Sivun näyttöjä yhteensä

26. maaliskuuta 2014

Ferguson



Julkisprofessori Niall Ferguson on esimerkki ihmisistä, jollaisia olen tavannut ja jollaisia en missään tapauksessa haluaisi tavata. Hän on äärettömän fiksu, ei älykäs, ei viisas. Kirjoittajana hän on verraton.

Jos taustaksi kelpaa 150-vuotiskausi historiantutkimusta, joka päättyi lopullisesti vuonna 2010, pidän eniten hyvin konservatiivis-oikeistolaisista ja hyvin eurooppalais-vasemmistolaisista tutkijoista. Sama muuten koskee filosofeja ja romaanikirjailijoita. Oikealta ja vasemmalta on tässä leikattu opinkappaleille kuuliaiset pois, siis esimerkiksi populistit ja moskovanmieliset.

Akateemisista papereista väitetään toista, mutta ainakin yleisölle suunnatut kirjoitukset sivuavat aina myös syvästi ei-tieteellisiä kysymyksiä, kuten esimerkiksi 1920-luvun hyperinflaation ja sitten pulakauden vaikutusta natsismin nousuun Saksassa ja totalitarismiin yleisesti. Siitä voidaan sanoa paljon järkevää – että vaikutus oli suuri – mutta suhteuttaminen historian suurimman sodan syntytekijöihin, joita on ainakin 99 muuta, on pysyvästi auki.

Fergusonin pointti on miettimisen arvoinen – ensimmäinen maailmansota oli tarpeeton, eikä Saksa ollut erikoisen militaristinen, ja jos Saksa olisi onnistunut voittamaan vuonna 1918, eräänlainen EU olisi syntynyt jo silloin, vaikka EU onkin ikävä ja paha asia, ja Neuvostoliitto olisi jäänyt syntymättä, ja Hitler näkemättä. Siitä kai ei pahemmin väitellä, että vuoden 1933 jälkeen toinen suursota oli väistämätön, ja lietsojat olivat Saksa ja Neuvostoliitto.

Ajatusketju on ”kontrafaktuaalinen” ja järjellinen, mutta kaunokirjallinen. Tyhmien ajatushyytymien liuottaminen on kirjailijan tehtävä, ei tutkijan.

Ferguson on itse moneen liemeen keitettäväksi laittautunut Brittiläisen Imperiumin ja näemmä Thatcherin ihailija, pääomasijoittajien geopoliittinen asiantuntija, Obaman vastustaja ja virttyvän median lemmikki. Hän nimittäin osaa pudotella provokaatioita, joista hän pitää kiinni senkin jälkeen, kun hänen keskeiset perustelunsa on osoitettu tahallisiksi valheiksi tai ylimielisyyden ja yleisen hosumisen aiheuttamaksi tietämättömyydeksi.

Harvardin ja eräiden muiden huippupaikkojen professorin syyttäminen tietämättömyydestä voi vaikuttaa tietämättömyyden osoitukselta. Näin ei valitettavasti ole. Tietämättömyys on tietäjän osa. Nytkin minulla on odottamassa kirjat Rooman keisarikunnan keskiluokasta ja saman valtion – markkinataloudesta. Tutkimukset vaikuttavat päteviltä, mutta ravistelevat ankarasti ajattelutapoja. Lähtökohta on raitistava – orjuudesta huolimatta ainakin myöhemmän Italian niemellä vallitsi kaksi tuhatta vuotta sitten keskimääräinen ravitsemustila ja turvallisuus, joiden tavoittaminen takaisin vei ainakin tuhat kahdeksansataa vuotta. Tutkimuskirjoissani ei asiaa mainita, mutta minun mieleeni tulee kristinuskon osaksi selittämätön menestys varhaisen keisarikunnan aikaan. Silloinhan oli joukko ”parempia” uskontoja.

Nyt arvaan, mikä on Fergusonin seuraavan kirjan aihe ja keskeinen sisältö.

Kirjassaan ”The War of the World, History’s Age of Hatred” (2006) hän puhuu selvästi Putinista ja Ukrainasta 2014.

