Sivun näyttöjä yhteensä

28. kesäkuuta 2014

Juoksuhaudastani



Välillä pohdin, kuka tai ketä ovat ne muutamat henkilöt, jotka jaksavat paheksua sotia sivuavia kirjoituksiani. Niistä käy lähinnä ilmi, ettei Neuvostoliiton ja sen nykyisen version palauttaminen kenenkään mieleen olisi suotavaa.

Kommentoijilla näyttää olevan agenda eli toimeksianto – keneltä, sitä en tiedä. Itse kuulun niihin, joiden mielestä menneisyyden menestysten ja vääryyksien suoriminen on loppujen lopuksi tervehdyttävää. Se on vähän kuin kansalaissota. Vielä muutamia vuosia sitten kirjoitin itsekin välillä ”vapaussota”. Vähin äänin kaikki ovat siirtyneet ”kansalaissotaan”, ja se on hyvä.

En keksi, miksi kukaan ei ole kuullutkaan Petsamon ja Kirkkoniemen suurtaistelusta, enkä liioin, miksi edes valtatien varrella olevia toisen maailmansodan taistelupaikkoja ei ole mainittu eikä merkitty. Vai väitättekö te osaavanne edes hiljentää autonne vauhtuia Portimojärvellä tai muutoin Ranualla? – Puhe on Lapin sodasta

Tiedättekö varmasti, kuka poltti Rovaniemen vuonna 1944 ja miten se kävi? Ja teillähän on varma mielipide Lapin polttamisesta?

Lapin sodassa käytiin kovia ja raskaita taisteluita. Asian voi ymmärtää niinkin, että Natsi-Saksa pelasti Suomen Neuvostoliitolta vielä lokakuussa 1944. Petsamon – Kirkkoniemen taistelussa saksalaisia oli mukana ainakin 56 000 ja venäläisiä ainakin 110 000. Venäläisiä kaatui heidän omien ilmoitustensa mukaan 21 233 miestä, todennäköisesti kuitenkin noin 40 000 eli enemmän kuin suomalaisia kaikissa taisteluissa 1944.

Taistelun lopputulos oli ratkaisematon, vaikka Neuvostoliitto oli valmistellut sen nimenomaan strategisena hyökkäyksenä, siis kuten Kannaksella, Virossa ja Ukrainassa.  Saksa oli peräytymässä Tromssan seudulle mutta halusi säilyttää miesvahvuuden ja mahdollisimman suuren osan aseista ja tarvikkeista. Asiasta on suomeksikin 1990-luvulla ilmestynyt F.W. Thorbanin tutkimus.

Joka päättelee, että Neuvostoliitto oli joka tapauksessa miehittämässä Lapin, siis Suomen kanssa tekemänsä välirauhan jälkeen, ei ole ainakaan selvästi väärässä. Joka päättelee edelleen, että miehityksen jälkeen se olisi viipynyt Lapissa ainakin 50 vuotta, ei ehkä erehdy.

Ja kaikki oli kiinni Lapin sodan jatkuvasti hupenevalla armeijalla kammottavan improvisoidusti toteutetuista operaatioista, jossa Suomella oli sivunäyttämöllään vain pieni rooli!

Lothar Rendulic, joka sotien jälkeen eleli kaikessa rauhassa Saksan Liittotasavallassa, oli lakitieteen tohtori ja etevä antiikin, myös antiikin runouden tuntija. Sitä en osaa kuvitella, että SS-kenraali olisi ollut miellyttävä ihminen, mutta poltetun maan taktiikan soveltamatta jättäminen olisi ollut syksyn 1944 oloissa rikollista hulluutta. Juuri samalla tavalla Suomi oli toiminut talvisodassa 1939. Omissa sukulaisissani oli kaksi miestä, jotka olivat itse polttamassa kotiaan ja kotikyläänsä, jottei etenevä vihollinen olisi saanut suojaa.

