Unto Hämäläisen teesi, että Suomi oli 1984 perin pohjin
toinen maa kuin tämä nykyinen, samanniminen, on mielestäni tosi, mutta en
allekirjoita sitä.
Suomi oli myös 1964 aivan toisenlainen maa ja yhteiskunta
kuin 1984, saati 2013. Ensin mainitusta vuodesta minulla on muistoja ja myös tietoa.
Se sattui olemaan minulle henkilökohtaisesti yhtä dramaattinen muutos kuin nyt pikku
hiljaa odottelemani aivoverenvuoto; suvussa sellaista on ollut liikkeellä.
Tulin maalta kaupunkiin, armeijasta siviiliin, koulusta
yliopistoon, siirryin heilastelusta seurusteluun ja melkein heti avioliittoon erään
epätavallisen naishenkilön kanssa.
Tätä voisi luulla edistymiseksi ja aikuistumiseksi. Nyt
käsitän, että se oli henkinen romahdus ja merkitsi ankaraa taantumista. Ilmaus
voi olla liian lievä. Kukaties vajosin pysyvästi omalle tasolleni.
Suomen tasavallalle, jossa olen aina parhaani mukaan asunut,
eräitä ulkomailla vietettyjä jaksoja lukuun ottamatta, kävi juuri samalla
tavalla ja samoista syistä.
Tämä maa oli pyrkinyt läntisyyteen ja vastustanut ryssää ja
Kekkosta ainakin 65-prosenttisesti. Noottikriisi eli Honka-liitto muutti
kaiken. Kriisivaalit pidettiin 1962. Silloin Suomen silta tervattiin. Suomi
vakiinnutettiin harakaksi sillä tervatulla sillalla EFTA-vapaakauppajärjestön
täysjäsenyydellä 1986. Tuo sopimus vakiinnutti myös idänkauppamme rakenteet eli
karkeasti kolmanneksen kansantaloudesta ja lujitti Kekkosen asemaa kaikkine
Hämäläisen kirjassaan kohdin ilahduttavan pirullisesti kuvaaminen
kummallisuuksineen.
Kun näet päästiin kiinni suuriruhtinaskunnan aikaiseen
toimintaan eli hankkimaan voittoja kaupoissa, ensin niin sanotut punaiset
vuorineuvokset, nimekkäinä Kauko Rastas ja Pekka Herlin (joka ei ollut
vuorineuvos), huomasivat miten hämmästyttävän hyvää harjoitettu politiikka
olikaan. Jopa sittemmin kunniatta kuollut vaate- ja kutomateollisuus nauttivat
itäviennin eduista: kaksisataa tuhatta sinistä miehen pukua, koko kaikissa
sama, ei kaulaa, ei valituksia laadusta.
Vuosien 1984 tai 1964 ongelma on historiankirjoituksessa
lähes poikkeuksitta kaikkialla maailmassa vaalittu kansallisen yhtenäisyyden
myytti, joka on valheellinen. Jopa sisällissodat poikkeamat selitetään
rikollisuudeksi.
Suomi on nyt revennyt moneksi palaksi, ja itsekin yli 10
vuotta toistelemani 12 prosenttia kansasta syrjäytyy samalla kun tuloerot
kasvavat ja hyvinvointi kasaantuu. Ei se Suomi todellisuudessa ole revennyt. Ei
tämä ole koskaan ollut yhtenäinen. Vuonna 1964 syntymäköyhiä oli silloiseen
toimeentulon mittaan verrattuna paljon enemmän, ja lisäksi kaupungit olivat
erillisalueita, joissa sai jopa viinaa ja hyväksi havaittuja viettelyksiä.
Koulutus viipaloi kansan 10 vuoden iässä. Menin oppikouluun 1955 ja käsitin
kyllä, että tämä on oikotie onneen ja hyvin todennäköisesti työtehtäviin, jotka
eivät ruumista riko.
Suomalainen versio tasa-arvon liturgiasta oli peräisin
sotavuosilta. Siinä poikkeamme koko muusta Euroopasta. Meillä tiedettiin, että
pöljä kansa pelasti myös rikkaat. Mutta kun meidän oli Neuvostoliiton mieliksi
uskoteltava ajaneemme fasismin ja amerikkalaisuuden aatetta myös Ihantalassa ja
Vuosalmella, asiasta vaiettiin niin kauan että sen luultiin unohtuneen,
varsinkin kun 1970-luvun alusta asti päätoimisia unohtajia koulutettiin oikein
yliopistoissa.
Vuosi 1964 sopii eläkeaatteisiin hyvin. TEL säädettiin 1963.
