Sivun näyttöjä yhteensä

29. tammikuuta 2013

Kelby





Tie- ja valokuvauskirjojen voi olla hyvä bisnes niille, jotka nousevat nimekkäiksi. Suomessa Petteri Järvinen aloitti kirjojen tekemisen tietokoneista ja ohjelmista hyvin kauan sitten. Se oli onni. Kirjat ovat hyviä. Englanninkielisistä kirjoista ei ole puutetta, mutta niiden yhteinen piirre on kallis hinta. Oma suosikkini on ”Dummies” –sarja. Esimerkiksi ”Photoshop tyhmille”. Iskevä nimi, eikä tietenkään ihan totta.

Laiteympäristössämme valokuvaus muuttui valtavan nopeasti. Oma ensimmäinen digikuvani on vuodelta 2000. Se on tämän jutun kuvana. Ei ole häävi.

Puhelimissa on niin hyviä kameroita, ettei erillistä laitetta ehkä tarvitse. Matkapuhelin täyttää myös kameran tärkeimmän vaatimuksen: se on mukana.

Valokuvaaminen saattaa olla taidetta, koska se on niin vaikeaa. Ensimmäinen oppijakso on sama kuin esimerkiksi musiikissa: ota 10 000 kuvaa ja kaikki huolellisesti. Unohda oppivuosiksesi automatiikka. Mittaile ahkerasti ja määrää suljinaika ja aukko käsin. Annan kuitenkin luvan käyttää automaattitarkennusta. Sekin nimittäin on vaikeaa.

Joko ennen tai jälkeen kuvan ottamisen terävyys on katsottava kameran näytöltä. Jos kuva ei ole terävä tai jos se on valottunut jostain kohdasta puhki, mitään ei ole tehtävissä. Melkein kaikki muut viat pystyy parsimaan.

Scott Kelbyn kirja (Suuri digikuvauskirja) irtosi 27 eurolla. Se ei ole paha hinta, koska sivuja on 900 ja lähes joka sivulla on säädyllisesti painettu valokuva.

Kirjoittajan tyyli on tervetullut. Aika monet vakavasti otettavat valokuvausoppaat on pakko ottaa hiton vakavasti. Niinpä niiden lukeminen käy työstä. Kelby pelleilee välillä vähän väsyttävästikin, mutta lopputulos on rento. Hän toistaa useita kymmeniä kertoja, ettei hän ole minkään laitevalmistajan palkkalistoilla ja esittää mutkattomasti ohjeita aivan kuin joku kaveri kysyisi niitä.

Tuota riippumattomuutta valmistajista en ihan usko. Ainakin toivon, ettei kukaan lukija osta Nikonin tai Canonin kalliin pään kameroita. Olen kauhuissani katsellut, miten sellaisia myydään kaupoissa aivan aloitteleville.

Canon, Nikon, Sony, Fuji, Panasonic, Olympus – runko reippaasti alle tonni ja linssiksi jokin muu pikku-zoom kuin se, jota myyjä tyrkyttää. Nuo niin sanotut kit-objektiivit ovat usein niin huonoja, ettei niitä voi käyttää muuhun kuin oven kiilaamiseen raolleen. Jaa – verkon painona ehkä.

Täysin järkevä ostos on jonkin laatumerkin (Samsung mukaan) kiinteälinssinen kamera, jonka hinta on 300 – 400. Niissä on riittävät säädöt. Tiedän ja olen nähnyt, että osaava ihminen tekee viidenkymmenen euron kameralla ihmeitä. Mutta tätä ei ole kirjoitettu osaaville ihmisille.

Kelbyn tyylistä esimerkki: jos haluaa säilyttää maineensa aikamoisena amatöörikuvaajana, kannattaa matkoille tultuaan kipaista kiskalta kymmenen postikorttia. Ne voi hotellihuoneessa tukea lähes pystysuoraan tuolille ja asettua niin, että valo jää kuvaajan taakse. Kuvataan kortit mahdollisimman läheltä ja esitellään kotiin palattua omina otoksina.

Kiitoksia vihjeestä!

Maailma ja sen kaupungit ovat täynnä paikkoja, joista siviili ei saa kuvaa. Kerrankin tuskailin Venetsiassa mahtavan condottierien patsaan ääressä. Näin postikortit. Ne oli otettu hyvin ahtaan aukion rakennuksista, toisen tai kolmannen kerroksen ikkunoista. Asukkaat tuskin päästäisivät amatööriä kuvaamaan. Postikorttikuvaajilla isoine kameroineen on kansainvälinen käyntikortti: raha.