Rovaniemellä puolestaan räjähti ammusjuna syysmyrskyn noustessa. Joukkojen sijoituksista ja suunnista päätellen saksalaiset eivät olleet valmistautuneet kauppalan polttamiseen tavanomaisen järjestelmällisesti. Tuskin heillä mitään sitä vastaan kuitenkaan oli. Mutta suomalaiset puolestaan olivat tuossa vaiheessa jo kauppalassa, kykenemättä pelastamaan taloja.

Kaunispään taistelusta, jossa ei kuollut ketään, ja saksalaisten pakenemista Magneettimäkeä alas Ivalon suuntaan, ei tietääkseni mainita missään lomahotelliseudun runsaslukuisista esitteistä. Ei niistä nopeasti löydä edes Schutzwallia, ja itsekin tunnen Tankavaaran taistelun alkujaan siksi, että isäni kävi siellä pommittamassa 1944 ja näin itse sotatien jo 1955.

Tämä kaikki tarkoittaa, että Lapin sota, josta viimeksi Mika Kulju on julkaissut ihan asiallisen yleisesityksen (ja Antti Tuuri romaanin), on oudon tuntematon episodi. Siellä olleet – asevelvolliset nuoret – joutuivat siellä liian lujille.

Meillä on kokonainen maakunta, joka kirjaimellisesti katosi savuna ilmaan. Kysymykseni on, oliko tämä asia yksi osa sitä uskomatonta tapahtumasarjaa, jonka tuloksena Suomi säästyi? Ja miten kävi – hyvät asiantuntijat arvioivat vielä 1960, että maakunnalla ei ole mitään tulevaisuutta.


Olisiko myös Suomen Saksan suhteissa jo aika jättää syrjään nimittely (”lahtarikenraalit fasistien asialla”) ja katsoa pelottomasti, mitä tapahtui. Kun nykypolvelle täytyy varta vasten selittää jopa saksalaisten Taivalkosken vankileiriä – sen jälkeen kun Kalle Päätalo on vuosikymmeniä sitten kuvannut tuonkin häpeällisen ja hirvittävän asian yksityiskohtaisesti kahdessa eri romaanisarjassaan – samoin kuin naisten ja puolenvaihtajien hyvin vaikeat ongelmat. Vaikka Paavo Rintala (”Pojat”) ja Mikko Niskanen nostivat nämä asiat esiin jo puoli vuosisataa sitten, ja pääosaa esitti Loiri… Kun 70-vuotismuistoa juhlitaan välillä sankaritekojen merkeissä – eikö myös tämä raadollinen sankaruus olisi aihetta muistaa?

27 kommenttia:

  1. Jokohan olisi aika pikkuhiljaa taas keskustelulle milloin Saksa voisi maksaa Suomelle sotakorvauksia Lapin polttamisesta? Muistan kun Helmut Kohl oli vierailulla Suomessa joskus -90 luvun alussa, niin joku toimittaja uteli tätä niin hänet vaiennettiin välittömästi. Muistaakseni tämä vaientaja oli Ilkka Suominen? Kohl olisi ollut valmis keskustelemaan asiasta, näytti kun hän olisi ollut jo kaivamassa shekkivihkoaan taskusta, mutta niin vain loppui se keskustelu ennen kuin ehti alkaakaan. Taidetaan edelleen olla rähmällään Saksan suuntaan, vai? Ainakin kokoomus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin wikipedia: Saksan jälleenyhdistyttyä vuonna 1990 Suomi selvitti muiden sotakorvauskysymyksissä samantyyppisessä asemassa olevien maiden kuten Alankomaiden, Belgian, Norjan ja Tanskan suhtautumista sotakorvauksiin. Selvityksen mukaan sotakorvauskysymystä pidettiin näissä maissa käytännössä loppuun käsiteltynä.

      Poista
    2. Suomihan eli ptkälti saksan elintarvikkeiden varassa.Samoin ase- ym apu oli mittavaa.Käsittääkseni suomelta jäi huomattava osa näistä 'tuotteista" maksamatta.

