Sivun näyttöjä yhteensä

22. kesäkuuta 2014

Kesäkiinteistö



”Isän huone” selvitti, miten herrasväet elivät ja kuinka kartanontapaisesta tuli kesähuvila ja siitä kesämökki ja nyt kakkosasunto. Taustalla vaikuttavat tietysti koti-Venäjän datsha ja ruotsalainen tapa.

Harva tutkija on ollut asialla, mutta uskottavat ulkomaalaiset todistelevat, että suomalaiset ovat hulluja myös mökki-innossaan. ”Joka niemehen, notkoon, saarelmaan” on otettu kovin kirjaimellisesti.

Kollega Klinge ja tuhat muistelijaa lienevät selvittäneet perinpohjaisesti nämä Iisalmen ruhtinaskunnat. Esimerkiksi Matti Kuusta koskevat kirjallisuus veistää sievän viipaleen Mäntyharjun merkillisyyksistä. Kuusesta väitetään kirjoitettavan Aateliskalenterissa suvun Granfelt kohdalla ”nimittää itseään Kuuseksi”. Mutta sekä akateemikko-vainajan omat että häntä koskevat kirjoitukset tulvivat Mäntyharjun ihmeitä ja leikkeineen ja kilpailuineen uuvuttavia, jatkuvia suvun ja tuttavien eli siis herrasväen tapaamisia.

Sanomalehdessä kirjoitettiin kesämökkeilystä ennen, kun televisiossakin oli vain kolme kanavaa. Paneuduin asiaan. ”Ennen” tarkoitti 1980-lukua, mutta pieleen meni silti.

Sähkön vetäminen kesäasumuksiin on aivan oma historiansa, eikä edes kaikin osin kaunis. Samaan aikaan ja vähän ennen teiden rakentaminen mantereella oleville mökeille oli niin onnistunut operaatio, että siinä menivät puhevälit naapureiden kanssa usein vuosikymmeniksi. Ja millaisia teitä ne olivat! Ymmärrän nyt, että kaikki teistä, lukijat, eivät ole olleet kaivamassa kuorma-autoa lapiolla esiin ”kesämökkitieltä”. Minä olen.

Edellä Kuusen ja Klingen nimillä varustamani vaihe on Vanhaa Eurooppaa, joka näkyi jopa käräjien pitämisessä. Kesällä ei jaettu oikeutta (paitsi hirsipuulinnuille välikäräjiä). Kesällä ei ollut koulua. Suvivirsi laulettiin toukokuun viimeisenä ja pulpetteihin raahustettiin 1.9. Virkamiesten kesäloma oli helposti 6 viikkoa, ja vapaissa ammateissa (esimerkiksi yksityislääkärit) pantiin lappu luukulle eli pillit pussiin.

Tämän järjestelyn voi lukea hyvinkin vanhojen aikojen kuvauksista. Aurora Karamzin, kaunis, viisas ja etenkin rikas, kävi vaunuilla hyvästelemässä ystävänsä muuttaessaan suunnattomin tavaramäärin kotoa ”Helsingistä” (Kruununhaasta) kauas maalle Hakasalmen huvilaan (nykyinen Kaupunginmuseo Kansallismuseon kohdalla). Olihan siinä välissä Kluuvinlahti, mutta niin kauas siis. Espoossa oli sitten maalaiskartano, joka oli ehkä olemassa enemmän elintarvikkeita ynnä muuta varten. Edelleen Auroraksi nimitetyllä seudulla vuilisi Wrightejä, Ramsayta jpp.

Sen jälkeen kesämökkeilyä määräsivät asunto-olot. Lukemastani kirjasta päätellen kaikki Suomen professorit asuivat Topeliuksenkadulla, paitsi kaksi Lutherinkadulla. Eräät muut epelit, kuten itseään ihmeen oppineina pitäneet juristit, tungeksivat Temppelikadulla, ja Nervanderinkatu oli täynnä kaikenkarvaisia lehtoreita ja tohtoreita. Mutta sota ja asuntopula muuttivat kaiken. Oli otettava jopa alivuokralaisia, ja pian huomattiin, että jopa Töölössä on ikävä elää, koska huoneissa en kolealla kosteaa (kesäisin ei lämmitetty eikä ollut lämmintä vettä) ja helteellä aivan tukahduttavaa.

Rahvaanlapsille oli hyväätekeväisiä kolonioita. Isääni ja hänen veljiään lähetettiin jopa herrasväkiin toipumaan Söörnääsin kauhuista; isäni oli yhden kesän itrsensä Jalmari Jäntin huvilalla Heinävedellä apupoikana ja setäni Olavi Palméneilla Ruovedellä.