Tämä murhe koskee monia patsaita. Ainoa keino on yrittää telellä kaukaa – mutta mitä teet ihmisille ja puluille?

Katso http://scottkelby.com/ ja myös tavarataivas http://www.bhphotovideo.com . Lähempänä meitä on Cyberphoto


19 kommenttia:

  1. Valokuvaus on näkemisen alalaji. Tässä lajissa määräävinä tekijöinä ovat aiheen osuttaminen neliönmuotoisen alueen sisään siten, että kuten maalaustaiteessa tai grafiikassa, syntyy linjoja, pintoja ja jännitteitä. Sitä sanotaan sommitteluksi, joka on huono termi koska sana on sukua somalle. Sommittelevan kuvaajan saisi olla hyvä ymmärtää kultaisesta leikkauksesta jotakin sekä mielellään olla katsellut kiinnostuneena klassista maalaustaidetta. Toinen määräävä tekijä on valon näkeminen ja ymmärtäminen yli sen, mitä aivan perusflaneeraaja vilkaisemalla toteaa: siellähän on harmaata ja sataa. Kolmas tekijä on sitten, että ei pidä ottaa samoja kuvia kuin muutkin postikorttivalokuvaajat (jolloin onkin paras ostaa postikortti), vaan nähdä kohde, sen muodot ja valo omintakeisella tavalla ja vangita se hetki ja näkymä.

    Korostan, että valokuvaaminen ei ole välinelaji kuin ensimmäiset kymmenen vuotta. Sen jälkeen myy monet kapineensa ja ottaa tilalle yksinkertaisemmat ja omaan tilanteeseen sopivat.

    Valokuvaaminen on taiteen alalaji; tällä en tarkoita että kuvan pitäisi pärjätä Järnefeltille, Gallenille tai Vallgrenille.

    Meinaan että taide on henkilökohtaisen näkemyksen kohottamista kielen muotoon ja tällä, vaikkapa kuvakielellä, puhumista (ilman kuvatekstejä).

    No, sitten on oman elämän dokumentointia, perhettä, matkoja ja tiloja -- tavallista kirjanpitovalokuvausta. Se on tarkoitettu lähipiirin käyttöön ja useimpien kuvaus on juuri sitä.

    Yllytän enempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. …lähipiirin käyttöön… kirjanpitovalokuvausta… Sopivia ilmauksia kun Nordea puijaa ihmisiä uskomaan tehneensä 4 000 milj.euroa liiketulosta eli voittoa vuonna 2013. Ei ole tehnyt. Se on louhinut (=alan termi) taseesta vanhoja saamisomaisuuksia eli aikojen takaisia velkomisoikeuksiaan ja myynyt niitä Ilmariselle/Varmalle. Tulevina aikoina nämä saavat ko.lainoista korot ja lyhennykset -ja maksavat eläkkeitä.

      Kaikki hyvin, mitä taas vaahtoan. Sitä vaan että kysyttäessa arvopaperistamisesta Wahlroos sanoisi että rahalla myönnetään uusia luottoja yrityksille ja nuorille perheille oman asunnon hankintaan. Niin tehdäänkin. Mutta tuntuu jäävän klappiakin. Tämä 4 mrd on sitä, mutta missä määrin, en tiedä. Toinen rahalähde on maksusysteemi, jossa ostoksista maksamme pankille siivua.

      Pankki muuten ei edes maksa niitä laitehankintoja eikä ohjelmoijien kuluja mistään tuloistaan, vaan lisää rahamäärää yhteiskuntaan ja siitä nämä laskut hoituvat. Kuinka ? Pankki antaa talletusta laitetoimittajalle ja ohjelmoijille ja asentajille ja se on siinä. Ei mitään pois pankilta, ei minulta, sinulta. Tulipahan vaan lisää rahaa maailmaan. Kiva niin. Ja kiva varsinkin ensikäyttäjälle, Nordealle.
      Vastaava määrä arvoa kirjoitetaan taseen toiselle, talletusten vastapuolelle. Sen nimi olisi maksujärjestelmän kehittäminen.