      Poista

  2. Typeryyteni syitä toisista hakien yksi lohtuinhokkini -joskin turhan abstrakti- on hienovaraisuus ja tahdikkuus. Asiat selvitetään sekamelskasta henkiin jääneiden ja vieläpä uuden komennon päällepäsmäreiksi kivunneitten toimesta aina hyvin päin. Koulut kirjat laiskanpulskeaksi painostettu ja lahjottu pressi ja av-dominat lepyttävät ja maltattavat minut ja muut. Äreitä kirjoihinpanoja toistapuhuvista ja valpastuttavista tosiasioista osuu silmiin, mutta ilmapiiri ei niistä innostumista kiitä, passittaa kai Suvilahteen jonne kirskahtavat terveiset. Jos kenet edes Kemppisen syvä korkea hengenlento olisi vanginnut vapauteen ja blogistansa ihmistymään.

    Minulle 1918 olisi kapina joka sitten lykättiin kun Trotski ei kerinnytkään hätiin. Koittaa sitten myöhemmin uudestaan. Ja jääkärit ovat suurenmoisia.Heitäkin toppuuteltiin kun 1919 Tanner veti vaalinuotan ja Wilsonin pintaa syötiin. Jokunen ruotsalaisvenäläinen katukilpi tervattiin ja sitten muotoiltiin AKS:n pöytäkirjaa. Lykätty yhteenotto saatiin 1939-45 ja kuten Linkomies ymmärsi koettelemuksista eikä luentosaleissa syntyy kansakunta. -Onneksi kuitenkin kiihkoilijat perivät maan.Kauhuja riittää ja edistystä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Sotajutut ovat mielenkiintoisia, minua eivät ainakaan haittaa. Ja kun blogisti kirjoittelee niin laajasti, lähes kaikilta elämänaloilta, niin vaihtelua on sopivasti. Suotta ei ole valittu parhaaksi blogin pitäjäksi.

    VastaaPoista
  4. "Vähin äänin kaikki ovat siirtyneet ”kansalaissotaan”, ja se on hyvä."

    Ei aivan kaikki...työkansan piirissa elää vahvana termi KAPINA. Kun isät olivat mielestään lähteneet mukaan kapinaan, niin mitäpä asiaa vääristelemään epäselvillä mutta hienoilla nimityksillä!

    VastaaPoista
  5. Näinä aikoina, kun varuskunnatkin ovat saamassa omia some-agentteja, Mikael Jungner voisi yhtenä itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlanumerona tervata ja höyhentää Hakaniemen rauhanpatsaan Yle:n nauhoittaessa demonstraation poliisipartion varmistaessa vieressä, kuten silloin kerran.

    Tapahtuma elävöittäisi eliitin ikuista taistelua enmmistötyranniaa vastaan.

    VastaaPoista
  6. Viidestä tapaamastani iso(iso)vanhemmasta kaikilla oli tunteenomainen pakko korjata vuoden 1918 sota aina vapaussodaksi vaikka heistä vain yksi oli sen aikana ollut aikuinen. Nyt kun he kaikki ovat kuolleet, on helpompi miettiä termi vaikka uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viidestä tapaamastani iso(iso)vanhemmasta kaikilla oli tunteenomainen pakko korjata vuoden 1918 sota aina kapinaksi vaikka heistä vain yksi oli sen aikana ollut aikuinen. Nyt kun he kaikki ovat kuolleet, on helpompi miettiä termi vaikka uusiksi.

      Poista
  7. Saksalaisia turisteja kuulee usein nimitettävän "Lapin polttajiksi".

    Mitenköhän on, onkohan heillä jotain vastaavia nimityksiä muissa Euroopan maissa?

