Sivun näyttöjä yhteensä

23. maaliskuuta 2014

Tänään sunnuntaina



Varoitus: blogikirjani ilmestyy ennen pitkää. Siihen sisältyy lukijoiden lähettämiä kommentteja. Mukana on varmastikin sellaisia, jotka eivät ole ilmoittaneet kommenteilla suostuvansa tähän menettelyyn. Olen miettinyt yhden rehellisen ja kaksi epärehellistä keinoa suhtautua mahdollisiin haasteisiin ja vaatimuksiin. Periaatteessa arvelen, että kun kommentit on lähetetty tässä tapauksessa aina nimettä tai nimimerkkiä käyttäen julkaistaviksi verkossa kirjoitusteni yhteydessä, tilanne ei toukokuussa tulevasta kirjasta muuksi muutu.

Mahdollisesti eri mieltä oleville olen arvioinut vahingonkorvauksen. Koska olen saanut kirjasta brutto 1000 euroa, kirjaan sisällytetyn kommentin osuus on suuruusluokkaa 1 – 2 euroa, jonka ajattelin suorittaa, asiaan kuuluvan kirjanvaihdon, tilitietojen ja vastaavien saamisen jälkeen ja sitten kun verotusongelmat on selvitetty. Nähdäkseni ennakonpidätys olisi tehtävä ja sivutuloveroprosentti ilmoitettava…

En näe sitä vaaraa, että kirjasta tulisi myyntimenestys. Jos näin käy, edelle kirjoitettu ei pitäisi paikkaansa. Todellisuudessa pidän kommenttivalikoiman ottamista kirjaan hyvin tärkeänä. Kuka muu kuin blogin pitäjä voisi haaveilla sellaisesta edusta, että hänen esittämänsä perustelut ja johtopäätökset tehdään kyseenalaisiksi?

Olen tosissani. Vaikka toista epäillään, tämä ei ole oikeassa olemisen blogi, enkä tiedä asioita paremmin kuin lukijani – paitsi sellaisissa arkisissa tilanteissa, joissa sivullinen joutuu arvaamaan. Ehkä olen paremmin selvillä kengän- ja hatunnumerostani kuin sellainen henkilö, jonka kanssa emme ole koskaan tavanneet. Edes perheenjäsenet eivät tiedä, mitä vasemmassa housuntaskussani nyt on. He saattavat kyllä arvata. Vähän käytetty paperinenäliina.

Kustantajani, jota kirjoituksen kuva ei esitä, vaikka tiettyä yhdennäköisyyttä on ehkä havaittavissa, teki eilen pohjat. En ole edes kuullut, että Reenpäät tai Jäntit olisivat pystyneet vastaavaan.

Meidät noudettiin henkilöautolla kotipihasta. Kevätpäivä oli lumoava. Olin aivan myyty, kun Kustantaja halusi käydä kahvilla Haukanpesä –nimisessä tienvarsipaikassa ja tupakalla sen edessä. En olisi elämässäni poikennut tuonne. Olen periaatteessa ABC-miehiä. Paha kahvi ja yhdentekevä iltapäivälehti on hyvä yhdistelmä.

Tuon kahvilan sisällä kasvoi puu, mänty. Se oli oikea. Omistaja kuulu olevan ponteva partionjohtaja. Ehkä siksi rakennus muistutti sisältä kotaa tai intiaanitelttaa. Puurakenteisiin oli pantu taitoa ja rahaa. Voileivät olivat hyviä ja vessa siisti.

Lampaat ostettiin Somerolta, toinen Kustantajalle ja toinen meille. Maatilakauppa voi olla hyvä keksintö. Mukaan lähti myös lammasbratwurstia, jolle olen heikko, ja erinomainen talja, puoleen hintaan Helsingin kauppojen vaatimasta. Luullakseni en ole pahemmin pyörinyt niillä seuduin. Maalaismaisema pikku notkelmineen oli juuri minun makuuni. Paikan nimi on Nokka. Verkko löytää sen nimellä Nokan lammastila.

