Sivun näyttöjä yhteensä

7. maaliskuuta 2014

Nix Elonex



Verkkokauppa tarjosi joitakin kymmeniä kappaleita Elonexin lukulaitteita hintaan 14,80 kappale. Näyttö kuusi tuumaa, e-ink. Mutta e-kirja on nyt tullut jäädäkseen.

Epämääräinen vaikutelmani verkkosivun varoituksen nähtyäni vihjaa, että laite vetää viimeisiä virsiään, ja siinä voi olla lisäksi ohjelmistovirheitä. Ilmoituksen mukaan se kuitenkin hyväksyy tiedostomuotoina pdf:n ja epubin, ainakin periaatteessa.

Ellette tunne, epub on ilmainen ja samoin sen lukuohjelma. Ei ole hullumpi ajatus käyttää sitä tietokoneessakaan. Ylimääräinen plussa on nopea ja toimiva muuntaminen tiedostomuodosta toiseen. Lukuohjelmana olen käyttänyt erästä, jonka nimi on Calibre. Ei pahaa sanottavaa.

Edelleen pistämättömän Gutenbergin pohjattoman tuntuinen anti on nykyisin tarjolla monessa muodossa. Yksi niistä on juuri epub. Internet Archive, josta löytää muun muassa 1800-luvun merkillisempiä kirjoja, tuntee myös tämän muodon ja on nopea käyttää. Katso myös ”open library”. Äläkä unohda Finnaa www.finna.fi Sinne olen kuulemma itsekin toimittamassa aineistojani. Katsokaa jossain vaiheessa Signe Branderin yli 900 Helsinki-valokuvaa. Vaikka ne ovat monista kirjoista tuttuja, kyllä ne ovat ihmeellisiä. Kolmekintoista ihmistä samassa kuvassa, eikä yhtään liike-epäterävyyttä. Miten hän sen teki?

Minulle kelpaavat tekstin lukemiseen Word ja Acrobat. Jos imuroitte verkosta Acrobatilla (web capture valikossa), muistakaa optimoida eli ”save as” ja sitten ”optimize”. Tiedoston koko romahtaa, eikä luettavuus juurikaan kärsi. Ja Acrobat siis yhdistää itse verkkoon. Mutta älkää yrittäkö esimerkiksi tätä blogia. Minulla ei ole mitään imurointia vastaan, mutta jos olette huolimattomia, saatte niskoillenne kaikki linkin takana olevat tiedostot, ja tietokoneenne joutuu silmukkaan.

Taas kerran: koneella lukeminen ja kirja eivät ole kilpailevia eivätkä toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Molemmilla on puolensa.

Koettuani viime aikoina useita kirjojen uudellaan järjestämisiä, joista olen jo maininnut tässä yhteydessä, sanon jälleen kerran vakavasti, että kysymys on pelkästään oppimisesta eli totuttelusta. Sähkökirjan erinomaisia puolia ovat kirjojen löytyminen ja se, ettei sähkökirjoja tarvitse pölynimuroida.

Kindlestä minulla on monta pahaa sanaa sanottavana. Kindle-kirjoja hankin silti yhä useammin. Tällä hetkellä minulla on niitä 681 nimikettä. Mukana ovat ilmaiset tai melkein ilmaiset klassikot. Jos nyt vaikka tällaisia kirjoittaessaan haluaa varmistaa – sellaistakin minulle tapahtuu – Dickensin romaanin tai Jules Vernen seikkailun sankarin nimen oikeinkirjoituksen tai kuvitellun henkilön kotiosoitteen, niin siinä sähkökirja on kyllä ylivoimainen. Lisäksi erilaisten klassikkojen kootut teokset ovat mainioita olemassa. Hiukan tietysti sureksin, ettei tekstiä voi kohtuukeinoin kopioida eikä tulostaa.

Tarjonnassa on tapahtunut merkittävä siirtymä. Harva tietää, että Robert Louis Stevenson (Aarresaari) oli myös aikansa etevimpiä esseekirjailijoita, ja lisäksi hänellä on vallan mainioita pieniä tarinoita. No – ne löytyvät nykyisin kaikki erilaisina ilmaiskirjoina.