Tavalliset, nopeasti köyhtyvät professorit ja muut virkamiehet alkoivat hankkia ja valmistaa itselleen kesäpaikkoja, joista tuli herroille tieteellisen työskentelyn tyyssijoja ja muulle perheelle rangaistus- ja keskitysleirejä, joissa leipä oli kovaa ja vesi kannettiin kilometrin päästä naisten ja lasten toimesta. Tässä en sitten puhu omista kokemuksistani; isoisäni oli erikoinen mies ja 1948 juhannuksena käyttöön otettu huvilamme oli maakunnallisestikin kummallinen hanke – eikä siellä ollut rekoolia eikä ryytimaata.

Viime viikolla näin että ahdistettujen miesten (vanhusten) kesämökki kulttuuri jatkuu. He nikertävät yhä uusia aittoja ja luultavasti varustavat portaatkin koristeleikkauksin. Motorisesti lahjakkaat tekevät perämoottorikäyttöisen laiturin.

Mutta hypoteesini on tämä: koti Töölössä tai muutoin taajamassa oli kesäisin soveltumaton vallitsevassa seurustelukulttuurissa. Siksi edellisen sukupolven tavoista kopioitiin se, mikä jaksettiin maksaa, ja mentiin mökille. Piian tehtävistä vastasi professuurska omin käsin. Tämä muuten on ollut asiain tila Pariisissa ja Lontoossa. – Kuinka moni teistä on istuskellut noissa kaupungeissa tuttavien kotona? Ei niihin mahdu. Ja nyt olemme Helsingin seudulla samassa ahtauden ja verotuksen virittämässä loukussa. Kuinka usein käytte tuttavissa kahvilla?

No – meillä käydään. Olen siitä hyvilläni. Mutta 70-luvun ihmisfarmista onkin tässä välissä tullut upea paikka.


 P.S. - Älkää pelätkö - kokko on vedessä ja kuva on otettu telellä. Eivät siinä olleet puut vaarassa.

13 kommenttia:


  1. Miehistö menetti sotilastorppansa, mutta upseerisuvut jatkoivat Savon kartanoillaan kuten odotettu oli, Venäjän "vallatessa" itselleen suuriruhtinaskunnan. Haapaniemen kadettikoulu siirtyi Haminaan ja alkoi sivistää kadetteja kosmopoliittisen Pietarin seurustelutapoihin. Jokunen pudokas rupesi Suomeen insinööriksi kanaville ja vihdoin rautateille ja -rakennuksille. Yksi asema oli Mäntyharju. Sinne sitten huvilakultuuria kun Juvalla ja Joroisilla oli jo valmiiksi sukulaisia tai ainakin sellaisiksi adoptioitavia. Ihan kiva.

    Ruotuväki palkka-armeija alkoi syntyä kun Kristiina läksi Roomaan ja Kaarlet palauttivat läänityksiä Tukholmavaltiolle. Kohta sitten Kaarle XII laulatti Narvassa ja itketti Pultavalla.

    Savoon näitä torppasotilaita ja upseereita heidän keskeen organisoitiin läpi 1700-luvun ja ainakin 1740 ja 1790 vuosina pyssyt sojossa lähdettiinkin itää ja Pietaria kohti. Uskon puute iski Anjalassa.

    Hulluja nuo Vaasat kun katsoo kuinka mukavasti Balttian saksalaiset ylimyssuvut nauttivat rauhaansa. 1808 sitten otettiin mallia ja antauduttiin sivistyneemmille, Vaasat pantiin viralta ja Bernadotte prinssi käänsi hänkin aseensa virkaanasettajaansa Napoleonia vastaan ja Wieninin tansseissa pelasti valtakunnan -Victorialleko seuraavaksi. Suomen Sodan sissit tulivat torutuiksi.

    Mutta eiliseen blogiin liittyen kosto elää. Paavo Ruotsalainen ja tuo Kallio ja liuta Bergh pappeja rupesivat uskovaisiksi ja suomalaisiksi. Ja kostonkierre. 2014 sitten saatiin seuraava Aleksanteri.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukulaisia saattoi olla jäljellä Rantasalmellakin, siellähän Haapaniemen Kadettikoulu toimi ennen Haminaa.

      Poista
    2. Savoon näitä torppasotilaita ja upseereita heidän keskeen organisoitiin läpi 1700-luvun ja ainakin 1740 ja 1790 vuosina pyssyt sojossa lähdettiinkin itää ja Pietaria kohti. Uskon puute iski Anjalassa.

      Merkillistä miten naurettaviksi pitää aina ajatella itään suuntauneet sotaretket kun taas idästä tänne päin vyöryneet ovat aina jollain tavalla oikeutettuja.