Aikanaan kotiin palattua Kustantaja paloitteli taitavasti ruhon kuuluisassa keittiössämme, Saarekkeen päällä. Erilaiset fileet ja paistit, potkat, kinkut ja kärsät päätyivät tässä vaiheessa pakastimeen. Kokonaista lammasta syömme varmaan jouluun asti kahteen henkeen. Toisaalta olemme kyllä kovia viettämään pääsiäistä. Lampaan ruho ei niinkään mutta talja kyllä käynnisti heti päässäni musiikin – d – b – g – c ja kohta pääsävellajin (g-molli) aina yhtä arvoituksellinen g. Agnus Dei, Jumalan karitsa, h-molli-messu. Jos lukija haluaa messusta jotain Villin lännen henkistä, Quoniam on tietenkin oikea valinta. Olisiko Bach plagioinut Enrico Morriconea? Paljon mahdollista. Jos lukija haluaa jotain keväistä, Mozartin ”varpusmessu” (Spatzenmesse KV 220) avaa kohmettuneimmankin sydämen. Se on paljon ihastuttavampi kuin kuuluisa kruunajaismessu (317).

Somerolla kävimme saamassa päiväkahvia ja ostamassa piipputupakkaa (Samuel Gawith, Navy Flake) ja harjoittamassa kultiveerattua keskustelua. Kysyin rouvalta, sattuiko hän muistamaan, että ajoin hänen avioerojuttusa 40 vuotta sitten suuressa sovussa, ja kyllä hän sen muisti.

Samalla kun kiittelen ammattitaitoista Kustantajaa ja tapaamista päiväkahvin merkeissä sinnittelen sen ajatuksen koukussa, että ellei vanhempi poika olisi kiireistä ja työn raskauttamaa kansanosaa, antaisin hänelle syntymäpäivälahjaksi pistäytymisen tuossa somerolaisessa kohteessa, joka on myös kustannusliike eikä syvästi kiihdyttävistä kirjoista ole missään talon lukuisista huoneista puutetta. Melkein yhtä paljon kuin hyvin valmistettu lammas lämmittää mieltä etevästi suunniteltu ja toteutettu kirja, katoava luonnonvara.

Ja siis nyt muistin myös ruhon osille hyvän musiikin, Ave verum corpus. Kustantajasta en tiedä, mutta isänväkemme ei ole tietääkseni kirkkokansaa, vaan sosialidemokraatteja. Tosin näkyi sieltä pellon yli kirkon torni. Somerniemi, kukaties?



21 kommenttia:

  1. Kaksi hassua juttua. Avasin kuvan ja yritin katsoa, millaisia kirjoja ja onko aakkosjärjestyksessä. Ei ihan tarkentunut riittävästi.
    Toinen on Haukanpesä ja Ykköspesä. Saman tien eri puolilla ulkoa päin samannäköiset talot, sisäpuoli on niin erilainen kuin voi olla. Suosittelen. Suosittelen kaikki yksityisiä, jotka eivät ole aakkosbaareja.

    VastaaPoista
  2. Blogiin perustuvista kirjoista voi kehittyä pienoislaji. Nora Ephronin Julie & Julia (2009) oli ensimmäinen blogiin perustuva elokuva. Julie Powell piti blogia siitä, miten hän valmisti ateriat Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjan kootuista resepteistä yhdessä vuodessa. Amy Adams ja Meryl Streep tulkitsivat pääroolit mainiossa filmatisoinnissa.

    VastaaPoista
  3. Angry Birds Go! on kai jotenkin sukua Mario Kartille, mutta aivan erinomaista viihdettä.

    Näillä lampailla ja Karitsalla on yhteytensä ja eronsa myös.

    Varsinainen asia: kommenteissa on ollut paljon enemmän kirjoitusvirheitä kuin postauksissa tai printti- Uudessa Suomessa loppuaikoinaankaan. Niitä varmaan voisi stilisoida, ajatusten hyppyjen ja kaatumisten vuoksihan ne vain on valikoitu.

    VastaaPoista
  4. Fileen laittaminen pakastimeen on murha. Ja lammaksilla ei ole kärsä vaan turpa.

    VastaaPoista
  5. Toinen iltapäivälehdistä ei ainakaan kotimaisten sarjakuvien tekijöiden kannalta ole aivan yhdentekevä.

