Sivun näyttöjä yhteensä

15. kesäkuuta 2014

Ajatuspäästö





Eilen pilviä oli kahdeksantoista, sitten  vain yksi ja nyt ei ensimmäistäkään . Laineita on joka yhdeksäs. Muuta en maailmalta vaadi. Itse ne eivät tee itsestään numeroa; minä teen.

Pidän totena, että alakaapin hiiri, joka on täällä isännöitsijänä, ja lahden kuikkaperhe, jolla on nyt untuvikko, eivät perusta musiikista. Toistokäyrä on toinen, koska ympärillä on niin paljon vettä suodattamassa värähtelyä. Sanovat että sukelluksissa olisi hyvä olla. Kimeät äänet ovat poissa, veteen liuenneina.

Itse olen vielä tohkeissani yön jäljiltä. En taida tietää komeampaa kestitystä kuin yö vesien silmässä, tässä tapauksessa juhannuksenalinen vähäyö rantamajassa, jonka ovelta on kaksi metriä järveen, jota näin niemenkärjessä on melkein joka suuntaan ja paljon. Kolmenkin aikaan koko näkyvä maailma punersi kuin kommunismin haamu, vaikka ilmiö oli kestävämpi, aurinko nousemassa.

Pyhäaamuna saa saarnata. Vähän väliä kommentoidaan islamin uhkaa, ja asia on tosi. Reaalisosialismin kaatumisen jälkeen ilmiönä, joka ei välttämättä ole siitä irrallinen, islamin ääriliikkeiden nousu on elinaikamme vaikeimpiin kuuluva tapaus. Sen käsittelyssä ilmenee kuitenkin pahoja älyllisiä vajavaisuuksia. Islam ei ole senkään vertaa yhtenäinen kuin kristinusko. Tänäänkin eräät tuon kulttuurin – liekö edes aihetta puhua uskonosta – edustajat surmaavat toisiaan urakalla Irakissa. ”Hedelmällinen puolikuu” eli Välimeren itäranta, joka tuotti kerran pronssin, maanviljelyn, kirjoituksen ja suuret maailmanselitykset, tuottaa nyt tuhoa ja pakolaisia sadoin tuhansin.

Hedelmällisempää kuin kiivailu kuppikuntia vastaan on miettiä, mikä ääriliikkeissä on todella vastustettavaa. Itse vastaisin: vihalle alistaminen.

Oli perustelu maallinen tai taivaallinen, nämä liikkeet näyttävät päättävän, ketä ei ole pidettävä heidän vertaisinaan, sillä johtopäätös on, että nuo muut joutavat kuolla. Syy voi olla tapa suhtautua profeetan sukulaisiin ja seuraajiin tai jonkin slaavilaisen kielen suosiminen tai sortaminen. Syyllä ei oikeastaan ole suurta merkitystä. Se esitetään, jotta päästäisiin likistämään ja listimään toisia ihmisiä. Ylimalkaisuuksia tavoittelevat puhuvat pyrkimyksestä valtaan, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Haluaisin keksiä uuden tavan jäsentää maailmaa ja panna sen nimeksi ”poliittinen ekologia”. Kun olin nuorempi mies, tutkijat ja lainsäätäjät jakoivat nisäkkäät eläimin ja vahinkoeläimiin. Eläimiä sai eräin ehdoin metsästää, mutta vahinkoeläimiä, kuten rottia, variksi ja sammakoita, ”hävitettiin”. Näin muotoili asian meilläkin metsästyslaki.

Ajattelutapa on muuttunut. Biotooppi tarkoittaa muun muassa eliöyhteisöä, ja oivallus lienee se, että kaikilla on sijansa ja kullakin tehtävänsä. Ilman lahottajasieniä emme tulisi toimeen, siis emme me eivätkä metsiemme pökkelöpesijät.  Ihmisyhteisöjen elämässä ilmiöillä on lokeronsa, joissa ne voivat toteuttaa tarpeellisuuttaan. Näitten lokeroiden kesken vallitsee kilpailu, jota romantikot joskus nimittivät olemassaolon taisteluksi. Kottarainen ja kastemato suhtautuvat ympäristöönsä eri tavoin. En ole vielä nähnyt kottaraista tunkemassa kastematoa takaisin multaan. Vertaamatta islamia lintuun tai lieroon muistutan, että meillä Lännessä on harvoin korostettu perinteemme pitää maailmaa hyvänä. Eräässä vanhassa kirjassa, jota ei enää lueta, kerrotaan miten Jumala on maailmaa rakastanut niin että antoi ainokaisen poikansa – ja niin edelleen. Tarina on kieltämättä villi.