      Siitä 4 000 miljoonasta maksetaan bonukset ja voittotantiemit jne. Sitten maksetaan osingot ja pomoportaan osakeoptiot. Oman pääoman tuotoksi saatiin 20 - 30 prosenttia, nyt ja jatkossa vähempi 15 kun uusregulaatio vaatii voittoja jätettävän firmaankin. Ennen mm.Wahlroos kieputteli säädettyjä alemmilla numeroilla, derivaattojen avulla Sammossa.
      Oletko kuullut Nordean puntaroivan STX:ää ? Jukka Sjöstedt

      Poista
  2. Lisään vinkin. Ystäväni ja entinen työkaverini Jorma Hinkka on lahjoittanut keräämänsä valokuvakokoelman Valokuvataiteen museolle. Se on katsomisen arvoinen. Satuin olemaan seuraamassa kun Hinkka omin suurin toiminsa nosti, yhdessä suomeen syntyneen valokuvainnostuksen kanssa, valokuvan ansaitsemaan asemaan mm. Mustan taiteen julkaisujen kautta. Eikä väheksyä sovi myöskään Tukholman Fotografiskolanin alkuosuutta asiassa.

    http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nayttelyt/nyt/event/70/198---valokuva-taiteeksi-hannula-a-hinkka-kokoelma

    VastaaPoista
  3. Erittäin tummalla harmaasuotimella ja piiitkällä valotusajalla saa ihmiset hämärtymään ja jopa katoamaan olemattomiin.

    VastaaPoista
  4. Vanhaa tietoa. Kittilinssit ovat nykyään ihan hyviä.

    VastaaPoista
  5. Miksejä.
    Miksi matkalle pitää ottaa kamera mukaan?
    (paljon paremmin muistaa asian kuvina -jopa unissaan- kun sitä katsoo ja miettii asian merkitystä itselleen rauhassa, parempi on antaa muistikuvan piirtyä mieleensä siitä, miten poika istui aasin selässä, kuin tuskailla valotuksen ja komposition kanssa, eikä kuva kuitenkaan ole häävi)

    Miksi raahata luontoon repullinen kameroita ja samalla unohtaa luonnon kokonaisuus, tuoksut, tuuli, äänet kun itseensä sulkeutuneena yrittää ottaa tuhannetta epäterävää kuvaa lokista kivellä?

    Miksi yrittää ylioppilaskuvaa tyttärestään, kun voisi käydä yhdessä ammattikuvaajalla ja sen jälkeen tyttären kanssa vaikka sampanjalla?

    Miksi luulla että ottamillaan kuvilla on mitään merkitystä kun ei enää ole tässä maailmassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi laittaa kotona ruokaa jos voi käydä ravintolassa ? Miksi kolata lumet pihasta jos voi palkata huoltoyhtiön ? Miksi rempata kotia kun voisi palkata timpurin ? Miksi kirjoittaa blogia kun voi lukea lehdestä kolumneja ? Miksi tehdä samalla asenteella yhtään mitään kun joku kuitenkin tekee sen ammattimaisemmin ?

      Vai olisiko yksinkertaisin vastaus kysymyksiin se jotta koska se on hauskaa ja harrastuksena mikään noista ei tunnu amatööristä samanlaiselta pakkopullalta kuin siitä ammattilaisesta joka tekee samaa 40h viikossa leipääntyneenä ja kyrsiintyneenä.

      No. Perimmäistä suomalaista sulkeutuneisuuttahan tuo kun-se-ei-kuitenkaan-onnistu asenne on ;)

      Poista
    2. Olen tämänkin asenteen kannalla. Joskus. Kyllästyttyäni aikanaan kit-laukun raahaamiseen (viime vuosituhannella) yksinkertaistin ensin kevyeen runkoon ja 50 mm optiikkaan; sitten ymmärsin asian kuten yllä on kirjoitettu (Puusa) ja lakkasin asettamasta laatikkoa itseni ja maailman väliin.

      Koska laite piti kuitenkin olla, hankin tallentavan stereokasettisoittimen (tämä oli 80-lukua) ja kaksi hyvää mikrofonia. Tämä setti laukussani -- setti oli pieni -- tein matkoilla äänikuvia. Hyvin ne näyttävät asiat edelleenkin, kuunneltuna.

      Lisäksi mukana aina luonnoskirja ja hyvä kynä. Pitkästyessään on aikaa luonnostella sanoin tai viivalla, miltä tuntuu; ei sitä mitä "on".

      Mitä tulee tyttären ylioppilaskuvaan, pyysin sellaista tuttava Beniltä. Ottihan hän sellaisen -- mutta hänen tyylinsä ei ollut ihan asiaan yleisesti liitettävää. Tyydyin tulokseen ja hyvitin taloudellisesti. Näkemyksestähän oli kysymys, ei mun tykkäämisestäni.