”Kolme seikkaa selittää mielestäni 20. vuosisadan äärimmäistä väkivaltaa…  Yhteenvedonomaisesti ne ovat etninen konflikti, talouden epävakaisuus (volatiliteetti) ja imperiumin rappeutuminen. Etnisellä konfliktilla tarkoitan merkittävää epäjatkuvuutta etnisten ryhmien kesken, varsinkin välillä hyvinkin pitkälle edenneen sopeutumiskehityksen katkeamista. Tätä kehityskulkua kiihdytti viime vuosisadalla suuresti periytymisen ajatuksen leviäminen teorioina rotujen eroista – vaikka sama periaate oli taantumassa politiikan alueella – ja ”rajamaiden” etnisesti kirjavien alueiden sirpaloituminen. Talouden epävakaudella tarkoitan taajuuden ja aallonpituuden muutoksia taloudellisessa kasvussa, hinnoissa, korkokannoissa ja työllisyydessä, ja näihin liittyvää sosiaalista painetta ja jännitettä. Ja imperiumin rappeutumisella tarkoitan Euroopan monikansallisten imperiumien hajoamista niiden hallittua edellistä vuosisataa ja saatua vastaansa nousevat uudet ”imperiumivaltiot” Turkin, Venäjän, Japanin ja Saksan. Minulla on tämä mielessäni myös kun väitän, että ”Lännen taantuminen” on 20. vuosisadan tärkein ilmiö. Vaikka Yhdysvallat oli voimakas toisen maailmansodan päätyttyä – julistamattoman imperiuminsa huipulla – sen voima oli vähäinen verrattuna eurooppalaisiin imperiumeihin 45 vuotta aikaisemmin.”

Tämä on innostavaa tekstiä, ja tästä näkee heikkoudet. ”Etninen” on kehäpäättelijän suosikki. Se tarkoittaa kansaa, kieltä, kulttuuria, perinnettä. Onko Venäjä – Ukraina etninen konflikti? Jugoslavian sodassa sellaista nähtiin. Suuri osa ukrainalaisia pitää itseään erillisenä etnisenä ryhmänä. Venäjän talouden epäjatkuvuuksista emme tiedä paljon. Turvallisin mielin voi kuitenkin ennustaa, että sellaisia on edessä. Raaka-aineisiin vahvasti nojautuva talous ei vaikuta vahvalta. Ydinvoimaloiden markkinointikin saattoi saada kolauksen. Ja ajatus kitkapintojen vaaralisuudesta on tuntunut vanhastaan todelta.


Tietävätköhän ulkomaalaiset muuten, että Karjalan täydellinen evakuointi 1944 on edelleen ainutlatuinen tapaus maailmanhistoriassa? Saksalaiset kyllä pakenivat punaisia 1945, mutta heille järjestettiin Itä-Saksa, DDR. 

31 kommenttia:

  1. "Onko Venäjä – Ukraina etninen konflikti?" Kyllä kai se on vähän sitäkin, sikäli kun paikallistten tuntoja oikein ymmärtää, vaikka siis väki kielellisesti ja muutenkin pääosin lähellä toisiaan. Kyllähän ukraina kielenä ja kansanakin oli neuvostoaikana alakynnessä ja venäjä ja venäläiset vahvoilla - ja nyt siitten toisinpäin niin, että venäjällä ja venäläisillä on ollut Ukrainassa ihan oikeita eikä vain putinilais-propagansdistisia syitä huoleen ja pelkoo polttopullonheittäjien ja pesäpallommailamiesten kanssa.
    Mutta kaipa silti kyse enemmän rappeutuneen imperiumin kouristuksista, joita EU/Naton tunku kiinni rappeutuneen vatsan seutuville ei ole mitenkään helpottanut.
    Ferguson on hyvä ja inspirioiva ja kaikkea sitä mitä Kemppinen toteaa, mutta kyllä toinen amerikkalaistunut britti, edesmennyt Tony Judt ja hänen teoksensa Postwar. History of Europe since 1945 on tosi rautaa, parasta mitä pitkään aikaan olen lukenut. Auttaa jotenkin paremmin tajuamaan tätä nykymenoakin. markku kuisma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Tässä blogissa on useita kirjoituksia Judtista, muistaakseni myös Postwarista. Minustakin se on lähes välttämätön erinäisten asioiden ymmärtämiseksi.