    VastaaPoista
  6. "...mutta isänväkemme ei ole tietääkseni kirkkokansaa, vaan sosialidemokraatteja".
    Tunnetaan muuten sosialidemokraatistakin kirkkokansaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meikäläistä on ruvennut suoraan sanoen vituttamaan kaikenmaailman sosiaalidemokraatit ja kokoomuksen kommunistit.

      -kele, -tana, -tönö ja -ttu - pahemmin en kehtaa täällä sanoa.

      Poista
  7. Eihan me nyt aina ja jarjestaan olla JK:ta vastaan tai poikkiteloin. Jalo tarkoitus on mahdollisimman usein liittya riemuiten JK:n nakemykseen , jopa hanen nakemystaan joskus taydentaen.

    VastaaPoista
  8. Vastaanpa taas vaihteeksi Kemppisen trolliin: Ennakkoperintäasetuksen mukaan voit sitten jättää pidättämättä ainakin alle 20 euron vahingonkorvauksista...

    Itse asiasta olen sitä mieltä, että on kunniatonta kommentoijien taholta vaatia korvauksia. Ja sitten toisaalta, jos kirjasta tuleekin bestseller ja käärit siitä vaikkapa sanotaan miljoonan euroa, voisit sitten kunniallisesti maksaa kommentoijille sellaiset kymppitonnin miinus verot per nenä ihan vapaaehtoisesti :-)

    Ja edelleen vielä enemmän itse asiasta: Hienoa, että blogikirja ilmestyy!

    VastaaPoista
  9. "Maalaismaisema pikku notkelmineen oli juuri minun makuuni". Tältähän ne Nokan maisemat näyttävät valokuvassa (valon kulkuajan perusteella, ei intensiteetin tai aallonpituuden). http://www.flickr.com/photos/65726513@N00/4228047020

    VastaaPoista
  10. Ihan samahan se on, onko kirjan tai blogin teksti kirjoitettu tuoheen, hakattu kiveen tai raapustettu paperille. Nuotion äärestä tarinat ja keskustelut läksivät liikkeelle. Nyt monet kirjat ovat jo televisionäytelminä tai äänikirjoina. Ne ovat luettavissa netissä ja niihin liittyy kuvasarjoja kirjan paikoista. Lieneekö jo kommenttejakin?

    Ovatko tulevaisuuden blogit ääni- ja näkökirjoja, joissa kirjoittaja ja kommentoijat ovat läsnä paremmin kuin ennen. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

    Nyt sanotaan, että aivoparkamme eivät pystykään ottamaan vastaan rajattomasti tietoa. Ehkä blogien kaltaisilla lyhytteksteillä on entistä suurempi rooli tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  11. Uskoakseni "piippu ja sikari" ratkaisivat Amanitan edun.

    VastaaPoista
  12. ETSHMIADZINILAINEN BOZBASH

    500g luutonta lampaanlihaa
    2 l vettä
    25-50g voita
    2 isoa sipulia
    4 suurta perunaa
    pussi pakastepapuja
    2 punaista paprikaa
    1 munakoiso
    5 tomaattia
    ½ pss jauhettua mustapippuria tai maun mukaan...
    ½ pss paprikajauhetta
    1 pss hienonnettua kuivattua basilikaa
    nippu persiljaa
    3-4 lihaliemikuutiota
    sitruunan mehu
    1 valkosipuli.

    Tästä tulee 4-5 hengelle ja perinteisestihän on tehty yllämainitusta erilaisia kerrannaisia lihaa säästämättä.

