Sivun näyttöjä yhteensä

2. kesäkuuta 2014

Jo kimmeltää



Eräs harrasteeni on tuskailla kuviteltuja vaivoja. Miksi ihminen ei saa olla omassansa kodissansa, vaan joutuu tölmäämään ties minne, kulkuneuvoihin, kaikenlaisten vieraiden ihmisten keskelle?

Keksin vastauksen ennakolta. ”Lappiin” kaikuu mielessäni pahaenteisesti Ei ole mahdotonta, että mukana on pienen lapsen tunnetta isästä, joka taas lähtee jonnekin. Ehkä opin vasta aikuisempana tai joka tapauksessa myöhään, että meidän isä juoksee vaikka kahdeksikkoa olohuoneen matolla, koska häneltä puuttuu se haave, että oltais vain (alokas Aaltonen elokuvassa ”Rykmentin murheenkryyni”).

Vähän minäkin ihmettelen. Tällaisena vuodenaikana Kiilopään tunturikeskuksen edestä tipahtelee rinkkaihmisiä tunturiin, ja toisia tulee. Minun tekisi mieli ravistella heitä rinnuksista ja kysyä, miksi ette vietä tätäkin hetkeä rattoisan oluttuopin ääressä.

En kuitenkaan mene vannomaan, ettenkö pyörähtäisi tästä Kiilopään laella. Matkaa olisi kokonaiset 1,9 km, suuntaansa. Ei ehkä pidä. Ennen pitkää löytäisin itseni Vellinsärpimäojalta tai Puilakkapäältä, staalon tavoitettavista.

Otan vähän takaisin sanoistani. Erno Paasilinnan Lappi-antologiat tuntuivat ennen ja nyt yksipuolisilta, koska Lapista ei ole vieläkään edes tavoiteltu kokonaiskuvaa. Olen tähän mennessä löytänyt sata tutkimusta, joissa selvitetään, miksi Lappi on kaltaisensa ja mitä tapahtui ensin, mannerjään sulaessa ja Komsan kulttuurin voidessa hyvin; miten Sompion kadotettu lapinkylä oli nuorta perua ja seurausta poronhoitoon pahasti vaikuttaneesta valtakunnanrajan vahvistamisesta Norjan suuntaan; mitkä ympäristötekijät vaikuttivat kynttiläkuusen levittäytymiseen idän suunnasta juuri tänne; miksi luonto metsineen ja soineen on täällä ennen kaikkea niin puhtaan oloista.

Viimeksi mainitun kysymyksen vastaus on kai ravinneköyhyys ja hyvin ohut karikekerros ja siis humus. Metsän pohja ei ole monta vaaksaa, ja suolla temmeltävät mikrobit ja rahka meistä suurepedoista välittämättä.

Ajatus on koota antologia osittain isäni aineiston ympärille, osittain muun. Ottaisin mukaan Marja Itkonen-Kailan isästään T.I. Itkosesta kertoman eli miten vaivalloinen koulutie Inarin papin pojilla oli Oulun lyseoon, kun ensin mentiin jalan kai Maantiekurun kautta Saariselän yli ja sitten niin pitkälle, että pääsi jokitielle ja siitä aikanaan Kemiin. Niin, ja Lapin sota on vähän kuin vailla kuvaajaansa. Läänit evakuoitiin ihmisistä, eikä paluu 1945 ollut todellakaan vaivaton. Ruotsin petollisuudesta puhuttaessa ei ole tapana mainita, että Lapista saksalaissodan takia evakuoiduille löytyi sijoituspaikka samoin kuin oli löytynyt jo aikaisemmin kymmenille tuhansille lapsille, turvapaikan hakijoille, jotka eivät kaikki muista tuota elämänsä vaihetta pahalla.

Kinttupolkua pitkin kulkee reippaita ihmisiä. Siinä menee yksi suomalainen valtatie. Kyllä täältä on muutamia tuhansia vuosia käyty Jäämeren rannassa. Toinen vanha valtatie olisi Oulu – Oulanka. Aunuksen liuske oli verratonta kiviaineista. Sitä näyttää kulkeutuneen hyvin varhain lännen suuntaan.