Se säädettiin tosiasiassa sodan, jälleenrakennuksen ja asutustoiminnan
raastamia ihmisiä ajatellen. Pahimman taakan kantaneet sukupolvet tosin
kuolivat nöyrästi ihmeempiä eläkkeitä nostamatta.
Nyt menevät eläkkeelle suuret ikäluokat, joiden elämäntarina
on aivan toinen. Työkykyisinä jää kotiin piruuntumaan ihmisiä, jotka
kelpaisivat ainakin hanttihommiin järjestelmää joustavoittaen. Omien
havaintojeni mukaan sopiva kuntoutus ja psyyken lääkitys voisi auttaa ihmeesti.
Äkillinen työelämästä siirtyminen tappaa, mutta valitettavasti ei useinkaan
laakista, vaan hivuttamalla. Miksi eläkkeelle menoa ei opeteta missään? Missä
ovat kurssit? Miksi eläkeläiset ohjataan näennäistoimintaan? […]
Kuvassa 1984 syntynyt henkilö on huipulla jo 1989. Huippu on
nimeltään Teide.
Sukuhistoriaa jos tarkastelee, niin saattaisi tähdätä myös teiteen huipulle?
VastaaPoistaKeskioluthan vapautui vasta 1969, siitä alkoi tasa-arvon aika.
VastaaPoistaPertti Jarla antaa Suomen KUvalehdessä vinkin olla kirjoittamatta kärjistettyä tekstiä.
VastaaPoista- Väitän että aikana, jolloin ihmiset lukevat artikkeli- ja blogitulvaa yhä nopeammin ja pintapuolisemmin, on yhä huonompi idea kirjoittaa löysästi ja epäselvästi. Säästäkää itseänne ja lukijoita edes kerran, kokeilkaa kirjoittaa mitä oikeasti ajattelette perkele.
Voisi toisaalta ajatella, että kirjoittamalla hieman vaikeasti lukija pannaan ajattelemaan.
Poista"...kaksisataa tuhatta sinistä miehen pukua, koko kaikissa sama, ei kaulaa, ei valituksia laadusta."
VastaaPoistaOnpa osin kaupunkilegendaa. Kaksisataa tai viisisataatuhatta pukua tai päällystakkia on totta, mutta kokojakautumat tuli aina. Laaduntarkastus oli tiukka, kontrollikaynnit kyllä muistetaan...
Mukana ollut/nimimerkki texsex;
oi niitä aikoja..oi niitä...
Jos laaduntarkastus olisi ollut niitä pukuja tehdessä olematon, emme me Neuvostoliitossa olisi sitä huomaannut. Jokaikinen suomalainen kauppaartikkeli jonka harvoin satuin näkemään 80-luvulla Neuvosto Virossa, oli laadultaan aina kuin avaruudesta kotoisin. Vain Neuvosto Viron omat elintarvikkeet kuten maitotuotteet olivat yleensä sama luokkaa tai joskus paremmatkin kuin suomalaiset joihin muuten tutustuimme olympialaisten yhteydessä. Elintarvikkeiden laaduntarkastus olikin Neuvostoliitossa vähintään 80-luvulla erittäin tiukka ja yleiset hygieenivaatimukset muutenkin. Paitsi elintarvikkeet ja ilmeisesti osa aseteollisuudesta oli Lännen laatu taso Neuvostoliitossa kuin ilmestys
Poista"...että pöljä kansa pelasti myös rikkaat"
VastaaPoistaKemppinen jr ei ollut Ihantalassa eika Vuosalmella, mutta lienee tutkaillut suomalaisia sankaruihautoja. Vaikkapa Kauhavalla tai Nurmossa tai...
Mielestani pääluvun suhteessa on paljon kaatuneita suurten talojen poikia ym muita hyvaosaisia. Ne upseeritappiot ... ja suojeluskuntalaiset kun maksoivat tayden hinnan.
"... jotka kelpaisivat ainakin hanttihommiin järjestelmää joustavoittaen.."
VastaaPoistaEI, Ei ja vielä kerran EI !!
Ei käy sanoo ammattiyhdistysliike yms.
Minimum Wage as % of Average Income
---
VEZ/TUR/SWE/ITA ...55%
FRA/USA/NDL/AUS/DEU...25%
Lähde: Bridgewater, Daily Observations, Ocrtober 30, 2012.
Perusongelma on siinä, että nyky-Suomessa ei ole hanttihommia eikä niitä kannata täällä tehdäkkään.
PoistaSiinä sitten on ongelma kun 40-50-vuotias laivatelakkatyömies joutuu työttömäksi ja tarjolla on vain ohjelmistosuunnitelijan (väh op.ins.) ja hoiva-alan työpaikkoja.
On tämä kivaa, kun Jukka heräs henkiin !!
VastaaPoistaKiitos !!