    OHJE: Liha leikataan ½ tulitikkulaatikon kokoisiksi paloiksi ja keitetään (vettä n .2 l) 1-1½ tuntia Nostetaan lihat padasta ja ruskistetaan voissa. Paistinpannun liemi ja keittovesi kaadetaan lihapaloille. Lisätään lihaliemikuutiot joukkoon, lisätään paloitellut kasvikset, pavut ja hienonnetut ruskistetut sipulit ja valkosipuli. Keitetään hiljaisella tulella n 1½ tuntia. Lisätään mausteet ja sitruunan mehu. Annetaan kiehua vielä 1½ tuntia. Kaikessa esivalmistelussa menee senverran aikaa, jotta kannattaa varata valmistusporukalle hyvää punaviiniä runsaasti ja myös ruokajuomaksi. Lisukkeeksi on riittänyt Oltermanni juusto ja jälkiuunileipä levitteenä Oivariinia. Paranee lämmitettäessä.
    En millään malttanut olla lähettämättä tätä lammaskeitto-ohjetta. Olemme valmistaneet sitä 20 vuoden aikana joka pääsiäiseksi. n. 10 litran kattilallisen. Siitä on tullut ystävien kanssa perinne ja se on mitä oivallisin ruoka, ja maistuu lapsillekin. Heille onkin vuosien kuluessa tullut sellainen käsitys, jotta tämä on koko pääsiäisajan perusruoka. Ymmärrän, että tämä blogi on viisauksia varten, mutta kyllä siinä välissä ruokakin maistaa :-) RV.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. O herratun aika,
      kuten vaari ruukasi sanua.

      Kolme tuntia kiehuvan padan ääressä !!!
      Nälkähän siinä tullee.

      Se se vain taitaa olla sen maistuvan ruuan sallaisuus.

      Poista
  13. En oikein ymmärrä tuon blogikirjan ideaa. Miksei vain lue niitä kirjoituksia suoraan netistä? Kun ne kaikki ovat siellä nätisti järjestyksessä. Minäkin luen lähes päivittäin Kemppisen vanhoja kirjoituksia, ihan vaan mielenkiinnosta. Toki on paljon ikäihmisiä joilla ei ole nettiä, mutta tarvinneeko sen takia kirjaa tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa mieltä, blogikirja on syvältä...

      Poista
    2. Kirjasta jää fyysinen muisto, dokumentti, todistuskappale tms, että blogia on pidetty ja mukavaa on ollut. Kun tämän blogin lopettaa ja sulkee, niin se katoaa. Sitä ei enää ole, ainakaan tavallisen ihmisen tavoitettavissa. Vaikkapa siksi.

      Poista
    3. Carrington 1859 -luokan auringonpurkaus voi tuhota internetin ja tyhjentää kovalevyt. Ehkä. Tai jos ei niin sitten joku hypernovan täysosuma kun olemme epäonneksi valokeilassa .

      NASA on tosin äskettäin arvioinut että sivilisaation romahduksen tekee ekokatastrofi ja/tai eliitin ja rahvaan tuloero. Ja näiden uhka on suurin 30 v aikajanalla.Kun Rooman sivilisaatio tuhoutui niin harva osasi enää lukea Euroopassa. 30 vuodessa vanhat NASAn tai muut nauhat on lukukelvottomia koska kukaan ei enää tee laitteita joilla lukea mg-nauhoja tai reikäkortteja.

      M

      Poista
    4. NASA on asiantuntija avaruusasioissa, mutta lie sivilisaatioissa?

      Meinaan vaan, että Rooman imperiumin tuhokaan ei tapahtunut päivässä, vaan oli pitkä ja monipolvinen prosessi. Länsi-Rooman lopuksi arvoidaan vuotta 476, jolloin viimeinen keisari kukistui, mutta Itä-Rooma porskutteli vuoteen 1453. Siinä oli aikaa tuloerojen kasvaa ja kutistua.

      Poista
  14. Olen ottanut osaa tähän blogiin kaiketi vain muutaman kommentin voimin, vaikka päivittäin kyllä luen. Kyllä minun kommentit saa julkaista kirjassa ihan vapaasti.

    Kaiketi joku noheva voi pyöritellä tekijänoikeus- yms juttuja vaikka mihinkä muotoon, mutta tavan tollona koen nettiblogin ja painetun kirjan saman asian eri ilmentyminä. Nykyaikana ehkä jopa niin, että blogi on selvästi julkisempi alusta kuin painettu kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1900-luvun alussa eräs rouva neuvoi New Yorkissa debytantteja: Älkää tehkö tai sanoko mitään, mitä ette kestäisi nähdä The New York Times- lehden etusivulla. Neuvo sopii muunneltuna nettiaikaan. Kaikki nettiin laitettu on julkista.

      Poista