Rakastaminen ei ole koskaan tarkoittanut hyvänä pitämistä eli valheellista ja yksipuolista paisuttelua. Äiti tai isä jonka sanotaan rakastavan lasta, hyväksyy lapsen ja tahtoo ajatuksin ja teoin tälle hyvää. Maailmanparantajia pidetään hupsuina. Se on sääli, koska maailma on kroonisesti parantamisen tarpeessa.

Äiti ja isä eivät tulleet tuohon edelliseen kappaleeseen vahingossa. Haluan nimittäin vastata saman tien sellaisille kommentoijille, jotka eivät pidä edellisen, nyt melkein kokonaan kadonneen sukupolven kiittelemisestä sodista selviytymisestä. He neuvovat meitä nousemaan juoksuhaudoista eli toistavat perinteistä rintamapropagandaa.

Näille ihmisille, jotka saavat atooppista ihottumaa sanasta ”sotaveteraani” on pakko toistaa, että avioeroissa ja vaikeissa parisuhteiden riidoissa lapset kärsivät, koska he eivät pysty saamatta itselleen pahaa vahinkoa vihaamaan jompaakumpaa vanhemmistaan – tai molempia. Mekanismi lienee se, että lapsi on itselleen, omassa mielessään, osa vanhempiaan, ja jos hänet pakotetaan vihaamaan jompaakumpaa, hänet pakotetaan vihaamaan itseään.

Eräissä uskonnon sävyttämissä kulttuureissa kammoksun naisten, siis äitien ja tyttöjen alistettua asemaa. Kammoksun sitä myös siksi, että tiedän, miten pahaa se tekee myös pojille, ja millaisia pyssynheiluttajia potkittujen naisten perheistä tulee. Tästä ilmiöstä on runsas näyttö eri aikakausilta.

Edellisen sukupolven elämäntyön arvon kieltäminen voi olla osa aikuistumista. Jos niin on, siitä olisi hyvä päästä aikanaan eroon. Sen ymmärtää, että jotkut tuntevat aikansa tarvetta käydä syljeskelemässä vanhempiensa haudoille, mutta yleensä jossain vaiheessa iskee oivallus samanlaisuudesta eli tässäkin tapauksessa halveksunta osuu myös halveksijaan.

Suomessa ei tarvita sankaritarinoita. Sankarit ovat omiaan oopperoihin ja arvostelukyvyttömille tarkoitettuihin elokuviin. Viimeksi käytyjen sotiemme muistoa onneksi arvostetaan, mutta ei poikkeusihmisten vaikeasti käsitettävien urotekojen vuoksi. Arvostuksen kohteena on tavallisten, vaivaisten ja yksinkertaisten ihmisten periksiantamattomuus ja kyky siirtää syrjään pahimmin henkilökohtaiset etunäkökohdat. Tuli sellainen ajatus, että kun monia uhkaa tuho, jokaista tarvitaan. Romanttisten itsemurhaajien eli henkilökohtaisten ongelmien paisuttelijoiden aikakausi nimenomaan väistyi. Itse pidän hyvin suuressa arvossa niitä, jotka hakkasivat halkoja, vaikka eivät oikein osanneet, tekivät välttämättömän, vaikka käskyn antaja oli kelju, pesivät pyykkiä, laittoivat soppaa, korjasivat teitä, rakensivat siltoja tai kuuntelivat yöt läpeensä surinaa taivaalta. Kuvittelen, että sen ajan perua saan itsekin kävellä kesäyönä laituriin katsomaan, miten nouseva aurinko hävittää varjojen armeijan.

30 kommenttia:

  1. No jopas tuli jo niin tutuksi käynyttä fraseologiaa blogin täydeltä, että tällaista sotainvalidin lasta heikottaa. Odotan yhä painopisteen siirtymistä näistä sodan hellistä muisteloista, sodan mielettömyyteen ja hirmutöihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "sodan mielettömyyteen ja hirmutöihin."

      Onko alistuminen sortoon ja orjuuten sitten anonyymille enemmän mielen. Raiskattavien naistenkin pitäisi vissiin vain levittää jalkansa ja ajatella jotain muuta.

      Poista
  2. Olipas syvällinen alustus. Ja sen lisäksi hyvin, hyvin kauniisti kirjoitettu.

    Ei voi kun valittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä totisesti kaunainen kaunosielu, tuossa blogistissa meinaan!