      Poista
  2. Kesämökkejä on liikaa rannoilla, niiden rakentamista tulisi ehdottomatti rajoittaa. Rantaviiva kuuluu jättää vapaaksi kaikista kiinteistöistä ja varata alue vain vapaa-ajan kalastukseen ja retkeilyyn. Mökkien suuri määrä rajoittaa retkeilyä ja lyhytaikaista majoittumista telttaan. Rakentaminen tulee sallia 150-200 metrin päähän vesirajasta, tällöin kaikki, sekä mökkiläiset ja muut pääsevat rannalle halutessaan. Rakennuslakiin tarvitaan muutos. Olen seuraillut läheltä mökkeilyä ja sen on selkeää ylellisyyttä. Ihmiset majailevat mökillä korkeintaan kuukauden kalenterivuodessa, muuten ne seisovat täysin tyhjillään. Rannat ovat kansallisomaisuutta ja kuuluvat kaikille suomalaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi rantoja täyttävät mökkislummit tekevät pilaavat maalaispaikat epämiellyttäväksi asumispaikoiksi, Maisemat on piloilla ja vesille meno on hankalaa. Suoraan rannassa asuminen on todella inhoa paitsi inhoa paitsi keskikesällä. Triplajärjetöntä rakentamista siis, jota pitäisi verottaa niin, että paskimmat röttelöt kannattaa palauttaa takaisin luonnontilaan.

      Poista
  3. P:S. Kapoinen tie ei ole sinänsä mikään huono asia rantaviivan lähettyvillä, se nimittäin helpottaa kaikkien suomalaisten mahdollisuutta retkeillä tasapuolisesti.
    edellinen

    VastaaPoista
  4. Me (tarkoitan perhekuntaani) taidamme olla pää-alaspäin käveleviä ihmisiä, kun meillä on kesämökki kaupungin vilinässä ja asunto työhuoneineen luonnonhelmassa. Itsestäkin vähän kummallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuin minäkin vuosikymmeniä talvet maalla (Kirkkonummella) ja kesänseudut kaupungissa (Savonlinna - ent. Sääminki).

      Poista
    2. Entäpä ikiaikainen vuotuiskierto? Tuhansia ovat suomenniemeläiset kulkenetet talviasuinpaikoilta kesäjärville. Entäpä jos tämän päivän mökkikulttuuri ei olekaan sivistyneistön keksimää vaan ikiaikaiseen pyyntielinkeinoon liittyvän vuodenkierron sanelemaa käytännön selviytymisstrategiaa? Kumpi lopulta on lähempänä suomalaista sielua - eurooppalainen kaupunkiasuminen vai luonnon ehdoilla selviytyminen? Tuskin opittu tapa ihan geeneissä on mutta epäilen suomalaisten kesäkäyttäytymisen selityksen löytyvän Rooman patriisien elämäntavasta.

      Poista
  5. " suvun ja tuttavien eli siis herrasväen tapaamisia." Tämä ei pidä aivan paikkaansa koskien edes Mäntyharjun huviloitsijoita. Pitkä Martti (prof. Martti Ruutu) kertoi, että isänsä teologian professori Martti Ruuth kesäisin lähes viikottain kävi kastamassa, vihkimässä tai hautaamassa paikallisia vähäväkisiä. Siinä herra professori ja kuskina toiminut poikansa näki mitä on köyhyys. Isän ja pojan kirjallisen työn kilpailu oli tasainen. Poika voitti vuodella kirjallaan "Me uskoimme Suomeen". Pitkän-Martin kirjan ja ensimmäisen painetun teoksen väli oli 61 vuotta. Isän ero oli yksi vuosi vähemmän. Kummankin viimeiset kirjat kirjoitettu Mäntyharjulla (ei Mäntyharjussa). Luulen, että isän ja pojan yhteydet "tavallisii " mäntyharjulaisin olivat tiiviimmät kuin Jukka K:n yhteydet "tavallisiin" kirkkonummelaisiin täänään.


    Toinen esimerkki on isäni, joka oli innokas harrastelijamaanviljelijä. Isäni oli absolutisti, mutta vuosittain hän kirjoitt koko vuonna vain kaksi pirtureseptiä tullessan Mäntyharjulle lomalle. Toinen kirjoitettin naapurille pienviljelijä Manta Eerikäiselle ja toinen ojankaivaja Jaska Eskolalle. Yhteydet "tavalliseen kansaan" olivat suuremmat kuin voisi luulla.

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäni opiskeli kansakoulunopettajaksi Helsingin va. Opettajakorkeakoulussa Martti Ruudun aikana.
      Hän sai sieltä erinomaiset paperit. Oli ollut aikaisemmin Merisotakoulussa Viipurinlahden taistelujen jälkeen.

      Poista
  6. Va. Opettajakorkeakoulussa oli sodan jälkeen kuvaamataidonopettajana tunnettu taiteilija Kylli Koski (Kylli-täti). Äiti lähetti joskus 60-luvun alussa piirustukseni lasten ohjelmaan, jota Kylli-täti emännöi. Hän esitteli myös minun piirustukseni kuvaruudussa. Sillä oli valtava vaikutus itsetuntooni. Olen kiitollinen hänelle hienosta palautteesta. Isänikin oli saanut häneltä kiitettävän arvion Opettajakorkeassa. Sikäli erikoinen sattuma.

    VastaaPoista