Valtavan kokoinen klassisen kreikan sanakirja on parin dollarin hintaisena Kindle-versiona. Sanakirja on melkein poikkeuksetta parempi koneella kuin paperilla, ja kreikan kielessä on harmillisia kärpäsenlikoja (diakriittisiä merkkejä), jotka olisi oikeastaan nähtävä tarkasti ymmärtääkseen sanat. Eräskin prikku toisin päin ei tarkoita sen suurempia mutta toisin päin se on, istu ja pala, h-kirjain.

Lipsahtaen myyntipuheeseen kehun vielä Kindlea siitä, että Wikipedian ja sanakirjan voi asentaa tekstin ”taakse”. Esimerkiksi Balzac kiittää kauniisti. En minä edes aio opetella kaiken maailman kasvien ja eläinten kenties käytöstä jääneitä nimiä ulkomaan kielellä. Lisäksi englanninkielinen nimistö on surkean sekavaa verrattuna esimerkiksi suomeen ja ruotsiin. Silti innostun joskus juuri Balzacin kuvauksiin pörssikeinottelusta tai taseiden tohtoroinnista ja haluan ymmärtää tarkasti, miten temppu tehtiin. Silloin sanakirjaa tarvitaan.

Valitettavasti eilinen sanomalehtikolumnisti on oikeassa. Wikipedia-aate on hiipunut. Kohta kun käytännössä kaikki olivat luopuneet tietosanakirjoista ja varsinkin sellaisten tekemisestä, ainakin englanninkielisen Wikipedian taso on alkanut heittelehtiä hyvin ikävästi.

Tämän hetken suosikkeja ovat evoluutiobiologia ja arkeologia. Vähällä vaivalla voimme lukea myös suomeksi (Tieteessä tapahtuu), miten alan professorit rusikoivat toisiaan. Sama näkyy hyvin ikävästi Wikipediassa. Viimeksi katselin kysymystä kelttiläisten kielten leviämissuunnasta pronssikaudella. Tauti oli sama, jolla Amazon rahastaa – yleisöarvosteluissa on jotain aivan kusipäistä, tai sitten tolkutonta ja siten hyödytöntä ylistelyä. Kadun professori – minä – joka haluaa löytää hiukan vieraamman alan perusteoksen eli yliopiston kurssikirjan tapaisen esityksen, saattaa olla pulassa. En näet ihan usko, että 40 vuotta alan pääproffana Cambridgessa toiminut kirjoittaja olisi omalla alallaan täysi torvi.



12 kommenttia:

  1. Ad Omnia: - olkoon menneeksi. Ongelmaton keino kopioida tai tulostaa sivu tai pari Kindlen tekstiä on Microsoftin Office-pakettiin kuuluva OneNote. Siinä on aivan erinomainen ruudunkaappaaja, joka menee edelliseen ohjelmaan ja tarjoaa sieltä kopioitavaa. On tullut käytetyksi esimerkiksi kirjojen lähdeluetteloihin.

    Kuvannkaappaus on myös Windowsissa ja ilmaisia työkaluja on vaikka mitkä määrät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todisesti todisesti minä sanon teille, että ilmaisia työkaluja ei ole. Joku siis maksaa, mutta kuka?

      Huu Haa Juu

      Poista
  2. "kysymys on pelkästään oppimisesta eli totuttelusta."

    Elämän laatua on se, ettei tarvitse totutella, etten sanoisi alistua kaikkeen uuteen hömppään kuten sähkökirjoihin.

    Mitäs sitten tekee kun pilvipalvelu (tms) lakkaa ja sähkökirja näyttää pelkää valkeaa taulua jos sitäkään. Silloin ananyymi katselee kirjahyllyjensä kirjojen selkiä ja tulee onnelliseksi. Sitten on vuorossa päättää, minkä niistä ottaa luettavakseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan elämä ilman sähkökirjoja olisi paljon kurjempaa. Mennä vuonnakin oli vaivatonta ottaa kaukomatkalle mukaan useita kirjoja, jotka veivät tilaa povitaskun verran.
      Eikä ne kirjat mihinkään katoa ja jos katoavatkin ladataan uusia. Ja sitten kun ei jaksa tai viitsi lukea, niin voi ottaa ja ryhtyä kuuntelmaan kirjoja. Hyvin menee, mutta menkhön.