      Murhekirja Judt - Snyder on hieno (Thinking the Twentieth Century). Se on keskustelua vaiheessa, jolloin Judt oli jo kuolemansairas.

      Judt istui nuorena kaksi vuotta Provencessa lukemassa pakkallislehtiä ja käymässä läpi arkistoja väitöskirjaansa Ranskan kommunisteista 30-luvulla. Hänen tuotannossaan näkyvät sekä King's College että Ecole Normale Superieure - kun kirjoittaja oli jo kouluttautumisensa aikana viisas ja epäluuloinen ja sukunsa ensimmäinen ylioppilas.

      Orwell Prize for lifetime achievement.

      Poista
    2. Viimeistä riviä koskien; most decidedly.
      IH

      Poista
  2. Ukrainalaisuus oli muuten neuvostoaikana jotain mistä tiesivät vain pojat jotka olivat nähneet länsi-ukrainalaisia läheltä armeijassa. Muistan vieläkin sitä uskomattuomuutta mikä valtasi kun joku sanoi mulle, että länsiukrainalaiset vihaisivat venäläisiä enemmän kuin me itse. Koska televisiossa ne kaikki puhuivat vain venäjää. Ukrainan kieli tuntui olevan myytti tai jokin kansanlaulujen murre. Se oli Moskovan tietoinen politiiikka - vaieta ukrainalaisten ei-venäläisyydestä. Etnisyys tai ei, jotain niitä länsiukrainalaisia vahvasti yhtistää ja venäläiset eivät ymmärrä miksi heitä Länsi-Ukrainassa ei rakasteta. Sama oli Neuvosto-Virossa - ne todella uskoivat pelastaneen eikä kukistaneen virolaiset - siksi olimme kiittämättömiä kun emme rakastaneet heitä. Ja se oli lievästi sanottu että emme rakastaneet. 50 vuotta meni ohi, miljoona virolaista ja lopulta 600000 tuhatta venäläistä asukasta asuivat yhdessä mutta jos joku avioitui venäläisen kanssa, se oli aina näin merkittävä tapaus, että siitä puhuttiin ja siitä tuli sen ihmisen ominaisuus. Kun 19 vuotiaana löysin venäläisen tytön itselleni, tunsin olevan todella erilainen.
    Minusta se on venäläisten sekä heikkous että vahvuus, että he uskovat venäläisen kultuurin olevan ainoa oikea kaikille. Vahvuus on se silloin, kun joku on jo ylittännyt rajan venäläisyyteen - se ei koskaan käänny sielt takaisin ja heikkous on se ennen sitä kun pitää saada ne tyhmät ukrainalaiset ja virolaistet ylittämään sen rajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulantyöntäjä tuo erinomaisen näkökulman lähes kaikkeen pohdintaamme! -87 kesällä katsoin H. Moilasena, kun latvialainen teatterinjohtaja pamautti venäläistä kimppataksiin tunkijaa napakalla oikealla suoralla turpaan, vaikka suuntamme oli sama ja taksissa tilaa...? Etnistä vihaa siitä oli pirusti ja tyrmäys täydellinen! "Näinkö heillä Neuvostoliitossa?", ajattelin minä ensimmäisiä kertoja.
      terv. pekka s-to.

      Poista
  3. Plääp plääp, plääp…ei noitten Ferggujen ja muiden proffien mielipiteet ja niiden näsäviisaat esittelyt juuri kettään jaksa kiinnostaa!! Plääp!

    VastaaPoista
  4. "– ensimmäinen maailmansota oli tarpeeton, eikä Saksa ollut erikoisen militaristinen, "

    No jaa... Saksassa vuodelta 1906 oli jo Schlieffenplan, jonka mukaan Saksa lahtee salamasotaan hyokkaamalla Belgian ja Hollannin kautta Ranskaan ja Pariisiin ja sita kautta ranskalaisten selkaan. Saksa oli valmis kahden ristaman salamasotaan. Kun mobilisointi alkoi 1914, yleisesikunta otti maaraysvallan ja sitten se olikin menoa.

