoin illalla saksalaisen Der Spiegelin verkkosivuja. Etusivun yläosassa oli Apple iPadin mainos, jonka "mannekiinina" oli kapellimestari-säveltäjä Esa-Pekka Salonen, "nykypäivän Mozart". Panulan oppilas on maailman maineessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Applella on "mini-site", jolla Salonen mainostaa iPadia:

      http://www.apple.com/your-verse/orchestrating-sound/?cid=www-us-yv-esa-rd

      Poista