      Poista
    2. "Ei voi kun valittaa" on salakehuva sanontatapa, herra Anonyymi.

      Poista
  3. Toistaiseksi parasta tässä blogissa.

    VastaaPoista
  4. Rohkenenko tulkita kirjoituksen niin, että samalla tavalla kuin kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia, niin myöskään kaikki kulttuurit eivät ole samanarvoisia?

    Tähän viittaaminenkin on tässä maassa ankara tabu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mitenkähän mielestäsi eri kulttuurit ja niiden ihmiset eivät olisi samanarvoisia? Kenen elämä on tärkeämpi kuin toisen?

      Poista
    2. Riippuu siitä kuka arvioi. Tieteski.

      Poista
    3. Ristiretket eivät ole muodissa mutta pyhiinvaellukset ovat yhä, kehitystä on tapahtunut.

      I. H.

      Poista
    4. Armas anonyymi - taidat olla trolli, joka osoitat todeksi viimeisen lauseeni?

      Ellet ole, malttaisit edes yrittää ymmärtää lukemasi: kerroin tulkinneeni Kemppisen kirjoituksen noin, itse en väittänyt mitään. Vaan päinvastoin jopa varoitin häntä tuollaisia pohtimasta!

      Esim. näin Kemppinen lausuu: "Tänäänkin eräät tuon kulttuurin – liekö edes aihetta puhua uskonosta – edustajat surmaavat toisiaan urakalla Irakissa."

      Tässähän herjataan sekä uskontoa että kulttuuria!

      Poista
    5. Erehdyin, luulin että tässä trollaillaan.

      I. H.

      Poista
  5. Kiitokset pyhäaamun saarnasta!
    Tarjoan katekeetalle kupin Mokkaa.

    Kahvistelijana Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. En suinkaan väheksy sodan käyneitä.

    Muistutan vain, että meilläkin oli muitakin kuin noita velvollisuutensa kunnialla täyttäneitä, kuten esim. Antti Kujalan Vankisurmat näyttää.

    Molemmat puolet olisi syytä esittää. Niinhän Kemppinen yleensä tekeekin.

    Siksi oudoksuin Herlinin puheen lainaamista. Toki se kontekstissaan on ymmärrettävä.

    VastaaPoista
  7. Suomi on täynnä sankaritarinoita, aitoja ja epäaitoja. Esimerkki jälkimmäisestä. Eräs ns. lotta kertoi panoksestaan Suomen itsenäisyyden hyväksi linnassa kameroille: hoidimme puhelinkeskusta (kaukana taisteluista) määrätunnit, muun ajan hoidimme itseämme. Eräs tuttavani tunsi tuon ihmisen: joo, hän on tosi hyväkuntoinen yhdeksänkymppinen, reissaa koko ajan maailmalla. Esimerkki edellisestä: äitini oli kolmen lapsen kanssa kotona isän ollessa rintamalla, hoiti lapset, karjan, pikkutilan. Sairastui nivelreumaan jo sotaaikana, mutta oli perheen henkinen johtaja ennenaikaiseen kuolemaansa vähän yli 63-vuotiaana. Näitä on paljon, mutta he eivät pääse tv-kameroiden eteen. Kun puhutaan sotasankareista, unohtuu helposti sodan perustavaa laatua oleva mielettömyys. Olisi parempi puhua rauhansankareista, rauhanveteraaneista. On aivan turhaa jaotella ikäihmisiä veteraaneihin ja muihin, kaikista pitäisi huolehtia samoin. Veteraaniasiaa pitävät yllä esim. ne laitokset, jotka ovat huolestuneita omasta rahoituksestaan. Rahaa veteraaneille = rahaa meille.

    VastaaPoista
  8. Kiintoisa maisemallinen yksityiskohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastarannalla on käynyt aika puhuri tai siellä on muuten vain metsää raiskattu.