    VastaaPoista
  5. En tunne argumenttia, mutta ottaen huomioon, että preussilainen uho hävisi saksalaisista vasta toisen maailmansodan jälkeen, en usko että EU:ta olisi tullut. Tietysti jos Saksa olisi maailmansotansa voittanut, niin jonkinlainen pan-eurooppalainen unionihan siitä olisi väkisinkin syntynyt. Ei se kuitenkaan mikään EU olisi ollut vaan Suur-Saksa. Tietysti Saksa ja muut suuret maat jo nytkin sanelevat turhan paljon EU:n asioita, se kai tässä oli pointtina. Niall vain on semmoinen henkilö, että hän aina pyrkii johonkin sanomisillaan, kyse ei koskaan liene yleisestä akateemisuudesta. Hän halunnee Yhdysvallat Eurooppaa johtamaan, brittien avulla toki.

    VastaaPoista
  6. Kun silmäilin Fergusonin bibliografiaa, huomasin hämmästyksekseni lukeneeni viisi tai kuusi hänen kirjaansa. En ole häntä kovin paljon luullut arvostaneeni. Mutta ilmeisesti tämä mielipide on väärä, sillä eihän tuollaista määrää kirjoja jaksa kahlata läpi, jos teksti ei vie mukanaan.

    Se on selvää, että Rothschildsien jälkeen Ferguson on keksinyt ensin juonen ja sitten poiminut tarvittavat faktat, jotta juoni näyttäisi uskottavalta. Eli aika tyypillinen (populaari)historioitsija. Paitsi että Ferguson on ilmeisesti alunperin kirjoittanut tv-sarjojen käsikirjoituksia, joista on myöhemmin muokannut kirjoja. Eikä tv-sarjaa tietenkään kannata tehdä ilman draamaa. Siksi lukemissani kirjoissa rusinat pullasta" -metodi kai hyppää silmille poikkeuksellisesti.

    Enemmän onkin harmittanut Fergusonin "uuskonservatiiviset" juonet eli sellaiset, joissa "lännen" erinomaisuutta esitellään ja sille etsitään syitä. Juu, länsi (lähinnä USA ja UK Fergusonilla) on voittaja ja jotain erinomaisuutta sellaiseen tarvitaan. Pidän kuitenkin enemmän moniäänisestä historiasta, jossa voittajia löytyy myös valtavirran reunoilta ja ulkopuolelta (vaikkapa Felipe Fernández-Armesto).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitänyt aika lailla Fergusonin kirjoista, paitsi niistä joissa käsitellään taloutta. Jälkimmäisissä hän heittäytyy jonkinlaiseksi laissez-faire-kapitalismin tohtori Panglossiksi. Klassisen taloustieteen todistamiseksi humpuukiksi ei tarvitse olla sosialisti.

      Poista
  7. "Ferguson - - Hän on äärettömän fiksu, ei älykäs, ei viisas."

    Näiden jaottelu on arkielämässä selviäminen kannalta olennaista. Minä ymmärrän termit seuraavasti, mitenhän Kemppinen tai muut:

    Fiksulla on päässä tehokas prosessori tai koneessa paljon hevosvoimia. Älykäs loistaa älykkyystestissä eli koneessa on väkevä vääntö. Viisaalle voisin esteen sattuessa uskoa alaikäisen poikani holhouksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älykäs selviää helposti ongelmatilanteista,joihin viisas ei koskaan joudukaan.

      Poista
    2. Tuhannet suurkiitokset tuosta viimeisestä kappaleesta.

      AW

      Poista
    3. Piikki lihaanne teille, jotka olette joskus ikävällä tavalla ylpeitä omasta erinomaisuudestanne.

      Muistakaa jaotellessanne kanssasaastuttajianne, etteivät viisaatkaan, jotka jaotteluun kykenevät ja heille kai joku siihen valtuudet on antanut jos eivät ole röyhkeydellään sitä itselleen anastaneet, ole itse oman viisautensa alkupääomaa puusta vuolleet.

      Viisaus rakentunee vähitellen elämässä kerätyn kokemuksen ja edelläkulkeneiden viisaiden jäljittelyn ympärille jossa lukeneisuudella, ja lukemisiensa sekä maailman laajalla havainnoinnin omaksumiskyvyllä on valtava merkitys.