Sinänsä aivan oikea ajatus, että 1300-luvun Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa Suomen edelleen ja tätä nykyä ehkä erikoisen julmasti kahteen hyvin erilaiseen valtakuntaan Kokkolan - Raahen paikkeilta suuria järviä viistäen Karjalan kannakselle, kaipaa täydennyksen. Kolmas maailma, jota oma sukupoveni haeskeli valtamerten takaa, alkaa napapiirin tienoilta, eikä lopu kesken.

Saisipa tämän antologian lehdille, kun kustantajakin jo on. Nimittäin sen, että ainakin Tunturi-Lappi kuuluisi maailmanperintökohteeksi. En ole löytänyt maapallolta toista samankaltaista seutua. Ei tällaista ole Skotlannissa, Kanadassa, Siperiassa eikä Alaskassa.

Katseltuani tänään muutamia matkailukohteita olisin varovasti sillä kannalla, että täällä riittää nähtävää ja siis matkailun kannalta olemisen aihetta. Kuulin mainittavan, että entiset retkeilijät ovat ottaneet tavakseen tulla vielä korkeassa iässä esimerkiksi tänne Kiilopäälle. Kaupunkimaiset, sinänsä tavanomaiset mukavuudet alkavat viehättää, kun tulee ikää. Tästä asiasta väitän tietäväni jotain. Autiotupien, telttailun ja taivasalla makaaminen on hienoa aikansa mutta joskus alkaa viehätys vähetä.

Lähdimme tuolta Tankavaaran paikkeilta kohti itää elokuussa 1955. Mielestäni Lappi näyttää nykyisin kovin erilaiselta. Nyt useampi sen ajan kämpistä on museoitu ja muutama palanut.

Suuri vaikuttaja on geologia, tuo ylilmalkaisesti nimetty ”peruskallio”, joka on täälläkin näkyvissä, mutta toinen suuri on Golf-virta. Meillä ei ole ikiroutaa kuin malliksi.

Hyvä mies se Kekkonen, kun keksi tällaisen kansallispuiston.

15 kommenttia:

  1. Mua alkaa aina itkettää kun kuuset muuttuvat kynttiläkuusiksi. Kun kuusia ei enää ole, ei enää itketä.

    Rakastan tundraa.

    VastaaPoista
  2. Jos joku kertoisi minulle, mikä on Hakoisten linnavuoren tarkoitus ja Hämeen yleensä, olisin kiitollinen. Lapissa on hohtoa, Vanajalla ei.

    VastaaPoista
  3. "Ruotsin petollisuudesta puhuttaessa ei ole tapana mainita, että Lapista saksalaissodan takia evakuoiduille löytyi sijoituspaikka samoin kuin oli löytynyt jo aikaisemmin kymmenille tuhansille lapsille, turvapaikan hakijoille"

    Sotalapsista puheenollen tämä yritys pelastaa "Suomen kansan itu" oli omituinen projekti. Oliko "itu" todellakin vähäosaisista koottuna parasta A-ryhmää / laatua? Lopputuloksena oli n. 15 000 Ruotsiin jäänyttä suomalaislasta ja tuhansia seksuaalisti hyväksikäytettyjä ja siirto-operaation / vanhempiensa hylkäämisen takia tuhansia henkisesti rampautuneita. Kallis hinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ad Anonyymi:

      Tämäkään asia ei ole yksinkertainen. Paitsi sairaiden lasten kohdalla, joista sadat olisivat kuolleet Suomessa, jossa ei ollut mahdollisuutta saman tason hoitoon kuin Ruotsissa.

      Muista jotkut "rampautuivat henkisesti" vielä enemmän, kun joutuivat kielen jo unohtaneina palaamaan varakkaiden ja rakastavien ruotsalaisten vanhempiensa luota köyhään kotiin tunnekylmien vanhempien luokse.

      Pitää muistaa, ettei lastenpsykologiasta ollut tuolloin tietoja kuten nykyään.

      Aloite lastensiiroista tuli Ruotsista ja pääpuuhajia oli mm. ulkoministerin vaimo. Esim. asiasta vastuussa olevan ministerin Fagerholmin motiivina oli sitoa Ruotsi "Suomen asiaan".

      Poista
    2. Lappia ei luultavasti olisi hävitetty siinä laajuudessa jos sitä ei olisi tyhjennetty. Ruotsin puolella puhjenneissa tautiepidemioissa lappilaisia evakoita kuoli melkoinen määrä.