Kempppinen kysyy, miksi eläkkeelle menoa ei opeteta missään. Suomessahan on tunnetusti maailman paras peruskoulu, olisiko siinä kuitenkin pikku puute. Tarkemmin ajatellen, enhän minä en ole käynyt peruskoulua eikä kukaan muukaan jo eläkkeelle jäänyt, mutta luulen, ettei sitä opeteta nykykoulussakaan.
VastaaPoistaHämäläisen kirja tosiaan osoittaa muutoksen nopeuden. Hesarin sivuilla näkyi tänään kirjoitus otsikolla joukossa ei tyhmyys tiivisty. Kaikki suuri saadaan aikaan yhteistyöllä. Egybtiläiset rakensivat pyramidinsa. Miten valtava onkaan ero pyramidin ja loistoristeilijän, papyryskääröjen ja internetin välillä.
Minä en valita sitä, että en osaa olla eläkkeellä, koska eihän minun ole suinkaan pakko olla. Voisin olla olemattakin. Äitini eli vain vähän yli 60-vuotiaaksi, huolehti kolmelapsisesta perheestä isän ollessä rintamalla. Sotien jälkeen tuli vielä kolme lasta ja sitten oli se vaikea mies. Oli aika järkyttävää katsoa Linnan juhlien haastattelua, jossa jotain yhdeksänkymppinen nainen, lotta, rintamus kunniamerkkejä täynnä, kertoi olleensa keskuksenhoitajana ja käyttäneensä vapaa-aikansa itsensä huoltamiseen. Tuo veteraanipuhe pitäisi kertakaikkiaan lopettaa, jokainen elossa oleva veteraani kuuluu taatusti hyväosaisten joukkoon. Irvokasta. Tietenkin ne veteraanien asiaa ajavat ajavat omaa asiaansa, rahaa veteraaneille tarkoittaa rahaa minulle.
Ei se ole Egybti, se on Epygti!
PoistaLuulen, että järkytyt vääristä asioista.
PoistaKirjoitat:
VastaaPoista"... vaate- ja kutomateollisuus nauttivat itäviennin eduista: ... ei valituksia laadusta."
En ymmärrä mistä tämä myytti tulee ja elää sitkeästi, että itäviennissä ostaja olisi hyväksynyt huonon laadun valittamatta. Minä kuulin ainakin tavaraviennissä tiukoista laatuvaatimuksista joita myös valvottiin. Yksittäisiä poikkeuksia saattoi toki ilmetä, mutta mihinkään pitkän tähtäimeen tuloksiin se ei johtanut.
Länsimaisittain muodikkaita eivät vaatetusteollisuuden tuotteet olleet mutta asiakas määritteli mallitkin. Neuvostopuolen ostajat olivat oman alansa ammattilaisia ja tunsivat hyvin myös länsimarkkinat. Joskus tuntui, että jopa paremmin kuin me itse.
Idässä oli oma "muotinsa". Ihmettelin 1980-luvulla Torontossa joitakin vaatetusliikkeitä, joiden näyteikkunoissa oli muodottomia ja outoa väriä olevia vaatteita. Siellä myytiin uusia vaatteita, joita Itä-Euroopasta paenneet siirtolaiset lähettivät sukulaisilleen rautaesiripun taakse. Ne eivät herättäisi siellä huomiota, aiheuttaisi kateutta ja muita ongelmia.
PoistaTotta haastat. Olin itsekin yrityksessä, joka rakensi ja vei koneita Neukkulaan ja voi jeesus sitä pumaskan määrää, joka piti liittää mukaan ja viitenä kappaleena! Kaikki dokumentoitiin, kaikki tehtiin juuri niin kuin paragraafeissa luki, mitään poikkeuksia tai löperyyttä ei sallittu. Siellä päässä nimittäin riitti virkailijaa asioita tutkimaan.
PoistaNo, onko sitten totta, vaiko urbaanitarua, että nykyisin L&T:na tunnettu yritys aloitti mainitulla vaateviennillä kunnes sattuneesta syystä vienti tyrehtyi ja yritys siirtyi toisen laisen jätteen kuljetukseen?
PoistaTarua on...
PoistaGooglaamalla "Lassila & Tikanoja historia" paaseer asiasta
jyvalle. Lassila & Tikanoja perustettiin 1905, joten yhta ja toista touhusivat ennen tata neukkukaupan boomia.
Jukka, Marevan on vanha ja hyvä keksintö aivoinfarktia tai sen uusiutumista vastaan. Kokemusta asiasta on runsaasti ;)
VastaaPoistaArvoisa Kemppinen,
VastaaPoistaolipa mukava että taas ilahdutat ja virkistät meitä mietteilläsi. Kun itse asun täällä renessanssi-Italiassa keskellä villiä metsää, naapureina vain villisiat ja kauriit, on aikaa katsella maailmaa ja ihmetellä sen menoa ja menestystä kuin pikku Peik-herra ikään ... ja silloin on mukava huomata että joku toinenkin katsoo uusin ja tuorein silmin kaikkea mikä eteen sattuu ...