      Viisauden rakennuspuun, eli älykkyydensiemenet lienevät siis istutetut aivoihin kokonaan jo syntymässä eikä itsellä täten niihin ole ollut vaikutusmahdollisuuksia.

      Fiksuuden omaamiseen ovat sitten omat käytöskoulunsa joihin niihinkään ei jokainen poika ja tyttö joudu, tai ei ainakaan koskaan sopeudu muualta tarjoiltuihin raameihin; mirreihin kauluksessa, hännystakkiin ja smalltalkiin=mielistelyyn.

      Sattuma siis täytyy pitää mielessä: Millaisiin oloihin ja millaisista vanhemmista sattuu syntymään. Millaisia ovat koulut ja opettajat joiden opeissa käy ja millaisiin töihin ja taloudellisiin oloihin hankkiutuu, tai ajautuu.

      Putin esimerkiksi on sekä älykäs että viisas, mutta nöyryyttä verisen maailmanhistorian edessä, jonka luen yhdeksi valtion päämieheksi hankkiutuvan fiksuuden muodoksi, häneltä puuttuu.

      Mistä siis olette ylpeitä kun olette ylpeitä omasta viisaudestanne, älykkyydestänne ja fiksuudestanne joiden avulla kykenette toisetkin arvottamaan ja luokkiin jaottelemaan?

      Poista
    4. No, kerro sinä, kun kerran osasit arvottaa ja jaotella meidät ja siinä samalla Putininkin noin näpsäkästi?

      Poista
  8. Tieävätköhän ulkomaalaiset sitäkään, että ns. luovutettu Karjala lienee maailman ainoa erinomaisen hyvin asuin- ja viljelyskelpoinen laaja maa-alue, jonka vakituinen asukasmäärä on tänään vähäisempi kuin vuonna 1939.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida olla rajan länsipuolella Kymenlaakson ja Pohjois-karjalankaan maaseudulla enää sitä määrää väkeä kuin 1939. Ei maatalous tarvitse. Karjalassa syyt taitavat olla toiset.

      Poista
  9. Kemppisen pitäisi laajentaa reviiriään videoblogin puolelle! Kas, siinäpä haastetta vanhalle! Nyt me joudutaan kuulemaan juttuja vain jonkun pietarsaarelaisen "kielinaisen" videoblogista!

    VastaaPoista
  10. Ainakin Venäjän virallisen käsityksen mukaan kyse on etnisestä konfliktista, koska esim. Krimillä Venäjän armeija on ainoastaan suojelemassa venäläisiä sorrolta, vainolta ja teloituksilta. Tosin sortajiksi ei nimetä ukrainalaisia tai tataareja, vaan äärioikeistolaiset fasistit ja antisemiitit.

    Mielenkiintoinen heitto, muistaakseni suoraan Putinin suusta, oli tuo vallankumouksellisten nimittäminen antisemiiteiksi. Krimillähän todellakin kai asuu vielä kourallinen muinaisia karaiimeja.

    VastaaPoista
  11. Sinänsä uskaltaisin olla, Jukka, kanssasi eri mieltä Itä-Saksasta. Suurin osa nykyisin Puolaan ja Venäjään kuuluvilta Saksan alueilta jatkoi matkaansa aina länsivyöhykkeille asti. DDR:n väedtö oli pääosin niitä, jotka siellä valmiiksi asuivat.

    Karjala evakuoinnista tekee ainutlaatuisen sen totaalisuus ja valtiojohtoisuus. Muualla väestön siirsi pois valloittaja. Suomessa Karjalan evakuoimme me suomalaiset itse. Toinen valtava ero oli siirtoväen asuttaminen. Siirtoväki sai korvaukset, joiden kaltaisia ei maksettu missään muualla. Korvaukset eivät siis oleet hätäapua, kuten muualla vaan merkittävä, progressiivisen asteikon mukaan määritelty prosentti aiemmasta omaisuudesta. Rahat saatiin koko kansalle asetetusta n. kymmenen prosentin omaisuusverosta. (Myös siirtoväki maksoi ko. veron ja se vähennettiin korvaussummasta.)

