Lintuelegikko

Suomen ensimmäinen nimeltä tuntematon suuri runoilija sai Matti Kuuselta nimen ”lintuelegikko”. Nimi perustuu kielikuviin. Kuusen mielestä teksteissä helähtää neidon ääni, jolla ei ehkä ole vertaa.

”Suomen runottaressa”, josta siis olisi kaikella raivolla saatava aikaan ensin e-kirja ja sitten uudistettu laitos tämän 1990 ilmestyneen vanhennuttua, on kiitos valistuneiden toimittajien Kalevalan ja Kantelettaren sijaan alussa muinaisrunoja eli tekstiä sellaisena kuin se on merkitty muistiin. Jotkut on kirjoitettu jo 1700-luvulla, useimmat seuraavalla vuosisadalla.

Nämä ovat Kuusen esiin nostamia:

Alahalla on allin mieli
uiessa vilua vettä,
alempana armottoman
käyessä kylän väliä.
Sydän kylmä kyyhkysellä
syyessä kylän kekoa,
vilu vatsa varpusella
juuessa vilua vettä,
kylmempi minun poloisen,
kylmempi minun sitäkin. 

 = = =

Jopa illakko tuleepi

hämärikkö häilähtää –

illakko miun isoini

hämärikkö veikkoseni

päivänlasku lankoseni.

Jo alko vilu vihata

kaste suuri karkotella.

Mistä tien vilulle viitan

hallalle hyvän hamosen

paian pitkän pakkaselle

sukat suurille lumille?

Keritsen kesoisen uutin

talvilampahan takitsen,

tuost tien vilulle viitan

hallalle hyvän hamosen

paian pitkän pakkaselle

sukat suurille lumille.

 = = =

Ja modernisti – nainen. Muistiinpano on Ilomantsista

Kun on tuttuni tulisi

ennen nähtyni näkyisi,

virstan vastahan mänisin

peninkulman peipetäisin

aitoja alentamaha

veräjiä purkamaha.

Sille kättä käppeväisin

vaikk ois kalama kaulan piällä,

tuolle suuta suikkoaisin

vaikka oisik suu suven veressä

ja vielä viereen mänisin

vaikk ois vieri verta täynnä.

Ehdotan lukemaan nämä Ornette Colemanin kappaleen ”Lonely Woman” säestyksellä. Lähes vastaavat, vakioidut, pastöroidut ja homogenisoidut Lönnrotin Kantelettaren versiot saanevat taustakseen Modern Jazz Quartetin version samasta teoksesta.