      Sotalapsista on kirjoitetu monta kirjaa ja mm. Kaven on tainnut tehdä oikein tutkinustakin asian tiimoilta. Ruotsin reissun aikana sotalapsia kuoli melkoinen määrä. Olisikohan vaikkapa pommituksissa kuollut läheskään vastaavia määriä. Molemmat operaatiot oli mielestäni virheitä.

      Sodan kestäessä Suomen lehdistön oli sensuurimies Vilkunan toimesta vaiettava Ruotsissa virinneestä "lasten lisääntyneestä harrastamisesta". Luultavasti Suomeen oli jo kantautunut tietoja riotsalaispedofiilien tekosista.

      Pitää muistaa kuinka aloite lasten siirtämisestä Ruotsiin "turvaan" tuli juuri Ruotsista.


      SOTALAPSIOPERAATION SALATUT PUOLET

      Käsikirjoitusarkisto 
      TV1 maanantaina 20.3.2006 klo 21.00 

      Ajankohtaisohjelma 
      A-piste 

      Sotalapsioperaation vaietut puolet: rodulliset motiivit, lasten hyväksikäyttö ja hylätyksi tulemisen tunne. 

      http://yle.fi/aohjelmat/apiste/arkisto/id30281.html 

      SOTALAPSIOPERAATION SALATUT PUOLET: rotumotiivit ja lasten hyväksikäyttö 

      Mutta kaikki eivät olleet näin onnekkaita. 

      Osa suomalaisista sotalapsista joutui henkisen väkivallan, mutta myös seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Asiasta on vaiettu vuosikymmeniä. 

      Vasta aivan viime aikoina on Ruotsissa asuvien sotalasten keskuudessa uskallettu nostaa tämä arka asia esiin. 

      Noin 250 sotalapsen keskuudessa tehty kyselytutkimus paljasti, että pelkästään tästä joukosta kahdeksan sotalasta katsoi joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. 

      Kustaa Vilkuna Sanan valvontaa 1939-44

      Kustaa Vilkuna: Sanan valvontaa 1939-44 kertoo suoraan sivulla 123 kuinka sotalapsista kirjoittelu Suomessa kiellettiin kokonaan. Ilta-Sanomat kirjoitti kuitenkin 14.8.42 "Sotalapset vaikuttaneet Ruotsissa lapsiharrastuksen lisääntymiseen."

      Poista
    3. Kustaa Vilkuna kirjoittaa Sanan valvontaa -kirjassaan pitkästi tästä lasten siirrosta Ruotsiin ja sensuurista siirtoasian yhteydessä.

      Näyttää siltä, että sotalasten hyväksikäyttö tiedettiin Suomessa, mutta se sensuroitiin heti tuoreeltaan.
      Nyt on tutkittu, että jopa 8% kaikista Ruotsiin sotaa pakoon lähetetyistä lapsista joutui seksuaalisen hyväksikäytön, tai sen yrityksen, kohteeksi Ruotsissa!

      Sivulla 123 hän kirjoittaa mm. "kaikki negatiiviset kirjoitukset lasten siirrosta Ruotsiin on ehdottomasti kiellettävä (26.1.1942). Kun siirtoasia otettiin esille helmikuussa myös eduskunnassa, annettiin määräys (ohje 17.2.) poistaa puheenvuoroista kaikki negatiiviset lausunnot. Mutta miksi Ilta-Sanomissa 14.8.42 ollutta uutista >>Suomalaislapset vaikuttaneet Ruotsissa lapsiharrastuksen lisääntymiseen>> kiellettiin lainaamasta, on vaikea käsittää."

      Oliko tämä "lapsiharrastus" sen aikainen termi lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka kohteeksi niin monien suomalaislasten on sanottu Ruotsissa joutuneen?

      Kustaa Vilkuna: Sanan valvontaa Sensuuri 1939-1944, Otava 1962


      Tutkimus: Sotalapsien lähettäminen laajakantoinen erhe
      Keskiviikko 15.12.2010 klo 04.24 

      http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010121512867641_uu.shtml

      Sotalapsien lähettäminen Ruotsiin oli tutkimuksen mukaan laajakantoinen poliittinen erehdys.