    Vuisasta politiikkaa. Sillä saatiin siirtoväki tyytymään kohtaloonsa ja assimiloitumaan. Jos olisi tehty kuten eräät ehdottivat, ja sijoitettu koko siirtoväki asumaan uudisasukkaina Koillismaata ja Etelä-Lappia, olisi saatu ihan oma suomalainen palestiinalaisongelma. 1960-luvulla olisi syntynyt todennäköisesti maolainen "Karjalan kansan vapautusrintama", joka olisi harrastanut terrorismia 1980-luvulle saakka. 1990-luvun alussa olisimme käyneet Venäjän kanssa sodan Karjalan palauttamisesta. Nyt Karjalan kysymys on sen sijaan merkityksetön ja unohtuu hiljalleen. Paljon parempi näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karjalan kysymys ei ole merkityksetön eikä unohdu hiljalleen! Erastotenekseltä se kyllä voi ennen pitkää unohtua ja olla merkityksetön, ei muilta.

      Poista
    2. Hyvä pointti. Samaa olen itsekin kysynyt jo vuosikymmeniä: miten karjalaisten asuttaminen onnistui meiltä suomalaisilta niin kivuttomasti, kun samoihin aikoihin häädetyt palestiinalaiset asuvat yhä pakolaisleireissä arabiveljiensä mailla?

      Olemmeko me suomalaiset muka jotenkin fiksumpia kuin arabit?

      Poista
    3. Tunnen melko hyvin karjalaisten sijoittamisen kantasuomeen, mutta tämän reservaattiajatuksen ajajista en ole kuullutkaan. Voitko E. A. kertoa keitä he olivat? Minä olisin varmasti liittynyt "Kk:n vapautusrintamaan" ja kuollut marttyyrinä, jes!
      terv. pekka s-to.

      Poista
  12. -Kemppisen pitäisi laajentaa reviiriään videoblogin puolelle!

    Tämä on ihan sietämätön ajatus. Sen verran pitää kärsivällisyyttä olla että jaksaa lukea kirjoitettua sanaa. Eikä mitään sarasvuomaista naamallaan jeesustelua elävässä kuvassa.

    VastaaPoista
  13. Ferguson tarjosi EU:lle Putin-reseptiä: Meidän pitäisi kuluttaa yhden uskon kirkon penkkiä muuten maailma jyrää meidät.
    Ferguson syytti Keynesiä vastuuttomaksi syystä koska se oli homo.

    Näistä muistan. Populistin.


    M

    VastaaPoista
  14. Bruno Kreiskyn panivat Itävallan ikiomat fascistit 30-luvulla linnaan, minkä jälkeen suuren isänmaallisen Saksan kansallissosialistit ajoivat hänet maanpakoon. Hänestä tuli pitkäaikainen liittokansleri vuonna 1955 vihdoin itsenäistyneeseen Itävaltaan.

    Merkillistä kyllä, muistelmissaan Kreisky nostalgoi, että kaikki olisi voinut mennä paremmin, jos Itävalta-Unkarin kokonaisuus ei olisi hajonnut.

    Bruno Kreiskyn muistissa ei ollut vikaa. Muistan itsekin tilaisuuden 70-luvun lopulta, kun Atos Wirtanen oli palannut demareihin. Puhetilaisuuden lopuksi Kreisky käveli korokkeelta suoraan takarivissä piileskelevän Wirtasen eteen ja kysäisi ruotsiksi: "Morjes, Aatos, ei olla nähtykään sitten vuoden 1938, mitä kuuluu?"

    vuorela, tampere

    VastaaPoista

  15. Rothschildit antoivat Fergusonille vapaan pääsyn ja ilmaisun 200-vuotishistoriansa selvittämiseen ja julkisaattamiseen. Luin kaksiosaisen mestarillisen kuvauksen politiikasta rahasta ja ihmisten elinolojen käänteentekevistä myllerryksistä. Nykyisen globaalin vaurauden sinnikkäästä polveilevasta esiinmurtautumistiestä vallankumousten 1688 ja 1789 viittoessa suuntaa.