    Kaipa se muisti lienee pitkä muuallakin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos ja kunnia totuuden kertojalle - vaikka totuus ei mukavaa olekaan. Olen viime päivinä uppoutunut vanhojen lehtien mikrofilmatuille sivuille ja lukenut sota-ajan uutisia.
    Hämmästyttävää huomata, miten vähän kansalle kerrottiin ja miten ylimalkaisilla totuuksilla kotirintamaa ruokittiin.
    Mielenkiintoista olisi myös tietää, miten vastaava tilanne nykyään menisi. Voisiko luhistuva armeija julkaista tietoja urhoollisista torjuntavoitoista vai toisiko informaatioteknologia totuuden esiin tosiajassa?
    Jos joutuisin lähettämään lapseni sotaan niinkuin isoäitini aikanaan joutui, tyytyisinkö vain odottamaan ja rukoilemaan kotipirtissäni?

    VastaaPoista
  9. Jukka, kun mainitst Antti Tuurin, niin kysynkin, oletko samaa mieltä kuin vanhin siskoni, joka on kirjallisesti kertaluokan sivistyneempi kuin minä, on sitä mieltä, että Tuurin kirjoista pitää vain Etelä-Pohjanmaalla syntyneet ja insinöörit.

    Tuurin Rauta-antura innosti selvittämään tarkemmin Lapin sodan tapahtumia. Toinen tuntematon sota on Hangon rintama jatkosodassa 1941. Ulla-Lena Lundberg on kirjoittanut siitä mielestäni parhaassa kirjassaan Marssipaanisotilas. Monessa mielessä parempi kuin hänen Finlandia palkittu Jää (Is/Stanna).

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  10. Lapin polttaminen oli todella raukkamainen teko saksalaisilta ja on suorastaan irvokasta ettei sakemannit ole joutuneet maksamaan penniäkään korvauksia, kiitos suomen onnettomien, ja rähmällään olevien päättäjien. Kreikalla on sentään pokkaa vaatia saksalta 165mrd euron sotakorvauksia. Mutta suomi vain itkee ja vikisee. Pyh.

    VastaaPoista
  11. Kannaksen ja Aunuksenkin taistelupaikkoja on jo vuosia turisteina koluttu oppaina päteviä sotahistorian tuntijoita.
    Jokohan alkaisi olla Lapin vuoro. Ei olisi viisumi ym. ongelmia. Ruska-aikana tulisi kaksi kärpästä samalla iskulla ilman mäkäräisiä.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - jouduin itsekin selvittelemään tuota sotakorvauskysymystä Lapin polttamisesta. Asiassa on heti alussa se ongelma, että tiettävästi hävinneet maksavat korvauksia voittajille. Suomi ei ollut voittaja, ei Saksankaan.

    Asian vaimentaminen ei ollut pelkkää nöyristelyä - vuoteen 1991 asti oli erittäin epäselvää, mikä on "Saksa". DDR eli Saksan Demokraattinen Tasavalta kiisti jyrkästi.

    Saksan kanssa ei tietääkseni ole tehty vieläkään rauhansopimusta - jota siis korvausten maksaminen edellyttäisi.

    En pidä asiaa millään tavoin ajankohtaisena tai avaamisen arvoisena.

    Lapin sota todettiin pelkällä kirjauksella päättyneeksi muistaakseni valtioneuvoston istunnossa vuonna 1954.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole juristi. Sinä olet. Mutta tarvitaanko Saksan kanssa solmittua rauhansopimusta ja onko Saksa sellaista varsinaisesti tehnyt muidenkaan liitoutuneiden kanssa? Saksahan -toisin kuin ensimmäisessä maailmansodassa - antautui liittoutuneille. Solmittiinko varsinaisen antautumisen jälkeen mitään rauhansopimuksia? Pariisin rauhansopimushan oli liittoutuneiden ja Saksan rinnalla taistelleiden välinen sopimusprosessi.

      Edellinen puhtaasta mielenkiinnosta. Tämä sotakorvausasia Lapin suhteen on minunkin mielestäni loppuuntaputeltu ajat sitten.