      Poista
    2. Sähkökirja on kaikkea muuta kuin hömppää. Paljon lukevalle ja kirjahyllynsä aikoja sitten täyttäneelle se on suorastaan taivaan lahja. Eivätkä ne ebookit mihinkään katoa vaan ovat esim. minulla aina turvallisesti tallessa parilla tietokoneella ja parilla erilaisella lukulaitteella.
      Sähkökirjojen ainoa oikea lukulaite on ebookreader (sony, bookeen tms.), jota käyttäessä silmät eivät väsy. Tabletilta ei kannata lukea. Kindleä en suosittele, liian kaupallinen eli ei hyväksy epub-formaattia eikä esim. helmet-kirjastoista lainattuja opuksia.

      Lukulaite on monessa paikassa kätevämpi kuin paperikirja, nytkin lähtee Berliinin matkalle mukaan monta sataa kirjaa pienen sony-readerin sisuksissa. Ei pahaa sanaa ebookista. Vielä kun suomalaiset kustantajat ja kirjastot saisivat yhteistyössä ihmiset ottamaan omakseen. yst. terv. Kai Häggman

      Poista
  3. Pitäisikö yliopistojen ottaa aktiivisempi rooli tutkimusalojaan koskettavan perustietouden levittämisessä Wikipediaan kirjoittamalla (tai sellaisen vapaan, helposti saatavilla olevan materiaalin tuottamisessa jota vähenevät wikipedia-aktivistit voisivat helposti päivittää wikiin)?

    Kandidaatintutkielmia, lukeekoo niitä kukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea. Pahinta nimittäin ei ole se, että Wikipedia loppuisi, vaan se, ettei tiedä miltä osin se on jo loppunut. Koululaisen isänä tiedän, että aika moni esitelmä tehdään sen avulla. Ja kuluu se omissa käsissäkin.

      Poista
  4. Wikipedia-aatteen kiihkeänä kannattajana olen erityisen surullisena seurannut sitä, kuinka kaikki sellainen, joka koskettelee kansallisia tuntoja, tuppaa muuttumaan koko ajan mahtavammaksi. Kielten ja kirjallisuuksien historia varsinkin engalnninkielisessä Wikipediassa on erinomainen esimerkki. Albanian kirjallisuudelle yritetään väkisin antaa mahtavaa ainakin 1300-luvulle ulottuvaa historiaa, vaikka käsittääkseni tilanne on oikeasti edelleen se, että yhtään ainoaa 1400-luvun loppua vanhempaa lausetta ei tunneta ja varsinaisia kirjoja vasta 1500-luvun lopulta ja silloinkin niukasti. Latvialaisia ei millään saa tunnustamaan, että ennen vuotta 1585 kirjoitetuista kirjoista ei ole mitään suoria todisteita (epämääräistä jorinaa lyypekkiläisissä tulliasiakirjoissa ei lasketa). Swahilista kertovassa artikkelissa näytetään sentään tällä hetkellä mainittavan, että vanhimmat säilyneet dokumentit ovat muutama varsin proosallinen kirje vuodelta 1711. Muualta löytyy toisinaan viittauksia mahtavaan keskiaikaiseen runolliseen menneisyyteen. jne. jne. jne.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Korkeastikoulutettu sivistymätön koppava nousukasmainen suomalainen, yök.
      Sivistysporvaristo tässä maassa on katoavaa kansan perinnettä. Blogistille nostan hattua ja kumarran.

      Poista
  6. Kiitoksia Finnasta! (vaikka ketään ei kiinnosta, että Finnan löytyminen aarteineen oli minulle hieno asia, lähetän tämän kiitoksen linkin antajalle syystä, että hän tietäisi tehneensä päivän hyvän työn ainakin yhdelle lukijoistaan) SEHÄN on MAHTAVA sivusto, enkä ole ollut tietoinen siitä.

    Se, mitä toivoisin on että blogin pitäjä antaisi vastaavan linkin, jossa pääsisi musiikin maailmaan yhtä monipuolisesti, jos sellainen on olemassa ja blogin pitäjä sellaisen tietää. (onhan alan kirjallisuutta runsain mitoin, hyllyssäkin, mutta että yhdellä painalluksella pääsisi siihen paratiisiin, olisi iso juttu!) Kirjoissa on se huono puoli, ettei niitä voi päivittää. Uusin tieto puuttuu. Minusta netti on upea paikka, mutta pitäisi tietää, mistä mitäkin tietoa parhaiten saisi. Aina eivät hakusanat tuota tulosta.

    VastaaPoista
  7. Piipahdan toisinaan gutenbergin epubissa iltakirjoilla.

    I. H.

    VastaaPoista