      Suomalaisten tavoitteena oli, että kaikki siirretyt lapset palaisivat jälleenrakentamaan kotimaataan. Ruotsiin jäi kuitenkin lopullisesti useita tuhansia suomalaisia.
      Siirrot herättivät Suomessa kriittisiä äänenpainoja varsinkin jatkosodan aikana, mutta arvostelijoiden puheita sensuroitiin. Sensuuriin joutui jopa kansanedustajien puheenvuoroja, kertoo valtiotieteiden maisteri Pertti Kavén.
      Helsingin yliopiston väitöskirja tarkastelee poliittisia tekijöitä lasten siirroissa sotien aikana ja niiden jälkeen.
      Sotien aikana Ruotsiin lähetettiin noin 80 000 suomalaislasta. Heistä uuteen kotimaahan jäi adoptio- tai kasvattisopimusten perusteella talvisodan jälkeen tuhatkunta ja jatkosodan jälkeen noin 7 100.
      - Suomen valtion kannalta katsoen se menetti enemmän kuin sai. Lasten siirroille asetetut tavoitteet eivät toteutuneet, ja syynä siihen olivat silloiset käsitykset lapsesta. Emotionaaliset seikat olivat aivan toisarvoisia taloudellisten ja fyysisten seikkojen, kuten ravinnon rinnalla, Kavén sanoo. 
      STT

      Poista
    4. Voi voi kuinka kauhea oli sotalasten kohtalo. Kuinkahan moni päättyi kastraattien kuoroon ylistämään Luojaansa. Jonathan Swift on realisti(inho-): http://art-bin.com/art/omodest.html

      Poista
    5. Äitini on kaksinkertainen sotalapsi, hyvästä perheestä, hyvin kohdeltiin Ruotsissakin, ja ystävyyssuhde jatkui vuosikymmeniä.

      Poista
  4. Ja jos papin poika tosiaan jäi Kemiin eikä jatkanut Ouluun, oli koulutie toisellakin tapaa vaivalloinen. Kemin lyseolla oli vakavia ongelmia opetuksen laadussa koko 1900-luvun alun ajan. Koulu taisi menettää oikeuden päästää oppilaita yliopistoon ainakin kerran ja tarkastuskertomukset olivat synkkää luettavaa.

    VastaaPoista
  5. Lue tarkemmin vaikkapa isäsi kirjoja, niin huomaat ettei ukk-puisto ole Kekkosen keksimä. Ja lappilaiset olivat evakossa pääosin Pohjanmaalla, ei Ruotsissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitti väkeä evakkoon Ruotsin puolellekin. Ainakin isoäitini ja äitini, Posion kätilö tyttärineen, olivat Ruotsissa, ja porukkaa oli sen verran että varmaan kaikki muutkin lukiolaiset kuin äitini ja hänen luokkakaverinsa oli rekrytoitu tulkeiksi ja muiksi järjestelijöiksi.

      AW

      Poista
  6. Ylen Elävässä Arkistossa on tällainen. Jopa Kallenaution mittapuulla hieman kuiva (Aaro Söderlundin kanssa tehdyt pari sarjaa olivat aivan muuta, nekin saatavilla samasta arkistosta), mutta asiapitoinen esitys Lapin historiasta.

    http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/matka_1800-luvun_lappiin_kertoo_kalotin_kansan_ankarista_oloista_95475.html#media=95477

    VastaaPoista
  7. "Äitini on kaksinkertainen sotalapsi"

    Nuoruuteni aikaisen tyttökavarini äiti oli yksinkertainen sotalapsi Oulusta. Hermostunut ihminen koko lyhyen ikänsä. Ruotsissa oppimansa mallin mukaan hakkasi jopa nyrkillä jos tyttö ei nukahtanut illalla. Myöhemmin kiisti kaiken tuollaisen... silti "ystävyys" Ruotsin sijaisvanhempiin jatkui aina -80 luvulle saakka.
    Ja mielestään oikein hieno ihminen, oikein ruotsinkielen opettajakin ja ties mikä kultturelli.

    VastaaPoista
  8. Suomen kansan "itua" ajatellen siis parasta A--ryhmää?

    VastaaPoista