      Poista
  13. Suomalaiset matkailupaikat kuntoon ja markkinointia saksalaisille. Voisivat tulla käyttämään palveluja ja ostamaan tuotteita, kuittaantuisivat samalla vanhat velat.

    VastaaPoista
  14. Vainoharhaista jutustelua, ei mitään muuta.

    VastaaPoista
  15. Vai ei Kaunispään taistelussa kuollut ketään?

    Nyt Kemppinen kiireesti perehtymään asiaan uudelleen. Kävin Kaunispäällä joku vuosi sitten ja saksalaisten kk-asemien poteroita oli vieläkin näkyvillä etelärinteellä jota vastaan onnettomat suomalaiset koetti yrittää. Kyllä ainakin suomalaisille tuli tappioita jonkin verran.

    On muuten Suomen upein paikka yöpyä asuntovaunulla.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: kiitos korjauksesta. Kaunispäällä kaatui 2.11.1944 peräti 13 suomalaista.

    Lähde:

    http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

    Ehkä tämäkään ei ole aivan tarkka tieto. Arkistolaitoksen luetteloissa on hiukan ymmärrettävää epäjohdonmukaisuutta. Joskus esimerkiksi on käytetty kunnan nimeä, joskus taistelupaikan. Inarissa kaatuneet on oma ryhmänsä. Lisäksi haavoittuneina myöhemmin kuolleet on eräin kohdin ongelmallinen ryhmä.

    Lainatun kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä. Huolimattomuusvirheet voisi välttää.

    VastaaPoista
  17. Juu oli siellä Ryssiä vastassa Sallan radalla lähellä Kemijärveä kun RJP 4/3 saapui paikalle Syväriltä. Tosin päivänmäärä puuttu minä päivänä pataljoona saapui paikalle, kotiutus tapahtui kuitenkin Ranualla 9.11.1944. Muuten olen sitä mieltä että Lappi on ainakin syytä liittää varmuuden vuoksi Natoon.

    VastaaPoista
  18. Juosten kustujahan nämä ovat, nämä kirjoitukset meinaan!

    VastaaPoista
  19. Vapaussota on edelleen objektiivisin termi vuoden 1918 sodalle. Sota liittyi yleiseen Venäjän ja Itävallan imperiumien hajotessa tapahtuneeseen valtioiden itsenäistymisen tapahtumiin. Kaikki eivät säilyneet vapaina, esim. Ukraina liitettiin takaisin Moskovan imperiumiin.
    Kansalaissota ja sisällissota ovat termeinä hylättäviä subjektiivisina, Suomo-keskeisinä termeinä. Vuonna 1918 maassamme sotivat kuitenkin Saksan imperiumi ja Moskovan imperiumi. Molempien kätyrit käyttivät hyväkseen paikallisia välikäsiä.

    Kaksi valtiomiestä tuolloin erottui Suomen suvereniteetin oijei, ymmärtäneiksi: Mannerheim ja Tanner, jotka kieltäytyivät kategorisesti kompromittoimasta Suomen intressiä imperiumien tuen saadakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaisin mielummin termiä "Vuoden 1918 sota (Suomessa)"

      Poista
  20. Onko tohtori Kemppinen koskaan kirjoituksissa spekuloinut sillä ajatuksella kuinka olisi käynyt jos Saksa olisi lyönyt Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa ? Tällöin kommunismi olisi kukistunut ja itäblokki jäänyt syntymättä. Paljon kärsimystä seuraavana viitenä vuosikymmenenä syntymättä esim. vankileirien saaristossa.

    Ja Yhdysvallat ja Englanti ym. olisivat panneet kyllä fasismin ja natsi-Saksan sitten kuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on riittävästi spekuloinnut Harris jänitysromaanissaan sekä historiantutkija Venning "If allies .. failed"

      Poista
  21. Miksi nimettömänä kirjoitellaan? Ei oteta vastuuta puheistaan. Sellaiselle henkilölle on suomenkielessä kuvaava nimitys, jokainen sen tietää.

    VastaaPoista