Iloisin terveisin,
Enneli Poli
Tavaran tuonnissa Venäjältä se laaduntarkkailu on ollut aina sirkkelimiesten sormien välistä katsomista. Vertauksena käynevät Toljattin (Togliat) autotehtaiden koko tuotanto.
VastaaPoistaNeuvostoliitossa suomalaisesta priimatavarata palautettiin melkein aina tietty prosentti, jotta tavarantarkastajat todistivat hommansa tarpeellisuuden.
VastaaPoistaNäin meille ainakin kerrottiin eräällä kurssilla.
No jaa ??
PoistaAinakin talla tekstiilisektorilla tavarantyarkastajat liikkuivat Suomessa ja siis etukateen. Ei tullut tavaraa eika prosentteja takaisn, ainakaan kun tavara oli kunnollista.
nimim. Texsex
Esittaisin vaitteen, etta ei ne hommat ole mikaan vakioitu suure. Kylla niita kaiketi on, kaikenlaisia. Tekematonta tyota on!
PoistaMUTTA nailla liksoilla ja byrokratialla ei juttu onnistu.
Veteraaneille ei enää penniäkään minulta, laittakoon omaisuutensa myyntiin ja rahoittakoon sillä loput veteraanit. Mitähän niidenkin takaa paljastuu, jos joskus tutkitaan nekin omistukset.
VastaaPoista"kansallisen yhtenäisyyden myytti, joka on valheellinen."
VastaaPoistaJos k. yhteinäisyyttä ajatellaan absoluuttina se varmasti onkin myytti. Jos sitä sen sijaan ajatellaan suhteellisena käsitteenä, sille löytyy sisältöä: tietyissä olosuhteissa - varsinkin sodassa ulkoisen vihollisen uhatessa - suuri osa kansasta voi enemmän tai vähemmän "puhaltaa yhteen hiileen".
Kyllä Suomessakin tuollaista yhteishenkeä ("kaveria ei jätetä") löytyi suuressa mitassa 1980-luvulle saakka, koska lukisin 1960-luvun radikalisminkin yhteisölliseksi liikkeeksi. Sen jälkeen - Neuvostoliiton hajoamisen myötä - alkoi taloudellinen ja sitä myötä henkinen eriytyminen ("jokainen on oman onnensa seppä"). Nykytilannetta kuvaa parhaiten se hyytävä hiljaisuus talouselämän huippujohtajien parissa, minkä Niinistön ele on saanut.
"Miksi eläkkeelle menoa ei opeteta missään? Missä ovat kurssit?"
VastaaPoistaEipä opeta seuraavaakaan askelta eli kuolemista. Jokaisen se vaan täytyy yksin kohdata. Enpä ole toisaalta kuullut, että tuo opetuksen puute olisi kohtaamista estänyt tai haitannut.
Olen viidennelläkymmenettä ja ehdin tuntea 1880-luvulla syntyneen iso-isoäitini ja kaikki neljä haarukassa 1910-1920 syntyneet isovanhempani. Asiasta ei oikein sovi puhua, mutta aikamoisia onnenpekkoja suuret ikäluokat (ja juuri niitä ennen syntyneet) ovat olleet. En voi olla vertailematta em. isovanhempiani omiin ja vaimon vanhempiin, ja toki myös itseemme; yltäkylläiseen ja helppoon elämään syntynyt ikäpolvi, jolla on (monella, itse olen pääsemässä helpolla) pätkttäinen ja vaikea työelo (ei ura) menossa, edessä niukka ja tiukka vanhuus.
VastaaPoistaKaksi kolmasosaa suurista ikäluokista on jo eläkkeellä ja näistä työtätekevien määrä koko työvoimasta on enää neljä prosenttia.
VastaaPoista250.000 maahanmuuttajaa ja satojatuhansia nuoria kilpailee nyt työpaikoista. Työttömyys hirvittävissä lukemissa, jos ilmoitettuun viralliseen määrään lisätään "tekotyöllistetyt".
Nostamalla eläkeikää tuhotaan muutaman sukupolven tulevaisuus. Tai oikeastaan on jo tuhottu. Tarjotaan nuorisolle pätkätöitä ja heille eläkeiässä pätkäeläkettä.
Älä nyt oscari hiivata sentään Marevania tyrkytä jos Jukka on huolissaan aivoverenvuodosta. Sehän se vasta veren saakin vuotamaan!
VastaaPoista