      Poista
  9. Terrorismista tuli mieleen Naakka, lintu joka rauhoitettiin 1990- luvun alussa osin siksi, kun se on niin harvinainen. No nyt se ei enää sitä ole. Naakkatutkimus on meneillään Seinäjoella ja Lahdessa. Viisaat yrittävät keksiä keinoja, miten räjähtänyt kanta saataisiin pienennettyä. Luonto ei näytä sitä tekevän, koska on ajettu taajamista kauaksi. Seurailin Räkättirastaiden pesintää puutarhassani. Annoin niiden pesiä ja sotkea autoa ruikullaan kaikessa rauhassa. Sovittelin näin lapsuusajan hävityssyntejäni. Sen minkä pikkupojat tekivät ennen tekevät nyt Naakat. Pirulaiset tuhosivat räksien pesät. Ja arvatenkin hoitelevat Peippojen ym. pikkulintujen pesinnät. Viheliäinen lintu, ehkä pahin pesärosvo varislinnuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt naakkaa solvaa, hyvä ihminen.
      Hän on viisas kuin mikä. Parkkipaikallakin käy
      napsimassa tuoreet auton nokkaan liistrautuneet
      hyönteiset kuin tukkutorilta. Ei tarvitse hötkyillä
      elävien perhosten perässä.

      Poista
    2. Kyllä minä solvaan Naakkaa kun muita keinoja ei ole, koska jotkut hörhöt rauhoittivat sen. Luonnonystäviä eivät varmaan olleet, eivätkä ymmärtäneet luonnon monimuotoisuudesta höykkäsen pöläystä. Tuo Naakan "viisaus" ei taida olla hyödyksi ainakaan muille linnuille. Taajamissa se saa mellastaa vapaasti ja hävittää muiden lintujen pesiä. Luontaisia vihollisia sille ei siellä ole. Seinäjoella laskettiin jossain vaiheessa n.3000 Naakan parvi. Ja nyt pirulaisen kanssa ollaan ihmeessä, kuinka saada kantaa pienennettyä. Sen verran ennustan ,että järjetöntä rauhoituspäätöstä tuskin puretaan. Kun tutkijoina on juuri näitä Naakan viisauden ihailijoita. Maataloudelle lintu tekee suurimmat rahalliset vahingot ja ilmeisesti siksikin tämä tutkimus on järjestetty.

      Poista
  10. No jopas hän saarnasi. Vaan onpa kivi huilipaikan valinnut. Mikropalstan jättibonsai päätellyt että jos tuo tuossa kellii, hyväkäs, niin sujuu se muiltakin.

    I. H.

    VastaaPoista
  11. Bravo. Tämä ei ole analyyttinen vastaus vaan analyysin lopputulos.

    VastaaPoista
  12. "islamin ääriliikkeiden nousu on elinaikamme vaikeimpiin kuuluva tapaus."

    Toisaalta muistan 1960-70-lukujen arabisosialismin nousun. Ehkä pohjimmaltaan tärkeitä eivät ole ne aatteet, joiden varjolla soditaan ja sorretaan vaan ne yhteiskunnalliset syyt, jotka johtavat tuohon. En jaksa uskoa, että syynä Lähi-Idän ongelmiin on islamin pahuus vaan ratkaisematon Israe-konflikti ja tavallisten arabikansalaisten puuttuva vaikutusmahdollisuus. Tätä todistaa se, että islam on mahdollistanut myös rauhan silloin kuin poliittiset ja yhteiskunnalliset olot ovat sen sallineet.

    Jos sen sijaan ääri-islamin syynä on vain yksinkertaisesti "mopottaa" toisenlaisia ja toisuskoisia ismisiä voi vain huokaista "voi ihmistä".

    VastaaPoista
  13. "saan itsekin kävellä kesäyönä laituriin katsomaan, miten nouseva aurinko hävittää varjojen armeijan."

    JK:lla on sana halussaan! Tällaista ns ylevää tyyliä saa nauttia nykyään valitettavan harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylevä tyyli on tietty peräisin sieltä hovioikeudesta, siellä sitä näet viljellään rutosti.

      Poista
    2. Entä jos se onkin korkeimmasta oikeudesta (1976-1991), jossa ylevyys on rutompaa?

      Poista
    3. Kyllä sen täytyy olla KKO:sta, HO-kieli on kuivettunutta byrokratiaa, joskin vanhahtavaa. Siitä on ylevyys kaukana.

      Luulen kyllä itse, että taustalla on JK kaunokirjallinen, erityisesti runouden, harrastus. Runous kun on ladattua kieltä.

      Poista
    4. Joo, "runoiluksihan" tuo tuppaa mänemään kirjoituksessa kuin kirjoituksessa!

      Poista
  14. Kiitokset herra Kemppiselle. Arvostan ajattelevia miehiä ja naisia; molemmat ovat muuten aika harvassa nykyään, kaikki tuntuvat seuraavan piuhoihin kytkettyinä jotakin joka turruttaa nupin. Muuten, ihan vaan referenssinä, koetetaan kaikki tästä lähtien arvostaa toisiamme.

    VastaaPoista