      Poista
  6. Vaimoni tykkäsi napsia lastelapsistamme vanhalla kännykällään kivoja kuvia. Hankin hänelle synttärilahjaksi Nokian PureView 808:n.

    Olipa onnistunut hankinta. Videotkin huimia. Siinä on sekä mikro USB että HDMI liitin. Esitykset voi lähettää kännykässä olevalla kotiteatteriohjelmalla suoraan kaapelilla televisoon.

    Jos Nokia tuo saman kameran seuraavaan windows puhelimeensa, olen myyty mies.

    VastaaPoista
  7. Olen kai ennenkin kommentoinut tätä aihetta, mutta mielestäni valokuvaus ehdottomasti on taidetta. Ei siksi, että se on vaikeaa. Mielestäni siksi, että kuvaaja irrottaa maailmasta palan, sen jonka hän haluaa nostaa esiin ja kuvaa sen siten kuin haluaa ja osaa. Syntyy näkemyksiä , kuvauksia olevasta. Eikös taiteilijat tuommoista ole tehneet maailman sivu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähää mie yritin sannoo; vaan sit on taiteilijoit ja sit on jäljittelijöit, ja pirustako sie hyöt toisistaan erotat, ko taiteilijat on ain olleet jäljittelijöit enstei.

      Poista
  8. Nyt kyllä meni ns. kit-objektiivien käyttösuositus pahasti harhaan.
    1) Muovirunkoiset kitit eivät kestä kiilana oven välissä. Siihen hommaan kannattaa ottaa vaikka vanhoja saksalaisia laseja, Leica on todettu mekaanisesti vahvaksi merkiksi.
    2) Kitit eivät juuri sovellu verkonpainoksi, ovat niin keveitä. Parempia painoja saa em. saksalaisista sekä nykyisistä valovoimaisista ns. ammattilaseista.
    Mutta kiteillä saa kelvollisia kuvia, kunhan niitä ei riko kovakouraisella käsittelyllä ja tulee toimeen vaatimattoman valovoiman kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä olen kyllä samaa mieltä, siis viimeisestä kappaleesta, vaikka edellisetkin ovat kohdallaan. Kittiobjektiivit ovat ihan käyttökelpoisia, kuvissa on monta muuta aspektia, jotka menevät reuna-alueiden terävyyden tai vääristymien edelle.
      Nykyiset kittiobjektiivit ovat laadullisesti muutaman kymmenen vuoden takaisia keski- ja paremman tason harrastelijazoomeja vastaavia. Jollei valovoima ole esteenä, kuten useimmiten ei ole, vähänkin näkemystä ja teknistä osaamista omaava saa niillä ihan oivallisia kuvia, ja taiteellisesti merkittäviä kuvia on mahdollista näillä luoda. Vaikka tekniikka ja taide tässäkin myös lyövät kättä, eivät ne kulje yhtäjalkaa...

      Poista
  9. Jos maailmasta loppuisivat pikselit, niin kuinkako moni valokuvaaja osaisi tehdä palkkikameran ja sillä kuvan apteekista saatavilla aineilla?
    Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta kysynpähän vaan.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neulanreikäkamera kai syntyisi keneltä tahansa, ja kehite-ja kiinnitereseptejä on vanhat valokuvauskirjat pullollaan, mutta nyt en muista, onko valokuvauslevyn valmistusohjetta Nuoren kokeilijan ja keksijän kirjassakaan.

      Poista
  10. >>Puhelimissa on niin hyviä kameroita<<

    ...mutta niistä puuttuu OPTIIKKA.

    Ei kamerakännykkä korvaa oikeaa kameraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös Nokialla ole vieläkin Zeissit? Luulisin olevan ihan paikallaan?

      Poista
  11. "mutta mitä teet ihmisille ja puluille?"

    On Appeja esim Tourist Eraser, jotka yrittävät poistaa tällaiset: ideana on ottaa kohteesta useampi kuva, joita vertaamalla ohjelma koettaa poistaa muutokset=liikkuvat kohteet kuten (toiset) turistit ja linnut.

    VastaaPoista
  12. Kyllä minäkin otan kuvani järkkärillä, mun puhelimeni on p u h e l i n, ei tee kahviakaan, mutta eivät tee nuo seitsemän- kahdeksan sataa maksavatkaan!
    Muuten, näinä päivinä saa asiallisia järkkäreitä aivan asialliseen hintaan, ainakin pari päivää vielä!

    VastaaPoista