    Yksi paikkakunta jossa hätkähdin osuessani kasvokkain edistyken kanssa oli Kassel. Siellä olin Dokumentta nykytaidetapahtumassa ja jossakin historiamuseossa tuli esiin Napoleonin veljen Jeromen olleen siellä jonkin aikaa Hessenin herttuakunnan valtiaana. Kasselin hoville veljesten isä Amschel Rothschild oli toiminut hovikasöörinä kun Napoleon uhkasi.Juuri hänelle oli jätetty valtion kassa huolehdittavaksi herttuan itsensä paetessa. Taisi ottaa isohkon varainhoitopalkkion tämä Frankfurtin gettossa asunut syvästi uskonnollinen mies.

    Suomi mainitaan kerran. Se on se tunnettu tapaus Snellmanin/Suomen Pankin/Hypoteekkiyhdistyksen/Suomen Yhdyspankin liepehillä. Ferguson muistaa mainita tässä yhteydessä suuriruhtinaskuntamme sisäisestä autonomiasta ja valtiopäivistä. Tämä ikään kuin "kansan" nimissä ja vastuulla velanotto, oli tärkeätä Rothschildeille kaiken matkaa, sillä äkkiväärien hallitsijapersoonien tempauksista oli runsaasti huonoja kokemuksia. Jossakin kohtaa Ferguson puhuu rahaorganisoijien
    "demokraattisesta" tendenssistä ja vaikutuksesta 1800-luvun yhteiskuntakehitykseen laajemminkin.

    Suomi yhteydessä voisi kai muistaa myös Wallenbergejä ja Enskilda bankin alkuorganisoitumista perustaisän A.O. W:n toimesta. Tämä maailmanmerien purjehtija (piispan poika) mm.Ruotsin (Göteborgin) Itä-Intian Kauppayhtiössä, osui sopivasti 1837 Amerikkaan kun Presidentti Jacksonin populistisen harvainvallan vastustamisen vastavoimat tuottivat pankkikriisin ja siitä A.O. Wallenberg oppi "kuinka pankkeja ei pidä hoitaa". Hän perusti SEB:in ankaran mediavaikuttamisen ja politikoinnin kantaessa satoaan 1853. Tästä debatista on paksu julkaisu, jota joskus selailin. Siellä oli jumaluusopillista vaurastumisnäköalaa oikein/väärin huomioin ja vaikka mitä. Muhkea kirjajärkäle tuskin kattaa koko diskuteerausta, jota svenskit harjoittivat. Meillehän asia vain kopioitiin valmiina, parempien piirien huokaistessa ja innokkaiden ruvetessa salavihkaan etuilemaan keksinnöllään. Kuten yhä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  16. Isoisäni varttui Sortavalassa ja isoäitini äidin puolelta Värtsilässä. He olivat muuttaneet Kauhavalle joskus 20-luvulla, en tiedä miksi. Heitä onnisti?

    VastaaPoista
  17. Keskiviikon A-studion raportti itäisestä Ukrainasta, taisi olla Donetskista. Siinä kaksi rehellisen oloista nuorta ihmistä, venäjää puhuvia, mies ja nainen kertoivat omasta näkökulmastaan, toinen itsenäisestä Ukrainasta, mies entisen NL:n kaltaisesta Venäjästä. Sekä länsi että Venäjä ovat syyttäneet toisiaan yksipuolisesta tiedonvälityksestä, mikä taitaa ollakin totta. Ainakin itse pääsin vasta nyt ensimmäistä kertaa toteamaan, että meidän oma puolueeton YLEmme valotti samassa ohjelmassa ymmärrettävästi molempia osapuolia. Meidän on näköjään vaadittava medialta enemmän, jotta osaamme vaatia poliittisilta johtajiltammekin valtiomiesmäisiä otteita.
    jtapio

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin vain tuon itsenäistä Ukrainaa puolustavan kannan

      Poista
  18. Yle puheessa Alin ja Husun vieras, 35 vuotta täällä asunut georgialainen kertoi tunnelmia vuodelta -68. Oli asevelvollisena miehittämässä Prahaa. Vastahakoiseti ja Wienin kartat mukanaan.

    VastaaPoista